Suomen kansan vanhat runot

m

V*

■

M

V

^♦«

M

f*

V

Jiäk i

VV

>$

Presented to the

LIBRARIES of the

UNIVERSITY OF TORONTO

from

the Library of

Elli Kaija Köngäs-Maranda

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN

TOIMITUKSIA.

143 OSA.
IV.

SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT VII.

RAJA- JA
POHJOIS-KÄRJALÄN RUNOT.

4.

TAUTILOITSUT.

TOISINNOT 1550—3207.
A. R. NIEMEN

ESITÖITÄ KÄYTTÄEN JULKAISSEET

KAARLE KROHN JA V. ALAVA.

-■'

HELSINKI 1933,

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA.

HELSINKI 1933,
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY.

Alkulause.

Suomen Raja- ja Pohjois-Karjalan vanhoista runoista oli professori
A. R. Niemen kuollessa syksyllä 1931 vielä painoon toimittamatta suurin
osa loitsuja, nim. tautien loitsut, metsästystä, kalastusta, karjanhoitoa ja
maanviljelystä koskevat, naima- ja häätapoihin sekä muun perhe-elämän
alaan kuuluvat ja lisäksi joukko lyhyitä, eri tiloissa käytettäviä loitsuja.
Nämäkin runoainekset olivat jo sekä käsinkirjoitetuista kokoelmista että
kirjallisista lähteistä koottuina ja valmistelevasti järjestettyinä ja toimi-
tettuina painatusta varten. Viimeistelyä ei luultu paljoa tarvittavan,vaan
edellytettiin, että toimitustyö oli kutakuinkin loppuun saatettu. Näin ei
kuitenkaan todellisuudessa ollut asianlaita. Kun allekirjoittanut alussa
viime vuotta ryhtyi, työskennellen yhdessä prof. Kaarle Krohnin kanssa,
joka pääasiassa suoritti omien keräelmiensä stenogrammeihin vertailun ja
muuta lopullista tarkistusta, johtaen ja valvoen samalla itse päätyönkin
kulkua, toimittamaan näiden koottujen ja ryhmiteltyjen runoainesten vii-
meistelyä ja alkuperäisiin käsikirjoituksiin vertaamista, ilmeni, että aineis-
tossa vielä oli paljonkin tarkastamisen ja tasoittelemisen varaa. Tautien
loitsut eli ne runot, jotka sisältyvät tähän nyt ilmestyvään 4. osaan, olivat
tosin jo jotakuinkin lopullisesti järjestetyt, runojen saantipaikat van-
hempienkin kokoelmien toisintoihin mikäli mahdollista koetettu määritellä
(vrt. Niemen mainintaa samasta asiasta lm osan alkulauseessa), eri loitsu-
ainekset ryhmitelty paikoilleen pitäjittäin, kerääjittäin j.n.e!, mutta parissa
tärkeässä seikassa ilmeni huomattavia vaikeuksia, joita sitten jatkui miltei
pitkin matkaa läpi koko runoaineiston. Ensinnäkään eivät näistä ainek-.
sista olleet seulotut pois lähimainkaan kaikki sellaiset runot, jotka olivat
jo aikaisemmin kokonaisuudessaan painetut, useihin sellaisiin taas, joista
osa oli jo ennen painettu, oli jätetty tekemättä siitä asianmukainen mer-
kintä . Tätä seikkaa ei etukäteen osattu aavistaa. Kun tällaisia runoja alkoi
tyrm jatkuessa yhä enemmän tulla vastaan, ei auttanut muu kuin että täy-
tyi laatia erityinen tarkistusluettelo, jonka nojalla vasta voitiin nämä liika-
ainekset estää joutumasta uudelleen painetuiksi. Epäilemättä oli Niemi

VI

itsekin pitänyt jonkinlaista tämäntapaista tarkistusluetteloa, sillä muu-
tenhan ei hänkään olisi voinut sekaannusta välttää, mutta nyt ei sellaista
luetteloa tavattu mistään. Kun kaikkiaan oli käsiteltävä n. 3,500 paina-
tettavaa runotoisintoa ja aikaisemmin oli tämän runoalueen toisintoja pai-
nettuina yli G. 000, ei yhteensattumisen ja sekaantumisen vaara ollut
suinkaan vähäinen. Joitakuita erheitä ennätti julkaisuun jo päästäkin,
ennenkuin työ ehdittiin saada varmalle pohjalle. Kolmatta sataa liika-
runoa saatiin joka tapauksessa poistetuksi.

Jakson 5. osaan sisältyvät loitsut, alkaen metsästysloitsuista, eivät
prof. Niemen jalolta vielä olleet läheskään asianmukaisessa järjestyksenä.
Tämän järjestämistyön suoritti pääasiassa prof. Krohn, käyttäen siinä
työssä amanuenssi J. Lukkarisen apua. Hänelle samoin kuin rouva Helmi
Krohnille, joka en lukenut suuren osan ensimmäistä korrehtuuria. pyydän
tässä lausua parhaat kiitokseni.

Prof. Krohnin keräämien loitsujen painatuskuntoon saattamisesta oi
prof. Niemellä ollut paljoakaan vaivaa. Kun prof. Krohn itse ne nyt tar-
kasti ja viimeisteli aina lopullista oikolukua myöten — samalla tiellä hän
vertasi myös M. Varosen loitsut stenogrammeihin tarvittavilta osiltaan —
tuli työ .tinakin hänen kohdaltaan kylläkin asianmukaisesti hoidetuksi.
Onneksi ennätti prof. Krohn, runojen ladonta kun oli jo kokonaan suori-
tettu ja vedokset siitä oikolukua varten käytettävissä, saattaa viimeis-
telytyönsä loppuun ennen kuolemaansa. Prof. Krohn-vainajan osuus
etenkin nvt valmistuneiden osien julkaisutyössä oi ole ollut vähäinen, sillä
noin 1/6 kaikista näiden osien loitsuista oli hänen keräämänsäkin.

Alita runojen yksityiskohtaisempaan viimeistelyyn tulee, mainittakoon,
että käsikirjoituksessa havaittiin eräs toinenkin vajanaisuus. Viivanalai-
sis>,i huomautuksissa esiintyi verrattain paljon epäjohdonmukaisuutta ja
epätasaisuutta, oli tehtävä vielä hyvä joukko lisäyksiä ja tavoittelemisia.
Tämäkin osoittaa, että prof. Niemi-vainaja ei ollut ehtinyt itse lopullisesti
aäitä aineksia yksityiskohtaisemmin tarkastaa ja ehyempään painatus-
kuntoon toimittaa.

li-'- viimeistelytyössä mi yleensä pyritty mahdollisuuden mukaan nou-
dattamaan samoja merkintätapoja, joita prof. Niemi oli aikaisemmissa
julkaisun osissa käyttänyt, niin esim. viivanalaisten huomautusten merkin-1
nässä ja samoin välimerkkien sekä seilaisi en tekstiin tehtyjen huutomerk-
kien käyttämisessä, joista hän mainitsee ensimmäisen osan alkulauseen
lopulla. Ne vanhempien kokoelmien toisintoihin sovitetut runojen saanti-
paikat, jotka prof. Niemi oli näihin määritellyt (ks. l:n osan alkulauseen
•n kappaleen alkupuolta), on säilyt. •ny: ei tahdottu niihin epäilyttä-

VII

vissäkään tapauksissa kajota, kun ei varmemmin tiedetty, millaisilla
perusteilla niissä esiintyviin tuloksiin oli päästy.

Prof. Niemi oli ajatellut, että julkaisun viimeiseen osaan olisi liitettävä
luettelo sellaisista runoista, jotka ovat kirjoista opittuja (ks. 2. osan alku-
lausetta), ja oli prof. Krohnillakin sama ajatus — muistaakseni hän sellai-
sen lupasi itse toimittaakin, mikäli katsottaisiin tarpeelliseksi. Sen laati-
minen on nähtävästi jäänyt ja allekirjoittaneella ei ole ollut tarvittavia
aineksia käytettävänään luettelon aikaansaamiseksi.

Kokonaisuudessaan sisältää nyt valmistunut »Suomen Kansan Vanho-
jen Runojen» VII jakso 5 osaa ja jakaantuu kahteen yhtäjaksoiseen nu-
merosarjaan; edelliseen kuuluvat kaikki kerto vaiset runot, lyyrilliset
runot, häärunot, mietelmärunot, loru- ja hokurunoset y. m. s. (toisinnot
1 — 4627) ja jälkimmäiseen loitsurunot (toisinnot 1 — 5246), eli yhteensä
lähes 10,000 runotoisintoa, liitteenä olevia Skandinavian metsäsuomalais-
ten runoja vielä lukuun ottamatta. Laulurikas Suomen- Karja lakin on
täten puolestaan osoittanut laulumahtinsa. Olkoonpa ohimennen mainit-
tuna, että tässä vanhojen runojemme jaksossa, sen viimeisessä osassa
tavataan, m. m. Krohnin sanoja käyttääksemme »maailman kauneim-
mat loitsut», Suomen-Karjalan metsästysloitsut; niiden vertaisia ei hän
tiennyt olevan missään muualla.

Suuren, ehkä suurimman, kansanrunoutemme keräilijän odottamaton
kuolema ei sallinut hänen nähdä valmistuneena tätä julkaisua, josta suuri
osa on hänen keräämänsäkin. Hänen itsensä viimeisteleminä ja painoon
toimittamina, hänen viimeisenä työnään olkoot nämäkin runot kohdal-
tansa tuleville sukupolville muistuttamassa mieleen tämän uutteran ja
nerokkaan, mutta aina vaatimattoman keräilijän ja tutkijan katoamatonta
työtä.

Helsingissä 28 p:nä syyskuuta 1933.

V. Alava.

Sisällysluettelo.

Sivut.

Alkulause V — VII

Sisällysluettelo IX— XII

IV. Taudit.

Sivut.

Tietäjäksi valmistus n:o 1550 1

Avuksipyyntösanoja n:ot 1551 — 1595 1 — 19

Arvan lukuja n:ot 1596 — 1605 19 — 26

Taudin alkuperän tiedustelua n:ot 1606 — 1624 26 — 30

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja n:ot 1625—1739 30—68

Kylvetyssanoja n:ot 1740 — 1771 68 — 98

Voiteen luku n :ot 1772—1843 98—114

Lepänoksia parannuskeinoksi otettaessa 11:0 1844 114

Kalmanväen otto n:ot 1845 — 1850 114—115

Maanväen otto n:o 1851 116

Kuun tervehtiminen n :ot 1852 — 1853 116

Vettä lääkkeeksi ottaissa n :ot 1854—1862 116—118

Ajos (paise, rupi) n:ot 1863—1906 118—127

Ammus (ks. Pistos) (127)

Hammasmato n:ot 1907—1952 127—145

Hampaista ruoste lähtee n:o 1953 145

Hengenahdistuksessa n:o 1954 145

Horkka n:ot 1955—1956 145—148

Huoran rikontasanat n:o 1957 148

Hurmikot n:o 1958 148-149

Hävyn vihat n:ot 1959—1969 149—152

Ihmisen vihat n:o 1970 152

Jalan kuoleentuminen n:ot 1971—1973 152—153

Kaatuvatauti (Pahan pieksettävä) n:ot 1974—1981 153—157

Kalman rikkeissä n :ot 1982—2011 157—171

Kalman nosto n:ot 2012—2014 171

Karva kurkkuun n:ot 2015—2016 171—172

Katoni sanat n:ot 2017—2024 172

Kipujen synty d :ot 2025—2052 172—187

Kipusanat n:ot 2053—2117 187—199

Kileissä n:ot 2118—2133 199—207

Kirousta säikähtäessä n:ot 2134—2135 207—208

Kirvestäminen n:ot 2136—2137 208—209

Kohtaus 1. Kopristus n:ot 2138—2151 209—213

Koi (ks. Raani) (213)

Kopristus (ks. Kohtaus) (213)

Korvan pistos n:ot 2152—2153 213—214

Kupu 1. Kasvaimet n:ot 2154—2194 214—226

Kuukautiset n:ot 2195—2196 226

Kylypakana (Saunariesa) n:ot 2197—2209 227—231

Käsnät n:ot 2210—2215 231—232

Lasten t a u t e j a:

Yön-itkettäjä (valvottaja) n:ot 2216—2272 232—247

Jos lapsia repäsee n:o 2273 247

Korvanvuoto parannetaan n:o 2274 247

Kun lapsen jalka on kipeänä n:o 2275 247

Kun lapsi palaa kuumassa vedessä n:o 2276 247 — 248

Lapsen kylvetys n:ot 2277—2299 248—257

Lapsen päästäminen kiroista n:ot 2300 — 2302 258 — 259

Lasten Loukkaantumat parannetaan n:o 2303 259

Metsännenä n:o 2304 259

Mää, pipi, kottii! n:o 2305 259

Painajainen pois lapsesta n:o 2306 259 — 260

Ruohotus ja lautumal pois lapsesta n:ot 2307 — 2308 260

Saunapakanan karkoittaminen n:o 2309 260

silmien parantaminen n:ot 2310—2311 260—261

Vatsamatojen poistaminen nro 2312 261

Vuoteensa kasteleminen n:o 2313 261

Leukojen ajetus n:ot 2314—2316 261 — 262

Löylyn sano ja n:ot 2317—241 5 262—287

Löyly jos on tarttunut kipeään kohtaan n:ot 2416 — 2418 287

Maahinen n :ot 2419— 2477 287—299

töetsännenä (Metsän lepytys) a:ot 2478—2501 299—307

Mielenvikaan saatetaan n:ot 2502 — 2505 307 — 309

XI

Mielenvika parannetaan n:ot 2506—2510 309—311

Mieron sitta n:o 2511 311 — 312

Nihti n:o 2512 312

Nikka n:ot 2513—2523 312—314

Niukahdus (Hiveltyminen) n :ot 2524—2583 314 — 334

Näppylät (vinnit) n:o 2584 334—335

Näärännäppy mot 2585 — 2590 335

Pahan lyöminen n:ot 2591 — 2592 336

Pahkat (Kasvajaiset) n:ot 2593—2594 336

Paholaisen vaiva ja jäsen enkolotus n:o 2595 336

Pakotuksen sanat n:o 2596 336

Pistoksen sanat n:ot 2597 — 2634 336 — 350

Pistoksen synty n:ot 2635 — 2781 350—441

Puun juurilla [rukous] n:o 2782 441

Puutunnainen n:ot 2783 — 2784 442

Päänkivistys n:ot 2785—2788 442—443

Raani 1. koiska n:ot 2789—2835 443—471

Riisi n:ot 2836—2900 471—512

Rikkeitä vastaan n:ot 2901—2906 512—514

Rintataudissa n:o 2907 514—515

Rokko n:ot 2908—2910 515—516

Ruohuttaja n:o 2911 516

Rupi (ks. myös Ajos ja Rokko) n:o 2912 516

Ruusu n:ot 2913—2915 516—518

Rykiminen n:ot 2916—2920 518

Satiaiset n:o 2920 518

Silmiin jos jää tulee n:o 2921 518—519

Silmipasko n:ot 2922—2932 519—521

Silmästä ruhka postetaan nro 2933 521

Silmätaudeissa n:ot 2934—2937 522—523

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö n:ot 2938—2991 523—544

Suonten sanoja n:ot 2992 — 3005 544—545

Synnytyskivuissa n:ot 3006 — 3069 545—569

Syyhy n:ot 3070—3071 569

Tulenlento n:ot 3072—3075 569—570

Tulen viha haavasta n:ot 3076—3077 570-571

Tulimaahinen n:ot 3078—3081 571—572

Tuulennenä n:ot 3082—3088 572—574

Umpi n:ot 3089—3090 574—575

XII

Vatsuri n:o 3091 575

Veden vioissa n:ot 3092—3135 575—590

Veden nosto. Patvaskan varaaminen n:o 3136 590

Vedestä oi tartu n:ot 3137—3138 590

Vesimato n:o 3139 590—591

Vikiin 1. solvakon sanat n:o 3140 591

Yskän:Ot 3141—3155 591—594

Yöpainajainen n:o 3156 594

Ähky n:ot 3157—3186 594—606

Äänen sortuminen iv.ot 3187—3193 606—607

Synnyn synty n:o 3194 607

Iso kokko n:ot 3195— 3207 607—609

IV. TAUDIT.

Tietäjäksi valmistus.

1550. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 218.

—46.

Kielti ennen mun emoni
ja valitti vanhempani:
»Ellys1 menkö, poikaseni,
tien kolmen jakaemelle,
5 on tuossa tulinen koski,
koskessa tulinen kokko,
kokolla tuliset koprat!»
Menin varsin, en varannut,
tulin tok', en totellut.
io Pesi ennen mun emoni
kolmitse kesäisnä yönä:
tievesillä2 tietäjäksi,
maavesillä malttavaksi,
suovesillä soittajaksi.

Avuksipyyntösanoja.
1551. Impilahti. Polen n. o.

-47.

Saantipaikasta ks. KT. n. 303.
[Avuksipyyntösanoja — Kipusanoja
— Manauksia.]

Kipuin loihtii.

Armoa mie anosin,
Hoivoa rukoilesihin
Isoltani Jesukselta,

Emoltani Marialta

5 Tähän työhön työläsehen,
Valan tiehen vaikiahan,
Asiahan ankarahan.

Tule vanha Väinämöinen
Puhumani puoleltani,

io Viereltäni virkoinahan,
Tuoos tänne tulinen miekka,
Kanna ravan karvallinen1,
Jolla hiiet2 hirvittelen,
Jolla pieksäsan perkeleitä,

is Jolla kalmat karkottelen,
Mustan rintasen murennan!
Itse vanha Väinämöinen,
Tuo tänne tulinen koira,
Rakki rauan karvallinen

20 Syömähän kylän kiroja,
Kylän noita noppamahan!

Kipu tyttö, tuonen neito
Istuhu kipu mäellä,
Keskellä kipu mäkeä,

25 Kipu vuoren kukkuralla1
Kipu kintahat käessä,
Kipu vakka kainalossa1.
Kunne kipujasi1 kiskon,
Kunne vaivojan valitan?

30 Tuonne mä kipuja kiskon
Kivuttaren kintasehen,
Vaivuttaren vantusehen.

1550. 1 Säkeissä 3, 8, 10 on pieni alkukirjain. — 2 kkrssa tievesille.

1551. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 hii|l|et : h.

Taudit.

Tule metsä miehinesi,

Petäjäinen pereinesi,
35 Katajainen kantonesi

Miehen ainuhun avuksi,

Puutu naista purkamahan,

Rikkonaista riisumahan,

Häjyä hävittämähän,
40 Pirua puristamahan,

Juutasta repäsemähän,

Hiien kalmat tappamahan,

Sano voimalla Jumalan.
Otan Väinämöisen hevosen,
45 Joll on suitset synnynäiset,

Päitet päässä kasvannaiset,

Teräksestä tehty kenkät.

Reki rauasta rakettu,

Mene kuusissa1 kuhaten,
50 Pannan kaksi kannellista,

Joll' ei kynnet kilpestysi

Ilmankana iljehellä,

Kalman kana1 kalliolla.

Kotihisi mennessäsi.
55 Riehto aitoa repäse,

Potkase pihalta portti.

Laske lauta ikkunasta.

Kotiasi mentyäsi;

Jo kotohisi kohuttiin,
60 Majollesi mainittihin,

Isäntäsi iltesille,

Emäntäsi aamusille,

Tekiäisen tienohille,

Paniaisen parmahille,
«s Lauhtiaisen luonahille,

Muun perehen murkinoille;

Tapa tallista hevonen,

Emännältä sarvi raavas.

Muu pere rutase tuvalta muulta,

70 Lapps keski1 lattialta;
Kun etten sihen tyyvy.
Etkä tyyvy. etkä täyvy,
Isännältä niskat taita,
Silmät kierohon sivalla,

75 Päätä väännä väärähän,
Suonet ruttuhun rutase!

Kunne ma rikkehet manoan?
Tuonne ma rikkehet manoan,
Kirkon kirjavan1 tyköhön,

so Sota laivan lappisehen,
Portin tervatun tyköhön,
Pjmiäsen pohjolahan,
Tarkahan tapiolahan,
Siel on mutki murhamiehet,

85 Ikuiset pahan tekiät.
Ihe vanha Väinämöinen,
Tuo ukko Turjan maasta,
Lennätä kokko Pohjolasta.
Laske Lapista lintu.

90 Joll' on sata miestä siiven alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Tuota Väinämöin väkeä,
Jotta hiiet hämmästysi,
Jotta ennen linnat liikku,

95 Vuoret vaskiset vapisi,
Torit linnun torkahteli
Tullessa Väinämön väen.
Tätä3 päätä pääitäessä.
.Minun luo[n]toni on lujempi.
loo Veren on kiven1 kovuset,
Vanhan la iva sen va Iivoset,
Ja vanha laivasen vahvuses4.

3 Tä|s|tä : T. — * Runon jälkeen, erillisenä ja poispyyhittynä, seuraa nähtä-
västi muutamia alkusäkeitä jostakin toisesta runosta: |Eli sie emo minua, Ei minua
emo ennen torunna, Vaikka sarin parin patoja, Toisen parin parposia, Tuosta tuo
emo toruvi .

Avuksipyyntösanoja. 1552—1555.

1552. Suistamo. Eur. G, n. 470. — 46.
Tule, metsä, miehinesi,

Petäjä, perehinesi,
Katajainen1, kantonesi
Miehen ain[oan] avux[i],
5 Yx[inäisen] ymp[ärille]
Puh[u]m[ahan] p[uolestani] ,
Vier[eltäni] virkkamahan] ,
Puutunnaista purk[amahan] ,
Rik[onnaista] riis [uniahan] .

io Otan maasta mannun miehet,
Korven keskeltä urohot
Mieh[en] ain[oan] av[uxi],
Yx[inäisen] ymp[ärille]

Isäntäsi iltaselle,
15 E [mäntäsi] aam[usille],
Pojan puolipäiväselle,
Tyttären välipaloille,
Loihtiasi lounahelle,
Muun perehen m[urkinoille].

1553. Suistamo. Eur. G, n. 535. — 46.
Hoi Herra, tätini poika,

Miesp on vanha taiv[ahinen],
Sep on pitkän pilvfen] päässfä]
Tahi kaian kaaren p[äässä],
s Remupilv[en] reunahillfa]!
Kuin ai'at tosin tulevi,
Työn tarpehin käänteleksen,
Keritse kivestä kiitsit1,
Katko karvat kalliosta
io Aikohin toellisih,
Töihin tarpehellisih,
Tänne tarkka tarv[itah],

Mies vakava vaait[ah].
Ukko pilv[ien] pitäfjä],
is Hatakk[ojen] h[allitsija],
Mies musta merestä nousi,
Ukko uhkia merestä,
Uro aalloista yl[eni].

1554. Suistamo. Krohn n. 7269. — 84.
PedriShemeikka.

Varonta.

Pyhä Jyrki on kormelitsa,
Pane hurttas havukkahas,
Rautasen kahmelisi,
Teräksiseh seipähäse.
5 Kuin minä laajin kilminkit ki-
vestä,
Aian rautasen rakennan,
Vuoret vaskiset valelen.

1555. Suistamo. Krohn n. 7923. b.

—84.

Varonta.

Minä syön yhen yheksän,
Minä syön kahen kaheksän,
Syön 3:men 30, 4:n 40, 5:n —
Läpi kulos kulkijan,
5 Läpi mättähäs mänijän,
Läpi luis luikkoajan,
Läpi lihois liikuttajan.
Minul on Hiien ruuvas laittu

hammas,
Hiien ogahas kieli tehty;
io Minul on teräksiset leukaluut,
Rautaset hampahat.
Keskellä kivuttomaks,

1552. * kk:ssa : Kalajainen.

1553. x kiitsimet = jäkälä.

Taudit.

Päällä tuntumattomaks,

I kuulumattomaks, i näkymättö-

mäks,
ls Arneii, amen, amen.

Asetan kielon teräksisille leuka-
luuloille.

1556. Suistama. Koskinenn. 19. — 03.

Irinjä Ivanoff.

Ukon virsi.

[Sävelmä].

Ukko on yli jumala,
mies on vanha Väinämöinen!
Tules tänne tarvittaissa,
saaos tänne pyyvettäissä j.n.e.

1557. Silisin mu.

—03.
Mihail Joro.

Koskinen n. 20.

Loitsu laulu.
[Sävelmä].

Oi ukko yli jumala
ylisessä taivosessa!
Tuoppa pilvi puiden latvoin,
korpi kuusen korkunainen j.n.e.

1558. Suistamo. Kemppainen n. 107 e.
-15.

J. Jormalainen, run[on] johd[o]lla.

Kaivanen matikan maasta,
ammun Tuonen turman toukan,
lusahutan luut muruiksi.
lihal lii vaksi puserran.
5 Ealte'uttani uavautan,
velho'uttani verestän.
(Jnenketra, unten poika!
Salat saattele etenen,
salat uusissa unissa,

io mielet mielien nukkuessa.

Näytä mulle murhamiehet,

paljon on pahantekijät,

jotta kostohon kykenen

tämän kuun kumottaessa,
is tämän keträn kelluessa,

tämän yön ylettyessä.
Unenketra, unten poika

sanoman unin sanoja1!

Et ole ennen vilpistellyt
20 elä vastakin valehi.

1559. Suistamo. Salminen V, n. 1466.

—08.

Pienisarka. Jelessei Valokainen.
Puun synnyssä: ks. n. 245.

1560. Suistamo. Härkönen n. 79.

—00.

T uksujärvi. Ondrei Semaanoh
Bruatshkonen, 55 v.; oppinut Tulema-
järven Pallahten mieheltä.

(Puhutaan suoliin.)

Hoi, se vanhin olet puhu j is.
Puhun suulla pulita halla,
Hengellä omalla hyvällä.

Musta mies merestä nousi,
s Uroja uallosta yleni
Lyngän lepän lappioitshi,
Koveron koivun on perätshi,
Vihandosta mättähästä .
Tuskan on tulehman pohjista,
io Pakot on patshahan päis,
Kiugujat kiven peristä.

H<»i se Maaria neitshukkane,
Tulebo tänne, tarvitahe,
Meren yheksän ylitshi,
ia Merda puolen kymmenettä.

1558. J ai. ! Jos sinä sike"in maannet, urohot sitä sike|.

Avuksipyyntösanoja. 1560—1563.

Näil pahoil parandehiksi,
Näil kibijöil voidijaksi!

(»Luvetah kolme kerdua ja kelbuau
vaikka mih!»)

1561. Suistamo. Kemppainen n. 45. x)
-l5lsl2.

Uuksujärvi. Anna Taronen, Maisiin
kievarin vanha emäntä.

Neitschyt Muaria emonen,
puhas muori muo'ollinen,
rakas äiti armollinen,
pyhä piika pikkarainen,

5 tules2 tänne, tarvitahan,
suas tänne, viätetähän,
välej emmin tarvitahan
naisen ainoan avuksi,
yksinäisen ympärille!

io Kiputyttö, Tuonen neito,
istui tuolla Tuonen mäillä,
Tuonen vuoren kukkuralla,
kiäri kivut kertohese3,
vaivat vastaan rintohese4,

is repo viijä remmätteli,
kivikolla kiiätteli,
näm' on piästöt piästämöinen,
näm' on kuut kehittämöiiien.
Ukkonen, ylijumala,

20 mies on vanha Väinämöinen,
tuo nyt tulinen miekka,
kanna rauankarvallinen,
joll' on pieksän pirulaiset,
Hiien hampahat hajotan

25 syömästä on puremasta,
luita lou Iltamasta,
jäseniä jäytämästä,

kalvoko ita katkomasta,
pernoja peloamasta,
bo napoja näpistämästä,
ohimia ottamasta.

1562. Suistama. Kemppainen n. 47}
-22U12.

Uuksujärvi. Ontrei Braatschkonen.
Oli vanha mies, »vilkas, älykäs, tuli-
nen kuin pippuri».

Hoi, se vanha Väinämöinen,
tules tänne, tarvitahe,
näille puheill' selvitykseksi
Sin' olet vanhin puheilles.
5 Puhun suuir on puhtahalla:
musta mies merestä nousoo,
uraja aalloss' ylenöö?
Kuin pakoista piästetäh,
kovin kuolia t kerätäh,

io suonet poikki leikelläh?
Tuskat on tulehmon pohjiss',
lepän lynkän lappioitse,
koivun koveran perätsi,
viliannass' on mättähäss'.

15 Hoi, se neitschukka Muaria,
meren on yheksän ylitschi,
mert' on puolen kymmenettä
tuleppas tänne, tarvitahe,
näille puheillen selvitykseksi

1563. Suistamo. SalminenV ,n. 2787 .

—11.

Uuksujärvi. Irina Taronen, 88 v.
(v. 1916.)

Neitsyt Moaria emone,
Puhas on muori muuvolline,

1561. » [ Julkaistu Savottaressa 1914].— 2 Säkeissä 5 ja 21 on iso alkukirjain. —
r. (keralleen). — 4 r. (rintojaan).

1562. * [Julkaistu Savottaressa 1914.]

Taudit.

Rakas on äiti armolline,

Tules tänne, tarvitaa,
s Soas tänne, viet et äh,

Välejemniin tarvitaah,

Naisen aina von avuksi.

Yksinäisen ymbäril.
Ukko on Yli Jumala,
to Mies on vanha Väinämöinen,

Tules tänne, tarvitäh,

Välejemniin tarvitaah.

Naizen ainavon avuksi,

Yksinäisen ymbäril.
15 Jos sie et sitä totelle,

Mie siul annan kylmän kyyvin,

Mie laitan siun pimiläh,

Pimilääh Pohjolaah,

Siel on muutki murhat miehet,
20 Tguset pahantegijät.

Olio sie puuttunt mustiverisie,

Valgieverisien, lyhyttukkien,

Pitkätukkien, kengäjalgoin,

Kengättömien.
25 Mäne sie kunne laitan,

Ollos uksesta eäreh,

Pihtipuolisis pihal.

Mäne tuulen teitä myöten,

Taivahan ratoja myöten,
30 Ei ole tänne tuntemista.

Peästä syntyh, peästä peäline
Jumala,

Naisten noarioin sanoista,

Kiisikinttuloin kiroista,

Oigieda hengie bladentsa risti-

kansaa.

1564. Suistamo. Eärk. Lv.348.-O0.
Muuanto. Mihail Nikiitin Joro; 32 v.

Oppinut »Omi-djiädjöltään» (sedäl-
tään Omi Saveljovalta).

Piästä luoja, piästä luondo,
Piästä, piälline Jumala,
Akkoin ajatuksis,
Paganoista pardasuijen,
5 Ukkoloin uronuksis!

Neitshut Muaria emoni,
Pyhä piika pikkaraine,
Sinuo tänne tarvitahe,
Hädähistä huuvetahe,
io Pesemäh, puhastamahe,
Piätshkösen piälaella .
Kyyhkysen kyngän alla!

Ken lie kadehisin katshonnuh,
Silmät verda vuodakkah,
15 Rasvana rapettakkah;
Kuiva kuusi kadehen silmä!

1565. Soanl. Kemppainen n. 35. — 12.

Lehtomäki. Jegor Jormalainen1.

Jormalainen sanoo hänelle viat
unessa näyttävän, kun vaivatun hen-
kilön vaatekappaleen salaa saanut
päänsä alle yöksi.

Syvin pirun riita suikkymiscsta.

Kaivanpa matikan maasta,
ammun Tuonen turman toukan,
liisahutan, luunki purren,
näillä puhtailla, voimallisilla ham-
paillani
55 ja havahutan haltiuteni

tätä vihollisen vaivaamista vas-
taan.
Mistä syystä vaivaa vihollinen
tätä verta viatonta.

1565. l J[ormalaisen] sanotaan olevan viisaan ja kuuluu tosiaan taitavan
tauteja parantaa.

Avuksipyyntösanoja. 1565—1588.

ihottelee ihmisen ihoa,
10 luistelee näitä luita?
Minä varmasti vastustan
näistä vaivaamisista.
Sano minulle pyhällinen unen-
näköni.

1566. Soanlahti. Kemppainen E.
Savotar n. 15. — 14.
Prolanvaara. Andrei Onoila.

Hyvin sopiikin Andreille laulu,

jossa hän puhuu m. m. näin:
Minä olen mies yksinäinen,

yksinäinen, pikkarainen.

Kun yksin yritteleime,

muut yheksin yritetähän,
5 kun kaksin kavahteleime,

muut kaheksin kavahetahan.

Kaikk' ovat kaksin muamatoset,

minä vain olen yksin yksinäinen.

yksinäinen, pikkarainen.
io Voi, Ukko, yli-jumala,

hattaroien hallitsija!

Tuo mulle tulinen miekka.

kanna kullankarvallinen .

mill' minä saisin maatani käyä
is ylitse yheksän merta.

1567. Korpiselkä. Manninen I, n.
789. —17.

Maisula. Irina livanantytär Taro-
nen, 75 v.. (»julkisestikin esiintynyt
laulaja.»)

Xeicyt Muarii emorie,
puhas muori muuvolline,
rakas äiti armolliiie,
pyhä piika pikkaraine,
5 tules nyt tänne, tarvitah,
--uas tänne, v^itetäh

ja välej emmin tarvitah

naisen ainavon avuks,

yksinäisen ymbärille!
io Neicyt Muarii emone,

puhas on muori muuvolline,

rakas on äiti armolliiie,

tuon^nyt vettä kuppisella pikku-
sella.

yhen sormen mentävällä,
is peukalon mainittavalla;

voian^nyt alta, voiap^p'ältä.

kerra?/_keskeltä sipase',

alta on aivan terveeks,

p'ältä tuntumattomaks,
20 syämmeen nuu[ru]mattomaks.
Jos sie et tätä totelle,

minä siun manoan tuonne:

Rndja?? koskehen kovahan,

kidah ot) kitaikalan,
25 hauvin suuren hambahih;

Da siellä ne ollah muutkin murha-
miehet,

ikuset pahantekijät:

syöpä luutonta lihoa,

suonetonta pohketta,
30 haukkoaapi halun alairie.
Mänes^sie riygöi

pimiläh, Pohjolah,

tarkkah Tapiolah;

siell^on muutkin murhamiehet,
35 ikuset pahantekijät.

(Punasta vettä, siilien luetaan näinä
sanat ja sillä vedellä valautetaan.)

1568. Korpiselkä. Manninen I. n.
790. —17.

Maisula. Irina livanantytär Taro-
nen, 75 v.

Hoi. ukkonen, ylijumala,

Taudit.

mies on vanha, AYäiriemörie,

tules tänne, tarvitaan,

saas tänne, v^tetäh
5 naisen ainavon avuks,

yksinäisen ymbärille;

näin on p'astöt p^tämöin,

vasta piin kynnettä käzissän,

kyyhkyttä kynsissäri,
10 k'ät u//_k'ärmeen talissa,

kynnet kyyhkyön veressä

pestän^nyt tätä peiptista,

pulmusta puhastoa;

jotta ennen kiskoit kuu /^kivestä,
is p'ästit päivä >/w kai Iivosta

näitä maita nägeniäh,

töitä tunnusteleman,

miksikäs nyt et p'ästä päiviltä

pahoilta,

elämiltä vaikioilta.

(Tämä luetaan, jos sattuu mitä
erinomaista tai liikaa vaivaa.)

1569. Korpiselkä. Polviainen n. 2.
—14.

Haukivaara. Levo Vornanen, yli
70 v.

[Avuksipyyntösanoja — Manausta.]

Seuraavat sanat luetaan silloin, kun

tahdotaan joku loihtimalla parantaa:

Herra kaikki valtias,
Pyhähenki armias,
Armahda . anna apusi
Ja armosi,
s Tukesi ja turvasi
Näillä töillä työntyessä
Asioilla angaroilla.

Neitsyt Maria emoni,
Rakas äiti armollinen!
io Lennä piätshkö, pieni lindu,

Sinisiibi sivalluta.

Käytä tuolta parbehitas,

Yheksän taivahan yläntä,

Yli kuuven kirjokannen,
is Suusta sulan Jumalan

Pyhän hengen parran alta.
Oi ukko. ylinji Jiesus,

Jiesus tarkka taivahallinen!

[sse tulta, ilman ukko,
20 Välähytä, Väinämöin ji,

Työnnä tuolta tuliset luojit,

Tulisesta taivahasta.

Yli kuuven kirjokannen,

Yheksän taivahan ylentä;
25 Työnnä pirun päitä myöten.

Saatanan sivujen kautta,

Perkelehen pernan kautta,

Ettäs perkele peljästyisi,

Ja pois pageneisi meitä ihmisiä
kiusaamasta,
30 Rissittyjä rikkomasta,

Kassettuja kuatamasta;

On rikkuö ristimättömiä.

Kuatua kastamattomia.
Mäne konna kot inisi,
35 Paha muahasi pagene!

Sinne sinun manoan,

Sinne pohjolan perille,

Yheksän meren ylite,

Puoli merta kymmenettä.
40 Sinne sinun manoan,

Ota suuret hii'en sukset,

Leyhyttele leppäsillä.

Mäne sinne kunne käsken.

Hui pois häpeä ulos,
45 Rissittyjä rikkomasta,

Kassettuja kaatamasta!

Jos'e1 uskalla hiien suksilla piässä,

Leppäsillä leyhytellä,

Avukspyyntösanoja. 1569—1571.

Ota hiiestä hevoset,
50 Helvetistä varmat varsat,
Pirun tallista pirdapiät,
Aja niillä haihattele,
Ettet kuuluisi kuuna piänä
Ilmanduis sinä igänä.

1570. Korpiselkä. Härkönen n. 230.

—00.

Ägläjärvi. Feodor Feodorof Mönti-
nen; 19 v. Oppinut sam. kylästä n. s.
»Omelj an leskeltä».

Hoi ukko, yli Jumala

Ylises on taivosessa,

Piällises on Pohjolassa.

Pohjan Tornion tagana! —
5 Siel on miehet miekkonehe.

Urohot orushinehe.

Tules tänne, jouvu väleh

Hädähisen huudamiseh.

Pakkohisen pargahundah
io Ennen päivän nousemista,

Ennen päivän laskemista,

Kuukauven kohoamista,

Mustan linnun liikkumista,

Haigeren havatshumista.
15 Anna rauha ruavahilla,

Synninsiärille somille,

Mesisil on kämmenillä,

Raudasilla rukkasilla,
Hesi hiis' on helvetissä,
20 Siel on vanhua vägie,

Ijän kaiken istunutta;

Siel on miehet miekkonehe

Urohot orushinehe.

Tule töidäs tundemaha,
25 Pahojas osuttamalla;

1571. x La|ulan| : Ladun. — 2 Säkeitten 7—11 yli on vedetty viiva. Samoin
säkeitten 50 — 55 yli.

Lapses on pahoja tehnyt.
Poigas on töidä tihunnuh!
Puhun aivan terveheksi — .

1571. Suojani. Eur. H, n. 29. — 45.
[Laulajan sanoja — Kateensanoja
— Avuksipyyntösanoja.]

Suu suella, pää revolla.

Mieli metsälintusella.

Oppia minä olisin

Seisoa sepän pajassa,
5 Kuin saisin opissa olla,

Seison [sepän pajassa].
Ladun1 hiihan laulajille,

< »saaville tien ojennan;

Tästä tänne tie menevi,
io Tie menevi, maa matavi.

Ura uusi urkene vi.2
Ulkoa [runoja kuulin],

Läpi lau[an lausumia],

L[äpi] samfmalen sanoja],
is Halki hirren haasteloa,

Panin miessä mieleheni,

Vanhempana vastallani.
Kuiva kuusi kasvaohon,

K[uiva] k[uusi], rautao[ksa],
20 Katehen kovan etelien!

Noita silmänsä vetävi,

Näki m [ensä näppeävi] .
Ukko, kulftanen kuningas].

Aita rautanen rakenna
25 Ympä[ri minun taloni],

Kalien pu[olen] kar[tanoni],

Terasseina [seisottele] ,

Vitsaele [maan maoilla],

Sisilfiuskoilla sitele],
30 Käärmehillä kään[nättele]

LO

Taudit.

Maasta asti tai[vosehen],

Heitä hän [nät häilymähän],

Päät van[kat vapisemahan],

Keskipaikat ke rilui [mahan],
35 Syömähän kylän kiro[ja],

Kylän noijat nokki[mahan]S

Nouse maalta noi'an nuolet.

Saamatta pahan sanoman,

Ylen lii'an yhtymättä,
m Takaturman tarttumatta,

Vihan tuulen tuulefmatta] !
Ukko, kul[tanen kuningas],

Mies tot[inen, toimellinen],

Herran enkeli ylinen,
45 Paras Herran3 palvelia,

tskes, ukko, uutta tulta,

Berra, hienoa vitiä,

Järähytä järven päässä,

Kajahuta k[ankahalla],
50 Jotta hiiet himmeneisi,2

Katoaisi maan katellet,

Pelkeäisi perkelehet!
Ukk[o, kultanen kuningas],

Pmita pilvissä pomise,
55 Pauka ilman palkehessa

Tullessa Jumalan tu[nnin],

Avun | Herran astuessa]!

Tuos. ukko. tulinen jousi.

Säkäh[inen säilärauta],
'" Jolla ammun tuonen koifran],

tmskahutan luun purian

[nosta imehno rau[kan],

[m[meii tuoman ruumihista]!
Päästä, luoja, päästä, luoma,
es P[äästä], päällinen Ju[mala]!

Neitsy [Maaria emonen],

P[yhä piika taivahainen],

Vesi kaiva kalliosta.

V[esi] vuoresta valuta
70 Miekan kultasen kfärellä]!

Pese nyt, Jesus, pientä miestä,

Vala vaimon kantamoa,

Huuho, Herra, hurmehella,

Luoja, vaahella valele
75 Ehommaksi en[nistänsä],

Parem[maksi muinostansa],

Ettei tu[skihin tulisi],

Kipu [ihinsa kirventyisi] ,

Pakko [ihinsa paisuisi]!

1572. Suojärvi. Eur. G, n. 591. — 46.
N[eitsyt] M[aaria] e[monen].

Lennä peippona pihall[e],
Kyyhkyläissä kynnyxell[e]!

1573. Suojärvi. Basilier n. 107. — 84.
Leppäniemi. Gauril Kononov.
Kauon kanteleessa; ks. n. 553.

1 574 . S n o järvi. Helander n. 142. — 88.
Moisienvaara. Sokea nainen; oppi-
nut Iivana Piminov Maralta.

Neitsyt Moaria emonen,
Pyh on piika taivaallinen,
Tänne siima tarvitah,
Tuo on vasta tullessas,

s Vaivat vaskiset vallitse,
Lehet kultaset kereä,
Päivän laps on peästettävä,
Peästä on puun puhtavus.
Päivän valgevus,

io ilman selgevys.

1575. Suojärvi. Basiliern.103. — 84.

Ägläjärvi. Omelja Siitaroff. 62 v.;
oppinut loitsunsa isältään ja äidiltään.

■ kk:ssa pieni alkukirjain.

Avuksipyyntösanoja. 1575—1580.

11

Oi Ukko, ylijumala,
Ylisess on taivahass,
Peällisest on pohjosess!
Tules tänne tarvehen

5 Hätähisen huutajessa,
Pakkuesen parkuessa.
Enkäs mie häättä huua.
Vaivattani paru
Ennen päivän nousemista,

10 Ennen päivän laskemista,
Kuukauen kohisemista,
Mustan linnun leikkumista1,
Haikarin havaitsemista.
Anna rauha roavahille

is Metisillä kämmenillä,
Rautasilla rukkasilla!

Hesi hiisi on helvetistä,
Siell on vanhoa vägiitä,
Iän kaigen istunutta,

?o Ne on miehet miekkonehe,
Urohot orysinehe;
Tules tänne työn tegöhe,
Lapses on pahoja töhnyt,
Tules töitä tuntemalla,

25 Pahojas on opitta maha
Ennen silmin nähtävöni.
Käsin peälle käytövöni,
Suin sulin puhaltavoni,
Hengen huokavultavoni;

30 Puhun suulla sulalla,
Herran hengen höyrehellä,
Lämbösellä läikytän,
Turosella tuiskutan,
Puhun suulla puhtahaksi,

35 Kesseltä kivuttomaksi.
Oillani mantereks(!)

1576. Kesälahti. Lönnrot S, n. 195.
—28.

Kylvetyssanoissa; ks. n. 1758.

1577. Kitee. Lönnrot S, n. 147. — 28.

[Aakkosellisesta mytologisten ni-
mien luettelosta.]

Ukko taivain napainen
pitää pilvissä keräjää,
säkeissä neuvon selvän,
nostaa lonkan luotenelta.
s pilven pitkältä perältä,
kokoo kolmelta taholta,
yheksältä yhjäytti,
nurin puolin nyhjäytti.
satoi kyitä, käärmehitä etc.

1578. Kitee. Lönnrot S, n. 189 b. —28.
Ukkonen, ylinen Jumala,

mies on vanha taivahinen,
remopilven1 reunahinen,
tuo2 tuolt on tulinen miekka.

s *kanna kullan karvallinen*,
kilpi koht' on kanna kaunis
tulisen tupeen sisästä,
käteen kanna oikiseen,
jolla mie Hiiet himmahutan,

io maan kavet kammahutan etc!

1579. Kitee. Vcnnanen n. 64. — 96.
Lapsenkylvetyslukuja.

1580. Rääkkylä. Hyvärinen A, n. 55.

—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 y.,
kuullut Lapissa.

1575. 1 leikkimistä: leikkumista.

1578. x vi. regngifvande moln. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

12

Taudit.

Ukkosen loihtii.

Ukko, ylinen herra,
Piliven piällinen Jumala,
Rennun piliven rennimainen,
Taivas reijiks repäse,
5 Uinui kaikki ikknnoiks
Tullessa Jumalan tuonnon
Avu ii herran auvetessa!
Jos ei kiänny minun käteni,
Käyköön kait Jumalan,
10 Jos ei sovi miu n sormet,
Sopiviimi sormet Luojan
Tässä työssä työlähässä,
Asiassa ankarassa.

1581. Liperi. Lönnrot B, n. 707.
—37.
[Avuksipyyntösanoja — Manausta.]

Tule, Luoja, puoskariksi1,
Jumala, parantajaksi,
Kahtojaksi, kaikkivalta!
Luopu ennen luotu lempo,
5 Eksypä emollinenki,
Eikös nyt emoton eksy,
Eikös luovu hiomattomat
Tämän tunnin tutkamella,
Tämän päivän valkeuvella,
io [Tämän] auringon himolla
Jott' on ennen munien muiten

Puoskar on puhas J[nma]la,
Berra Lääkäri lähinen,
Ylimäinen enkelini.

1582. Kaavi. Krohn n. 10912. —85.
Lennoksessa.

1583. Kaavi. Krohn n. 11303. —85.

Siikajoki. Eerikki Hyvönen, 65 v.,
M.p. Alaluostassa. Kuullut Sorjoselta
Piippalasta.

Myrresanat.

Yarous.

Ompa mulla musta koira,
Rakki rauan karvallinen
Syömään kylän kiroja,
Kylän noiat nuolemaan.
5 Mulla on itelläni ilman viitta,
Kanssani kapalo-nuora,
Jotta en mä säitä säiky.
Vastarantoja vapise.
Lustuissa mies lujempi,

io Vanttuissa mies vanumpi.
Mulla on itelläni
Ukkosen tulinen turkki,
Vaate vanhan Väinämöisen.
Jonka suojasta soin,

i5 Tappelen tuon takoo,
Musta veri, valkee veri,
Minun vereni kalliin.

1584. Kaavi. Krohn n. 12101. —85.

Niinivaara. Lauri Kekäleinen, 60 v.

Hyötelemmä, vyötelemmä .
Vaan ilman varottelemme.
Kun käki laholla puulla,
Tikka toukan jauhamalla.

1585. Kaavi. Krohn n. 13151.
Hirvisaari. Leena Räsänen.

Tule, Luoja, loihtijaksi,
Jumala, puheliaksi.
En puhu kinalla suulla.

85.

1581. ' Ss:n .ilkup. järj. kk:ssa = 4,5,1 — 3; viivoilla muutettu.

x\vuksipyyntösanoja. 1585—1587.

13

Puhun suulla puhtahalla,
5 Herran hengellä hyvällä,
Lamposella läyhyttelen.

Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Tuo pullo piikasta vettä,
io Kanna kullan karvallista
Heiluvasta hetteestä,
Läikkyvästä lähteestä,
Jolla poikanen1 pesekse,
Valelekse vaimon tuoma.

1586. Tohmajärvi. Hakulinen n. 105.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.
Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaavilta.

Loitsijan perustussanoja(i) ja varomus-
san[oja].

Em^puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtaalla,
LäihätteleMämpimällä.
Kun ei käynem^miuyj^käteni,
s Käykööv^käit Jumala(n),
Sopikoot sormet luoja(n),
Jiesuksev)_käit kä(p)peet1
Tämä pul(u)ma purkamaa(n).
Tämä jakso jaksamaa (n).

10 Vaj^jos se on toisen teko teke-
mä,
Toisen norko nostelema,
Mänes^sittä konna ko(t)tiis,
Intiö isäs luokse',
Riehto aitoo repäse'

is Viijjeltä vihasväliltä,
Seihtemältä seipäältä,

Ko(t)tiis männessäs.
Mänek isäntäs ikkunoille',

Emäntäs pöyvvämv_/peähä(n),
20 Laske' ikkunalauvvat lattiisee(n),

Tempasek isäntäs tukasta moa-

ha(n).

Riisur^rintapurtilosta

Rusamir^rutista(m)maa(n)2,

Pol(o)vemwpeällä pyörimää(n),
25 Veäv^vertä harteista,

Sekä luista luikautak

Tauvvilla nimettömällä,

Nimen tietämättömällä.

Otat^tallista hevone(n),
30 Navetasta nahkaroavas,

Ko(t)tiis mäntyys;

Ei täss^oos^sinun si(j)joos

Si j a skaa t^tarpeella,

Asuina skaah^himo 11a ,
35 Tästä käsiY)^käsketää(n),

Nenin tästä neuvvotaa(n).

1587. Tohmajärvi. Hakulinen n. 107.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85v.
Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaavilta.

Loitsijan perus tus s ano ja ja varomus-
san[oja].

Tuolta mie anon a(p)puu
Yläältä taivaasta,
Isältän Jeesukselta,
Emoltari Moariilta
5 Tähän työhön työlääsee(n),
Valanteesev^vaikiisee(n).
Ruvennenko, ryhtynenkf»

1585. l eli piikanen.

1586. x sukkelat paranta(m)maa(n).
hyvästin , nin

2 niij jotta nyrkkilöillä kur rutistaa

14

Taudit.

Käsin työhÖTQ^kauhiisee(n),

A(s)siisen ankaraan.

10 Heksämääm^perkelehtä?

Kyllä tästä nyt kyyjjin1 annan,
Ja annan ajohevosen)
Ajajalle' ankaralle',
Mokomallemwmieralalle';

15 Otah^hiijjestä hevone(n),
Vuoresta valittu varsa,
Jolla oMampi lautasilla,
LäheMänkiin tilalla ,
Veri sel(e)vä sel(e)käluilla,

20 Ko(t)tiimwmännäkses,

Jonka ei kynnet kil(i)pistele',
Kil(i)pistelek, kalapistele'
Il(i)mankaa" iljenellä ,
Kal(a)mankaak kallijolla.

25 Mäneswsuuree(n) su(k)kuus,
Le(v)viiseeMeisijoos,
Mänek isäntä s iltasille'.
Emäntä s namusille',
Muum_pe(r)reem_murkinoille' !

iso Tuonnem^ma sinumwma(n)-

noo(n),
Tuonnem^ma sinun tu(h)hoo(n)
KirkoYj^kirjavan ty(k)köö(n),
Mastim^moalatumwma(l)loo(n),
Siell unm m n n t k i m w murh a mie-
het,
s [(k)kuisel pahante(k)kiit;
SiellwolwLaur lappalaine(n),
Jokwon hirvet hirttänynnä,
Jalopeurat jaksanunna,
Siellwon oksissa metän otukset,

io Metär^karhnt kahleissa;
Siell^u-/i^kaksir(_ kattiloin tulilla,
Kol(o)miT)^koukkuin nenässä;

Siell^oMuutonta li(h)hoo,
Siell^om^peätöntä ka(l)loo,

45 Suonetonta pohkiita

Syyvväm^miehen näl(ä)käise(n),
Haukataliv_halunalase(n);
Ei täss^oos^sinun si(j)joos
Sijaskaat^tarpeella,

50 Asuma skaah^himolla.

1588. Ilomantsi. Lönnrot U, n. 29 a.
—38.
Kovero.

Joko on noiat noitununna.

Lappalainen laskenunna,

Kivikynsi kiskomina.

Viel on noia[t] noituma ta edl.
5 Riporihman tehtysätä',

Alasti alakivellä.

N[eitsy] M[aria] E[monen]\

Pyhä piika, pikkjarainen],

Kun et jouvu päätä panna,
10 Tulo haralla hapsin.

Ukko taivaan [Jumala],

Tule pilvissä piraten,

Poutapaikoissa poraten,

Loinaksuten loukauta
15 Etiseltä ilmaltani.

Olipa mulla musta koira,

Jonk' on turpa tulta isk[i].

Nenä varsin valkeata.

1589. Ilomantsi. Eur. G, n. 70. -
Miepä linnan huiahutan,
Tahon taivallan apua.
Ukko kult[ainen] kun[ingas],

46.

1587. » yl.[ky]ii)[jjin].

1588. J Kk:ssa: N M E.

Avuksipyyntösanoja. 1599—1590.

15

Nouse, neitonen, norosta,
5 Sinisorkka suon sopesta!

1590. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 321.

—46.

[Avuksipyyntösanoja — Manauksia].
Sissoselta Ilomantsin Mekrijärvessä
vert. Europ. G, 676.

Syntyi poika Pohjolahan,

mies pitkä Pimentölähän

kyntäjiksi, kylväjiksi,

siemenen sirottajaksi,
s orosen opastajaksi,

varsan viejäksi vaolle,

ruunan mustan mullokselle.

Ei1 tuolle nimeä tietä;

iso kutsu Immokiksi,
io emo aina Ainokiksi,

sisaret Seottareksi.

Tule, poika, Pohjolasta,

mies pitkä Pimentolasta

kerallani keikkumahan,
15 kanssani kapajamahan,

miehen ainoan avuksi,

yksinäisen ympärille,

Niin on paistoi2 partakarvat

kun on lehto liepehellä,
20 niin on tukka tuuhotteli

kun on männikkö mäellä.
Nouse, meri, miehinesi,

umpi lampi lapsinesi,

jokelaki joukko nesi,
25 perkele perehinesi

miehen ainoan avuksi,

yksinäisen ympärille

tätä hiittä hieromahan,

juutasta rutistamahan,

3c koita hiien kuosimahan,

pahat päivät päästämähän.

rikonnaiset riisumahan,

puutunnaiset purkamahan

sekä jaksot jaksamahan,
35 kykkärät kerittämähän

ristittyä rikkomasta,

kastettua kaatamasta,

tehtyä teloamasta,

syömästä , kaluamasta ,
40 rakki lemmon raastamasta,

jäseniä järsimästä,

syömästä verivalolla,

luuvalolla lustamasta.

Tunne huuti, hiien hurtta,
45 häpiä, hävytön koira,

raukia, manalan rakki,

juokse tuonne, jouhiturpa,

villahäntä, viilettele,

kiiätä, kiveräkynsi,
50 Pohjan pitkähän povehen,

Lapin maahan laukiahan;

Pohjan ponneton veräjä,

saranaton ilman salmi

Juosta suuren, juosta pienen,
55 juosta pitkän perkelehen.

Siellä on muutkin murhamiehet,

ikuiset pahantekijät,

siell' on onni ollaksesi,

lempi liekaellaksesi,
60 meren ranta juostaksesi,

sormer sorkutellaksesi;

sinne hirvet hirttelihin,

jalon petrat jaksettihin,

siell' on hirvet hirsipuissa,
65 oksissa metsän otukset,

siell' on luutonta lihoa,

1590. 1 Säkeissä 8, 12, 18, 22, 44, 51 ja 56 on pieni alkukirjain. — 2 paist|u|

paistoi.

16

Taudit.

pohkiata suonetonta
syöä mielien nälkäisen,
haukkia halunalasen.

1591. Ilomantsi. Sai m imu V, n.
2855. —13.

Melaselkä. Iro eli Irina Ahponen.
Jumala rukoust.

Neitsyt Moarie emoni,
Tules tänne, tarvitaa
Näillä töillä työlähillä,
Asioilla ankaroilla,
s Peästämää pellastamaa,
Miun lastan oikea henkeä pla-

tentSoa1.

1592. Ilomantsi. Eur. G, n. 676.
—45.

Megrijärvi.

Poika synty pohjolahan,
Mies pitkä pimentolahan
Kyntäjäksi, kylväjäksi.
Siemenen sirottajaksi.
5 Oroseu opastajaksi,
Varsan viejäksi va'olle.
Ei tuelle nimiä tietty:
Iso kutsu Immokiksi,
B3mo aina Ainokiksi,
i" sisaret Sevottareksi.

Tule, poika, pohjolasta,
.Mies pitkä, pimentolasta!
Nuoinp ob paisto partakarvat,
Kuin on lehto liepehellä;
i:. Niin on tukka tuuhotteli,
Kuin on männikkö mäellä.

Tule, p[oika], p[ohjolasta],
Mi[es] [pitkä], [pimentolasta]

Miehen ainoan avuksi.
20 Yksinäisen ympärille,

Kerallani keikkumahan,

Kanssani kavehtimahan,

Tätä hiittä hieromahan,

Juutasta rutistamahan!
25 Porotyttö pohjan akka,

Polvin pyörivi porossa,

Tuhkassa tupertelekse,

Kypenissä kyynysvarsin,

Käsivarsin valkiassa,
30 Koprin tuimassa tulessa,

Kyynärä kyventä p[äässä],

Vaaksa vaalita har[tioilla],

Kortteli kotaporoa.
Sentähen sepätteretkin
35 Viikon naimatta viruvat, (napoa)

Kitu ro ivat kihlo matta,

Syli syttä [hartioilla]

Syfli syttä] vaaksa vettä.

Kortteli [kovaa nokea].
40 Sentäh'en sepän oronen

Rautarintahan rakettu,

Ja tehty teräsnenäksi:

Halki juosta hietoharjan,

Somerisen sorkutella.

1593. Ilomantsi. Krohn n. 6788.
—85.
Lutikka. Paavo Pesonen, yli 40 v.

Ukkonen, ylinen Luoja,
Mies vanha taivahinen,
Pistä raita pihlajainen,
Aita rautanen rapaja
5 Ympäri minun väkeni,
Kahen puolen kansastani,
Vitastelen maan ma voilla,

1591. ' pientä.

Avuksipyyntösanoja.

17

Käännän kyillä käärmehillä,
Häntä pää ulos seisoo,
10 Kita kiiran laulamaan,
Pää puoli päräjämään.

1594. Pielisjärvi. Lönnrot Q, n. 328.
—28.
Minä mies vähä väkinen,

uros heikkohenkellinen

huutelen hätäisen huudon,

panen äänen pakkoisen
5 läpi maan, läpi manuen,

läpi kuuen kirkkokulian

Isältäni Jesukselta1 jne.,

jolta armot auki käypi,

rikki vierevät veräjät.
io Tuhat1 tuttua tuleepi,

sata Herran1 sankaria2,

ylähältä taivosesta jne.

Ne tuopi tulisen miekan

parahalta paimenelta,
is väkäiseltä vartialta,

jonka kuu kärestä paistaa jne.

Tuhat1 vuorta poikki lyöpi,

sata rautaista matoa,

telkytti teräs neniä,
20 tulisia tuiskutteli,

liekki päitä liekutteli,

hakulaisia hajotti

nuihen noitain norolla,

nuihen velhoin vesillä,
25 tieto miesten tienoilla.
Ukko taivain napainen,

*remu pilviin reunallinen*

pitää pilvissä keräjän,

säkeissä neuvon selvän,
30 nostaa lonkan luotehilta,

pilven pitkältä perältä,

1594. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. —

koko kolmelta taholta,
yheksältä yhjäytti,
nurin puolin nyhjäytti,

35 satoi kyitä, käärmehiä,
satoi rautaista matoa,
telkytti teräs neniä jne.
tieto miesten tienohille,
lakkipäihen lainehille

40 nostessa noro neniä,

mäkipäistä mäyrymiesten,
mullista muhajavista,
maista liikuteltavista .
lumme koirain kotoa,

45 kalmalasten kartanoista,
vcsihiiten hinkaloista,
karhun kiljun kalliolta,
revon reuvunta sioilta,
jäniksen jävintä mailta.

50 Mistä puuttui pulmahinen,
mistä taikia tapahtui?
Ihosta1 imelinoraukan jne.

Ite istuupi Jumala
vakaiseksi vartioksi,

55 lähirhäksi lääkäriksi,
joka on aina apuna,
terin miekoin seisomassa,
kateita kaatamassa,
vastuksia voittamassa.

60 Se lukko lujaan tuleepi,
jonka Luoja1 lukkoaapi,
jo on Luoja1 lukko käessä,
sana Herran1 salpa käissä
lukitaksesi hyviä,

65 paiskataksesi pahoja
tuonne tuimaan tuleen,
pahan vallan valkiaan.
Tuonnema sinun manoau
Lapin1 maahan lauluaan,

2 kkrssa iso alkukirjain.

18

Taudit.

70 Pohjan1 pitkään perään.

sielF on hyvä ollaksesi,

lempi liekahellaksesi,

siellä sinua tuuli tuuvittaapi,

vesi vieno vilkuttaapi,
75 vesi synkkä sylky ttääpi

Pohjan1 pitkältä perällä3 jne.

sieh" on luutointa lihoa jne.

syvä miehen nälkäisen jne.

1595. Pielisjärvi. Lönnrot S, n. 47.
—28.
Minä mies vähä väkinen,

Uros1 heicko hengellinen

Hudelen1 hätäsen hudon,

Panen1 äänen2 packoisen
s Läpi maan, läpi manuven,

Läpi1 kuven kirjokannan3

Jsäldäni Iesuxelta,

Maarialta muoriltani,

Jolta1 armot3 auki käypi3.
io Ricki1 vierevät veräjät.
Tuhat tuttu tule,

Sata1 Herran Sangaria

Ylähältä taivosesta3,

Alahalta man emosta4;
is Ne1 tuopi tulisen miekan

Parahalta1 paimenelta,

Väkäiseltä1 vartialta.

Jonga1 kuu3 kärestä paisti.

Päivä1 västistä valotti,
äo Tuhat vuorta poicki lyöpi,

Sata rautaista matova,

Telkytti teräsneniä,

Tulisi.i1 tuiskutteli,

Liecki1 päitä liekutteli,

3 peräjltä] : peräMö.

1595. 1 kkrssa pieni alkukirjain. -
3 kk:ssa iso alkukirjain. — 4 Säk. 14 ja 15
revätt veräjätt .

25 Hakulaisia1 hajotti
Nuihen noitain noroilla.
Kuinen1 velhoin vesillä,
♦Tieto miesten tienoilla*.
Ucko taivan3 napainen

30 Pitä pilvisä käräjän3,
Säkeisä neuvon selvän,
Nosta longan luoteilta,
Pilven1 pitkältä perältä.
Koko kolmelta taholta,

35 Yhexältä yhiäytti,

*Nurin1 puolin nyljähytti*.
Satoi kyitä3, kärmehitä,
Sata rautaista matoa,
Telkutti teräsneniä,

40 Tulisia tuiskutteli,
Liekii päitä liekutteli,
Hakulaisia hajotti
Nnihen1 noitain noroilla,
Nuihen1 velhoin vesillä,

45 Tieto miesten tienoilla,
Lacki1 päihen laineilla,
Nostesa noroneniä
Mäki päistä mäyrymiesten,
Mullista muhajavista,

50 Maista tikutettavista,
Lumme1 koirain kotoa,
Kalmalasten kartanoista,
Vesi hihten hingaloista,
Karhun kiljun3 kallijolta3.

55 Revon reuvunta sijoita3,
Iänixen jävintä mailta.

Mistä puttui pulmahinen.
Mistä taikia tapahtui?
Ihosta imento3 raukan,

6o Karvasta emän kapen,

- 2 äänen |panen änen| packoisen : ä. p. —
välillä: jjosta armot auki käypi, ricki vie-

Arvan lukuja. 1596.

19

Emän tuoman rumihisen.

Ite istupi Jumala
Vakaisexi vartiaxi,
•LäMmäxi1 läkärixi*,

65 Joka1 on ainai apuna,
Terin miekoin seisomasa,
*Kateita kaatamasa*,
Vastuxia voittamasa.
Se lucko luja tule,

70 Jonga1 luoja luckoavi,
Jo1 on luoja lucko käisä,
Sana5 Herran salpa käisä
Lukitaxesi hyviä,
Paiskataxesi1*6 pahoja

75 Tuonne tuiman tulen,
Pahan vallan valkian,
Pohjan pitkän perän.

*Tuonepa sinun3 manoan
Lapin1 mahan laukean*,

8o Siel on hyvä ollaxesi,
Lempi1 liekahellaxesi,
Siellä sinuu3 tuli tuvittavi,
Vesi vino vilku ttavi,
Vesi synckä3 sylckyttävi3

85 Pohyjan1 pitkällä perällä,
Lapin maalla laukialla,
Siel on luutointa lihoa,
Suonetoin pohkeata
Syyvä miehen nälkäisen,

90 Haukata halun alaisen.

Arvan lukuja.
1596. Pielisj. Krohn n. 8863. -

Antti Vinne.

[Löylyn sanoja — Manausta.]

-85.

Tules on löylyhyn. Jumala,

Isä ilman, lämpimään

Tekemään terveyttä,

Rauhoo rakentamaan.
5 Lyös löyly, lähätä lämmin.

Mesi lämmin läikäytä

Noille kuumille kiville,

Palaneille paasiloille.

Täällä on huono huonehessa,
io Sairas saunan lämpimässä.

Kuvos on, Jeesus, kulta-viitta,

Vanu, Herra, vaski- vaippa

Suvi uuhon untuvista,

Talvi rastaan takuista,
15 Jonka alla yötä oisi,

Päivät päällä tannertaisi

Ilman saarnata sateen,

Kovan ilman koskemata.
Tuonne mä sinun manoon
20 Kirkon kirjavan sivulle,

Sata-lauan lappeelle

Terva-porstuun povelle,

Lihavaan luu-mäkeen

Syömästä, kaluumasta,
25 Hiien rakki raatamasta.

On siellä luuta luutunutta,

Sääri-vartta vaipunutta,

Pää-kalloo kaatunutta

Syyä miehen nälkäisen,
30 Haukata halun alasen.

Ei iho imeisen joua,

Ei karva emon kapeen

Sinun, tuhma, tunneliasi

Sinun, netta, riivatasi,
35 Pannasi, paha pakana.

5 |Sauva| : *Sana*. — • paskataxesi : paiskataxesi. — 'Lopussa, eri rivillä, on
vielä sana väittä. On myös ollut edellisen säkeen viimeisen sanan alla, mutta
pyyhitty ylitse.

20

Taudit.

Kyllä masulle kyyjin annan
Ja annan ajo-hevosen
Ajajalle ankaralle:
Tapa on tamma tallista,
io Navetasta nahka-raavas.

1597. Impilahti. Sirelius n. 192.
—47.

Arvan luku1.

Neitsy Marinen2 on asettanut tämän1
arvan syntisien1 hätäisien välimieheksi.

Miltä vialta on tämä vika?
Sano synnin syytä myöten,
Elä miun mieltäni myöten,
*Sano asia asia ta myöten,
5 Sano tott'3, älä valetta*,
Sano arvalle jumala,
♦Arpa sitten miulle sanoo,
Miltä2 vialta tämä vika*;
Jos on kalma, lälie arpa liikehelle,

io Arpa lähe4 myötä päivään.
Jos on kiroista, lähe5 vasta päi-
vään.
Jos onveestä,käy kohta merehen,6
Arp jos om maasta, käy kohta
pohjasehen.
•I"s arpa totta sanovi,

is Arpa. ylös ylenet ähä n.
Jos arpa valehtelovi,
Arpa7 tulehen heitetähän.
Jos arpa valehtelovi,
Ailia maahan hauatahan.

•io Jos arpa totta Banovi,
Xii seiso niinkuin seinä,

Asu niinkuin aita.
Jos on kalmasta vika,

Miehen tappo tanterehen,
j.^ Naisen kalma kankahasen,

Kuolehen kuoppahan,

Kalmalaisten kartanohon8,

Manalaisien majohin.

Hongasihin huoneisihin,
30 Petäjäisihin pesihin,

Maan alle majohin,

Kirkon kirjavan tykö.
Jos on kiroista, kylvetän ki-
roista.

Kuin lie kipu kiroista tullut,
35 Mene tuonne, kunne käsken,

Tuonne kivut ky[ljvettelen

Keskelle kipu mäkeä.

Kipuvuoren kukkulalla.

Siellä kivut keitetähän
40 Rautasessa kattilassa,

Rautasen ratin nenässä.

Tuonne kirot kylvettelen

Tielle tietymättömille,

Aholle vesattomille,
45 Siel on muutkin murha miehet,

Ikuhiset pahan tekiät,

Polvuisct pää riiekkuet.
Mikä9 hullu höynäytti,

Mielipuoli vimmautti
öo Ristittyä rikkomahan,

Kastettua kaatamahan,

Vieritse10 viattomasta.

Sivuin syttömästä,

Elä viskoi viatointa,

1597. l kk:ssa iso alkukirjain, r. ödets besvärjelse. — 2 kk:ssa pieni alkukir-
jain. -3 tott|aj : tott'. — 4 Alkup. järj. = Lähe arpa, muutettu numeroilla. — 5lähe
|arpa[ vasta : 1. v. — 6 Säk. Ilja 12 välillä: |Arpa]. — 7 1 Jos| arpa : A. — 8 Säk. 26 ja
27 välillä: .Hiuo kuikat tovi kaupoille, Päivät maille mänevi, Misk ett sie paha pakana,
Vielä ka . -9 Mika siiui hullu : M. h. — 10 \ ieri is i[i]| : Vieri/se.

Arvan lukuja. 1597 — 1599.

21

55 Elä sysi syytöintä.

Kuin lie vika veestä tullut,

Mene, vika, vetelien!

Veen isäntä, veen emäntä1,

Veen kultanen kuningas,
eo Veen ukko halli parta,

Elä riko ristitty;"!.

Elä kaa kastettua,

Soutele ennen, joutele ennen

Kultasessa kuuttisessa,
es Hopi[a]sessa venehessä!

Veen isäntä, veen emäntä1,

Lepy lepytellessäni.

Luovu luovutellessani,

Ota viikonen vikaisi,
;o Kauan aikuinen asiaissi,

Sekä suuri suutuntaisi,

Nyt on pantu pahat mielesi,

Sekä viikoset vikaisi!
Jos on maasta vika tullut,
75 Maan isäntä1, maan emäntä1,

Maan kultanen kuningas,

Maan ehtonen emäntä1,

Maan ahti armollinen,

Maan tyttö tyynykäinen,
eo Maan pieni pikkarainen,

Lepytele, luovuttele,

Makiasti maanittele,

Pistä pieni peukalosi,

Tunge turpohin kätesi.
85 Elä riko ristittyä.

Elä kaa kastettua!

1598. Suistama. Soini n. 129. —98.
Muuanto. Maksi man Okuliina, 43 v.

Arpominen.

a. Kun tulee joku vaiva, silmää
kivistellään tai jalkaa, silloin tietään,
että nyt on vikahinen, pitää lähteä

tietäjiin. Menee arvottajan luo, ottaa
ristin kaulasta ja antaa hänelle. Arvot-
taja panee seulan kumolleen, ristin
rihman pyöreälle kiekolle seulan poh-
jan päälle. Rif h jmalle pannaan eri
paikkoihin leipää, savea, hiiltä, vettä
ja risti viides. Neulan kärkeen pan-
naan leipä ja riipustetaan keskellä ris-
tin rihmasta laitettua pyöryläistä -
kellä on ukon taltta, ei tarvitse neulaa
eikä leipää rihman nenässä — sanoo:

Sano, arpa, asetta myöten.
Elä miehen mieltä myöten!
Sanonet miehen mieltä myöten,
Sinut tulehen tungetaan,
5 Vetelöihin vellotaan,
Kivihin kuataan,
Lakihin manatan,
Sano asian oloa myöten,
Onko metsän nenä,
io Lyö ristaan ja hiileen?

b. Kun se ei ole, kysytään:

Kun se ei ole metsän nenä,
Käy ristaan ja veteen?

Jos niinkään ei ole, käsketään kaik-
kiin. Arvotus jos sattuu leipään ja
veteen, ennustaa se, että paranee jo
vamma.

1599. Korpiselkä. Mikkonen Ida, n.
267. —08.

Nenien arpominen.
a. Pannaan seula kumolleen ja sen
päälle kolme lepän haraista oksaa ja
niiden viereen: yhden leipää, toisen
palosavea ja kolmannen hiili: pan-
naan harjan harjaspuoleen neula,
jonka perässä on pesemätöntä liina-
rihmoa ja riiputetaan harjaa langasta
seulan päälläsekä kysytään:

»onko minun kipeyvein mefsästä,
moasta vai kalmasta?

22

Taudit.

ja minkä sanan kohdalla harja heilah- '
taa, sieltä se on.

b. Jos sen mefsästä tai veestä, pan-
naan lepän oksien viereen kunkin savi-
palanen, jonka ympäri on kietaistu
kolme kertaa punasta lankaa, ja anne-
taan olla kolme yötä pihassa, senj ai-
keen jos nenä on veestä, heitetään
nämä veteen oikealla kädellä, joka on
kyynäspäätä myöten veessä ja sano-
taan:

»veen isännälle, veen emännälle,
veen piialle pistorinnalle,
veen kallehelle kasakalle,
anna rauhoa, tervehyttä!»

c. Jos se on mefsästä, viedään ne
kusjoin pesään yksi kuhunkin ja
sanotaan:

»metsän isännälle» j. n. e.

d. Jos nenä on kalmasta, annetaan
savipalasien olla yhdeksän yötä pi-
hassa, sitten illalla muiden levolle
mentyä menee taijantekijä hautaus-
maalle herättämään kalman väkeä,
jolloin taaskin sanotaan:

»terve kalman isännälle, kal-
man emännälle j.n.e
nouse selvittämään asiasi!»

Seuraavana aamuna käydään kal-
man väeltä pyytämässä anteeksi, mitä
lie tullut tehdyksi ja tehdään ristoja
hautausmaalla. (Illalla pois tullessa
ei saa katsoa taakseen.)

e. Lemmennostovastaa tehdessä:
Mie taij on taikavassan,

leyhkäytän lempivassan,
puut punaset, moat siniset,
lehet lemmenkarvallisit.

1600. Kitee. Lonlainen n. 13. — 96.

Yanhanaiku.in.en telehvooni eli taikahattu.

a. Taika hattu tehtiin sinisestä1
verasta, pantiin pesemätöin liinavaate
väliin ja punainen verka vuori. Ensin
pitettiin umpi lammissa vesi haan
päässä kolme yötä, siitte haasiin pieli-
puun pääss kolme yötä ja kolmen kuol-
leen päässä kolme yötä kunkin. Jos
sattu sellainen seikka, ettei mikään
arpa voinut päästää asian perille,
otettiin vaivaisia koivuja, joista teh-
tiin niin iso vanne, josta sopi pujoittaa
vijan alainen. Tuo hattu piti vielä
ennen kuolleehen päässä pitämistä
pitää kolme yötä tapion pöytällä
muudetun huoneen kynnyksellä tors-
tai iltana sanoen:

Päästä2 luoja, päästä luonto,
päästä päällinen jumala;
kuin kuun kivestä päästit,
päästit päivän kalliosta,
5 päästä tääkin pälkähäästä,
tästä seikasta selitä,
kusi kinttuin kiroista,
pakinoista parta suinen,
parrattomiin vihoista.

Sanottu vanne vetetään kolmeen
solmeen ja vietään saunan uunin suu-
hun. Sitotaan pesemätöin liina rihma
solmittuun vanne kimppuun ja uuni
kivien alaitse vetetään rihman toinen
pää kylpylautoille. Taikuri panee
hattuunsa kolmen korpin aivot ja
sanotun rihman pään hattunsa päälle
ja taika hatun sen päälle ja rupiaa
saunan lautoille makaamaan, jolloin
Henkettäret tulevat saunan uunin
suuhun riitelemään. Korpin aivot
kertovat taikurille asian tarkoilleen,
jos hee pyytävät ihmishenkeä uhriksi
sanotaan:

Lepästä

ja ruvetaan uutestaan makaamaan,
ja sinne asti kunne henkettäret myön-

16U0. 1 Kk:ssa on iso alkukirjain. — 2 Kk:ssa on pieni alkukirjain.

Arvan lukuja. 1600—1603.

23

tyvät leppä ihmis kuvaan. Henkettäret
riitelevät mieluisiaan uhri sanoja, van
niitä täytyy vastustaa, kunne myön-
tyvät.

1601. Rääkkylä. Hyvärinen A, n.
320. —02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Po-
toskavaarassa.

a. Kun tulesta luul' olevan, niin
otettiin tuas viiskannan keskeltä mul-
too; sillä paineltiin ja sanottiin:

Kim lienet tulesta tullut
mää tulleen,
lienet veistä, mää vetteen!

b. Kaks' pärettä oU' tulessa, siihen
viskattiin toinen kerta, kol°mas kerta
ves'kuppiin. Sitte WP viskattiin
viiskantoin piälle, siihen sitte ves' ja
vasemmalla kantapiällä polettiin ja
sanottiin:

Ma kko o muan alla,
alla penkereen on pesäs'.
elä nouse ruoliuttammaan
immeisen lasta!

1602. Kaavi.
—91.

Vartiainen A, n. 135.

Riitta tahi muuta puutannaista

vastaan.
Noidalle annetaan seula, harja ja
katekismus. Noita panee melkein
samanlaisen esineen, kuin avaimen
lehtinen on, seulan reunaan kiinni ja
riiputtaa seulaa nimettömän sormen
nenässä. Seulan sisäpuolella alalai-
dassa ovat harja, katekismus ja kone-
pussi. Sitte kysyy hän:

»ootko vanhasta (huoneen) sijasta,
ootko vatturauniosta? Ootko vesi-

liiisi? Ootko Venäin kalama? ja

jos oot siitä, niin pyöri myötä

päivään tahi jos siitä, niin vasta -

päivääni

Kun seula rupeaa pyörimään, sanoo
hän:

»männöö, männöö väkisekkii».

Kun siten on saatu tietää, mistä
tauti on tarttunut, kysytään:

»mitähän tuolle lyyliksi pitäisi?
Pitääkö vanhaa Venäin tupakkoa?
Pitääkö savuviinaa? Pitääkö koi-
ran paskaa?

Kun lyyli kelpaa, rupee seula taas
pyörimään.

Sitte mennään lyylimään siihen
paikkaan, johon seula neuvoi ja teh-
dään seulan määräämä lyyli. Sairasta
kylvetetään vielä päälle päätteeksi
leppävastalla. *

1603. Kaavi. Krohn n. 13162. — 85.

Hirvisaari. Sipi ja Jussi Hakkarai-
nen, 50 vuotisina.

.Arpominen.
Seulaan kaivettiin kolo ja sitte oli
semmonen avain, joka oli löyvetty, se
pistettiin siihen seulan laitaan koloon.
Siihen seulaan pantiin sitte kerihtimet
ja virsikirja ja sitä avainta päivään
käännettiin. Sitte lueteltiin:

Onko vein nenä, onko metän
nenä, onko kalmisto.

Se kun mani myötä päivään,
niin se oli siitä tullu. Kysy:

»Onko ketun pesästä?»

Sano:

»Mani myötä ja kovasti, ei oo
siitä, vasten pitää. Mää myötä
päivään, jos on siitä.»

24

Taudit.

Sitte ärjy, kun lyyliä kyseli:
»Mitee tahot?»

»Koiran paskoo, vannoo tupak-

koo.»-
»Mitee uhriksi pitää?» —
»Kärpän märäntöä.»

1604. Ilomantsi. Eur. H, n. 133. —46.
Kysyn luojalta lupoa,

Anon herralta apua,

Tahon taivon haltialta,

♦Manuelta veljeltäni*,
5 Maakamaran katkojalta.

. Nyt mi ;iika arvan käyä,

Miehen merkillä kysyä;

Mie nyt kysyn kykkeröistä,

M[ie] n[yt] vaain vastinetta:
io Mist on pulma puuttju nunna],

Tauti hiien tartt[ununna],

Jo'istako juoxev[ista],

Läikkyvistä läht [ehistä] ,

Veen vankan vääntimistä,
15 Kosken kuoli [uista] kov[ista],

Vainko malloista1 vesistä?
Sano, arpa, syitä myöten,

Elä miesten mieltä m [yöt en]!

Jos arpa valelit elevi,
20 Arpa luoah tulen,

Palamah paiskatah,

Merkki miesten poltetah.

Jos arpa to'eil sanovi,

Arpa ylös nostetah,
25 Polville |>\ hän J[uma]lan.

1605. Ilomantsi. Eur. Föl. 111. n.
12. i5.

Megrijärvi.

Ei sovi sovitta mennä
Eikä paioitta pahoitta
Eikä vaskivanttu(h)itta,
Rautasitta rukkasitta,

5 Kivisittä kintahitta.
Keritsen kiveltä villat,
Karvat kaikki kalliolta.
Somerolta jouhet suorat,
Neulon kintahat kivestä,

io Somerosta sormikkahat.
Jo kärsin käsin ruveta
Tähiin työhön työlähäsen,
Asiahan ankarahan.
Annapas panen pahoa,

is Annas tungen turmiota,
A[nnas] riittoa repäsen.
Mistäs, paha, panit,
Kusta, lempo, leikkaelit,
Mistäs tunsit, tuhma, tulla,

20 Äkkiouto, tien osasit
Ristittyä rikkomahan,
Kastettua kaatamahan,
Tehtyä teloamahan?
N[eitsyt] M[aaria emonen]

25 Tule [tänne, tarvitahan]
Arpoa asettamahan,
Käsin arvat kääntämähän,
Sormin arvat suortamahan!
Nyt on aika arvan käy'ä,

äo Miesten merkkiä kysyä
Tiiman tunnin tutkamilla,
T[ämän] päivän päätöksellä1.
Sano, arpa. syytä myöten,
Elä miehen mieltä m[yöten],

.-. OrohOD tapoa my[öten]!
Lenn;i. pääsky, pääni kautta.
Sinisiipi, siyerytä,

1604. » yi. melto.

1605. ] Tekstissä seuraa: Lennä pääsky

Arvan lukuja. 1605.

25

Tuos mulle to'et sanomat,

To'et liitot liikalmta,
40 Mist oot, pulma, puuttuimnna,

Hiien tauti, tarttununna

Ristittyä rikkomahan,

Kast[ettua kaatamahan],

Teht[yä teloamahan],
45 Syömähän, verinen koira,

Manan rakki, raastamahan

Ihoa im[ento raukan],

Karvoa k[avon tekemän],

*Imin tuo[man ruumiina]*.
50 Mist oot. pulma, p [uuttu nunna]:

Pihoistako, pelloistako,

Vainko vanhoista sioista.

Vainko vatturaunioista,

Ristinkannoista rikottu,
55 Naisten kalmoista katottu?

Mist oot, pulma, puuttu [nunna],

Hiien [tauti, tarttununna]

Ih[oon imento raukan],

Kar[vaan kavon tekemän],
eo Imin [tuoman ruumihisen].

Jäniksenkö jättämistä,
.Vain petran poikimasioista.

Karhu n tappo ta nterist a ?

Vain mistä, paha, panit,
es Kusta, l[empo, leikkaelit]?
Ukko kult[anen kuningas],

Tule tänne [tarvittaissa].

Koita hiien kuosimah[an].

Pahat päivät päästämähän,
to Rikoiiaiset3 riisumahan!

Puutunaiset4 purkamahan,

Kykkyret5 kerittämähän.

Kuin ukost ei apua tulle,
Xiin nouse, meri, miehinesi,
Umpilampi, lapsinesi,
Jokelainen, jonkkonesi,
Perkele, perehinesi
Miehen ainoan avuksi,
Yksinäisen ympärille
Tätä hiittä hieroman [an],
Juutasta rutistamahan,
Perkelettä pieksämällä n.

Luovu pois, paha pakana.
Eroa, emätön kehno,
Ihosta imento raukan,
Ristittyä rikkomasta.
Kaste[ttua kaatamasta],
Teht [yä teloamasta] I
Tuonne siun, perkele6, manoan:
Karhun kirjokammarihin,
Kontion kivikotihin,
Eksy pois, emätön kehno,
Luovus, luonnoton pakana,
Syömästä, verinen koira,
Manan rakki, raastamasta,
Syömästä verivaloa.
Luuvaloa lustamasta7,
Jäseniä järsimästä!

Ukko, kult[anen kuningas],
Remupilven reunimmainen],
TiiIp tänne, tarvitahan,
Koita hiien kuosimahan,
Pa h a t päivät pääs t ä m ä h [ ä n ] .
Rikonn[aiset riisumahan],
Puutunn[aiset purkamahan] .
Kykk[yret kerittämähän]
Minun s [uin puheltuani]

2 Petran : Vain P. — 3 [Rik]k[onaiset], mutta tämä k sitten nähtävästi pyy-
hitty kumminkin pois. — * Puu|t|tunaiset : Puutunaiset. — 6 Kykkyr|ä|t : Kykky-
ret; yi. [Kykk]ä[retj; selitetty: viat. — 6 Tuonne perkele : T. *siun* p. — *yl. pure-
massa].

26

Taudit.

Käsin [päällä käytyäni],
Hengin [huokaeltuani].

Taudin alkuperän tiedustelua.

1606. Liperi? Lönnrot, Jälk. j.p.
(Lönnrotiana 30 a) n. 43. — 39?
Kust' on pulma puutt[ununna],

Häjy haava huulelleni,
Tuulestako, tuiskustako, .
Vi i a nko va t turauniosta?

1607. Kaavi. Muud. mok. mies n. 334.
—85.

Panna vanha verko, kärijä, sano:
josta liene pulma putuna,

*taike[e] tapah[tunna]*,

kivestäkö vai kiinnosta,

vaiko vanhas vaturaunijosta;
5 josta lie suonet soljahtana,

sihen suonet solmitavun,

niistä liene liha lituna,

sihen lilia lityvyn!

1608. Kaavi. Krohn n. 12390b. —85.
Niinivaara. Heikki Mustonen.

.Mistä lie pulma puuttunna,
Taikee tapahtununna,
Kivistäkö, kannostako,
Vaiko vattu-raunioista,
5 Vaiku van h; in kirkon kierrok-
sesta.
Vaiko ^iitä seipäästä,
Jossa on korppi korvettuna.
Musta lintu muokattuna?
Tuonnepa mä sun manoon
io Pohjiin pitkälle perälle,
Lapinmaahan laukeeseen,

1610. 1 tois.kert. luk. »hetteestä».

Jos on muutki murhamiehet,
Ikuisen [pahantekijät].

1609. Tohmajärvi. Hakulinen n. 74.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v.

Pahain syntyä.

Kyllä tiijjä(n), sykkö, synnyn-

täs,
Moavj^kamala kasvantos;
Ei(j)j^ooswsyntys syvältä,
Kasvanto s kauv va lt a :
5 Selevältä seläv^ vesiltä,
Ulavalta aukiilta.

1610. Tohmajärvi. Hakulinen n. 97.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.
Kuuli Pekka Vartiaiselta, Kaavilta.

Alkuperäisyyden tiedustus.

Kysyttelel^ ,lausuttele(n),
Mist^omwpul(u)mat puuttuna ,
Taikeet tapahtunna
Iholle' i(m)meisrauka(n),
5 Karvalle' emon Ka(p)peen,
Emon tuoniai'_ruu(m)miille',
Kivistäkö, kannoltako,
Van^o v^ va tt uran liioista ,
Van^oj^jäniksej^jäpätysmailta,

i o Revor^räylätystilalta ,
Karhur^roarikammarista .
Onko heiluvasta hettiistä1,
Läikkyvästä lähtiistä,
Tahij^joista juoksevasta.

15 Purosta pura ja vasta,
Vannon sel(e)västä meren selästä,
Ulavasta aukiista?

Taudin alkuperän tiedustelua. 1611—1615.

27

1611. Kiihtelysvaara. Rytkönen A, n.
572. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Mist on pulumat puutununna.
Taikeet tapahtununna,
Kivistäkö, kannoistako,
Vaiko vattnraunioista?

Tuonne minä sinut mannoon,
Tuonne Hiijen1 kattilaan.

1612. Kiihtelysvaara. Rytkönen A,
n. 1398. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Mist on pulumat puuttununna,
Taikeet tapahtuminna,
Kivistäkö, kannoistako,
Vaiko vattu-raunioista,
5 Vaiko aitaseipäistä,
Miss on korppi koinettuna,
Musta lintu muokattuna?

1613. Eno. Rytkönen A, n. 1312.
—95.

Pirttivaara.

Mist on pulumat puuttununna.
Taiket tapahtununna,
Kivistäkö, kannoistako,
Vaiko vatturaunioista,
5 Jos on korppi koksittuna,
Musta lintu muokattuna.

1614. Ilomantsi. Eur. G, n. 274.
—46.

Päästä Luoja, päästä luonto,

Sumeista, suutehista.

Lumeista- lauseista,

Naisten naar[ojen] s[anoista]!

5 Kuin lie teko tekemä,
Pulma toisen pungastama1.

Lennä kokkona kotih
Ilman puussa istumattfa],
Lepässä lepeämättä.

1615. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 112.
—46.

Päästäntä- v irsi :

Ilman poika hyöteleme,

hyöteleme, vyöteleme

ja viimein varoitteleme,

rautapaitohin paneme,
s teräsvöihin tietteleme;

lustuhissa mies lujempi,

rautapaioissa parempi,

teräsvöissä tehtoisampi.

Tuos1 ukkoni tulinen turkki,
io ämmöni panolan paita

näissä töissä työlähissä,

asioissa ankaroissa,

virsissä virallisissa!

Mist" on pulmat puuttununna,
is taukiat tapahtununna,

liekkö puuttunut purosta,

vaan lie vatturaunioista,

vaan lie2 kirkko kierroksissa,

pyhä paikka pyörryksissä,
20 ristin kannoista rikottu,

su 'en suuttumasioista,

1611. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

1614. * Tekstissä seuraa: | Ota hiiestäheponen|.

1615. 1 Säkeissä 9, 14, 31 on pieni alkukirjain.— 2lie|kkö| : *vaan*l.

28

Taudit.

karhu [n] kaatama-tiloista,
petran piehtaru-sioista,
jänön jättämä-tiloista ?

Ukko v[anha] Väinämöinen]
tules tänne, väätes tänne
miehen ainoan avuksi,
näille töille työlähille,
asioille ankaroille,
virsille virallisille!

Minä ennen päästöt päästin,
ininä ennen jaksot jakson,
minä kykkärät kentin;
päästänpä täinänki lapsen
kuvillansa kulkemahan,
raajoillansa raatamahan.

Raivaile rakkiasi.
Vaan kun lienet maasta eli me-

tästä.
20 Metän ukko, metän akka,
Metän tyttö kaunokainen,
Tule, korjaile koirias,
Raivaile rakkias.

Jos sinä et, perkele, tuota i to-
telle,
25 Tuonne ma sinun manoon
Vuoreen teräksiseen,
Rautaseen kallioon,
Josta ci kuulu kuuna päänä.
Selviä sinä ikänä,
30 Kuuna Herran valkeena.

1616. Juuka. Krohn n. 11814. -85.

Petrovaara. Olli Yletyinen, 66 v.
Asunut Halissa 12 vuotta.

Puutunnainen, joka säikäyksestä ja
muusta on puuttunut.

Mistä lie pulma puuttununna,
Taikee tapahtu nunna,
Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vattu-rauniosta, -
s Vaiko veistä, vaiko maasta,
Vaiko vanhan kirkon kierrok-
sesta.
Kun lienet kirkon kierroksesta,
Niin kirkon ukko, kirkon akka,
Kirkon tyttö kaunokainen,
io Tule, korjaile koirias,
Raivaile rakkias,1
Sivo silkki-rihmoillas.
Pane palmukoitsillas.
Vaan kun lienet veistä.
is Niin vein «oi ukko. vein on akka.
Vein on tyttö kaunokainen,
Tule. korjaile koiriasi,

1617. Htnilaniuni. Krohn n. 11326.
—85.

Alaluosta. Heikki Kukkonen, 45 v.
IsärPetrovaarasta.

.Mistä lie tauti tarttumia.

Mistä pulma puuttunna,

Kivistäkö, kannostako

Vaiko vatturaunioista?
5 Mää nyt, tauti, taivaalle

Tuska, tuulen teitä myöten.

Ahavan reki-rajoja.

Mää hongissa hohisten,

Petäissä peppuroien.
io Ota Hiiestä hevonen,

Vuoresta valittu varsa,

Jolla on lampi lautasella.

Josta noiat vettä juovat.

Kusi-kulkut kuikuttaa.
ia Päästä Herra, päästä Luoja,

Päästä, päällinen Jumala,

Naisten naaroin pahosta.

Kusi-kinttuin kinasta.

Pakinoista partasuihin,

Taudin alkuperän tiedustelua. 1617 — 1623.

29

20 Pakinoista parrattomain,
Juoreista jouhileuan,
Juoreista jouhettoman.

1618. Nurmes. Lukkarinen n. 252 .
—09.

Höljäkkä. Vartiainen.
Pulmunen.

Hyi, hyi,
Kusta pulma puuttuna,
Taikka tapahtumia,
Kivistäkö, kannoistako,
5 Vaiko vatturaunioista?
Mene tuonne kirkon taakse,
Tuhatlauan lappehesen,
Joss' on monet murhamiehet,
Suurimmat pahantekijät,
10 Mää hongissa hohisten,
Petäjissä peppuroiden
Minun silmin nähtyäni,
Käsin päälle käytyäni!

1619. Nurmes. PauJah.n. 3426. —08.
Mujejärvi. Anno Ohtonen, 87 v.,

kulkuri-eukko.

Mist on pulmat puuttununna,
taikiat tapahtununna,
kivistäkö, kannoistako,
vaiko vatturaunioista,
s vaiko siitä seipäästä?

1620. Nurmes. Laitinen M, n. 1.—14.
Salmi. Esteri Nykyri, 20 v.
Mist' on puluma puuttunna:

Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vatturauniosta?
Minä loihen, lohuttelen,
5 Sammakoilla sammuttelen.

1621. Pielisjärvi. Sjögren n. 206.
—25.

Synnyn sanat.

Mistä lie pulma puuttunnunna,

Taikehet tapahtumia.

Kivistäkö, kannostako,

Vainko vatturaunio [i]sta,
s Vainko vanhoista sioista,

Vainko siitä seipähästä,

Jos' on korppi koinettuna,

Mustalintu murhattuna?

Nouse luontoni lovesta,
io Altiani haon alta

Kerallani keikkumahan,

Kansani kavehtimaan!

Kuin liet hijen hingalosta

Elit kalma saunan karsinasta,
is Niin koi hijen hingaloh

Ja kalma saunan karsinah!

Mistä lie suoni sortunna,

Siihen suoni sortuu on!

Mistä lie kalavo katkennunna1,
20 Siihen kalvo kasvuvoo!

1622. Pielisjärvi. Lönnrot S, n. 47.
—28.
Avuksipyyntösanoissa; kts. n. 1595.

1623. Pielisjärvi. Krohn n. 9082.
—85.

Mistä on pulmat puuttununna,
Taikeet tapahtununna.
Kivistäkö, kannostako,
Vaiko vattu-rauniosta,
5 Vaiko vanhosta akosta,
Vaiko siitä seipäästä,
Jossa [on korppi koinittuna],
Musta lintu muokattuna?

1621. 1 Ikasvalnnunna : katkennunna.

30

Taudit.

1624. Pielisjärvi. Ryynänen n. 23.
—93.

Lieksa. Tiina Ikonen, 65 v.

Kust on pulmat puuttununna,
Taikiat tapahtununna,
Kivistäkö, kannoistako,
Vaiko vanhoista sijoista,
s Vaiko vatturaunioista,
Vaiko siitä seipäästä,
Kust' on korppi keksittynä,
Mustalintu murhan tehnyt?

Varaus-, Manaus- ja Kyyditys-
sanoja.

1625. Sortavala. Vauhkonen n. 6.
—21.

Mene koira kotiisi,
isäntäs iltasella,
emäntäs aamuiselle,
muun perees murkinalle,
5 puremaan, jäytämään,
kipeät kivistämään.
Mene syrjin syyttömistä.
vierite viattomista,
ohi kunnon ihmisistä.

1626. Sortavala. Basilier n. 18. —

84.

Rautalahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

Yleiset vahvikesanatf?)

Tule ukko Turjanmaasta,
Läskille Lapista lintu
Sata miestä siiven alla,
Tuhat purstOB tutkamissa,
5 Kaikk' on rautaista väkeä,

Puhumahan puoleltani,
Viereltäni virkkomahan.

1627. Uukuniemi. Tuokko n. 42.

—13.

Simon Maala osasi seuraavan jat-
kon:

Mistä lie pulmat puuttuneet,
Taiteet tapahtuneet,
Ukostako, ämmistäkö,
Vaiko vanhoista akoista?

1628. Impilahti. Sirelius n. 155.
—47.

M ie laulan1 Lappalaisen.

Mie laulan Lappalaisen,

Sala syöjäni sanelen,

Laulan halki hartioni,

Puhki leukani puhelen.
5 Rikki rinta Iäisestäni,

Paian kauluksen kaheksi;

Siihen laulan lakin päähän,

Siihen laulan alle lakin

Vihko Viipurin matoja,
io Joukon jouhi käärmehitä,

Jolle syötän syöttäjäni,

Puretan purettajaini.
On mulla musta koira,

Raki rauan karvallinen,
15 Suolet on vaskiset vatsassa,

Kuparista kuihaeltu,

Jok' on luinen pureia,

Rutinoien rohvasia.
Siihen laulan Lappalaisen
20 Turjan koskenen kovahan,

Alla koprin korkehimman2.

Keskelle kosken kiveksi,

1628. l kk:ssa iso alkukirjain. — 2 korkeimman : korkeMmman.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1628 — 1630.

31

Tulenna palelemahan,
Säkeninä säihkemähän.

25 On mulla oro punainen,
Hevonen hyvä näkönen,
Joll' on rautaset kapiot
Teräksistä temmoteltu;
Lampisilla lautasilla,

30 Vesi selvä selkä luilla,
Lähe länkien sialla,
Josta noiat vettä juovat,
Lappavat kylän katehet,
Tuli kulkut kuikuttavat;

35 Siihen kuivi noian kulku,
Lakastui Lapilta kieli.

1629. Impilahti.

—47.

Sirelius n. 173.

Sairahalle loihtu1.

Itse Ilmarin jumala,
Itse2 Ilma, Herra Jesus,
Tungehe nyt tähän tupahan,
Ajai nyt katoksen alle,
5 Puhalla sulalla suula,
Herran hengellä hyvällä!
En puhu omalla suula,'
Vaan puhun Jumalan suula,
Kiehon Jesuksen kiehon3 nenällä ,

io Parahalla(!) parahan miehen,
Leualla lepuhutan;
Jäsenestä maat järkky,
Pellot liikku pientarista
Tämän liian Uikuissa.

is Lähe liika liikehesen

Ulos raukan ihmisen ihon alasta!
Tuonne ma sun lähetän,
Tu[o]nne mie panen pahoja,

Tuonne tungen turmehita,
20 *Ja* ajan1 ajoksen päitä,
Rutjon koskehen syvähän,
Johon puut tyvin putovi,
Hongat latvoin lankiavi.

1630. Im/pilaktii Polen n. 6. — 47.

Kipuin loihtu.

Jos kennen teko tekemä,

Ja kennen paha panema,

Kennen noita nostattama,

Mene luokse loihtiasi,
5 Tietäjäsi tienoille,

Parisasi parmahille,

Helmahille hypittäjäsi,

Olalle ohittajasi,

Kämmen päälle kaskiasi,
io Nenin neuoniekkahasi!
Jos sie kytiä kyselet,

Anonet ajohevoista,

Kyll' on, annan sulle kyyin,

Ja on, annan sulle ajohevoisen:
is Ota hiiestä hevonen,

Hepo toinen Helvetistä,

Vuoresta valitti vassi,

Luukapio kalliosta,

Tuli sukka tunturista,
20 Jonka turpa tulta iske,

*Nenävarsi valkiata*,

Ko tiliisi menuissasi!

Tavota sieltä lasta lattialta,

Isänteä pöyän päästä,
25 Bmänteä leipomasta,

Tytärtä taputtamasta.
Van kun lienet tuulen tuoma,

Tuulen tuoma, veen vetämä,

1629. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Itse |Herra| Ilma : I. I.
sen |kihon| kiehon : K. J. k. — 4 Ajan : *Ja* a.

3 Kiehon Jesuk-

32

Taudit.

liattu purjehen hakema,
30 Ahavaisen antelema,

Vilun ilman viskoja,

Mene tuonne, kunne käsken,

Pohjan pitkähän perähän,

Lapin maalin laukeseten!
35 Pilkat on tehty pitkin puita,

Pitkin puita, poikki maita1

Sisähän salon sirisen(!),

Joska tunnet tuhma käydä,

Äkkioutonen osoat,
40 Pohjan pitkähän perähän,

Lapin maahan laukiseten;

Raato rauasta rakettu,

Teräisiltä tolpitettu,

Joista suuren, joista pienen,
45 Joista pitkän perkelehen

Pohjan pitkähän perähän.

Lapin maahan laukesiten;

Siel on syömät suoritettu,

Juoma neuot j omitettu,
50 Liha, luuta syväksesi,

Veri, viljoin juoaksesi,

Syvä uuelta lihoa,

Juoen verta lempimältä,

Hirven harvalla lihalla,
55 Kontion kovilla luila,

Pettran paksun palhoilla.
Vaan kun loit kaihon kal-
masta2.

Mene tuonne, kunne käsken,

Kirkon kirjavan sivulle,
eo Sata lauon lattialle,

Tuhat lavon tutkamelle,

sir] on miestä mennyttä maan

alle,

Sortunneita sormiluita,

Kinopäitä hyttyreitä,

es Painunneita polviluita,

Nurmelien nukahtunneita,

Alla pellon peittynnellä!

Mene tuonne, kunne käsken,

Miehen kuolehen kohuhun,
70 Iki mennehen ihohon,

Katonehen kainalohon

Ihosta imento raukan,

Karvasta emon kapehen,

Emon tuoman ruumihista,
75 Syömästä, kalvamasta,

Puremasta, nielemästä!
Sukusi paha surevi,

Perintösi pelkeävi

Sinun saanesi siasi,
so Majan miiunne männehesi,

Kun ovat viikon viipynnyynne,

Kauvan täälä kasvannunna,

Kyläsillä kynnyksillä,

Verähillä vierenillä,
85 Uksilla urisevilla,

Saranoilla paukavilla!

Koipas nytt mennä kotihisi

Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä,
90 Koi Jumalan koitamista,

Siel on poikani poloseni

Hirvilöitä hirtelevi2,

Pettran pankohin parani,

Suet suitsihin kovihin,
95 Karhut lyöpi kahleisihin.
Jos ei lie minussa miestä.

Ukon pojassa urosta,

Tämän pulman purkajoa,

Nenin täältä neuvojoa,
ioo Käsin täältä käskijätä.

Niin vielä anon apua,

Vielä hoivoa rukoilen

1630. 2 mai|s|ta : m. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1630.

33

Isältäni Jesukselta,
Emoltani Marialta

105 Tähän työhön työlähäsen,
Asiahan ankarahan,
Kun on riena riesumassa,
Perkele kareehtimassa(?),
Syömässä, kalvamassa,

no Puremassa, nielemässä,
Rakki lemmon ruastamassa.

Vi el aina anon apua,
Ukon tulla taivahasta.
Tule ja velehen tulla,

ns Välehimmin tarvitahan!
Tuo tänne tulinen miekka
Tulisen tupen sisältä,
Jonka turvin työn tekisin,
Avun aitoa panisin,

120 Varan vettä soutelisin.
Alemma on aita panko,
Alemmaksi maan matoja,
Jott' ei pääse maan maot,
Pääse ajasta alehen,

125 Eikä kokko lintukana
Pääse ajoista ylitte;
Aita rauvasta rakenna,
Teräksellä seivästele,
Vits astele maan maolla,

130 Sisäliskolla sitele,

Heillä hännät häilymässä,
Päät vankat vapisemaan,
Jotka noitia näkevät,
Kateita katselevat,

135 Ei sieltä ilman lähe
Takaselta puoleltani,
Kupehelta kummaltani;
Jos noiat ylenteleksin,
Niin aitoa ylennätä,

140 Jos noiat alenteleksen,
Niin on aitoa alenna,

3

Jottei pääse maan maaot,
Pääse ajasta ylitte.

Tuli kokko2 Turjan maasta,

145 Lintu laskihin Lapista,
Oli suu satoe sylte,
Pää viittä kirves2 vartta,
Yks' on siipi vettä viili,
Toinen taivasta tapasi;

iso Sat' oil miestä siven alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Kymmenen kynän nenässä,
Nuo on kaikki2 tietäjiä,
Kaikki rauvassa väkiä;

155 Sat' oil sarvea otassa,
Tuhat muuta muskullata,
Kuss' oil vettä, kuss'2 oil mettää,
Kuss' oil voietta hyveä.
Voia nuolla voitehilla,

iso Jolla ennen Jesuksen voiti,
Ja katsotti kaikki valta.

Jos kennen teko tekemä,
Ja kennen pahe panema»
Utu tytti, neiti tuonen,

ies Keritse kiveltä villat,
Katko karvat kalliolta,
Laai mulle utuhamonen,
Vanu mulle vaski vaippa,
Jonka alla yötä olsin,

no Päivät päälleni vetäsin
Tuon on noian noituessa,
Laskihissa lappalaisen2,
Susi turkin syytähissä,
Alasti ala kivillä,

175 Ilman vyötä, vaattehit.a,
Luistuen lukkoene,
Rauta paitohin panema,
Teräs vöihin tiettelevä
Tuon on noian noitehessa,

iso Laskihissa lappalaisen2,

34

Taudit.

Susi turkin syyttähissä.
Vielä laulan lappalaisen

Kynsin kylinähän kivehen,

Hampahin vesi hakohon,
185 Jotta ennen aikanansa,

Aikanensa. päivinensä

Liikku linnat, järky järvet,

Vuoret vaskiset vapisi,

Torit linnan torkahteli,
190 Tähet tärky taivasilla,

Milii ei nytt paha pakene,

Liiku liikuteltahissa,

Järky j ärkyt eltähiss ä .
Päästä luonto, päästä luoja,
ies Päästä päälinen Jumala,

Päästä miehet miekkonensa,

Laiva kunnat lastinensa

Suurilta sota keolta2,

Miesten murha tantereilta.
200 Tule päästä päästämähän,

Aliinko avoamahan,

Nenin täältä neuotahan,

Käsin täältä käsketähän2!

Mie oun mies vähä väkinen,
205 Uros hoikka hartionen.

Huois heikkonen hipiä;

Jos ei lie minussa miestä,

Ukon pojassa urosta.

Tämän puikon purkaja,
210 Tämän rienan riisuja,

Hätä päivän päästäjä.

Vielä aina anon apua,

Viellä hoivoa rukoella

Isältäni Ji 'sukselta.
215 Einoltani Marialta.

1631. Impilahti. Krohn n. 5167.
—84.
Ruokojärvi. Nikitin Riikonen, 32 v.

Oli meillä ennen musta Musti,
Rakki rauan karvallinen,
Linnoilla lihoitettu,
Kaupu[ngi]ssa kasvatettu,
5 Kylän noita noppomaan,
Kylän kiroja keräämään,
Suuteluksie survomaan.

1632. Suistamo. Eur. G, n. 443. 46.
Tuos tänne tulinen miekka.
Kannas t[änne] rautakanki,
Jolla piexän perkelettä.
Mustarintaista murennan!

5 Vielä päänä eglissäkin
Piin kyitä kynsissäni,
Käsissäni käärmehiä,
Vi el on kynnet kyyn veressä,
Käet käärmehen verfessä].

io Vuoresta valitsen vars[an],
Hevon suuren helvetistä.
Onko siima tuulen tuotu,
Vain on pannen pantuv

1633. Suistamo. Eur. G, n. 512.
Joka vuoret voittelevi,
Kalliot kahan repivi.

46.

1634. Suistamoi Polen n. 63. —47.

Kirkon seuduilta? Koitonselässä
mainittiin K. Krohnille 1840-luvun
puolivälissä erään kerääjän (nähtä-
västi se oli Polen) käyneen; »Trofim
Hilipöv, Petra Danilov ja Prokofei
Paulov kolmen kesken laulettiin»
(KT, n. 314.)

Loihtu.

Oi ukko ylinen luoja,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1634.

35

Paras herran palvelia,

Toimessa out totisen herran,

Minä armoa anosin
5 Säitä hiien särkemään,

Polanteita polkemaan

Avukseni, armokseni.

Neitsyt Maaria emonen,

Minä armoa anosin,
io Hoivoa rukoilehisin

Maarialta, Jesukselta!
Kuka sinun syyttä käski,

Nenättä neuo, päättä käski?

Eksynytkö out, emätöin lempo,
15 Ristityille riesimähän,

Kastettua kaatamahan?

Syömästä syän keriä,

Jäseniä jäytämästä,

Keuhkoja keittämästä,
20 Vatsoa vanuttamasta,

Suonia sorottamasta!
Ei tähän sinun sioa,

Eksynyt, emätoin lempo,

Siankana tarpehella;
25 Nyt sinun1, perkele, pitävi

Muutta muanne majasi,

Etsiä elo siasi

Ennen toista torstakia,

Tulevo tistakia,
30 [Ennen] päivän nousemista,

Koin Jumalan koittamista2,

Auringon ylenemistä,

Minun käsin käytyäni,

Hengen huokoiltuani.
35 Mie aina armoa anosin,

Hoivoa rukoilisin

Maarialta, Jesukselta.

Jos sit' et tottellehe,

1634. * sinun |pit| perkele : s. p. — 2
alkukirjain. — * kk:ssa on säk. 65 — 66, 69

Niin tuonne mie sinnun manoan
40 Pimiähän pohjolahan.

Tarkahan tapiolahan;

Siell' on hirvet hirtettynä,

Orressa metsän otuikset

Syöä mihen nälkäihisen,
45 Haukatta halun alaisen.
Lenti kokko koilisesta,

Lintu laskihin Lapista3.

Sata on miestä siiven alla,

Tuhat on hännän tutkamessa,
50 Kaikk' on rauasta väkeä,

Puhumahan puoleltani,

Virkkamahan viereltäni,

Puutunaisia purkamahan,

Rikkeitä riisumahan.
55 Jos et sitä, perkele2, totelle,

Tulkahat miehet miekkonens.i

Suurilta soti keoilta,

Mies tappu tanterilta

Väekseni, voimakseni,
60 Sata miestä miekka vyöllä,

Tuhat piipelo piossa

Puhumahan puoleltani,

Vir kamahan viereltäni,

Säitä hiien särkemähän!
65 Jos et tuosta vielä huoli.

Tuonne mie sinun manoan4

Vuoren vaskisen välihin,

Karhun kaljuan kitahan;

Jos [et tuosta vielä huoli J etc4,
70 Suuhun rautasen matikan.

Joka sinun syville viepi,

Ulapoille uittele vi;
Jos et [tuosta vielä huoli]4,

Tuonne mie sinun manoan
75 Kirkon kirjavan tyköhön,

kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa on pieni.
, 73. 83, 105 alleviivattu.

36

Taudit.

Sata lauan lappiohon,

Miehen kuolehen kohuhun,

Kaonnehen kaunisti5(?);

Mie aina armoa anosin,
80 Hoivoa rukoelisin

Manalta. Jesukselta.
Jos sit' et totellehe,

Tuonne mie [sinun manoan]4

Rutjan koskehen kovahan,
85 Johon puut putoilevi,

Lumpehen lehet lankeilevi,

Latvan lakkapäät petäjät.
Jos et siitä vielä huoli,

Oletko kyy in kysyjä,
90 Kyllä mie kylmän kyin annan,

Annan hiiestä hevosen.

Vuoresta valitun varsan

Kotihisi männäksesi,

Ruoheen rohkehesen,
95 Kieren kenkän.

Emäntäsi huutaa vi

Verisissä voattehissa,

Isä lempo leikattihin,

M<>ru hiien murjottihin,
ioo Renskahan valkahan,

Kapraali Jesuksen kirjan kantaja,

Veri ja värtäjä,

sinun suinis ja kultanen spinis,

Rauhassa maanteillä käyväkseni.
105 Jos et [tuosta vielä huoli] etc4,

Tuo tänne tulinen miekka,

Jolla kuu kärestä paisto,

Päivä välkistä väläsen,

Joka ei luissa lonkielis,
no Pääkamussa katkielis,

Jolla leikon lemmon leukaluut,

Karkotan väen kamalan,

Ja hiien luut lonkostelen

Ihosta imento raukan,
ns Emon tuoman ruumiista.

Jos ei minussa miestä liene.

Ukon pojasta urosta,

Tule, itse Ukko6, ottamaan,

Kivi kynsin kiskomaan,
120 Jok' out vuoret voittanunna,

Kalliot kahen repäsit;

Jos ei miestä minusta liene,

Tule ukko urkoin,

Järven päällystä järkä,
125 Karkottaman kalmalaisia,

Jotta hiisi himmastusi!

Enhän miekänä omin kasini.

Käypihän käet J[uma]lan,

Sopivi luojan sormet.
130 Etsi maitosi manalta,

Piimäsi kylän pihalta,

Ei maitosi manalle joua,

Piimäsi kylän pihalle;

Päästä suonet soittamahan.
135 Pillit piiperoittamahan!

[Päästä] synti, päästä luonto,

Päästä, päällinen Jumala,

Jott' ennen päästit päivät,

kuut kehitit,
no Miks et tätä päästä päivistä pa-
nosta,

Kuin sie kintuhin kiroista,

Naisten naarvohin sanoista.

Veri paitohin pakinoista,

Pakinoista parta suihen.
145 Kivi kuumina kasvakohon,

Etelien veristen miesten!

1635. Suistamo. Polen n. 68. — 47.
Koprista isäsi kohto,
Väännä vatsa vanhempasi

5 kauni|hei| : kaunisu'. — • kk:ssa pieni alkukirjain.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1635-1637.

37

Tulen vinturin väettä,
Ahavan a j elematta .
5 Määppä koira kotihisi.
Tekiäsi tienohille,
Kaskiasi kämmenille,
Esi isäntäsi, esi emäntäsi,
Muuristele muut perehesi,
io Isäntäsi on itkemässä
Hampain vesi haossa,
Verisissä vaattehissä,
Noissa hurmissa sovissa.
Siel on hyvä ollaksesi,
15 Ihana eleäksesi,

Kaunis kasvatellaksesi,
Siell' on luutonta lihoa,
Sekä päätöntä kaloa
Syöä miehen nälkähisen,
20 Haukata halun alasen!
Aian rauasta rakennan
Maasta asti taivasehen,
Taivasesta maahan asti;
Sisaliskolla sitelen,
25 Vitsastelen maan munilla,
Panen hännät häilymähän,
Keski puolet keilumahan,
Nokka puolet nousemahan.
Ken kovin koitellohon,
30 Mie kun miksikin rupean.
Kummaksi kuvaellen,
Väärin väännän vaatteheni.
Itse noiat nuoliahan,
Velhot veitsi rautojansa,
35 Teräkset kuraksiansa;
Äiä maalla tietäjiä,
Paljo miehiä pahoja,
Mie otan tieot tietäjiltä
Sekä maasta mahtajilta,
40 Noijista joko norosen,
Katehesta kaikin paikoin.

1636. Suistamo. Kemppainen n. 87.
23/6i5.

Uuksujärvi. Aleksei Davidanpoika
Taronen.

Loitsu.

Ukkon ylijumala!
Tuo nyt tulinen miekka,
kannas rauankarvallinen.
jolla pieksän pirulaiset,
5 Hiien hampahat hajotan,
Lemmon leukaluut levitän,
eroitan pois itimistäni,
välitän pois luulihoista
syömästä, kaluumasta,
io nielemästä, puremasta,
luita louhtamasta,
jäsenii on jäytämästä,
pernoja peloamasta.

Tuos on tulinen miekka,
ir, vieppä pois on viimesetki,
aja ahomaille,
lennätä lepikkömetschälle,
kuun kuulemattomakse,
päiväsen näkemättömäkse,
20 Pohjolan meren tuakse,
merta puolen kymmenettä;
anna väljä Väinämösell'
liikentellä liukkahasti.
Anna riittää rintavasti,
25 voimani sotihen sointuu,
asiani ajatteloo.
Brkene ihmisestä
arveluksien aitellessa,
meilimurteen muuttujessa!

1637. Suistamo. Kemppainen n. 91
— 23U15.
Uuksujärvi. Aleksei Taronen.

38

Taudit.

Lo itsu.

Neitsyt Muaria emonen,

pyhä piika pikkarainen,

rakas äiti armollinen!

Lyöttäy löylyhyni,
5 lähättäyvy lämpöseheni,

terveettä tekemäh,

rauhuutta rakentaman.
Mäne sie, kunne laitan,

Pahuus, pois ihmisen ihosta!1
10 Mäne sie, kunne lähätän:

Pimiäh on Pohjolahe,

Väinämösen varjon alle

ja tarkkah Tapiolahe!

Siell' on muutki murha nmiehet,
id ikuset pahantekijät,

siell' on suvet suitschipiässä,

karhut rautakahlehiss.i.

syömähän kylän kiroja,

kylän noita2 noppomahe,
20 arveluksii appamahe,

katehii katschomah,

v; istuksii voitta ma h .

Ken lienee katehii katschonnu,

silmin kieroin keksinny,
25 sen silmät verta vuotakah,

rasvana rapettakah!

Kuiva kuusi, rautaoksa,

katehen kovan etehe,

hurmehursti korvihes,
30 silmilT on sininen viitta,

kulkkuhun tulinen tulppa!

Jotta ennen kischkoit pahuuven

pois,
veit viinien vietävästi.
Piästä nyt päiviltä pahoilta,
B6 elämiltä vaikijoilta!

1638. Suistamo. Wickman E, n.
1.—91.

Uuksujärvi.

Kun ensi kertaa lasta saunassa kylvö-
tetään.

Menes, konna, kotihes.

Paha, maahasi pakene

Isäntiä etsimähän,

Emäntiä noutamahan
5 Ennen päivän nousemista,

Koin Jumalan koittamista.

Auringon ylenemistä,

Mene, lempo, lentämähän,

Sinne siivet siitämään,
io Selkiät sinä ikäseks;

On itkenään itikkäsii.

Vuorolaisii vankumaan,

Mäen takasii määkymään;

Viru kuin vesihako,
15 Makoa kuin maatitscha!

1639. Suistamo. Krohn n. 7650.— 84.
Jalanvaara. Anna Minisna, 30 v.

Kuuli Äimäj arvella Nastai Koleh-
maiselta, 80 v.

Mulla oli muinon musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Syömään kylän kiroja,
Kylän noita noppomasta,
5 Vielä piin eklässä päänä,
[Sata] käärmistä käsissä,
Sekä kyytä kymmenikön,
Jolla konnan kopristasin.
Musta rintasen murentasin.
io Kokko lenti koillisesta,
Lintu laskitse Lapista,
Siipi vettä vieprajeli,
Toinen taivasta tapasi,

1 ai. (Pahuus pois ihmisestä). — 2 r. (noi? = kiro).

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1639—1641.

39

Sata oli miestä siiven alla,

15 Toinen oli sata toisen siiven alla,
Ne oli rau vasta väkie,
Kerallani keikkumaan,
Kansani karahtimaan,
Liikku linnat, järkky järvet,

20 Vuoret vaskiset vapisi
Tullessa Jumalan tunnon,
Aba herran astujessa,
Päästä synty, päästä luonto,
Päästä päällinen Jumala,

25 Jotka ennen päivät päästit,
Ja kuut kehitit,

Päästä tätäkin päivistä pahoista,
Elämistä vaikeista,
Minun silmin nähty väni,

30 Käsin pään käytyväni,
Suin sulin puheltuani,
Hengen huokuveltuvani,
Tämän päästön päästäjessä,
Tämän jakson jaksajessa.

1640. Suistamo. Niemi n. 431. —
28/7 09.

Leppäsyrjä. Pekka Timofejeff Kyy-
rönen.

Kirvehen teräpuolel isketäh. iske-
tään sitä liikakesta:

Liiall on liikeaika,
Pahall pagenosaika.

(Kert. 7 esim.)

1641. Suistamo. Krohn n. 7350. —84.
Muuanto. Timofei Pentonen. 76 v.

Kuullut maamolta ja taatolta.

Nouses luontoni lovesta,
Haltiaa havon tyvestä,
Löyly kiukovan kivestä,
Tämän löylyn löytävillä,

5 Tämän saunan sammalilla,

Ulos uksen urahtamatta,

Sakaran narahtamatta,

Sanoill' on Jumalan voiman.

Ilo linnun liikkumista,
io Auringon ylenemistä.

Mäne konna koti/ns, on.

Paha maa/ies on pakene.

Ilo linnun liikkumista,

Ennen päivän nousemista.
15 Muun perehen murkinoitta.

Liiku kui liikutetah,

Lähe kui lähetetäh.

Mäne konna [kotihis],

Paha [maahes on pakene),
20 Vuorijosta on kallijosta,

Työnnä pitkin Pohjolan pitäjeä;

Siel on muita murhte miehie,

Muien murhien sekahe.
Jos et tuota totelleje,
25 Sanoill' on Jumalan voiman,

Iske tulta ilman Ukko,

Välähytä on Väinämöinen.

Ukoan on Jumalan voima.

Ukko pilviä on pitääpi,
30 Hatakoita, hallitsoita (!).

Ukon väki voimallinen.

Minä tahon väkie.

Ukon väjen voimallisen.

Iski [on tulta ilman Ukko,
35 Välähytti Väinämöinen].
Ukon, väkipä voimallinen,

Taopa tuolta tulinen miekka.

Jolla minä pahat miehet pieksän.

(Sillä on vuoret ja kalliot hak-
kaa pi,
40 Ilman rantoa kypenet särki/ö),

Lähe orihilla ajamahan

Pää otus kallivosta).

40

Taudit.

Kiiveri hattu päässä,

Valkiella hevosella,
4ö Lähe pitkin Pohjolan pitäjeä,

Mäne konna kotihis,

Paha maahes pakene,

Tuiskua tulisehen koskehen,

Kunne ei kuuta näy,
50 Päivän paistoa sinä ikänä.

1642. Suistamo. Härkönen, livo. n.
343. —00.

Muuanto. Mihail Nikitin Joro; 32 v.
Oppinut »Omi-djiädjöltään» (sedältään
Omi Saveljovalta).

Oi ukko yli-Jumala
Ylisessä taivosessa,
Puotaba pilvi puihen latvo ih,
Korbi kuusien korgevuol,
5 Pilko puut pilikkehiksi,
Leikoba lehmilastusiksi!
Voi sen paha pagana!
Viärin on vägenj arvattihi.
Sinuo vii jää Lapin laabijaa kor-

bee
io Kirjavan kiven sisäh;
Siit et näe päiviä ilmossa igänä,
Kuuna kullassa päivänä!

1643. Suistamo. Vartiainen, E. Met-
säni, muist. 1907, siv. 53.
Muuanto. Iivana Shemeikka.

Kun ei tuostana totelle,
Ei erota aiokkana
Otan kobrat kontiolta,
Veren juojalta vcgarat;
5 Jos siitä vähä tulisi,
Otan kobrat kuollehelta
Moan alta maualankobrat.

Käet kuokon kalmistosta,
Joilla konnat kobristelen,
io Ilgeän iki asetan.

1644. Korpisetta. Eur. G, n. 30S.
—46.

Silmät syrjähän syseä,
Väännäs päänsä väärälleh.

Tuotapfa] hiiet hirviävät,
Kammoavat maan kavalat.

1645. Korpisella. Eur. G, n. 334.
—46.

Jos et tuotana totelle,
Miekan vaskesta valatan,
Toisen rauasta rakennan,
Tuonp on Hiiessä hiotan,
5 Kuuraelen kaupungissa.

1646. Korpiselkä. Wrede G, n. 3.
—84.

Kiertelen, hyy telen,
Rauta paitoihin panen,
Rauta pai'ois meis[!] parempi,
Teräs vöissä tehtosampi,
5 Kuin ej tarttuis noijan nuolet
Eikä tietäjän teräkset;
Pankaa norjat nuolihinne,
Tietäjät teräksihinne,
Verhut veitsi rautoihin [ne],

io Kuin ei tarttuis noijan nuolet
Eikä tietäjän teräkset.

Neitsyt Moaria emoni,
Pyhä piika pikkarainen,
Lennä tuonne löyhyttele

15 Yheksän meren ylitse,
Merta puoli kymmenettä;
Siel on koski tulinen,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1646—1648.

41

Koskes kivi tulinen.
Sulka suloa voita,

20 Siipi sinoa rasvaa.

Kunne kivut kiistelihe,
Kunne vammat valittelihe?
Kivut terän kinterille.
Vammat terän vanterille,

25 Kuin ei kuulis kuuna peänä,
Näkyis ilmassa ikänä "
Mi 'un on käsi keäntövin,
Suin sulin puheltavin.
Enkä puhu suulla omalla suulla,

30 Puhun suulla luojan suulla.
Peästä luoja, peästä luonto,
Peästä, peälinen Jumala,
Näistä töistä työlähistä,
Näistä päivistä pahoista,

35 Asioista ankaroista!

Jos tuosta vähä toloopi,
On miull' vieläkin sanoja:
On rakki rau'an karvallinen,
Joka on linnassa lihoitettu,

40 Kaupungissa kasvatettu,

Joka syöpi syöjän, pure purian,
Murentaapi mustan rinnan.
Ottaa kultaisen kurikan,
Hopeaisen tapparaisen,

45 Jolla pilkko Hiien väen,
Pieksii Perkeleenki väen.

1647. KorpiselM, Erkko n. 27. —95.
Sanopa diedo kuollessansa:

Jäip' on meillä musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Kull' on suu satoja syltä.
5 Kita kolmii koskii väliä,
Kuka söi satoja miestä,
Tuhat miestä miekkonensa.

1648. Korpiselkä. \Vartiainen E,
Taikamaitten kansaa 1926 siv.
93—95.
a. Xustan maasta mannun eukot,
hiekasta hevos-urohot
väekseni, voimakseni,
tuekseni, turvakseni,
5 tämän jakson jaksajaksi,
kauhean kaottajaksi . . .

Se on ukon kimakka ääni.

b. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuu-
luu ääntelyä ja joitakin sauvan
kopauksia toisesta paikasta kalmistoa.
Äkkiä tulee kovana huutona:

Nouse luontoni lujasti,
hengen haltija ha vaja!

c. Loitsu vaimenee jälleen, kunnes
alkaa kuulua manauksen sanoja, kas-
vaen lause lauseelta voimassa:

Lähe nyt kurja, kunne käsken,
siirry kuin sininen nuoli
syömestä syyttömästä,
vatsasta viattomasta!
5 Vaan jos et tuostana totelle,
-etkä vääjeä välehen,
otan koprat kuollehelta,
kahmalot kaonnehelta,
niillä konnat kopristelen,
io niillä s 1 satutan . . .

Loppu tulee karjuntana. Ihan kal-
misto vavahtelee. Kalmiston veräjällä
seisovat tahtoisivat sulkea silmänsä ja
korvansa, mutta eivät voi. Jokin pa-
kottaa kuuntelemaan ja tähyilemään
kalmiston uumeniin. Siellä vilahtelee
ja häilähtelee — etenee ja takenee —
kiiluu ja sammuu . . .

Kalmanväki on noussut, se on liik-
keellä!

Kun toiset poistuvat kalmiston vera

42

Taudit.

jäitä, jää ukko vielä veräjän taakse
seisomaan. Hänellä on kourassaan kal-
man multia. Xe hän heittää poistuvien
jälkeen ja lähtee sitten astelemaan ta-
kasin kalmistoon, kädet levällään kuin
työnnytellen näkymätöntä joukkoa
takaisin. Kalmanväki saa mennä le- j
poonsa.

1649. Korjnselkä. WarliainenE,Tai-i
kamaitten kansaa 1926 siv. 89.

c. Semana on vatsallaan lautasten
rahilla. Teppana seisoo kumartuneena
hänen ylitseen, vastalla ropsien häntä
selkään ja lukien loitsuaan.

Lähe nyt liika liikkehelle,
paha vaiva vaappehelle,
lähe vastan vaappaessa,
lehen liian liikkuessa!

1650. Korpiselkä. Mikkonen Ida, n.
45. —08.

(»Mitä annat perinnöks?» kysyy poika
isältään.)
Isä:

Jiä meillä musta koira,
rakki rauankarvallinen,
kuli' on suu satoa syltä,
kita kolomii koskii väljä,
5 kuka syö satoja miestä,
tuhat miestä miekkoineh?

1651. Korpiselkä. Mikkonen n. 256.
—08.

Tulen synnyssä; ks. n. 654.

1652. Korpiselkä. Polviainen n. 2.

—14.

Hauki vaara. Levo Vornanen; yli
70:n v:n.

Seuraavat sanat luetaan silloin, kun
tahdotaan joku loihtimalla parantaa:

Herra kaikki valtias,

Pyhähenki armias,

Armahda, anna apusi

Ja armosi,
5 Tukesi ja turvasi

Näillä töillä työntyessä,

Asioilla angaroilla!
Neitsyt Maria, emoni,

Rakas äiti armollinen,
io Lennä piätshkö pieni lindu,

Sinisiibi sivahuta,

Käytä tuolta parbehitas

Yheksän taivahan yläntä,

Yli kuuven kirjokannen,
15 Suusta sulan Jumalan,

Pyhän hengen parran alta!
Oi ukko, ylinji Jiesus,

Jiesus tarkka taivahallinen,

Isse tulta, ilman ukko,
20 Välähytä, Väinämöinji,

Työnnä tuolta tuliset luojit

Tulisesta taivahasta

Yli kuuven kirjokannen,

Yheksän taivahan ylentä,
25 Työnnä pirun päitä myöten,

Saatanan sivujen kautta,

Perkelehen pernan kautta,

Ettäs perkele peljästyisi

Ja pois pageneisi meitä ihmisiä
kiusamasta,
30 Rissittyjä rikkomasta,

Kassettuja kuatamasta;

On rikkuo ristimättömiä,

Kuatua kastamattomia

Mäne, konna, kotihisi.
35 Paha, muahasi pagene!
Sinne sinun manoan.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1652—1656.

43

Sinne pohjolan perille

Yheksän meren ylite,

Puoli merta kymmenettä,
40 Sinne sinun manoan;

Ota suuret hii'en sukset,

Leyhyttele leppäsillä,

Mäne sinne, kunne käsken,

Hui pois, häpeä ulos
45 Rissittyjä rikkomasta,

Kassettuja kuatamasta!

Jos 'et uskalla hiien suksilla piässä,

Leppäsillä leyhytellä,

Ota hiiestä hevoset,
50 Helvetistä varmat varsat,

Pirun tallista pirdapiät,

Aja niillä haihattele,

Ettet kuuluisi kuuna piänä,

Hmanduis sinä igänä!

1653. Suojärvi. Eur. G, n. 568. —46.
Iholainen1, viholainen,

Kunne mie pahan panen?
Luomma hanhen hartioille.
Pääskyläisen päälaelle,
5 Soimelle sotiheposen,
Mustan ruunan jal'an alle.

1654. Suojärvi. Helander O, n. 139.

—88.
Voiteen sanoja; ks. n. 1797.

1655. Suojärvi. Härkönen n. 610.
—01.

Mehiläinen voiteita; ks. n. 1793.

1656. Suojärvi. Härkönen I, n. 610.
—01.

Hautavaara. Danil Vasiljef Porokka;

50 v. Oppinut isältään, 90 v., joka taas
oppinut Shemeikan Jaakolta.

Turhiois tai svuatjban rikkeis piäs-
tiäs:

Paku pois, paha pagana.
Ristithengie rikkomassa.
Kastijoidu kuadamassa,
Vägilöidy voittamassa!
5 Mene yheksän meren ylitshi
Päivättömäh pohjaisehe,
Tulisen kosken tuakse;
Sie on kalat piättömätkö
Segä lihat luuttomatko,
io Siel on muutki murhamiehet.
Mene perin tietä
Tundemattomaks, kuulumatto-
maksi
Jos et sie sitä totelle,
Nouse mustu mies meressä,
15 Raudasuissa, raudupäissä,
Teräskirves olgapiällä,
Vaskiset on varduot,
Raudukostel oigies käissä!
Tarbehille töille näille
20 Ky ly n lämmitämmö:
Leiko puida leppäsiä,
Pilko puida pilmuloikse,
Murendele muruloikse!
Kylvettelen, leyhkyttelen
25 Nivelile voidijoiksi,
Suonile on tervehyökse,
Pakoile parandehikse.

Lennä mehilänj, ilmanlindu,
Yheksän meren ylitshi,
30 Puolen merdä kymmenettä;
Äläs sinä tuo vettä, mettä,
Tuo eläviä vettä
Pyhän Sofjan pian pohjissa,

1653.

Viholainen? : /holainen?

44

Taudit.

Nivelile voidijoikse,
35 Pakoile parandehikse!

Paku pois, paha pagana,

Ristithengie rikkomassa,

Kastettua kuadamassa,

Meren yheksän ylitshe,
40 Puolen merda kymmenettä,

Päivättömäh pohjaiselle

Tulisen on kosken tuakse!

Siel on muutki murhamiehet,

Siel kalat piättömät,
45 Lihat luuttomat . . .

Perin tiedämättömäkse,

Tundemattomakse, kuulumatto-

makse!

1657. Kesälahti. Lönnrot S, n. 195.

—28.

Kylvetyssanoissa; ks. n. 1758.

1658. Kitee. Lönnrot £, n. 183. —28.
Hammas mato.

1659. Kitee. Lönnrot S, n. 193. —28.

Kipu sanoja1.

Likkui2 linnat, järkky järvet,
vuoret vaskiset vapisit,
torit linnan2, 3* torkatteli
tulless' on Jumalan tunin,
5 tahi on4 Herran tammoissa.
Etkös sinä nyt, liika, liikutkan,
etkös sie, pahn, pakene,
vain liikut liikuteltaissa,
järkyt järkyteltäissä?
io Nyt on lii;m liike-aika,

pahoin pakeno-aika
ristittyy rikkomasta etc.
Tämä ej vielä mies Manalle jouva

etc.
Ja jos sä kyytiä anonet etc,
15 tuonne mie siun manaan.
Murun mustaan jokeen
hauin suuren hartioille etc.

1660. Kitee. Polen n. 48 e. — 47.

Nouse luontoin lovesta,
Hauan alta haltiani
Näille töille tehtäville,
Varmoille vajottaville,
5 Aja hiien [!] helvettiin,
Vuorehen pahan porota
Kypenittä, kintahitta,
Ilman rauta rukkasitta!
Ruvennenko, ryhtenenkö

io Tätä hiitä hiuo mahan,
Pahulaista painamahan?
Hampahat sären huuhmarissa,
Pään panen pahan patahan,
Kielen pieksän petkelellä,

15 Ikenet kivellä survon;
Onhan mulla musta koira,
Rakki rauan karvallinen
Syömähän kylän kiroja,
Kylän nojat noppakohon.

20 Etsi vielä ementäsi,
Siell' on voista vuotehesi,
Maiosta makuuksesi,
Ei täällä sinun sioasi,
Siaskanan tarpehelle,

25 Tarpehenkana himolla.

1659. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Likkui j en | : L. — 3 Linna[t| : Linna». —
4 tahi Herran : t. *on* H.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1661—1662.

45

1661. Kitee. Brander n. 27. — 89.
Olipa minulla ennen muinoin

musta koira,
Rakki raudan karvallinen,
Jonka minä linnassa lihotin,
Kaupungissa kasvattelin,
5 Jonka voilla syötin,
Lihotin sian lihalla,
Kasvatin kanan munilla;
Jos sinä lienet kyläinen koira .
Mene koira1 mäelle kyykkimään,
io Halli mäelle haukkumaan,
Luut suusta tippumaan!

1662. Kitee. Havukainen n. 38. — 96.
Juho Turunen.

Yleensä taudinkohtauksissa.

Ruvennenko, ryhtynenkö,
Kehannenko, kelvannenko
Ruttoihin käsin ruveta,
Pahoja parantamahan,
s Töitä Hiien työntämähän?
Jo taian tohtia toki.
Jos olet kotoinen koira,
Pistä pääsi penkin alle,
Lyöttäide lepeämähän,
io Painaide makoamahan,
Vaan jos lienet toisen teko teke-
mä
Ja toisen pano panema,
Niin koipea kotiisi, konna,
Isäntäsi iltaselle,
15 Emäntäsi aamuselle,
Muun pereesi murkinalle!

Kun sie kyytiä kysynet,
Anonet ajohevosta,

Niin kyllähän mie kyyin annan,
20 Annanpa ajohevosen:

Vuoresta tulisen kissan,

Helvetistä mustan ruunan.

Jonk' ei kynnet kilvistele

Ilmankana iljenellä
25 Eikä Kalman kalliolla.

Minnekäs mie siun manoan,

Kuhun tungen turmion?

Tuonne mie siun manoan,

Tuonne tungen turmion:
30 Suurelle sotakedolle,

Miehen tappotanterelle,

Tykin suuren suun etehen,

Sian suuren sieramihin,

Porsaan rököttimihin,
35 *Suen suureen kitahan*.
Susi juoksi jäätä myöten,

Hauki ui jään alatse,

Suen suusta kuola kaatui,

Hauin leuvoille valahti;
40 Hauki sun syville viepi,

Ulapoille aukeille,

Umpilammin lumpehille,

Sieltä sun vetonen viepi

Sekä laine laukkoavi.
45 Minnekäs vielä sua1 käsken?

Tuonne mie sinua käsken

Portin Pohjolan etehen,

Lapinmaahan laukeahan;

Siell' on luutonta lihoa
50 Sekä päätöntä kaloa

Syödä miehen nälkäisen,

Haukata halunalaisen;

Ei tässä sinun sijaasi

Sijankaan tarpeessa.

1661. 1 [rakki] : *koira*.

1662. x slinuai : sua.

46

Taudit.

55 Ei tarpeenkaan himossa.

Jos ei miussa miestä liene,
Niin nouskoot norosta miehet
Tämä pulma purkamahan,
Tämä päästö päästämähän.

Tämä loitsu loitsitaan kylpiessä.
Kylpemisen jälkeen pujotellaan sai-
rasta seisoallaan kolmesta juurineen
nyhdetystä pihlajanvesasta tehdyn
vanteen sekä kolmesta viikatteesta
tehdyn kiekon läpi, siten että molem-
pia viedään yhfaikaa, kahdesti alas-
päin ja yksi kerta ylöspäin. Jokaisella
pujot uskerralla sylkäistään kolme ker-
taa kiekkojen läpi. Pujottelemisen
perästä pannaan puhtaat vaatteet sai-
raan päälle.

1663. Kitee. Winter ja Hannikainen,
n. 163. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Pahan väkiä.

Jos oot, paha, panema toisen

Tahi, paha, tekemä toisen,

Norpa, toisen nostelema,

Niin koittele kotiis ja kovasti
5 Isäntäsi iltasille,

Emäntäsi aamusille!

Isäntäs on itkemässä,

Emäntäs on huutamassa

Verisissä vaattehissa ,
io Tyttären välipalalle.

Riehto aitoa repäise

Viieltä vihaksen väliltä,

Seihtemältä seipähältä,

K; 1 1 1 oksalta kaskipuulta
15 Kotiisi männessäsi!

Mää syrjin syyttömästä,

Vieritse viattomasta!

Ehi isäntäs, hae emäntäs

Ennen päivän nousemista,
20 Auringon ylenemistä,

Koi- Jumalan koittamasta!
Mäne nyt, perkele, kotiisi

Pilvisauvon pituussa,

Korpikuusen korkenaissa,
25 Karaskuusen karkenaissa,

Pajupehkon paksunaissa!

Puisku kun tulipunanen,

Keiku kun tulikekäle!

Kotiisi mäntyäsi
30 Isännältä niskat taita,

Emännältä pää rutaise,

Tapa tallista heposet

Ja vie lapset lattialta!
Hyöteleme, vyöteleme,
35 Vasta mie varoitteleme

Vasten noitia kovia,

Vasten muita vastuksia.

Lustusissa on mies lujempi,

Rautapaiassa parempi,
4o Teräksessä tenhosampi,

Kivi kova, rauta karkii,

Miehen luonne kaikkiin lujin.
01 mulla muinoin musta koira,

Rakki rauan karvallinen,
45 Sillä oi suu satoa syltä,

Kita kuutta kirvesvartta,

Jota mie linnassa lihotin,

Kasvattelin kaupungissa

Syömään kylän kiroja,
5o Kylän noiat nokkimahan.

Jos noita ylenteleikse,

Niin mie aitoo ylennän.

Jos noita alenteleikse,

Niin mie aitoo alennan;
55 Aian mie rauasta rakennan,

Vihaksilla vaskisilla;

Ylhäältä kokko lenti,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1663—1664.

47

Ylemmäksi aian nostan,

Allaalta mato mataa,
60 Alemmaksi aian lasken,

Sata paan syltä maan alate,

Tuhat syltä taivosehen.
Hyöteleme, vyöteleme,

Vasta mie varoitteleme
es Vasten noitia kovia,

Vasten muita vastuksia.

Minkä suusta nna puratta,

Sieramistanna sisällän,

Kantapäistännä kasahan,
70 Olkapäistännä osahan,

Mielestänne ei mitänä;

Silmä silmääs, mesi mielees,

Ajatukseis vyös ala!

1664. Kitee. Pennanen n. 49 b. — 96.

Juurikkojärvi. Anna Liisa Putkuri,
68 v.

[Manausta — En puhu omalla
suulla.]

01 miulla ennen musta koira,

Rakki rauvankarva Uinen,

Jonka mie linnassa lihotin,

Kaupungissa kasvattelin
5 Syömään kylän kiroja,

Kylän koirat noppomaan.

Määkkös koirana kotiis1,

Pitkähäntänä pihaas2,

Isäntäsi iltasille,
io Emäntäsi aamusille,

Muun perees murkinoille!

Riehto aitoo repäse

Viijeltä vihasväliltä,

Seitsemältä seipäältä
15 Kotiisi mänty vä!

Vaan en puhu omalla suulla,

Puhun suulla puhtaalla,
Herran hengellä hyvällä,
Lämpimällä löyhyttelen.
20 Kun ei käyne miun käteni,
Käyköön käsi Jumalan
Mun työn tehtyyn
Ja henkeen huuvattuun!

1665. Rääkkylä. Pennanen n. 71.
—96.

Pötsölahti. Heikki Luukkainen, 52 v.

Tule löylyyn, Jumala,

Isä ilman, lämpimään

Tekemään terveyttä,
5 Rauhoo rakentamaan!

Puun löyly, kivosen löyly,

Vesi vanhan Väinämöisen.

Kivut kiukuun rakoon,

Savu saunan karsinaan,

Häkä huoran helman alle!
io Mistä lie pulmat puuttuneet:

Kivistäkö, kannostako,

Vainko vatturaunioista,

Vainko siitä seipäästä,

Mis' on korppi koijattuna,
is Musta lintu muokattuna,

Vai muista sijoista murhan,

Ihmishengen heitännöistä?
Niin erii nyt, emätön henki.

Luovu, luomaton pakana,
20 Rikkomasta ristittyy,

Kuatamasta kastettuu!

Ei ou tässä siun sijoos

Sijankaan tarpeella,

Asunnonkaan hinnalla.
25 Kolme oi koiroo minulla:

Yks' oi' Hippa, toinen Halli,

1664. * kotii|n| : kotiis. — 2 pihaa|n| : pihaas.

48

Taudit.

Rakki rauvankarvallinen;

Siitä tul kolme koimatuu,

Lihan syöjä, luun purii,
30 Veren uuvelta imii;

Yhen riijeks repäsi,

Toisen ruaniks rapasi,

Kolmannen koimavoksi.
Vaan tuonne mie siun manoon:
35 Lapin synkkään saloon,

Pohjan pitkään perään;

Siel on luutonta lihoo

Sekä piätöntä kaloo

Syyvä miehen nälkäisen,
40 Haukata halunalasen.

Kyllä mie siullen kyyvin löy-

vän,

Annan mie ajohevosen:

Hauvin suuren hartioilla,

Meren koiran koukkuluilla,
45 Mäne, Hiisi, helvettiin,

Kalma, käpykankaasen,

Somerohon, hienosormi!

Mäne tuonne, minne käsken:

Isäntäsi iltaselle,
5o Emäntäsi namuselle,

Muun pereen murkinalle!

Tie merkki mäntyäsi:

Jyskä kun Ukon jyrinä,

Välkä vuan tulen väkenä;
55 Tempase tukasta muahan,

Riivo rinta purtilosta,

Isännän ikenet kiini,

Kirvehellä killatella,

Rautalomin longotella,
6o Eväs pois emännän suusta,

Riuhtase kutale muahan

Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä.
65 Vaan käy sie syrjin syyttömistä,
Vierihe vijattomista,
Sysi vuan syyllisii,
Visko vuan vijallisii!

1666. Rääkkylä. Paulaharjun. 3601.
—08.

Paiseen sanoja.

1667. Liperi. Lönnrot R, n. 700.
—37.

Tuonne ma kipuja loihin

Rutjan koskeh kovah,

Koskeh kohisevah,

Johon puut päin [putoo],
5 Veen väljän vääntehesen.

Jos on päätäsi kohota [t],

Ukko pääsi halkasee

Pisarilla —

Kun et siellä sioa saane,
io Tuonne [ma sinut manoon]

Lohen purstolle p[unasen],

Hauin laajan hartehille,

Vein koiran k[oukku]l[uille].

•Hauki s[un] s[yvälle] viepi,
15 Lohi luovoille vetäpi*.

Kun et siellä sioa [saane],

Kirkon kirjatun tyköö,
Kun et siellä sioa [saane]

Mene kalman karsinahan1,
20 Jos on muutki murh[amiehet];

Sieir on luuta pu[r]rakses[i],

Pääkalloa kalutaksesi,

Liitäten lepeämäh,

Painaten makoamah
25 Iholla imehnoraukan

1667. ' yl.| kajmmarihin.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1667—1670.

49

♦Jotta saisi sfairas] m[aata],
Nukkua nurisevainen*.
Tuonne ma [sinut manaan]
Kiven kirjavan kitah,

30 Maks[an] karvasen manaan;
Yheksän reikeä kivessä
Yks on reikä syvin reikä,
Yheksän sylen syvyys,
Johon kivut kiskotahan,

35 K[ivut] suuret paiskatahan,
Kiviä kivistämähän.

1668. Lvperii Lönnrot R, n. 706
—707. —37.
Tule luoja, puoskariksi1.

Jumala, parantajaksi.

Ka hto jaksi, kaikkivalta!

Luopu ennen luotu lempo,
5 Eksypä emollinenki,

Eikös nyt emoton eksy,

Eikö luovu hiomattomat

Tämän tunnin tutkamella.

Tämän päivän valkeuvella,
io [Tämän] "auringon himolla,

Jott' on ennen muinen muiten!

Puoskar on puhas J[uma]la,

Herra lääkäri lähinnä,

Ylimäinen enkelinä!

1669. Liperi. Lönnrot B, n. 803.

—37.

Ota Hiiestä hevonen,
Jonka on pää kivestä tehty,
Jalat rauasta rakettu.
Kotiinsa männäksesi!

167C. Liperi. Ayräpää n. 5.
Noita.
Kun lie noita noitununna,

Itseänsä noitukohon,

Tietäjä terhoittuvoon,

Terva tietäjän kitahan,
s Kusi noijan kukkarohon!

Kun lie suustahan puhunut,

Mänkään luokse laittajansa,

Mankaan sieramistaan sisään.

Keuhkohinsa kiertyvöön!
io Maut' sinne, jonne käsken,

Mä ne luokse laittajasi,

Tekijäsi tienoihille,

Panijasi parmaille,

Mäne siikana sivulle,
is Tuli nuolla kulkkuhunsa.

Riehto seinää repäsi

Viideltä vitas väliltä.
Tuli poika Pohjolasta,

Mies pisty Pimentolasta,
20 Jolla suu sulan kynänen,

Pääkin päivän kakkarainen.

Tuli ukko Pohjolasta,

Savon sangalta rajalta.

Tuli kokko Pohjolasta,
25 Läskiin Lapista lintu,

Jolla suu sata syltä,

Kita viittä kirvesvartta,

Syltä silmien välinen,

Teräs-okkulat otassa,
30 Yheksän sulan nenässä.
Minä armoa anoisin

Ylähältä taivosesta.

Ukko ylinen Luoja.

Joka taivosen Jumala,

71.

1668. * Ss:n alkup. järjest.: 4 — 5, 1 — 3; numeroilla muutettu, ja säkeille 4 — 5
merkitty numeroksi 707.
4

50

Taudit.

35 Joka pilvien pitäjä.

Hattaroiden lm Hitsiä,

Tule turvaksi minulle

Noille noidille pahoille,

Puskut pilville puhele,
40 Ähky-tautia ajele

Ihosta imento-raukan.
Herkii, herja, heilumasta,

Maan kumma, [k]uvattelemasta,

Mäne luokse laittajasi!
45 Jos et tätä tottele,

Kyllä sitten kyyjin annan,

Otan hiijestä hevosen,

Vuoresta varsan valitsen.

Kotihisi kutsutahan,
50 Majoillesi mainitahan.

Miekka välkkyypi verestä,

Jolla pieksän hiitolaisen,

Maan kumman kuvattelemasta,

Ihosta imentolaisen.
55 Mäne kuusissa kuhaiten,

Petäjissä piehtaroijen.

Ken lie minua pahoin pannut,

Jos lie ken kovin kokenut,

Kokevuun mieheni kovemmin,
co Ottuvuun kiini kintärestä,

Vasemmasta varpahasta,

S[orm]esta nimettömästä,

Oikeasta olkapäästä,

Pankoon luut lotisemahan,
cö Kaikki jäsenet järisemähän

Tekemästään pahasta,

Suomastaan sykkereestä;

Olkoon hänen omans.i.

Joit' im muille mielinynnä.

1671 . Liperi. Krohn n. 11118 d. —85.

Tiina-Liisa Bolander; kuullut äidil-
tään.

(Sitte sanovat), kun on käet a), b).
c). tavalla:

Kun otan kokolta koprat,

Havukalta haahottimet,

Linnulta lihan pitimet,

Jolla konnan kopristelen,
5 Painelen pahan tekijän,

Kivet suuret kiljuvoon,

Paaet suuret paisuvoon,

Lepän juuret liittyvöön,

Puun juuret punottuvoon,
io Ennenkun iho imeisen,

Ennenkun kapeen karva.
Pakene paha, älä ylene,

Ala maan, ala manteren

Kiviä kivistämään,
15 Paasia pakottamaan,

Pois imeisen ihosta,

Pois kapeen karvasta.

Minun käsin käytyäni,

Näpin näppäiltyäni.
20 Avun Herran antuvoon,

Hoivan suokohon Jumala.
Mää, tauti, taivaalle,

Tuska, tuulille ylene

Pois imeisen ihosta,
25 Pois kapeen karvasta.

Mää tuonne, kunne käsken

Suurille soti-keoille,

Miesten tappotanterille.
Mää tuonne, kunne käsken
30 Rutjan koskeen kovaan,

Hauvin suuren hartijoille,

Lohen purstolle punasen,

Se sinun syvälle viepi,

Ulapille uitteloo,
35 Siellä on luutonta lihoo,

Suonetonta ~kynn epäät ä

Syvä miehen syölään,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1671—1676.

51

Haukata halunalasen.
Mää tuonne, kunne käsken
40 Kirkon kirjavan tyköö,
. Mastin maalatun maloon,
Satalauan lappeeseen,
Siellä on hyvä ollaksesi,
Armas aikaillaksesi.
45 Mää tuonne, kunne käsken,
Isäntäsi iltaselle,
Emäntäsi aamusille,
Muun pereen murkinalle.

(Pään lävistäjälle ja [kun] mahaa
puristi ja kopristukselle.)

1672. Liperi. Krohn n. 11291 a.
—85.

Tiina Liisa Bolander, kuullut äidil-
tään.

Kun mitä kohtaa vihollinen alkaa kiusata.

Ota Hiiestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa,
Musta tukka tunturista,
Limingasta liinaharja,
5 Sillä on hyvä männäksesi,
Armas aikaillaksesi
Isäntäs on iltaselle,
Emäntäs aamuselle,
Muun perees murkinalle.

1673. Liperi. Lilius n. 59. — 87.
Papelosaari. Riitta Holopainen, 80 v.
Pois, poiat, porstuasta,

Piiat pihtipuolisesta!
Ovensuussa on ou'ot silmät,
Laajat keskilattialla.
5 Tule tuohkuna tupaan,
Auerra katoksen alle,

Siihen silmäni sitoisin,
Näkimeni1 nääkkeäisin!

1674. Kontiolahti. Rytkönen A, n. 587.
—95.

Monni. Sivonen, 80 v.

Oli mulla muinon musta koira,
Rakki rauvan karvallinen,
Jonka linnassa, lihotin,
Kaupungissa kasvattelin.

1675. Kaavi. Krohn n. 12714. —85.
Petäiskylä. Heikki Kettunen, 25 v.
Tuonnepa ma sinun manoon

Pohjan pitkälle perälle,
Lapinmaahan laukeelle,
Kuun kuulumattomiin,
s Perin tietämättömiin,
Jossa on muutki murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät,
Paikoille papittomille,
Maille ristimättömille.
io Tuonne ma sinun manoon
Hauvin hirmusen kitaan,
Lohen purstoon punasen,
Jossa on muutki murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät.

(Se sano hampaattoman loihusta ei
tule, jos ei oo partaa, piru pelkee sitte,
kun parran pitää.)

Lakeisalle loihti ja kirves oli jalkoin
alla.

Hammassuoloja loihti.

1676. Kaavi. Krohn n. 13172. -85.
Kortteinen. Anna Asikainen. 59 v.
Kun sas liet kyytiä an[ovaj,

1673. kk:ssa : Käkimeni.

52

Taudit.

Annamma ajohevosen j.n.e.

Nouse päälle nostajasi,

Käy päälle käskijäsi
s riman nuorin nostamata,

Ilma n köysin tempomata,

[säntäsi iltasille,

Emäntiisi aamusille,

Muun perees murkinalle,
10 Tyttären välipaloille,

Pojan puolipäiväselle.

Mäne tekijäsi tienoille,

Panijasi parmaille,

Helmoille hypittäjäsi
15 Ennen toista torstaita,

Ma naloo ma a na ntaita ,

Tietävee tiistaita.

1677, Kaavi. Nurmio n. 2907.
Tiina Piironen, 78 v.
Paholainen manataan talosta; ks.

Loitsuja eri tiloissa.

1678. Kaavi. Muuan mök. mies n.

291. —85.

Kaiva[a] ma[a]han reikä kolman-
teen multa[a]n asti metäsä, rykijä
reikä[ä]n, sano:

Jstu sielä jjan kaiken!

1679. Kaavi. Krohn n. 12009. —
Niinivaara. Matti Hiltunen.
Lähe, liika, liikkumaan,
Muu paha, pakenemaan,
Nyi mi liian liike-aika,
Pahalle pakenu-kuuro
5 Ilman päivän nousemata,
Auringon ylenemätä.
Päästä Luoja, päästä luonto,
Naisten naarojen sanoista,

85.

Kyläkunnan kykkeröistä.
io En sano vihassa enkä lemmessä.

Sanon ilman aikojaan

Katehille maallisille,

Velhoille veellisille.

Oli mulla ennen musta koira.
is Rakki rauan karvallinen,

Karva turpa penkin alla,

Jonka turpa tulta lyöpi.

Nenä-varsi valkeeta

Syömään kylän kiroja,
20 Lakkimaan laineita,

Mäne muuanne, muutes kumma.

Paha maillesi pakene

Isäntäs iltasille.

Emäntäs eineille.

1680. Kaavi. Krohn n. 12480. —85.
Kortteinen. Tyttö.

Oli mulla muinoin musta koira.
Rakki rauan karvallinen,
Jonka turpa tulta iski,
Nenä-varsi valkiata.

1681. Kaavi. Krohn n. 12663. —85.

Kortteinen. Heikki Yletyinen; koto-
sin Juuvasta.

Riettaan hengen manuu.

Mä tuonne, jonne käsken

Kirkon kirjavan tyköö,

Lapinmaalle laukeelle,

Siellä on luutonta lihoo,
s Suonetonta kantapäätä

Syyä miehen nälkäisen,

Haukata halunalasen,

Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kallioon,
io Siellä on niuutki murhamiehet.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1681 — 1686.

53

Ikuiset pahontekijät.
Anna itkee itikan.
Vuoreisen voivotella,
Määkiä mäen takasen.

1682. Kaavi. Krohn n. 13150 h.

—85.

Kortteinen. Anna Asikainen.

Tuonne ininä sinun manoon:
Suurelle sotakeolle.
Ite oon vaipan nähny,
Oma sanani yli olkaan,
5 Miesten tappo-tanterelle,
Siellä on luutonta lihoo,
Siellä on päätöntä kaloo,
Suonetonta kynnepäätä
Syvä miehen syöläänki.
io Haukata halun-alasen,
Appoa ala-nenänki.

1683. Kaavi. Krohn n. 13173. —85.
Kortteinen. Anna Asikainen.

Kun lienet tuulen tuoma,
Vuin ilman viskooma,
Aallon rannalle ajama,
Ota tuuli piirtoosi,
5 Ahava reki ratoosi
Viiä viiletelläksesi,
Mäne hongissa hohaten,
Mäne kuusissa kumaten,
Petäissä piehtaroien
Yön syksysen syliin,
io Keväisen kierän päälle,
Siellä on muutki murhamiehet.
[Ikuiset pahantekijät] j.n.e.

1684. Kaavi. Hyvärinen E. J. n. 61.
—06.

Kortteiskylä. Miina Sirviö.

Oli muinoii musta koira,
Rakki rauvvan karvallinen,
Jonka turpa tulta tuiski,
Nenäv varsi valakiata.

1685. Kaavi. Krohn n. 12584. — 85.
Säyneiskylä. Heikki Keinänen.
Kytke, kyitäre, poikiasi,

Perkele, tekemiäsi,
Muuten kaulas katkastaan
Kaheksalla kassaralla,
5 Yheksällä kynnyksellä,
Rautasen rahin nenällä.

1686. Kaavi. Krohn n. 12612. -85.
Säyneiskylä. Kusti Asikainen.

Jos arvelee toisen itelleen pahoo teh-
neen, niin ne ovat sitte sammakon ehti-
neet metästä ja sillä kiertäneet koko
talonsa ja kartanonsa ja sitten tuuran
ottaneet ja pistäneet tiehen reiän,
josta on ruumiita veittynä. 3:nteen
rusko-multaan asti syvän ja sitte on
alapaalle tehneet tulen ja siinä varis-
taneet 3 pientä kivee ja sitte on siihen
reikään panneet yhen tulisen kiven ja
sitte sen sammakon sen kiven päälle
alaspäin ja sitte ne on kaksi tulista
kivee sen sammakon päälle panneet
reikään ja leppänaulan reiän täyttei-
sen hak[anneet?] kanssa naulaksi:

»Nyt paha mies vihamiestä sär-
vxxUehän ja tärryyttehän, kun
sammakko tulisiin kiviin välissä
täräjää ja säräjää», ja silloin sen
leppänaulalla lyöneet tiukkaan kiini,
jotta se ei tunnu kellekään.

54

Taudit.

1687. Kaavi. Krohn n. 12899 b.
—85.

Säyneiskylä. Matti Hiltunen.

On mulla pihit pikkaraiset,
Atulat alinomaset,
Jolla konnan kopristelen.
Ei sinulla oo tässä sijoo
5 Sijankaan tarpehella.
Muutai nyt muuanne mielesi,
Etemmä elosijoille,
Suurille sotakeoille,
Merisille tanterille,
io Mäne pimeeseen Pohjolaan.
Tarkkaan Tapiolaan,
Siellä on muutki murhamiehet.

1688. Kaavi. Krohn n. 13152. —85.
Hirvisaari. Leena Räsänen.

Kun sa lienet kyytiä kysyjä,

Anova ajo-hevosta,

Kyllä minä sulle kyyvin annan,

Ja annan ajohevosen
5 Hyvälle hypittäjälle,

Ajajalle ankaralle.

Ota nyt Hiiestä hevonen,

Varsa vuoresta valihte,

Musta tukka tunturista
io Kotiisi vihiksesi.

Mäne isäntäs iltasille,

Emäntäs aa musille,

Muun pereen murkinalle.

Tyttären väli-paloille,
15 Pojan puolipäiväsille.

1689. Kaavi. Krohn n. 10991. —85.

Hyvölä. Paavo Yletyinen; kuullut
ukoltaan.

(Pahan väkee vanha kansa ennen

ajovat poikkee ihmisistä tai eläimistä,
niin loihtivat):

Pohjan pitkään perään,
Lapinmaahan laupeuteen (!),
Siellä on muutki murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät.

5 Ota Hiiestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa
Musta tukka tunturista.
Kyllä mä sulle kyyin annan,
Annan ajo-hevosen.

io Jos et tätä tottele.
Niin kylläs tottelet.

Tuonne mä sinun, paha, ma-

noon
Pohjan pitkään perään,
Lapinmaahan laupeuteen

15 Siellä on syyä luutonta lihoo
Päätöntä kaloo
Syyä miehen nälkäisen
Haukata halunalasen.
Liiku ennen linnat, järkky järvet,

20 Portit Pohjolan vapisi.

Miksi nyt et liiku, liikarauofo,
Kavo nyt on. haltieton,
Eksy on, emätön lempo,
Pää-värkki, väännättele!

1690. Säyneinen. Krohn n. 10988 b.
—85.
Hyvölä. Tahvo Pehkonen, 62 v.

Synnyn sanat.

Tiiän, sykky, synnyiltäsi,
Maan Kalehva, kasvantasi:
Maa isos, maa emos,
Maan on valtavanhempaa
5 Maastapa sinäi synnyt,
Maasta minäi synnyn,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1690 — 1698.

55

Maasta mustatki matoset,
Kirjavatki kärmeet.

1691. Pälk järvi. Laitinen H, n. 23.
—65.

Minne mie kivut manoa[n]?
Rutjan kosken syvään,
Sata lauvan lappeesen,
Jostei päästä päivinä,
s Selvitä sinä ikänä.

1692. Pälkjärvi. Krohn n. 5405.
—85.

Kurikka. Mari Halonen, 28 v.

Oli miulla muinoin musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Syömään kylän kiroja,
Kylän noita noppomaan,
5 Hui, ruvennenko, rohennenko,
Täy[ty]nenkö, tohtinenko,
Sylin ruppacm ruveta,
Käsin käyä fcämpeleesen,
Ilman rauta rukkasitta,
io Vaskisitta vanttusitta,
Miulla hiekkanen hipiä,
Rauan karvanen kamara.

1693. Tohmajärvi. Hakulinen n. 92.
—91.

Raanin sanoissa.

1694. Kiihtelysvaara. Lönnrot Q, n.
148. —38.

Liikku ennen linnat etc,
Jäsenistä maa järisi,
Vaan miks et etc.

1695. Kiihtelysvaara. Rytkönen A, n.
631.— 95.

Tulen synnyssä; ks. n. 717.

1696. Kiihtelysvaara. Rytkönen A, n.

432. —95.

Väinämöisen Polvenhaavassa; ks.
n. 301.

1697. Kiihtelysvaara. Rytkönen A,
n. 706. —95.

Heinävaara. Kati Piipponen, 67 v.

Ukkonen, yli Jumala,
Piliven piällinen isäni,
Tuo minulle tulinen miekka,
Kanna kullan karvallinen,
5 Tuo tuolta tulinen hevonen,
Jonka linnassa lihotin,
Kaupunnissa kasvattelin,
Syömää kylän kiroja,
Kylän norjat nokkimaa!

io Tuonne mä sinun manoon:
Pohjan pitkää perrää,
Lapin muahan laukeesee,
Siell' on muuttii mu[r]hamiehet,
Ikuset pahan tekkiit,

is Siell' on syyvä luutonta lihhoo,
Sekä piätöntä kalloo1,
Syyvvä miehen näläkäisen,
Haukata halun alasen;
Jos sinä tänne tulisit,

20 Ison sormilla hyvillä,
Kyynäs-päillä kankiilla.

1698. Kiihtelysvaara. Vallaskangas
n. 32.— 11.

Tuonne mä sinut manoan,

1697. l Alkuper. järj. on = ss. 15—16, 13 — 14, muutettu numeroilla.

56

Taudit.

Kirkon kirjavan tyköön,
Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät,
5 Siell' on luutonta lihoa
Sekä piätöntä kaloo
Syyvä miehen nälkäisen,
Haukata halun alaisen.

1699. Kiihtelysvaara. Vallaskangas
n. 36.— 11.

Ota hiiestä hevonen,
vuoresta valittu varsa,
jonk' ei kynnet kilpistele
ilmankaan iljennellä,
5 kalmankaan kalliolla,
kotiis männessäs!

1700. Kiihtelysvaara. Vallaskangas
n. 38.— 11.

Mikä mammon muasta nosti,
Punapilperon pihasta,
Kolmikannan kankaasta?
Mammo maahan painukoon,
a Punapilpero pihaan,
Kolmikanta kankahaseen!

1701. Kiihtelysvaara. Rytkönen A, n.
566. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.
Oli nm 11a musta koira,
Rakki rauvan karvallinen,
Jonka linnassa lihotin,
Kaupungissa kasvattelin,
5 Jolla on suu sattoo syltä,
Kita kuutta kirvesvartta.

1702. Kiihtelysvaara. Rytkönen A,
n. 568. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Kun lienet kotonen koira.
Pure luuta penkin alla,
Haukkoo aitan takana!

17 '03. Kiihtelysvaara. Rytkönen .1.
n. 599. —95.

Röksä. Kaisa Liisa Lappalainen,
69 v.

Kyllä mie annan sulle ky ly mä n
kyyjin,
Aitan' ajohevosen,
Jonka ei kynnet kilipistele, kala-

pistele
Kala ma nkan kankaalla ,
5 Kottiis männäkses.

1704. Kiihtelysvaara. Rytkönen A.
n. 716. — 95.
Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Männe[!] tuonne kunne käsken:
Rutjan koskee kovvaa.
Lapin muahan lauhkeesee,
Tykin suuren suu maloille!

5 Siell' on muuttii murhamiehet.
Ikuset pahantekkiit,
Siell ' on luutonta lihhoo,
Siell' on piätöntä kalloo,
Suolatonta pohkeeta

io Syyvvä miehen näläkäisen,
Haukata havun [!] alasen.

Mäne syrjin syyttömästä
Käsin piälle käskiissä,
Nenän piälle neuvvoissa,

15 Helemoille hypittäissä,
Tekosa tienoille,
Panniisa pannaille,
Helemo ille hyvitt ä j äsä ,
Eleköökä ennen sanan tekno

tehkö,

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1704 — 1713.

57

20 Ennenkun piäsen piästäjäks,
Seleviin selevittäjäks.

17C5. Ilomantsi. Eur. F oi. III, 1 n.

6. —45.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1191.

1706. Ilomantsi. Eur. Fol. III. n.
12. —45.

Arvan luvuissa; ks. n. 1605.

1707. Ilomantsi. Eur. G, n. 79. —46.
Himmenetkös, hiien hurtta.

Raukiat, manalan rakki.
Ihost[a inehmc -raukan].
Tässä paitasi palasi,
s Hipiäsi heltiävi
Pirun pihtien nenässä,
Rautaisella riehtilällä.
Hiien hiilien seassa.
Kuin ma millehen rupean,
io Teräksestä te'etän keinon.
Vaskesta valatan varren,
Jolla ammun luun purian.
Luskah[utan] l[uun] p[urian]

171G. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 328.
—46.

Luun valoa.

Tunne huuti, hiien hurtta.

häpiä, hävytön koira,

raukia, manalan rakki,

syömästä, kaluamasta .
s rakki lemmon, raastamasta,

syömästä verivalolta,

luuvalolta histamasta,

jäseniä järsimästä;

häpiä. hävytön koira,
io jott' et syö väheäkänä,

pure pikkuruistakana

minun silmin nähtyäni,

käsin päälle käytyäni.

hengin huokaeltuoni;
is luovu, luonnoton pakana,

häpiä, hävytön koira,

mene. hiisi, helvettihin etc. (niin-
kun eellä).

1711. Ilomantsi. Ahlqvist B n. 327.

—46.

Pistoksessa.

1708. Ilomantsi. Eur. G, n. 133. —46. ,712« Ilomantsi.
Minne ma panen pahoja,

Krohn n. 6789.

Kunne tungen turmioita?

Siitä hiiet himmenee,

Painu vi väki pakanan

5 Minun silmin nähtyäni.

1709. Ilomantsi.
—46.

Ahlqvist B. n. 112.

Päästäntä-sanoissa; ks. Taudin alku-
perän tiedustelua n. 1615.

Kateensanoja.

1713. Ilomantsi. Gottlund n. 112.
-%1816.

Kirkonkylä. Juhan Ihalainen.
Tuli kokko Turjan malta.
laskettu Lapista lintu.
Jong on suu sato syltä.
Kita kuta kirves varto.
5 Tuonen ma tungen turmioita:
Suhu rautasen matikka;

58

Taudit.

Tuo sinun syvillä viepi,
Ula piilen uitelo,
Hauvin hirmuisen kitta,
10 Lohen purston punaisen.

1714. Ilomantsi. Jyväsi', hjs. konv.
n. 144. —93.

Hartiavaara. Juhan Kolehmainen,
38 v.

Rian sanat.
(Vahingoitus sanat.)

Oli mulla ennen musta koira,

Rakki rauvan karvallinen,

Jonka linnassa lihotin,

Kaupungissa kasvattelin;
5 Sillä riisun rikkahia,

Päästin pahan pälkähästä.
Kun et liene tauti tuulen

tuoma,

Mene, tauti, tuulen tietä myöten,

Ahavan reki ratoa!
10 Vaan kun lienet tauti toisen tuo-
ma,

Pulma toisen pungastama,

Tee tunnus merkki sinne tultuasi,

Sia merkki saatuasi!

Evähät ota entisen isännän,
is Konstit konnan laittamat!

Ota isäntä perä sopesta,

Emäntä ovi sopesta1,

Kaijimmasta kantapäästä,

Isännältä silmät kaiva.
20 Emännältä päätä väännä,

Keuhkot kovistele,

Syäntä syrjin siirrä!

Ja kun ei siitä vielä tauti tajunne,

Toisen paha pois hävinne,
25 Laitan pirun pihalle,

Kannan pahan kartanolle.
Sorra soimilta soma hevonen,
Navetasta sarvi nauta,
Laske häntä lattialle,
30 Silmät käännä killellehen.
Sarvet sontahan sovita.
(En muista enempää.)

1715. Ilomantsi. Krohn n. 7016. —
84.

Kokinvaara. Olli Tarvainen, 75 v.

Minä laulan Lappalainen,
Sanan syöjäni sanelen,
Puhki leukani puhelen,
Laulan halki hartiajani,
5 Paian kaulustan kaheksi,
Rikki rinta lastasesta.

1716. Juuka. Sjögren n. 390. —24.
Mull' on kouratt kondiolta,

Veren juojalta vekaratt,
Linnulta lihan pitimett,
Havukalta haarattimett,
5 Jolla konnan kouristelen,
Jolla jlkiän asetan
Syömästä, kaluamasta.
Puremasta, jäytämästä1,
Pahan rakin ratamasta.

1717. Juuka. Krohn n. 11596. -
Kirkonkylä. Tuononen.

Lähe nyt, liika, liikkeelle,
Pois, paha, pakenemaan,
Jo nyt on liian liike-aika,
Pois pahan pakenu-aika
s Ristittyy rikkomasta,
Kastettuu kaatamasta,

-85.

1714. J Tekstissä seuraa: IKauvimmastal.

Varaus-. Manaus- ja Kyydityssanoja. 1717 — 1721.

59

Tehtyy teloomasta.

Ei tässä sinun sijoosi

Sijankaan tarpeella.
io Saat nyt muutto o majoo,

Ehtii elo-sijoo.
Mäne tuonne, jonne käsken,

Mäne tuonne, jonne lähätän

Ilman tietäjän kitaa,
15 Lapinmaahan laukeeseen,

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahantekijät,

Siellä on luutonta lihoo,

Siellä on päätöntä kaloo,
20 Suonetonta kyynäspäätä

Syyä miehen nälkäsen,

Haukata halun alasen.

Siellä on hirvet hirsipuissa,

Orsissa metän otukset.

1718. Juuka. Krohn n. 11658. —85.
Petrovaara. Juhana Pirinen.

Herra taivohen tekijä,
Pilven päällinen Jumala,
Tuo mulle tulinen miekka,
Kanna rauan karvallinen,
5 Jolla pieksän perkeleitä,
Paiskutan pahantekijät.
Liikku ennen linnat, järkky jär-
vet.
Jäsenistä maat järisi,
Vuoret vaskiset vapisi,
io Turun linnat torkahteli,
Miksi et sinä, liika, liiku
Minun liike-aikanani?

Tuonne ma sinun manoon
Pohjan pitkälle perälle,
15 Lapinmaahan laukeeseen,
Paikkoin papittomiin,
Maihin ristimättömiin,

Siellä on muutki murhamiehet,
Ikuiset pahontekijät,
20 Siellä on luutonta, lihoo,
Siellä on päätöntä kaloo
Syyä miehen nälkäisen,
Haukata halun alasen.

1719. Juuka. Krohn n. 11656. —85.
Petrovaara. Juhana Pirinen.

Liikku ennen linnat, järkky jär-
vet,
Jäsenistä maat järisi,
Vuoret vaskiset vapisi,
Turun linnat torkahteli,
5 Miksi et sinä, liika, liiku,
Minun liike-aikanani?

1720. Juuka. Kärki n. 43. —06.

Petrovaara. Juho Voutilainen, 52 v.
Kuullut kotikylässään Karva-Jussilta.

Kirous.
Karva- Jussi sanoi, kun lumella
häntä heitettiin:

»Joko öisittä poijat etingoiselh
tuas?»

Vaan kun toisen kerran viskattiin,
hän ärjäsi:

Helvettiin,
Tuonne Tuonelan tuleen,
Pahan vallan valakeeseen,
Rautaseen riehtilään!

1721. Rautavaara. Krohn n. 11291 b.
—85.

Alaluosta. Heikki Halonen.
Nosta luontoni lovesta,
Haon alta haltijani
Puhumaan puolestani,

60

Taudit.

Virkkamaan vierestäni.
5 Tuonne minä sinun manoon

Portin pitkään pisaan,

Lapinmaahan laukeaseen,

Siellä on muutki murhamiehet.

[kuiset [pahantekijät],
10 siellä on luutonta lihoo,

Suonetonta kynnäpäätä

Syvä miehen syöläänni.

Haukata halunalasen.

1722. Rautavaara. Krohn n. 11123.

—85.

Alaluosta. Eerikka Hyvönen, 65 v.
Kotoisin Kaavin Siikajärveltä. Kuul-
lut kirvesmies Sorjoselta Piippolasta
Pohjanmaalta.

Maan tyttö, manian neitsyt.

Tule työsi tuntemaan,

Vikasi parantamaan.

Ennenkun isälle virkan.
a Virkan valtavanhemmalle.

Vesi-hiisi vettä kanto,

Napa nuori notkutteli,

Puolella pavun palolla,

Vesi-Hiien hempehellä.
lo Painu paha, elä ylene,

Ala maan. ala manteren,

Ala pellon penkermi,

Kiviä kivistämään,

Paasia pakottamaan,
ia Pois imeisen ihosta,

Pois kapeen karvasta!

1723. Rautavaara. Krohn n. 11293.
-85.

Alaluosta. Eerikka Hyvönen, 65 v.
Kotoisin Kaavin Siikajärveltä. Kuul-

lut kirvesmies Sorjoselta Piippolasta
Ponjanmaalta.

Missä on riisi ristittynä.

Kalvo poika kastettuna?

Hiitolan veri-koassa,

Sikoja tapettaessa,
s Koiria hirtettäessä.

Sinä sini-sukka, kelta kenkä.

Piian pilkka, naisten nauru.

Häpee hyväin miesten,

Pois ristittyä rikkomasta,
io Kastettua kaatamasta,

Tehtyä teloomasta,

Syömästä, kaluamasta.

Veri-leuvon liehtomasta.

Mää kuusissa kuhaten,
is Petäissä piehtaroien,

Kirkon kirjavan tyköö,

Maston maalatun nenään.

Paima-lauan lappeeseen,

Pois imeisen ihosta.
20 Pois kapeen karvasta.

Siellä on isäntäs iltaseta,

Emäntäs aamuseta,

Muu pere murkinata,

Siellä on luutonta lihoo,
25 Suonetonta kynnäpäätä,

Kanta-suonen kappaleitta .

Syyä miehen syölään,

Haukata halun alasen,

Siellä on hyvä ollaksesi,
30 Armas aikaellaksesi.

Tuonne ma sinun manoon,

Suurille sotakevolle,

Jossa on muutki murhamiehet.

Ikuiset pahantekijät,
35 Siellä on suonetonta kynnäpäätä.

1722. J kk:ssa iso alkukirjain.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1723—1724.

61

Kantasuonen kappaleilta,

Syyä miehen syölään,

Haukata hain nalasen.
Tuonne ma sinun manoon,
40 Rautasen matikan kitaan,

Hauvin suuren hartijoille,

Lohen purstoon punasen,

Se sinun syvälle viepi,

Ulapille uitteloo;
45 Siellä on hyvä ollaksesi,

Armas nikaellaksesi.

Tuonne ma sinun manoon,

Rutjan koskihin koviin,

Johon puut päin putoo,
50 Hongat latvon lankeaa.

Sääri säätä särkemään,

Riitettä repäsemään.

Pois imeiseri ihosta,

Pois kapeen karvasta,
55 Revon rääkyvän rekeen.

Revon rääkyin vetää,

Vuohen poian voivotellen,

Vuoriin terässekoin,

Rautasiin kallioihin,
«o Siellä on hyvä ollaksesi,

Armas aikaellaksesi,

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahantekijät.

1724. Nurmes. Lönnrot A, II, 3, n.
14. —32.

Mieleni minun tekkee,
Aivoni ajattelloo
Ruv[eta] runoin tekkoon.
Vielä virttä alkamaan.
5 Jos ma saisi [n] jouten olla
Eli jaksaisin jutella,
Selittäisin Suonien kielin

Vähäisen valitus laulun,

Vain on kehno kielen kääiie,
io Pehmee puheen parsi.
Onko vuoressa väkkee.

Alla kallion apua?

Ompa v[uoressa] v[äkkee],

Alla k[allion] a[pua].
15 Anna, vuori, voimoasi,

Väkeesi, vaarala inen ,

Miehen ainuan avfuksi],

Ympärille yksinäisen.

En ota vasten ihtiäni,
20 Vasten on vastuksen väkee,

Vasten muita vastuksia,

Katehia kaatamaa n,

Vastu ksia voittamaa n ,

Jotta saisin suorin soutaa,
25 Vesi selvin serskitellä.

Noskaa nyt, nokiset miehet,

Uinpilampiset uroot,

Hienohelma hettiestä,

Somerosta siiomuselkä,
so Pilvi sauain pituinen,

Korpi kuusten korkeuinen,

Sekkaini seurumän,

Kanssani karehtimaan1.

En ota v[ast]en ihteäni,
35 V[asten] o[n] v[astuksen] v[äk-

kee]

K[atehia] kfaatamaan],

V[astuksia] v[oittamaan]

Jottei liika liioin söisi,

Vastus viljolta vitoisi
40 Anna, Jesus. aian tulla,

Päivän joutua, jumala,

Vihalla vihanik suovan,

P[ahan] sfuovan] paihtiella.

Lähe nyt, Lempo, lentämään.

1724. * yi. varjella pahoista.

62

Taudit.

45 Paha mies pakeneman
Ristittyä rikk[omasta],
K[astettua] kfaatamasta] !

Ootko kyytiä kysyvä,
A[nova] ajohev[osta],

50 0[ta] H[iiestä] h[evonen],
Punatukka tunturista,
J[oll] o [n] r[autaset] kaviot,
Teräksiset tempottimet,
Jonk' ej kynnet kilpist[ele]

55 Eikä kalpistu kaviot
Ilmankaan iljaneella,
Kalm[an]kaan kallioilla,
Jonka turpa tulta iski,
Nenä varsin valkehita

eo Rottiisi manaksesi.
Kottiisi, Hiien koira,
.Maahasi, manalan rakki,
Hiien herja, heimoosi!
Siellä itke [e] isäsäk,

65 Valittaa vanhempasak
Pohjan pitkässä perässä,
Lapin maassa laukeessa,

Lustuiss2 on mies lujempi,
H [auta] p[aioissa] p [arempi],

70 Teräksftssä] tehtoisampi,
Rautatakki, rautahattu,
Rautahattu hartioilla,
R[auta] kinttaat k[äessä],
R[auta] saappasel jalassa,

75 Jolla astun Hiien maita,
Lemmon maita Ieuhuttelen
Aivan alkosen alasti.
Ripo rihman tehtyisätäk.
Minä mies vähäväkinen,

8o Uros aivan untelainen.
Kolmet on kuohua merellä,
Tiili kuiu kuohun päässä,

Mies kuiii tulen eessä,
Vaski varras kuni käässä,

85 Mill' on hirvi, kulia peura,

Millä muu metän elävä;

Sillä on parahin paisti,

JolF on pää valaskalloo.

Tulloo Pohjan poika,

90 Pohjan poika, rauta polvi,
Jännitti tulisen jousen,
Veti vaskisen vekaran3
*Polveensa vasenta vasten*,
Jolla ampu tuonen toukan,

95 Lusahutti luun purian
Leukoja levittämästä,
Hampaitas halkoomasta.

Musta mies, pirun näkönen,
Lihan syöjä, l[uun] p[uria],

ioo V[eren] uuelta v[etäjä],
Koan kokki, lietteen lieri4,
Piru pirttiin alanen,
Se on poika paheten poika.
Otti tuliluuan vaskipahan,

ioo Senpo nosti pääsä päälle,
Siitä haiku hampahille,
Siitä leuoille levisi
Leukoja levittämän.
Ota, Hiisi, nuoliasi,

no Lempo, lehtikeihäasi.
Ammu tuonne nuoliasi
Vuoreen teräks[isehen],
R[autasehen] kallftöhonj,
Jost ei p[ääse] p[äivinänsä],

ii5 S[elviä] s[inä] i[känä]

Luomasta [an] kykkäivestä,
Tekemästään pahasta.
Ukkoseni, ainoseni,
Tahos mulle rautatarha,

120 Terä tarha telkyttele;

yi. Pantsar. — 3 yi. rauta jousi varretta. — 4yl. hampain kolottaja.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1724—1726.

63

Jonka suojasta sotisin

Ja takkoo tappeleisin.
Mist on noita nuolet saanut,

A[mpuja pahat asehet]?
125 Mies pieni merestä nousi,

Pienen p[eukalon] pit [uinen],

Hakkasi rutimoraian

Selvälle meren selälle,

Ahavallen aukeallen.
130 Jok' on tuosta lastuja lähti,

Siit' on noita nuolet saanut,

Amp[uja] p[ahat] a[sehet],

Pirulainen pistoneuot;

Mink' on pisti Pistoks[eksi],
135 Kunka ähkyksi äkersi,

Minkä laati luunv[aloksi].
Punaposki T[uonen] p[oika]

Potki potkusak vetteen,

Happäsak5 harjun päähän,
140 Nenän tulisen niemen,

Tuli niemen tutkameen.

Sai sieltä tulisen hauin.

Nousi maalle keittämään,

Niitylle nimettömälle,
ns Hauin hampaat kärisi,

Nousi siitä suokaranka,

Vettiin vesa punanen.
Kivi kimmo, Manian p[oika].

Maan muna, pellon kakkara,
iso Syöjättären syän käpynen,

Mamattaren maksan pilkka!

Nousit maasta mansikkana,

Ylenit ylen hyvänä,
155 Venyt vehnäissä tahassa,

Rukiissa kykkärehnä.

Kipu tyttö, Tuonen neiti,

Kipu kippainen käessä,

Vaiva vakkoinen sylissä

iso Kipuja kerfäilööj

Kipu vaaran kukkulalta.
Tule työsi t[untemaan],
Pfahasi] p[arantamaa]n,
E[nnen]k[un] s[anon] e[molle],

ies V[irkan] v[alta]v[anhemmalle],
E[nemp' on] e[molla] t[yötä],
V[aiva] s[uuri] v[anhemmalla].

1725. Nurmes. Krohn n. 9351. —85.

Matti Kettunen; kuullut »Kökkyrä»-
Heikuralta.

Hiittä kun ajo.

Annampa ajo-hevosen,

Varsan vaahti-kalliosta,

Kalahauvin karvallisen,

Jolla on lampi lautasella,
5 Lähe lankiin sijolla;

Jolla on luiset luikuttimet,

Teräksiset teipottimet,

Jott' ei on lipsä liukkaalla,

Kilpistele kalliolla.
io Sillä sulle kyyin annan

Aavalle meren selälle,

Ihan hiljan kalliolle,

Jossa on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahan tekijät,
15 Jossa saat luutonta lihoa,

Jossa päätöntä kaloa,

Siinä on sun hupasa olla.

1726. Nurmes. Nurmio n. 1201.— 89.
M. Kettunen, 50 v.

Pahan tekiän manuu.

Kyllä mä annan kyyvin sulien,
Annampa ajo hevosen,
Varsan vaahto kalliosta,

6 yi. verkko.

64

Taudit.

Jolla on luiset luipottimet,
5 Teräksiset teipottimet,
Ettei luista liukkahalla,
Kilpistele kalliolla.
Jolla pääset aavalle merelle,
Jossa on luutonta lihaa,
10 [Jossa] päätöntä kalaa,

Jossa on kaikki murha miehet,
Ikuiset pahan tekiät.

1727. Nurmes. Nurmion. 1202. — 91.
Mari Korhonen, 70 v.

Kalmiston loihtu.

Oli mulla ennen musta koira.
Rakki rauan karvallinen
Syömään kylän kiroja,
Mieron noita nokkimahan;
5 Kylläpä mä sulien kyyin annan,
Annanapa ajo hevosen
Kotiisi mennäksesi,
Jonk' turpa tulta iskee,
Nenän varsi valkeeta,

io Joll' on rautaset kaviot,
Teräksiset tempottimet,
Jonk' on lampi lautasella.

Mteeppä sinne, jonne käsken
Kirkon kirjavan tykö,

is Satalau'an lappeeseen,

Sieir on muutkin murhamiehet,
Entiset pahoin tekijät,
Sieir1 on luutonta lihaa,
Suonetonta kyynäs päätä

20 Syöä miehen syöläänni,
I Luikata hain n alaisen.

1728. Nufnes. Nurmio n. 1216. — 91.
Mari Korhonen, 70 v.

Tartunnainen poistetaan.

Liikku linnat, järkky järvet,

Nyt on liijan liike aika,

Pahan pakenu vuasi.
Mee vuoreen vaskiseen;
s Rautaseen kallioon,

Siell' on muutkin murha miehet.

Ikuiset pahan tekijät,

Siell' on luutonta lihaa,

Syöinätöntä kyynäspäätä
io Syyvä miehen syöläänni.

Haukata halunalaisen;

Mee1 nyt sinne, jonne käsken

Isäntäsi iltasille,

Emäntäsi aamusille,
15 Mnun pereen murtimalle[!],

Siell' isäntäsi itkeksii.

Siell' emäntäsi murehtii,

Ota isäntää pöyän päästä,

Emäntää lattialta,
20 Lasta kätkyestä!

1729. Nurmes. Krohn n. 9135. — 85.

Varpasen kylä. Matti Herranen 1.
Kettu.

(Kun vihollista imeisestä ajoo pois.)

Hui! lyö löylyy,
Lähätä lämmintä
Nuille kuumille kiville,
Palaville pääsioille,
5 Jott' ei kivi kipuja Imua,
Paasi pakkoo valita.
Vaikka paljo pantasiin,
Määrätön mätettäsiin.
Vain kun lienet kalman karsi-
nasta,
io Kalmaan katoo!

1727.
1728.

Siell|ä| : Siell'.
M|ää| : Mee.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1729 — 1732.

65

Ota, Juutas, vuoresta valittu

varsa,
Joka ei irvistele ilman ikkunoilla.
Kalvistele kalman kallioilla,
Häjy henki kotiin männessäsi,

15 Siellä on isäs itkemässä,
Siellä on emos huolimassa,
Viikon täällä viipyneesi,
Kauan täällä kasvattuneesi.
Maa tuonne kirkon kirjavan ty-

köö,

20 Sata-lauan lappeeseen,
Tuhat lauan tutkameen,
Siellä on muutki murhamiehet,
Ikuiset pahantekiit,
Siellä on luutonta lihoo,

25 Suonetonta kyynäspäätä
Syyä miehen nälkäsen,
Haukata halun takasen.

Vaan lie noiat noituneet,
Lappalaiset lasketellut,

30 Tietäjät teräkseensä,
Velhot veihti rautoinsa.
Vaan on mulla musta koira,
Rakki rauan karvallinen
Syömään kylän kiroja,

35 Kylän noiat noppomaan,
Jolla on suu satoo syltä,
Kita viittä kirvesvartta.

Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,

40 Käy pian, jouvu valeen,
Välemmin vielä tarvitaan,
Tuolta tulla tuhutteloo,
Tuolta käyä kääkertelöö,
Kuusi on kuppia käissä,

45 Seitsemän selän takana.

Kussa on vettä kussa on mettä,
Kussa on voi j että hyvee.

Voia yltä, voia päältä,
Keskeltä kivuttomaksi,
50 Alta aivan terveeksi,

Jott' ei tuska syömeen tunnu,
Pakko päähän pakan.

1730. Nurmes. Krohn n. 9343. —85.
Höljäkkä. Mikko Tolvanen.

Mistä on pulmat puuttununna.
Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vattu-rauniosta?
Vaan kyllä minä sulle kyyin

annan,
5 Annampa ajo-hevosen
Ajajalle ankaralle,
Hyvälle hypittäjälle.

Ota Hiiestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa,
io Jolla on rautaset kaviot,
Teräksiset tempottimet.
Vaan jos et vielä sitte lähe,
Niin on mulla vielä musta ruuna.
Varsa vasken karvallinen,
15 Jolla on lampi lautasilla,
Vesi selvä selkäluilla,
Lähe lankiin välillä,
Vaan jos et vielä sitte lähe,
Niin minä sun manailen
20 Ja käsken tuonne kurimuksen

kulkkuun,
Jossa on korpit koinettuna,
Mustat linnut muokattuna.

1731 . Nurmes. Kuokkanen n. 1. -—04.
Paiseen sanoissa.

1732. Pielisj. Sjögren n. 154. —25.

Pahan manoominen.

Lähes, Lempo, lentämähän,

66

Taudit.

Kirja siipi, kiurunahan,

Mies paha, pakenemahan,

Minun silmin nälityöni,
5 Käsin päällä käytyyni,

Sun sulin puheltuani!

Niin on lämmin herran hengi

Kuin on lämmin saunan löyly;

Niin oe lämmin saunan löyly,
10 Kuin on hengeni omani.
Tuonne ma sinun manoon:

Vuoreen teräksiseen,

Kontion kivikottiin,

Karhun rauta kammariin.
15 Tuonne ma sinun manoon:

Lohen purstoon punaisen,

Rautasen matikan suuhun;

Se sinun syvälle viepi,

Ulapillen uitteloo.
20 Tuonne ma sinun manoon:

Sian mustan sierameen,

Koti porsahan poveen;

Se sinun sitoile viepi.

Sontaraitile panoo.
25 Tuonne ma sinun manoon:

Kirkon kirjavan tyköön,

Sata lauvan lappejan,

Multiin muhisoviin,

Joss1 on äijä äänetöntä,
30 Paljo hienoa väkee.

Tuonne ma sinun manoon:

V — n vihasen piian,

Äkäpuuskan persiihen,

Jost' et pääse päivinään,
35 Selviä sinä ikänä.

1733. Pielisjärvi. Sjögren n. 382.
—25.

Loihusta kateita vastan.

Minä mies mokoma.

Salvaia saman näkönen,

Minä od työty tälen tv olen,

Tälen työlen työlhälen,
5 Vaieltaman työlen vaikialen.

Kysymän kykäreitä,

Vamoia valitaman.

Kuin ei lienen minusa miestä.

Nijn on tuosa veliesäni.
io Jonka on su tulen palava,

Kita liekin lehmahtava;

Tuli sen susta suihkuva.

Tuli sirkat sieramista;

Rauta laki päälaila,
15 Rauta1 harko hardioila.
Outko kyitiä kysyvä,

Anova aio hevoista;

Kylämäs sulen kyitin,

Annamas aio hevoisen,
20 Jonka ei kynent kilpistele,

Kalpistele jlmanka jliamala,

Kalmanka kaliola,

Kodisi menesäi;

Jonka on lampi lautaisella.
25 Vesi selvä sellkä luula,

Läikin länki välistä,

Josta \elhot vetä juovat,

Tulli kurkut kuikovad.

1734. Pielisjärvi. Lönnrot Q, n. 289.

■ —28.

Hiien hiilet kiihteimät
alla jalkain takaisten,
jotka polttaa porolla,
kypenillä kyn<äsöö.
5 Ota vihta Viitasesta etc!

1735. Pielisjärvi. Lönnrot Q, n. 327.
—28.

Mull' on kourat kontiolta.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssanoja. 1735—1738.

67

veren juojalta vekarat,
linnulta lihan pitimet,
havukalta haaro ttimet,
5 jolla konnan kouristelen,
jolla ilkiän asetan
puremasta, jäytämästä etc,
pahan rakin raatamasta.

1736. Pielisjärvi. Lönnrot S, n. 46.
—28.

Mull on kouratt kontiolta,
Veren1 juojalta vekaratt,
Linnulta lihan pitimet,
Havukalta harattimet,
5 Jolla1 konnan koristelen,
Jolla1 jlkiän asetan
Puremasta1, jäytämästä,
Syömästä, kaluvamasta,
Pahan1 rakin ratamasta.

1737. Pielisjärvi. Lönnrot S, n.
UI a. —28.

Tuonne1 ma sinun manoan,
Rutjan koskeen kovaan,
rautaiseen matikan1 suuhun,
joka koskissa asuu,
s alla virran viehkuroipi.

1738. Pielisjärvi. Krohn n. 8865 b.
—85.

Antti Vinne.

Jos ei minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tulkoon tuhat perkelettä
Tämän pulman purkajaksi,
5 Kykkerän kerittäjäksi,

Tämän kalman kaatajaksi.

Korjailes nyt koiriisi,

Raivaile rakkiloitas

Ennen toista torstaita,
io Ennen kolmatta pyhee,

Kukon äänen kuulumista,

Hirnumista Hiien linnun.

Toisenko olet, perkele, tietäjän

tekemä,

Toisen kuninkaan koittelema,
15 Tulen tungen noian suuhun

Tervan tietäjän kitaan.
Aian on rauasta rakennan,

Someresta suojukseni

Ympäri minun kotoni,
20 Kahen puolen kartanoni,

Jotta ei kyyi m&tojakaak,

Kokko Turjan lintu jaak

Pääse aiasta ylite

Jos noita ylentelekse,
25 Silloin mä aitoja ylennän,

Jos noita alentelekse,

Silloin mä aitoja alennan,

Teräksillä sen seivästelen,

Vitastelen sen maan naavoilla,
30 Käännyttelen käärmeillä.

Elköön ennen, perkele, sanaasi

tehtoo,

Ennekun saat saviset lapset,

Sikiliskoset sikiöt.

Elköön ennen, perkele, sanaasi

tehtoo
35 Ennenkun verisen perseesi

Yli olkasi nuolet.

Elköön ennen, perkele, sanaasi

tehtoo,

1736.
1737.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 kkrssa iso alkukirjain.

68

Taudit.

Ennenkun merestä syvimmän juu-

man1
Pää laillasi koittelet.

Nehän ne on niitä syön sanoja.

Sanovat: kun ne ukot kuoloo, niin
mitenkä sitte elettänee. Ne niin juma-
loita oli. Kelle mikä tuli, leppä-vas-
tat tehtiin ja kylvettiin.)

1739. Pielisj. Krohn n. 8700. —85.
Vuonnislahti.

Kirous\sanoja\.
Voi sinä rupiturpa, fa/.pZanenä,
Kiskosilmä, /ioWvihammas,
Alttarilla kämpijä,
Vuoren kiertäjä,
5 Kirkon seinästä revästy,
Tuhat tulinen perkele.

Kylvetyssanoja.

1740. Salmi. Krohn n. 7845. —84.
Hanhiselkä. Stepana Jaakonp.

Kylvetys.

(Ensi maiseksi kun menet kylvettä-
mään):

Avoa, Luoja, taivas,

Astu alan taivahas;

Tule miulle avukse, armokse,

Väikse, voimakse,
5 Tätä risti-kansoa päästämään,
pelvastamaan!

Taivahaset anhelit,

Tulkoa avukse, armokse,

Väikse, voimakse.

Sorok svätei, sorok muuzenih,
io Zem dezat anhel,

12 apostolaa,

Tulkoa avukse armokse,

Väikse, voimakse,

Tätä risti-kansoa päästämään1,
pelvastamaan!
is Se kutsuupi

Soloinani boaouska Kristos voo-

ditsa,

Pyhän Spaasan paapoi,

Pyhän Rastavan paapoi;

Neitsut Maarifa] emonen,
20 Puhas [muori, muoto kaunis],

Tules tänne, tarvitaan,

Rauhutta rakentamaan,

Tervehyttä tälle ristikansalle,

Päästä ja pelvasta,
25 Puhu i puhtasta,

Vein [isändät] j.n.e.

Keskellä kivuttomaksi,

Alla aivan terveeksi,

Päällä nuurumattomaksi,
30 Kuin omas poikas päästit ja pel-

vastit,

Muga tämä risti-kansa päästä ja
pelvasta].
Oi sie katehellinen Kaheli,

Riekka reiän juurellinen,

Paku kun leppänen paalikku,
35 Risti-kansoa rikkomas,

Kastettuu kaatamas;

Ei ole ristikansas rikottavaa.

Ei kastetus kaattavaa.

Saa tila. muuta maja,
40 Ennen päivän nousemista.

Auringon ylenemistä;

Mene itseh isäntään,

Omahas emäntään.

Isäntäs itköö,
•is Emäntäs vuottaa.

1738. ! kohan.

Kylvetyssanoja. 1740.

69

Ku j osille kutsuu,

Tarpehille tahtoo.

Sie syö luutointa lihoa,

Päätointa kaloa,
50 Syyäkses hallitakses;

Ei ole syövy s syötäveä.

Eikä purrus purtavoa.
Jos sie, paha pakana,

Tätä et totella,
55 Mie siit manuutan,

Yheksän meren yli,

Ja puolen merta kymmenettä,

Kahen kallivon väliin,

Teräksiseh vuoreen;
60 Kuni on kuita, kune päivie,

Sini sinun siellä pitää olla.

Siellä on muutki murhamiehet

Ikuset pahantekijät,

Jos sie paha pakana,
es Tätä et totelle,

Mie sinun manuutan,

Umpi-lammin lumpehelle,

Kunne on puut tyvin pujostttu,

Heinät latvon lankiettu,
70 Vesat rannoil on venytty,

Tuomen oksat on oijettu;

Kuni on kuita, kuni päivie.

Sini sinun sie pitää olla.

Siellä on muutki murhamiehet,
75 Ikuset pahantekijät.

Jos sie paha pakana,

Tätä et totelle,

Siit mie sinun manuutan,

Rutjan koskeen kovaan;
8o Kuni on kuita, kuni päivie,

Sini sinun siel pitää olla.

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuset pahantekijät.
Jos näitä paha pakana,

85 Etkö sinä sitä varoa,

Kun minä manuutan sinun,
[Viimeisen Maarian pojan] tutkel-
mukseen.
Ja [viimesel] tuomiopäiväl asietta
Sinun vastoamaan tulla pitää,
90 Jos et tämän ristikansan heitä
vaivo antoa
Ja tätä asietta minä sellittämään

olen tullu,
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen

luvas
Ja päästän ja pelvastan ja puhun
ja puhastan.
Vein [isändät] j.n.e.
95 Tules. Ukko ylinen Luoja,
Päästämään ja pelvastamaan.
Tuos miekkas mukaan,
Hakkoa pää Hiien pojal,
Jottei sais ristittyy ryhjöä.
ioo Kastettiin kaatoa;
Pane hiekkane hipie,
Rauvan karvane kanie(?),
Jottei pystyis Hiien pii.
Jottei tarttus ni teräs-rauta,
105 (Enempi tähän ristikansaan).
Ja pane tälle luonto Luoja,
Ja veä kiven kovus,
Ja vanhan taivosen vahvus ja

vanhus.
Puhun suulla puhtahalla,
no Herran hengellä hyvällä,
Läikyttelen lämpimällä;
En sano omilla sanoilla1,
Sanon Luojan luotuloilla;
Suurilla sanoilla;
ns En puhu omalla suulla,
Enkä omalla väillä;
Puhun Jeesuksen suilla,

70

Taudit.

Jeesuksen väillä.

Neitsut Maaria emonen,

120 Tules tänne, vielä tarvitah,
Tuo sulkkane s[u]lasta maasta,
Voiteet lammasta maasta.
Voia kivut, voia vaivat,
Tällä ristikansalla;

125 Keskellä kivuttomaksi,
Alla aivan terveeksi
Päällä nuurumattomaksi,
Kuin omas poikas päästit,

Muga tämä ristikansa päästä.

#

Kun ei tulla kuolendaksi, niin se
pääsöö. kun lienöö kovin Jumala
kironnu, niin äsken se ei pääse.

Siit pitää olla kylvettäissä 3 yksikan-
taista pihlajoa, ne pitää hallata ja jät-
tää agja ja toinen kiini, kudai on kas-
vanu yksinään maaha, yksikantanen.
Siit pitää ottaa koissa lähtijessä sieglu
ja siit panna 2, 3 lusikkoa ja härkin
ja tuulen kopraset (puista kun koprat)
ja samat sanat puhua kuin 7745, ja
sitte vitsat haarottaa [ihmisen] pään
päälle ja sitte ensin vettä suuhun
antaa ja sitte valoa läpi ja suolat panna
veteen ja vitsois läpi pitää löylyö
panna ja sitte pitää vitsat panna ja
oves haarottaa ja sitte ajaa ihminen
läpi. — Jos siit ei vaan selvene, niin
9 pitää olla.

1741. Suistamo. Eur. I, n. 43. -
Kyly sanat.

Neits[yt Maaria emonen],
Lyöttäites löyly] iv n,
Lähättäites lämpymähän
Tervehyttä tekemähän,
5 Raunoa rakentamahan.
Nouses, luontoni, lovesta,

-45.

Haltiani, ha'on alta
Tälle työlle työntyessä,
Asialle alottaessa.

io Ukkonen, ylinen Herra,
It[se taatto taivahinen],
Sie olet pi[lvien pitäjä],
Hata[koien hallitsija],
Nosta pijlvi luotehesta],

15 Toinen län[nestä lähetä],
Kolmans on iästä iske,
Lonkaskoita vastakkaihin:
Saapas rautaiset rakehet
Itse päätä suurempaiset,

20 Hevon päätä pienempäiset.
Joilla pieksän perkelehet,
Mustarintaset murennan
Ihos[ta imento raukan],
Karv[asta emon kapeen],

25 Emon [tuoman ruumihista].
Minun käsin käytyäni
Ja koprin koiteltuani
Sanan voimassa Jumalan,
Aina Jesuksen avulla,

30 Tuonne ma sinun ma[noan]:
Pitkin soita, p [itkin] mai[ta],
Kuss et kuulu kuu[na päänä],
Selv[iä sinä ikänä],
Ristityltä rikkomasta,

35 Kastetuita kaatamasta.
Liikku ennen linnat vahvat,
L[iikku] linnat, järkky järvet,
Vuoret vaski[set vapisi],
Linnan1 [tornit] torkahteli,

io Liiku sie, paha pakana,
L[iiku] liikuteltaessa,
Järky järky teltäessä
Ih[osta imentoraukan],
Karv[asta emon kapeen].

1741. 1 Linna|t : Linnan.

Kylvetyssanoja. 1741 — 1742.

71

45 Emon [tuoman ruumihista].

Et oo tähän tehen tehty

Etkä t[ähän] pannen pantu.

Rakettu rahan nenästä.

Juokse juoksulla jokehen,
öo Lähätäikse lähteehsen

Tämän löylyn lyöpyviltä,

T[ämän] saunan saapuvilta

Ennen päivän nousemista,

Koi jum[alan koittamista],
55 Auringon y[lenemistäl.

Mie olen kipujen keritteliä,

M [ie] o [Ien] pakkojen parantelia,

Mie kivut kerittelen,

M[ie] pakot parantelen.
6o Tuonne ma sinun manoan:

Yheksän meren ylitse,

M [eri puolen kymmenettä];

Siell on [muutki murhamiehet],

Iku[iset pahantekiät],
65 Siell on suet suit[set suussa],

Kar[hut rautakahlehissa].

Siell on luuftonta lihoa]

Sekä [päätöntä kaloa],

Suon[etonta pohkiota]
70 Syöä miehen nälkähisen,

Haukata halun al[aisen].

1742. Suistamo. Polen n. 52. — 47.
Kylvettäessä.

Lähe avukseni Jumala,
Avukseni, armokseni.
Tuekseni, turvakseni.
Väekseni, voimakseni!
5 Mie apua rukoilen,
Huojennusta herraltani,
Lievitystä luojaltani
Tähän työhön työlähäsen,

Valan työhön vaikehesen.

io Tule, ukko, tunturilta,
Mies vakainen voattehissa
Päästämähän päätteistä,
Purkamahan puuttehista!
Herr Jesus päästäköhön,

is Purkakohon puuttehista!
En koske omin kasini.
Kosken Jesuksen käsillä;
Kun ei käy minun käteni1,
Niin käyköhöt käet Jumalan,

20 Sopikohon luojan sormet,
Jesuksen sanat sulimmat,
Herran henki hempiämpi.

Tule tänne, tuonen herra.
Tule teitä tuntemahan,

25 Parantamahan pahan tekoja,
Etpä itse pahoa tehne,
Poikasi teki pahoa;
Tule tänne, tarvitahan,
Kun tulet, välehen tarvitahan

30 Pukehissa puhtahissa,
Valkehissa voatteissa
Päästämähän j.n.e.1!
Tule ukko tunturista,
Mies pitkä pimentolasta

35 Päästämähän päättehistä,
Purkamahan puuttehista!

Lienekko minusta miestä,
Tämän purman purkajata,
*Tämän risman rikko jata?*

40 Annas minulle. Jumala,
Mustaki mokoma voima,
Rauan karstanen karama
Syvä noiat nuolinensa,
Velhot veitsi rautonensa,

45 Katehet kuraksinensa!
Mie oun noian nuorin poika,

1742. 1 kkrssaonsäk. 12 — 18, 32, 93, 97 on alleviivattu.

72

Taudit.

Vaskiseppien valama,
Mie syön noiat nuolinensa,
Velhot veitsi rautonensa,
50 Katehet kuraksinensa

Rautasilla hampahilla.
Petoen teräsperillä;
Mie oun poika pohjolaisen.
Tyriläisen tuvitta ma,

55 Lappalaisen leikkii ttama
Rautasessa kätkyvessä,
Hihnoissa hopehisissa;
Panen noiat nukkumahan,
Katehet makohomahan.

eo Löysin noien nukkunehen,
Katehen makoamasta,
Näkiheinän kasva nehen
Läpi pään, läpi kypärän,
Läpi noian olkapäihen,

65 Jolla mie noitia otelen,
Katehia maahan kaahan.
Joko sinä, piru, päätyt,
Joko sinä, paha, paisut,
Lähe nyt, liika, liikehille,

70 Emä paha, pakenemahan,
Saatana, samoamahan,
s \ ömahän , kalva ma ha n ,
Puremahan, louhtamahan,
Hiien rakki, roatamahan!

75 Ota ohtonen omasi.
Etsi entinen siasi.
Muuta muuanne majasi,
Etemmäksi elosiasi,
Jotta saisi öillä maatta,

80 Päivähillä levätäksciisä;
Ota jokena juostaksesi,
Läntenä läy ky t diaksesi
Lapsista viattomasta
Kastettuja koatamasta,

85 Luotetta luojan voittamasta!

Joko sinä. piru, päätyt,

Joko sinä, paha, paisut?

Jos et täätä totelle

Ennen tulevata sunnuntakia,
90 Ennen toista torstakia,

Kyllä mie sinulle kyyin löyän:

Rein rausta rakkenan j.n.e.

Sun kotiihisi mennäksesi1;

Paan pankan pihlajaisen;
95 Kun ei pilahja pitäne,

Tuomen toiseksi rakennan,

Sun etc.1

Jos et vielä sitä totelle,

Onhan minulla kolme koira,
ioo Rakki rauan karvallinen,

Jok' on linnassa lihonut,

Kahlehissa kasvatettu.

Jolla syötän syötäjäiset,

Purutan purettajaiset.
ioo Päästä nyt, Herra Jesukseni,

Päästä, Luoja, päästä, luonto,

Päästä, päästäjä Jumala,

Puutteista, päätteistä.

Suku[ku]nnan suusanoista,
no Laikunnan lausunnoista,

Kylän suurista sanoista.

Kirokiukuisten sanoista,

Akan kehnon noiteista,

Miehen mustan murtehista.
us Pitkä hiuksen himpehistä,

Rymännyksen ryötehistä,

Jott' ennen kuu kehästä pääsi,

Päivä pilvestä pirahti;

Miks sie katala et pääse,
120 Jottas ennen linnat liikku,

Linnat liikku, järvet järkky,

Vuoret vaskiset vapisi,

Linnan torit torkutteli;

Miks sie katala liikku

Kylvetyssanoja. 1742 — 1743.

73

125 Uimahan tuliset kosket,
Vasta virrat vatvomahan,
Veet selvät seipomahan,
Kun olen kynsin kylvetellyt,
Kämmenihin käännätellyt,

130 Verivastan vatkaellut,
Siilon päästän päätteitä
Sekä puran puutteita;
Enhän koske omin kasini.
Kosken Jesuksen käsillä j.n.e.

1743. Suisiamo. Polen n. 56. — 47.
Kylvettäessä.

Nouse, luontoin, lovesta.
Haon alta haltiani,
Syntyni syvästä maasta,
Isäni luonto, emäni luonto,
5 Päälle luontoni omani,
Kaikehin muien luontohista.
Puna veriset, nieta veriset,
Rusko veriset, valko veriset,
Kelta [veriset], sini1 [veriset],

io Minun veren päällimäissä
Kaikkein muien veristen.
Lähe avukseni, Jumala,
Avukseni, armokseni,
Väekseni, .voimakseni,

is Tuekseni, turvakseni
Tähän työhön työlähäsen,
Vallan työhön vaikiahan,
Rikoksia riisumahan,
Puutteita purkamahan,

20 Päätteistä päästämähän!

Kunne mie kivut lähetän?
Tuonne mie kivut lähetän
Kissan kirjavan rekehen.

Kukon mustan rassahille2

25 Kissan [kirjavan] veteä,
[Kukon mustan] kannattoa,
Linnun lukulle koville,
Porsulle poriseville,
Sata lauan soatuville,

30 Väki virran vääntyille,
Koskehen matikan suuhun,
Joka oalloissa ajavi,
Veen varassa vyyhtiävi,
Uipi kosken kuohuvassa.

35 Kunne mie kivut lähetän?
Tuonne j.n.e.3
Piemähän pohjolahan,
Tarkahan tapiorannan,
Ahoille vesattomille,

•io Maille kyntämättömille.
Kunne mie j.n.e3?
Rutjan suuhun merehen
Syömähän sota hevoista,
Lihavaista lippomahan,

45 Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä,
Koin Jumalan koittamista.

Kunne mie j.n.e.3?
Kuivan hongan hoilamehen.

50 Kunne j.n.e.3?
Oravan ohimo hille
Sekä kärpän känien päille,
Kärpä kaiva kiven rako lion,
Kalien kallion välihin,

55 Kolmen hongan hoilamehen.
Kunne j.n.e.3?
Hauin suuren hartioille,
Hauki suuri hajottelevi
Meren kaikille kaloille,

1743. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 |kannattoa| : *rassahille*.
säk. 35—36, 41, 48, 50, 56, 67—68, 122—125, 127 alleviivattu.

3 kkrssa on

74

Taudit.

60 Meren mustille mujulle,

Ahvenille ruotosille;

Jo mie satanan savolla voitan,

Tuhansilla tuikautan,

Jolla mie keiton k i -ihailen,
es Tuimo tuulihin repäisin,

Sekä pirun pistoksia.

Kunne ammun hiien piilit?

Tuonne amun etc3

Ylähäksi taivosehen,
70 Tuonne päälle mustan pilven,

Mustan pilven pikkaraisen;

Paha sinut parahin viepi

Yheksän meren ylitse,

Meren puolen kymmenettä.
75 Oi ukko, hyvä Jumala,

Jymy, taivallan Jumala,

Totisesti pilvien pitäjä.

Hattarojen hallitsia,

Aita rautanen rakenna
so Rautasilla seipähillä,

Vitjastele maanmunilla,

Sisaliskoilla setele!

Jutta ennen linnat liikku,

Linnat liikku. järvet järkky.
85 Vuoret vaskiset vapisi!

Miks' et sie liikku, liika,

Miks' et sir järkky, liika,

Minun liikutellessani,

Minun järky tellessäni?
90 Orava, out metsän otus,

Kierä hattu silmillesi,

Jok<i lankoa punasta

Ylähäks taivosehen,

Vie herroille sanoa,
95 Ta.il' on hätäkin humuissa,

Pakkanen paikkuessa,

Maa alla p.ih.it tdtvi,

Taivas päällä pirhuilevi;

Voi tule, tule välehen,
ioo Nouse pian ja pikemmin

Hätäsihen huutaessa.

Pakkuisen parkuessa!

Kun ei käyne minun käteni,

Niin käyköhön käet J[uma]lan,
105 Sopikohon Luojan sormet!

Voi mie polonen poika,

Jouin töille työlähille,

Vallan töinen vaikeisen,

Rikoksia riisumahan,
no Puutteita purkamahan,

Päätteitä päästämähän.

Mene tuonne, kunne käsken,

Ja tuonne, kunne lähetän:

Hiien hiili huoneihen,
us Nuohen seppien pajahan;

Tuo sitte keittää kipua

Yheksällä kattilalla.

Yhollä selällä keitin;

Siel' oi] syttä hartioilla,
120 Kyynärä kyventä päällä.

Tulit itse luoja loihtiaksi.

Tuli kulku kuohujaksi.

Puhut tulta kulkustasi,

Vatsastasi valkiata
125 Kaikellaisille vioille3;

Vaan tulin mieki loihtiaksi.
Tuli j.n.e.3

Kun noita ylenteleksen,

Mie aitoa ylennän
130 Maasta asti taivasehen.

Jottei kokko lintukana

Pääse aitani ylitse;

Kun noita alenteleksen,

Mie aitoa alennan
135 Tavahasi a maahan asti,

Jottei maakana matonen

Pääse aitani alatse.

Kylvetyssanoja. 1743 — 1744.

75

Kolm' on koiroa kovoa:
Yksi irvä, toinen ärvä,

140 Kolmansi kotonen koira.
Tuolla syötin syöttäijä,
Puretin purettajia.
Oro on tiellä valj allissa,
Sillä pää savesta tehty,

145 Harja rauasta rakettu,
Kulta kuppi lautasella,
Lähe länkien sialla,
Lihan syön, luun puretan,
Veren hangelle hajotan.

i5o Kysyn värsyn kykkärällä:
Liekko minussa miestä,
Vian päälle vietävätä,
Tämän risman rikkojata,
Tämän voiman voittajata.

155 Tinanaulan tinkehestä,
Vaski naulan vampehesta?
Kun ei liene minussa miestä,
Tulkohon merestä miesi,
Umpilammista urohot,

i6o Syltä housus polven päältä
Puolta syltä polven alta,
Kahta syltä perähältä.

Viel' on vuoressa vara kiviä,
Meressä pisara vettä,

165 Jolla noiun no itu j ia,
Lapehin lapehtioita
Rautasilla hampahilla,
Teräksillä suu sanoilla;
Löyly on kiukohan kivestä,

170 Vesi saunan sammalista.
Mene tuonne, kunne käsken.
Ja tuonne, kunne lähetän:
Tikiäsi tienohille,
Paniasi parmahille,

175 Rikkojasi rinnan päälle;

Ota kiini kinterestä.

Vasemmasta varpahasta,

Oikiasta olkapäästä1,

Käy käsin käekkäin
iso Vaskisihin varpahain,

Teräksillä hampahilla.

Isäntäsi istumille,

Emäntäsi astumille!

SielF on voiset vuotehisi,
185 Villaset pään alaset,

Siell' on hyvä ollaksesi,

Ihana eleäksesi,

[Siell'] on luutonta lihoa

Sekä päätöntä kaloa
190 Syöä miehen nälkähäisen,

Haukata haluavaisen.

1744. Suistamo. Polen n. 58 a. — 47.
Kylvettäessä.

Ukko, ylinen Jumala,

Itse tarkka taivainen,

Itse pilvien pitäjä,

Hattaroien1 hallitsia,
s Tule tänne tarvittaissa

Minulle aunuhulle avuksi,

Yksinäisen ympärille

Tekemähän terveyttä,

Rauhoa rakentamahan!
io TäälF on päät panon menolla,

Tuhat[!] turhahan tulolla,

Hiukset himmen lankimassa;

Imelo ei manalle joua

Ennen ajan joutumista,
15 Määrä päivän päättymistä.
Mie oun poika pohjolainen

Sekä laiska lappalainen,

Tyrjäläisen tuuvittania.

Lappalaisen leikuttama;

1744. » Hattaro|j|en : Hattaroien. — 2 |Jo olen| Syrjin : S.

76

Taudit.

20 Syrjin synty sysmäläinen,

Poikkipuolin pohjolainen,

Syrjin2 minäki synyn.

Jo olen sylkenut suuria,

J,i jaksanna jalojaki;
25 Joko en sinun jaksa,

Joko en pura puuttannaista,

Tapa pois tarumaista?

Kuset panin miekka vyölle,

Tammet kypärä päähän,
30 Kaikki vasten vastuksia,

Vastuksia voittamahan,

Vihan suopia sortamahan,

Estämähän painin tekiitä.
Linnat liikku. järvet järky.
35 Suot vapisi, maat vapisi,

Kaikki kan[ka]hat kaikasi,

Torit linnan torkahteli

Hänen liikutellessansa.
Joko et sie, liika, liiku.
40 Joko et sin. maan peto, pakane

Syömästä syyttömästä .

Vatsasta viattomasta,

Kohkoja kohottamasta,

Maksoissa matelemasta?
45 Kuka lie kiron kironna,

Kiron kielii) kuikuttanna.

Kiron huulin humpsuttanna,

Kiron hampain hakannut,

Sitä kivet kiroilkoot]
w Kuka lie louhtanna,

[Sitä] louhet louhtakohon,

Kuka lie paatanun,

Sm paael paahtakoot,

Kuka lie rikkonna,
se h> n4] riiet rikkokohon,

Kuka lie kaahtinna,

[Sen] kalma kaahtikohon,

3 kk:ssa on säk. 64, 70. 80 alleviivattu.

Kuka lie suuellut.
[Sen] surma suuelkohon,

60 Kielellänsä märätköhön.
Suunsa sammaltuohon
Hopehiisin matohin,
Kultasihin sammaliin n!
Mene tuone, kune käsken3:

es Karhun kiljuvan kitahan;
Mene [tuone, kune käsken]:
Pellolle perä savehen,
Siell' on voiset vuotehiset,
Aivinaiset pään alaset;

70 Mene [tuone kune käsken]3:
Rautasehen tynnyrihen,
Vaskivanteihen sisähän,
Pohjan penkeren perihin,
Lapin laajan salohon,

75 Lapin laajan tantuelle,
Siell' on hirvi hirtettynä,
Paksu härkä paistettuna,
Siell' on luutonta lihoa,
Sekä päätöntä kaloa;

so Mene [tuone, kune käsken]3:
Kirkon kirjavan sivuhun,
Sata lauan lappiohon,
Kussa miehet messuavat
Sekä papit pauhoavat,

85 Siell' on vanhoa väkeä,
Ijän kaiken istunutt.i.
Siel on muutki murha miehet,
Ikuiset pahan tekijät:
Mene [tuone, kuiie käsken]:

90 Meren inustihen mutihen,
Hauin suuren hartioille,
Hauki kaikki hajottelevi,
Hivenille, ahvenille.
K.iikille meren kaloille.

95 Mene [tuone, kuiie käsken]:

Kylvetyssanoja. 1744 — 1746.

77

Suolle soikerettomalle,
Kuss' ei kuulu kukon ääntä,
Eikä kanan kaikatosta.
Mene [tuone, kuiie käsken]:

ioo Kolmen koivun huohlamehen,
Kalien kantosen välihin,
Kuss' ei päivä päälle paista
Eikä kuuta kuumottele.
Mene [tuone, kune käsken]:

105 Vuorihin vohisevihin,
Mätäpäinen mäntylöihen,
Kuss' ei kule karjan kynsi,
Vaella ei hevosen varsa.
Mene [tuone kune käsken]:

no Pölkyn pyörivän nenähän,
Katajaisen kannon päähän,
Kuusien kuhisevihen,
Ruotoin rohisevihen,
Siell' on hyvä ollaksesi!

1745. Suistamoi Polen n. 58 b. — 47
Kylvettäessä.

Ottan kultasen kurikan,
Vaskisen vasaran,
Jolla puran puutteita
Sekä päästän päätteitä;
5 Keritsen kiviltä villat,
Katkon karvat kalliolta,
Sillä peitän pienet neiot,
Katan kasvavat urohot.

Hyöteleni, vyöteleni,
io Vaski sukkihen sukihen,
Rauta paitohin panehen
Nurmilla nimettömillä,
Ilman ikkunattomilla.
Luotuissa on mies lujenpi,
i5 Rauta paioissa parempi,

Teräksissä tehtosampi.
Missä kyiset lantanani,

Maan matoset vantuheni,

Joilla kynnän kyiset pellot,
20 Kärmehiset käännättelen?

Sillä pieksän perkeleitä

Sekä hillon hittoloita,

Murha miestä mutteloin,

Painelen pahoa miestä
25 Tekiäsen tienoille,

Paniasen parmahille,

Rikko jäisen rinnan päälle,

Kirojalle kitanansa,

Syöstäjälle sisähänsä,
30 Laittajalle lantehille;

Syököhön siellä sykkyrätä,

Väättäköhön väkkyrätä!

1746. Suistamo.? Polen n. 76. —47.
Kylvettäissä.

Neitsyt Maaria emonen,
Puhas1 muori muollinen,
Tule tänne tarvitessa,
Täällä tarkka tarvitahan,
5 Mies nopia noetahan!
Tääir on vuosi vuotettuna,
Ei ou2 vuotta eikä kahta,
Vuotta vuotettu yheksän.
Otan[!] kultanen kirves,

io Hopiainen tapparainen,
Jolla puran puutteita,
Päästän näitä päättehiä3.
Jos mie puutun, niin mie puran,
Jos mie päätyn, niin mie päästän;

15 On minulla koira kotona,
Rauta rakki kahlehissa
Syömähän kylän kiroja,

1745. l P|y|h|ä|s : Puhas. — 2 Ei vuotta : E. *ou* v. — 3 päätte|e|hiä : p.

78

Taudit.

Kylän noiat nappoinahan4.
Tulevi tulinen poika.
20 Tulevi tusittelevi

Purkamahan puuttehia.

Päästämähän päättehiä

Syömästä, kalvamasta,

Ristittyjä rikkomasta,
25 Kastettuja kaatamasta,

Syömästä [!] syyttömästä,

Vatsasta viattomasta.
Mie kun liikun, linnat Uikku,

Mie kun järkyn, järvi järkky;
30 Pois nyt, paha, pakene

Tekiäsi tienohille,

Paniasi parmenille,

Laittajasi laitumille

Ennen päivän nousemista,
35 Koin J[uma]lan koittamista!
Jos et sitä totelle,

Tuone mie sinut, paha, manoan:

Keskelle kipumäkeä,

Kipuvuoren kukkulalla,
40 Siell' on kaunis ollaksesi,

Diana eleäksesi, j.n.e.
Tuonne mie sinut manoan:

Yheksän meren ylitse,

Meren puolen kymmenettä,
45 Lakehille lainehille,

Yhen tyttären tyköhön;

Siin' on vettä viilettevi.
Tuonne etc.

Pohjahan ovettomahan,
5o Siell' on seppä takovi,

Hiien seppä hilkasevi

Pajassa ovettomassa;

Siell' on syttä syöäksesi,
Liehtä lainotaksesi.

1747. Suislamo. Valve n. 177. —10.

Alattu. Nikit Bogdanov, 76 v. Mp.
Helsingissä.

Kylvettäessä.

Ukko ylijumala
Sekä vanha Väinämöinen1,
Tule terveyttä tekemään
Ja rauhoo rakentamaan
s Tähän työhön työlähäsen,
Ankarahan asiiseen!

Emwmie puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,
Herran h enkeliä hyvällä,
io Läiköttelen lämpösellä.
Piästä, synti, piästä, luonto,
Piästä, piällinen Jumala,
Miun käsin käytyäin,
Henkin huokaeltuain!

1748. Suistamo. SalminenV,n.l452.

—08.

Pienisarka. Elessei Valokainen.

Kylvötys.

Peästä, synti, peästä, Luoja,
Peästä, peälline Jumala,
Peästä päivistä pahoista,
Kusikinttujen kirosta!
s Otan kokolle kobrat,
Haukalle harottimet;
Peäis päivistä panosta,
Elämissä vaigioissa.

Olba meillä musta koira,

4 kk:ssa on säk. 17 ja 18 alleviivattu.

1747. * Väinämöinen se oi' pyhä mies; suuri tietäjä. — Elännä on mailman
alusta asti.

Kylvetyssanoja. 1748 — 1749.

79

10 Raukki rauan karvalline
Viemähä kyläv vihoi
Soattama sanoija pahoi.

Lyö löyly, lähetä lämmin!
Ei ole löylyn löydämistä,

15 Lämbösen lähettämistä;
Löyly hirsille, löyly parsille,
Löyly saunan sammalil,
Löyly kiuguval kivel!
Irdau imeises idzekse,

20 Peästä paha päivikse
Minun käsin käydyväni,
Minun kobrin koitettu,
Ei voimal omalla voimal,
Voimalla Jumalan voimal,

25 Väellä vanhan Väinämöisen.

1749. Suislamo. Kempp. n. 56} u/ 14.
Suur-Sarka. Iivana Onoila.

Sairaitten kylvetyssanat.

Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä.
Terve, löyly, terve, lämmin!
Ei ole löylyn löytämistä,
5 lämpösen lähenemistä.
Löyly hirteen, löyly parteen,
löyly patsahan nenähän,
löyly saunan sammalehen,
kivilöi2 kivistämähän,
io puasiloi pakottamahan!
Ei kivet kipua huoli,
puasot ei pakotuksia.

En puhu omalla suulla,
puhun suulla puhtahalla,
15 Herran hengellä hyvällä:
Mene, koira, kotihese,
muahase, paha, pakene

ennen päivän nousemista,
Koi-jumalan koittamista,

20 auringon ylenemistä!

Liikkuuhan linnat, järskää jiätki,
kallivot kaheksi halkii.
Mintähen et sinä liiku?
Muuttaos majas tiloa!

25 Ei ole suli' tähän tiloa,
tähän ihmisen ihohon,
Luojan annettuun lihahan!

Ja kun ei miuss' miestä tulle,
Ukon poiasta urosta,

30 tullaan ne meriset miehet,
rikkirauan karvalliset,
umpilammin on isännät
tätä piästöö piästämähän,
tätä voittoo voittamahan.

35 Jos ei siull' kyllin liene,
ota Hiiestä hevonen,
vuoresta valkia varsa,
niill' on suitset synnynnäiset,
päitset piähän kasvannaiset.

40 Tuonne vaivat jo valitan,
tuonnepa kivut jo kiistän
meren yli on yheksän,
merta puolen kymmenettä.
Lapin on lakieh maahan,

45 ilman on papittomahan,
ilman ristimättömähän.
Siell' on muutki murhamiehet,
ikuset pahantekijät.

(Sinne mä sinut manoan)

50 kahen kallion rakohon,
kolmen on kiven kolohon,
sinnepä sinunki panen
siksi ilmosen iäksi,
kuun on kuulumattomaksi,

1749. 1 [Julkaistu Savottaressa.] — 2 Säkeissä 9 ja 23 on iso alkukirjain.

80

Taudit.

55 päivän näkymättömäksi.
Tapa, Lempo, lapsias,
ota oikiis olkupiäss,
vasaimmess' od varpahas,
roiskoa patsasta vasten,

60 mene sitä jyvemähän3,
viel" on isännät iltasetta,
muu on perhe murkinatta,
sinne vuotetah sinutki!

1750. Suislamo. Kemppainen E,
Savotar n. 14. — 14.
Suurisarka. Iivana Onoila.
[Löylyn sanoja — Manausta.]
Sairaitten kylvetyssanat.

Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä.
Terve, löyly, terve, lämmin!
Ei ole löylyn löytämistä,

ö lämpösen lähenemistä.
Löyly hirteen, löyly parteen,
löyly patsahan nenähän,
löyly saunan sammalehen!
Kiviä kivistämähän,

m paasia pakottamahan!
Ei kivet kipua huoli,
paasot ei pakotuksia.
En puhu omalla suulla,
puhun suulla puhtahalla,

15 Herran hengellä hyvällä.
Mene, koira, jo kotihis,
maahasi, paha, pakene.
K unen päivän nousemista,
Koi-jumalan koittamista,

20 auringon ylenemistä!

Linnat liikkui, jäätki järski,
kalliot kaheksi halkes.

Mintähen sinä et liiku!
Muuttaos majas tiloa!

25 Eipä ensiksi sinulla
ole ollenki tiloa
tähän ihmisen ihohon,
Luojan luomahan lihahan.
Jos ei miussa miestä olle,

30 Ukon poiassa urosta,
tulevat meriset miehet,
rikkirauan karvalliset,
umpilammin on isännät
tämän päästön päästämähän,

35 tämän voiton voittamahan.
Kun ei tuosta kyllin liene,
otan Hiiestä hevosen,
vuoren varsan valkokarvan,
joll' on suitset synnynnäiset,

40 päitset päähän kasvannaiset.
Nytpä vaivat jo valitan,
nytpä jo kivut on kiistän
meren yli on yheksän,
merta puolen kymmenettä,

45 Lapin on lakean maahan,
ilman on papittomahan,
ilman ristimättömähän.
Siell' on muutki murhamiehet.
ikuset pahantekijät.

50 Sinnepä sinut manoan,
kalien kallion rakohon,
kiven kolmen on kolohon.
siksi ilmosen iäksi,
kuun on kuulumattomaksi,

55 päivän näkymättömäksi.
Tapa, Lempo, lapsiasi,
otapa olasta noita,
oikeasta olkapäästä,
vasemmasta varpahasta,

6o paiskoa patsasta vasten!

r. (= kiduttamaan).

Kylvetyssanoja. 1751 — 1752.

81

1751. Korpiselkä.

—00.

Härkönen n. 130.

2 5

30

Tshiigoinvaara. Jelena Johorjovna;
74 v. Kotoisin Shemeikasta ja oppi-
nut isoisältään Iivana Shemeikalta.

(Saunaloitsu.)

Piästä, luondo, piästä, Luoja,
Piästä, piälline Jumala,
Sundellista, siädehistä,
Näistä naisien nardehista,
Kusikirstilöin kiroista!

Ken katshoo kadehin silmin,
Silmin kieroin keksinöö,
Karstiet silmin kasvakkah,
Verdä silmät vuodakkah!
Paginoista partasuijen,
Paginoista parrattomien,
Kusikirstilöin kiroista,
Akkoin ajatuksista!

Magua kui mannatsäkki.
Viru kui vesihago,
Haugi luhas, potshi pahnas!
Kuin on säilyit säkissä,
Muga säily sian nojassa!

Itkekkähes, ilman linnut.
Vongukkahes, vuarahiset!
Kuss' on korppi koinettu,
Musta lintu morkattu . . .

Etslii isbännät, etslii emännät
Ennen päivän nousemista,
Koi jumalan koittamista,
Auringon ylenemistä (avautu-
mista),
Pyhän piijan puolenemista!

Tuonne mie sinun manoan,
Tuonne koskene kovan,
Lapin muaha lainehese.
Oi sinä paha pagana,
Hgimys on ilman rietta,

Kyl mie siulle kyyvin annan,

Annanba ajohebosen.
35 Ota hiijestä hebone,

Vuoresta vahva varsa

Kodihese männäksesi
Tuonne mie sinun manoan:

Koskehe kovah,
40 Lapin muah lainehese.

Jos sie et sitä totelle — —
Neitshyt Maaria,

Tule tänne, tarvitahe,

Välemmin vuajitahe
45 Hädähisen huuandah,

Pakkohisen parrundah;

Tule, tänne tarvitah,

Välemmin vuajitah!

1752. Korpiselkä. Härkönen n. 730.
—06.

Tolvajärvi. Petri Kassunen (Vorna-
nen).

Kylyloitsu.
(Vettä nouduas kylyh):

Terveh veil,

terveh vein kullal kuningahal,

terveh vein emännäl,

terveh vein ishännäl,
5 terveh vein läpsii,

terveh vein kaikel kansakunnal!
Ei ole vett' otettu ostamatt',

ei otettu vellaks,

se on otettu ostamalla
io kuun kullan päiväks,

siks ilmoseks igiä.

Eik' ole otettu vasten itshie

eigä vasten naista.

Se on otettu vasten vastuksil.
15 vasten vastuksen emille,

vasten vastuksen isille.

82

Taudit.

rikontasie riisumaha,

puutuntaisie purkamalla.

Mistä vettä, kusta vettä?
20 Vettä vennosta järvestä,

pyhän isän pyörtehestä.

Mist' on puutos puuttunut.

mist' on aikehet apattu?
Olgua oikein, seisuo sellin
25 kaikki vein kultaset kuningahat!

1753. Korpiselkä. Härkönen n. 733.

—06.

Tolvaiärvi. Petri Kassunen.

[Kylvettiäs):

Kylvettelen, löylyttelen

kultasilla kämmenillä,

hopioilla sormiloilla,

lehen kultasen kuvoan,
5 varvat vaskiset valitshen.

Kuin käynöö minun käteni,

käykähä Jumalan käjet,

kuin suanoo minun sanani,

suakaha Jumalan sanat,
io miun henki höyrynnööpi,

Herran henki höyrytköhö.

Käsin piälle käytänöhö,

suu suin puhelmoin,

hengein huokaelmoin!
15 Piästä, Luoja, piästä, luonto,

piästä, piällinen Jumala,

näistä päivistä pahoista,

sitehistä sitkij öistä,

kusikinttujen kiroista,
20 akkojen ajatuksista,

parrattomien paginoista!
Ken katshonoo katoksen ai,

silkkinöhö silmillähä,

ver' vaippa korvillaha,
25 silmä verta vuotakkahe,

töine rasvana rapettuu!

Ken lienöö toisen työntö työn-

tämä,

nosta piälle nostajasi,

käske piälle käskijäsi
30 yht' yötä, kalit' yötä,

viitt' yötä viimeistähä.

Vaan ei pie syytöntä sysätä,

viatonta vierettiä;

syykästä sysiä,
35 viakasta vieretä!

Herkie, hiien hertta,

rautase, manalan rakki,

syömästä kaluamasta,

luita, lempo, puremasta.
40 Tuonne mie sinut panen,

tuonne mie sinut manoan:

kalien kallivon ragoho,

kolmen kiven konkaloho,

kust' et piäse kuuna piänä,
45 sinä ilmosna ikänä.

Siell' on muutki murhamiehet,

iguset pahantekijät.

Sinne mie sinut panen,

sinne mie sinut manoan:
50 kalien kallion ragohon,

kolmen kiven kongalohon,

kust' et piäse kuuna piänä,

sinä ilmosna igänä.
Ota hebo helvetistä,
55 varsa vuoresta valitshe;

aja isäntäs ja emäntäs,

muu pereh murkinalle!

Rutsho ruunias pihalla,

tapa, lempo, lapsiasi!
60 Ota oigiest' olkapiästä,

vasemesta varpahasta,

paiskua patshasta vaste,

riuho rinnoin reppänähä

Kylvetyssanoja. 1753—1754.

83

yhtä yötä, kahta yötä,

65 viitt' yötä viimeistähä!

Vain ei pie1 syytöintä sysätä2,
viatointa vieritellä;
syykästä sysiä,
viakasta vierettele!

70 Neitshyt Maaria emoni,
rakas äiti armollinen,
pyhä piika taivollinen,
lennäs sinne, kunne käsken:
merta puolen kymmenettä,

75 yheksän meren ylitshe!
Tiijän mie kiven tulisen,
tiijän mie kosken tulisen,
siell' on kipeil voideita.
Neitshyt Maaria emonen,

80 rakas äiti armollinen,
pyhä piika taivollinen,
ota kipuvakkane kädehe,
kipuja keräele!

Tuonne kiistän mie kivut

85 Vammattaren valkamoille.
Voijan alta, voijan piältä,
alta aivan terveheksi.
Kust' on suonet suistunuh,
sih suonet solmielkah,

90 kus kalvot katkennuh,
sih kalvot kas vakka h!

Otit hevon helvetistä,
ajoit Lapinmaata laagiaa
maihe ristimättömiin,

95 maihe on papittomihin.
Siell' on siun isäntäs,
siel on siun emäntäs.
Etshi Lapinmaasta laagiasta,
muasta papittomasta,

ioo muasta ristimättömästä!
(Kylvetettyö J.-
Anna rauhua, tervehyttä
tämän kuun aikana.

1754. Suojärvi. Eur. H. n. 6. —45.
Yläjärvi.

Saunasta lähteissä.
Piiskalla lyöpi tietä kolme kertaa
ristihin.

M[ängää, noiat, nuolihesen],
V[erhoittajat, veitsihesel,
Tiet[äjät, teräsrautoihese],

5 V[äkevät, omihes väkihese]!
Pyhä v[anha Väinämöinen],
Tule tän[ne, tarvitahan],
Lennä tänne löyhyttele
Ilman puissa istumatta,

io Tiellä lepäymättä.
Ruo'on päässä ruokaele,
Veen päällä vervistele
Näille töille tullessasi,
N[äille] t[öille] tarpehikse!

15 Tuo keppi kulta keralla
Oikiass' kä'essä tullessasi,
Kuin ei pi'ättäis hiien neitonen
Vanhan V[äinämön] venosia
Purjehista pakenemasta,

20 Kuin1 ei piättäis [hiien neitonen]
V[anhan] V[äinämön] orosia
Meren jäätä juoksemasta.
Tuo rista kulta kerällä,
Oikialla olkapäällä,

25 Iske ristalla kultasella
Asti maasta taivosehen,
Taivosesta maahan asti!

1753. l |elä| : *ei pie*. — 2 syse|ä| : sysätä.

1754. » |EikälKuin: K.

84

Taudit.

Asu linna kivinen,
A[su] l[inna] rautanen,
30 Vala vaara vaskinen.
Linnut kuin ei päällitse lennet-
täisi,
Maot alatse uitaisi!

1755. Suo järvi. Salminen V, n. 2708.

—20.

Kuikkaniemi.

Kylyh käyää, vassal (kylvetetään)

Peässä, Luoja, peässä, luoma,
Peässä, peälline Jumala,
Ukkoni, Ylijumala,
Pilvine peälline Jumala,
5 Kylvetän oigieda hengie bladent-
§oa Annie.
Siell on lihoa luudointa, kaloa
peätöintä,
Sinne sinuo taivitäh.
Sinne sinuo vuotetaah,
Sinne Lapin ukot työtään.

Se on kylyvirzi. Pertis valetaa
sieglaa, läpi piipun tyves.

1756. Suojärvi. Krohn n. 5722. — 84.
Kotajärvi.

Kylvetys.
Kuin tarttuu, silmävyy, sitte menet
vettä ottamaan, silmät ristit:

Vesi praavednoi syöttäi,
En ota syvä ni juua,
Minä otan tarpekeksi.
Oikeelle hengelle bladentäalle
vettä, — (Sitte nimi) — ta pellas-
tusta otan.

. t te tulet kylyyn):

s Soloveskoi baaboseni,
Tule tänne pellastamaan, kyl-
vettämään,
Oikie henkie bladentsoa,
Pahois ajatuksia, pahois tuu-

mis.
Deadölöin, baaboloin,
io Vennon vierahien,
Sulien sussiedain.
Hellein heimokuntien,
Kai kylvetän,
Oikies henges bladentSas eäreh.

(Sitte valajessa):
15 Tule soloveskoi baaboseni,

Tule päästämään ta pellastamaan.

Tuo vettä tullessasi,

Jorosalmin joen suus,

Pyhän Petrin pyörtimes,
20 Tuo vettä tullessasi,

Valaaksesi oikieta henkie bla-
dentsoa.

Pestä puhastoa

Kaiken jyttymis pahois.

1757. Suojärvi. Basiliern.108. — 84.
Kivijärvi. Ontto Hamppinen.

Kylvetysvirsi.

Hoi ukko, yli Jumala,
Ylisess on taivosessa,
Joga pilviä pitelöö,
Hatakkoita hallittsoo,
5 Puot(a) on pilvi tanteren,
Korbi kuusen korgune!

Jos saisin ukon kirvoin käteh,
Tass on lemmot leikkelemmö1,
Pahat miehet hakkoammo2

1757. * leikkelemmöjo| : 1.

hakkoammo|o| : h.

Kylvetyssanoja. 1757—1758.

85

10 Ristityitä rikkomassa,

Kastetuita koatamassa,

Syömäss' on, kaluamassa,

N'aboja nävertämässä.
Hoi sie paha pagana,
15 Pahoin palkka maksetaha,

Veärin vägi arvataha;

Tass paitas palaa,

Hamehess lämbiää.

Mie siun sinne panen
20 Lähin laubiah salo li,

Kirjavan kiven sytemeh

Tämän kuun aigonani,

Joss sie päivää et näe

Sinä silmossa igänä,
25 Kuun kullos aigona.

Isäntäs on iltasella,

Muu pere murginalla,

Syömäss' on kaluamassa,

Elik aivan nielimässä,
30 Työnnä rautaset ragehet,

Kiviset pisarat3 peällä!

1758. Kesälahti. Lönnrot S, n. 195.
—28.

Villala. Humuvaara. Juhana Kainu-
lainen.

[Taudin tiedustelua — Avuksi-
pyyntösanoja — Manauksia — Suon-
ten sanoja.]

Kuin sairaaks tullaan, niin kylvetään
ja luetaan nämät sanat:

Nouse.h, vanha Väinämöinen1,
ukko, herkiä unesta
pojan ainun avuksi,
miehen kuollun kumppaniksi

3 yi. [pisar]e[t].

1758. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. —
4 kk:ssa iso alkukirjain.

5 tässä työssä työlähässä,

valanteissa vaikiassa!
Neitsyt Maaria1' 2 emoinen,

puhas muori muollinen,

jok' olet emä imehien
io sekä vanhin vaimoloista,

tule tänne, tarvitahan,

useimmin huuetahan,

pikemmin tarvitahan,

tule saunaan saloa
15 ilman uksen ulvomata,

saranan sanelemata!

Tuo nyt kansasi katehet3,

kerallasi keinot suuret,

luo4 löyly, lähetä lämmin
20 kivelle kivuttomallen,

paaellen pakottomalle!

Puun löyly, kivoisen lämin,

ves' on vanhan Väinämöisen,

vuorest' on vetosen synty,
25 tulen synty taivosesta;

ej ook löylyn löytämmistä,

lämpösen lähettämistä.
Tuolta mie anon apua,

tuolta huuan hoivahutan,
30 ylähältä taivahasta4

isältäni4 Jiesukselta,

emältäni4 Maarialta,

jolta4 aina armot käyvät,

merkit tuttavat tulovat
35 tässä työssä työlähässä,

valanteessa vaikiassa.

Mist on pulmat puuttununa,

taikia tapahtumina?

Onko veestä, vai maasta,
40 vai on kalma kalmistosta,

Maaria|n| : M. — 3 |kallehet| : *katehet*.

86

Taudit.

perkele pyhästä maasta,
kirkon kirjatun sivusta,
satalauvan lappiosta,
jossa4 lukkarit4 lukovat

45 sekä1 papit paulioavat,
messu miehet mellehtivät.

Kuin ei liene minussa miestä,
ukon pojassa urosta
tämän päästön päästäjöä,

50 tämän jakson jaksaoa,
noskaat norosta miehet,
hiekasta hevos väkit,
miekka miehet liettehestä,
jotk1 on viikon maassa maanut,

55 kauan lievossa5 levännyt,
pojan ainuun avuksi,
miehen kuullun kumppaniksi!

Kuin ei liene minussa miestä,
ukon pojassa uroosta

eo tämän päästön päästäjöä,
tämän jakson jaksaoa,
tiilkaan tuhat perkelettä
tämän päästön päästämään,
tämän jakson jaksamaan,

65 ahinkoo6 avajamaan,
reisiä repäsemään!

Kuin1 ei liene minussa miestä

etc,
tämän jakson jaksaoa,
saako n Jumala joku,

70 *tulkoon vanha Väinämöinen*
kaikki päästöt päästämään,
kaikki jaksot jaksimaan,
ahinkot avamaan,
reisiä repäsemään,

75 mennä suuren, mennä pienen,

kulkia vähäväkisen,
mennä pitkän perkeleen.

Kuin ei lienne etc,
tämän jakson jaksaota,

80 Louhi, Pohjolan emäntä,
tule päästöt päästämään,
tule jaksot jaksamaan etc,
mennä pitkän perkeleen!
Kuin ei lie minussa etc,

85 tämän jakson jaksaota,
Päivätär, pätöä7 neito,
tule päästöt päästämään etc!

Kuin ei lie minussa miestä etc,
ahinkon avajoa,

90 Kaveh8 eukko4, Luonnotar,
kaveh kultainen, koria,
tule päästöt päästämään etc,
mennä pitkän perkeleen
ristittyy rikkoamasta,

95 kastettua kaatamasta,
tehtyä teloamasta9!

Mist'1 on pulmat puuttumina,
taikia tapahtuna,
onko siitä seipäähätä,
ioo jos on korppi koinettuna,
musta lintu mulkuttuna,
vain on vanhoista sioista,
vain on vattu10 raunioista11?
Jos1 oot, kalma12 kalmistosta,
105 perkele pyhästä maasta,
kirkon kirjatun sivusta etc,
messu miehet mellehtivät,
mene, kalma, kalmistoon,
perkele, pyhään maahan,
no kirkon kirjatun sivuun etc,
messu miehet mellehtivät,

6 r. lyijykynällä: liesi, ugnsmynningen dit kolen. — 8 ai. : (trängsel). — 7 yi.
lyijykynällä: frugi, duglig. — 8 Ka|peh| : Ka.i>eh. — • yi. lyijykynällä förskämma. —
10 yi. pyhitetyt paikat. — u r. lyijykynällä: = rös. — ia yi. eli Lylypaikaksi.

Kylvetyssanoja. 1758.

87

johon4 on kansa kaatumina,

väki suuri vääntynynä;

sieir on luuta ruskuttoa,
115 päärammua raskuttua,

kirkon kirjatun sivussa etc,

ilman ihmisen ihota,

kasvavaisen kainalota.

Mene tuonne, kunne käsken:
120 Hiien hiiliin sekahan,

Paholaisen pankon päähän;

siell' on muutkin murhamiehet,

ikuset pahan tekiät.

Mene vielä, kunne käsken:
125 tuonne tunturin mäelle,

Kuha1 vuoren kulman päälle,

johon näkyvät pohjan portit,

rauta ukset arvottavat.

Mene vielä, kunne käsken:
130 Kuha1 vuoren kulman ala,

johon4 on puut tyvin puonneet,

heinät latvoin lankennena,

sulahan sarajokeen;

sieir on sun sisariais,
135 siellä viisi veikkojais,

kuusi kumisi tytärtä,

seihtemän setäsi lasta;

siell' on hirvet hirtettynä,

jalo peurat jaksettuna,
140 siell' on luutonta lihoa,

siell' on päätöntä kaloa,

suonetonta pohkiata

ilman ihmisen ihota,

kasvavaisen kainalota!
145 Mene vielä, kunne käsken:

suven suuhun, hamaran päähän.

mustan koiran perseseen13!

Mene vielä, kunne käsken:

notkoillen noroperillen,
iso soillen räykynettömillen14!

Mene vielä, kunne käsken:

mene tuulen teitä myöten,

ahavan ratoa myöten!

Mene vielä, kunne käsken:
155 mene sie revon rekehen,

revoill' on reki matala,

mene4 siitä, kunne käsken,

repo rannallen vetääpi,

revoill' on reki matala!
i6o Mene siitä, kunne käsken:

silmillen sinisen siian,

lohen porstollen punasen,

naiivin suuren hartiollen;

siika sun syvillen viepi,
165 etemmä ehähtelööpi

ala aaltoin syviin,

päälle mustiin mutiin,

kipuisehen kellarihin;

siell' on muutkin murhamiehet,
170 ikuiset pahan tekiät,

sinne siekin tuomitaan,

siell' on sun sisariasi,

siellä viisi veikkojais etc,

ilman ihmisen ihota,
175 kasva neis en kainalota!

Mene vielä, kunne käsken:

virtoin vipajaaviin15,

läilyviin16 lähteihin,

hereihiin hetteihiin,
iso ala taivaan tasasen!

Vai jos kyytiä kysynnet,

anonnet ajo hevoista,

kyllä sinulle kyyvin löyän

ja annan ajohevoisen.
iss Ota Hiiteestä hevonen.

13 yi. hännän alle. — u yi. lyijykynällä: räykkyy, bullra, stoja.
rande. — 16 r. lyijykynällä: gungande.

16 yi. bull-

88

Taudit.

vuoresta valittu varsa.
Hiiteen ruuna ruskea,
joll' on rautaset kapiot,
tuli tukka, rauta harja

190 hyvällen17 hypittäjällen,
ajajallen ankarallen,
jonk' ej jälki jäällä tunnu,
jalan isku iljeneellä!

Neisyt1 Maaria emonen4,

195 puhas muori muuollinen.
tule tänne, tarvitaan,
veäteh tänne, mainitaan,
usiamin huuetaan,
pikemin tarvitaan.

2oi avo päin, haralla hapsiin,
ilman vyötä helmuksita18,
tekemään terveyytä,
rauhoa rakentamaan
ennen päivän nousemista.

205 koi Jumalan koittamista,
aurinkon ylenemistä!
Tie1 nyt yöllä terveheksi,
päivälle imanteheksi,
alta aivan terveeksi.

210 keskiä kivuttomaks.
viereltä viattomaksi,
päältä tuntumattomaksi,
alta nuurumattomaksi
suin sulin puheltuani.

215 hengin huokailtuani!

En puhu omalla suulla,
puhelen Jumalan suulla,
Herran henkellä hyvällä,
lämpöisellä läyvettelen

22o vihoin tuulen tuulemata,

vihoin saarnata satehen,
kovan ilman koskemata,
pakkaisen palelemata.
Repi1 ilma ikkunoiksi,

225 taivas19 kaareksi jakaile,
salvaksi20 sana Jumalan,
Herran henki peitteheksi,
siteheksi Luojan silkki.
Herran1 kalve katteeksi!

230 Jiesuksen väki väkevä,
Herran henki voimallinen
avukseni, ainokseni,
tuekseni, turvakseni,
väikseni, voimakseni,

235 huuho21. Herra, hurmeella,
Herra, vaaheella valele,
puhu, Jiesus, pulmuistani.
pese. Jiesus, peivoistani22
kylän liioista limoista.

240 naiste[n] naaroin seasta,
kusikinnertein kerosta23.
huoran nurmen vaatteista,
veri paijoista pahoista]
Ken katehen kahtenoopi,

245 silmin kieroin keksinöö,
vastuksin varustanee,
luonnon vihaisin luomi24.
silmä juoskoo25 simana.
toinen voina vuotuoo,

260 rasvana rapahtuoo

tuonne26 helvetin tuleen,
pahan vallan valkiisin!

Ken kateen kahtenoo etc,
luonnon vihaisen luomi,

255 tunke perkele tuleen.

17.hyv|i|llen : hyvällen. — 18 yi. hameh. — l9 ,päivää| : *taivas*. — 20yl. lyijy-
kynällä: (stöd) bom. — 2i yi. lyijykynällä: tvätta; [h]u[uho]. — 22 yi. peipo fägel; r.
lyijykynällä: = bofink. — ^ keosta : kerosta. — 24yl. ögonhuden. — * juosk|al : juos-
ko|o| : j. — 2«tuo|ll| : tuonne.

Kylvetyssanoja. 1758 — 1759.

89

isännät perisopeesta,
emännät ovisopeesta,
lapset keskilattialta,
suin tuleen, päin tuleen,

260 taka raivoin tantereen,
silmät käänä kellellen,
niskat ruttoin27 rutaise,
vello on28 verta hartioissa,
sotke suolia sisässä,

265 keitä keuhkoja mahassa
ennen päivän nousemista,
koi jumalan koittamista,
aurinko n ylennemistä,
ennen kuin sanani saapi

270 tahi mieli juohtenee.

Oot sie pantu palkan eestä,
tai toisen käskyläinen,
rakettu rahan perästä,
mene, perkele, kotiisi

275 isäntäisi iltaiselle,
emäntäisi aamuiselle,
muun perees murkkinalle,
ota kiini olkapäästä,
vasemasta varpaasta,

280 läpi luusta, läpi lihasta,
läpi kuuman kirvehen,
läpi reppanan yheksän29;
aita vastoon tuloo,
ammu aita mennessäsi

285 viieltä vihas väliltä,
seihtemältä seipähältä,
kaheksalta kaskipuulta!

Puna1 hattu tuonen poika,
jännitä tulinen Joutsi

290 tulisella jäntehellä,
pane vaskinen vasama30

tuon tulisen jousen päälle,
ammu halki hampaista
luun syöjä, lihan puria,

295 veren unelta vetäjä,
jota Hiiet himmaistusit,
perkeletkin peljästyisit,
karkuaisit maan kateet!
Neisyt Maria emoinen,

300 puhas muori muuollinen,
soua suonista veneettä
venehellä vaskisella,
kuutilla kuparisella,
soua luun lomia myöten,

305 jäsentein rakoja myöten;
mist' on luuta luikahtana,
siihen luuta luikahuta etc,
mistä kalvo katkennuna,
siihen kalvo kasvahuta,

310 mistä Uikkuna lihoa,
siihen liittyös lihoa!

1759. Kitee. Polen n. 48 a. —47.

Kylvettäissä.

Mistä pulmat puuttununna
Ihohon ihmisen lapsen?
Onko kiistynyt kiroista,
Vai lienet, Vienonen, vesistä,
5 Vai lienet vesi hiis, ves kalma,
Vai lienet tuska tuulilta tullut,
Vai lienet kalma kalmistosta?
Kun lienent, Vienonen, vesistä,
Kun liet vesi hiis, ves kalma,
io Kun liet tuska tuulilta tullut
Tahi kalma kalmistosta,
Mie työnnän kalman kalmistohon,
Kalman mie kaheksi repäsen,

27 r. lyijykynällä: rutoin |rutto| rutosti, hastigt. — 28 vello verta : v. :
29 Säk. 273 ja 278 — 282 on liitetty runoon reunamuistutuksista. — 30 vasa|ra|
= nuoli.

•on* v. —
: vasama;

90

Taudit.

Kohta kolmeksi kopasen;
15 Tuonne mie kalman lähetän:

Kirkon kirjavan tyköhön.

Jossa papit pauhavavi,

Maahan kolmehen syvähän,

Sinne kuoleihen kotihin;
20 Siel' on muutki murha miehet,

Ikuiset pahan tekiät.
Älä sieltä pois tule,

Ennen kun tulen noutamahan

Yheksällä orihilla
25 Yhen hevon kantamalla.

SielT on sulia luuta luotaksesi,

Pääkamua kaatakseksi,

Myötä tuli on mennäksesi,

Vasta tuuli tullaksesi;
30 Vaan älä sieltä pois tule,

Siel on hyvä ollaksesi,

Armas aikoiellaksesi.
Lienet tuska tuulen tuoma,

Mie työnnän tuulen teitä myöten,
35 Ahavan ahoja myöden

Tuulihin tuhisevihin,

Honkihin hohisevihin.

Katson sitten pohjolan tupoa:

Siellä miehet mettä juovat,
40 Simoa sirailehevat.

Mittelevät miekkojansa;

Otan miekkani merestä,

Sauani sara joesta,

Vaku virran vääntimestä,
45 Jolla pieksän perkeleitä,

Jotta paha pois pakenesi,

Hiien voima himmenesi,

Vaipua pahalta valta.
Mene tuonne, jonne käsken:
50 Tekiäsi tienohille,

Paniasi parmahille

Ristittyjä rikkomasta,

Kastettuja kaatamasta;

Elä riko ristittyjä,
55 Elä koa kastettuja,

Riiko ristimättömiä,

Koa kastamattomia!

Etsi vielä isäntäsi,

Noua vielä emäntäsi
eo Verisin suun, rautasin hampain,

Mene maitona mahaan,

Voi sulana suun etenen;

Kotihisi juokse, konna,

Maahasi, paha. pakene,
65 Siellä isäntäsi ikävöivi,

Emäntäsi parkuele,

Mene syrjin syyttömästä,

Viertele viattomasta,

Syytöntä sylin pitele!

1760. Kitee. Lonkainen n. 9. — 96.

[Kipusanoja — Manausta.]

Ja1 jos ei sitä tottele, valitaan

sanottu päivä. Lämmitetään sauna,

lyötään löyly ja ennen sanotut löyly

sanat:

Joko nyt out ruvennut
ijäksesi itkemään,
kuuksesi kujertamaan.
itketkö ikäsi lyhyyttä,
s vanko2 vaivaa vanhempasi?
Jos1 itket ikäsi lyhyyttä,
tähe vaivaa vanhempasi,
itkusi iloiksi muuta,
vaiha uneks valvontasi!
io Van jos on syitä synnydetty,
saadettu vika salainen,
kyllä saan sukusi tietä,
löydän syntyinä sijasi,

1760. 1 kk-.ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

Kylvetyssanoja. 1760.

91

tähe jos ei syntyä sinulla
is eikä, turmalla, emoja,

saan mä synnyn syyttömänkin,

tavat tietä tapaturman.

Mist on pulmat puuttununna,

taikiit tapahtununna,
20 kivistäkö, kannoistako,

vanko vanhoista akoista,

vanko siitä2 seipäästä,

joss2 on korppi saanut kohulli-
seksi,

munivaksi musta lintu3.
25 Lienet korpin koinamilta,

munimilta mustan linnun,

korpilta2 koin hävitän,

puolet otan poikasista,

aivot2 kolmelta kokuun,
30 käytän aivot arpanani,

*tuojana2 toen sanoman*,

arvalle sanat2 sanelen;

jos arpa toen sanoo,

arpoo ylisdetään,
35 jos ei arpa totta4 sano,

pää poiki leikataan

kymmenellä kynnyksellä,

yheksällä kirveellä.
Lienet kirvonnut kivestä,
40 karannunna2 kalliosta,

kiviin2 mä kipuja kiistän,

pakoittelen paajen alle,

siellä2 kiven kiikudella,

panetella pakko paajen.
45 Kiputyttö, tuonen neiti,

joka istut kipu kivellä

joen kolmen juok[s]evassa,

vein kolmen jakaimessa,

jauhata kipu kiveä,

3 Toisinto: joss on korppi koinettuna.
totta : a. t. — 6 kk:ssa tauskat.

5o kipu vuorta väännättele,

kivut kiistele välehen

kitahan kiven sinisen,

tahe vieretä vetehen,

syytäse meren syvähän:
55 ui siellä, pahan pakana,

kosken2 kuohuja kovia,

veit väljät väännättele,

veit ahtaat asuksi!
Jos1 et sitä totelle,
60 Kivutar, hyvä emäntä,

Vammatar1, valio vaimo,

käy2 kivut kereemässä

kiviseen2 kippaseen,

vaivat vaskivakkaseen,
65 kivut2 tuone viijäksesi,

vammat vaivudellaksesi

keskelle kipu mäkeä,

kipuvuoren kukkulalle;

siellä keittele kipuja
70 pikkusessa kattilassa,

yhen sormen mäntävässä,

peukalon mahuttavassa.

Kivi1 on keskellä mäkii,

reikä keskellä kivii,
75 joka. on väätty vääntijällä,

puhkaistu purasimella;

kivut2 sinne kiskotaan,

pahat vammat vallataan,

tuskat5 tuimat tunketaan,
80 pakko päivät painetaan

öin2 yrittämättömiksi,

päivin pääsemättömiksi.

Tuone mä kipuja kiistän,

tuone2 tuskia manoan,
85 kivisiin2 kellariin,

rautasiin2 kalli joihin

, musta lintu mulkutettu. — * arpa |totta|

92

Taudit.

kiviä kivistämään,

paasii pakottamaan,

kivi ei kipuja itke,
90 paasi vaivoja valita.

vaikka paljo pantasiin,

määrätä2 mädettäsiin.
Jos1 ei minussa miestä liene,

urosta2 ukon pojassa
95 tämän turman tuntijaksi,

pälkähäästä päästäjäksi,

nin panen parempiani,

nou[s]koon merestä miehet,

umpi lammista urohot,
ioo sata2 miestä miekallista,

tuhat rautaista urosta

tämän turman tuntijaksi,

pälkähäästä päästäjäksi,

puuttehista purkajaksi,
ioo rikkehistä riisujaksi,

jottei helly heikko taimi,

vaipusi vähä varainen!
Lähe nyt, liika, liikkumaan,

mies paha pakenemaan,
no nyt on liijan liike aika,

pahanki pakenu aika,

kuutamainen kulkeasi,

valkia vajeltoasi

• unen päivän paistamista,
us koi jumalan koittamista,

kukoin2 äänen kuulumista.
Van1 jos kyitii kysysit,

anosit ajohevoista,

kyllä siulle kyyjin annan,
120 annan siulle ajo hevoisen,

vuoresta valitun varsan.

Hiijess on hyvä hevoinen,

puna tukka tunturissa,

jonka turpa tulta tuiski,
125 nenä varsi valkijata.

kaikki on rautaiset kapiot,
teräksiset temmottimet,
ne jaksaa mäkehen männä,
nosta notkon penkerelle

130 hyvällä hypittäjällä,
ajajalla ankaralla,
kotihiisi2, konna, männä,
paha ma[a]hasi pajeta.
Van1 jos koti kolkko siula2,

135 asuin sijat autiona,
käänny2 käsin käskijääsi,
nenin neuvonniekkaasi!
Siitte1 sinne tu[l]tuvasi,
matkan päähän päästyäsi

140 tekiäsi tienohille,
laittajasi laitumelle,
laaji tunnus tultuasi,
salamerkki saatuasi,
jyskä kuin ukon jyrynen,

145 välkä kuin tulen välähtys,
lennä kukkona kujalle,
kanan lassa laitumelle,
sorra2 soimelta hevoinen,
lammaslaumma2 laitumelta,

iso navetasta sarvi nauta,
sarvet sontaan sovita,
laske selkä lattialle,
koivet2 suoraksi sojista;
siitä siirtäävy sisemmä

155 lennä tupruna tupaan,
ota kiini kinterestä,
kaijimmasta kantapäästä,
oikijasta olkapäästä,
vasemesta varpaasta,

i6o isäntä peri sopesta,
emäntä ovi sopesta,
lapset keski lattiilta.
palveliat pankon luota,
isännältä silmä kaiva,

Kylve tyssanoja. 1760 — 1762.

93

165 emännältä pää murota,
sormet koukkuun koverra,
väännä päätä vaaralleen,
lapset vuoteesen latele,
palveliat paisehille,

170 saata miehet mieron tielle,
naiset naapurin varoille!

1761 . Kitee. Vinter ja Hannik. n. 106.
—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Sairasta kylvettäissä.
Sairasta pyyhitään saunassa kylvet-
täissä lepänvarvalla ja sitte pistetään
ne käytetyt varvat piippuun sekä val-
kiata markkulia, pirunpaskaa, luata-
noo vähän, sitte kippiin immeisen
kynsiä varpaista ja käsistä ja hiuksia
ja näillä täytetyllä pyssyllä kierretään
sairasta kahesti myötäpäivää ja yhesti
vastapäivää ja sanotaan:

Punahattu Tuonen poika,
Jännitä tulinen Joutsi
Tulisella jänteellä,
Pane vaskinen vasama
5 Tulisen joutsen peälle!
Mäne nyt tuulen tuppurissa,
Vilun ilman vihkurissa
Allossa rek-ahavan!
Vastatuul oi tullaksesi,
io Purjetuul on männäksesi.

Ja siilon pittää laukasta vasemman
olkapeän yi pohjosta päin. Sitte mä-
nevät yhessä saunan kynnykselle, ja
sieltä vasta sua sairas männä tup-
paan.

1762. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 151.

—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Potilasta kylvettäissä.

Tule nyt saunahan, Jumala,
Isä ilman, lämpimähän
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!

5 Lyö nyt löyly, lähätä lämmin
Kiviselle kiukuulle,,
Paaelle pakottomalle!
Puun löyly, vetosen lämmin,
Vesi vanhan1 Väinämöisen.

io Vuoresta vetosen synty,
Tulen synty taivosesta;
Ei oo löylyn löytämistä,
Lämpöisen lähättämistä.
Tuolta mää anon apua,

15 Tuolta huuan hoivennusta:
Ylähältä taivahasta1,
Alahalta maan mätästä.
Huutelen hätäisen huuon,
Panen äänen pakko san

20 Läpi maan, läpi mantereen,
Läpi kuuen kirkkokunnan,
Läpi seihtemän pitäjän,
Josta aina armot käyvät,
Merkit tuttavat tulevat.

25 Mist' on pulmat puuttununna,
Taikihit tapahtununna?
Onko veistä, vai on maasta,
Vai on tuuli tuuvittanna,
Vai on kalma kammiosta,

30 Perkele pyhästä maasta
Kirkon kirjavan sivulta,
Satalauan lappiasta,
Tuhatlauan tutkaimesta,
Jossa lukkarit lukeevat

35 Sekä papit pauhovaapi,
Messumiehet mellehtivät?
Kun ei lie minussa miestä,

1762. l kk:ssa iso alkukirjain.

94

Taudit.

Ukonpojassa urosta
Tämän päästön päästäjätä,

40 Tämän pulman purkajata,
Tämän jakson jaksajata,
Nouskaan nyt norosta miehet,
Hiekasta hevosväki,
Miekkamiehet lähtehestä!

45 Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tulkaan nyt tuhat perkelettä
Tämän päästön päästäjätä,
Tämän pulman purkajata,

5o Tämän jakson jaksajata!
Kavet eukko, Luonnotar,
Kavet, kultainen korento,
Tule nyt päästön päästämään,
Tule pulman purkamaan,

55 Tule jakson jaksamaan!
Huo, Herra, hurmehella,
Herra, vahvalla valele!
Puhu, Jiessu, puolestani,
Pese, Jiessu, peipostani

eo Kylän liioista lioista,
Naisten naarojen sanoista,
Kusikinttujen kiroista,
Veripaitojen pahoista!
Liikku linnat, järkky järvet

es Torit linnan torkahteli,
Vuoret vaskiset vapisi;
Etkö siis sinnäi liiku,
Etkö sie, paha, pakene
Syömästä, kaluamasta,

70 Puremasta, läätämästä!
Hajua nyt, hiien hammas,
Leviä nyt, lemmon leuka,
Liiku liikutellessa ui,
Järky järkytellessäui!

75 Mull on kourat kontiolta,
Verenjuo jalta vekarat,

Havukalta haaro ttimet,

Linnulta lihapitimet,

Jolla mie konnan kopristelen,
so *Jolla mie puskuja puhelen*,

Amputautia ajelen

Kuttamona kulkemahan,

Kiviä kivistämähän,

Paasia pakottamahan;
»s Kivi ei kipuja itke,

Paasi vaivoja valita,

Vaikka paljon pantaisihin,

Määrältä mätettäisihin,

Äijä äyskyteltäisihin.

1763. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 152.
—87.
Kontiola. Taavetti Putkuri, 30 v.

Sairaan kylpyluvut.

Nouse, vanha Väinämöinen,

Ukko, herkiä unesta

Pojan ainoan avuksi,

Miehen kuulun kumppaniksi
5 Tässä työssä työlähässä,

Vallan työssä vaikiassa!

Tule saunahan, Jumala,

Isä ilman, lämpimähän

Tekemähän terveyttä,
io Rauhoa rakentamahan,

Puutunnaista purkamahan,

Rikonnaista riisumahan,

Tehtyä telloomaan!

Tule saunaan salohon
is Ilman uksen ulvomatta,

Saranan sanelematta!

Tuo nyt kanssasi katehet,

Kerrallasi keinot suuret!

Lyö löyly, lähätä lämmin
20 Kiviselle kiukuulle!

Kylvetyssanoja. 1763—1764

95

Puun löyly, vetosen lämmin,

Vesi on vanhan Väinämöisen.

Vuoresta vetosen synty,

Tulen synty taivosesta.
25 Ei oo löylyn löytämistä,

Lamposen lähättämistä.
Tuolta ma apua anoon,

Tuolta huuan hoivatusta:

Isältäni Jiesukselta,
30 Emoltani Maarinalta,

Jolta aina armot käyvät,

Merkit tuttavat tulevat.
Mist' on pulmat puuttununna,

Taikihit tapahtununna?
35 Kivistäkö, kannoistako,

Vaanko siitä seipäästä,

Joss' on korppi korvettunna,

Lintu musta mullattunna?

Vaan liekkö kalma kalmistosta,
40 Perkele pyhästä maasta,

Kirkon kirjavan sivulta,

Jossa lukkarit lukeevat

Sekä papit pauhajaavat,

Messumiehet mellehtivät?
45 Mää nyt, kalma, kalmistoosi,

Perkele, pyhään maahan,

Ei tässä sinulle sijoa,

Ei sijan tarpeessakaan

Eikä tarpeenkaan himossa;
50 Muuta muualle majasi,

Etemmä elosijasi

Rauhoo rakentamasta,

Puutunnaista purkamasta, t

Rikonnaista riisumasta,
55 Tehtyä tello omasta!

1764. Kitee. Pennanen n. 67. — 96.
Haarajärvi. Antti Multanen, 59 v.
Sairasta kylvetteissä.

01 miulla muinon musta koira

Rakki rauvankarvallinen,

Jonka mie linnassa lihotin,

Kaupungissa kasvattelin
5 Syömään kylän kiroja,

Kylän noijat noppomaan.
Kiru ihe kiukussaas,

Paru ihe pahossaas

Luomissaas, tekemissääs
io Kykkyreissääs,

Keuhkojas keittämään,

Maksojas maistamaan.

Mää tuulissa, tuhita,

Petäjissä peppuroi,
15 Ala muan, alle mannun,

Ala kolmen pellon aijan;

Riehko aitoo repäse!

Kun liet kotonen koira,

Pistä piäs penkin alle!
20 Tuonne mie siun manoon:

Kirkon kirjavan tyköön,

Satalauvan lappioon.

Elä sieltä ikinä tule,

Kunnes härillä nouvetaan!
25 Lähe, liika, liikkeelle,

Siniviitta, viitoinaan!

Levitkööt Lemmon leuvat,

Hajotkoot Hiijen hampaat!

Vaan ei siul ou tässä sijoo
30 Sijankaan tarpeella,

Asunnonkaan himolla.
Vuota, vuota, Hiijen poika,

Kun mä saisin kuun kapeita,

Päivättären kintaita,
35 Joilla mie syöjii syseen,

Noijan nuolii nukutan.

Ehommalle entistään,

Paremmalle nunnastaan!
Mäne tuonne, kunne käsken:

96

Taudit.

40 Selin synkkään saloon,

Päin mustaan mereen;

Siel on muutkin murhamiehet,

Palmoset pahantekiit;

Siel on luutonta lihoo
45 Sekä piätöntä kaloo

Syyvä miehen nälkäisen,

Haukata halunalasen.
Vaan jos ei miussa miestä liene,

Jumalassa morsiinta,
50 Onhan toisissa velissä.

Kyllä mie siullen kyyvin löyvän,

Annan mie ajohevosen,

Vuoresta valitun varsan;

Nivelii niukomasta,
55 Jäsenii jälttämästä.

Voijan alta, voijan piältä,

Voijan kerran keskeltäkin;

Keskeltä kivuttomaksi,

Alta nuurumatto maksi,
60 Piältä aivan terveeks.

1765. Kitee. Pennanen, n. 45. — 96.
Juuri kkajärvi. Kaisa Putkuri, 80 v.
Sairasta kylvetteissä.

Ukon väki, väki Jumalan,
Väki vanhan Väinämöisen!
Tule saunaan, Jumala,
Isä ilman, lämpimään
5 Tekemään terveyttä,
Rauhoo rakentamaan;
Tule uksen ulvomatta,
Saranan narahtamatta!
Tie piältä terveeks,
io Alta nuurumattomaksi!

Lähe, Hiisi, hiihtämään,
Siniviitta, siitämään,

1765. l kk:ssa: tiitiloille.

Saatana, savustamaan,

Jottei kuulu kuuna päinä,
i5 Selvii sinä ikänä,

Läpi kuuven kirkkokunnan,

Yli seihtemän pitäjän,

Yli kappelin kaheksan!

Mää ilman nuorin nostamatta,
20 Tervaköysin tempomatta,

Jottei kuulu kuuna päinä,

Selvii sinä ikänä!
Mää tuulen teitä myöten,

Ahavan rekiratoja!
25 Siel' on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahantekiit;

Siel' on luutonta lihoo,

Siel' on piätöntä kaloo

Syyvä miehen nälkäisen,
30 Haukata halun alaisen.

1766. Kontiolahti? Rytkönen A, n.

694. —95.

Saunaluku.

Tuossa on tiitiloille!
Tuossa on tiitiloille1!
Elä mäne kyllää,
Syö ruppoo, ruumenta,
öPehkuu, pellon olokee,
Sinä miehen seisottaja
Ja maitolaskun kuataja!

1767. Kontiolaliti. Rytkönen A, n.

695. —95.
Selkii.

Lyö löyly noille kuumille kiville,
Palaville pääsioille,
Ei kivet kipuja itke,
Paaet ei vaivoja valita.

Kylvetyssanoja. 1768.

97

1768. Tohmajärvi. Hakulinen n. 41.
—89.

Kemien kylä. Pekka Hirvonen, 65
v. Muutt. Kiihtelysvaaralta. Kuuli
mökkil. Matti Kekäleeltä Kiihtelys-
vaaran pit. Uskalin kylästä.

Kyl[y)vettäissä kiun^peästetää(n).

LyöMöyly, lähätäMämmi(n)
Kivisille ii ^kiukoille ' ,
Rautasiller^raunioille';
Ei kivet kipuja huuvvak,
o Poajet vaivoja valitak,
Vaikka paljo pantasii(n).
Määrit ämwmäkättä(s)sii(n).

Tuleppas löylyyj^, jumala,
Isä(n) il(i)ma lämpimää(n)
io Terveyttä tekemää(n),
Kauhoo rakenta(m)niaa(n)!

Em^puhu' omalla suulla,
Puhu(u) suulla puhtaalla,
Herrah^hengellä hyvällä .
is LäikytttleMämpimällä
Läpi luul^, läp jäseue(u).
Läpi lammintel^li(h)hoi(n).

Mehtäläm^metine(n) eukko,
Met äh ^ hippa halliparta,
20 Mehäi|^kuulusa kuningas,
Otah^hy(v)viimwmieliis,
Parempiiij^kel(e)pois;
Jos lienet suuri(n) suuttuna,
Viikkosestiv^vihastunn;i .
25 Anna' armo, suos^sovinto
Käsim^peällä käytyi(n),
Hengih^huokailtui(n)!

Jos sittä lienet, vieno, veistä
noussut,
Hienohel(e)ma hettiistä.

30 Heikkuvista lietteistä1,
Läikkyvistä lähteistä,
Sovis^, synnyn^, hi(k)kooh^,

heltiik,
Anna' armo, suos^sovinto
Käsim^ [peällä käytyi(n)] ,
35 Hengihv_/[huokailtui(n)]!

Mitä lies^sittä tullut tuhmuuv-

vessa,
Tapahtumia taitamattuuvvessa ,
Sovis^, [synnyn^, hi(k)kooh^,

heltiik],
Anna' [armo, suos^sovinto],
40 Panttis pannaa(n),
Vel(e)kas maksetaa(n),
Summas suitetaa(n)
Tämäm^päiväm^peätyville',
Tämä(n) tunnin tutka mella,
•is TämäMämpimäMähellä,
Aijalle' ei meärec,
Päivälle' ei liittoo!
Jos sittä lienet, kal(a)ma, kan-
kaasta,
Someresta , hoikkasormi ,
50 Sovis^, [synnyh^, hi(k)kooh^,

heltiik],

Anna' [armo, suos^sovinto]!

Mitä lies2w [sittä tullut tuh-

muuvvessa],

T; i pa htu nna [ta ita ma ttuuvvessa] ,

Sovis^, [synnyh^, hi(k)kooh^,

heltiik],
55 Anna' [armo, suos^sovinto]
Kasini^ [peällä käytyi(n)] ,
Hengin^ [huokailtui(n)] ,
Aijalle' [ei meäree],
Päivälle' [ei liittoo]!

1768. 1 kk:ssa helleistä. — - kk:ssa liet

98

Taudit.

1769. Tohmajärvi. Hakulinen n. 42.
—89.

Onkamo. Tai oli. Pekka Eronen,
73 v.

Sairasta kylvettäissä.
Kysyttelel^, lausuttele(n):
Oötko sie kal(a)mari kammih-

toista
Vav^veev^vankav^veäntimistä
Va ij^koskei]_kuoliknista kovis-
ta?
5 Pois mie ma(n)noom^, pois mie
tu(h)hoo(n)
Hauvvi(n) suurein) harteille,
Lohem^purstoom^punase,
Siellwuiii^iiiuutkiniwinurhaniie-

het,
I(k)kuiset pahante(k)kiit.
io Siell^on hirvet hirtteessä,
Karhut rautakahleissa,
Oksis^omwmetä(n) otukset
Syy vväm ^miehen näl(ä)käise,
Haukatah^halu(n)alase.
15 Kysyttelel^, lausuttele(n):
Oötko heiluvista lietteistä.
Läikkyvistä lähteistä
Van oötko ampilampiloista,
Revor^ritosijoista,
20 Karhu li^koinukammarista?
Pois mie ma(n)noon j.n.e.

1770. Pielisjärvi. Krohn n. 8863.
—85.

Arvan lukuja; ks. n. 1596.

1771. Pielisjärvi. Ryynänen n. 1.

—91.

Lieksa. Inka Partanen, 60 v.

Kylvetys loitsu.

Tule saunaan, sulonen,

Isä ilman, lämpimään

Tekemään terveyttä.

Rauhaa rakentamaan,
5 Jotta saisi huono maata,

Heikkohenkinen levätä,

Täällä on huonot huokumassa.

Saunassa savun seassa.
Oli mulla ennen musta koira,
io Rakki raudan karvallinen

Syömään kylän kiroja;

Täällä on luutonta lihaa,

Suonetonta pohketta

Syödä miehen nälkäisen,
15 Haukata halunalaisen.
Ei tässä sinun sijaasi,

Siankaan tarpeeksi

Ristittyä rikkomaan ,

Kastettua kaatamaan.
20 Tehtyä telaamaan.

Hui! Mäne tuonne jonne käsken:

Tuonne saunan sammaliin,

Tuonne kiukoon kiviin!

SieF on muutkin murhamiehet,
25 Ikuiset pahantekiät.

Voiteen luku.

1772. Uukuniemi. Tuokko n. 31.
-13.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1009.

1773. Impilahti. Polm n. 90. —47.
Niukaussanoissa.

1774. Impilahti. Basilier. n. 32. —84.
Naitinvirressä.

Voiteen luku. 1775—1781.

99

1 775 . Impilahti. Krohn n. 5467. —84. 1 778 . Suistamo. Salm. , Vn. 2784.— 11 .

Syskynj arven vaimo.
Mek itäinen .

Mehiläinen ilman lintu,
Lenti suot, [lenti] maat,
Kävelöö pitkin mailmaa,
Sillä on kaiken ilman voitejia,
5 Kun pesäs otetaan voijetta ja

päti/ö.
Kutsui rujot, [kutsui] rammat,
Kutsui veri sokiet,
Sokiet venehellä souvettiin,
Rammat ratsahilla ajettiin.

1776. Salmi. Krohn n. 5785 b. —84.

Lietteen kylä. Ahappie livananp.
Hodari, 60 v. Isänisän veljeltä Kus-
moi Feodorov Hodarilta.

Voide.

Ukko uunilla makasi,
Kaunis parta kaalivaale.
Veisti vuorella venoista,
Kirves i kiveh kilahti,
5 Ja lihah liuskahti.

Meholaine on ilmon lintu,
Lennä yheksän meren ylitsi!
Lenti [yheksän meren ylitsi],
Puolen on merta kymmenettä,
io Tuopa noita voitejita,
Voija noilla voitijoilla,
Alatsi kivuttomaksi,
Ja päällitsi tuntumattomaksi.

1777. Suistamo. Niemin. 231. — 29/u
06.

Käärmeen synnyssä: ks. n. 1035.

Uuksjärvi. Irina Taronen.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1029.

1779. Suistamo. Niemi n. 396. 19/7
—09.

Kirkonkylä. Houri Stepanantvtär,
66 v.

Palaneen luvuissa; ks. n. 623.

1780. Suistamo. Salminen V, n. 1458.
—08.

Pienisarka. Jelessei Valokainen.
Nihdissä.

1781. Suistamo. Kemppainen n. 94.

Suurisarka. Iivana Onoila.
Kuariain on vaimo kaunis,

tule tänne, tarvitaan,

vie välembi vuotetah!

Mene1, minne käsketä h:
5 merta yli on yheksän,

merta puolen kymmenettä.

lennä yöt lebäilemätä,

päivät ilmain istumata,

heinän pääss henkäele,
io ruohon pääss ruokaele;

Siellä1 on meiän voitioita

pikkusess kattilass,

sormen pian sovittavass,

peikalon mahuttomass.
15 Kasta1 siipes sima li e,

sulkas voities sulaa,

voia ali, voia piäll,

keskell on kivuttomaksi,

alla aiven terveheksi,

1781. * kk:ssa pieni alkukirjain.

100

Taudit.

piällä tuntumattomaksi!
20 Missä1 on liha liikkunu,
siilien liha liittäikään;
missä on liha lähtemiä,
siihen liha kasvakaa!

1782. Suistamo. Krohn n. 7365 d.

Jalanvaara.

35 v.

Oksenja Paksunen

Mehiläine, ilman lintu,
Lennäs tuonne, kunne käsken,
Yheksän meren ylitse,
Merta puolen kymmenettä.
5 Siellä mettä keitetähän,
Pikkusilla kattiloilla,
Yhen sormen m antavilla,
Peikalon mahuttavilla.
Pistä on siipesi simahan,

io Sulkasi sulahan voiheu.
Tuo tuolta voijetta.

Voiau alta, voiau päältä,
Kerta keskie sivuan,
Alta on aivan terveheksi,

15 Päältä on tuntumattomaksi,
Keskie on kivuttomaksi.

1783. Soanlahti. Kemppainen n. 41.
-%12.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1051.

1784. Soanl. Kempp. n. 110 b. —12.

Lehtomäki. Jegor Jormalainen.
Neitsyt Mehiläinen.1

Neitsyt oli Mehiläinen, ilman

lintu,

lentää höröttelöö
yli yheksän meren,
kuuenkymmenen kirkkokunnan,
s kaikkein kahentoista valtakunnan
innossaan ja valloissaan.

Tule, sata sarvea kylessä,
tuo sieltä kaikki kalliit voiteet:
missä vettä, missä mettä,
io niissä voiteita mitäki.
Sinä olet vanha lääkäri
ennen Vapahtaj [amme]2
Voitele kerta [
sisältä f

1785. Soanlahti. Kemppainen, Sa-
volam. 8. —14.
Lehtomäki. Jegor Jormalainen.
Neitsyt Mehiläinen .

Neitsyt oli mehiläinen, ilman

lintu,
Lenteä höröttelevi
yheksän meren ylitse,
kuuenkymmen kirkkokunnan,
5 kaikkein kahentoista valtakun-
nan
innoissansa, valloissansa,
sata sarvea selässä,
tuhat muuta muhkurata.
Tule, sarvesi selässä,
io kallehine voitehine:
missä vettä, missä mettä,
missä voiteita mitäki.
Vanli' olet lääkäri vakava
jotta tohtori totinen,
15 vanhempi vapahtajamme
suuren synnyn synnyntätä.

1784. ' r. (jatko edelliseen). — Vrt. Kempp. n. 40 ja n. 37 (Muahinen).
myös n. 1785. — 2 kk. on vajanainen, kokoelma tältä kohdalla turmeltunut.

Kis.

Voiteen luku. 1785 — 1791.

101

Voi a alta, voi a päältä,
kerta keskeltä sipaise,
keskeltä kivuttomaksi,
■20 alta aivan terveheksi,
päältä tuiit nm; ittomaksi!

1786. Korpis. Eur. G, n. 306. 46.
Mehiläinen] m[eiän] l[intu],

Kasta siip[esij simfahan],
Höyrähytä höyhtenesi!

Herhiläi[nen] hiien l[intu]
s Lenti Umorin pajah
Luisten lukkojen välitse.
Luun luona veri parempi,
Miesten kasvoilla kauneliempi.

1787. Korpisoilta? VartiainenE, Tai-
kamaiUen kansaa s. 90. — 26.
d. Tähän asti on vielä kaikki käynyt

verrattain laadullisesti, vaikkakin vii-
meiset sanat ovat tulleet öyhkien ja
sammaltaen. Löyly vaikuttaa . . .
Kauro heittää uuden kipallisen. Pa-
mahtaen lähtee kiukaasta oikea paka-
ralöyly.

Neitsyt Maaria emoni,
pyhä piika pikkarainen,
tuo pullo pnhasta vettä,
kauha kullan karvallista!
5 En käy omin käsin . . .

1788. Korpis. Härk. 2, n. 697. —03.
Polvenhaavassa; ks. n. 277.

1789. Korpis. Basilier n, 148. —84.
Hoilola. Mikki Iivananpoika She-

meikka.

Voiteen virsi.

Neitsyt Moaria emonen,
Tuo pullo puhasta vettä,
Kanna kullan karva llisti!
En mä käy omin käsine,
s Käymmä Jiesuksen käsine,
Sanönba voimalla Jumalan,
Ainoba Jiesuksen avulla.

Menolainen oli ilman lintu,
Lennäs tuonne, käsken kunne:

io Yheksän meren ylittse,
Merta puoli kymmenettä,
Yöt lennä lebäelemättä,
Päivät on ilman istumatta,
Ruohon päissä ruogojele,

is Heinän päissä heittelehe1!
Tuo sieltä noita voitehieta,
Jolla Jiesus voiteloobi,
Valta kaikki kasteloobi.
Kuin lebeät tullessase,

20 Jos havossa halennuutta,
Voia on tiellä tullessase,
Hago yhteh yhistygö.

Tuoba noita voitehieta!
Mist on suonet sortunute,

as Mist on kalvot katkeilitte,
Voia alta, voia peältä,
Alta aivin terveheksi,
Keskeltä kivuttomaksi.
Peältä tuntemattomaksi,

30 Alta liuurumattomaksi!

1790. Suojärvi. Eur. H. n. 27. —45.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1072.

1791. Suojärvi. Basilier n. 85. — 84.
Raudan svnnvssä; ks. n. :i 8 5 .

1789.

heittelehläl : heittelehe.

102

Taudit.

1792. [Suojärvi?]. Erkko n. 28. —95.
Mehiläinen", ilman lintu

Lenti päivän, lenti toisen,
♦Lenti kolmatta kohti*1.
Yheksän meren taakse,
5 Meren puolen kymmenettä,
Toip' <»n sieltä voitehia
Pikkusilla pottisilla,
Sorminahkan suuruisilla.
Voian alta, voian päältä.
io Keskeltä kivuttumiksi,
Päältä tuntumattomiksi.
Alta aivan terveheksi.

1793. Suojärvi. Härkönen n. 610.

01.
Manaussanoissa; ks. n. 1656.

1794. Suojärvi. Basilier n. 52. — 84.
Kotarvi. Iivan Pahomo. (sukuni-
meä ei ole), keski-ikainen mies, oppi-
nut, (kadoltansa, joka oli äijä laulanut.

[Voiteen sanoja — Avuksi pyyntö-
sanoja.]

Hoi sinä ukko Ylijumala,
Ylisest' on taivosest' on,
Yli pilvien pitäjest' on,
Tulebos tänne tarvittaessa,
5 Min terämbi, sen parembi,
Hätähisen huutamiseh!
Tuobos voitehet tullessas on,
Voias alla, voias peällä,
Peäll on tuntumattomaksi,
io Sytämmell kuulumattomaksi!
Äläbös on tuoba niitä voiteit,
Tuobos on voitiet parembat,
Millä parani Jiesus Kristus!
Voias niillä voitelulla,

1792. ' Erkon? käsialaa.

is Voias kerta, voias toinen.
Kohentele kolmas kertu!
En minä puhu omalla suulla,
Minä puhun -Tiosuksen suulla,
Kristuksen voimalla paraalla,

20 Puhunlxis suulla puhtahalla,
Minä Jesuksen sanoill hyvillä,
Jesuksen Kristuksen voimalla.

Oi sinä neit§yt Moaria emonen,
Pyhä piiga taivahane,

25 Tulebas se sinä avukseni,
Tulebas se sinä turvakseni!
En minä puhu omalla suulla,
Puhun Jiesuksrm suulla;
Jos pätööbi hänen sanat,

30 Jos hänen pauhut kelbaabo.

1795. Suojärvi. Salminen P. n. 2704.
—20.

Kuikkaniemi. Grisa \'assi'v

Yoidrru lllgu.

Mehilän, ilman lindu,
Lennäs tänne lepsottele
Yheksän meres ylitsi,
Puoli merda kymmenettä!

Puhellettaa:

5 Tuo tähe suloista voietta,
Sima suussas suloa,
Keitä mezi kielellez!
Voian ali, voian pääl,
Peällits tundumattomaks,
io Sydämell kivuttomaks.

1796. Suojärvi. Basilier n. 109. — 84.

Kivijärvi. Ontto Jeleseinpoika Bol-
sakov.

Ainavo poiga Kaleva,

Voiteen luku. 1796 — 1797.

103

Kaiva inoata kannallas,
Varbahallas on vatusta,
Nostabo tuolt on Herhiläne,
s Nosta kannan kaivamassa,
Nosta varbahan vavossa!

Herhiläne on liiien lintu.
Jonne on siima, sinne1 käsken:
Yheksän yli meren,

io Puoli merta kymmenettä2,
Kasta siibet on siimahe,
Sulia t on sulalle voine!

Lentibö tuonne Väinön luokse,
Anto tuota kielelleli,

15 Anto tuota mielelleh,
Paikoilla palanehilla,
Kibedillä on voitijakse3.
Väinö nenga sanoobi:
»Eibo nämä voitiate

20 Kibedillä voitiat,
Paikoilla palanehilla4.»

Ainavo on5 poiga Kaleva j.n.e.
kuin ylempänä
Ainavo on poiga Kaleva,
Kaiva moata kannallas,

25 Varbahallas on vatusta,
Nostabo tuolt on Herbilärie,
Nosta kannan kaivamassa,
Nosta varbahan vavossa!
Herhiläne on hiien lintu,

30 Jonne on siima, sinne käsken,
Yheksän yli6 meren,
Puoli merta kymmennettä,
Elä lennä heinän peähe,
Elä painu pajun pehkoloihe,

35 Kasta siibet on simahe,
Sullat on sulane voine;
*Lennä yöt ylittsi,

Päivät peällittsi!*

Lentibo tuonne Väinön luokse.
40 Kivi tiellä on halennut,
Siiboa tuota siivelläs!
Siiboi tuota siivelläh,
Kivi yhteh yhistyygi.
Äsken nämä voitiat
45 Kibedillä voitijakse,
Paikoilla palanehilla.

En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä,
50 Läbi luun, läbi jäsenen,
Läbi lämbimän lihan.

1797. Suo järvi. Relander O, n. 139.
—88.

Moisierivaara. Sokea nainen: oppi-
nut Iivana Piminov Maralta.

[Mehiläinen voiteita — Kateita vas-
taan.]

Mehiläinen, ilman lintu,

Meren yheksän ylitse,

Puolen merta kymmenettä!

Tullut on tuho käteh,
s Hätäpäivä vastan.

Ota sulga sulal moal,

Suuren voaran kukkula]

Kibeille voiteiks,

Pahoil on parantehiks!
io Liikus pois, liika luonto,

Pakene, pakanan henki,

Ristikansa ruumeksesta,

Inehmisen ihosta,

Eik on akat arveltih,
15 Eik on partasuut paistin,

Suuri miero suuteloo.

1796. * |jo|nne : s/nne. — - kyramen|nlettä : k. — s v|a|it|a|jakse : voitijakse
4 palanehill|e| : palanehilla. — 5 Ainavo poiga : A. *on* p. — 6 yli | n j : y.

104

Taudit.

Ken katehine katsoo,
Silmät v erinä vuotaa,
Toinen rasvana valuu!
20 Itse syögeä, itse juogoa
Oman ajatukset,
Peä purois, peä palmikois,
Silkki silmillen,
Kultalanka kulmilleni

1798. Suo järvi. Härkönen I, n. 280.

—00.

Hautavaara. Mihei Fedotov Prelo,
65 v. Mies oli myös tanssija ja kante-
leensoittaja.

Hoi on vanha Väinämöinen,

Sie vanhin olet puheilles.
Puhun suulla puhtahalla,

Hengellä omalla hyvällä.
5 Neitshyt Maaria emoni,

Pyhä piiga taivollini,

Tule tänne tarvitessa

Yheksän meren ylitshi,

Puolen metty[!] kymmenetty!
io Herhiläine, ilman lindu,

Tuotaas niidy voidijoidu

Meren yheksän ylitshi,

Puolen merdy kymmenetty!

Voideleppos, siideleppos
15 Alla kuulumatto makse,

Keskellä kivuttomakse,

Syväimestä tervehekse!

1799. Suoj. Relander O, n. 137. —88.
Moisienvaara. Sokea nainen.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1076.

1800. Kesälahti. Gottlund n. 452 b.
Matti Naukarinen.

Mehiläinen, ilman lintu

Kaiio mette sivillän,

Nuokalla näpsuttälä

Yhexen meren yliten,
5 Mere puoli kymenettä

Kipelle voitexi,

Havoille paranoxi,

Vainoille vara vesix!
Tuli neito taivasta,
io Immi pilvistä pirahti

Sata sarvia ohassa.

Piste sipeis sivun,

Sulkais sulan voi [hi n]

Majon mahan kuatomatta,
is Punaisen puttomatta,

Kappeen kastumatta.

Nurmin nurisema ta!

Pyhi pois pyhet kipunat,

Pyhet sanat sainiittelen
20 Iholta alastomalta!

Huho, Herra, hurmeita,

Merren vahella valene!

1801. Kesälahti. Polen n. 44. —47.

Kipusanoiss;i.

1802. Kesälahti. Pennanenn.27. — 96.
Raudan sanoissa; ks. n. 389.

1803. Kesälahti. Pennanen n. 4. — 96.
Villala. Taavetti Kainulainen.
[Sammon ryöstö — Mehiläinen voi-
teita.]

Ks. Sammon ryöstöä, n. 666.

1804. Kesälahti. Pennanen n. 26.

—96.

Villala. Heikki Kamppuri.
Kipusanoissa.

Voiteen luku. 1805 — 1813.

105

1805. Kitee. Gottlund n. 75.
Isossa kokossa.

-16. 1808. Kitee. Brander n.
Synnytyskivuissa.

24. —89.

1806. Kitee. Lönnrot Q, n. 405. —28.
Kaskea polttaessa.

1807. Kitee. Sirelius 59. —47.
| Mehiläinen voiteita — Kipusanoja.

Mehiläinen, ilman lintu
Lenteli meren yheksän,
*Yli puolen kymmenen*,
Toi tuo tuolta voiteet.
5 Voide alta, voide päältä,
Keskiä kivuttomaks,
Päältä nuurumattomaks!
Mist on kalvo poiskadonna1,
Siihen kalvo kasvattele,

io Mist on liha likahtanna,
Siihen liittele lihoo!
Tie päältä terveks,
Alta kalvon kaunihiks!
Kipu tytti, tuonen neiti,

15 Kipuja keräilöö8
Kipuseen kattilaan,
Kolmen sormen mäntävään;
Istuu kipu mäelle
Kipu vakkanen käessä.

20 Reikä keskellä kiviä,

Tuohon mä kipuja tungen3.
Tuohon vaivoja vähennän
Ihosta imento raukan,
Emon tuoman ruumiista.

1809. Kitee. Brander n. 26. -89.
Mehiläinen, mettiläinen,

Häjyläinen, hörhiläinen,
Pistäkä siipesi simaan.
Sulkasi voisulaan
s Siiviltä sirajavilta,
Höyheniltä lentäviltä.

Maahan piikit, maahan nuolet,
Kaikki kansa kallelleen,
Sotajoukko syrjälleen,
io Että sairas maata saisi,
Huono huoletta levätä!

1810. Kitee. Lönnbohn n. 1356. — 57.
—94.

Raudan synnyssä; ks. n. 401.

1811. Kitee. Lonkainen n. 23.
Hamrnasmadossa.

-96.

1812. Kitee. Lonkainen n. 76. — 01.
Raanin sanoissa.

1813. Kitee. Lonkainen, n. 80. 01.

Pääsiäisaamuna.

Seppälän talo oli varakkain melkeen
itakarjalan asukkaista: niissä seu-
tuissa asui sekaisin reekkalaisia ja
Lutheerilaisia.1 Seppälä oli lutheerin
uskolaisia Muutta hyvin taika rakoi-
sia. Talon perettä oli (Isäntä Tuo-

1807. 1 kk:ssa pois alleviitattu. — 2 kk:ssa keläilöö. — 3 [Toisinto säkeille
21 — 22]: Tähän kipuja kiskon, Tähän vaivoja vähenän.

1813. 1 kk:ssa esiintyvien isojen alkukirjainten käyttäminen on tässä alku-
selosteessa jätetty korjaamatta. Välimerkit on soviteltu.

lOfi

Taudit.

maan) Leski Kaisa. 7 poikaa 2 tytärtä.
Isänsä mukaan lukien vanhimmasta
nuorimpaan Juho Anni, Pekka, Tuo-
ma-, Mari, Matti, Jaakko, Olli, Heikki:
julion emäntä oli Siihta. Anni ja mari
olivat jo naimisiin viety 1'lko pitäjiin.
Pojat olivat Kiero silmiä melkeen jo-
kainen, vanhin kaikkein enimmän;
hään jos jotakin esinettä tähysti, kään-
ti hään vasemen kylkensä esinettä
kohti; samoin tekivät toisetkin, van
hiukan vähemmän. Nuorin ei tahtona
ollenkaan näyttää kierosilmäisyyt-
t ään: hään oli etevämpi muutoinkin.
Sillä isäntä valta oli hänelle joukon
I uummasta Uskottu, kuin hään osaisi
kirjoittaa, jota useen oli Suuressa ta-
lossa tarvis. Jaakko oli taivutellut
itsensä Puusepäksi, teki kaikenlaisia
talon työkaluja Sitä paitsi oli hään
ruvennut viuluja tekemään ja hyvin
hiukan niukasi viulun soittoa. Soitto
halusia olivat Tuomas ja Ollikin, van ei
se heillä yhtään onnistunut. Olli oli
nivuskin kyhännyt viulua, van se oli
tavattoman iso ja ruma. Niin oli kart-
tunut Seppälän tuvan seinälle neljä
viulua.

Tupa oli varustettu muutoinkin
tehokkaimmilla taikakalulla. Oikialle
nurkassa Uuni. josta lähtein oli pitkä
lauta seinään asti: lähinnä Uunia seiso
sanotulla lautalla korkia, tuohesta
kutottu suppu suinen kopsa, joka oli
aivan täys paljaita taikakaluja; kopsan
kohtalla seiniin rakoon oli lyöty kaksi
pitkää puunaulaa. Uunia lähinnä ole-
vassa naulassa kolme Sijan kärsä lers-
kaa, jotka oli Sinkaus nimistä eläin
tautia varalla. Sen vierimäisessä nau-
lassa Siippi oravan nahka. Kärpän
raato ja Maa kontio. Sitä likinnäkuu-
desta tuomlevystä tehty nelikulmai-
nen astia, joka sisälsi Ukon taltan, Päi-

vän näkemättömän, Tuulen ajaman
verkon käpsyn, metsäkanan vasen jal-
ka, Karhun hammas, pillin räivä. joka
tavattiin vasta virtaan kulkemassa.
Kyykäärmeen pää, joka on leikattu
yksikantaisesta lepästä tehtyllä veit-
sellä ennen jyrin päivää, yölepakko,
Maantieltä löydettyjä Hevoisen ken-
kän nauloja, Mustan kissan turpa kar-
voja, Hietahärän, Vesimykrän ham-
paita, Kukoin ja kokoin kynsiä, Neu-
la, jolla on kolme mummista ummis-
tettu, tulukset, jotka on Suvun van-
himmalta mahti miheltä jääneet. Ve-
den emännän saippua, joilla kaikilla
on omituinen vaikutus voimansa ja
kuuluu talon onnellisuudeen; ensin ni-
mitetyssä kutotussa tuohi kopsassa
ovat:

Voiteheet vakaiset,

jntk.i « • ii tuotti tuonempata,

ylitse meren yhdeksän.

merta puoli kymmenettä,
5 saarelta2 sanattomalta3,

niemeltä nimettömältä.

manderelta puuttomalta ,

yheksiltä loitsioilta,

kaheksilta katsojilta
io kipehille voitelleeksi,

vammoille valandeheiksi.

Siinä riijen3. siinä raanin3.

siinä synty syöj alienkin,

siinä kaikki karja suolat.
15 suolat kaikille kateille;

siinä kiistetty kirotkin,

siinä avut ammuksissa,

tulen synty tiettyvissä,

siinä pakkasen panema.
20 kovan ilman koskettamat:

- Säkeissä :,. ; -10, 13—16, is. hi. 25, 33, 34, il. '. i . '.s ja 53 on kk:ssa iso
alkukirjain. — 3 kk:ssa iso alkukirjain.

Voiteen luku. 1813—1816.

107

siinä on orasden onni,

panennaiset4 pahan suovan.

Siihen harja3 hankittuna,

joka tnopi toet sanomat;
25 siiii on kartta3 kaita, lanta

tehokkailta tehtahilta ,

jolle veri vuotakohon

sat tuissa syyn salaisen,

jolla pannaan pataan,
30 kannetaan kattilaan.

Jos5 ei suostu suoni tielle,

asettautu nahkan alle,

siihen on kissa3 kiehutettu.

vankuja vapisudettu,
35 (paska) pahahäntä paisdettuna,

Syille syrjin sattuville

tehty pensas perhosista

vanhan ajan almakkahan.

Siihen pantu päivän kinnas,
40 kuledettu kuun sakara6.

koloittu kyitä kymmenkunta,

sai akunta sammakoita.

Siihen tuotu tuulen kopra.

siihen silvat puun kylestä.
45 joita tuuli tuuvitteli;

siihen saatu Ukon salina

kolmen kesän koskemilta,

suolat syrjin syntyville,

ihmisille, eläimille,
50 jotk on pisdetty pillisessä,

järvi ruohossa ruhoittu

kyyn kylitse, maon3 mahaitse,

suusta syöstynä sisälle,

pujotettu purstosehen
55 ennen käjen kukkumista.

1814. Kitee. Varonen n. 13. — 85.
Kiteenlahti. Olli Timonen.
Raudan synnyssä; ks. n. 400.

1815. Liperi? Sjögren, n. 25. —24.
Mehiläinen, illmman linttu

Manni mettä noudmmahan

Yllitek yhexsän merrdä.

Sielltä kando canulansa,
5 Mettä cullda tuopilansa,

Kippehiä voidamahan,

Havoia parrndammahan.

Mehiläinen, illmman linnttu,

Voiak yhddä ylldä kylä,
io Voiak toista allda ammoin,

Keskeldä kivudomaxsi,

Allda auderitomaxsi,

Sisäldä sileäxsi,

Pääldä nurrummatomaxsi,
15 Jodda eij tuska päälen pääsek,

Pakko syömen painiisi!

1816. Kaavi? Keclcman folio n. 2. —

ii (?)

Saatu Haaliessa maaviskaali Lun-
dahlilta, joka oli Karjalasta koi nisin.

Terveyen rukous ukkosen1 ilmalla}

Uckoseni, ainoseni,
Nosta lonka luotelleesta1,
Länkä lännestä1 lähätä,
Syrjin yhtehen syseä,
5 Lomatusten loukahuta1!
Saakon mettä, saakon vettä
Kipehille voitelleeksi,
Vaivoille valanteheeksi!

Xeitzy Maaria emonna1,

4 |pannaiset| : *panennaiset*. — 5 kk:ssa pieni alkukirjain. — « (sijan toroham-

1816. x kk:ssa iso alkukirjain.

108

Taudit.

10 Tule tänne, tarvitaahan,

Tule tuulla, jouvu mieeleen,

Kule2 kuuhun kehiä,

Myöten päivän pärmenettä!

Tuo sulka sulalta maalta,
is Höyhen maalta lämpimältä,

Voija ylitä, voija päältä,

Voija keskeltä keralla!
Päästä, Luoja, päästä, luonto1,

Päästä, päällinen Jumala,
ao Juolehista, jaalehista,

Kyläläisten kykkäröistä!
Nouse ennen, Einen eucko1,

Hengen haltia, havaitte,

Ennen noijan1 nousemista,
25 Katehen kavalitemista,

Vihon tuulen3 tuulemata,

Saarnata vihon sateen,

Saarnata sanan kateen,

Yli sijan liikkumatta!
30 Pese Kiesuksen verellä,

Herran hurmeella1 valele,

Hau tele halu vesillä

Ehommalle ennestään,

Paremmalle muinestaau,
35 Etten yötäkään potosi,

Päivääkään sairaistaisi1.

1817. Kontiolahti. Puhakka n. 1. —
1870 —80-luvuilta?

Käärmeen synnyssä: ks. n. 1125.

1818. Kou holahti. Rytkönen A, n.
698. —95.

Lehto. Anna Pärstein.

Voiteen loihtii.

Mehiläinen, iliman lintu
Lentee, lukertelloo

Yli yheksän meren,
Yli kaheksasta kaupungista;
s Tuopi sieltä voi jet ta
Kolomessa putelissa,
Ka ulassa a kantaa rimpettää.

1819. 'rohma}. llakulinenn. 44. — 89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen.

73 v.

Kipusanain jälket n.

Tuon^nyt sul(u)ka sulalta mölta,
Höyhem^möalta lämpimältä,

Voijjan^näillä voiteilla,

Kahon^näillä kahteilla,
5 Joill^on luoja voijjellunna,

Kahellunna kaikkivalta.

Voi on sula sulattaissa,

Rasva räikyteltäessä;

Sulemp oöt sinä si(t)täi(n),
io Käsim^prällä käytyi(n),

Hengin huokailtui(n).

1820. Tohmajärvi. Hakulinen n. 45.
-89.

Onkamo. Loinen Juliana Eronen.
63 v.

Mehiläinen voiteita ehtii.

Mehiläine(n), hii(j)je(n) il(i)-
maMintu
Lcntees^sirette(l)löö,
Käyvväk^k(''äkämöitte(l)löö
Voiteita hakemassa,
5 Yheksii voiteita,
Kaheksii kanteita.

Akka vanha rautahammas
Tul tiellä vastaa(n);
Kysy: minnekkäs mehiläine(n),
hii(j)jen il(i)maMintu

2 Säkeissä 12, 13, 15, 21, 27, 28 ja 32 on pieni alkukirjain. — 3 tuulen jtuulenj : t.

Voiteen luku. 1820—1825.

109

10 Lentees^sirette(l)löö,

Käyvväk^keäkämöitte(l)löö?

15 SiiheMiitteleMi(h)hoo,
Mist oii kalvo katkennunna.

Mehiläine(n), hii(j)jen il(i)mal^ Siihenwkal(a)vo solomiilek,
lintu, sano: Veäpwpeällel^leminelwleht,

Voiteita hakemaa,
Yheksii voiteita,

15 Kaheksii kahteita.
Om^miulla voiteita,
Yheksii voiteita,
Kaheksii kahteita,
Kuus oii^kuppii sylissä,

20 Seihtemä(n) selän takana,
Tuhat muuta mufskuloo:
Kuss o v^ vettä, kussa mettä,
Missä voi(j)jetta hyC^vee1.

1821. Tohmajärvi. Hakulinen n. 50.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen.
85 v.

Ja sittä luvetaan aina viimeks, vaikku
mitä kipuja loihetta(n)noon:

Neissyt Möarii emone(n),
Rakas äiti armaine(n),
Tuo tullat^tyhytte(l)löö\

Käy vväh^hy öpyröit t ( '( 1 )löö
5 Sata sarvii ohassa,
Tuhat muuta muskuloo:
Kuss^om^mettä, kussa vettä,
Kussa voijjetta hy(v)vee.
Otas_sul(u)ka sulalta, möalta,
io Höyhem^moalta lämpimältä,
Yoijjak alta, voijjap^peältä,
Keskii kivuttomaks,
Aivan tuntumattomaksi
Mist^nMiikkuna li(h)hoo,

Kulta lumnifii luikauta'!

1822. Kiihtelysvaara. Haikonen A.
n. 1397. —95.

Heinävaara.

Mehiläinen, iliman lintu
Lentee hyryttellöö,
Lenti niemen, lenti toisen,
Kohta kolomannen alotti.

1823. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 125.
—38.

N[eitsyt] Mfaaria] efmonen]1,
Oli siulla ehen
Kaksi kultaista kanoa.
Katkase kanalta sulka,
5 Sulka kultanen kukolta,
Voia sillä sulfalla]!

1824. Hommiisi. Ahlqvist B. n. 271.
—47.

Mehiläinen, kaunis lintu,
metsän kukkien kuningas
nokki kukkia keolla,
keitti mettä kielellänsä
5 kelpo keitona kesänä.
Luojan sulana suvena.

1825. Bomanisi. Ahlqvist B, n. 294.
—46.

Kipusanoissa.

kuu.

1820. x Se ora mahlana akka varastoom^mehiläisem^pesän, uin nyt il(i)k-
1823. J kk:ssa iso alkukirjain.

IKI

Taudit.

1826. Ilomantsi. Laitinen H, n. 32.
—65.

Sanat kipeitä voiteilta issa.

Neitsyt Muarii1 emonen,
Pyhä piika taivaallinen,
Kultanen sinulla kukko2,
Kana kullan karvallinen;
5 Katkaise kanalta siipi,
Sulka kultanen kukolta,
Jolla voijat voipunutta,
Pahoin tullutta paranna!
Voija alta, voija päältä,

io Kerta keskeä sipase,
Keskee kivuttomaksi,
Alta aivan terveeksi,
Alta averettomaksi,
Päältä tuntumattomaksi,

15 Jottei tuska päälle tunnu.
Kipu keskee kivistä.
Pakko syvään3 pakene,
Jotta sais sairas muata,
Vikainen vieredellä,

20 Heikko henkensä vetää
Minun silmin nähtyyn4.
Käsin päällä käytyyn,
ITenkin huokailtuun,
Suun sulin puheltuuni j.n.e.

1827. Ilomantsi. Salminen, Kaarina,

n. 8. —13.

Megri järvi. Tatjana Huohvanainen,
57 v.

Neitsyt Marii,
Pyhät piika armollinen,
Lennä kullassa käkenä,
Hopiassa kyyhkysenä,

1826. ' kk:ss,i pieni alkukirjain.
— 4 r. (= nähtyäni).

1828. ' Kerallesi.

5 Tuo pullo puhasta vettä,
Pikkusella kuppisella,
Sormen pian sovittavalla,
Kippeehen voiteheksi!

1828. Ilomantsi. Eur. H, n. 177. —45.
Hattupää.

Kipu tytti, tuonen neiti

Kipuja keräeleepi.

Kivut kääri kertoilisi1,

Vaivat vasten rintojasi,
5 Vre juoksulla jokehen,

Samalla saraj aliisi!
Mehiläinen, ilman lintu,

Tuo mettä metsolasta,

Simoa tapiolasta,
io Läh'e tok, elä tottele,

Ota vasta siiviksesi,

Lappehinen purstoksesi!
Jo on aikoa vähemmin,

Pikkuruinen piitamoa,
is Jo tulla tuhuttelevi,

Käyä käärämöittelevi

Kuusi kuppia sylissä,

Seitsemän sel'än takana,

Missä mettä, kussa vettä,
20 Kussa voietta hyveä;

Nuo on täynä voitelua,

Vian päälle vietäviä,

Vammoille valettavia.

1829. Ilomantsi. Krohn n. 8442. —85.

Piimävaara. Heikki Sorjonen.

Voide.

a. Kun tekee. Vaikka mikään ol-
koon loihun alku. niin se lauletaan.

- 2 kukk|a| : kukko. — - p. (eli syömään).

Voiteen luku. 1829—1835.

111

Mehiläinen ilman lintu,

Ota nyt vastat siiveksesi,

Lapioinen puistoksesi,

Mene, lennä löyhyttele
5 Yheksän meren ylite,

Meri puolen kymmenettä.

Jo tulla tuhutteloo,

Käyä käärämöittelöö,

Kuusi on kuppia otassa,
io Seilitemän selän takana,

Kussa on vettä, kussa mettä,

Kussa vo ij että hyvee

Vian päälle vietävee,

Pantavo o p a r maili e .
is Koita, Jeesus, kielelläsi.

Suullasi, sulanen Luoja.

Onko näissä voiteissa

Vian päälle vietävee,

Pantavoo par maille!

(3:nnella kertoo tulee vasta hyvät

voiteet).

20 Mehiläinen ilman lintu

Ompa on näissä voiteissa

Vian päälle vietävee,

Pantavoo parmaille.

Suli voi sulattaissa,
25 Rasva räyvyteltäissä,

Sulemmat sinun vihasi.

Eikös viikkoo vihatko,

Ellos kauan kanmtstelko,

Ellos märille mänkö,
30 Ellos visvolle viruo

Minun suin puheltuani,

Hengen huokaheltuani.

b. Kun voijetta teköö, niin sanoo

joka loihun alussa:

Tule nyt, Luoja, loihtimaan.
Jumala, puhaltamaan!
En puhu omalla suulla,

Puhun suulla suuren Luojan,
5 Herran hengellä hyvällä.

(ja 3 kertaa. i

1830. Ilomantsi, Krohn n. 6791. —85.
Lutikka. Paavo Pesonen, yli 40 v.

Mehiläinen.
Mehiläinen ilman lintu,
Lennä tuonne löyhyttele,
Meren yheksän ylitefe,
Meren puolen kymmenettä.
5 Jo tulla tuhutteloo,
Sata on sarvie selässä,
Tuhat on kuppie kukuilla,
Ne on täynnä voiteita.
Voia alta, voia päältä,
io Voia kerta keskeltäifc.
Alta aivan terveheksi,
Päältä tuntumattomaksi,
Keskee kivuttomaksi.

1831. Juuka. Krohn n. 11813. —85.

Petrovaara.

Raudan synnyssä; ks. n. 471.

1832. Juuka. Krohn n. 11815. —85.
Petrovaara. Olli Yletyinen.

Puun synnyssä; ks. n. 308.

1833. Bautav. Krohn n. 11125. —85.
Alaluosta. Paavo Pitkänen, (io v.
Raudan synnyssä; ks. n. 474.

1834. Rautavaara. Olliini 'nm /'. n.
291. —92.

Mehiläisen jälessä; ks. n. \l'i~.

1835. Nurmes. Krohn n. 9135. —85.

Manauksessa: ks. n. 172'.».

! 12

Taudit.

1836. Nurmes. Pfaler n. 1. -

Mehiläinen.

Mehiläinen, ilman lintu,

Satajalka toaaratuinen,

Läheppäs mettä noutamaan!

Lennä siipesi simaan,
5 Sulkasi sulaan

Yli taivosen yheksän,

Taivaspuolen kymmenettä,

Tuo siivissä simoo,

Sulassa suloo
io Kipeelle voiteeksi,

Vammuile1 vaiheeksi!
Jo tulla tuuhuttelee,

K;'i y v;i kääkäröittelee;

Kuusi on kuppia sylissä,
is Seihtemän selän takana,

Kaksi kainalossa:

Missä mettä, missä vettä,

Missä voi'etta hyvää.

Voi'a2 alta, voi'a päältä,
20 Keskeltä kivuttomaksi,

Alta aivan terveeksi,

Päältä tuntumattomaksi!

Tie yöllä terveeksi,

Päivällä imanteeksi!

1837. Xn nti rs. Pfaler n. 37

Voiteen luku Lipeälle.
Aivan sama kuin ('(lellinen!

1838. Pielisjärvi. Sjögren n. 165.
Mehiläinen ilman lintu!

Lähe mettä noutamaan,

Simoa tapoamaan;

Ja tuolla kulkovalla tielläs

-85. 5 Lennäk ylte meren yheksän,
Vielä puolen kymmenettä!
Jouu tuoltai kerkemmin,
Käy tuoltai välemmin,
Ja käy kuun kehiä myöten,

io Samook päivän ääriä myöten!
Jou'u tuoltaa kerkemmin etc.
Välemmin tarvitaan,
Koska hätä päivät päälle käyvät.
Neityt Maaria emonen1!

15 Jouu sinääk pikemmin,
Käy sinäi välemmin;
Välemminpä tarvitaan
Hätäisen huutaissa.
Pakkosen parkuissa.

20 Jo tuohi tulla tuhutteloo,
Käyä hyöbäröittelöö,
Kuusi on tuollai kuppia sylissä.
Seihtemän selän takana;
Kuss' on noissa mettä,

25 Kuss' on laatoo kutaak.
Niin pistääten yhen tuuman
Kautta Iesuksen avulla,
Tolkulla luojan totisen,
Siipen taahan2 yhteiseen simaa,

30 Sulkannuk voihen sulaan,

Jottei viivy vika mikän päälle

kauan.
Jos rneijän kätemme ej käynne,
Niin käyköön käet Jumaliin,
Sopioon sormet Luoj;m!

35 Hänen on käymät kuitengin kä-
-25. tesä,

Sopivammat luojan sormet.
Tulkaan nyt Jumalan3 avulla,
Tolkulla luojan totisen,
Poikoset, ottamaan yhteistä

—85.

1836. x Vamm|oille| : Vammuile. — 2 Voi'a|nj : Y.

1838. l kk:ssa iso alkukirjain. — a tahan : taahan. — 8 nyt |luo| Jumalan: n. .1.

Voiteen luku. 1838—1841.

113

40 Suuhunne suloja,
Kesävettä kielellennek,
Kipeilleni voiteeksi!

1839. Pielisjärvi. Krohn n. 8794.— 85.
Sokijärvi. Antti Yinne. 60 v.
[Mehiläinen voiteita — Kipusanoja.]

Herhiläinen Hiien lintu,

Lähes on mettä noutamaan,

Simoo tapoamaan,

Kasta siipesi simassa,
5 Sulkasi sulassa voissa!
Oli on aikoo Vähänen,

Jo tulla tuhutteloo,

Käyä käärämöittelöö,

Kuusi on kuppia sylissä,
io Seihtemän selän takana,

Kussa on mettä, kussa vettä.

Kussa vo ij että hyvee

Vian päälle vietävee.

Voias on alta, voias päältä.
15 Alta aivan terveeksi,

Päältä tuntumattomaksi!
Kipu tytti, Tyyni neiti,

Kivut kääri kertom,

Vaivat vasten rintojasi,
20 Vie juoksulla jokeen,

Samassa sarjahasen!

1840. Pielisjärvi. Krohn n. 8946.
—85.
[Voiteensanoja — Manausta.]

Mänkeepäs pihalle kahtomaan,
Joko ukko Turjasta tulee,
Lapista laskoo
Kuutilla kuparisella,
5 Venehellä vaskisella,
Joko tulla tukutteloo,

Joko käyvä kääkeröittelöö

Kuusi kuppia sylissä,

Seitsemän selän takana,
io Kussa on vettä, kussa on mettä,

Kussa on voijetta hyveä.

Voia alta, voia päältä,

Voia keskeltä kivuttomaksi,

Jott' ei tuska syömeen tulisi,
is Pakko päälleen panisi,

Jotta saisi sairas maata,

Heikko huono hieretellä!
Ota hiiestä hevonen,

Vuoresta valittu varsa,
20 Jolla hiihät Hiien maita,

Lemmen maita leyhyttelet!

Koe Icoittoo kotiisi

Ennen auringon alenemista,

Koin päivän koittamista,
25 Siellä on muutki murhamiehet,

Siellä on ikuiset pahan tekijät;

Siellä on syyä luutonta lihoo,

Syyä päätöntä kaloo,

Syyä miehen nälkäsen,
30 Haukata halun alasen.

Oli ennen mulla musta koira,

Rakki rauan karvallinen,

Joka söi syrjin suuret hongat,

Latvon lakkapäät petäjät.

1841. Pielisjärvi. Krohn n. 9084.
—85.

Viensuu. Salamo Oinonen.

Mehiläinen ilman lintu
Kanto mettä kielellään,
Mettä kielensä nenässä,
Kuusi kuppii kupeella,
5 Seitsemän selän takana,
Kussa on mettä, kussa on vettä,
Kussa on voijetta hyvee.

114

Taudit.

1842. Pielisj. Byynänen n. 22. — 93.
Lieksa. Tiina Ikonen. 65 v.

Mehiläinen, ilman lintu.

Mehiläinen, ilman lintu
Tulla tuhuttelee,
Käydä kääperöittelee,
Kuusi on kuppia sylissä,
5 Seitsämän selän takana:
Kussa mettä, kussa vettä,
Kussa voidetta hyveä
Vijan päälle vietäväksi,
Tuskan päälle tuotavaksi.

io Voida alta, voida päältä,
Voida kerran keskeltäkin,
Alta aivan terveheksi,
Päältä nuurumattomaksi,
Jottei tuska päälen pääse,

is Pakko syömmehen pakene!

1843. Pielisj. Kallio P, n. 35. —93.
Käärmeen synnyssä: ks. n. 1217.

Lepänoksia parannuskeinoksi
otettaessa.

1844. Kitee. Havukainen n. 8. — 96.
Juho Turunen.

Huomattavaa lepänoksia ottaessa
parannuskeinoiksi.
Kun lepänoksia otetaan metsästä
parannuskeinoiksi, on aina katkais-
tava vähän latvoja niistä ja viskat-
tava ne yli olan sekä sanottava:

Älä, mehtä, tule veloille!

Kalmanväen otto.

1845. Korpis. Polschtareff n. 5. — 97.
Kokkari. [van Samsonov, 40 v.;

muuttanut \ ieksingistä.

— — Kuolleet nouseet, kummitte-
loot ihmisille, jos ihminen astuu hau-
tausmaan yli ja sanoo:

Nouse, kalma, kangahasta,
perkele, pyhästä maasta!

1846. Kontiolahti? Rytkönen A, n.
853. —95.

Selkii?

Kalaman väkkee ostetaa siten, että
hautuusmualta multoo otetaa. Rah-
hoo jätetää velaks. Myös otetaa ve-
laks. Siilon luvetaa:

Anna mulle velekoo,
Mull' ei oo tiällä rahhoo!

1847. Tohmajärvi. Hakulinen n. 347.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v.

Kalmanväen ottaminen.
Ottaa kirkkomöalta peäkalloi]kuk-
kulam pussiisaj ja sa(n)noo:

Läkkee nyt, kaikki kansan,
Pienet ja suuret, vanhat ja nuo-
ret!
En otav^vasten ihtiiri
Enkä vastev^vaimuun,
5 Enkä perettä vaste(n);
Otav^vastev^vastuksii,
Vastuksii voittamaa(n),
Ka(t)teita köatamaa(n)
Etiseltä il(i)maltan,
io Takaselta puoleltan.

Sitä söap pi(t)teev^vöav^va(j)-
joov vuuvve(n); jos pi(t)tää pitem-
pään, nir rupijaa ottajoo ihteesäv^
vaivoomaa(n). Ja se pi(t)tää viijjäk
takasik, se kun neät velaks otetaa(n);
sillö(n) sanotaa(n):

Kalmanväen otto. 1847—1851.

115

Täss^on omas ihelles,
Elä perim^miulta e(n)nee!

1848. Tohmajärvi. Hakulinen n. 354.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Kalman ottaminen.

Mennään hautausmaalle, otetaan
hattu päästä, kumarretaan ja sano-
taan hyvä huomen ja sitten otetaan
kolmasti multia ja joka kerran sano-
taan:

Hyvä kalama, kaunis kalama,
Valakii verevä kalama!
Nousen^nyt avukseri, annok-
sen,
Tuveksen, turvaksen
5 Vastuksii voittamaan,
Ka(t)teita köatamaan
Etiseltä ilmaltari,
Takaselta puoleltani
. En otaMapsiiri enkä laukojan

vaste(n),
io Otav^vastev^vastuksii,
Avuksen, annoksen,
Tuekseri, turvaksen.

Ja kalmaa pitää sitten pitää hyvin
tarkasti kukkarossaan eikä saa pidellä
vesisateessa.

1849. Pielisjärvi. Krohn n. 9322 b.

—85.

Hautuumaasta kun ihmisiä nos-
tetaan ylös, niin kierretään 3 kertoo
myötä päivään ja l:n kerran vasta
päivään ja sanotaan:

Onko vannoo väkee,
Ijän kaiken istunutta?

1850. Pielisjärvi.
—85.

Krohn n. 8737.

Hattusaaren kylä. Paavo Savolai-
nen, 60 v.

XahimlaisiUc.

Onko vanhoa väkeä,
Ijän kaiken istunutta,
Homeessa huokunutta?
Lyö löylyy kuumille kiville ki-
vettömille^),
5 Kokko honka haltijoille,
Paju-pehko parran päälle!
Jos minussa ei miestä,
Niin on minun vanhemmassa vel-

jessäni,
Joka hyppäs sota-tamman lauta,

selle,
io Ajo yli yheksän meren,
Meri puolen kymmenettä.

Maanväen otto.

1851 . Tohmajärvi. Hakulinen n. 352.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Maanväen ottaminen.
Pitää ottaa kolmelta veronmaalta
pellonaidan sisästä leppähantsukalla
riepuun multaa ja aina sanoa:

Nousen^nyt möasta mannum^
mullat,
Pellosta perun u(r)root
Kerallari keikkumaan,
Kansan kavehti(m)maa(n),
5 Avuksen, armoksen,
Tuveksen, turvaksen!

116

Taudit.

Kuun tervehtiminen.

1852. Suistamo. Krohn n. 7561.— 84.
Kirkonkylä.

Terve uuvella kuulla,
Kultasella kuninkaalla,
Kuu hupela, leipä turpie.
Anna Jumala rauhaa, tervehyttä
uuvella kuulla!

1853. Juuka. Krohn n. 11907. —85.
Petrovaara. Olli Yletyinen, 66 v.

Terve uuvelle kuulle,
Terve terveyttä] alle,
Äijä saamiseksi,
Vähä syömiseksi,
5 Minä vanha terveeksi,
Sinä nuori sairaaksi!

(Piti männä pihalle kahtomaan).
Vettä lääkkeeksi ottaissa.

1854. Impilahti. Krohn n. 5203.
—84.

Nouse, neito, lähtehestä,
Hienohelma, hettehestä
Kaikkine kansoinesi,
Perkele, pereineisi,
5 Nouse Hiittä hieromahan,
Paholaista painamahan,
Vuorelaista voittamahan!

(Otetaan vesi lähteestä ja sillä veillä
sitte pestään ihtensäl.

1855. Korpiselkä. Härkönen I, n. 316.
—00.

Vieksinki. Stepu Iivanantytär Vor-
nanen, 57 v. Kot. saman pitäjän Toi-
vu järveltä.

Vein ottuas lekahutetah sidä kolme
kerdua enne otandua j a tehäh tervehys:

Terveh, vein ishännät, vein
emännät!
Vein ishändä, kuldahattu,
Vein emändä, kuldalakki,
Anna vettä, anna mettä
5 Kuldasella kuppisella!

1856. Suo järvi. Lamminen n. 4.
—10.

Kaitajärvi. Akulina Miikkulainen.
50 v.

Kun sauna lämmitetään sairaan
kylvettämistä varten, lausutaan sau-
navettä otettaissa:

»Otan vettä vennos joves,
pyhän virran pyördehes,
engö syyvä, engö juuva:
otan kibeil voidjehiks,
5 tauvin pahan tappajaks.»

1857. Kitee. V inter ja Hannik. n.

151. —87.
Kylvetyssanoissa; ks. n. 1762.

1858. Kitee. V inter ja Hannik. n.

152. —87.
Kylvetyssanoissa; ks. n. 1763.

1859. Tohmajärvi. Hakulinen n. 110.

—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v. Kuullut taloll. Matti Rouvi-
selta Kiteen pit.

Vedenotto lähteestä.
Kun menet lähteelle, niin ota lepän-
varpoja ja ota sitten lähteellä hattu
päästäsi pois ja sano:

Vettä lääkkeeksi ottaissa. 1859—1861.

117

HyCvOvee1 huomenta, hy(v)vee
huomenta!

tai

Hy^vee1 päivee!
tai

Hy^vee1 iltoo!

Ja sitten pitää vetäistä lepän var-
voilla lähteen päällitse ja taas kol-
masti siitä viivasta poikkipäin ja sa-
noa:

Veen isäntä, vein emäntä,
Veerj^kuulusa kuningas,
Veen hippa halliparta,
Veen ainoo asukas!
5 Mie tulin ostamaav^vettä siulta
Lastan puhistook,
(tai muuta varten).

Sitten panna kätensä ristiin ja lukea
kolme lukua: isämeidän, uskontun-
nustus ja Herran hyvästi siunaus.
Sitten vuolasta kolmasti hopeata läh-
tiisen ja sanoa:

Veen isäntä, [vein emäntä],
Veeii^kuulusa [kuningas],
Veen hippa [halliparta],
Veen ainoo [asukas],
5 Täss^oiQ^kullat kul(u)milles,
Hopeiset sil(i)milles!
Mie en otav^vettä velaks,
Mie otav^ vettä ostom^peälle
(Siks ja siks tarpeeks).

Sitten kun otat vettä puteliin tai
muuhun astiaan, niin tipauta takaisin
kolmasti siitä astiasta. Sitten kun
lähet pois, niin ojenna kätesi ja sano:

No hyväst, hyväst,
Veen isäntä, [vein emäntä],

Veeii^kuulusa [kuningas],
Veen hippa [halliparta],
5 Veen ainoo [asukas]!
Hyväst, hyväst!

Sitten kun otat kolmelta veron-
maalta2 lepänvarvat ja kastelet ne
sillä vedellä ja niillä sitten pyyhkii
elävää tai lasta, jossa on riesa tai
muu, niin kyllä paranee.

1860. Tohmaj. Hakulinen n. 112. —89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen

73 v.

Veden parannus.

(Naiset kun tekevät konstijaan ja
lyylittelevät, niin »hinkovaaU veden,
niin että rietas henki pääsee siihen
asumaan, jotta se esm. lapselle ei ole
terveellistä. Se pitää parantaa ja siu-
natah

Mennään vain luo, tehdään hyvä
huomen, ja jos tahdotaan ottaa siitä
äskensyntyneelle lapselle, pitää sanoa:

Hyvä veen isäntä, veen emäntä,
Veen^kuulusa kuningas,
Veen hippa halliparta,
Veen ainoo asukas!
5 Emonne otav^vettä velaks,
Mie otav_vettä ostom^peälle
Siks ja siks tarpeeks,
Sen ja sen isän ja äitin lapselle.

1861. Ilomantsi. Laitinen H, n. 29.
—65.

Sanat vettä lääkkeeksi ottaissa.

Vesi on vanhin veljeksistä,
Kosken kuohu ahleista1,

1859. * kk:ssa pieni alkukirjain,
maksetaan.

1861. » r. (= kahteista).

— 2 s. o. kokonaiselta konnulta, jolta veroa

118

Taudit.

Jumala pukelioista.
Mato syö muan vihoja,
5 Sammakko vein vihoja,
Joll' on Ristus ristittynä,
Kastettuna kaikki valta.

1862. Pielisjärvi. Krohn n. 8885.
—85.

Jaakonvaara. Kärkkäinen.
(Taikaoettä kun otetaan).

Annikki, metän emäntä,
Nouse kullan muutteille,
Hopeen vajeuksille,
Ota kullat kullistasi,
5 Hopeistasi hopeet!

Ajos (paise, rupi).

1863. Sortavala. Hainari. Valvoja

1886, siv. 124.

Rautalahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

Ajosta parannetaan seuraavalla ta-
valla. Kuumennettiin »ukontaltta» ja
painettiin sillä kipeätä paikkaa. Tätä
tehdessä luettiin seuraava loitsuluku:

Puuhun punkat, maahan mäh-
kät,

Vuorehen veriäkämät;

Puun juuret punottamahan,

Lepän juuret leusomahan,
5 Pajun juuret paisettumahan.

Kivii kivistämähän,

Paasii pakottamahan.

Ei kivet kipuja kestä,

Paaet vaivoja valita.
io Kivo keskellä mäkeä,

Loukko keskellä kiveä;

Tuohon tuskat tungetahan
Sekä pakot paiskatahan.

Oli miulla ennen musta koira,

15 Rakki rauan karvallinen,
Joka söi kylän koirat,
Kylän noijat noppajaili.

En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,

20 Herran hengellä hyvällä
Nämä päästöt päästämähän,
Puutunnaiset purkamahan,
Kirolaiset kiehittelemään,
Rikoksista riisumahan.

1864. Sortavala. Hainari. Kuv. Raja-
Karj. s. 77. —95.

Sama kuin edellinen.

1865. Sortavala. Vauhkonen n. 2.
—21.

Kuultu Kiteellä.

Sieltä [tuvan sillan alta eli »karsi-
nasta*] ottivat he erääseen kapus-
taan — - taisi olla vanha kokkelka-
pusta- — multaa ja painalsivat hiljal-
leen kolme kertaa sen kapustan ulko-
pohjalla jokaista paisetta ja sanoivat:

Painu, paha, eläkkä ylene!

1866. Sortavala. Vauhkonen n. 3.
—21.

Kuultu Kiteellä.

Painettuansa noin panivat he sitten
mullat kapustasta takaisi samaan
paikkaan maahan, josta ne ensin otti-
vatkin ja sylkäsivät kolme kertaa
mahtavasti päälle sanoen:

tuonne sun, paha, manoan,
alene, äläkkä ylene!

Ajos (paise, rupi). 1867—1869.

119

1867. Impilahti. Sirelius n. 158.

—4:7.

Rupi loihtii.1

Ruskia ruen kuningas,
Paha paisehen emonen1,
Miksis sait rupisen poian
Rupisesta persehestä,
5 Äkämäisestä lävestä?

Herkiä nyt helottamasta,
Paha Maria2, muatumasta,
Ilma rietta, rientymästä
Karvalta kavon tekemän,

io Emon tuoman ruumihilta!
Summasta out sie sukusin,
Sula jumailisi, kau kaiheilis,3
Kiviä kivistäköhön,
Paasia pakottakohon,

15 Lepän juuret lensukohon,
Pajun juuret paisukohon,
Hajotkohon huavan juuret,
Kasvakohon katajan juuret,
Petäjät pöhöttyköhön,

20 Elköhön ihon imeisen raukan!
Punikki, punainen lehmä
Juosten juomahan menevi,
Juosten juomasta tulovi,
Elä toivo torstakia,

25 Pyhä iltoja ikävöi,
Torstait4 torottelovi,
Pyhä illat itkettävi,
Tule hiiret hieromahan,
Koin tähti painamahan,

30 Jumala parantamahan!

1868. Impilahti. Sirelius n. 220.
—47.

Rupi1 loihtu7 .

Ruskia rupinen herra2,
Paha paisehen isäntä2,
Summasta olet3 siinyt,
Tietämättömästä out tehty.
5 Summoa sumehu,
Kaitoa katuupi,
Pantu hiiri hieromahan,
Paunun[?] tähti painumahan.
Painu poisi paisumasta,
io Alene ylenemästä,
Painu, älä paisu,
Katuhun, älä kasva!

1869. Impilahti? Polen n. 49. —47.

[Ajos — synnytyskivuissa.]
Rupee painillessa.

Ruskia rupinen herra,
Paha paisetten isäntä,
Äkämien ällittäjä,
Joka loi rupisen poijan
5 Rupisesta lähtehestä.
Puuhun punkat, maahan mahkat,
Pelto en perä ki vihin,
Kiven juuret kiintymähän,
Paasin juuret paisumaahan
io Koivun juuret kovettumahan,
Lepän juuret lensomahan,
Pihlajan pinsumahan!

Kaiva, karhu, kynsilläsi
Muhkuroita näitä, mahkuroita

1867. x kk:ssa iso alkukirjain; r. (mot skabb). — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. —
3 Säe osittain alleviivattu. 4 Torsta|k|it : T.

1868. * selitetty: Skabb. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — 3 Summasta siinyt:
S. *olet* s.

120

Taudit.

15 Kusiaisin kusipesihin,

Mauri f ai] sen mahkuroita!

Mie painan painettavoa,

Alennan alennettavoa

Sormella nimettömällä,
20 Nimen tietämättömällä.

Kuulin kurjan kuikuttavan,

Hätäisen häikättävän

Honkasessa huonehessa.

Mitä vaimonen potovi?
25 Vaitan lehtiä purovi,

Leheksiä leikkelevi.
Neitsyt Maaria emonen!

Tuo nyt kulta kirves,

Hopehinen tapparaissi,
30 Ratko lihanen aitta,

Laske lapsi lattialle,

Pientä sormea pihalle,

Oh piika eli poika;

Päästä piika pintehistä,
35 Vaimo vatsan vääntehestä,

Poika koprista kovista!

1870. Impilahti. Krohn n. 5281.
—84.

Paise.
Ottakaa muutetun huonuksen sei-
nään menkeä ja 3 oksoa kun on
yhessä parressa ja sitte pitää nimet-
tömällä sormella hural käel painoa,
sitte pitää sylkie, sitte pitää painoa
oksaa:

Kuin on tämä oksa kuivet-
tunu tuntumattomaksi,
Muka minun paise painukaan!

Taas käsköö lukie takaperin 9, 8
j.n.e. Kolmannen kerran lukehi/u:

Puuhun pulikat, maaha mäh-
kät,

Vetehen on veri-äkämät,
Lepän juurii levittämään,
Haavan juurii hajottamaan,
5 Koivun juurii kohottamaan,
Pajun juurii pakottamaan,
Ihmisen hipiä terveheksi!»

1871. Impilahti. Härkönen J, n. 2.

—08.

Kitelän kansak. oppii. Aleksanter
Kantelinen.

Kahtee katokaa
alta nuuru matto ma ks,
piältä tuntumattomaksi
Kuin päivä alenoo,
5 mukai tämä aletkoo,
kuin kuu kuluu,
mukai tämä kulukaa!

1872. Salmi. Krohn n. 7924. —84.
Räimälä. Helena Levantjovna,65 v.

Ajos (la pistos).

On pyhä Hlu kielti,
Kivet, kannot , kallivot,
I puut, metsät,
I asetan rauta-mäen,
5 I asetan multa -mäen,
I liete mäen, i kultu mäen,
I hobju-mäen, i vaskimäen, tina-
mäen.
Panen rautaset rahkehet,
Panen vaskiset vantehet,
io Panen kiviset kriepostit.
Keskellä kivuttomaks,
Päällä tuntumattomaks,
Kuulumattomaks i näkymättö-

mäks;

Arhangelskoi aapostol tule 12

i5 kymmenen avaimen kera

Ajos (paise, rupi). 1873—1877.

121

Ajoksii asettamaan,
Tautii tappamaan,
Kipielöi kivuttamaan,
Pakkoloi painuttamaan,
20 Amin, amin, amin!

1873. Suistamo. Eur. G, n. 474.
Paisehen san[at\.

Ruskia rupinen neiti,

Kau, pakana, elä kasva,
Painu, elä paisu,
Alene, elä ylene;
5 Kuin on kuu katoessaa,
Päivä maata mennessää,
Kaihempi sinä sitäi.

-46.

-10.

1874. Suistamo. Valve n. 196.
Alattu. Nikit Bogdanov, 76 v.
Mp. Helsingissä.

Paise.
Paisetta on paineltava vasemman
käden nimettömällä sormella 3 kertaa
ja sanottava:

Paise, painu, elä paisu,
Hävvii, elä hyövy,
Ka vo, elä kasu,
Ja mene seinään naulaks!

niin se männöö.

1875. Suistamo. Härkönen, 1, n. 397.
—00.

Aimäjärvi. Matrona Moisejevna;
oppinut Palaga Saharjevnalta.

Kun ajos, paise algaa tunduo, pidää
sidäpainellahuruankäjennjimettömäl
sormel kolmeh kerdah. Ensin on sil
sormel paineltava seinän kuivie oksie

kolmeh kerdah — kolmie eri oksua
joga kerral. Paisetta painelles luve-
tah:

Kuin tämä oksa on kuiva,

muga sie kuiva!

Majainpaise paranoo majainnahkal.

1876. Suistamo. Krohn n. 5578. — 84.
L uksujärvi. Irini Paiamoona, 70 v.

Paise
kuin syntyy, siitä on puun syämeen
on kasvaa koivun syämeen »päivän
näkemätöin» pahka semmoinen, sitte
kun sillä paineleepi, sanoo:

Amin, amin alene sinne,
Kuun kuulumattomaksi,
Päivän näkemättömäksi,
Päällä tuntumattomaksi,
5 Alla nuurumatto maksi,
Keskellä kivuttomaksi!

(3 kertaa).

Sitte on keräilävet (mavois-pesis
otetut), siitä niillä kivosilla painelee.

Amin, amin alene sinne,
Ota kivi kovas, ota kivi kovas!

1877. Suistamo. Salminen V, n.
2609. — % 20.

Loimola. Matoi Plattonen.
Näppylä1 tuloo, kolme yheksää (pai-
netaan):

Kuin tämä on huone liiku-
tettu, sinä liiku,
kuin oksat on kuivat, sinä kuivu!
Kavo, elä kazva!

Pyöritetää sormel (paiseen ympäri)
myötäpäivää (lukien joka kierrok-
sella):

1877. 1

Paise.

122

Taudit.

»Kymmenen, yheksän, kahek-
san, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1 ei yhtää.
Kavo, elä kazva!

1878. Korpiselkä. Mikkonen Ida, n.

215. —08.

Paiseet parannetaan siten, että pai-
netaan vasemman käin nimettömällä
oksia seinässä ja luetaan:

Kun ei soane yksi kukko yhek-
sää, kukko jäitsaa, kun ei ne piäs-
seet pojat lentelemään, sini sie
elä nouse; kun ei soane yksi ori
yheksää orivarsaa, sini sie elä
nouse, kun ne ei piässeet juokse-
maan. Siliä nurmi, lakia pelto.

1879. Suo järvi. Lamminen n. 6.
—10.

Kaitaiärvi. Akulina Miikkulainen,
50 v.

Paisuma saadaan paranemaan kier-
tämällä. Siihen tarvitaan linkkuveitsi
(skimnoiveitsi). Veitsen kätellä hei-
kosti pistellään paiseen ympärystä ja
jokaista pistoa tehdessä lausutaan:

Sie yksi, mie kaksi, (toinen

pisto)
sie kaksi, mie kolme j.n.e.
kunnes tulee:

Sie kaheksan, mie yheksän.

Kun siihen asti on päästy, alote-
taan taas yhdestä ja mennään yhdek-
sään. Tämä tehdään kolmasti ja sen- i
jälkeen yhdeksän kertaa sylkäistään.

1880. Kitee. Siren n. 80.

Maahisen paineleminen.
Kun tulee rupia).

-91.

Kipeitä kohtia painellaan turpeella
(kolme kertaa), joka on maasta lei-
kattu ympyräksi ja sitte pannaan sa-
malle paikalle. Painellessa sanotaan:

puuhun puhkut, maahan mäh-
kät, ei ihmisen iholle mitään!

1881. Kitee. Holopainen n. 10. — 03.
Kaisa Multanen (»Lapin Kaisa»).

Taika paisumia paranneltaessa.
Torstai iltana menevät parannet-
tava ja parantaja yhdessä saunaan.
Sitte ottaa parantaja muurin-päältä
kiven. Painelee sillä paisumia. Sylkee
ensin kiven päälle ja sanoo:

Thyi, kiviä kivistäköön1,
Paasia pakottakoon,
Menkööt kivut Kipuvaaran kuk-
kulalle,
Nyt on kallis tuorstai ilta.

1882. Kitee. V inter ja Hannik. n. 88.
—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Rupien parantaminen.
Painellaan kaivon pohjasta noste-
tulla mudalla rupia ja sanotaan:

jos sie oot, malma, veistä nous-
sut,
mie vetteen siun mannoon.

Ja pudottaa sitten takaisin kaivoon
se muta.

1883. Kitee. Lönnbohm n. 1568. — 94.

Kiteenlahti. Maria Ulla Timonen,
synt. Halttunen, 59 v.

Oi paise, mihin paneut,
Oi rupi, mihin rupesit,

1881. » r. (pakottakoon).

Ajos (paise, rupi). 1883—1885.

123

Kun tulit1 yksine yheksi,
Viisin, kuusin vierekkäin,
5 Seihtemän seläkkäin,
Kaheksan kaulakkain;
Ois saallekin sijoo,
Tuhannellekin tiloo!

1884. Rääkkylä. Paulaharjun. 3601.
—08.
Oravisaio. Heikki Luukkonen.

Tule löylyhyn, Jumala.
Rupia ja paiseita kun kylvetettiin,
niin lepästä tai pihjalasta tehtiin vasta
ja niillä kylvetettiin ja sanottiin:

Tule löylyy, jumala,

isä ilman, lämpimään,

tekemään terveyttä,

rauhoo rakentamaa!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,

vesi vanhan Väinämöisen.
No, mistä lie pulmat puuttu-
neet,

taikiit tapahtuneet?

Kivistäkö, kannoistako
io vanko vanhoista ukoista,

vanko vatturaunioista,

vanko siitä seipäästä,

missä on korppi koikkununna1,

musta lintu muukattuna?
is Niin erii, sie emätön henki,

luovu, luomaton pakana,

rikkomasta ristittyä,

kuatamasta kastettua!

Ei oo tässä sinun sijais
20 sijankaa tarpeella,

asunnonkaa himolla.
Mäne tuonne, kunne käsken:

Pohjan pitkään perään,

Lapin synkkään saloon;
25 siel on luutonta lihoo

sekä piätöntä kaloo

kaksin kattiloin tulella,

syyvä miehen nälkäisen,

haukata halunalasen.
30 Siellä on sijoo sinullen,

siel' on muutkin murhamiehet,

ikutset pahantekijät.

1885. Liperi. Lönnrot R, n. 792. —37.
Paiseillen.

Ruskia rupinen neiti.
Paha paisetten emonen.
Oi rupi, johon rupesit,
Oi paise, johon panihet,
5 Panihet paikkahan pahaan.1
• Rupesit ylen rumahan:
Et ylemmä, et alemma
Kalien persien välihin.
Jota k— in kynnettihin,
io Karavarsin karhittihin.
Pohjan entinen emäntä,
Nosta miekkasi merestä,
Lapiasi lainehista,
Jolla painat paisehia,
ia Jolla runtelet rupia.
Alennat yleneviä .
Vetelet verinäriä.

Puuhun pulikat kasvaohon,
Puuhun puhkat, maahan pahkat.
20 Vesahan verinärämät,

1883. 1 tu|u|lit : t.

1884. * myös: m[issä] o[n] k[oippi] koinittuna.

1885. x kk:ssa ovat säkeet 7—8 ennen säkeitä 5—6, mutta on järjestys nu-
meroilla muutettu.

124

Taudit.

Puun juuret punottuohon,
Lepän juuret liittyohön,
Hapatkohon haavan juuret,
Ei ruumis emosen tuoma!

1886. Kontiolahti? Lönnrot R, n. 736.
—39.

Poika synty Pohjolassa,
Lapsi Emalan lahessa,
Tullut ei miestä tuhmempata1
Untelompata urosta:
5 Söi syet, someret appo,
Hiilet kuivat kuippaeli,
Yöt oli kiven välissä,
Päivät piili paaen alla.

Keiku tuolla, Hiien kepla,
io Kuohu tuolla, Hiien2 kupla,
Rautasissa ämpärissä,
Rautavannetten sisässä!
Keiku tuolla. H[iien] k[epla]

Vaskisessa taikinassa,
15 Vaski vannetten välissä!

Keiku ete.

Sorkissa sotahevoisten, ■

Maantiellä teuhumassa!
N[eitsyt] M[aaria] emonen3,
20 Tuokkas miekkani merestä,

Lappeani laineesta,

Jolla hakkaan veriset haitat,

Verikannot katko elen,

Näitä pahan paisumia!

1887. Kontiolahti. Räty n. 8. Ennen
v. 1891 (?)

Pahemmin1 pakottavuun,
kovemmin kolotta vuun,

jottet saisi' öissä muata',
päten2 päivissä levätä;
5 rupi alle', rahka piälle',
kannu märkee väliin!

(jonkun sairaudella ilkkumista).

1888. Kontiolahti. Lukkarinen n. 254.
—09.

Paihola. Matti Turunen. 50 v.

Kovemmin kolott avuun,
Pahemmin pakottavuun,
Jottei saa öissä maata,
Päten päivissä levätä;
5 Rupi alle, rakko päälle,
Kannu märkää väliin!

1889. Polvijärvi. Kärki n. 30. —06.

Porraskorpi. Maija Hyvärinen. 70 v.
Kuullut lapsuudessaan kotikyläs-
sään.

Paiseen loihtu.

Voi, paise, mihin panetit,
Voi, rupi, mihin rupesit!
Parempi ois pajussa moatak,
Lepän kuoressa levätäk.
5 Sinä paise, kaunis paise,
Elä tule yksin, tule yheksin,
Saa satoja, tule tuhansin!

1890. Kaavi. Vartiainen A, n. 3. — 91.

Ajokselle.

Kovemmin kolottavuun,
Pahemmin pakottavuun,
Rupi alle, nahka päälle,
Kannu märkee väliin!

1886. > y. [tuhjompata. -

1887. » yi. [Pahenimi m.

y. Lemmon.
2 yi. [pätelm.

3 kk:ssa iso alkukirjain.

Ajos (paise. rupi). 1891 — 1896.

125

1891. Kaavi. Krohn n. 12249 b.— 85.
Sivakka. Silja Stiina Piirainen, 60 v.
Kun ajos nousemaan rupee, niin

sitte otetaan ruumiin kirstun naula ja
sillä 3:sti painellaan, ja sitte saunan
uunista kiviä ja 3:sti kullai kivellä pai-
netaan ja pannaan takasin ja siinä
loihetaan jotta:

Lepän juuret liettyvöön,
Pajun juuret paisuvoon,
Puun juuret punottuvoon,
Blköön iho imeisen!

1892. Pälkjärvi. Nenonen n. 11. — 95.
Kaukola. Paavo Pessi.

Taikatemppu?
Jos tulee joku ajos, kasvajainen
johonkin paikkaan, pitää painaa va-
semman käden nimettömällä sormella
ja sanoa:

puuhun puhkat, maahan mäh-
kät,
pellon peräkiveen!

1893. Kiihtelysvaara? Rytkönen A,
n. 628. —95.

Pajun juur paisukoo1, juuret

liettykö ö,

Koivun juuret korkein alentuv-

voo,
Rupi alle, rahka piälle,
Kannu märkee välille!

1894. Kiihtelysvaara. Rytkönen A,
n. 632. —95.

Heinävaara. Koljonen.

1892.
1893.
1896.

kk:ssa: Taikatempu.

paisukoo|t| : p.

Runo alkaa: IJofei tunnu|

Kun kovin kolottannoo,
Kovemmin kolottakkoo;
Jos pahon pakottannoo,
Pahemmin pakottakkoo!
5 Rupi alle, rahka piälle,
Kannu märkee välille,
Jott' et sais yössä muata,
Päten päivissä levätä!

1895. Kiihtelysvaara. Rytkönen A,

n. 713. —95.

Roksä. Kaisa Liisa Lappalainen,
69 v.

Ruven loihtii.

Voi rupi, mihin rupesit,
Voi paise, mihin panetit!
Puuhun puhkat kasva vuu,
Puuhun puhkat, muahan pahkat,
5 Vettee ver näpärät,
Et ylemmä, et alemma,
Kun kahen perseen jämälle!

1896. Ilomantsi. Lönnrot Ub. n. 3.
—38.

Paiseellen.1

Painamaan paiseita
Juurin juurtumattomaksi,
Äärin ärtymättömäksi,
♦Keskeek kivuttomaksi]*,
5 Jott ei tunnut vähiää[k],
Hoomaiia[?] pikkuistaa[k]
Yhen yön pimehellä,
[Yhen] päivän valkeuella.
Kaine2 kuun nostessaan,
io Kaine2 päivän viertessään,

2 Kai : Kai/?e.

126

Taudit.

Kaihempi sinä sitäi.
Katuos, ellys kasvuo,
Miehen kuolleen kohtuun [?],
Ikimeiieen ihoon,
15 Manalaisten vaatteihin,
Helmoin hengen lähtenehen.

1897. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 331.
46.

Ruven sanat:

Voi, rupi, mihin rupesit,
voi, paise, mihin panitet,
ihoon imentoraukan,
karvahan ka von tekemän,
5 imin tuoman ruumihisen.
Ennen1 puhka puuhun kasvoi,
puhka puuhun, mahka maahan,
kuusehen verinen kupla,
paha paise pihlajahan.

io Ruskia rupinen piika,
paha paisetten emonen
synnytti rupisen poian,
äkähisen ällitteli,
äkähäisestä lävöstä,

15 rupisesta persehestä;
jopa viskasi vihansa
ihoon imento raukan,
karvahan kavon tekemän,
imin tuoman etc (niinkun eellä).

1898. Juuka. Krohn n. 11894.— 85.
Kaj oo. Eerikka Yletyinen.
Rauhasta ja ajosta kun painettiin,

sian kärsä otettiin ja koivusta päivän
näkemätön, joka kuoren sisään kas-
vaa:

Painu pois, pahanäkönen,
Kaihi kuu katoissaan,

Päivä maata männessään
Ja kaihempia sinä sitäi,
5 Kuun kuulumattomaan,
Perin tietämättömään.
Tuomen juuret turvotkoon,
Pajun juuret paisuvoon,
Lepän juuret liettyvöön,
io Elköön imeisen iho!

1899. Juuka. Kärki n. 29. —06.

Petrovaara. Juho Voutilainen, 52 v.
Kuullut kotikylässään nuoruudes-
saan.

Ajoksen loitsu.

Pahemmin pakottakoon,
Kovemmin kolottakoon,
Jottei saisi öissä muata
Eikä päivissä levätä!
5 Rupi alle, rahka peälle,
Kannu märkee väliin!

Näin loihdetaan leikillisesti, kun
tulee puhetta toisen äkämästä.

1900. Juuka. Krohn n. 11437.— 85.
Pekka Simonen. — Mp. Rautavaa-
rassa.

Jos näköö missä märättäjän tah
ajoksen, niin sitte loihtoo:

Rupi alle, rahka päälle,
Kannu märkee väliin,
Kovemmin kolottavoon,
Pahemmin pakottavoon,
5 Jotta ei öissä maata saisi
Eikä päivissä levätä!

1901. Rautavaara. Krohn n. 10467.
—85.

Alakevretti. Mauno Rissanen.

L8S7. x Säkeissä 6 ja 10 on pieni alkukirjain.

Ajos (paise, rupi). 1901—1906.

127

Paiseita.

Kun lie kipee, niin kivistyvöön,
Kun lie paha, niin pakottavoon,
Tulkaan rupi alle, rahka päälle,
Kannu märkee väliin!

1902. Rautavaara. Krohn n. 10687 a.

—85.

Puumala, Honkamäki. Heikki Lai-
tinen, 39 v. Kuuli Pitkässärannassa
aunukselaiselta.

Kun semmonen kipee tulee imei-
seen, joka ruvet tulee, maahinen, ote-
taan maasta 3 pyökyräistä ja niillä
3:sti painellaan sitte sitä kipeetä ja
sanotaan:

Painu maahan, maahijainen,
Matalat on maallai jalat,
Sinulla vielä matalammat.

1903. Nurmes. Krohn n. 9483. —85.
Höljäkkä.

A l/os.

Jo tulee pohjotuuli,
Sata hanka hakkoaa,
Kuusi kuppia selässä,
Kussa mettä, kussa vettä,
5 Kussa vo ij että hyvee.
Voia alta, voia päältä,
Keskeltä kivuttomaksi,
Alta aivan nuurumattomaksi,
Kannu märkee väliin,
io Rupi alle, rahka päälle!

1904. Nurmes. Krohn n. 9772.
Kaihunpää. Tyttö.

Huhhuh, kun lie kipee, niin ki-
vistäköön,
Kun lie paha, niin pakottakoon,

Rupi alle, rahka päälle,
Kannu märkee väliin!

1905. Pielisj. Krohn n. 8692. —85.
Vuonnislahti. Paavo Tikka 46 v.

Itneisestä ajokset.
Kun ajos on ajanna, jotta märälle
tulee jo. Syön jo hautuu ja alkaa
märkä valuu. Mää mehtään ja eti
Tapion kämmen, näre, jossa on kaikki
oksat alaspäin latvasta ja sitte putista
siitä ajoksesta syön siihen Tapion
kämmenen päähän ja ota siitä naavoja
sitte ja niillä naavoilla ota se syän ja
pane siihen Tapion kämmenen päähän
ja sano niin jotta:

Älä lähe tuosta, ennenkun

pojan poika,

lapsen lapsi valkealla hevosella

ajaa!

Vaan elä kato jälelles enee sen koom-
min, kun teet.

1906. Pielinen. Kallio P, n. 14. —92.

Loihtii.
(Tuntematon, missä käytettiin i.

Paremmin päkottavuun,
Kovemmin kollottavuun,
Jott' et saisi öissä maata
Etkä päivissä levätä;
5 Yöt pyöri pyllylläsi,
Päivät pääkukkurallasi!
Rupi päälle, rahka alle,
Kannu märkää väliin!

Ammus (kts. Pistos).
Hammasmato.

1907. Uukuniemi. Tuokko n. 28. — 13.
Mensuvaara. Aaro Toiviainen.

128

Taudit.

[Heräjääkö Tuonen toukka —
Kunne mie sinua lähätän — Ilmarin
pajassa tehty jousi — Voiteen sanoja.]

Hampaansärkyloitsu.

Heräjääkö tuonen toukka

Syömästä, kaluumasta

Haluisia hampaitani

Ja luisia leukaluitani?
5 Kunne mie sinua lähätän?

Tuonne mie sinua lähätän:

Rutjan koskeen kovaan,

Vaski vanteen sisään,

Siell' on muutkin murhamiehet,
10 Ikuiset pahantekijät.
Jos et sie sitä totelle,

Mänen mie pajan Ilmarille,

Tien mie teräksestä tensun,

Vaskesta valatan joutsen,
is Jolla ammun tuonen toukan,

Lutskautan luun purijan.
Neitsyt Maaria emonen,

Puhas muori Maariinen,

Voi'a noilla voiteilla,
20 Joilla Luoja voiettiin,

Kaottiin Kaikkivaltias!

1908. Salmi. Krohn n. 8052 a.

—84.

Hanhivaara. Stopa Jakoljof, yli
60 v. Kuullut isältä.

Hammastauti.
Naverkkasel kaivetaan loukku, verta
kaivetaan, pihlajaseh leppäh ajetaan:

Ei pie tulla,

sunoo,
Kuni ei tulla

yheksällä orihilla ottamaan,
Yhen tamman kantamalla.

1909. Suistama. Europ. G., n. 486.
—46.

[Parralle madot — Paistutkos mato
manalan — ]

Hapenille parta kasvo,
Parralle maot sikesi,
Tuopa lai'oille levisi
Ja hajosi hampahille
5 Syömähän verilihoja,
Veriluita luhtomah.
Häpiätkös, mato manalan,
Hirviätkös, hiien koira,
Käsin päälle käyt[yäni]!

io Paistuukos mato manalan,
Torajaakos tuonen touk[ka]
Pirun pihtien välissä,
Hiitten hiilien se'assa,
Rautasessa rieht[ilässä],

is R[autasen] munan sisässä?
Leviääkos lemmon leuat,
Hajoaakos hiien hammas
Halusista hampahista,
Lempisistä leukaluista?

1910. Suistamo? Polen n. 4. — 47.

Hampain loihtu.

Kuka nosti mammon maasta?
Uros mullasta yleni
Rauta suuna, rauta päänä,
R[auta] kintahat kä'essä;
5 Toi kipuja tullessansa,
Joilla hampahat hajotti,
Leuka-luita leikkelevi.

Vaan Katri Kipokaponen,
Veen emosen vanha piika,
io Kulkovi pihoja1 pitkin,
Lakasevi lattihia,

Hammasmato. 1910—1912.

129

Kikka tarttu hmtasehen;

Tuosta tuo paha sikisi,

Hammasten ha jottelia ,
15 Leukaluien leikkeliä.

Missä mie sinua paistan?

Tuolla mie sinua paistan:

Jalka-niekka kattilassa,

Rautasessa riehtilässä,
20 Turkasen tulen seassa;

Siinä sulkasi sula vi,

Höyhenesi lämpiävi

Halusista hampahista,

Lempesistä leuka -luista,
25 Syömästä, kaluamasta,

Hampahia hajottamasta.

Revi nyt lemmon leuka-luita,

Kisko käärmehen kitoja!
Millä mie sinun sovitan?
30 Suoloilla sinun sfovitan],

Rakehilla rautasilla,

Puremasta , paistamasta ,

Hampahia hajottamasta ,

Ihosta imentö raukan,
35 Emon tuoman ruummihista.

1911 . Suistamo. Salm.V. n. 1444. -08.
Pienisarka. Jelessei Valokainen.
Hamban kivull.

Migäs tuo tuli,
Kidaheni kivut?
Lemboko leuggia levittää,
Häijyko hambaita pakottaa?

Ota hevon kenkänaula, kolistele
leuggojasi; saaha veri ulos. Kostut-
taa naulan, Ivyä kolmeen puuhun:
pedäjääh, hoabah, leppää.

s Jos ei kibuja kevendä,

poadusta paranna,

Otan oigein käsillä,

Jokuhan lembo leuoista eroo,

Igenistä irdaudu.
io Puhun suulla puhtahalla,

Herran hengellä hyvällä,

Läikyttelen lämpimällä.

Peästä, synti, peästä, Luoja,

Peästä, peälinen Jumala,
15 Lemmon leuvoin levittämises,

Hambahien hajottamisesi

Irdau imeises irki,

Peäse, paha, päiviksee

Minun käsin käydyäni,
20 Minun kobrin koidellun!

1912. Suistamo. Krohn n. 7653.— 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka.
Kuultu omilla seuduilla.

Hammastauti.

Pannaan riehtilään suolaa ja pan-
naan kylän raunion päällä.

Torajaago Tuonen toukko,

Xarajaago maan matonen,

Pirun pihtien nenässä,

Kuka sinun, saatana, tähän käski,
s Xiveliitä niutamas,

Jäseniitä jäytämäs,

Hammasta kolottamasta?

Tuonnehan minä sinun, perkele,

manoan

Pimiäse Pohjolaan,
io Tarkkaan Tapiolaan,

Hopijaisen pöyän päähän,

Rautasen rahin nenään.

Suolal pitää hieroa sitä paikkoa,

mitä kolottaa.

1910. 1 pihoja jmyötenj pitkin : p. p.

130

Taudit.

1913. Suojärvi. Krohn n. 5793. —84.
Huttula. Agafia Davidov, 55 v.

Kuuli isältä David Grigorjov Nor-
palta.

Hampahan puhevirsi.

Nouse mainiani maalla,

Teräs ten/m liettiällä,

Ympyräine, pyötyräine,

Kaluaja, kolua ja,
5 Purija, loukkaaja.

Millä ammun Tuonen toukan?

Sillä ammun Tuonen toukan:

Varren vaskisen valan,

Teräs teijosen panen,
io Sillä on ammun Tuonen toukan.

Kunne mie hänen panen?

Tulisille riehtilöille.

Kubla siellä kuusi vuotta,

Seuro seitsemän keseä!
is Kunne mie panen hänen?

Yheksän meren ylitse,

Puolen merta kymmenettä.

Sinne mie hänen manoan,

Kuuluisi kuuna päivänä,
20 Ilmautuis tänä ikänä.

1914. Kesälahti. Käyhkö n. 42. — 21.

Ha[m~\mastauti.'1
Vietiin2 sairas siihen huoneeseen,
jossa ruumis oli ollut laudalla. Huone
oli sairaan mitattava 3 kertaa myötä-
päivään, samoin 3 kertaa vastapäi-
vään sylillään ja sitte mennä ovesta
ulos ja ei katsoa jalolleen, ennenkuin
oli päässyl savupuun alle eli lämpiä-
vään huoneeseen. Sitte 3 veromaalta
otetut leppäpuun oksat sidottu puna-
sella langalla yhteen ja suolaa, 3 kunin-

kaan rahaa y.m. pussiin, ja sillä
kierrettiin sairas 3 kertaa myötäpäi-
vään ja samoin vastapäivään. Pään,
keskiruumiin ja j aikain ympäri pyy-
hittiin niillä tahuksilla ja luettiin
Isämeidän rukous, uskonkappaleet ja
Herran siunaus. Sitte vietiin tahukset
hautausmaalle ja viejä ei saanut kat-
soa jälelleen ennenkuin pääsi lämpiä-
vään huoneeseen.

1915. Kesälahti. Lönnrot 8, n. 230.

—28.

Villala. Humuvaara. Juhana Kai-
nulainen.

[Hyöpyräinen, pyöpyräinen, tie-
täänpä sinun sukusi — ■ Tuonen pojan
tulinen jousi.]

Hamasmaon tarina.

Hyöpyräinen, Pyöpyräinou,

liinan siemenen kokonen,

hammasten hajottelia,

leuka luinen leikkeliä,
5 *luust' on ruoka pyydettävä,

luust' on ruoka, ej lihasta*.

Tiietänpä1 siun sukusi;

minun sukuni on tietämätön,

miun suurempi sukuni,
io minun laajempi laijini,

minun on ihmistä ihoni etc.
Puna hattu Tuonen poika,

jännitä tulinen jousi

tulisella jäntehellä,
15 pane vaskinen vasama

tuon tulisen jousen päälle,

ammu halki hampaista

luun syöjä, lihan puria,

veren unelta vetäjä!

1914. x S, nnalla rivillä kk:ssa: Säikähtyksestä Kuollutta. — 2 Kirjoitukselli-
sesti (ortograafisesti) sekava teksti oikoiltu kirjakielen kirjoitustavan mukaiseksi.

Hammasmato. 1915—1917.

131

20 Painan1 rnie pajusta joutsen2,
tien lepästä lennottimen3,
ammun Hittoja hihaan,
perkelettä perseseen,
paholaista parran halki.

25 Lnun syöjä, lihan puria etc.
Kipusanat.

1916. Kitee. Lönnrot S, n. 183. —28.
[Musta mies merestä — Mato par-
ralle — Kipujen manauksia.]

Hamasmaon slanat]1.

Mies musta merestä nousi,
uros aallosta yleni
pystyn peukalon kokonen,
uroon sormen korku nainen;
5 *tuosta tuo paha paheni*,
hapen eli e parta kasvo,
parralle2 mato sikesi.
Tääpä kävi lempisiin leukaluihiin,
haluisiin hampaisiin3.

io Hympyräinen4, pyöryläinen,
liinan siemenen kokoinen,
liinan siemenen näköinen,
luust' on ruoka pyyettävä,
luust' on ruoka, ei lihasta.

is Jos, Vieno, lienet veistä nosnut,
niin vetehen5 sinun manoon.
Jos1 mannu lienne maasta nosnut

etc;
kivut mie manoon kansa
lempisistä leukaluista

20 kivisiin kallioihin,
rautaisihin rauniohin
lempisistä leukaluista etc,

syömästä, kaluamasta,

pu remasta , j äy tämästä
25 ihoa imehno raukan.

Ja tuo iie mie kivut manoon:

helmoin kipu emähän.

Vieköön kipuja tuone

kipu vuoren kukkulalle;
30 kivi on6 keskellä mäkii,

reikä on keskellä kivii

yheksän syllän syvyys,

♦kyynäräinen kymmenettä*,

sinne mie kivut manoon.
35 Kivut ennen kirkuoon,

paksut paaet parkuoon,

kalliot pakattuoon!
Ja toraja sie, Tuonen poika,

paistut sie, mato Manalan,
40 rautaisessa riehtilässä.

Vai jos et niisä kypsy,

tuohe mie sinua laitaan:

pirun1 pihlajan tyköö,

mie sinun raualla rakeiian,
45 vasaralla valmistelen etc.

1917. Kitee. Varonen n. 21. — 85.
Hammastautiin.

Tuonne minä matoa manaan:
kirkon kirjavan tyköö,
satalauvan lappiisen,
portin polvisen poveen,
5 miehen kuolleen kotiin,
kuolleen kuopan päähän,
katoneen kartanoon,
maltalaisten maa hautoin;
siellä on luita louhastakses,

1915. x kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 jousen : jouisen. —

1916. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 tuost' on| : *parralle
8 — 9, 6 — 7, muutettu numeroilla. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. —
8 Isiell' onl kivi keskellä : k. *on* k.

• 3 yi. nuoli.

*. — 3 Alkup. järj. =

5 veteen : vete/ten. —

132

Taudit.

to purimii purrakses,
siellä "n luutonta lihoo,
suonetonta pohkiita
syvä miehen mieluisen,
haukata halun alaisen.

1918. Kitee. Havukainen n. 3. — 96.
Olli Timonen.

Hammastaudissa.

Tuonne mie matoa manoan:
Kirkon kirjavan tykö,
Portin polvisen povehen,
Satalau'an lappiohon,
s Miehen kuolleen kotihin,
Kadonneen kartanohon,
Manalaisten maahautoihin;
Siell' on luita louhellakses,
Purimia punaksesi
io Syödä miehen mielettömän,
Haukata halunalaisen.

1919. Kitee. Lonkainen n. 23. — 96.
[Manauksia — Turjan kokko —

Mehiläisen voiteita.]

Hammassuoloja tehdessä.

Jokos siitte hiijen lempo
Luista linnoa tekevi,
♦Varustusta valmistaapi *,
Jäsen istä j ärskytta äpi ,
5 Haluaapi hampahista,
Purimista puuhoaapi?
Onko1 luojani luvannut,
Kahtonunna kaikivalta
Tehä suuhun surinan varjo,
io Nuolen haitta hampahille?
Turlia tuonelle torata,

Vasten nousta surinan nuolta.
Ei ole suussa surinan esde,
Tuonen haitta hampahissa.

is Muuta muuvane majasi.
Etemmä elosijasi,
Bnnenkun emosi etsin,
Hajen valta vanhempasi!
Jos sanonen emolle,

20 Vanhemmallesi valitan,
Enempi on emolle työtä,
Vaiva suuri vanhemmalle,
Kuin poika pahoin tekeepi,
Lapsi tuhmin turmeleepi,

25 Saapi töille törkiöille,
Vejäksen veren vikahan.
Estä, emo, poikoasi,
Vanhin, lastasi varoita
Tästä työstä törkiästä.

30 Purkamasta, särkemästä,
Syömästä, kaluamasta,
Puremasta , louhtamasta !
Milläs hiittä hirvittelen,
Kulia lempoja lepytän?

35 Kukun hiijen hirsipuulle,
Tuonen tolpalle manoan,
Lemmon liesille kuletan,
Asettelen ahjon alle,
Tuimille tulisijoille,

m Palaville paateroille,
Rautasille kattiloille,
Deltoille deräksisille2,
Jollon kissat kiehudettu,
Paska hännät paisdettuna,

45 Sulattuna suuret rauvat,
Vaski harkot hauvottunna.
Siinä hiittä hirvittelen.

191'.). ' Säkeissä 7, 12, 16, 19, 22, 24, 34, 65, 66. 69, 79, 85, 90 on pieni alkukir
jäin. — - kk:ss;i iso alkukirjain.

Hammasmato. 1919 — 1920.

133

Siinä lempoja lepytän.
Jos ei tuotakaan todelle,

50 Eikä paikalla eronne,
Haihtune ei hampahista,
Luopune ei leukaluista,
Tule, kokko, Turjan3 maalta4,
Lintu, laskee vu Lapista3,

55 Siipi toinen vettä viilien,
Toinen taivasta tavaden,
Kita viittä kirvesvartta,
Kieli kahta keihäsvarta,
Kynnet viittä viikadetta,

n o Kannus kahta kauhiampi;
Otan mä kokoilta kourat,
Veren juojalta vekarat,
Havukalta haaroittunet,
Linnulta lihan pitimet,

66 Jolla konnat kourisdelen,
Ilkiät iki asetan,
Pään pärisemättömäksi .
Henken huo ku matto maksi.
Jos ei tuotakaan todelle,

70 Eikä väistyne välehen,
Mehiläinen, mies kepiä,
Mies kepiä, siip simainen,
Siip simainen, kaapii kaunis,
Kaunihimpi kartanosi,

75 Rahvas rasvassa sulassa,
Vuodeheetkin voidelleessa ,
Rasvat rakcttu hyväksi,
Kaikki voide voimakkaaksi,
Jotka on tuotu tuonempata,

so Yli taivahaan yheksän,
Halki ilman hankittunna.
Kuledettu kuun sivuitse,
Voija niillä voidehilla,
Niillä rasvoilla rakenna,

85 Voija alta, voija päältä,

Kerta keskeltä sipaise,

Alta nuurumattomaksi,

Päältä tuntumattomaksi!

Niillä ennen Je[s]us voiti,
90 Pyhä Paavali3 paransi.

Hammas tautin tundeminen on
tarkka tehtävä; jos se on ruusu kuu-
me, ei tule mitään hyvää voidetta;
ei ruusu roppikaan ole hyvää, van
ainoat ruusun kapineet. Musta ruusu
vaatii erilaiset kääret.

1920. Kitee. V inter ja Hannik. n. 143.

—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

[Hyörykäinen, pyörykäinen —
Musta mies merestä — Parralle mato
— Tuonen tyttö voitaa kipuja — Ma-
naus Hiien hiilien sekaan — jousi (Tuo-
nen poika) — Viron akkaa pyydetään
survomaan raudan siemeniä.]

Hammastaut' kun on kellä, niin
pittää panna kattila tulelle, siihen
vähän rasvoo ja suoloo sissään, sitte
pittää tulen piällä polttaa suolat
punasiks ja sillä voiteella voitaa ham-
paita ja sitte lukkee

Hammasmaon luvut.

Hyörykäinen, pyörykäinen,
Liinan siemenen kokoinen,
Liinan siemenen näköinen,
Ha mmasten hajoitta ja,
5 Leuan luien leikkelijä,
Älä leikkaa hampaitani,
Äläkä leikkaa leukaluita!

Mies musta merestä nousi,
Uros allosta yleni
io Pystyn peukalon pituinen,

sesta).

kk:ssa pieni alkukirjain. — 4 Tekstissä seuraa: (tule kokko koiderelta, koilli-

134

Taudit.

Uron sormen korkunainen;
Hapenella parta kasvoi,
Parran alla mato sikisi.
Siitäpä kävi katala

15 Haluisiin hampaisiin,
Lämpöisiin leukaluihin.

Kuoli ukko, vaipu vanha
Tauilla tavattomalla,
Tuon pahan pakottamasta,

20 Tuon luun lokertamasta,
Verikoiran koskemasta.

Lyhyt akka, tuonen tyttö
Voiti kielellä kipuja,
Hammastauilta tapoja;

25 Pisti neulan leukaluuhun,
Sen on kolmasti sepitti,
Suolat soikkohon1 hyvähän,
Veren luonansa lukijan
Selvähästi seisomahan.

30 Jos et sie sitä totelle,
Hiien hiilien seassa,
Rautaisessa riehkilässä
Siinä on sinun sukusi,
Siinä on sukuperäsi.

35 Älvös sie, paha; pakene *
Syömästä, kalluamasta,
Puremasta, laatamasta!
Hajua nyt, hiien hammas,
Leviä nyt, lemmen leuka!

40 Painan mie pajusta jousen,
Tien lepästä lengottimen,
Ammun hittoja hihahan,
Paholaista parran halki,
Perkelettä persiiseen.

45 Punahattu Tuonen poika,
Jännitä tulinen Joutsi
Tulisella jäntehellä,

Anna vaskinen vasama

Tuohon tulisen jousen päähän!
50 Ammu halki hampahista.

Luun syöjän, lihan purijan.

Veren uuelta vetäjän,

Josta hiisi himmastuisi,

Perkelekin peljästyisi,
55 Karkkuvais maan katehet.
Viron akka, villikerta,

Survo rauan siemeniä,

Telkytti teräsmunia

Leppäsessä huuhmaressa,
eo Leppäsellä petkelellä.

Leppäisen tuvan sisässä.

Siellä siekin sijas saanet.

Se siut raualla rakentaa,

Vasaralla vaivuttelee.

1921. Kitee. Lönnbohmn.1358. —94.
Kiteenlahti. Ukko Olli Timonen,

70 v.

Hammasmatoa vastaan.

Tuonne matoa1 manoan:
Kirkon kirjavan tyköön,
Portin polvisen poveen,
Satalauan lappiisen,
5 Siell'2 on luita louhellakses,
Purimia3 purrakses(i).

1922. Kitee. Pennanen n. 62. — 96.
Puhossalo. Juhana Toropainen,

61 v.

[Hyöpyräinen pyöpyräinen, tieän
mie sinun sukusi — Manausta — Viron
akka.]

Hammasmaun synty.

Hyöpyräinen. pyöpyräinen.

1920.

= saavi.

1921. J yi. [matjuu. — 2 Siell|ä| : Siell'. — 3 yi. [Purimiji

Hammasmato. 1922—1925.

135

Liinan siemenen kokonen,

Hammasten hajottelii,

Leukaluihen levittelii,
5 Tiijän mie siun sukusi:

Mies musta merestä nousi,

Uros aallosta yleni,

Hapenesta parta kasvo,

Parrasta mato sikisi.
io Kävipä tuo katala

Läpisiinf!] leukaluihen,

Halusiin hampainen.

Vaan uupu ukko, vaipu vanha

Tauvilla tavattomalla,
is Tuon luun lokertamasta,

Tuon pahan pakottamasta.
Vaan täräjäthän, tuonen

toukka,

Paistut, mato, manalla

Rautaisessa riehtilässä.
20 Jos et sie siinä kypsy,

Tuonne mie siun manoon:

Pirun pihlajan tyköö.

Viron akka, villi Kerttu,

Survoi rauta siemenii,
25 Telkytti teräs muruja

Leppäsessä huuhmaressa,

Leppäsen tuvan sisässä.

1923. Rääkkylä. Lilius n. 67. —87.

Juhan Makkonen. Liperistä. Kuul-
lut Rääkkylässä.

[Hyöryläinen, pyöryläinen — Mato
parralla.]

Hammasmaon loihtu.

Hyöryläinen. pyöryläinen,
Liinansiemenen kokoinen,
Älä leikkaa leukojani,
Älä hajoita hampaitani!
5 Kylläpä tiijän sinun sukus:

Hapenella parta kasvoi,
Parralla mato sikisi
Levottoman leukaluihin,
Onnettoman olkapäihin,
io Eroa pois, emätön henki,
Paha poika polvehinen,
Syömästä kaluumasta
Ja puremasta, jäytämästä!

1924. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 294.
— 02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut Jaakko Tarkkoselta Kiteen
Potoskavaarassa.

Kol°me lepänvarvoo sijottiin puna1-
sella langalla kiin' ja raha niihen val-
liin; sitte ne pantiin sillen tielle, jota
myöten ruumista kuletettiin hautaan
ja sanottiin:

Mää kalama kankaasen,
eläkä syö miun hampaitani

Kertoja lisäsi: Minnäi kun tein sikäli
ja sylykäsin piälle, niin niin pan' kun
tulupan hampaan kolloon. Sitte toi-
sena päivänä kävin rahan pois ja vuo-
lin vähän siitä lepän varpoin piälle ja
sanoin:

Siinä on untes ja antees,
kullat kulumilles,
vask'ristit rinnoilles,
piälleis hyvät hoppiit!
5 Elä, hyvä kal^a, muistele,
mää tietäs myöten kankaasen!

1925. Rääkkylä, Hyvärinen, A. n. 52.

—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 v.;
kuullut Lapissa.

Hampaan kolotus.

Tärisetkös, tuonen toukka,

L36

Taudit.

Pirun pihtien välissä,

Lemmon leukoin sisässä?

Piästä ennen piästämätä,
5 Heitä ennen heilumata!

Aivan mies asettelloo

Lemmon leuvat liikkumasta.
Puhu suula puh ta ai a,

Jutta leuvat liikkumiisi,
10 Aivan tuosta asettumiisi;

Pois hampaasta hajota

Tuska kaikki turpahasi,

Heittäsi tuska turvallinen!

Muasta synty suuremmainen.
15 Muasta synty pienemmäinen.

Heitä pois heliät vaivat.

Suuret vaivat suosittele.

Jotta tuo polonen poika

Saisi leukasa levole,
20 Ikenesä Hivenelle!

1926. Lvperi.Lönnrot li, n. 795. —37.
[.Mainio maasta — Paistutkos mato
manalan.]

/lampain kivuissa.

Yks' on mainio maasta nossut,
S< i merosta hienosolmi ,
Liinan siemenen kokonen,
[Liinan siemenen] näkönen,
a Hapenillen parrat kasvo,
Tuosta leuoillen lehosi,
Lempesille leukaluille,
Pölösille poskipäille
Syömään, kaluamaan,
io Puremaan, jäytämään.

Paistutkos, mato, manalla,
Torajatkos, Tuonen toukka,
Pirun pihtien välissä,

Rautasessa riehtilässä,
is Nätin naskalin nenässä

Yhen sormen m [entävässä] etc.

1927. Kontiolahti. Puhakka n. 14.
1870—80 luvulta?

Hammas-särky sanat.

Pois, paha mato, poistamaan,
Pohjanmaalle loistamaan!
Sisäst kivuttoniaks',
Päältä tuntumattomaksi
s Sian paskat siteheks',
Harakan paskat hauteheks".
Koiran paskat kouhitteeks'!

1928. Kontiolahti. Rytkönen, A. n. 591.
—95.

Monni. Karuliina Kukkonen, 50 v.

Höttö, pöttö, höyryläinen,
Eipä käyne1 karvallinen,
Liinan siemenen kokonen.

1929. Kontiolahti. Hyvärinen, E. J.

n. 91. —06.

Kipu hampaista poistetaan:
\ uollaan kolome yheksee tikkuu
pärriistä ja kaivellaan niillä hampaita.
Sittä loihetaan kipu hampaista

puihej juurii ja puita pakottam-
inaan.

Sittev viijjään ne tikut petäjän kylv-
keem mehtään.

1930. Kaavi. Roschier n. 16. — 54.

Hammas mato} .

Armo toin isä töin lapsi.
Aivan armo toin emotoin.

1928. l Eipä jei| käyne : E. k.

1930. 1 r. Antti Hiltun.>n Kaavilla lauloi.

Hammasmato. 1930—1935.

137

Hyöryläinen, pyöryläinen,

Liinan siemenen näköinen
5 Syömässä on, kalua massa.

Puremassa, leätämässä

Halusia hampaita,

Leveitä leukaluita.

Minä kiellän ja epeän
io Syömästä, kaluamasta,

Puremasta, leätämästä

Halusia hampaita,

Leveitä leukaluita.

Hepo on kuollut helvetissä.
15 Varsa vuoressa valahti,

Siell' on potka piimiksesi,

Kalutaksesi ka via,

Siell' on luuta louhen purra,

Näpistellä nälkäisen,
20 Haukata halunalaisen.

Vaan oletko pantu palkan

eestä,

Rahan änskällä rakettu

Tekemähän tinkatöitä,

Kaskaita raatamaan,
25 Miehet nousko merestä,

Umpilammista urohot

Tekemähän tinkatöitä

Sinun, poika, puolestasi,

Eestäsi, emosen tuoma.
30 Ukko ruski, maa järisi,

Vennä vellyi luojan pilvet j.n.e.

1931 . Kaavi. Muud. mök. mies n. 308.
—85.

Hammas vaivasa veri kaiva 3:men
tikun, kaiva kyntämätömälen malen
kuusen, Betäjä, hapan reikä, naulata
yksi kantal leppä naulala, sano:

seiso, veri, nin kuiin luojan
[lukon] takana!
ei kahto jälelen.

1932. Kaatoi. Muud. mök. mies n. 311.
—85.

Hammas-vai[va] naulata kaiva veri,
naulata ru[u]min ummistos lautan
päihen ja keskelen pihjala naulala,
sano:

väitelete nyt väinän poijan kansa!

1933. Muud. mök. mies n. 312.
-1885.

Hammas-vai[v;<] naulata 3:men kyn-
nysen kuoleita jos osi piety ja mutetui,
sano:

Istu sinä ikusesti
kaikin kulku pai kasa!

1934. Kaavi. Muud. mök. mies n. 313.
—1885.

Hammas vaiva naulata veri synty -
mäsaunan peri seinän 3:manten hir-
ten, sano:

tässä on sinut ensin nähty,
ilman ihmeksi nähty,
tähän nyt vaiva man jätän.

1935. Kaavi. Krohn n. 12351. —85.

Sivakka. Heikki Pasanen, 26 v.

Mato hammasta.
Pitää ottaa 3 leppänauloo ja niillä
kaivoo hammastaan ja sitte kun rä-
meeltä löytää kuivan kuusen, siihen
näverillä reiän ja panna leppänaulat
siihen kiini ja sanoo:

Mato, toukka maan alanen,
Tässä on puuta parraksesi,
Niin kauan kun minä tulen sinua
hakemaan,

Sitä ei piä sitte hakata pois sitä
närettä.

138

Taudit.

1936. Kaavi. Krohn n. 1.2389. —85.
Sivakka. Kalle Tukiainen, 23 v.

Kuullut isältä.

Hammasmato.

Mato musta maan takanen,
Toukka tuonen karvanen,
Tuonne minä sinun manoon:
Kirkon kirjavan tyköö;
5 Siellä on muutki murhamiehet.
Ikuisen pahan-tekijät.

1937. Kaavi. Krohn n. ISOOSI.— 85.
Hirvisaari. Sipi Hakkarainen.

Hammasmato.

Kuolleen kantapäähän neula. Siellä
3 yötä pietään. Sillä neulalla kaive-
taan hammasta, jotta veri lähtee. Se
pannaan sitte mustiin villoin se leppä
ja sitte pannaan ne villat kota-liokseen
ja loihitaan sitte pannessa:

Viihy noihin villoin,
Suostu noihin Buoloin!

1938. Pälkjärvi. Floman n. 1. — 54.

[Parralle mato — Pihdit — Jousi —
Hiidestä hevonen — Manauksia ja
kipusanoja.]

Hammastauti.

Hapenellen parta kasvoi,
Pafallen mato sikisi;
Tuosta tuli pahan tekin .
Luun syöjä, liha puria,
5 Veren uu'elta imiä.

Van o ho s sie1 emoiton lempo,
Suuton, päätön, persitön,
Tuonen toukka sun nimeis,
Manala mato sukuis.
io On niiulla pihit pikkuruiset,

Atulat alinomaiset,

Jolla longan tuonon toukan

Ja tapan maon Manalan.

Teräksestä tietän jousen,
15 Toisen vaskasta valatan.

Jolla ammun tuonon toukan

Ja tapan maon Manalan

Syömästä, kaluumasta,

Puremasta, nielemästä,
20 Hien rakki, raastamasta

Lempisiä leukaluita,

Halliisi.» hampaita.
Onkos kumma kuusikosta,

Kalmaristin kantasesta?
25 Tokkns luovut, ruohen rosvo,

Karkkuut kos, venähen kalama.

Lempäsiltä leuka-luilta ,

Haluisilta hampailta!
Viellä kos kyytii kysynet,
30 Anotkos2 ajo hevoisen?

Kyllä sulle kyy 'in annan,

Rein rauta sen rakennan

Ja annan ajo hevoisen

Hyvälle hypittäjälle,
35 Ajajallen3 ankarallen:

Annan hiiestä hevoisen,

Vuoresta valitun varsan.

Musta tukan tunturista,

Valiastan tulisen varsan
40 Tulisilla tanterella,

Jenka turpa tulta iski.

Nenä varsi valkeeta,

Jonk ei kynnet kaakastele

Ilman kan ilienellä,
45 Kalmaan kan kalliolla,

Kotiin männesäis,

Mailleis kulkuissais.
Tuonne mie kipuja kiistän

1938.

ohos|i| emoiton : o. *sie* e. — - yi. önska. — ' kk:ssa : Ajalallen.

Hammasmato. 1938 — 1U40.

1 39

Tuonne vaivoja vajotan:
50 Paikoillen papittomillen,

Mailien ristimättömillen ,

Jott' ei kuulu kuuna päinä,

Selkii sinä ikänä.
Tuonne mie kipuja kiistän,
55 Tuonne vaivoja vajotan:

Kivuttaren kintaihen,

Vaimottaren vantuihen.

Tuonne mie k[ipuja] kiistän,

Tuonne vfaivoja] v[ajotan]:
eo Purstoon lohen punasen,

Hauvin suuren hartioitten;

Hauki sun etään viepi,

Lohi loitos kannatta,

Siika sintäi etemäksi;
es Siellä vein näkki näykkäjä.
Tuonne [mie kipuja kiistän],

Tuonne [vaivoja vajotan]:

Rutian kosken kovaan,

Lapin laakaan mereen,
70 Läpi laahti tanterelle;

Siellä on hirvet hirtettynä,

Jalopeurat jaksettuna,

Siell' on karhut kahlehessa,

Oksissa on metän otukset,
75 Siell' on luutointa lihaa,

Suonetonta pohkeita

Syvä pahan nälkäisen,

Haukata halun alaisen.

Pois tämän ihmisen ihoilta,
ao Lempisiltä leuka luilta,

Haluisilta hampailta!

1939. Tohmajärvi. Laitinen, H. n. 22.
—65.

[Paistuppas, mato manalan — Otan
Hiidestä hevosen.]

Hammasmatoa vastaan.

Paistuppas, mato manalan,

Turakossa, tuonen toukka,

Pirun pihtien välissä,

Hiijen hiilein seassa,
5 Rautasessa kattilassa,

Helvetin tuli kipinä!
Tähänkö panit papus1,

Tähänkö heitit hernees?

Kissa hiijen, kiskomasta,
io Rakki lemmon, raatamasta

Ihvestä ihmentö raukan,

Karvoista kavon tekemän,

Emon tuoman ruumiista!

Kisko kärmeen kitoja,
15 Revi lemmon leukaluita!
Otan hiijestä hevosen,

Vuoresta valetun varsan

Hyvälle hypittäjälle,

Ajajalle ankaralle,
20 Jonk' on lampi lautasella,

Josta noijat vettä juovat,

Tuli kurkut kuihkoavat.

1940. Tohmajärvi. Hakulinen n. 90.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli seppä Samuli Riekki-
seltä, Kaavilta.

Hammastaud issa.

Akka vanha vankamoine(n),
Ko(r)rii koukkuleuka
Läks merta luutimaa(n),
Lainetta lakase(m)maa(n).
5 Mato tarttu vastaa(n),
Luumwpu(r)rii luutaa(n).
Tuon on nosti peäsäp^peälle',

1939. * papu|u|s : p.

140

Taudit.

Peäsäp^peäUet^taivosee(n);

Tuosta löylity leukaluilla,
10 Haipu hammaster,_ra(k)koo(n),
JukasillejvJuurikoiile\
Kultasillek^kukkuluille',
Halusilleh^hampaille' ,
Tuosta kynsi T)^kiskomaa(n),
15 Hampairwrepäse(m)mää(n).

1941. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 197.
—46.

[Nivelistä linnat liikkui — Parralla
mato — Mies pieni udusta — Lyhyt
tyttö, Tuonen neiti — Pahan vallan
valkia.]

Hammasmaon sanat:

Nivelistä linnat liikkui,

jäsenistä maa järisi,

torit linnan torkahteli,

vuoret vaskiset vapisi
5 tämän noian noituessa,

Lappalaisen laulaessa,

saamatta vihan sateheu,

vihan löylyn löytämättä,

pakkasen palelematta,
io Haven1 tuulella tulevi,

hapenella parta kasvi»,

parralla mato sikisi;

tuopa leuoille levisi

ja hajoisi hampahille
15 syömähän, kaluamahan,

luut a mahan, loutamahan.
Oi ukko, tätini poika,

lyöppä maata siimallasi,

nauhallasi nauskahuta,
20 jotta utu maasta aousi,

miesi pieni u'un seasta

piili pikkunen olalla,

vaski pilli piilin päässä,

teräksestä jousi tehty,
25 piili vaskesta valettu;

tuolla2 ammun Tuonen tonkan,

luskahutan luun purijan

halusista hampahista,

polosista poskipäistä.
30 Lyhyt tyttö, Tuonen neiti

itkeä tihuttelevi:

kunne tungen turmioni,

minne painelen pahani,

Kunne riettani revitän!-'
35 Tuonne tunge turmiosi,

tuonne painele pahasi:

rautaselle riehtilälle,

pirun pihtien nenähän.

Hiien hiilien sekahan,
40 pahan vallan valkiahan!

Palanetko, pää, pahalta,

kiehunetko, kieli kehnon,

rauta sella riehtilällä,

pirun pihtien nenässä,
io H[iien] h[iilien] s[eassa],

p[ahan] vallan v[alkeassa]?
Sule suusi, peitä pääsi,

kätke kielesi käpeä

minun silmin nähtyäni,
50 hengin huokaeltuani,

käsin päällä käytyäni!

1942. Ilomantsi. Eur. TI. v. 126. 46.

[Loit sijan mahti — Parralle mato —
Mies pieni udusta — Jousella am-
munta — Himmene, hiien hurtta.]

Nivelistä linnat Uikku,
Jäsenistä maa järisi,

1941. 1 Säkeissä 10, 17, 30, 41, 47 on kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 |jolla|
* tuolla*.

Hammasmato. 1942—1943.

141

Torit l[innan] t[orkahteli],
Vuoret vaskpset] vappsi]
5 Tämän nokin noituess[a],
Lappalaisen laskeessfa],
Saamatta vihoin satehen,
Vihoin löylyn löytämättä]1,
Kovan ilman koskemfatta],

io Haven tuulelle tulevi,
Hapenill[e] parta kasvo,
Parralle mato sikesi;
Tuopa lenViille levisi
Ja hajosi hampahil[le]

15 Syöm[ähän], kalpiamahan],
Luutamfahan], louhtam[ahanJ ,
Rakki hiien raa st [a ma lian].

Oi ukko, tätini poika,
Lyös nyt maata siimallasi,

20 Nauhallasi nauskahuta,
Jotta utu maasta nousi,
Mies pieni uun se'asta
Piili pikkunen oFalla,
Vaski piili piilen päästi.

25 Teräksestä jousi tehty,
Piili vaskesta valettu!

Jännitän jukaisen jousen,
Tuolla ammun tuonen toukan,
Lusk[uttelen] l[uun] ppirian]

30 Haluisilt[a] hamp [allilta],
Leviöil[tä] leuk[aluilta],
Poloisilta poskip[äiltä].

Himmene nyt, hiien koira,
Rankia, manal[an] rakki!

1943. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 303.
—46.

[Luonnottaren rintaneulasta mato
— Manauksia ja kyydityksiä.]

1942. l Vihoin löytämätt[ä] : V. *löylyn* 1

1943. l Säkeissä 8, 11, 21, 29, 35,

Hammasmaon [synty].
Luonnotar, lihava vaimo

Iäksi merta luutimahan,

lainetta lakasemahan;

neula rinnasta putosi,
5 neula, vaskinen valahti,

kulisten kulohon meni

ja helisten heinikköhön.
Huolastihin1 ottamahan;

pyörähytti luutoansa
io ylähäksi päänsä päälle.

Puuttui haiku hampainen,

emälempo leukaluuhun;

tuo levisi leuoillensa,

tuo hajosi hartioille,
is halusille hampahille,

lempisille leukaluille,

syömähän, manalan koira,

lemmon rakki raastamahan

halusia hampahia,
20 lempisiä leukaluita.

Luovus, luonnoton pakana,

häpiä, hävitön koira,

rankia, manalan rakki,

tunne huuti, Hiien hurtta,
25 syömästä, kaluamasta,

rakki lemmon, raastamasta

halusia hampahia,

lempisiä leukaluita!
Tuonneppa sinun manoan:
30 kirkon kirjavan sivulle,

terva porstuan povelle,

satalauan lappehille;

tuoli' on muutki murhamiehet,

ikuiset pahan tekijät.
35 Luovus, luonnoton pakana,

häpiä, hävytön koira,

I. 43, V.) on pieni alkukirjain.

142

Taudit.

syömästä, kaluamasta,

rakki lemmon, raastamasta

ihoa imento raukan,
40 halusia hamp[ahia] etc. —
Vainko kyytiä kysynet,

anonet ajohevoista?

Kylläpä sulle kyy in neuvon

ja annan ajohevosen:
45 ota kyyti kyysistäsi

ja aitasi ajohevonen,

nouse siipesi nojahan,

lepehellä lentämähän!
Tuonnepa sinun manoan:
50 Rutjan koskehen kovahan,

kalan uivan kainalohon,

suuhun rautasen matikan;

tuo sinun syvälle viepi,

urakalle2 uittelevi
55 vatsahan valaskalalle,

jost' et pääse päivinäsi,

selviä sinä ikänä.

1944. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 304.
—46.

[Haiumasmaon synty).
Toiseen laatuun.

Repo kantoi katkon luuta,
repo kantoi ja kalusi
kahen kallion välitse,
viien vaaran liepeitse.
5 Siitäpä1 mato sikisi,
tuosta synty Tuonen toukka;
tuo hajosi hampahille,
tuo levisi leukaluille

(niinkun edellisessä).

1945. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 305.
—46.

[Parralle mato — Tuonen toukka.]

[Hammasmaon synty].
Kolmanteen laatuun.

Ilaven tuulelta tule vi,
hapenella parta kasvoi,
parralla mato sikisi.

Tuo1 hajoisi hartehille,
5 tuo levisi leukaluille
syömähän, manalan koira,
rakki lemmon raastamahan
halusia hamp[ahia].2

Torajatko, tuonen toukka,
io poistutko, mato manalan,
pirun pihtien nenässä,
rautasella riehtilällä!

1946. Ilomantsi. Eur. G, n. 678.
—45.

Megri järvi.

[Parralle mato — Luonnottaren rin-
taneulasta mato — Katkon luista mato
— Tunne huuti, hiien hurtta — Pais-
tutkos, mato manalan.]

H anun as kivulle.

Haven tuulelta tulevi,
Hapenella parta kasvo,
Parralla mato sikisi;
Tuo hajosi hartehille
s Ja levisi leukaluille.
Siitäi mato sikisi,
Tuosta synty tuonen toukka.
Luonnotar, l[ihava] v[aimo]
Läksi merta luutimahan,

eellä)|.

2 urakall|a| : urakalle.

1944. x kk:ssa pieni alkukirjain.

1945. ' Säkeissä 'i ja '.i on pieni alkukirjain.

2 Tekstissä seuraa: | (niinkun

Hammasmato. 1946 — 1948.

143

io Lainetta lakasemahan;
Neula rinnasta putosi,
Nfeula] vaskinen valahti,
Killisten meni kulohon
Ja helisten heinikkohon.

15 Huolastihen1 ottamahan;
Pyörähytti luutoahan
Ylähäksi päänsä päälle.
Puuttu haiku hampahisen,
Emälempo leukaluihin;

20 Tuo hajosi hartehille,
Tuo levisi leukaluille
Syömähän, kaluamahan,
Rakki lemmon, raastamasta [!|
Halusia hampahia,

25 Lempisiä leukaluita.

Repo kanto katkon2 luuta,
Repo kanto ja kalusi
Kalien kallion välitse,
Vii'en vaaran liepehitse,

30 Siitäpä mato sikisi,

Tuosta synty tu[onen] to[ukka];
Tuo hajosi hampahille,
Tuo levisi leu [kaluille]
Syöm [ähän] , kaluamahan] ,

35 Rak[ki lemmon raastamahan]
H[alusia hampahia],
L[empisiä leukaluita],

Luo'os, luonnoton pak[ana],
Syöm[ästä, kaluamasta],

40 Rakk[i lemmon, raastamasta]!
Tunn[es huuti, hiien hurtta],
Häpiä, hävfytön koira],
Raukia, [manalan rakki],
Syö [mästä, kaluamasta] ,

45 R[akki lemmon, raastamasta]
Ihoa [imento-raukan],
Karvaista kavo[n tekemän]!

To ra jatkos, tu[onen] tou[kka],
Paistutkos, mato manalan,
50 Pirun pihtien nenässä,
Rautasella riehtfilällä]!

1947. Ilomantsi. Eur.G,n.679.—45.
Megri järvi.

Hammaskivun sanat.

Hyöryläinen, pyöryläinen .
Liinan siemenen kokoinen,
Herkiä, hiien hurtta,
Raukia, Mfanalan rakki],
s Puremasta, jäytämästä,
Syöm[ästä, kaluamasta]!
Kiputyttö etc.

1948. Ilomantsi. Krohn n. 6797. —85.
Lutikkavaara. Matti Pesonen, 30 v.

Hammas.

Hyöryläinen, pyöryläinen,
Liinan siemenen kokonen,
Liinan [siemenen] näkönen,
Hammasten hajottelija,
s Leukaluitten leikkelijä,
Elä hakkoa hammastani,
Elä leikkoa leukojani,
Tieämmä sinun sukusi.

Mies musta merestä nousi,
io Uros aallosta yleni,
Pystyn peikalon pitimen,
Uron sormen korku nainen.

Hapenella parta kasvo,
Parralla mato sikesi,
i5 Tuostapa kävi, katala,
Lamposiin leukaluihin,
Haluisiin hampaisiin.
Kuoli ukko, vaipu vanha,

1946. * yi. böja sig. — 2 yi. knollehen.

144

Taudit.

Tauvilla tavattomalla,
20 Tuon luun lukertamalla,
Tuon pahan pakottamalla,
Väärin koiran koskemalla.

Lyhyt akka. Tuonen tyttö,
Voiti kielellä kipuja,

25 Hammastauvilla tapoja,
Pisti neulan leukaluuhun,
Tuon on kolmasti sepitti,
Suolat soikohon hyvinä,
Veren luonassa lukijan.

30 Nousi ukko unestani,
Selvittiin seisomahan.

Siinä on nyt sinun sukusi,
Siinä on kaikki karvasi,
Ellos sa, paha, pakene,

35 Puremasta jäytämästä,
Syömästä, kaluomasta.
Hajotkoon Hiien hammas,
Levitköön Lemmon leuka.
Painan ma pajusta jousen,

40 Tien lepästä lennättimen,
Ammun Hiitoja hihan n.
Paholaista parran halki.

Puna hattu Tuonen poika,
Jännitä tulinen jousi,

45 Tulisella jäntnllä,
Pane vaskinen vasama
-Tuon tulisen jousen päälle;
Ammu halki hampaista,
Luun syöjän, lihan purijan,

5o Veren uuvelta vetäjän.
Jotta Hiiet himmastiiisi,
Perkeleetki peljästyisi,
Karkkoisi maan katehet
Etiseltä ilmalta,

56 Takaselta puolelta,
Kupehelta kummaltani.

1949. Ilomantsi. Krohn n. 8441.
—85.

Piimävaara. Heikki Sorjonen.

Hampaan kivulle.
Kun ottaa yksinkantasta pihlajoo
metästä ja sitte kaivaa näverillä poh-
josen puolelle haapaan 3 koloo syö-
meen asti ja sitte, jossa on se hampaan
vaiva, niin sitä kaivoo naskalimella,
jotta siitä veri lähtee. Sitte sylkee
niihin kololoihin se veri ja sitte lyyä
se pihlaja naula siihen koloon ja sanoo:

Älä ennen tule,
Ennenkun tulen hakemaan
Yheksän leivän kanssa,
Yhen emännän paistamilla!
5 Älä ennen tule,
Ennenkun tulen noutamaan
Yheksän oriin kanssa.
Yhen tamman kantamilla!
Älä ennen tule,
io Ennenkun tulen noutamaan
Yheksän kukon keralla,
Yhen kanan kantamilla!

1950. Bomanisi. Krohn n. 6920 b.

—85.

Lokanlahti. Liina Sillainen, Sisso-
sen leski, n. 45 v.

Hammas.
Repo kanto katkoa luuta
Kahon kallion välillä.
Tuo on Ien voille levisi,
Tuo hajosi hampaille.

1951. Juuka. Krohn n. 11626. —85.
Markku Lehikoinen.

Kun on hammastauti, kun mato syö
hampaita, männä mehtään semmosen
hongan luokse, jota ei arvele hakatta-
van. Siihen kaivoo 3 koloo pohjos-

Hampaista ruoste lähtee. 1951—1955.

1 5 5

puolelle näverillä ja ottaa 3 kusiaista
ja hampainsa juuresta kaivoo verta
ja panna kusiaiset panna koloon ja
sitte leppänaula niihin koloin ja sanoo:

Noihen suuta jäyväpäs, elä
mun suutani.

1952. Pielisjärvi. K mini n. 8711 h.
—85.

Vuonnislahti. Aatu Ryynänen, yli
30 v.

Hammastauli.

Pitää ne suolat viiä nientään; kai-
voo kolo puuhun ja Ivyä kiini ja sanoo:

Järsi tuota, järsi tuota
Se ilmonen ikäsi,
Elä minun hampaitani!

Hampaista ruoste lähtee.

1953. Pälkjärvi. Massinen n. 19.
—92.
Il j ala. Vaslei Ratilainen, n. 35 v.

Taika konsti, jotta hampaista ruoste
lähtöä.
Pitää ottaa ja tehä voileipä palanen
ja männä iltasilla, kun sauna on kyl-
vettäväksi lämmitetty, saunaan lau-
teille, niinkun kylypy mies ainakin,
panettaa löylyy ihan kylpy löyly ja
siellä löylyssä syötä se voileipä pala-
nen ja siinä syyvessä pitää toisen sau-
nassa oliin kysyy:

»mitä sie syöt?»
niin syöjä vastaa, jotta:
»ruostetta.»

Kyllä häviää ruoste, koiteltu konsti.

Hengen ahdistuksessa.

1954. Kaavi. Muud. mök. mies n.

302. —85.

Henken ahistoksesa h[u]uta naite-
tun huonen katolta:

Tuo puisi herran antama hen-
keni,
vie omasi takasi,
ku[u]le minfu]a k[u]ulusa jlma,
auta minuva ahtautesta!

Horkka.

1955. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 235.
—46.

Horkasta päästäessä.

Sie oot, horkka, tu[u]len tuoma,

tu[u]len tuoma, veen vetämä;

kova ilma kohti saattoi,

tulit tuulen tuppurissa,
5 ahavan rekiraoissa,

tulit kohti kotiani,

vasten meitä vaivasia.
Armoa nyt mie anosin1,

hoivoa huhu eleisin
io isoltani Jeesukselta,

emoltani Maarialta,

jonka suojasta sotisin,

jon takoa tappelisin;

ei minun väki väkevä
15 eikä valta voimallinen,

Jumalan väki väkevä,

herran valta voimallinen,

väk' ukon, väki Jumalan,

väki vanhan Väinämöisen.

1955. » Säkeissä 8, 20, 26, 30, 36, 43, 45, 47, 61, 63, 65, 71, 80, 82, 87, 88, 92,
95, 97, 102, 1U9, 112, 130, 136, 142, 147, 152, 162, 167, 171, 174 on pieni alkukirjain.
10

146

Taudit.

20 Pistä tänne piikojasi,

käske käskyläisiäsi.

paras tänne, ei pahinta,

riemu-pilven reynimmäinen,

kerallani keikkumassa,
se kansassa kävelemässä!
Nyt vasta varottelenki:

emälempo leikattihin,

poika lempo poltetahan

pölkyn pyörivän nenässä.
30 Hajoa, haisu, taivahalle,

ei siihen hänen sioa

eikä tulla tuntemahan.

lykitähän, lysmitähän,

vihatahan, viskotahan.
35 syvitähän, syrvitähän

Löy'y löylyhyn, Jumala,

isä ilman, lämpösehen

aitoin alta, peitoin perältä,

tuon puolen tuvastani.
40 kahen puolen kartanolta,

etempää elotiloa,

kylyn löylyhyn kylpemähän!
Nouse, luontoni, lujasti.

haltiani, haikerasti!
45 Joko kuulit kuolleheni,

kaipasit katoneheni?

Vasta eilessä päivänä 85

sain poikoa yheksän

yhestä vatsan väestä;
50 vasta eilessä päivänä

kytkin kyitä kymmenkunnan,

satuloin sata matoista, 90

tuhat miestä miekottelin,

yhtenä kesäisnä yönä
55 tätä päätä päästäessä,

kykkärää kerittäessä;

vasta eilessä päivänä , 95

korppi koikku latvoillani,

mato juurilla mateli,
vasta eilessä päivänä.

Nyt vasta varottelime,
panin haavat haljakkohin.
Lähetkö, lempo, lentämähän,
siniviitta, siitämähän?

Lieneekö minussa miestä
tämän pulinan purkajaksi,
tämän jakson jaksajaksi;
mies olen näkemäsiksi.
uros silmiripsiltäni.
vaan oon piika pään pi'olta.
Kyllä sulle annan kyyin
ja annan ajohevosen:
löyät kyyin kynsistäsi,
aitasi ajohevosen,
isäntäsi iltaselle,
käskijäsi kämmenille,
ohittajasi olkapäille,
kukuille kuljettajasi,
tekijäsi tienohille.
Elä viskau viattomahan,
elä sytäy syyttömähän!
Tuisku, kun tuli punanen.
jyskä, kun ukon jyrynen,
välkä, kun ukon väki,
tuikoa tukasta maalian,
puista rinta purtilosta!
Jopa täällä2 viikon viivyit.

Ken kovin kokovi milma,
niin niinä järin kovemmin,
surman panen suitset suuhun,
kalman kintahat kätehen.
Nouse, niiesi. mettehesia.
havuputto, hartehista.
tätä päätä päästäessä!

Onko vuoressa väkeä.

2 Itänne;, *täällä*.

Horkka. 1955.

147

alla kallion apua?
Tule, Hiisi, poikinesi,
poikinesi, piikoinesi,
kaikki kansakuntillesi,

100 umpilampi, ukkonesi
ruttohon rutasemahan!

Kalman ukko, kalman akka,
kalman entinen eläjä,
nouse huivin liuiskamalian,

105 pää vankka vapisemahan,
maan alla sinun majasi,
alla riehun reppanasi,
siellä on sinun siasi.

Tuonne mie sinun inanoan:

no alle aaltojen asuvan,
alle vierevän vetosen.

Jos «et tuotai totelle,
niin tuon vielä turpeamman,
soan ma vielä sankeamman:

ns tuonne mie sinun manoan,
jossa miehet miekkeleksen,
tasapoiat tappeleksen,
joss' on verta päälle polven,
talmoa lumen[?| tasalle,

iäo Rutjakoskehen lujahan
Rutjakkehen ruokapuuhun,
jossa puut putoelevi,
heinät latvon lankia vi,
Rutjankoskessa kovassa,

125 Rutjakkehen ruokapulissa,
tyvin kaatui suuret kuuset,
latvon lakkapäät petäjät,
syö'ä miehen nälkäisen,
haukata halunalasen.

130 Jos et tuotaka totelle,
tuonne mie sinun manoan:
v — uhun vihasen piian,
piian paksun persehesen,

jossa miehet miekkeleksen,
135 tasapoiat tappeleksen.

Jos et sitäkä totelle,

tuonne mie sinun manoan:

ukko kontion kotihin,

akkakarhun karsinahan,
140 se sinun luinesi purevi,

ruotinesi rouhasevi.

Häpiätkö nyt, hävitön koira,

puremasta, nielemästä,

jäseniä jäytämästä,
ns lustamasta luun neniä,

syömästä syän käpyjä?

Päästä, Luoja, päästä, luonto,

päästä, päällinen jumala,

lumehista, laapehista,
iso sukehista, säätehistä,

pääse päästäjän keralla!

Etkö pääse päästäessä,

kykkärä kerittäessä,

tämä pulma purkaessa,
155 jott' ennen aikoinansa

liikkui linna, järkkyi järvi.

vuori vaskinen vapisi,

tornit linnan toisin kääntyi,

välähteli linnan västi
i co tämän noian noituessa,

tämän Lapin laatiessa.
Etkös sie, paha, pakene,

etkö, hiisi, himmastele

tämän noian noituessa,
165 Lappalaisen laatiessa,

tämän tieon tietäessä?

Onko sinua3 telien tehty,

onko sinua pantu pannen,

pantu pannen, luotu luo'eu,
170 rakettu rahan perästä?

On minulla musta koira,

3 Onko |silmä| sinua : O. s.

148

Taudit.

rakki rauan karvallinen,

joka syö kylän kiroja,
Viipurissa villoteltu,
175 kaupunnissa kasvateltu,
Suomessa sikiämässä.

1956. Kuisia »m. Krohn n. 5538 a.

—84.

Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.
1/ orkka.

Kun ketä vadvaa horkka, sille sitte
tehäan, paitu revitään pääl, pogoinie-
kan mullalla pestään, sitte häntä pääs
päin otetaan, taka[sin] kannetah sille
tilalle, uuvet paiat pannaan päälle.
Sitten laitetaan loukku lohkoh, ne
pannaan siitä karsinaan vanhat paiat.
Sitten käyään metsäs naklat pihla-
puusta. Hauta kaivetaan ta naklol
naklitaan hautaan maahan. Sitte
saatetaan papille eteen, sitte pappi
laulun laulaa. Kun pannaan hautaan,
sanotaan:

Kuun kuulumattomaks,
Päivän näkemättömäks,

Mene sinne maihin,
Kuin ei kuulu kiina ikänä,
5 Nävy sinä päivänä,
Olkaan se siit, maa emäs.

Sitte kirvelien hamaralla siihen
hamaroiaan, ei tarvis enempi kohota.

Huoran rikontasanat.

1957. Kontiolahti
1264. 95.

Lehto.

Huoran rikonti sanat

Nouse neiti lälitiistä
Hienohelema hettiistä
Ennen toista torstaita.

Rytkönen, A. n.

Tulevata tiistaita;
& V -u villii(n) rakenna,
Äiäret muuten ärjymää,
Kitaset kitajammaa.
sivut viännä sii k< »1 h ■» -.
Seiekä viännä viärällee,
io Kieli kisko keikallee,
Reijet rististä repäse!

Hurmikot.

1958. Kitee, honkainen n. 00. 97.
Ylimääräiset hurmikot.
Kuin sattuu kuun kannalla torstai
liki kuun loppua, otetaan hampailla
tuohi yksi kantaisesta koivusta, sa-
moin hampailla yksikantaisesta le-
pästä varpa, tuohi käännetään kaksi-
puoliseksi lipiksi. Sanotusta leppä
varvasta tenään hampailla rassi, joka
työnnetään läpi kummastakin tuohen
käänöksestä, että tulee lipin yli sanka:
tulee olla myöskin yhdeksän merkki-
nen veitsi ja nyhtämällä otettu yksi-
kantainen pihjala. Pohjoiseen kul-
kevan aitan (aijan) kohti pohjoista
osoittava varokas nyhtäistään irti
maast \. hurmeetta purisdetaan vaat-
teesta tippiin, sopii suoraankin tiput-
taa, kuin lipissä on sanottua hurmetta.
odetaan lippi sankasta vasemen käden
nimettömälle sormenpäälle, muu de-
laan keskimäinen sormi ja ni me töin
poi[s], samoin etu sormi ja keskimäi-
nen pois päin vastoin, kiikudetaan
kolmella sormella ja hivotaan:

Neitsyt Maarii emonen
Matkojaan mittelee,
Askeliaan arvoaa
sormella nimettömällä,
5 vasemella varpahaalla.
Luki matkat luodeheelle.

Hävj ii vihat. 1958 — 1962.

L49

Päivän laskulle ladeli,

Luki suoraan su velien,

Puoli päivälle puheli,
10 Koki kohti pohjoistaki,

Vasdeu kylmää kyleä;

Van ei matkat mielelliset,

Eikä turv.it tunnettavat

Piiltä piikana pyhänä,
is Asuksia autuaana,

Vaimon vasden mielisiä

Sikiötä siunattua.
Hepo hirnu heldeheessä,

Varsa varjossa hyvässä,
so Siinä piili pyhä piika,

Siinä ano armollista,

Turvaksensa tuttavinta;

Siinä luojasa lupasi,

Siinä kanto kaikkivalta,
25 Siinä sulki suun vereltä,

Delkki tien hurmeheelta.

Sanottu Lippi pannaan seipään rei-
kään, painetaan seiväs takaisi; yhdek-
sällä pihjala naulalla kiinidetään nau-
lat, työtään yheks merkkisellä veit-
sellä, kahdeksaa naulaa lyötään kol-
masti kutakin; yhdeksättä naulaa ei
lyötä kuin kaksi kertaa. Tullaan sa-
vupuun alle jälellen katsomata.

Hävyn vihat.

1959. Uukuniemi. Tuokko n. 41.
—13.
Mensuvaara. Aaro Toivainen, 80 v.

Hävyn vihat.

Tehty tetrin mättäästä,
Irvessuu ja ärvessuu,
Rievesuu, räävesuu,
Ota, vinkelö, vihasi!

5 Neitsyl Maaria, emonen,
Puhas muori kääriäinen,
Voi'a noilla voiteilla,
•halla Luoja voi'ettiin,
Kaottiin Kaikkivaltias!

1960. Kaavi. Krohn n. 12488. —85.
Kortteiskvl.i.

Kasvattelin karvojani,
luovuttelin jouhiani,
Kasvo karvat kankiammat,
Peräjouhet joukiammat.
a Räkä tippu räivän suusta.
Kino konnan sieramista.

1961. Kaavi. Krohn n. 11004. —85.

Siikajärvi. Rietu Hartikainen, van-
ha mies.

V — virneksen tekemä,
Kurneksen kuvailema,
Svsistä, pärein päistä.
Päre rauan rao.sioista.
5 Et silloin suuri ollut etkä pieni,
Kun v— uun viilinä manit,
Maitona mahan sisään.

1962. Tohmajärvi. Lönnroi H, n.
733 b. —37.

Ukko uunilla asuu.
Kierosilmä kiukaalla ,
Pätsillä pätövä herra;
Sano hyvän tapoja1:
s Ei hyvä pahoista tehty:
Tehty kuusta, tehty voi* ba,
Tehty teiren mättähästä,
Pyyn lihoista pyöritetty,
Otavaisten olkapäistä,
io Ihmisen2 sian lihoista,

1962. x r. (sanoja). — 2 yi. Lihavan.

150

Taudit.

Maholehmän makkaroista ;
Vaan otit sie otuksen nahkat,
Kahen puolen karhun nahkat,
Su en nahkat suus eteen.

15 Ele oo, hyvä, pahana,
Kun olet hyvästä tehty,
Ele viikkoa vihoa!
Suu on kun purevan koiran,
Silmät kuollehen jäniksen,

20 Iän kaiken irvillään.

1963. Tohmajärvi. Hakulinen n. 10.

—89?

Kemien Murtoinkylä. Pekka Hir-
vonen, 65 v. Kuuli mökkil. Matti
Kekäleeltä Kiihtelysvaaran Uskalin
kyl.

Naisten vihain poistaminen.

Ukko uunilta putos',

Pätsiltä pätövä herra

Vi — un vihat tuntemaan,

Puon pahat parantamaan.
5 Vi — u on virnuksen tekemä,

Kurituksen kuvailema;

Ei oo vi — u hyvistä tehty,

Ei aivan panostakaa':

Tehty tetren mättäästä,
io Pyyn lihoista pyöritelty,

Sysistä, päreen päistä,

Pärerauvan raiskijoista.
Et sin' ollut siilon

Et äkänen, et vihanen,
15 Et kovin kipusakaa,

Kun sinuun ky — t päin putoil',

Mulukut latvon lankeil',

Hukka suullaan tapas,

Karhu pan' kaksi kämmentäni)
20 Nilikosuullen suun eteen,

Hävästyille ha mpaille;
Nilikosuu sinun niines,
Hävästyt hampaas.
Vie kipus kita s suussa,
25 Häkä s hännässäs'!

1964. Tohmajärvi. Hakulinen n. 27.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen.
73 v. Kuuli lois. Matti Martikaiselta
sam. pit. sam. kyl.

J' — un vihat.

Kuppasuu siun nimes,
Raetta rei,jjej_juurimaine(n).
Villa suus villa peäs,
Villa viis hammasta s.
s Otav^v — unev^vihas,
Kokkakarva kannukses
Ihosta imentorauka(n),
Karvasta emoi)wka(t)tee(n),
Emon tuomarv^ruu(m)miista1!

io Ei v — u hyvistä tehty:
Sysistä, päreempäistä,
Pärerrauvvar^raihnoksista,
Tehty kuusta, tehty voista,
Tehty t^trem ^mättäästä.

15 Pyynlihasta pyöritelty.
Sivastu sianlihasta.

Vieren^nyt vehnässä tahassa,
Rukeissa kakkarana
Ihossa imentorauka(n),

20 Karvassa [emo7)_ka(t)tee(n)],
Emon [tuomarwruu(m)miissa 1 !
Tuleppas nyt, ukko, nunim^-

peältä
Pätsiltä, pätövä herra
Syömääv^v -uvw vihoja,

25 V — uMientä lippo maa(n)

1964. 1 Säk. jälk. sulkujen sis.: |Röavvasraukar^ruu(m)miista|.

Hävyn vihat. 1%4— 1967.

151

Ihosta [imentorauka(n)],
Karvasta [emo-/)wka(t)tee(n)],
Einon [tuomar_ruu(m)miista]!

1965. Tohmajärvi. Hakulinen n. 82.
—91.
Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.

Naisten jälet.

Ukko uunilla a(s)suu,

Kierosil(i)mä kiukuulla.

Ulos, ukko, uunim^peältä,

Kierosil(i)mä kiu kuulta
s Lukemaa v^v — uv_ vihoja,

Puom pahoja paranta(m)maa(.n)!
Kuppasuu pahanäköne(n),

Rietta reijjej^juureine(n),

Otan^nyt, v — unev^, vihas,
io Kokkakarva, kannukses

Ihosta i(m)meisrauka(n),

Karvasta emo v]^ Ka(p)pee(n),

Emon tuomar_ruu(m)miista!

Ellos viikkuu vihatak,
ia Ellos kauvvas kannustella'!
Ei vi — u hyvistä tehty,

Ei hyvistä, ei pahösta:

Sysistä, pä(r)reempäistä,

Pärerravvar^raihnoksista;
20 Villa on suu s, villa peäs,

Villa viis hammasta s.

Minnem^ma sinum^ma(n)-

noo(n),

Minnem^ma sinun tu(h)hoo(n)?

V — uuv^vihasev^vaimo(n),
25 Äkäpuskam^persiise(n),

Jota k — viT)^kynnettii(n),

Karavarsi7)_karhittii(n),

JohoY]_k — vät päim^putos,

Terskat latvon lankeil.

1966. Tohmajärvi. Hakulinen n. &?.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.
Naisten jälet,

Ei v— u hyvistä tehty,
Ei hyvistä, ei pahösta:
Tehty kuusta, tehty voista,
Tehty tetrem^mättäästä,
s Sivuttu sijaMihasta,
MahoMehmäm^makkaroista,
Pyöritelty pyynlihasta.

Ellos viikkuu vihatak,
Ellos kauvvas kannustellak,
io Ei mies manallej^jouvvak,
Pitkätukka Tuonelaa (n);
Otav_, v — unev^, vihas,
Kokkakarva, kannukses!

(Sittä: kivut!)

1967. [Kiihtelysvaara?] Rytkönen, A.
n. 1265. —-95.

V — un viotte.

En puhu omalla suulla,

Puhun suulla puhtaalla,

Herran hengellä hyvällä,

Luojan luomilla sanolla.
5 V — u virneksen tekemä,

Oraskaisen ompelema

Sysistä pahösta, pärreen päistä,

Pärerauvan raihkeista.

Et sä siilon vihanen ollut,
io Et vihanen, et äkänen,

Kun sinuun k— vin kynnettii,

Karavarsin kaivettii,

Ta ka varsin tarveltii,

Hukka suullaa sipasi,
is Karhu pisti kaks kämmentä

Viihyttäissä vihoja,

152

Taudit.

Hämmentäissä häkkii.
Ukko. ylinen herra,
Piliven piällinen isoni,
20 Tuo tuolta tulinen miekka,
Kanna rauvan karvallinen,
Jolla leikkelen kipuja,
Painelen pahat himosi.

1968. Ilomantsi. Niemi n. 262.
—09.

Hattuvaara. Ilomantsin rovastin
heinäkuulla 1905 tekemistä muistiin-
panoista kirjoitettu. Akiima Tiittasen
vaimo.

Ukko uunin piälle meni:
Reppo suu, repale parta.
Tule v — un vihoja ottamaan.
K — vän lientä lakkimahan,
5 Ota, v — , viha s,
Karva, kannukses,
Muut, paska, muuanne sias,
Muut muuanne maja s
Ennen päivän nousemista,
io Koi-jumalan koittamista,
Auringon avautumista !

1969. Ilomantsi. Salminen, Kaarina
n. 9. —13.

Megrijärvi. Tatjana Huohvanainen,
o. s. Tiittanen, 57 v. Syntyis. Hattu-
l>ään kyl.

Ukko uunilta putosi,
Ristisuu, räpäleparta,
Tule syömään v — un vihoja,
Ja k — vän liemiä lakkimahan.

Ihmisen vihat.

1970. Suojärei. Salminen, V. n. 2692.
—24.

Kaibahan kylä. Mikko Tuukki, n.
7() v.

Leikkavu: Ihmisenviha.

Oi sinä Luojan luoma,
Sielun siemen, soarin kulda,
Ota sinä vihas, ota kibus,
Hoi sinä, v — u, viidalaine,
s Ota vihaz, ota kibus!
Jos et ota vihaz, et ota kibus,
Minä panen vihaz vilun1,
Kibuz kiven ali;

Soat sinä ottaa vihaz. ottaa kibus
io Tall t§oassul, täll minuutill,
täll paikall.

Lähtöö leikkavunu menöö, vizvo-
maa, kun ei niidä puheida2 puutu.

Jalan kuoleentuminen.

1971. Tohmajärvi. Hakulinen n. 279.

—89.

Kun jalka on kuoleutunut.

»Montako neuloo oj jalassari?» ky-
säsi muuan eukko toiselta. »Tuhat»,
vastasi toinen.

»Kaikki kieles kantimee(n)!»

sai hän takaisin.

1972. Suistamo. Valve n. 178. —10.
Alattu. Nikit Bogdanov, 76 v. M]».

Helsingissä.

Pahan piaksämä l. Koukku-tauti.
(Nähtävästi = engelskan tauti).

L970. ' vilu|l| : vilu/?. — 2 puhei|t|a : puheida.

Kaatuvatauti (Pahan pieksettävä). 1972—1976.

153

Se tuloo pelästyksestä, jos näköö
ruumiita, tai hautuumaalta. Siunaa
mattoinaan ja onnettomaan ihmiseen
tarttuu, a Jumala varjeloo kaikki. —
Sitten ei muuta kuin veen ajamilla
ojan tai jokvarsiloilta löyetyillä
puilla lämmittää saunan ja lukkoo:

Ukko, ylinen Jumala,
Sekä vanha Väinämöinen!
Tule työhön työlähäsen1,
Ankarahan asiiseen:
5 Piruja puristamaan,
Hiien tahnat tappamaan!

1973. Soanlahti. Krohn n. 7456 a.
—84.

Kuikka. Miitrei Davidanpoika
Issakainen, 70 v.

Lank[eava tauti].
Rikoksesta kun lulc[e], männään
päivän laskettuo uhrit viiään. Viiään
ruumismaahan ja siellä tehään reiät
lävitse, maasta läpi ja veitään siellä' ja
sovat revitään, naulitaan sinne:

Tänne minä sinun manoan,
Joss' et kuulu kuuna päänä.
Etkä nävy sinä ikänä j.n.e.

Kaatuvatauti (Pahan piek-
settävä).

1974. Soanlahti. Krohn n. 7456 b.
—84.

Kuikka. Miitrei Davidan poiki
Issakkainen, 70 v.

Kuin tulee tulijaisesta (el. rodimi-
sesia) rupijaa säräytettää(?) , liikutetun
sillan alle ja veitään sovat, naulitaan
samalla tavalla 3:11a pihlajaisella nau-
lalla ja sitte sanotaan:

Tänne [minä sinun manoan]
Ristittyö riisimästä,
Kastettuo ka a ta ma st a ,
Tehtyö teloamasta.

Pitää tehä yöllä kaikki, ei päivän
aikana mitään.

1975. Korpiselkä. Härkönen,, I. n.
176. —00.

Tshokki. »Kitschu-Matti». Oppinut
ennen eläneeltä »venäläiseltä» kuoha-
rilta Jaakko Petrovilta.

(Paluu} pieksettävän parannus) .
Pidää männä kalmisemah — ensin
yheksän askelda sellin, tagaperin.
Siit pidää kiändyö ja yheksän sylen
piästä kulgi kuollehel kumardua —
ei silmiä ristien, vaan käsie toisien
ylitshi käyttäin — ja sanuo:

Terveh, suur sugukunda,
Kaikki kansakuntia!
Mie lähin teidä tietelemäh,
5 Andakua anteeks!

1976. Kitee. Lorikainen n. 18. — 96.
Lankettaja tautissa on kolmen hen-

kettären vaikutus voimaa: kalma1,
vesihiisi, mehännenä. Kalma luopuu
lupauksella, vesihiisi lahjomalla, inehtä
samoin, jos ne ovat puuttuneet säi-
kähtyksestä1, van jos on tehty eli syö-
tetty ja juotettu, silloin1 täytyy saaha
synty tietä.

a. Jos arvat eivät anna tietoa tie-
tus teilaan1 metsässä. Metsä sitotaan,
torstai1 iltana tehtaan nuotio tuli. Tai-
kurilla pitää olla kitattu1 pyssy, sai-
raan kansa tulee olla terve henkilö mu-
kana: taikuri panee uskon opillisen
kirjan lehden jalkainsa ala, sanoen1:

197 2. 1 Itänne tarvitahan; : *työhön työlähäsen"
1<J*16. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

] 5 i

Taudit.

Molliin kuulu, iso kuninkas,
mehän ukko, halli parta,
tule1 k' a-vin kuulemahan,
katsomahan, karttamahan,
5 näkemähän silmin näitä!
Voimat luonnon, tahto luojan,
ei <»u2 puilta1 poikes luoman.

b. Ottaa3 kirjan jalkainsa alta.
lukee kolme riviä, panee takaisi
jalkainsa alle:

Ukko. kultainen kuninkas,

hopeainen hallitsia,

kuulo1 kultaset sanani.

hopeaiset lauseheeni!
ö Kuhn koir.-isi kokoon,

rakit linnan rappusille,

rnukase1 ne raivostaan,

viihyttele1 vimmastaan.

kokoa1 koko pereesi,
io kokoa pienet, kokoa suuret.

kokoa keski kertaiset,

miellytä1 mehän emäntä.

taivuta Tapion3 kansa'
Honkatar, hyvä emänt[ä],
is Tapiot[ar], tarkka vainu'.

Mielikki, mehän miniä,

Tellervo3 Tapion3 neito,

kuulkaa1 kulta kuhtuseni,

kuulkaa tämän kurjan ääni!
20 Nouse, mehtä, miehinesi,

korpi kaikki kansonesi,

pet[ä]jikkö, perheineni

kantoinaan vika katalan,

kohtalo kova osaisen,
25 nuku tauti luojan luoma,

surma säätämä jumalan,

van onko tauti tehen1 tehty.

tehen tehty, pannen pantu,

2 (ole). — 3 kk-.ssa pieni alkukirjain

saatettu salaisin puolin.
30 van onki. puista puuttununna,
mehän lehtistä levinnyt!

Taikuri lukee kaikki lehti puut
kovalla äänellä, sairaan ka[ns]sa oleva
henki[l]ö kuntelee tarkasti, jos kaiku
vastaa joka sanan, ei ole lehtipuista.
Mehältä3 kysely ei ole runomitassa,
van kysytään nimen omaan puilta
ja haltijattarilta, johon ei kaiku vas-
taa, siitä rajallinen tunnetaan.

c. Jos3 sattusi jotain rusausta kuu-
lumaan, ampuu taikuri, sanoen:

Iske3 tulta. Ilmarinen3.
välähytä, Väinämöinen3,
kolmella kokon sulalla,
säih{k]yvällä3 säiläällä.
s miekalla1 tuli terällä!

d. Mehältä kyseleminen tehtaan
uuvestaan ja samoin kolmaas kerta;
jos kaiku ei anna selvää tietoa, mana-
taan mehtä:

Liikku linnat, järkky järvet.

vuoret vaskiset vapisi

jvskäissä Ukon jyrinän.

pauantehen pauhatessa;
5 etkös sinä. liika, liiku,

säikähä, paha sävyinen?

Jos3 ei minussa miestä liene,

urusta ukon pojassa

tämän jakson jaksajaksi,
io saajaksi1 salaisen tiijon,

tunnustuksen1 tuntijaksi.

Ukkn. ilmain isäntä,

hattaroihen1 hallitsia.

nosta tuuli tunturilta,
ia vuorelta1 vihur vihainen.

vihurista1 musta pilvi.

pimitä Mehältä pirtti.

. — 4 Ks. n. 16

Kaatuvatauti (Pahan pieksettävä). 1976 — 1978.

155

Tapiolta3 tanhut1 peitä,

saata1 salmat säihkymään.
20 ilma tulta iskemään!

Säre1 huone Honkattaren3.

Tapiolan tanhu murra,

säre honkakin sämyiksi,

pirottele pirstaleiksi,
25 jos ei suostune sopuhun,

asettaavn vallan alle!

Sairas ja hänen saattajansa sa[a]vat
männä kotiaan jälkeensä katsomatta;
taikuri päästää mehän irti siteistä,
ottaa sammaltuneen kannon päästä
sammalii (jos ei ole Tapion3 pöytää
saapuvilla), johon otetaan muuriais-
pesän rikkoja, jotka vietään saunaan
ja tehtaan ennen kerrottu4 telehvooni
laitos, jonka täytyy tietä antaa onko
mehästä vika lanketukseen.

1977. Kitee, honkainen n. 25. — 96.

Veten uhria.

Kierrätys on jo ennen kirjoidettu.
Vedelle on antimia, vuoltaan rahoja,
sanotaan:

Nouse veistä, vein emonen,
kullille1 kuninkaallisille,
hopioille hohtaville,
vaskille varusdetuille!
5 Nouse veistä, vein emonen,
pehmeille pellaville!
Viskataan2 pellavaan kuituja.
Nouse veistä, vein haltii.
liukkaille liinan siemmenille!

Viskataan kolme liinan siemmentä.
Nouse veistä, vein haltii,
io otrille orastaville!

Viskataan2 kolme otran jyvee.

1977. l kk:ssa on iso alkukirjain. —
11, 12, 14 on pieni alkukirjain.

Tehtaan2 risti veteen Ukon taltalla;
jos ei olo sitä, tehtaan vasemen käden
nimettömällä sormella; lähdetään pois
jäi lie n katsomatta. Ne kiviset värtti-
nän keträt ovat tarpeelliset. Lanketus
tauviss, kuin ei syntyä saata tietoon,
odetaan liina rihmaa värttinälle, jossa
on kivinen pyörä, männään torstai
iltana katolle ja annetaan sairaalle
suuhun kalan nielemän kalan lihaa
suuhun ja asedetaan piisin laijalle
ketrepuun kannalle värttinä kädeen,
siinä tulee olla kolme henkilöä, pyö-
räydetään värttinää ja lasketaan
piisiin; kolmas henkilö kysyy:

»Mitee3 sie (sinä) ketreet?»
Taikuri2 vastovaa:
»Ketreen suitsia surmalle,
kuristinta kuolemalle.»

Kysyy2 taas; vastaa:

»Tien suihet surman suulle,
is kuolaimet1 kuolemalle.»

Kolmannella2 kerralla kysyessä:
»Surman suihilla pidelen,
opettelen ohjaksilla.»

Värttinä heidetään putuumaan lie-
deen. [Taikaa jatkuu].

1978. Säyneinen. Krohn n. 12770.

—85.

Viitaniemi. Topi Partanen, 64 v.
Pahan lyöminen.

(Piti kolmas henki olla, niin se
minua, pientä poikoo kuletteli mat-
kassaan.)

Mehtään vei ison kusiaispesän luo
(?) ja ruumiin lauan ja siihen laitto
haapaset aisat siihen lautaan, — ja
sitte sen teki kusiaispesään niin ison
reiän, kuin isoja lehtomailla on kusiais-

2 kk:ssa on pieni alkukirjain. - :! Säkeissä

156

Taudit.

pesiä, sitte pani sen pahan lyötävän
ruumiin lauan päälle pitkälleen ja
sitte 3:sti sen kusiaispesän läpi veti
s-.i ruumiin lauan myötä päivään.
Sitle heitti siihen sen lauan aisoneen
siihen kusiaispesään ja loihti, hopeen
vuoli:

Tuossa on lunte< 3,
Tuossa on lantees,
Siihen tyyvy, siilien täyvy,
Kun el tyyvy, niin tyrey!

Sitte pyyhki lepän varvuilla pääs-
tettävän ja viskasi sitte vasemen ol-
kansa yli ne varvut päälle eikä
antanna sitte kahtoo enee jälelleen
päin. 9 askelta männä, jotta ei kahtoo
jälelleen päin. Sitte pani kalliolle
seisomaan, ja oli semmonen panta,
ruumista kun pestään, niin paikalla oli
ottanna jalkoin läpi ruumiin solaut-
tanna ja siihen sen päärmeen oli ot-
tanna pois, revässy umpinaiseksi ja
sen läpi sitte 3:sti alaspäin pujotti
sen pahan lyötävän. Ja sitte laitto
pihaan mänemään ja sano:

Elä nyt katu jälelles päin mi-
tään!

1979. Säyneinen. Krohn n. 12786.
—85.

Viitaniemi. Topi Partanen, 64 v.

Pahan lyöminen.
Kirkolle vei sen pahan lyötävän, ja
ruumiin, joka matalassa mullassa oli,
niin otti kirstun ylös. Sen ruumiin
paian otti sen ruumiin päältä ja
sen läpi pujotti 3 kertoo päästä
alas päin. Varusti 3:sta lepästä aina
3 varpua ja yksi kuusi oli 3-haara,
sillä pyyhki sen pahan lyötävän.
Uusin laitto jälelleen sen ruumiin
paita päälle. Sitte pani ne varvut

sinne kirstuun ja sitte loihti:

Tii<>ss,'i un luntees,
TiU'ss,-i on lantei s,
Tuohon tyyvy, tuohon täyvy,
Kuin et tyyvy, niin tyrey.

Sitte oli hänellä semmonen panta.
Siinä kuulu olevan H : 1 1 a veromaalta
3 juurta nyhästystä kuusesta. Sol-
mimata tehnynnä pitkästä kuusen
juuresta. Pujotteli sen läpi ja ruumiin
päältä otetun paian helma siinä kanssa.
Sitte vei portin taa, jotta ei näyttännä
ensinkään, hursti korvissa sen pahan
lyötävän pitkälhen. Sitte peitti
sen ruumiin takasin hautaan ja kih-
velillä viskas 3:sti multoo:

5 Terveh meille, terveh teille
Terveh terveyttä] äsi!

1980. Pielisjärvi. Valve n. 923. 11.

A. II. Berg, (kansallisuudeltaan
mustalainen), s. 1866. Mp. Heisin l

Kaatuvataudin paranit us.

Se pyöree-Sikke ja ukko Rupatsu
(ks. n. 904) ne menivät sinne Pielis-
järven kirkkoon parantamaan kaatu-
vatautista. Ja siellä oli mustat penkit
ja se jalkapuu ja siihen panivat sitten
parannettavan penkille vasen jalka
siihen jalkapuuhun, niin pyöree-Sikke
se meni saarnastuoliin, siellä teki
kysymykset neljästä ilman suunnasta
ristiin:

Onko pohjosesta tauti tullut
sairaaseeni Onko etelästä tauti
tullut sairaaseen, vai idästä vai
lännestä?

Nyt vastaa siilon kun minä ky-
syn siitä oven lävestä!

1980.

vie raaseen : sairaaseen.

Kalman rikkeissä. 1980—1984.

157

Niin hän laskeutui alas ja nosti
helmansa ylös ja katso sepaluksensa
( = hameen rako) lävitse avaimen
läpeen (hame oli nostettu silmien
tasalle), joka meni ovi sakastiin.
Sillä välillä ukko Rupatsu ampu
sairaan pään ylite, että sairas oikein
säikähtyi. Pyöree-Sikke toi muka-
nansa sellaisen, joka oli usein vaina-
jilla kateliinana, jolla oikein ärtty-
se[s]ti löi sairasta j.n.e. (ks. edellinen
lähetys: Ramppi).

1981. Uukuniemi. Tuokko n. 37.
—13.

Mensuvaara. Aaro Toiviainen, 80 v.

Kalman päästäni inen .
Jos kuolleesta jää jokin »hinka»
ihmiseen, niin otetaan saunan uunista
kolme pientä kiveä, pannaan ne
ved ssä huuhdeltuun vaatteeseen,
sidotaan punaisella langalla nyytiksi,
viedään sitte se nyytti kenenkään tie-
tämättä semmoiselle tielle, josta ruu-
mista lähdetään kulettamaan ja sano-
taan nyyttiä heitettäessä:

Mene, kalma, kalman luo,
Kirkon kirjavan tyköö!

Sitte kalma yhtyy kulkevaan ruu-
missaattueeseen. Seurauksena siitä
on, että ruumista kuljettava hevonen
tahtoo uupua.

Kalman rikkeissä.

1982. Kuskeula. Lönnbokm n. 1134.
—94.

Matti Soininen, n. 40 v.

Kalmasta paranti1 Kupiainen2 Rus-
kealan hautuumaalla erään naisen
tuntemattomilla keinoilla ja sanoi lo-
puksi:

»Mää kotiis, eläkä kaho taakses!»

jonka toiset kuulivat.

1983. Impilahti. Salminen, V. n.
2807. —11.

(Akuliina Repo?)

Kalman sanat

Terve, kalma!
Terve, kalman isäntä,
Terve, kalman emäntä,
Kalman piiat, kalman poijat,
s Kalman ostetut orjat,
Kalman kannellet kasukat [!];
Olloo siun syytä meiän veäräs,
Heitä henkillee, peästä päiville,
Anna rauha, tervehys!
io Anna anteiks!

1984. Salmi Krohn n. 7844. —84.

Hanhivaara. Stepana Jaakonp., yli
60 v.

Kalman nenä.

Jos kylvetät, sanat luvet kylyssä.
Se ei sillee kuni et kalmistoon käyne
yö-aikaan. Kun ensin menet kal-
miston oven eteen, hattu pitää ottoa
pois eäreh ja pitää laatii terveys heille:

Terve puhta/i^ kalmalaisil,
Terve kaunehil kalmalaisil!
Oikoa oikein, seisokkoa selkein,
Antakkoa rauhus, tervehys,
5 Minä tulen azetta sellittämäh

(nimi).

3 kertoa samalla viisii, ja siit
mene vaikka kaikki yö kävele, ja
vaikka kaikki kalmas kaiva, ei syytä
mis. Siit astut keski-kalmistoon ja
kääntäi 3:lle, elä kumarda ni kelle.

1982. J paran|s|i|vat| : paranti. — - lisätty yi. lyijykynällä

158

Taudit,

Terve puhtahil kalmalaisil.
Terve kauniliil kalmalaisil,
Terve ristikansal,

Minni itselleniki!

Kippi käis pitää olla ja kepin pääh
hattu panna, kun ei muuta vierasta
miestä ole. Siitä kalma-lautoa plok-
koa:

Nouskoa, kalmalaiset, yläh!
(3 kertoa).

Ylieksäh polveh sai,
Kaksitoistakymmeneh kantah sai;
Nuoret, vanhat, rujot, rammat,
Ristityt, ristimättömät.
5 Tokkos tämä on teiän azie,
Tämän ristikansan syy?
Antakaa tämä ristikansan syy

anteiksi,
Oikoa oikein, seiso kkoa selkein,
Yheksäh polveh sai,
io Kaksitoistakymmeneh kantah sai,
Kaikki prostikkoa!
Jos tämä ristikansa mitä paluitta

j.n.e.
(Siit taasen sano):
Anta koa sanani anteeksi,
Puhtahat kalmalaiset,
Kaunihit kalmalaiset;
Jos etto azetta sellitänne,
5 Minä teiät kaikki nianuutan
Viimesen Maalian pojan tutkel-

nmkseen.
Jos työ annatto anteeksi.
Oletta nikrin, seisotta selkein,
Minä heitän manuuksen pois.
io Ja minä heitän täi tsaasul,
Jos työ beitättö täi tsaasul risti-
kansan vaivoandan.
Jos etto heittäne, etto sopine,

Minä en sovi, minä en heitä,
15 Ei liene millaista armuo,

Kaikki manoon 9:säh polveh sai,
12 kymmenen kantah sai.
Muistakkoa pääl,
Antakkoa anteeksi!

(Kuin ihmisen kera paistis(?), yksi
kaikki se on).

Jos tällä kertoa etto anna
proskenjoa ja toitse sellittämään
tätä azetta tullen, ei liene mil-
laista armuo teille.

Ja siit jos missä köhin on ihmisellä
vaiva, se pitää kalman maata Vähä-
nen näppie ja sitä pitää pyyhkiä ki-
peetä kohtaa alah päin:

Ota kivut, ota vaivat,
Keskellä kivuttomaksi,
Alla aivan terveeksi,
Päällä nuu ru ma t to ma ksi .

Järelleen entiseen sijaan pitää pan-
na nämä:

Kui tämä on kuolie kuollu,
maali pantu kuulumattomaksi,
näkymättömäksi, muga tämän
ristikansan vaivat näkymättö-
mäksi, kuulumattomaksi maali.
(3:sti). Siit \i\htet pois, ota hattus
käteen.

Viittoa ympärissf/:
Maast (Mitta tullu,
maali teiän pitää niännä järilleh.

Siit 3:meh päin käännyt « äreh lähti-
jessä:

Jääkää hyvästi, puhtahat kal-
malaiset,
Jääkää hyvästi, kaunihit kalma-
laiset,

Kalman rikkeissä. 1984—1986.

159

Oikoa oikein, seisokkoa selkein,
Antakkoa meille anteeksi!

(Älä katso taka: jos mitä näkymän
kuuluman sattuu, älä katso taka).

1985. Salmi. Krohn n. 7932. —84.

Räimälä. Helena Levantjovna, Pla-
ketin leski, 65 v., Pebrus.

Ka kalmo-maah menee, ensimäi-
seksi pitää sanoo:

Terve kalma-maa, syöttäjäisen,
Terve situril, terve pienii,
Terve tuttavil,

Terve tnntemattomil, tietämättö-

mil,
5 Suolle syntynyt,
Kankahal kaatuma,
Veteen vierrysil,
Kaikki prostikkoa!
Lunpostis f — grievostis - - vin-

loVaivakkoa tätä vaskee.

Penni pitää ottaa, ta veitsel leikata
ja ympäri itsie, sitte ristahes sebeät:

Terve maalle, terve maan ma-

terelle!

1986. Salmi. Krohn n. 8063. —84.

Miinala, Vassilei Ivanov, yli 50 v.,
Rajaselästä kotoisin.

Kalman [prostitus].

Kaunisverinen kalma syöttäi,
Puhasverinen [kalma syöttäi],
Val^eiverinen [kalma syöttäi]
Prostikkoa neevostis, boolestis,

piikostis,

5 Pn.stikkoa kaiken jyttynäisis pa-

huosis (nimi).

1987. Suistamo? Polen n. 95. — 47.

Kalman loihtu.

Sohvia oil valio vaimo,
Seiso mustassa meressä,
Mustan ja valkian meren puolla;
Hänen verensä kallihin,
s Ja haikian kaunihin.

Pulias kalma, kaunis kalma,
Valkiverevä kalma.
Minkä näet tiellä pitkin puolin,
Siitä siirräte sivutse,

io [Minkä näet] tiellä poikki puolin,
Sepä katko kaheksi,
Koko kolmeksi osaksi,
Koko maalta., mantarelta,
Maan, manteren sisältä,

15 Ja koko tältä konnulta!

Mene tuonne, kunne käsken:
Tuon kirkosen tyköhön,
Kirkon kirjavan tyköhön,
Sata lauan lappehesen,

20 Tuhat lauan tunkemihin,
Tervas [lauan] tienohille
Syömähän syylihoja ,
Kalvamahan kalmaluita,
Ei täällä elävä luita;

25 Sinne mie kiinitän kipuja,
Sinne vaivoja vajoutau,
[Sinne] kivut kiintyköhön,
[Sinne] vaivat vaipukohon
Kaluinahan kalma luita,

30 Iän ilman päiviksehen!

Kun lienet velhosta vesistä.
Kyllä tieän sinun sukusi:
Veshiis olet hiutuva inen,
Paha tauti tartuvainen.

35 Mene tuonne, kunne käsken:
Tuone velhoin vesihin,
Veen veren viertehisen!

160

Taudit.

Jos ett liene velhosta vesistä,
Kun lienet kotosista maista,
40 Mene maahan, manteresen,
M;ian. manteren Bisähän,
Hiekkahan helisevihin,
Somerohin sorisevihin;
Ota jokonen juostak

kä viero viertäksesi,
Lähe läykytelläksesi!

Pois ihmisen ihosta,
[hosta alastomasta,
Lapsesta viattomasta,
»o Vian tietämättömästä,
Rist[itt]yjä rikkomasta.
Kastettuja etc!

1988. S niaiii mo. Krohn n. 7485 .
—84.

Koitonselkä. Triihpoi Mämmi. 67 v.
Hyvä' kalma, kaunis kalma,
Luovu miusta hionnostasta(?),
Eru emättömäksi!
Hyvä kalma, kaunis kalma.
• Siun syy. min n asia,
Kuin on luonnosta hyvästä,
Kuin pantu maata, sanoo,
Elä tiiä kulkijasta,
Elä muista ajatuksista,
i" Eläkä muista arveluksista,
Päästä, Luoja, päästä, synti.
Eru emättömäksi!
Kuin on, sanoo, maasta on tultu,
maa ha männä,
15 Eikä luonnosta hyvästä,
Kuin on luonto muitenki,
Suuri synti seuroapi,
Pitkä mieli luonnosta,
Lahjusta mie en tahoki siulla,
Inka anna muitenki.

Enkä kuulusta sinua;
Ole sie emättömänä,
Luomi luonnottomana,

Kuin on maalia männyt,
■25 Maasta on tullut.

Kun saunassa kylvetään, niin siit
yksikantajasen pihlajan, läpi hallo-
taan ja siit läpi veitään siit pihlajas
ja siit pitää olla vikattehet ja 3:sta
vikattehes läpi talutaan. Siit kun
miinnään kalma], siit kalmat sivutaan
3:lle päin ristahas.

Siun syy, miu n asia,
Luovu luonnottomaksi,
Eru emättömäksi,
Kui et kuuluis kuuna päänä.
30 Sinä ilmossa ikänä!

1989. Suistama. K rohn n. 7606. -84.

Kalma.

Terveh, kalma (nimi).
Terve siulles, prosti!
Kun olloo miun [vääryys, teiän
vikahisuus],
Antoakkoa anteifcse,
5 Päästäkkeä i [pellastakkea]!

Siit 3 yhekseä askelta vielä taka-
perin myöstäitsöö ja kumardeloo.

199C. Suistamo. Salminen. V. n.
1465. —08.
Pienisarka. Elessei Val'okainen.

EtUmailoitSu.
Onko ti -iki ennist eläjiä,
Onko vanhoa vägejä,
[änkaiken istunutta?
Ves' "ii vanhin veljeksissä,
5 Tuli nuorin sisarissa,
Kalma ombi kaikkei vanhin.

Kalman rikkeissä. 1990—1992.

161

Mikse kiusaat ihmisii,
Mikse vaivaat vanhempii?
Jos et sinä tottel,

10 Kyllä minä liankin noiat,

Irdaud imeises itsekse,

Peäset, paha, päivikse,

Kalmalaine, kiusoamas.

Ootko voittanna Jumalal,

15 Vainko saanu pergelel
Voiman voittamattoman
Muodoja murgeloittelemaa,
Kalman nägöseks keändämää,
Silmiä vinon vedämää,

20 Käsiäni koukkuh keärimää,
Jalgoja hapattamaa?

Jos et sinä sitä tottel,
Peän survon huhmaressa,
Leuvat pieksen petkelellä,

25 Hambahat kivellä jauhan.
Jos et sinä sitä tottel
Minun käsin käydyä,
Minun kobrin koiteltua,
Minun yksin yrittäydyä,

30 Tuon noian Tuli Lapis.
Hädä tuloo kalmalal,
Kiireh pyörii peräs,
Jos ed irdau ihmises,
Peäse paha päivikse.

35 Ukko, yli Jumala,
Ylisestä taivoses,
Peälä pilvien asuja,
Tules tänne, tarvitan
Hädähise huuandah,

40 Paadanen paranda!

Tuoppas turbee kämmenes,
Paina paksu peigalos
Tästä vaivelos imeises,
Kalmalasen painandas!

45 Voimalla, Jumalan voimal,
ii

Väellä vanhan Väinämöisen
Peästämä päivissä pahois,
Elämissä vaigiois,
Terveyttä tegemäh,
50 Rauhoa ragendamah.

1991. Suistamo. Krohn n. 5617. — 84.
Loimola.

Kalman nenä.

Hyvä kalma, kaunis kalma,
Valgei-verevä kalma,
Olet kalma ristimätöin,
Tahi kalma kastama to in,
5 Anna rauha tervehys,
Anna maata maan luvalla,
Maan [luvalla], puun [luvalla],
Maan emä, manteren haltu,
Kaiken kartanon luvalla,
10 Pyhän pellon pientarella.

Kun menee kalmistoon tai ohi ajaa.

1992. Suistamo. Krohn n. 7623.— 84.

Koitonselkä. Feodor Tsannikka,
63 v.

Kalma.

Kyllä tiesin kalinan synnin,
Missä on kalma annettuna.
Tuolta on kalma levän Aatamin

alussa.
Jos lienet toisen teko, toisen nuoli,
s Totta kottelo kotihis,
Tekijäs tien ohille,
Punasiin vaatteih,
Hurme [isiin] huituviin.
Tuika kuin tuli-kipuna,
io Liehu kuin lipeä koira.
Kohti koties männessä
Mäne kynsin kynnyksissä,
Polvin porstuun ovissa.

162

Taudit.

Jos et siit sisään pääse,
15 Revi reikä ikkunoikse,

Revi reikeä yheksän,

Ota kiini kinterissä,

Takimmaisissa jaloissa;

Pane päät päkäjämään,
20 Pane luut tutajamaan,

Taka-raivot tanterin,

Henkien huokumattomaks,

Tapa lapsi lattialla,

Paras lehmä lääväsensä,
25 Sarvet sontahan sovita,

Häntä pitkin lattieta.
Jos lienet kirkon kirjavan

sisäs[tä],

Sata-lauan lappies[ta],

Tuhat-lauan tutkatuista,
30 Terva-porstuun poves[ta],

Mäne, kalma, kalmistoon,

Kuku kultussa käkenä,

Hupeja issa kyyhkyläissä!

1993. KorpiseJkä. Vartiainen, E. v.

1925.

Kalman väen tervehdyssanat.

(Pedri Iivananpoika Vornasen).

Tolvajärvi. Ilmoittanut Pedrin
poika Oleksi.

(Luettu lähdettäessä veräjältä kal-
mistoon hakemian kalman väeltä
apua kalmanvihoihin.)

Terve, kalma!
Terve kalman ukolle, terve kal-
man akalle,
terve kaikell' kalman kansakun-
nain
Sulgun Buorevnna, pellavan val-

gevuna,
5 Nou[sJkoa suuret, nouskoa pienet,
nouskoa keskikertahiset!

1994. Korpiselkä. Wartiainen, E.
Taikani, kansaa v. 1926, s. 92.
Tolvajärvi. Pedrinpoika Oleksi.
Ukko kiertää Semanan ja Kauvon

kolmasti, ettei pelko heihin menisi.
Sitten hän lausuu mahtavasti, samalla
kumarrellen kalmistoon päin, terveh-
dyssanansa:

Terve, kalma!
Terve kalman ukolle,
terve kalman akalle,
terve kaikell' kalman kansakun-
nan',
s Silkin sorevana, pellavan val-
keana
nouskaa suuret, nouskaa pienet,
nouskaa keskikertahiset!

Ukko aukaisee natisevan veräjän ja
häipyy näkyvistä kuin haamu. Het-
ken perästä veräjälle jääneet kuulevat
Ukon kepillään kolistelevan hautama-
joja — kropuja — ja ristejä. Sitten on
taas kaikki hiljaista, vain puissa
kohajaa ja kaameuden henki hiipii
miesten mieliin.

1995. Suo järvi. Krohn n. 5854. — 84.
Leppäniemi. Olona Jakoljovna.

Kalman nenä.
Pitää 3:sti ympäri käyä kalman
nenäs, ri[e]punen (?) käteen ottaa:

Työ kuolleet kunnivolliset,
Vai oletta vallal vanhemmat,
Työ meitä prostikkoa!

Myötä päivään proidie syvän yön
aikaan kalmaiimaas ympäri.

1996. Kitee. LönnrotS,n.l84.—28.

Kalman luku1.

Hyvä Kalma, kaunis Kalma,
valkian verevä Kalma,

Kalman rikkeissä. 1996 — 199:

163

kyllä1 mie tiiän Kalman syfiyn:

kalma1 on tuolt aljettu,
s Evan Aatamin alusta.

Vai sinä liene f t] tekoo toi-
sen,

toisen nosto, toisen nuoli,

niin tottas koittelet kotiis,

tekiäisi tienoillen,
io panialles parmaille

punasissa vaattehissa,

hurmehissa huiluvissa.
Totta tuone päästyäsi

tuikah kuin tuli punanen,
15 tuika kuin lipi koira

kotiin päästyäsi,

mene kynsiin kynyksessä,

polvin porstuan ovissa.

*Kuin et siitä sisään päässe*,
20 revi reijät ikkunaksi,

revi reikää yheksän!

Ota sitte kiini kinterestä,

takimaisesta jaloista,

ja pankoo pää periseinään,
25 henki huokumattomaksi,

paah taka raivo tantereen!

Tapa lapsi lattiista,

paras lehmä läävästä,

sarvet sontaan sovita,
30 häntä pitkin lattiita!

Kuku kullaissa käkenä,

hopiaissa kyyhkyläissä!
Vain, hyvä Kalma, kaunis

Kalma,

jos sie lienet tuolta tullut
35 kirkon1 kirjavan tyköä,

sata lauvan lappehista,

niin tuonne mie sinua laitan etc,

tuhat lauvan tutkameen,

terva porstuan poveen.
40 Ja tuone mie sinua käsken:

pyhän pellon penkereen,

siel' on korkia kotiisi,

sieir on kaunis kamarisi,

siellä kuulu kuparit,
45 vasken äänet vankahu,

sieir on hyvä ollaksesi.

armas aikoillesi.

1997. Kitee. Vinler ja Hannik. n. 119.

—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Kun on kalma tarttunut.

Kun lähtään kuollutta viemään hau-
tuumaalle jostakin talosta, pitää loit-
sijan sen kotona, johon kalma on tart-
tunut, »mitata» semmonen huone, jossa
ennen on kuollutta pidetty, kolme
kertaa: ensistäi syli elävälle, toinen
kuolleelle, kolmas elävälle ja samoten,
kun pois lähtee menemään, elävän
syli aina viimeksi. Oven kohta hei-
tettävä mittaamatta. Sitte mennä
sille tielle, josta kuollutta tullaan ku-
lettamaan, ja sanoa (kuollutta ohi
vietäessä):

Hyvä kalma, kaunis kalma,
Valkia verevä kalma,
Mäne nyt kuolleen keralla,
Satalauvan lappioon,
5 Tuhatlauvan tutkameen,
Kirkon kirjavan tykköön!

1996. l kk:ssaiso alkukirjain. — 2 kk:ssa ovat säkeet 14—32 alkujaan kirjoi-
tetut seuraavassa järjestyksessä: 20—21, 24—25, 14—19, 22—23, 26, 31—32, 27—30,
mutta sitten muutetut numeromerkinnällä toiseen järjestykseen.

164

Taudit.

1998. Kitee. VinterjaB.annikn.121.

—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Kalman loitsu.

Kalma jos kiusaa immeistä, pittää
ottaa kolmesta lepästä 3 varpoo, ei
latvapuolta. Sitte pittää männä nii-
hin kanssa kirkkomualle varvat käissä
jaottaa raha mukkaan. Ei sua kahtoa
tuaksesa. Sitte pittää niillä varvoilla
pyyhkiä immeinen ylhäältä alas ja
sannoo:

Hyvä kalma, kaunis kalma,
Valkia verevä kalma,
Painu, kalma, kankaaseen,
Perkele, pyhhään maalian,
5 Somereen, hieno sormi,
Anna pois tämän immeisen
terveys ja ota pois sairaus!

Sitte heitetään sinne varvat ja
raha ja sitte luetaan 3 lukkuu: »isä
meidän» — »vaan päästä pahasta»
(sinne asti), »uskontunnustus» —
»nous ylös kuolleista» (siihen asti) ja
»Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä»
(ei muuta siitä).

Immeisen pittää sitte keäntyä kot-
tiin päin, ja ei sua kahtoa tuaksesa,
ennen kun on männyt noki- tahi
savupuun alehe.

1999. Kitee. V inter ja Hannik. n.
122. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri 65 v.
Kun on kalma tarttunut.

Ensin otetaan kolmesta lepästä
kolme varpaa kustakin ja niillä var-
voilla pyyhitään sairasta. Pyyh-
kiessä sanotaan:

a. Hyvä kalma, kaunis kalma,
Valkia verevä kalma.

Mäne nyt kuolleen keralla
Satalauvan lappioon,
5 Tuhatlauvan tutkameen,
Kirkon kirjavan tykköön!

Sitten pitää loitsijan mitata 9
pituuttaan kirkolle päin maantiellä,
alkaen mistä tahansa.

Mitatessaan pitää loitsijan lepän-
varvoilla viehkoa tietä ja sanoa:

b. Hyvä kalma, kaunis kalma,

Mäne nyt kuolleen keralla! j.n.e.

Sitten pitää lukea »isämeitän», »us-
kontunnustus» ja »herran siunaus», ku-
kin ainoastaan puoliväliin.

2000. Kitee. Brander n. 23. —89.
Kalman manaus1.

Hyvä kalma, kaunis kalma,

Valkia verevä kalma,

Painu, kalma, kankaasen,

Somereesen, hoikkasormi,
s Puhdasmuotoinen mujuun,

Painaite makaamaan,

Liitätte lepäämään!

Käsin täältä käsketään,

Nenin täältä neuvotaan,
io Ei täällä ole sinulle sijaa

Sijankaan tarpeella,

Asumasikaan himolla!
Mene tuulissa tuhat en,

Petäjissä piehtaroiden,
15 Riehto2 aitaa repäse

Viideltä vitsas väliltä,

Seitsemältä seipäältä,

Mene isäntäs iltaselle,

2000.

aidassa.

Päällekirjoitus lyijykynällä, runo musteella. — 2 suurempi aukko

Kalman rikkeissä. 2000—2001.

165

Emäntäs aamuselle,
20 Poikas puolipäiväselle,

Tyttäres välipaloille,

Muun pereen murkinalle!

Suliita sukkiasi,

Kieriitä kenkiäsi!
25 Kokoon minä kokolta koprat,

Havukalta haahottimet,

Linnulta lihanpitimet,

Verenjuojalta vikorat.

2001. Kitee. Vallden n. 5. —91.
Heikki Makkonen, synt. v. 1853.
Kirkon kalmalle.

Nouse, kalama, kankahasta,
Hienohelema, hettehestä,
Paha henki, pyhästä moasta!
Kun ei miussa miestä liene,
5 Tulukoon umpilammista urosa,
Hienohelema hettehestä,
Joll' on rautakappa hartehella,
Teräsmiekka käessä,
Näitä pahoja peästämään,

io Näitä pulumia ottamaan!
Kuka siun tänne käski?
Mää sie isäntäs iltaselle,
Muun perreen oamuselle,
Nivoita isännältä peä kaksinker-

rori,

15 Sieltä sitte' paiskoo moahan
Yheksän korttelin syvvyyteen;
Repäse sitte' riehkova aitoo
Yheksälti seipäälti,
Kolomelti varokkeelti!

20 Kolome on miekkoo meressä,
Yks on rauvvasta tehty,
Toinen on vaskesta kuvottu,
Kolomaas on teräksestä nijottu,
Neljääs on tehty vasken päistä,

•2t Joilla sitte' kalamat ajettiin,
Kalamat pienet kahottiin.

Se on tosin vesille viety,
Äsken oi moalla souvettunna,
Hienot hiekat j alelle jeäny.

30 Mutt oon mie siun kiini soanu.
Kuule, kalama kultanennii,
Miksis paat hulluna juoksemaan,
Veren seisomaan?
Nyt on tauottu tieteekseni.

35 Kuule sie, kultanen kalama,
Hoppeiset on sulia sormet,
Elä tule keäntämään,
Miesten mieltä veäntämään;
Vasta oi miehet tullunna.

40 Turpehen tuon takanen,
Hiton hiijjen hippako rva,
Rauvvast on sulia miekat,
Hoppeiset on sulia kengät.
Kultanen sie, kalama,

45 Valakia verevä kalama,
Elä tule kiusoomaan,
Ristittyä vaivoomaan,
Vaivoo sie ristimättömiä,
Ehi tekemättömiä;

50 Ehi sie tuolta moalta,
Tuolta moalta vierahalta,
Jossa ei kuu paista,
Aurinko kohta kimota!
Tass on mies tämällainen,

55 Joka ensiksi sanopi;

Niin oon rautavöillä köytettynnä,
Rautavyöllä vyötettynnä,
Teräsvyöllä köytettynnä;
Teräksiset on miulla miekat,

60 Hoppeiset tosin kalavot[!].
Joilla mie pahoja pois mannoon
Tuonne kirkon kirjavaan tyk-

köön.

166

Taudit.

Satalauvvan lappioon;

Siell on muuttii murhamiehet,
65 Ikuiset pahantekkiit,

Siell on sulle Byyvvä lihhoo,

Peätöntä kalloo,

Haukata halun-alasen.

Kuule, kalama kankahasta,
70 Kun mie vielä sulle sanon:

Luovu, luoma ton pakana,

Levveet on sulia leuvvat,

Kansan kaikelle tietä'.
Kummat kuuluupi kylillä.
75 Kummat kohta noapuriin;

Millähän tämä puluina peästet-

tännee,

Nämä pahat estettännee?

Otanko mie vastan varvikosta,

Pienen vihan viijjakosta,
8o Joilla mie siun kylyvettelen?

Etkö sitte' sitä muista.

Kun mie siulle kyyvvin lupasin?

Otan mie linnasta valitun varsan,

Hevon aivan oivallisen,
85 Rautasuihet1, hoppeepäihet;

Mää sie yheksänteen kyllään,

Lapin suureen salloon,

Siellä ennen eliittiin,

Miehii paljon keksittiin!
90 Mie oon miesi, se miesi,

Tässä pulumat peästetääu.

Pahat pienet ehitään:

Tass on siun untehees,

Tass on kaikki sinulle.
95 En mie puhu omalla suulla;

Herran hengellä hyvällä,

Lamposella läyhöttelen.
Kuuh'. kalama kankahasta,

Hienohelema. nettehestä,

ioo Elä tule jäsenii köykkyyn vetä-
mään,

Niitä kuivaks tekemään!

Kukas sun käski tulla tälle

moalle?

Ejj^oo käsketty tulla tälle moalle,

Mullass oot pantu leppeemään,
105 Hoavistossa makkoomaan.

Elä nouse kuuna päivänä.

Selevii' sinä ikänä!

Ejj^oo sulle lahjoo luvattu,

Yrtinpäitä jätöksestä2,
no Terve sulle, kultanen kalama!

Valakihiiset suli on sormet,

Hopiheiset sulia korvat3,

Joilla sinä sitte* kuulet,

Jos sinnuu pahoin käsketään,
ns Makkoo selin päiville hyville,

Anna tulla lännestä tuulen.

Tuiskutella kan tapaille!
OI mulla ennen musta koira,

Rakki rauvvan karvallinen,
120 Toi heän kylältä hyvät sanat.

Kalamalta pahat pakinat.

»Käskonstia« tehdessä asetetaan
hopeasolki ikäänkuin pantiksi ja lau-
sutaan:

Vartijaks paan mie sennii.
Van ei lunnaaks siulle, kalama.

2002. Kitee, honkainen n. 20. —96.

Puutunnainen kalma jätetään ker-
kiästi, kuin saataan se lapio, jolla
pappi viskaa hautaus mullat, kierre-
tään sillä ja luvetaan herran rukous
ennen sanotulla tavalla. Rikonnainen:
täytyy ennen tehty kierrätys laskea
kolme kertaa sairaan vaatteihen läpi
alas päin; kolmannella kertaa saapi

2001. x Rautasuiset : Rautasuiset. — 2 (nim. veden). — 3 ka.rvat : korvat.

Kalman rikkeissä 2002 — 2003.

167

se putota maahan, sinä on luvettava
ennen sanottu rukous ja poletettava
sairaan vasemella jalalla kolmasti:

Mäne, kalma, kankaasen,
somereen, hieno sormi,
perkele, pyhään maahan!

jonka perästä on sairas pujodettava
punaisesta lanka renkaasta läpi ja
lepästä tehty ihmiskuva kääritään
sillä lankalla.

2003. Kitee, honkainen n. 82. — 01.
Martti Härkönen.

Kalman luovutus
niillä hautaus mailla, jotka ova kir-
kon ympärillä eikä tietetä kuka on
ensimäiseksi hauvattu. Uhrit, lahjat
eli antimet ovat seuraavat : Yheksän
leivän aloketta (pientä lastua), Yhek-
sän otran jyvää, yheksän liinan siem-
mentä, Kolme hopia lastua, Kolme suo-
lan rajetta, Pellavaan kuituja (pieni
suurtua), Mustia villoja (pieni hyppy),
jos villat ei ole kotikasvuja, pitää olla
kartatut, yksi kuninkaan myntti
(pieni raha), yksi tina lippu, valettu
arvan määräämässä paikassa muute-
tun huoneen kynnyksellä tahi ala-
paajella Mehän linnoilla läpi tapion
lukon1, missä arpa on määrännyt ja
millä ajalla. Sairaan Ristimä- ja
sukunimelle sanoen sattukoon reikä
keskelle, johon pujotetaan punainen
lanka, kolme lepän varpaa, jokainen
eri veromaalta, \ eten jäleltä ulkoil-
massa kuivattu liina riepu, johon
nimitetyt antimet kääritään tina
lippuun pujotetulla punaisella villa
lankalla. Aika arvan määrämisen mu-
kaan, jolloin nuhteettoman totistajan
kansa sairas vietään valta portista
kirkkopihaan. Hatut päästä pois:

2003. 1 r. (Katso Kansatieteellisessä
- 3 kk:ssa iso alkukirjain.

Hyvä ilta, — huommen, — yötä,

j.n.e.
Rauha eläville, lepo kuolleille!

Männään2 Papin sisään käytävälle kir-
kon ovelle:

a. Hyvä huommen huonehelle,
terve herran temppelille,
terve3 tervehyttäjille!

Tahi2:

b. Hyvä ilta ihmissuoja,
maja3 miesten makaamatoin.
terve täällä olleille,

terve tänne tulleille,
5 terve tervehyttäjille!

Tahi2:

c. Hyvee yötä yöpynehen,
myöhä tullehen tuvalle!
Arpa ja tämä sairas sanoo

täältä puuttunen tämän tauvin;
läksimmä lepyttämään, jos hään
on tuhmasti täällä käynyt.

Siitte ulostutaan hautausmaalle,
leikataan maata tilka (Palkeen kie-
leen) sillä tavalla, että yhteltä kan-
tilta jätetään tilka kiini. Tehtaan:

d. [Hyvee2 hu[o]mmenta, — il-

taa, — yötä
kansan3 makaavan majoille,
uinuuvan unitiloille,
miehen3 kuolleen kotiin,
5 katoneen kartanoon!

Rauha eläville, lepo kuolleille!
Arpa ja tämä n. n. sanoo kal-
man täältä puuttuneen, nin läk-
simmä kalmaa lepyttämään ja
anteiksi pyytämään, jos hään on

museossa). — 2 kk:ssa pieni alkukirjain

168

Taudit.

tuhmasti täällä Uikkuna ja saanut
tämän tautinsa täältä.

Sairaan käsillä likistetään kolme
ristiä maahan:

e. Terve kuolleihen kotille,
kansan3 makaavan majoille,
uinuuvan unisijoille!
Terve2 tervehyttäjille!

Sairaan vasemesta kätestä pannaan
varustetut antimet ennen sanottuun
kuoppaan ja viinaa tipautellaan päälle:

f. Tässä2 on velkasi, elä tule
enää velko maan, eläkä vasta
vaatimaan, ottajan käsi pi-
tepi, totistaja n. n. näkee ja
kuulee, velka on maksettu?
Maksettu on, sanoo n. n.,

käännetään tilka paikoilleen maahan;
sairaan vasemella kantapäällä paine-
taan kolmasti:

g. Mäne2 nyt korkiisen kotiisi,
kauniisen3 kartanoosi,
ihanaan asuin sijaasi!

Luvetaan Isämeitän rukous:

muutta päästä meitä pahasta; lähetään
pois; ulos portista päästyä kierretään
veihellä.sairas ja totistaja saavat männä
jälelleen katsomata, itse taikuri leik-
kaa tien veitsellä kolmesta kohasta
poikki ja tulee haankin jälelleen kat-
somata pois. Siitte männään savu-
puun alle, kierrellään tulella, muu-
tetaan puhtaat vaattiit; entinen sai-
raan paita pujotetaan näriin päälle
viljelemättömälle maalle; on taika
valmis.

2004. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n.
296. —02.

Rasivaara. Loviisa Askainen, 76 v.
Kuullut Jaakko Tarkkoselta Kiteen
Potoskavaarassa.

Pienen linnun purstolla pyyhittiin
leukapielii, pian ympär kierrettiin,
sitten viskattiin yi' vasemman ol°kasa
hautuumuahan ja sanottiin:

tuoss' on untes, antees,
elä sen enemp', kaunis kalama,

muistele!

2005. Tohmajärvi. Hakulinen n. 99.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.

Kalman rikkeissä.

Painuko, kal(a)ma, kankaasee,
Somereeh^, hoikkasormi,
Puhasmuotonem^, mu(j)juu(n)
Ihosta i(m)meisrauka(n),
5 Karvasta em07]^K(ap)pee(n),
Emon tuomar^ruu(m)miista!
Käsin tästä käsketää(n),
Nenin tästä neuvvotaa(n),
Ei täss^oos^sinun si(j)joos
io Sijaskaat^tarpeella,
Asuma skaah^himolla .

Mänet^tuonnek, kunnek^käs-

ke(n):
Mänes^suureen su(k)kuus,
Le(v)viiseeMeisijoos;
is Siell^oh^hyvä ollakses,
Armas aikaillakses!
Mänek^kirk07]wkirjavan ty(k)-

köö(n),
Mastim^möalatum_ma(l)loo(n),
Siell^om^muutkim^murhamie-

het,
20 I(k)kuiset pahante(k)kiit!

2006. Tohmajärvi. Hakulinen n. 302

—303. —89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Kalman rikkeissä. 2006—2007.

169

Kalma kun tarttuu.
Kalma tarttuu, kun sattuu kirkon
tienoolla säikähtämään, vaikka esm.
kellojen soittoa.

Pitää mennä kirkkomaalle, lausua
hyvä päivä, pujotella kuninkaan-
myntti ja lepänvarvat kolmasti sai-
raan pään ympäri, vuolla hopeat ja
sanoa:

Hyvä kal(a)ma, kaunis kal(a)-

ma,
Val(a)kii, verevä kal(a)ma,
Painuk, kal(a)ma, kallijoo,
Someree, hienosormi,
5 Ihosta emottomasta,
Varsiv^vöatteettomasta!

ja lomahtaa sitten polvilleen ja lukea
rukoukset, jättää hyvästit ja kir-
veellä kiertää kolmasti sairaan pää ja
hänen jälkiänsä viipotella.

2007. Juuka. Krohn n. 11625. —85.
Markku Lehikoinen.
Kalman voima.

Päästä, Luoja, päästä, luonto,

Päästä, päällinen Jumala!

Ei tässä ei sinun sijoosi

Sijankaan tarpeella,
5 Paikankaan toiveella

Tuonne ma sinun manoon:

Suurille sotakevoille,

Miesten tappo-tanterille,

Kule siellä kuusi vuotta,
io Seuro seitsemän kesee!

Ellos sieltä tullo,

Ennenkun tulen noutamaan

Yheksän oriin kanssa,

Yhen tamman kantamilla;
15 Ellos sieltä tullo,

Ennenkun tulen noutamaan

Yheksän uroon kanssa,

Yhen ämmän kantamilla,
Vaan jos et sielläi pysyne,
20 Tuonne ma sinun manoon:

Tammiseen tynnyriin,

Rautavannetten sisään.

Kule siellä kuusi vuotta,

Seuro seitsemän kesee!
25 Ellos sieltä tullo,

Ennenkun tulen noutamaan

Yheksän oriin kanssa,

Yhen tamman kantamilla.

Ellos sieltä tullo,
30 Ennenkun tulen noutamaan

Yheksän uroon kanssa,

Yhen ämmän kantamilla,
Kyllä minä sulle kyyin annan,

Annampa ajo-hevosen,
35 Jolla on rautaset kaviot,

Teräksiset teipottimet,

Jonka ei kynnet kilpistele

Kalmankaan kankailla,

Ilmankaan iljanteilla,
40 Vaan jos et sielläi pysyne,

Tuonne ma sinun manoon:

Vuoriin teräs-neniin

Eli mustaan mereen,

Kurimuksen kulkun suuhun,
45 Jonne vieroo vetoset,

Ilmat kaikki lainehtii.

Siellä on sinun sijasi,

Siellä on voista vuoteesi,

Sijasi sian lihasta.
5o Siellä on hyvä ollaksesi,

Lämmin liekahellaksesi

Halki(?) tuulen teitä myöten,

Otavan ratoja myöten,

Ota Hiien hiihtämiset,
55 Lemmon leppäset sivakat.

170

Taudit.

Hiiliä Hiien(!) teitä myöten,
Otavan reki-ratoja;
SieUä on hyvä ollaksesi,
Ellos sieltä ennen tullo,
60 Ennenkan tulen noutamaan.

2008. Nurmes. Nurmion. 1205. ^-91.

Mari Korhonen. 70 v.

Kalma poistetaan.

Voi sinua, liiij en verinen koira,
Kuin tulit syömään, kaluamaan,
Veri leuvoin Hehtoinaan,

Kulmia kolottamaan,
5 Okta luuta ottamaan,
Leuka luita luistamaan.
Nyt on kirkko aika.
Julkinen Jumalan juhla,
Häpii sinä, hiijen ruoja.
io Syömästä, kaluamasta!

2009. Nurmes. Kuokkanen n. 1. — 04.

Entisaikona kuin tuli käteen eli jal-
kaan eli jos mihin paise (ajetus), se
käärittiin ja niin kuin on tavallista,
vain kuin se ei heti ruvenna parane-
maan, niin purettiin kääre ja ne kää-
reet vietiin saloo velhon (kökkyrän)
pään alusiin yöksi. Se nousi istumaan
vuoteilleen aamusella ja se sittä tiesi
kaikki kertoa, mistä kalman sait ja
se ei parane ei ensinkään, jos sitä ei
hään saa kojehtia. Se sano, että
Missä sinä olet liikutellut ruumiin pää
eli sääri luuta», eli mitä kaikkia, »eli
jos panit kirkon kierrokseen»? Potilas
sano, että ei hään ole ei tiennää
että kirkkoo ei saa kiertee. ja »kyllä
minii liikuttelin luuta v. hautaus-

maalla enkä ole tiennä varoja semmo-
sia». Velho sano. että »Siinäpä se on».1
Mitäpäs muuta kuin sairas vietiin
lähteille. Siellä pesi ja loihti ja syleksi
että:

Mäne2 tuonne, kunne käsken:
Kirkon kirjavan tyköön!
Siellä on luutonta lihaa
Suonetonta pohetta
a Syyvä mielien nälkäisen.
Haukata halun alasen.

Ja sillä keinon monta paranettiin ja
hyvä tuli.

2010. Pielisjärvi. Krohn n. 8812.
—85.

Jaakonvaara. Kärkkäinen.

Kalman nenä.
Niin ikään pitää ottaa 9:stä kuusesta
1 oksa itse kustakin ja samoin lepästä
ja ihan tinasta valaa ja pujotetaan
sitte kolosta punanen lanka ja sitte
pujottaa sillä langalla 3:sti läpi imei-
sestä ja sitte ottaa sitä vettä ja viiii
mehtään ja sitte se leppänen haarukka
pitää tehdä ja kääriä se punanen lanka
sen haarukan ympäri ja panna raha
sen käärinnän alle ja sitte viiä kalma
maalle ja sitte sanoo:

Tässä luntees, tässä lantees,
Elä enämpi taho minusta!

2011 . Suistamo. Salminen. V. n. 2608.
— •h 20.

Loimola. Matoi Plattonen.
Kalmalla pyyetää proskenjaa ruu-
mihin peäl:

Oikoo miun syy, teiän vika —

2009. ' Esityksen kirjoituksellista puolta on painettavaksi toimitettaessa
jossakin määrin tasoitettu ja välimerkit sovitettu. — 2 Säkeissä 1, 2 ja 6 on kk:ssa
pieni alkukirjain.

Kalman nosto. 2011—2015.

171

Risti pantii kuusikkoh:

$juuru, lijimru, rijuuru!

Lienöökö luonnon surma tullu vai
linöökö muute kuollu.

Kalman nosto.

2012. Suistamo. Krohn n. 7455. — 84.

Koitonselkä. Feodor Tsannikka,
63 v.

Kalman nenä.
Kun männään oijennukselle, libo
ruvetaan ketä rikkomaan:

Nouse, kalma, kankaasta,
Perkele, pyhästä maasta!
Onkos vanhoa väkeä,
Ijän kaiken istunutta
5 Keralleni kiikkumaan,
Kanssani karehtimaan,
Viholaista voittamaan,
Paholaista painamaan?
Tuopas kyyvittä kylästä,
io Naapurista noutamatta,
Tuiskoa tukasta,
Riehki rintapuolesta,
Sääri seinälle sipase,
Taka-raivo tanterelle
15 Ennen päivän [nousemista],
Koi [Jumalan koittamista].
Kuka lienöö ottanut,
Minun omani juonut,
Saatuni sala[n]nut,
20 Tuo kyyvittä kylästä,
[Naapurista noutamatta] !

Vielä lyyään 3:11a lepän varvalla
multoa ruumis-lautaan, viskataan
kannalla pois.

2013. Kitee. Gottlund n. 74.— nU 16.

Yliopp. S. Hougbergin muistoonp.

Nouse, kalma, kangasta,
Perkele, Pyhesta masta,
Somerostaf?], suomus sälkä!
Jop' olet vikon maata maanut,
5 Kauan lieto va[?] läväiiyt
Terva harjan tien ohilla,
Sata-lauvan lappi jolla.

2014. Kaavi. Krohn n. 12532. —85.
Kortteinen. Paavo Sorsa.

Kun kalman toisen päälle nostaa,
männä hautuumaalle:

Nouskoo pois, vanha kansa,

ylös,
Onko homeessa huokunutta.
Maan alla maannutta?
Niin nouskoo kolme miestä ylös,
5 Yksi on veri huuli,
Toinen oisi Puoska,
Kolmas Sakari Putkonen
Niin niitä oisi tapattanna.

Sitte oli pappilan hevosen hakija
ärjässy jotta: »eipä vanha kansa nouse-
kaan ylös». Kellon tapulin oven paana-
lautaan löi suitillaan. Sille velholle
tapahtu pahasti, pappilaan vietiin ja
veitellä suu aukastiin, ennenkun pääsi
ääniin.

Karva kurkkuun.

2015. Tohmajärvi. Hakulinen n. 286.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Kulkkutauti1.

Aukaista liesipelli, harjata liinahar-
jalla kulkkuansa ja sanoa:

Minkä karva lienetkää:

2015. 1 kun karva menee kulkkuun.

172

Taudit.

Hevosen. Jkarva,

Sian [karva],
Lampaan [karva],
6 Lehmän [karva],
I(m)meisen [karva].
Pois karvat kaulastani

2016. Nurmes. Xurmio n. 1106. —88.
O. Eskelinen, 65 v.

Karva kurkusta.
Kun on karva kurkus, niin pitää
katsoa muurin laesta pihalle ja sa-
malla harjaa työntää kurkkuun ja
huutaa:

Karva, karva, koiran karva,
karva, karva, kissan karva,
ja niin luetella kaikellaisia karvoja
mitä muistaa.

Kateen sanat.

2017. Salmi. Genetz. Koitar I, s. 93.
—70.

Suuteluksista päästössä.

2018. Suistama. Kemppainen n. 91.
—15.

Manaussanoissa; ks. n. 1637.

2019. Suo järvi. Relander, O. n. 139.
—88.

Voiteensanoissa; ks. n. 1797.

2020. Kaavi. Krohn n. 12507. —85.
Kortteinen. Väänänen.

Lypsyä kadehtiva; ks. Karjan-
hoitoa.

2021. Kaavi. Krohn n. 12683.— 85.

Petäjärvi.

Lipeää keittäessä; ks. Loitsuja eri
tiloissa.

2022. Ilomantsi. Krohn n. 6789. — 85.
Lutikkavaara. Matti Pesonen, 80 v.
Ukkonen, [ylinen Luoja,

Mies vanha taivahinen],

Nosta pilvi luotehesta,

Toinen lännestä lähetä,
5 Sa'a rautaista ra j ehta,

Kateen kovan eite,

Katelleita silmät kaiva.

Vastukselta vahta viile,

Noialta nenä repäse;
io Ammu Hiittä hartijoihin,

Kateita kantapäihin,

Perkeleitä persiehen,

Jotta Hiiet hirmustuisi,

Perkeleetki peljästyisi,
is Karfcfroisi maan katehet

Etiseltä ilmalta,

Takaselta puolelta,

Kupeelta kummaltani.

2023. Pielisjärvi. Krohn n. 8829.

—85.

Jaakonvaara. Kärkkäinen.
Tervahautaa tehdessä; Jcs. Loit-
suja eri tiloissa.

2024. Pielisjärvi. Krohn n. 9169.

—85.

Kylänlahti. Antti Kotilainen.
Tervahautaa tehdessä; ks. Loitsuja
eri tiloissa.

Kipujen synty.

2025. Ruskeala. Erkko n. 42. — 15/7 95.

Y heksänlaiselle tauille.

Noiaten on, vanha vaimo
Syrjin tuuleen makasi.
Päin makaa pohjosehen.

Kipujen synty. 2025—2026.

173

Persehin pahaan säähän;
5 Teki tuuli tiineheksi,

Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtuu kovvoo

Ympäri yheksän kuuta,

Yhen puolen kymmenettä.
io Teki poikoja yheksän

Yhestä kohun väestä

Yhelle vesikivelle,

Yhen saunan saapuville,

Yhen löylyn ly öpy ville.
is Haettiin pappii ristimään1.

Ei tullut pappi ristimään.

Ihe panihe papiksi,

Ihe kasto kantamasa,

Ihe risti riivattusa.
20 Nimitteli poikiansa:

Mikä ruusuksi rupesi,

Mikä raaniksi2 rävähti,

Minkä pisti pistokseksi,

Minkä hammasten kivuksi,
25 Minkä kalmaksi kakasi,

Vesihiieksi3 hekasi.

2026. Impilahti. Salminen, V. n. 2779.

—n.

Matrona Kyyrönen.
[Tietymättömissä taudeissa — Tau-
tien synty.]

SuudaTr1 ukset, silmävykset,
Pahoin akkoin ajatukset,
Kuzikinttuloin kirot,
Paginat on pardasuien,
5 Mustiin veriset, valgi veriset,
Miun veret on vanhimmat.

Peästä, syndi, peästä, Luoja,

Peästä, peälline Jumala,

Minun käsin käydy[y]n,
io Minun hengen hengältyy.

Ei käyne miun käet,

Käygää Luojan käet,

Ei sobine miun sormet,

Sohinee luojan sormet,
15 Tass on peästät Jumalan poigoa.

Vallat kaikkein valtakundoa.
Solomene boabusko,

Uhita muutSenik,

Pesei puhasta
20 Pulmusen puhtahuuks,

Päiväsen valgevuuks,

Meriveen selgevyyks!

Peästit päiväd nousemah,

Kuudamot kuumottamaa.
25 Pohja eukko, kelda hattu,

Said yheksän poigoa

Yhen kukon kuulu vii,

Yhen saunan soadavil,

Yhen pellon perii.
30 Nimittelit sie pojysii

Ni[e]mellä nimettömäl,

Paikalla papittomal,

Ilma ristimättömäl:

Kenen ähkyks asetit,
35 Kenen griiks grit§ertit,

Sydämii syömäs,

Näärävii näykkimäs,

M — uloi mudelehtamas.
Vai tuonne mie sinun manoan:
40 Pimieh pohjasin;

Siel on luudoint lihoa,

Peätöintä kaloa

Syyä miehen riälgähisen,

2025. x ristimä|h!än: r. — 2 ai. nivelen kivistys. — 3 Ihonkutku, joka raapien
ärtyy, että nousee vesi kelloja, joita parannetaan ikkunan hiellä sekä veteen astian poh-
jaan jäänneellä limalla.

174

Taudit.

Haukata halunalasen,
45 Isänd on iltasetta,

Muu pere on murginatta,

Pojat puolipäiväsettä.

2027. Suistamo. Kröhnn.7262.—84.

Shemeikka. Pedri Shemeikka.
Louhutar on, Luojan vaimo,

Perin tuuleen on makasi,
n seiso luotehesen,

Kylin suurenen suvehen,
s Koliin katso koillisehen,

Perin tuulen on makasi.

Teki tuuli tiineheksi,

Koillinen on kohulliseksi.

Ahava avulliseksi.
io Kanto kohtuo kovoaki,

Vatsan täyttä vaikevutta,

Sai yheksän poikalasta

Yhteh on kohtuu on kovahan,

Yhteh on vatsan väkehen.
is Etselipä ristijäistä,

Etseli on kasta jaista;

Eikä löyti/f ristijäistä

Eikä [löytyt kastajaista].

[tse "ii panihe papiksi,
20 Lupasihe lukkariksi,

Nimitteli on poikiahan,

La'itteli lapsiahan:

Minkä on miksi, jonka on joksi,

Jonka on pani paisejiksi,
25 Jonka on pisti pistoksiksi,

Jonka on ähkyksi asetti.

2028. Suistamo? Polen n. 41. — 47.

Kipuin synty.
[Kipujen synty — Manaus.]

Hiien eukko, rauta hammas

Teki parven poikasia

Yhen vatsansa väkehen;

Tuohon vaativi vallalle
5 Ristittyjä ristimähän.

Kastettuja kastamahan.

Pappia nimen panohon.

Ei se pappi pannuthan,

Ristitty ei tullut ristimähän,
io Kastettu ei tullut kastamahan.

Pappi ei tullut nimen panohon.
Itse risti ristimänsä,

Itse kasto kastamansa.

Itse pani pahan nimiä:
is Kunka rumpasi rutoksi,

Kunka tauiksi tapasi,

Kunka syömähän syäntä,

Jäseniä jäystämähän.

Niveliä niustamahan.
20 Panemahan paisumiksi.

Liiaksi lihan kivuksi,

Kunka ajo ammuksiksi.

Lykkäsi lykky tautiloiksi.
Mut nyt pois, paha. pakene1,
85 Syömästä, tulinen koira,

Hiien rakki, raastamasta,

Ristittyjä rikkomasta.

Kastettuja ka[a]tamasta ;

Mene sinne, kunne käsken:
30 Pimiähän pohjolahan!
Itse mie kotoa läksin,

Kivet kontihin keräsin.

Panin paasit kormanohon.

Kivi oli tiellä poikki puolin,
35 Se piikki porahtakohon,

Hako tiellä pitkin puolin.

Tiu» kaheksi katketkohon!

2028. l kk:ssa: pakeni. —

Kipujen synty. 2028—2030.

175

Teräksestä aita tehty
Vasten mietä[!J vierahita.

40 Vasten konstilla kovalla;
Ratkon aiat2 rautasetki,
Teräksiset pois temmon,
Umpi lampihin upotan
Sylen kymmenen syvähän,

45 Peltohon peri savehen,
Peltohon perättömähän,
Soihen sammalettomihin,
Jott' ei kuulu kuuna3 päänä,
Selkie sinä ikänä.

2029. Suistamo. Kemppainen. Savo-
tar n. 15. — 14.
Suursarka. Iivana Onoila.
Pohjan eukko harvahammas
perin tuulehen lepäsi.
Teki tuuli tiineheksi,
ahava kohulliseksi
5 yhessä syksy-yössä.
Kanto kohtua kovaa,
kantoi kuuta kaksi, kolme,
ympäri yheksän kuuta,
kuuta puolen kymmenettä.
io Jopa sen kiinnitti kipuihin,
vaivoihin on vaivutteli.
Ei saa kuhiinkaan tiloa.

Puhui Jiesus taivosesta:

»Mene, portto, poikimahan

15 kosken korvahan kovahan,

kosken on tulisen kosken!»

Teki tuonne poikasia,
laatihan yheksän lasta.

Etsi pappia nimiä panemaan,
20 luettelemaan lukkaria.

Ei löyä pappia nimiä panemaan,

luettelemaan lukkaria.
Panetteli itse, paha, papiksi,
luetteli lukkariksi;

23 kenen miksi keinotteli:
yhen rujoks, toisen rammaks,
kolmannen verisokiaks;
yhen hän nimettä jätti.
Sehän se pahoa tekee:

50 ampuu kerran pilvilöihin,
toisen kohti koillisehen,
kolmannen on kalliohon:
jopas halkes kalliotki,
vuoret rautaiset mureni.

35 Ammu, ammu kallioita,
elä raa vahan lihoja.

Näin Iivana Onoila. Mutta vanhuu-
destaan huolimatta on Iivana poi-
kaansa verrattomasti etevämpi tietäjä-
mies, minkä näkee, kun ottaa huo-
mioon muut loitsut ja runot.

2030. KorpiselM. Relander, O. n. 49.
—88.

Kokkari. Pedri Iivananpoika Vor-
nanen (»Kassin Pedri»).

Tuli tuttu, rauan lanko,
Mist on tulta tuuiteltu,
Valkiaista vaaputeltu?
Tulisis oot tullottu,
5 Vetelis oot vellottu.

Lohetar on, vaimo kaunis
Selin tuulehen makasi,
Kohen päivän koittehesen;
Teki tuuli tiineheksi,
io Ahava kohulliseksi.
Kannoit kohtua kevyttä,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kannoit kuuta kaksi, kolme,

2 alilat : aiat. — 3 kk:ssa: kunni.

176

Taudit.

Ympäri yheksän kuuta.
15 Synnyttelit, laajittelit;

Synty kolme poikalasta

Tuosta kohusta.
Etsi lapsen ristiäistä,

Etsi vuotta kaksi, kolme,
20 Ympäri yheksän vuotta;

Ei löytänyt lapsen ristijätä.

Virkki vanhin Juuttahista:

»Itse lapsesi nimeä,

Itse lapsesi risti:
25 Kuka roaniksi rakenna,

Kuka riisiksi rivua,

Kuka jousen jännittäjäksi!»
Vesisokea jousta jännittää,

Tahto taivosen ampua;
30 Tahto taivonen haleta.

Siel ois rautaista väkeä,

Iän kaiken istujaista

Miehen ainoan avuksi,

Yksinäisen ympärille
35 Katehia katsomahan,

Väkeviä voittamahan,

Toisen työntö työntämähän,

Toisen nosto nostamahan.

Nosta peälle nostajata,
40 Käske peälle käskijätä,

Yhtä yötä, kahta yötä,

Viittä yötä viimeistäänkin!
Ota hepo helvetistä,

Varsa vuoresta valitse,

Aja isäntäs ja emäntäs,
45 Muu perehe murkinalle,

Rutso ruunia pihalle,

Tapa, lempo, lapsiasi;

Ota oikeast olkapäästä,

Vasemmasta varpahasta,
50 Paiskoa patsasta vasten,

Ruho rinnan reppanahan,

Yhtä yötä, kahta yötä,

Viittä yötä viimeistäänki!
55 Elä syytöntä syseä,

Viatonta vierettele;

Syykästä syseä,

Viakasta vierettele,

Nosta peälle nostajata,
eo Käske peälle käskijätä,

Yhtä yötä, kahta yötä,

Viittä yötä viimeistäänkin!

2031. Korpiselkä. Basilier n. 146.

Hoilola. Mikki Iivananpoika She-
meikka.

Lovetar oli, Luojan vaimo,

Koliin kattso koillisehe,

Perin tu[u]lehe magasi;

Tuuli tegi tiineheksi,
5 Koilline kohulliseksi,

Ahava ahulliseksi.

Kanto kohtua kovoa,

Vatsan täyttä vaigeasta.

Sai on yheksän poigolasta
io Yhteh on kohtuh kovaha,

Yhteh on vatsan vägeh,

Yhen löylyn lyöbyviHä,

Yhen saunan soabu villa.
EtSittihi ristijäistä,
15 Katsottihi kastajaista

Livaj ellen hienoheinät,

Koalellen järijät heinät;

Eigä löynnyt ristijäistä

Eigä tullut kastajaista.
20 It§eb on panih papikse,

Lubasib on lukkarikse;

Loaittelib on lapsiaba,

Nimitteli poigiaba

Mink on miksi, kunk on kuksi:

Kipujen synty. 2031—2032.

177

25 Jonk on ähkyksi asetti,
Jonk on pisti pistokseksi,
Jonk on hammasten kivuksi
Ristityitä rikkomaha,
Kastetuita koatamaha,

30 Eli luita louhtamaha,
Naboja navertamaah,
Sytämiä syytämällä,
Maksoja maitamaha.
Ammu lieto [h] merehe,

35 Vuorehe teräksesehe,
Rautaseh on kallioho,
Tuolt on piilet pillijäksi,
Piilet pihtien nenähä.

2032. Kitee? Polen n. 7. —47.
Kipuin synty.

Louhiatar, vaimo vanha
Survo rauan surumoitafl]
Teliäsi teräs neniä
Rautasessa huhmaressa

5 Teräspäällä petkelellä;
Minkä survo, semp' on seulo,
Appe rautaset rakehes,
Teräksiset survomansa.
Tuli tuosta tiineheksi,

io Sai tuosta kohulliseksi1,
Kanto kohtua1 kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kanto kuuta kaksi, kolme,
Ympäri yheksän kuuta,

15 Kokonansa vuotta kolme.
Synnytteli poikoansa.
Voaetteli vatsojansa
Rauta vuoren kukkuralla;
Eipä poika synnykkään.

20

Synnyttäjä] poikiansa
Teräs vuoren kukkuralla;
Eipä poika synnykkänä.

Synnyttää poikiansa
Kulmalla hopia \uoren;
25 Eipä poika synnykkänä.
Synnyttää poikiansa
Kulta vuoren kukkuralla;
Eipä poika synnykkänä2.
Synnyttää poikiansa
30 Sisässä tulisen muurin,
Kivisessä kiukahassa;
Eipä poika synnykkänä.

Synnyttää poikiansa
Ko[r]valla tulisen kosken,
35 Paton virran pyörtehessä;
Sa[a]p' on poikia yheksän
Yhelle vesi kivelle,
Yhen löylyn lyöttäille,
Yhen saukon saapuville,
40 Yhen villa vaipan alle,
Alle uutimen utusen,
Utusehen u|u]timehen.

Itse risti poikiansa
Kun kuki tekemiänsä,
45 Vaimo vatsansa väkeä;
Minkä risti, sen nimesi:
Tuon on pistoni!] pistoksi,
Tuon on ähkyksi asetani,
Tuon on työnän tien käviäksi,
50 Tuon on hammasten kivuksi,
Tuon on vaimon vastukseksi,
Tuon on ruoniksi[!] rakennan,
Tuon on luun \aloksi,
Tuon on riieksi risasi,
53 Tuon on rutoksi3 rutasi.

2032. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa: Synnytkänä. — 3 kk:ssa: riitoksi.

12

i:

Taudit.

2033. Kitee. Polen n, 22. —47.
Käärmeen synnyssä, ks. n. 1090.

2034. Kitee? Polen n. 73. —47.

Kipuen synty.
[Kipujen synty — Pistos.l
Louhiatas, vaimo vanha

Kylin söi, selin makasi,

Syrjin tuulehen makasi,

Karten kaanna[!] pohjosehen,
5 Hajotteli haarojansa,

Vingisteli viivoansa;

Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuksi panihin,

Lihavaksi liittelihin.
io Kanto kuun, kanto kaksi,

Kanto kohta kolmannenki,

[Kanto] vielä neljännenki,

Vielä kanto viiennenki,

Vielä kuuru kuuennenki,
iä [Vielä] selkiitä seitsemän,

Kantopa kaikesti kaheksan,

Kantopa ympäri yheksän;

Tuli siilon saanta aika.
Etsi saanta sioa;
20 Löysi saanta sioa

Yhelle vesi kivelle,

Yheksän saunan saapuille.

Synnytti syntymiänsä,

Siiti pahoja sikiöitä;
25 Eipä synny syntymäiset,

Sikie pahat sikiöt1.
Etsi vielä toisen päivän,

Etsi saanta sioa;

Löysi saanta siansa
30 Yhelle vesi kivelle,

Yheksän saunan saapuille,

Siitti pahoja sikfiöitä] i.n.e.
Etsi kolmannenki päivän,
Etsi saanta sioa;

35 Löysi päivällä kolmannella,
Äsken löysi sa[a]nta siansa
Yhen kosken kuohuville,
Kiven kirjavan selälle;
Sille synty syntymäiset,

40 Sikisi pahat sikiöt.
Saip' on poikoa yheksän
Yhtenen kohun väkehen.

Etsi sittä risti joitä.
Pahan kansan kasta joita;

45 Eipä löyä ristijöitä,

Pahan [kansan kasta joita].
Itse panihin papiksi,
Itse loihen lukkariksi:
Kunka pisti pistoksiksi.

50 Minkä tunki turmioksi,
[Kunka] hampahan kivuksi,
[Minkä] sano luu valoksi,
[Kunka] ähyksi ähäytti,
Minkä kellääsj?] keihääksi,

55 [Kunka] raaniksi rapasi,
[Minkä] riieksi rihasi,
[Kunka] ankasi ähyksi.

Ähk' oli poika äiveröinen,
Toinen poika toiveroinen,

60 Kolmansi kovan nokineu;
Ruhon[!] jouhta jännittävi,
Rampon piiliä pitävi.
Ampui veri sokian[!];
Synnytteli nuoliansa,

es Terästeli keinojansa
Hirven paksuhun lihahan,
Petran paksun palliohon.
Tuonne ma sinun tnanoan:

203'

1 Säk. 23—26 on kk:ssa alleviivattu. — 2 kk:ssa: järkku.

Kipujen synty. 2034—2035.

179

Pohjan pitkähän perähän,
70 Lapin laajahan salohon,

Kussa puut tyvin putovi,

Latvon maahan lankia vi,

Kust' ei piäse kunna pänä,

Ilmoo sinä ikänä,
is Ilman ikkunattomille,

Pellolle perättömille,

Nimen tietämättömille

Ristityjä rikko [masta] j.n.e.
Kivutar on, tuonen neito,
so Tuonen kipuja kerevi,

Tuonen pano vi paloja,

[Tuonen] tunkovi turmeita

Kivuttaren kintarihin,

Kuss on muutki murha miehet,
65 Ikuiset pahan tekiät.

Liikku linnat, järkky2 järvet,

Vuoret vaskiset vapisi,

Torit linnan torkahteli.
Avulla hyvän jumalan,
9o Toimella totisen luojan!

Tie alta terveheksi,

Päältä tuntumattomaksi,

Keskeltä kivuttomaksi,

Aivan nuurumattomaksi,
95 Vihammaksi ennistänä,

Paremmaksi muinostana.
Pistä siipesi simahan,

Sulkasi sulahan voinen

Minun käsin käytyäni,
ioo Minun koprin kokeiltuani,

Hengen huokailtuani,

Puun suulla puheltuani;

Voia alta, \oia päältä,

Voia keskeltä kipua,
ioo Alta aivan terveheksi,

Päältä tuntumattomaksi,
Keskeltä kivuttomaksi,
Aivan nuurumat t omaksi ,
Vihammaksi ennistänä,
no Paremmaksi muinostana!

2035. Kitee. Brander n. 22. —89.

Tautien synty.1

Lovetar, vanha vaimo,
Portto Pohjolan emäntä
Syrjin söi, syrjin makasi,
Perin pohjoseen makasi,
5 Tuuli p — min puhalsi,
Ahavainen liekutteli;
Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
Tuosta paksuksi panihe.
Kantoi sitten yhdeksän kuuta,

io Jopa puolen kymmenettä.
Sitten synnytteli poikiaan
Yhden jalaksen j alelle,
Yhden saunan saapuville;
Sitten meni tarkkaan Tariolaan

15 Yhdelle vesikivelle;
Teki poikia yhdeksän.

Sitten etsi niille ristijää,
Pahan kansan2 kastajaa.
Sitten sanoi: kastan itse kanta-
mani.

20 Yhden riideksi ripasi,
Toisen raaniksi rapasi,
Kolmannen horkaksi hotasi,
Neljännen luuvaloksi,
Viidennen hammasten kivuksi,

25 Kuudennen pani paiseeksi,
Seitsemännen ähkyksi äkäsi,
Kahdeksannen pisti pistokseksi,
Yhdeksännen ammukseksi;

2035. * Otsikko lyijykynällä, runo musteella. — a kk:ssa: kanssa.

180

Taudit.

Tyttölapsi oli kymmenes,
30 Jonka tuuleen hajoitti,

Siitä on sitten saanut saunan-
riesat
Sekä kasvaneet kateet.

2036. Kitee. V "inter ja Hannikainen
n. 139. —87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Tautien luvut.

Portto oli Pohjolan emäntä,
Laviolan luonnotar,
Selin tuulehen makasi,
Päin makasi pahaan säähän;
5 Tuuli nosti turkin helmat,
Ahava hamehen helmat,
Tuuli p — uhun puhalsi,
Ahava räpyttimihin.
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
io Tuosta paksuksi paniite.

Kanto kuun, kanto kaksi,
Kanto kohta kolme kuuta.
Vuotta seihtemän satoa,
Kuusikymmentä keseä.-
15 Synnytteli poikoansa,
Eipä synty syntynynnä1,
Siinnyt pahan sikiöt.

Synnytteli maantielle;
Eipä synty syntynnää,
20 Siinnyt pahan sikiöt.

Synnytteli poikoansa
Miekalla tuliterällä;
Eipä synty syntynnää.
Siinnyt pahan sikiöt.
25 Vettiinsä vesikivelle,
Huuti kiiskiltä kinoa,

Matikalta nuljakkoa.

Teki poikoa yheksän

Yhestä mahan väestä.
30 Ehti sitte ristijätä,

Ehti sitte kasta jata:

Eipä saana ristijätä

Eikä saana kastajata

Kirkolta nimettömältä,
35 Mailta ristimättömiltä.
Ihe pannunsa papiksi,

Ilie lyökse lukkariksi;

Nimitteli poikojansa:

Minkä pisti pistokseksi,
40 Minkä ajo ammukseksi,

Minkä puhkuksi punasi,

Minkä ähkyksi äkäsi.

Minkä laati luuvaloksi,

Minkä hammasten kivuksi.
45 Teki sitten

Kymmenennen tyttölapsen;

Sille ei löytänyt nimeä,

Sen on koskenen lävähti.

2037. Kontiolahti? Ronkainen n. 3.

—94.

Yheksän tauvin synty.

Nikotiera mieron huora,
Portto pohjolan emäntä
Päin tuulehen makasi,
Perin pahoihin säihin.

5 Sai poikaa yheksän
Yhen kannon ympärillä,
Yhen saunan saapavuvilla,
Yhen lämpimän lävessä.
Niist on tullut tauvit tuimat

io Tuon huoran huolinnasta:
Mistä risti riisi tauvin.

2036. x syntynnäjäj : syntynj/nnä.

Kipujen synty. 2037—2039.

181

Minkä pisti pistoksiks,

Minkä ähkyksi asetti,

Minkä käski koina syyvä,
15 Minkä ruusuksi ruveta,

Minkä keksi keltatauviks,

Minkä viskas vilutauviks,

Minkä potkas polttotauviks,

Minkä rokoks roiskahutti.
20 Nuo on naaron siittämiä,

Pohjan porton pieremiä.

Vaan piere tulta, piere verta,

Piere pitkiä matoja,

Sisoliskon si^kaleita,
25 Rautapaita kiärmeitä!

Vaan, luonnotar on, lemmen-

lapsi,

Väinämöisen vävyn tyttö,

Työnnä turpea kätesi,

Pane paksu peukalosi,
30 Tammi tauville etehen!
Jos ei ole tuosta turva,

Haippas vanha Väinämöinen,

Tuo tuluppa tuonelasta,

Hiijen hauvasta harikka,
35 Jolla taitat tauvin niskat,

Porton potkinnat parannat,

Ettei ruppeisi ru ville

Eikä pääsis märkäpäille,

Ajetuksiin aivan paljon.
40 Viskoa vo ij että vähäsen,

Simahuta sinisulaa,

Tiputa tieto vesiä,

Suolat annat suloks siihen,

Porot portolle perähän,
45 Tunge tuli noijan suuhun,

Terva tietäjän kitahan,

Ettei se enämpi meitä

Vammoillansa vaivoaisi,
Ikipäivin inohmon[!] lasta.

2038. Kontiolahti. Bytkönen, A. n.
659. —95.

Pyytivaara. Hakkarainen.

Loviatar, luonnon vaimo
Selin tuulee makas',
Teki tuuli tiineeks,
Ahava kohulliseks,
5 Teki poikoo yheksän
Aavalle meren selälle:
Minkä pisti pistokseks',
Minkä ähkyks' äkäs,
Minkä loihti luuvaloks,
io Minkä hammasten kivuks.

2039. Kaavi. Hyvärinen, E. J. Oja-
lan leok. n. ?b.

Kipuja pois manatessa.

Timo tiera, mi erohw huora,
Portto Pohjolan emäntä,
Loviatar, vanaha vaimo,
Perin tuuleem^makas,
5 Persiim^pakkas-siähän.
Tuuli tuuli kuusi vuotta,
Seulo' seitsemän kessee,
Yhen akan persiissä.1
01 pyllyllää, oi tollullaa,

io Teki tuuli tiineeks',
Ahava kohulliseks'.

Kanto' kohtu va kovvoo
Viisi kuuta, kuusi kuuta,
Ympäri yheksän kuuta,

15 Vatan täyttä vaikiata.
Teki poikoo yheksän,
Tyttölapsen kymmenennen

2039. 1 persi]h|issä : p. —

182

Taudit.

Yhestä vatav^ väestä.
Yhen saunan saapuvilla,
20 Yhel^löylyLlyömällä,

Kuumalle ves'kivelle.

Etittiin noille ristijee,
Etittiin noille kasta joo
Yiijjestä. kuuvveesta kirkkokun-
nasta.
25 Ei löytynyt ristijee,
Ei löytynyt kasta joo.

Ite ristille ripusti,
Ite kanto' kasteelle:
Minkä pisti pistokseksi,
30 Minkä ähkyks' äkäs,

Minkä hammasten[?]2 kivuks".
Vuan tuonnepas minä sinut
manoan
Kirkon kirjavan tykköön.
Siell'_om muutki murhamiehet,
35 Ikkuiset pahantekijät;
Sieir_on syyväkses', kalutakses"
Luutonta lihhoo,
kantasuonen kappaleita.
Ja vielä tuonne manoan:
40 Päivättömmään pohjoseen,
Lapin mualle aukealle.

2040. Kaavi. Krohn n. 12481. —85.
Kortteinen. Tyttö.
Pää-portto, pajarin huora
Teki yheksän lasta
Yhelle vesikivelle;
Poikalapsen kymmenennen,
a Niille niiasi nimiä:
Minkä pisti pistokseksi,
Minkä pani paiseeksi,
Minkä ähkyksi äkäsi.
Minkä amiiniksi asetti.

2041. Kaavi. Krohn n. 12514. —85.

Kortteinen. Paavo Miettinen; kuul-
lut Tuomas Parviaiselta.
Loviatar, vaimo vanha.

Portto Pohjolan emäntä

Selin tuuleen makasi.

P — in pahaan säähän,
5 Kaiten kaarna-pohjoseen.

Tuuli tuuli kaksi vuotta,

Seuro sei[htemän] kesee

Yhen porton p — een;

Teki tuuli tiineeksi,
io Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtua kovoo,

Vatan täyttä vaikijoo

Vuotta viisi, vuotta kuusi,

Vuotta ympäri yheksän.
15 Teki poikoa yheksän

Yhestä vatan väestä,

Yhelle vesi-kivelle.

Yhen saunan saapuville,

Yhen löylyn lyötäville.
20 Ehti noille ristijee,

Ristijee, kastajoo.

Eipä löynnä ristijee,

Ristijee, kastajoo.

Ite risti riivattunsa,
25 Ite kasto kannettunsa:

Minkä laati luuvaloksi,

Luisen lukkaran käteen,

Minkä ähkyksi asetti,

Minkä pisti pistoksiksi
3o Pion piikkiä käsiin,

Hammas-maoksi maalaili.

2042. Kaari. Krohn n. 12735. —85.
Viitaniemi. Matti Hakkarainen.
Loviatar, vanha vaimo,

2 |pani| hammasten[?]: h.

Kipujen synty. 2042—2044.

183

Portto Pohjolan emäntä

Selin tuuleen makasi,

Kaiten karna-pohjaseen,
5 Lonkamaksin luoteeseen.

Tuli tuulesta tiineeksi,

Ahavasta kohulliseksi.
Kanto kohtua kovoo

Viisi kuuta, kuusi kuuta,
io Ympäri yheksän kuuta,

Kokonansa kolme vuotta.

Teki poikoa yheksän,

Tyttölapsen kymmenennen

Yhelle vesikivelle,
is Yhen saunan saapuville,

Umpi-lammin lumpeille.
Eipä löytty ristijee,

Kastajoo kalviolle.

Vaan Johannes, simanen sappi1
20 Ite panii papiksi,

Ite kummiksi kuvat teli,

Ite risti riivattusa,

Ite kasto Icalpattusa.

2043. Kaavi. Krohn n. 13127. —85.
Hirvisaari. Sipi Hakkarainen.
Loviatar, vaimo vanha
Selin tuuleen makasi,
P — een pahaan säähän;
Teki tuuli tiineeksi,
5 Ahava kohulliseksi.
Kanto kohtua kovoo,
Vatan täyttä vaikeeta
Ympäri yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä,
io Teki poikoo yheksän,
Tyttölapsen kymmenennen
Yhelle vesi-kivelle,

Yhen löylyn lyötäville,

Yhen saunan saapuville.
15 Etittiin ristijätä,

Ristijöitä, kastajoita.

Juhannes, jumalten pappi, sano:

»En minä risti riivi joitä

Enkä kasta fcafatjoita.»
20 Sitte löihi lukkariksi,

Panii paha papiksi.

Mitä on pannu pistokseksi,

Sille piiliä käteen,

Mitä on luuvaloksi,
25 Sille luutimet kitaan,

Mitä on hammasten kivuksi,

Sille hampaat kitaan.

2044. Kaavi. Krohn n. 13161. —85.
Hirvisaari. Jussi Hakkarainen.
Loviatar, lemmon luoma,
Akka pirtin pohjalainen
Makasi päin tuuleen,
P — een pahaan säähän.
5 Teki tuuli tiineeksi,
Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtuo kovoo,
Kanto kuuta yheksän kuuta,
Kuuta puolen kymmenettä,
io Teki yheksän poikalasta,
Tyttölapsen kymmenennen
Yhelle vesi-kivelle,
Yhen löylyn lyötäville,
Yhen sammalten sanolle.
15 Niille etittiin ristijätä, kasta-

jata.
Ei löytty ristijätä, kasta jata.
Ite panii paha papiksi,
Ite risti riivattusa:

2042. 1 sappi liekö erehdys pro pappi.

184

Taudit.

Mitä pani luuvaloksi,

20 Luu-lukkaran käteen,

Minkä ähkyksi asetti,

Sille ähkimet käteen,

Mitä pani pistoksiks,

Sille pistimet käteen.
25 Tulkaan nyt Jumalan tahto,

Herran tahto tammuvoon

Tämän tunnin tutkamille,

Tämän tiiman tiettäville.

Johon käynnöö käteni.
30 Käxkööt käet Jumalan,

Johon sormeni sopisi,

Sopivoon Luojan sormet.
Lähe nyt, Hiisi, hiihtämään,

Saatana, samoamaan,
35 Emä lempo, lentämään ,

Homio, hoj ottamaan,

Sini-viitta, viileinään

Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan.
40 Siellä on verta päälle polven

Syyä miehen syöläänni,

Haukata halunalasen,

Siellä on luutonta lihoo,

Suonetonta kynnepäätä.
45 Sivu-seinä on sirkan luista,

Ovi-seinä osman luista,

Periseinä peuran luista.
Paha on sinne männäksesi,

Hyvä on siellä ollaksesi,
50 Parempi eleeksesi.

Hepo hirnuin vetää

Pimeeseen Pohjolaan.

Tarkkaan Tapiolaan,

Lehmä ammuin vetää
55 Pimeeseen Pohjolaan.

Tarkkaan Tapiolaan;

Repo rääkyin vetää

Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan;
6o Susi ulvoin vetää

Pimeeseen Pohjolaan.

Tarkkaan Tapiolaan;

Kissa naukuin vetää

Pimeeseen Pohjolaan,
65 Tarkkaan Tapiolaan;

Hiiri vinkuin vetää

Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan;

Käärme sukat en vetää
70 Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan;

Karhu möräten vetää

Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan;
75 Ilves äläten vetää

Pimeeseen Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan.

Mäne sinne, jonne käsken,

Jossa on muutki murhamiehet,
80 Ikuiset pahantekijät,

Siellä on hyvä ollaksesi.

Armas aikaillak$<^i.

2045. Säyneinen. Krohn n. 12610.
—85.
Säyneiskylä. Kusti Asikainen, 41 v.

Pohjan akka hjkkeröinen
Illasti eläviään,
Tksiaan1 ummisteli.
Vierähti tupesta vointi,
5 Valahti vaskinaula;
Sai poikoo yheksän

2045. x Ennen kututtu vanhaan aikaan ukseksi ovi.

Kipujen synty. 2045—2047.

185

Tyttölapsen kymmenennen.
Minkä pisti pistokseksi,
Knnka ähkyksi asetti.

2046. Säyneinen. Krohn n. 12713 b.

—85.

Viitaniemi. Heikki Kettunen, 25 v.

Loviatar, vanha vaimo

Selin tnnleen makasi,

Päin pahaan säähän,

Teki tuuli tiineeksi,
5 Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtuu kovoo,

Vatsan täyttä vaikeeta.
Synnytteli poikojaan,

Eipä poika synnykään.
io Sitte viinien synty synty,

Sikisi pahan sikijät.

Saipa poikoo yheksän,

Tyttölapsen kymmenennen.
Etittiin risti jätä,
15 Pahan kansan kastajata;

Eipä löyvetty ristijätä,

Pahan kansan kastajata.

Ite rupes ristijäksi,

Pahan kansan kastajaksi:
20 Minkä pani pistoksiks,

Minkä ähkyks asetti.

2047. Kiihtelysvaara, Rytkönen, A.
n. 662. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.
[Kipujen synty — Pistos.]

Loihun synty.

Loveta r, vaimo vanha
Teki tielle vuoteesa,
Siäti sänkysä mäelle;

Teki tuuli tiineeks,
5 Ahava kohulliseks.

Kanto kohtuu kovvoo,

Vatsan täyttä vaikeeta,

Kanto kuuta kaksi, kolo me,

Viisi, kuusi viiletteli,
io Ympäri yheksän kuuta.
Yheksännen lopulla,

Kymmenennen alulla

Lähti portto poijinta sijjoo,

Meren lautta lapsinta sijjoo;
is Synnytteli poikijaa

Kirkon kirjavan tykönä,

Sata lauvan lappeessa,

Tuhat lauvan tutkaimessa;

Eipä synny syntymiset,
20 Sikkii pihalle sikjot.

Ehti portto poijinta sijjoo,

Meren lautta lapsinta sijjoo

Koskee tuli perrää,

Merree perättömmää.
25 Synty sitte porton pojat,

Sikisi pahalle sikjot.
Ehti sittä ristijöö,

Ehti sittä kastajoo;

Eipä suana1 ristijöö,
30 Eikä suana1 kastajoo.

Ite risti ristiisä,

Ite kasto kastiisa,

Ite kummiks kuvvautu;

Min nimitti, sen vihotti:
35 Minkä luati luuvaloks,

Minkä ristiksi ripes,

Minkä pani paiseeks,

Minkä ruaniks rapas,

Minkä pisti pistokseks.
40 (Jos sinä pistät yksin piston j.n.e.)

2047. 1 suanlutl : suana.

186

Taudit.

2048. Juuka. Krohn n. 11879. —85.
Hali.

Loviatar, Lemmon vaimo
Perin tuulessa makasi,
Päin makasi pahassa säässä;
Tekipä tuuli tiineheksi,
s Ahava kohulliseksi.
Kantopa kohtua kovoo,
Vatan täyttä vaikeata
Ympäri yheksän kuuta.

Jopa kuulla kymmene[nnellä]
io Synnytteli poikoaan,
Eipä poika synnykään
Kolmelle vesi-kivelle,
Yhen saunan saapuville,
Yhen löylyn lyötäville.

2049. Rautavaara. Krohn n. 11296.

—85.

AlaluQsta. Heikki Halonen.

Loviatar, Lemmon luoma,

Piru pirtin pohjimmainen

Perin tuuleen makasi,

Persein pahaan säähän,
5 Teki tuuli tiineeksi,

Ahava kohulliseksi;

Teki poikoa yheksän,

Tyttölapsen kymmenennen.
Minkä pisti pistokseksi,
io Kunka ähkyksi äkäsi,

Minkä luita luistamaan,

Kalvoja kaluamaan.

2050. Pielisjärvi. Sjögren n. 212.
—25.

Synnyn sanat.

Hius on pitkä Hiiten impi
Istupi vesi kivellä,
Tuossa päätähän sukiipi,

Hapsiahan harjoaa,
5 Pani pääsä palmikolle.
Läxi tietä kulkemahan;

Löysi tieltä kellon kielen,

Jolla pieksi p — nsa,

Raikutti rakosa suuta,
io Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuksi paniin,

Lihavaksi liitteliin.

Kanto kuuta kaksi, kolme,

Saipa poikoa yheksän
15 Yhen housun huohlimesta,

Yhen paijan palkimesta.

Synnytteli, ärrytteli,

Sai viimeisen vihaisen pojan,

Nosta verta polven päälle,
20 Talmua jalan tasalle.

2051. Pielisjärvi. Sjögren n. 321.
—25.
Acka vanha pellervoinen

Perin tuulen makas,
Käkien kaarna pohjosen,
Kohti kovaan säähän.
5 Teki tuli tinex[i],
Ahava kohullisexi.
Kando kohu kolmi kuisen,
Siitä kando kahexan kuuhun,
Siitä kando yhexän kuuhun.

2052. Ruskeala. Pitkänen, Anni n.
18. —24.

Kumurin kylä. Mikko Väistö, n.
70—75 v.

»Kipuluku».
[Kipusanoja — Mehiläinen voiteita].
Kivun tuttö, tuonen neito
tuolla keitta kipuja,
keskellä kipumäkki,

Kipusanat 2052—2065.

187

kipuvuoren, kukkulalla
5 pikkusella kattilalla,

sormem^piäm^mäntävällä,

peikalom^mahuttavalla.
Mehiläine^, iPmaMintu,

lennäs^sinnek^ , kunnek^käsken:
io iii' iiheksäm^merei^

ia puolen, kiimmenettä;

pistäs^siellä sipes^simmä,

sulukas veisulla,

tuok^kippeillev^ voiteita;
15 voija' alta, voiiap piältä,

tie^alta terveks,

piältä nurumattomaks,

keskeltä kivuttomaksi

Kipusanat.

2053. Sortavala. Hainari. Valvoja
1886 s. 124.
Ajoksensanoissa; ks. n. 1863.

2054. Sortavala. Hainari, Kuvia
Raja-Karj. sir. 77. — 88.
Ks. n. 1864.

2055. Levälahti. Laitinen. H. n. 15.
—65.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1013.

2056. Impilahti. Sirelius n. 192. — 47.
Arvan luvuissa; ks. n. 1597.

2057. Impilahti? Polen n. 5. — 47.
Avuksipyyntösanoissa; ks. n. 1551.

2058. Impilahti. Polen n. 6. — 47.

Manaus- ja kyydityssanoissa; ks. n.
1630.

2059. Salmi. Basilier n. 40. — 20/384.

Käsnäselkä. Antti Leppänen Enon-
suusta.

Synnyn-sanain päätökseksi sano-
taan näitä sanoja.

Poro-tyttö, Pohjan neito
Istuu kipumäjen kukkuloilla
Rautakauha kainalossa,
Vaski vakkanen käjessä
5 Yhen sormen mäntäväinen,
Peikalon mahutta vainen.
Kivut keärippäs kinttuusi,
Vaivat vasta rintaasi,
Vieppäs juoksulla jokeen,
io Sauska(?) sarapuroon,

Niin on juossut sun julmat jär-
veen!

2060. Suistamo. Eur. G, n. 508. —46.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1023.

2061. Suistamo. Niemi n. 231. —
29!n 06.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1035.

2062. Suistamo. Salminen, V. n 2784.
—11.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1029.

2063. Suistamo. Kemppainen n. 45.

15' -10

18 ■>-"•

Avuksipyyntösanoissa; ks. n. 1561.

2064. Suistamo. Kemppainen n. 57.
— ™\x14.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1035 a.

2065. Suistamo. Väisänen, Ka. prl.

7, 40 — 50. — 17.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1036.

188

Taudit.

2066. Suistamo. Niemi n. 396. —
19/7 09.

Kirkonkylä. Houri Stepanan tytär,
66 v.
Tulen synnyssä; ks. n. 623.

2067. Suistamo. Wichmann, E. n. 11.

—91.
Uuksujärvi. Palaga Matfeintytär.

Minä tuskan tungen
kivisen kintas,
vaskisen vanttuun,
kivii kivistämään,
5 paasii pakottamaan.

2068. Korpiselkä. Hainari, Kuvia
RajarKarjal., siv. 73 — 74. — 88.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1062 a.

2069. Korpiselkä. Hainari n. 16.

—89?

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1062.

2070. Korpiselkä. Potschtareff n. 9.
—97.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1068.

2071. Suojärvi. Eur. H, n. 38 b.
—45.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1074

2072. Suojärvi. Eur. G, n. 565. — 46.
Vihat villalippahasen,

P;ikot paateren perille1,
Kivut kiukaan perille,
Sakot saunan sammalin2!

2073. Kesälahti. Polen n. 21. —47.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1079.

2074. Kesälahti. Polen n. 44. —47.
[Kipusanoja — Voiteen sanoja.]

Loihtu.

Kipu tytti, tuonen neiti

Istu keskellä kipumäkeä,

Kipu vuoren kukkulalla,

Kipuja keräelevi
5 Vakkasehen pikkasehen,

Yhen sormen mäntävähän,

Peukalon mahuttavalian.
Vielä kiistelen kipuja

Paikohilta palanehilta1,
io Miehen kuolehen kitahan,

Katonehen kainalohon;

Vielä kiistelen kip[uja] j. n. e.1

Tuonne kivut manoan:

Tulisehen koskehesen[!J,
15 Kivi keskellä koskea,

Louhikko keskellä kiveä,

Rauta vanne ympärillä;

Ei kivi kipuja itke,

Paasi vaivoja välittä.
20 Mehiläinen, ilman lintu,

Tuo mettä kielelläsi

Kipehille voitehiksi,

Paikolle palanehille!

Jos lie kalvo katkennunna
25 Sekä suonet solkahtaniia.

Siihen kalvo kannattele

Sekä suonet solmiele!

2075. Kesälahti. Pennanen n. 26.
—96.
Villala. Heikki Kamppuri, 51 v.

L072. x per|ä|lle : perille. — 2 Säe 4 kk:ssa ennen säettä 3: mutta on järjestys
numeroilla muutettu.

2074. x kk:ssa on säk. 8 — 9 ja 12 alleviivattu.

Kipusanat. 2075—2085.

189

Kipusanat.

Kipu tyttö, tersunneito
Kipuvuaran kukkulalla.
Mehiläinen mettä kanto
Yli meren yheksän,
5 Vielä yli kymmenenkin
Kipeille voiteeks
Ja pahoin paranteeks.

Tuonne pahat manoon:
Meren suurelle selälle,
io Suuren hauvin harteille,
Lohen purstolle punasen.
Jos et siellä sijoos sua,
Mäne vuoreen teräksiseen,
Siel' on muutkin murhamiehet,
15 Ikuiset pahantekiit.
Rautakanki kaulaan!

2076. Kitee. Lönnrot Q, n. 405. —28.
Vasken polttaessa; ks. Vahingoittu-

messa.

2077. Kitee. Lönnrot S., n. 183. —28.
Hammasmadossa; ks. n. 1916.

2078. Kitee. Lönnrot S, n. 193. —28.
Manaussanoissa; ks. n. 1659.

2079. Kitee. P olen n. 22.— 47.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1090.

2080. Kitee. Pennanen n. 37. —96.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1106.

2081. Kitee. Lönnbohm n. 1683. —94.
Kiteenlahti. Hurskaalan muori, n.

70 v.

Kipeää päästetään tällä luvulla:

Rästin ennen suvet suista,
Karhut rautakahlehista,

Miehet monista sykkäreistä
Käsin piällä käytyäni,
5 Hengen huokaeltuani.

2082. Kitee. Lönnbohm n. 1682. —94.

Kiteenlahti. Hurskaalan muori, n.
70 v.

Kipeää päästetään tällä:

Tuli kokko Tyrjän moalta,
Läskisiin Lapista lintu,
Sinisulka, rautahöyhen,
Joll' oli silmät siiven alla,
5 Näkimet närän nenässä,
Yksi siipi vettä viili,
Toinen taivasta tapasi.

2083. Rääkkylä. Polen n. 23. —47.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1107.

2084. Rääkkylä. Pennanen n. 71.
—96.

Manaussanoissa; ks. n. 1665.

2085. Rääkkylä. Pennanen n. 89.

—96.

Jaama. Jaakko Päivinen, 75 v.

Kipusanat.

Kivi huutavi kipuja,
Paasi parku paiseita;
Kivessä kivut paremmat,
Puussa pulmat luontiimmat,
5 Kiven juuret kiiltyvyyt,
Puajen juuret paisuvuut,
Elköön iho imeisen!

Tuonne mie panen pahoja,
Tuonne tungen turmioita:
io Pahanhengen pankon piähän,
Hiijen hiiliin sisään;
Hiijen silmät hiutuvuun,

190

Taudit.

Pahan silmät paisuviani
Miun sanat saneltuani,
15 Hengen huokaeltuani.
Puhun suilla puhtailla j. n. e.

2086. Kontiolahti. Puhakka n. 1.
1870— 80-luvuilla?
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1125.

2087. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
643. —95.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1131.

2088. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
651. —95.

Kontiolahti. Reijonen, 65 v.
Kiputyttö pikkarainen

Kipuja kokkoiloo,

Vaivoja vähhäilöö

Kultasee kuppisee,
5 Vaskisee vakkasee,

Tanimisee tynnörii,

Vaskivanteen sissää.
Kieri kivut kertoos',

Vaivat vaskirintaas,
io Tule työs' tuntemaa,

Pahas' parantammaa!

Voija alta, voija piältä,

Kerta keskiihii sipase,

Alta ahterettomaks,
k Piältä tuntumattomaks,

Jottei mahtusi märille

Minun siliniän nähtyy,

Käsin piälle käytyy,

Päin puheltuu,
äo Sylen hengen huokailtiin.

2089. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
647. —95.

Kontiolahti. Reijonen, 65 v.
Kiputytti pikkuruinen
Kipuja kokkoiloopi\
Vaivoja vähäilöövi
Tammisehen tynnörihin,
5 Vaskivuarojen sisähän.

209C. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
669. —95.
Lehto. M. Myllär.

Kipu-tyttö pikkuruinen
Istu kipumäellä,
Kipuvuoren kukkulalla
Siipi kultanen käessä,
s Kulta-kauha kainalossa.
Pyyhi pois pyhät kipinät,
Pyhät saastat sammuttele
Kiven kirjavan tykköö,
Puajen paksun palleesee:
io Ei kivet kipuja itke,
Puasi vaivoja valita.
Vaikka paljo pantasii,
Miärätä mätettäsii.

2091. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
1490. —95.

Lehto. Pekka Varis, 65 v. (Oikeas-
taan eräästä tämän laps?na kirjoitta-
masta muistiinpanosta saatu.)

Kivun luku.

Sula on voi sulattaissa,
Rasva räy vyteltäissä .
Sulempi sinä sittäi.

Kivi keskellä mäkkee,
5 K<»lo keskellä kivvee;

2089. 1 kokkoilooip;i : kokkoilooci.

Kipusanat. 2091—2093.

191

Kiputytti pikkuruinen

Istu kipuina j alla,

Kipuvuoren kukkulalla,

Kipuja kerräilöö
10 Siipi kultanen käissä,

Kultakauha kainalossa.

Pyyhi pois pyhät kipunat,

Pyhät saastat sammuttele

Kiven kirjavan tykköö,
15 Paajen paksun palleesee!

2092. Kaavi. Krohn n. 12493. —85.
Kortteinen. Riitta Tukiainen; kuul-
lut tädiltään Kaisa Hilluttarelta Nii-
nivaarasta.

Kipu tyttö, Tuonen neito

Kipuja keräilöö

Kipu-vuoren kukkulalla

Kipuseen kintaaseen,
5 Vaskiseen vanttuuseen.

Tuonne ma kivut ma noo n:

Kivuttaren kintaaseen,

X-ämmottaren vanttuuseen .

Vesi vanhin veljeksistä,
io Vesi vanhin, toinen rauta,

Kolmas tuli punanen.

Ei vesi \ijoiksi tehty,

Vesi tehty voiteiksi,

Vijoille paranteiksi.
15 Oli mulla muinoin musta koira,

Rakki rauan karvallinen,

Jonka linnassa lihotin,

Kaupu[ngi]ssa kasvattelin

Syömään kylän kiroja,
20 Kylän noiat noppomaan.

Mänkään luokse luottajansa,

Tekijänsä tienoille,

Panijansa parmaille

Ennen toista torstaita,

25 Tulovata tiistaita.

Riehto aitoo repäse

Viieltä vitasväliltä,

Seitsemältä seipäältä

Kotiisi männäksesi
30 Isäntäsi iltasille,

Emäntäsi aamusille,

Muun pereesi murkinalle.

Sinä sinne mäntyäsi

Koprista isäsi kohta,
35 Väännä vahta vanhempasi,

Lyö syöntä syr jälleen,

Paa keuhkot kellelleen,

Lyö maksat mallelleen.
Kuin yksin minä yritän,
40 Kun kaksin minä ka vaan,

Kaheksan kavahtuvoon

Kerallani keikkumaan,

Kanssani ka vehtimaa n .

Tapoo tallista orihta,
45 Isäntee pöyän päästä.

Emäntee jakkaralta.
Kun liet nyt kyytiä kysyjä,

Anova ajo-hevosta,

Niin nyt sulle kyyvin annan,
oo Annan ajo-hevosen:

Ota Hiiestä hevonen.

Vuoresta valittu varsa,

Limingasta liinaharja.

Oulusta orit punanen,
55 Musta tukka tunturista

Kotiisi männäksesi.

2093. Kaavi. Krohn n. 12382 a.— 85.
Niinivaara. Juhana Hämäläinen;
kuullut ukolta Halivaarasta.

Kipu-tyttö, Tuonen neito
Kipuja keräilöö.
Kivut kääri kintaaseen.

192 Taudit.

Vaivat vasten rintojasi,
5 Jotta ei yötään potisi,

Päi vej ään sa i ra staisi !

Kivi keskellä mäkee,

Reikä keskellä kivee.

Paa kivut kiven sisään,
10 Kivii ki viittamaan.

Paasia pakottamaan:

Ei kivet kipuja itke,

Paasit vaivoja valita,

Jos paljo pantasiin,
15 Määritä mätettäsiin,
Apua minä anosin,

Hoivoo rukoilisin,

Yläältä taivaasta,

Iteltään Jeesukselta,
20 Mikä sun vikaan saatto,

Mikä vammaan vajotti?

Tule työsi tuntemaan,

Vikasi parantamaan,

Ennenkun sanon emolle,
52 Virkan valtavanhemmalle.

2094. Kaavi. Krohn n. 13168. —85.
Hirvisaari. Jussi Hakkarainen.
Raudan synnyssä; ks. n. 430.

2095. Valkjärvi. Massinen n. 13.
— 25jl92.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1155.

2096. Tohmajärvi, honkainen n. 81.
—01.

Haso. A. M. Eerikäinen.

Kipu sanat.

Minkä riis on rikkonunna,
Kunka vienyt vihlettyys,

Sitä rasvalla rakennan,

Mesi siivellä sivelen;
s Mist on luita luovutellut,

Sitä silkillä sitelen,

Mistä liikuti lihoja,

Sitä voijan voi heralla.

Mistä suonet solmeillut,
io Sitä simalla sivelen,

Mistä jäykisti jäsenet.

Sitä veillä vennyttelen.

Vesi on vanhin voiteista,

Jumala1 parantajista,
ia Kuhun ei käteni käyne

Käykään kait Jumalan1,

Kuhun ei sormeni sopine.

Sopikohon Luojan1 sormet!

Luojall on somemmat sormet,
20 Luojan kämmenet käpiät.

Tehköön yöllä terveeks,

Päivällä imanteheeksi,

Tuskan tuntumattomaksi,

Vijan nuurumattomaksi !

Herran siunaus, van ei amenta.

2097. Tohmajärvi. Hakulinen n. 4:3.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v. Kuuli isältään seppä Jaakko
Eroselta sam. pit. Kutsun kyl.

Kipusanat.

Kiputyttö, Tuamen1 neito
Kipuja ke(r)räilöö
Kipuvuoreii^kukkilalla
Kipukintaat käissä,
5 Kipuvakka kainalossa.
Kiv^on keskellä mä(k)kee,
Reikä keskellä ki(v)vee,

2096. x kk:ssa pieni alkukirjain.

2097. * sic! —

Kipusanat. 2097—2099.

193

Kivut poimerj2_kintaasee(n).
Vaivat poimev^vanttuusee(n)3,
10 Yhe(n) sormem^mäntävää(n),
Peikalom4^mahutta(v)vaa(n).

2098. Tohmajärvi. Hakulinen n. 49.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaa-
vilta.

Kipusanat.

Minnem^mä kipuja kiista(n),
Minnev^ vaivoja valitan?
Tuonnem^mä kipuja kiistän,
Tuonnev^ vaivoja valitan
s Ihosta [imentoraukan],
Karvasta [emon ka(p)peen],
Emon [tuomar^ruu(m)miista]1
Kipuseen^kattilaa(n),
Yhen sormem^mäntävää(n),

io Peukalom^mahutta(v)vaa(n),
Jossa kivut keitetään.
Vaivat variste(t)taa(n),
Hierimellä hierotaa(n),
Härkkimellä liämmetään.

is Tupa tehty Väinöm^piiässä2,
Viittä kuutta peätyveeltä,
Xaisteh^hapsilla katettu ,
Luilla miestemwmal(a)kailtu.
Tuonnein^ mä [kipuja kiistän],

20 Tuonnev^ [vaivoja valitan]
Väinön uuteen tu(p)paa(n)
Ihosta [imentoraukan] ,

Kirvasta [emon ka(p)peen],
Emon [tuomar^ ruummiista] .

2099. Tohmajärvi. Hakulinen n. 100.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaa-
vilta.

[Kipusanoja — Manausta.]

Kipusanat.1

Kipu tyttö, Tuonen neiti

Istuu itäär^rinnön

Ynnä peätääm^pa(n)noo

Kipusilla kintailla,
5 Vammasilla vanttuilla

Kipuja söahaksee(n),

Illastaa', öamustaa*.

Kerta keskipäivällääk

Ihosta i(m)meisrauka(n),
io Karvasta emon_Ka(p)pee(n),

Emon tuomar^ruu(m)miista.
Kiv^o itkeskellä mä(k)kii.

Reikä keskellä ki(v)vii,

Ke ärmek^ kirjava kivessä;
15 Tuo vihels vingahutti

Kipuja soahaksee(n),

Illastaa', [öamustaa'J,

Kerta [keskipäivällääk].
Minnemwma kipuja kiista(n),
20 Minnev^ vaivoja valita (n),

Minnet^tungen turmioita?

Tuonnem^ma [kipuja kiista(n)],

Tuo nnev^ vaivoja [valitan],

2 tietääkseni T. järvellä hyvin harvinainen (siellä marjojakin »kerätään»). — 3
T.järvellä tuntematon — ainakin hyvin harvinainen — sana. — 4 tavallisemmin
»peukalo».

2098. x Säk. 7 jälk. (RoavasraukarJ>uu(m)miista]). — 2 olisinko mahdollisesti
kuullut väärin.

2099. x Toiset kipusanat samalta kertojalta ovat yhdessä tulen jälen loitsun
kanssa.

13

19'

Taudit.

Tuonnet^tungen [turmioita]:
25 Kissai|_kirj;tvar_re(k)kee(n);
Kissa reäkyiv^ve(t)tää
Pi(m)miisem^Pohjolaa(n),
Tarkkaan Tapio(l)laa(n),
Kipuvuoreij^kukkulalle',
30 Keärmeeii^kirjayaii^ki(t)taa(n),
Kivei)_kirjavan si(s)sää(n)
Ihosta [i(m)meisrauka(n)] ,
Ka rva sta [emo r] ^ Ka (p)ee(n)] ,
Emon [tuomar^ruu(m)miista].

2100. Kiihtelysvaara. Lönnrot Q, n.
142. —38.

Kipusanat.

Napakatta Nallervoinen,

Vihuritar, viljan eukko,

Kahuritar, karjan paimen,

Hui kurja isäjältä.
5 Emäjältä Hongatarki.

Hongata[r], tytär Tapion,

Perä paksu, paaterjalka

Perin tuul[ehen] m[akasi],

Kaiten kaarna pohj[asehen].
io Synnytteli p[oikiansa],

Synnytteli, ärry tt eli.

Kiven alla kitkutteli,

Juurill' on1 nyryn närein,

Alla kaunisten katajan,
is Suon navoilla, maan nav[oilla],

Kirjokangasten perillä,

Luotu louhi kamarissa.

Synnytteli, ärrytteli,

Kiven a[lla] kitk[utteli];
20 Eip' on synny syntyminen,

sikiä paha sukunen.

Synty poikoa 9

Yhen saun[an] saap[u villa],
[Yhen] löylyn lyötävillä;

85 Synnytteli pfoikiansa],
S[ynnytteli], ärrytt[eli],
Kiven alla kfttkutteli].

Ei minussa miestä l[iene]
Eikä pojassa J[uma]laa,

30 Eikä tuossa veljessäni,
Joka pilviä pitää.
Hattaroita hall[itsee].

Voiak alta, v[oiak] pfäältä],
Kerta keskeä sipase,

35 Keskeä kivutt [omaksi],
Alta aarterettomaksi,
Päältä nuur[um;itt<imaksi],
Jottei tuska p[äälle] tunnu,
Pakko syämehen panete!

40 Ellys on märille menkö,
Ellys visvoille viruo
Minun silmin näht[yäni],
Käsin p[äällä] käytfyäni],
Heng[in] h[uokaeltuani],

45 Sulin suin puhelt[uani],
H[engin] h[uokaeltuani].

En puhu o [maila] s[uulla],
P[uhun s[uulla] p[uhtahalla],
Herran h [engeliä] h [y väliä]

50 Käsin p[äällä] k[äytyäni],
Sulin suun p[uheltuani].
En p[uhu] o m [a 11a] s[uulla],
P[uhun] s[uulla] puht[ahalla],
H[erran] heng[ellä] h [y väliä],

55 Lamposella läyhötte[le]n
Läpi suun sulan J[uma]lan,
Läpi lämminten lihoin
Ehomaksi ennistään,
Parem[aksi] muinostaan.2

2100. x Juuri|in] : Juuri/r on. — 2 Säk. 59 ja 60 väl. viiva.

Kipusanat. 2100—2106.

195

eo Kivut käännä kertoilen,
Vaivat vastoin rintojani.

(Alku- ja loppusanat).

2101. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 608. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Kipu tyttö, Tuonen neiti
Istu kipu mäelle,
Kipuvuoren kukkulalle.

2102. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 609. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen; 69 v.

Porotyttö, pohjan neiti
Istu kipumäelle;
Polovin pyöri porossa,
Kypenissä kyynärvarsin,
5 Käsivarsin valakeissa.

(Kivut kiros.)

Yhen sormen mäntävää,
Peikalon mahuttavvaa.

2103. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 633. —95.

Röksä. Ikonen, 90 v.

Kiputyttö, Tuonen neito
Istuu kipukivelle,
Kipuja kokkoiloo
Säkkisee, vakkasee,
5 Kahen sormen mäntävää.

2104. Enontaipale? Lönnrot R, n. 681.
—37.

Kipu tyttö, Tuonen neiti
Tuo istu kivun mäellä,

Kipuvuoren kukkulalla,
Luinen1 [luikare pivossa],
5 Poro1 kappafnen] käessä,
Kipuja keräeleksen,
V[aivoja?] \?alatteleksen[?].

Ȁsken aikaan tulisin,
Kun kipuja tuotaisin

io Luota luontokappalitten;
Kivut käärin kertoini,
Vaivat vasten rintojani.»

Niin kitkou[?] kiviset korjat,
Niin pankko rekipajutki,

15 Reki rautaset ratisi
Kipumäelle mentäissä.
Ei kivet kipuja puutu,
Pa[a]et vjaivoja] valita,
Vaikka p[aljo] p[antasiin],

20 M[äärättä] m[ätettäsiin].

2105. Eno. Rytkönen, A. n. 719. —95.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1172.

2106. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 348.

—28.

Kipusanat.1

Kiputyttö, terhen neiti
istuupi kipumäellä,
kipuvuoren kukkulalla
kipuja kokoiloopi
5 vakkaiseen pikkuiseen,
pienen sormen mentävään,
peukalon mainittavaan;
kivut puolia puohtimella,
vamat seulalla selitä
io ehomaksi entistään:
paremmaksi muinostaan,

2104. x Snaa kk:ssa alleviivattu.

2106. x Otsikossa: Vid början af hvarje loihtu.

196

Taudit.

ettei tuskat päällä tunnu,
pakko s[e]ämelle panete!
Kiyutar, kipuin eukko,
15 kivut kääri kertoisi,
vaivat vasten rinto jäisi!

2107. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 350.
—28.

Tuone mie kipujan manaan etc,
ei kivi kipuja itke etc,
vaikka paljo pantaisi,
äijin ähkäeltäisi,
5 määrätä mätettäisi
*rautaharjassa kodassa,
pajassa ovettomassa etc.*
Tule työsi tuntemaan etc,
kuin poika pahoin teköö,
io lapsi tuhmin turmeloopi etc,
ite tunnit tuskiis,
paisut pakkopäiviis,
nalkin t haluisiisi

2108. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 122.
—38.

Mistä tunto turmiolla,
Syöjätt[är]en syänkäv[yllä]?
Jos oot kirvonna kivelle,
Niin sä kirpoa kiveltä
5 Syömään tätä kipua,
Tätä lientä lakkim[aun],
Jos Het puuhun puottanuha,
Niin putoas —
Jos Het vierryiiä veteehen,
io Vienona tule veestä!

2109. Ilomantsi. Lönnrot Ub, n. 37.
—38.

Koitereelta.

En pulin omalla suulla,

Vaikutan valannehella.
Käyköön minun sanani
Läpi luun, läpi jäsenten,
5 [Läpi] läminten lihojen!
N[eitsyt] M] [aaria] E[monen],
Pyhi pois pahat1 kipunat,
Pahat saastat sanifuttele]
Karvasta emon kapeen!

2110. Ilomantsi? Ahlqvist B, n. 294.

—46.

[Kipusanoja — Mehiläinen voiteita
— Suonten sanoja].

Kipusanat (kaikkeen yhenlaatuiset.)

Kunnekka kipuja kiskon,

minne vaivoja vajutan

ihosta imento raukan,

karvasta kavon tekemän?
5 Tuonnepa kipuja käsken,

tuonne vaivoja vajutan:

Kivuttaren kintahasen,

Vaivattaren vanttuhusen.
Kiputyttö, Tuonen neito
io istuvi kipumäellä,

kipuv[u]oren kukkuralla.

kipusiipi kainalossa ,

vaiva vakkanen käsillä,

kipuja keräelevi;
15 kivut kääri yskällänsä,

vaivat vasten rintojansa;

vie'pä juoksulla joelle,

samoten sara joelle.
N[eitsyt] Mfaaria] e[monen],
20 tule tänne, tarvitahan,

hätähisen huutaessa,

pakkoisen parkuessa,

tungete tähän tuhmin,

ajate tähän apuhun,

2109. * kk:ssa ply|hät : pahat.

Kipusanat. 2110.

197

25 nämä tuskat tuntemahan,
hätäpäivät häätämähän!

Mehiläinen1, ilman lintu,
lennä tuonne, kunne käsken:
ylitse meren yheksän,

30 yli puolen kymmenettä,
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen,
missä voietta tehään,
kussa mettä keitetähän:

35 kasta' siipesi simahan,
toinen siipesi metehen,
sulkasi sulahan voihen,
kanna Jeesuksen etehen.
Koittele, Jeesus, kielelläsi,

«o Maaria, sulalla suulla
onko niitä voitehia,
joilla ennen Luoja2 voittu
ja voittu Jumalan2 poika,
pirulaisten pisteltyä,

45 pahan vallan vaivattua!
Ei ole niitä voitehia,
näm' on käärmehen käpyjä,
sisiliskon siemeniä.
Mehiläinen, ilman lintu,

50 lennä tuonne toinen kerta,
lennä tuonne, jonne käsken:
yheksän meren ylitse,
yli puolen kymmenettä,
missä voietta tehään,

55 kussa mettä keitetähän;
kasta siipesi simahan,
toinen siipesi metehen,
sulkasi sulahan voihen!
Jo tulla tuhuttelevi,

60 käyä käärämöittelevi,

kuus' on kuppia esillä,

seitsemen selän takana.

sata sarvea otsassa,

tuhat purston tutkamessa:
es kuss' on mettä, kuss' on vettä,

kuss' on voietta hyveä.
Koittele, Jeesus, kielelläsi,

M[aaria], sulalla etc.

onko niitä voitehia,
to joilla ennen Luoja2 etc: —
Ei oo niitä voitehia,

näm' on käärmehen etc: —
Mehiläinen, meiän lintu,

lennä tuonne etc:
75 Jo tulla tuhuttelevi,

käyä käärämöittelevi,

kuus' on kuppia etc:

Koittele, Jeesus, kielelläsi,

M[aaria], sulalla suulla
80 onko niitä etc: —

Näm' on niitä voitehia,

joill' on ennen Luoja2 voittu,

ja voittu etc.

X[eitsyt] M[aaria] em[onen],
ss p[yhä] p[iika] t[aivahinen],

juokse kuun keheä myöten,

päivän päärmettä samoa,

suonta syskyrä sylissä,

kalvokääry kainalossa;
90 tuo sulka sulalta maalta,

höyhen maalta lämpimältä,

joilla voiat voimatonta,

pahointullutta parennat;

voia alta, voia päältä,
95 keskeä kerran sivalla,

keskeä kivuttomaksi,

2110. i Säkeissä 27, 39, 46, 49, 59, 67, 71, 73, 75, 78, 81, 106, 114, 119, 123 on
pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

198

Taudit.

alta aivan terveheksi.

päältä tuntumattomaksi,

jotfei tuska päällä tunnu,
100 kipu keskeä kivistä,

pakko syömehen pakene.
N[eitsyt] Mfaaria] e[monen],

pfyhä] p[iikaj tjaivahinen],

voia luu neniä myöten,
105 jäsenet rakoja myöten!

Jost' on suoni sortununna,

noihen suoni solmiele,

kust' on kalvo katkennunna.

siihen kalvo kasvattele,
no mist' on järkkynnä jäsenet,

siihen järkytä jäsenet,

jost' on luut luhoksi mennyt,

noihin luita lukkoele!

Tunge turpia kätesi,
ns paina paksu peukalosi,

liitä sormesi lihava

reikähän revennehesen,

haavahan halennehesen!

Ompele Utusin neuloin,
120 tinaneuoloin tikkaele

reikiä revennehiä,

haavoja halennehia!

Tie' on yöllä terveheksi,

päivällä imanteheksi,
125 verho päivällä vetele,

yöllä kalvo kasvattele;

ole yöllisnä tukena,

päivällisnä vartiana,

jotta saisi sairas maata,
130 voisi voimaton levätä.

2111. Juuka. Krohn n. 11643. —85.
Vuokko. Heikki Saastamoinen.
Kun mikä kipee on:

Hui! kärpänen kipuja kanta-
maan,
Hiiri voihkerehtamaan.
Kissa hiirtä kopsoomaan,
Syömään ratustamaan,
5 Äi, äi, äi (marista).

2112. Rautavaara. Krohn n. 11300.
—85.

Läävämadon sanoissa.

2113. Rautavaara. Krohn n. 11122.

—85.

Alaluosta. Erikka Hyvönen, 65 v.
Kotoisin Kaavin Siikajärveltä.

Typö tyttö, Tuonen neito,

Sinä kipuja keräile

Kivuttaren kintaaseen,

Vaivuttaren vanttuuseen,
5 Yhen sormen mäntävään,

Peikalon mainittavaan.

Keskelle Kipumäkee,

Kipuvuoren kukkulalle.

Kivet suuret kiljuvoon,
io Paaet suuret paisuvoon.

Elkään imeisen ihoa,

Elkään kapeen karva.
Neitsyt Maaria emonen,

Ite ilmanen Jumala,
is Voia yltä, voia päältä,

Voia keskee kivuttomaksi,

Alta aivan terveheksi.

Päältä nuu rumat tumaksi,

Minun käsin päällä käytyäni.
20 Minun saatuni sanani.

Näpin näppäiltyäni.

Sula sulamaissa,

Räyvy räyvyteltäissä!

Kiroissa. 2114—2119.

199

2114. Rautavaara. Krohn n. 11156.
—85.

Alaluosta. Heikki Halonen, 74 v.

Tuonne kiistelen kipuja,
Tuonne vaivoja valitan
Kipuvuoren kukkulalle.
Kivi on mäellä korkeella,
5 Käänne kirjava kivessä.
Se huutaa huhuiloo.
Ei kivi kipuja [itke],
Paasi vaivoja valita,
Jos on paljon pantasiin,
io Määritä mätettäsiin.
Tuonnepa kiistelen kipuja
Vakkaseen pikkuseen.
Yhen sormen mäntävään,
Peikalon mainittavaan.

2115. Nurmes. Lönnrot A II 3, n. 14.
—32.

Varaus-, Manaus- ja Kyydityssä-
noissa; ks. n. 1724.

2116. Nurmes. Krohn n. 9442. — 85.
Mujehjärvi. Juho Ohtonen.

Kipu tyttö, Pohjan neiti
Hyyssä on sukka , j äässä on kenkä,

Tulen synnyssä; ks. (Liite) n. 1413.

2117. Pielisjärvi, Kallio, P. n. 35.
—93.

Käärmeen synnyssä; ks. n. 1217.

Kiroissa.

2118. Impilahti. Sirelius n. 192. — 47.
Arvan luvuissa; ks. n. 1597.

2119. Impilahti. Sirelius n. 213.
—47.

Kirous luku.1

Onkos kipu kirosta tullut,
Miehen nuoren noiannoista,

*Miehen valskin vannonnoista,*

Miehen mielevän kiroista.
5 Kylän2 kylmistä sanoista,

Naisten3 nuarvoista sanoista,

Piian4 pitkistä sanaista,5

Pitkän hiusten pintehestä?6
Mitä seppänen takovi,
to Hiien seppä hilskuttavi?

Ta von luojan kahlehita7.

Luoja rn] lukkoa rapasi

Omillahan raudoillahan.
Piru kaivoi pitkän hauan;
15 Sinne piru piinatahan,

Pannahinen paiskatahan

Syömästä, kaluamasta,

Puremasta, niel emästä8,

Näitä luita luuta masta9,
20 * Jäseniä jäytämästä,

Niveliä niutomasta.*
Syön isäissi, syön emäsi,

Murran muunkin peresi;

On mulla kolme koira,
25 Kolme koira koissaini:

Yks'10 on rikki, toinen rakki,

2119. 1 kk:ssaiso alkukirjain. — 2 |Vain on| Kylän : K. — 3 |Vain| naisten : N.
— 4 ]Vain] piian : P. — 5 yi. vihoista. — 6 Alkup. järj. = 1—3, 5—7, 4, 8, muutettu nume-
roilla. — 7 kahleita : kahleMta. — 8 yi. louhtamasta. — 9 |kalvamasta| : huutamasta.*
— 10 Ykslil : Yks'.

200

Taudit.

Kolmas on kotonen koira.
Syömähän kylän kiroja,
Kylän noitia nuolemahan.

30 Kiskon mie kivestä kiskot,
Vein mie vennän kalliosta,
Kiskon mie nämäkin kiskot,
Jaksankin nämäkin jaksot:
Otan mie hiiestä heposet,

35 Vuoresta valitut varsat,
Millä puran puut eh et,
Millä päästän päätehet,
Aiolta11 ajan harakat,
Niillä kiehittelen kirot,

40 Virsta kinnerten kiroista,
Pakinoisten parta suiten,
Pakinoisten parrattoman.

Miehet nuoret, miehet vanhat,
Miehet keskikertaiset,

4 5 Naiset nuoret, naiset vanhat,
Naiset keskikertaiset,
Oletteko12 saatellehet sairailla,
Kuin ne suillahan suut elo vi,
Sekä saatelloovi sanoillahan.

50 Suuse sammaloituko vi,
Kielese mavottukovi,
Kulkuuse tulinen tulpa,
Lemmon luku leuollehen,
Noki noialle, ka[r]sta kateille,

55 Noki noian sieramiliin.
Karsta silmähän katehen!

Syön mie noiat nuolinehen,
Tietäjät teräksinehen,
Velhot veitsi r.i wt <>nehen,

eo Katehetkin kuraksinehen,
Kuin lie13 kiiliiti;"nin<licT kiroloilla,
Sekä saatellehet sanoillahan,

Vai kiihittännehet kiroloilla;

Huulet pieksän huhmaressa,
65 Hampahat kiven välissä,

Kielen pieksän petkelellä.
Otan mie miekani merestä,

Sanani sara joesta,

Millä BQitä hirvittelen,
-o Pelottelen perteleitä.

Ammun hittoen hihohin,

Pahalaista parren alle,

Perteleitä persehesen;

Jos' sie multa kyytiä kysyt,
75 *Kyll mie sulle kyyin löyän*:

Tie mie kivestä kiessit,

*Reen mie rautasen rakennan*,

Paan paasiset jalakset,

Putohon kuin14 puna kerä,
80 Tuikah^n kuin tuli kipuna,

Rehton15 aitaa repäsen

Viieltä vitsas parilta.

Seitsemältä sfe]ipähältä16.

Kyrnnieleltä17 kyynärältä.
85 Kotihis, koira, juokse,

Maahasi, paha, pakene

Isänft]äsi i[l]tasille,

Emän[t]äisi ehtoillen,

Muun perehesi murkinoille
90 Ennen päivän paistamista.

Auringon ylenemistä,

Koi Jumalan koittamista!
*Tuule mie kivut puhelen,

Tuonne tuskat tuikeloin*:
95 Kirkon kirjavan tykö.

Sata laivan lappihise18;

Siell' on muutkin murhamiehet,

Ikuhiset pahan tekiät,

11 |Ajolla| Aiolta : A. — 12 kk:ssa: Otelleko. — 13 lie |ne| kiihittännehet : 1. k.—
14 Putohon puna : P. *kuin* p. — 15 RehtorRehtorc. — 16 Alkup.järj. = 83, 82, muutettu
numeroilla. — 17 Vielä Kymmeleltä : K. — 18 kk:ssa iso alkukirjain; Lappise :Lappi/u'se.

Kiroissa. 2119—2120.

201

*Polvuiset paaniekure]t,*
100 Viien vuoren viivelohon,
Kahen kallion välihin,
Suolle räikenettömähän,
Tielle tietömättömälle,
Venäläisen19 veitsen20 päiksi,
105 Pilli ruokoin sisähän,
Vuahterisiliin vesohin,
Kantonin kynnepäisihin.

Kivun tyttö, kivun neito
Istupi kipu mäellä
no Kipuloita keittämässä.
Sinne mie kivut puhelen,
Sinne tuskat tuikeloin,
Maahan kolmehen sylehen,
Yheksähän kynärähän.

2120. Suistamo. Eur. G, n. 461. —46.

[Kiron sanat — Manausta].

Kiron sanat.

Miekin1 armoa anoisin,

Hoivoa rukoelfeisin]

Isoltani Jesuxelta,

Emoltani M[aarialtaJ
5 Tähän työhön työlfähäsen],

Valanteesen vaikiah,

Asiah ankaran.

Tule, Luoja, loihtemah,

Jumala, puhelem[ah]
io Luojan luomilla sanoilla,

Väkinensä, voiminensa,

Kaikki kansakuntillensa

Kahen kallion keralla,

Koko 3 kirkkokun[nan]
15 Puhuman puoleltani,

Vier[eltäni] virk[kamah] ,

Katehia kaata[mah],
Vast [uksia] voitt [amah] ,
Vihon suovan sortamah,

•2o Kiroja keritt[ämäh],
Ähkyjä asettamah,
Myhkyjä mysertäm[äh],
Pirulaista piex[ämäh],
Pirua puristamah2,

25 Häjyläistä häätäm[äh],
Häjyä hävittämän,
Juutasta repäsemfäh],
Amputauin tappama [h],
Kykkärit keritt[ämäh]

30 Sanan voim[alla] J[uma]lan.
Kuin ei käyne miun käte[ni],
K[äyköhön] käet J[uma]lan

Tuolta huuan hoiva [usta]
Ylis[estä] taiv[osesta]
35 Isolt[ani] Jes[uxelta]
Tähän työh[ön] työlfähäsen].

Kuin ei lie minussa miestä
Tämän riiman riisujoa,
T[ämän] päästön p[äästäjeä]

40 Tulkohon meriset miehet,
Ump[ilammista] uroh[ot].

Tuos miulle tulinen miekka,

Jolla mie hiiet hirvittelen,
J[olla] kalmat karkottelen.

45 Suitset päässä synnynnäiset,
Päitset p[äässä] kasvannaiset,

jarj.

19 kk:ssa Venäläit sen. — 20 v|i|itsen : veitsen.

2120. 1 Armoa miekin : M. a.; järj. numeroilla muutettu. — 2 Säkeiden alkup.
= 23, 25, 26, 24; lyijykynällä merkityillä numeroilla muutettu.

202

Taudit.

Teräksestä teetän kengät3,
Suitset vaskesta valatan.
Reen rauasta rakennan,

50 Panen 2 kannollista,
Laitan kuusissa kuhat en,
Pet[äjissä] piehtarofien],
Jott ett kyytiä kysyisi.
An[oisi] ajoh[evosta]

55 Kotihirsii men[näxesi].

Potka se pihalta portti.
Laske lauta ikkunasta
Kotih[isi] mentyäsi.

Lähes, lempo, lentämän,

60 Sinisiipi, siitämäh,
Saatana, samfoamah],
Pois, paha. pakjenemah]
Ih[osta imentoraukan],
Karv[asta emon kapehen],

65 Em[on tuoman raumihista]!

2121. Suistamo? F olen n. 72.— £7.
v. T. Polen.

Klroen loihtu.

Nouskohon maasta kulta kukko,
Kavalia, rauta kannuksinen,
Avukseni, armokseni.
Väekseni, voimakseni,
5 Tuekseni, turvakseni,
Jott ei päät pahon menisi,
Tukat ei turhaan tulisi,
Hivus on hiiet langeisi
Hiusta imentO raukan,
io Emon tuoman ruumihista.
Elä rike ristittyjä,

Elä kaa kastettuja,
Elä tehtyjä telua
Minun käsin käytyäni,
15 Hengeni huoilkautuani|!].
Puren suulla puheltuani.

Päästy, synti, päästy, luoja,
Päästy, päällinen Jumala,
Nainen naaroin sanoista,
20 Veripaitoen pahoista,
Kusikintujen kiroista.
Sekä miehen naimattoman,
Jotta nainehen urohon!
Jos lienet kotonen koira,
25 Pistä peäs penkin alle,
Eläkä ennen peätä nosta,
Kunne lattiat lahovi.
Seinä vieret sierettyvi1.
Kun lienet kylänen koira,
30 Kyllä mie sulle kyyit2 löyän,
Riehto aitoa repäsi,
Viieltä vihta väliltä.
Seitsemältä seipähältä,
Kaheksalta kannon päältä.
35 Yheksän metsän ylitse,
Metsän puolen kymmenettä!

Jos et tätä totelle,
Löyän muitaki sanoja,
Toisiaki luottihia,
40 Vahvempia vastuksia.
Jos lienehe ken mitä kironnut,
Taikka pahaksi pannu,
Taikka tietä käyessänsä,
Maan tietä mitatessansa,
45 Onko siit' ollut nais eläjät,
Tahi mies eläjät,
Tahi musti veriset,

3 kengät teetän : t. k.; järj. numeroilla muutettu.

2121. * lyijykynällä r:n kohdalla n. — 2 kyyi,nl |anan| : kyyit.

Kiroissa. 2121—2123.

203

[Tahi] valkia veriset,
[Tahi] ruskia [veriset],

öo Veret kaikki vh en näköiset,
Kun lie ken mitä kironnut,
Tahi lie pahaksi pannut.

Olihan kolmet koiroa kotona.
Yks' oli vippo, toinen vappo,

55 Kolmansi kotinen koira
Syömähän kylän kiroja,
Kylän noita noppomahan,
Katehiita katamahan,
Vastuksia vartainahan,

60 Jolla syötin syöttäjiä,
Puretin purettajia;
Syötän isäs, syötän emäs,
Syötän valta vanhempasi.3
Jos et tätä totelle,

65 Löyän muitaki sanoja,
Toisiaki luottehia,
Vahvempia vastuksia:
Oli ennen musta koira,
Rakki rauan karvallinen,

70 Kaupungilla kasvatettu.
Linnalla lihotettu,
Kulku kuutta kynärätä.
Kita viittä kirves vartta,
Syömähän kylän j. n. e.

75 Miks en mie sinua syötän
Kyllä mie syötän syötäessä,
Puretan purettaessa,
Syötän isäs, syötän j. n. e.
Jos et tätä totelle,

80 Löyän muitaki j.n. e.
Tuonne kirot manoon,
Tuonne panen pahoja,

[Tuonne] tungen turmeita:

Rautasihen puolikoihen,
85 Rautasihen vantehisen,

[Rautasen] munan sisähän;

Tuolla kiroja keitän

Rautasissa puolikoissa,

Rautasissa vantehissa,
90 Rautasen muran[!] sisäs^i.

Rasva on räyty räytäissä,

Räykehempi out sinä sitäki;

Voi suli sulattahessa,

Sulempi sinä sitäki,
95 Sulan suola veessfi.

[Sulempi sinä sitäki] j. n. e.

2122. Soanlahti. Sirelius n. 74. — 47.

Loihtu millä ihminen pääse[e] rikoksestansa
kuin toista vastaan rikkonut.

Sata on päätä maolla,
Tuhatta päätä tungetellen,
Rikkeitä riisumahan,
Syömähän kylän keroja1,
5 Vastuksia voittamahan,
Kateita katsomahan.2
Petter Lehikoinen.

2123. Korpiselkä. Krohn n. 7092.

—84.

Stepa Kokkonen, 56 v.
[Kiroissa — Kateen sanoja — Voi-
teen lukua — Manausta].

Päästä, Luoja, luontosi.
Pyhä synti, säätysi,
Luojan luovuille lavuillen,
Pyhän synnin sääty inillen!

3 kk:ssa on säk. 56—63 alleviivattu.

2122. 1 Säk. 4 ja5 välillä: |Petter Lehikoinen|. — 2 Runon lopussa, Lehikoisen
nimen alla: Täyellinen. —»Tietäjä Lehikoisesta» ks. Polenin matkakertomusta.

204

Taudit.

5 Päästä, Luoja, päästä, luonto.

Päästä, päällinen Jumala,

Suutajista . säätäjistä,

Kusi-kinttuin kiroista,

Vihollisten vihoista!
10 Joko on sinuo pannen pantu,

Luoven luotu, tehen tehty?

Ken katehin kahtoo,

Silmin kieroin keksii,

Sillä silmät verta vuotavotm,
15 Rasvana rapettakaas/

Neitsyt Maaria emonen,

Pyhä piika pikkarainen,

Tule tänne, tarvitaan

Pesemään peijostani,
20 Pulmustani puhastamaan.

Tuo kuppi vettä, toinen mettä,

Kanna kullan karvallista,

Pese peigoses, punasta pulmuseni,

Kuun puhtauveks, päivän valgeu-

veks,
25 Kesä-heinän hempevyöks,

Sen ilman selgexyöks

Kirottujen kiukkuloista,

Paginoista parta-suiheu,

Paginoista parrattomien.
30 Oo sie sen paha pakana.

Ota Hiiestä hevonen,

Kalliosta luu-kabie

Ennen päivän nousemista,

Koi-Jumalan koittamista,

Auringon ylenemistä

Kotihisi männäksesi.

Siellä on muutki murhat miehet,

Ikuset pahantekijät;

Siellä <in lmitointa lihoo,
io Päätointa kaloo.

Syvä miesten (!) nälkähisen,
Haukata halun alasen,
Ei ison tuoman ruumista,
Äitin pesemeä puhasta.

2124. Korpiselkä. Krohn n. 7106.

—84.

[Päässä, Luoja], päässä, luonto,
Päässä, päällinen Jumala,
Naisien naarois sanois,
Veri paitoin pahois,
s Kusikinttuin kirois,
Akkojen ajatuksis,
Omista [ajatuksista],
Miehen mustista veristä.

2125. Kitee? Polen n. 40. —47.

Kirouksien luku1.

Neitsyt Maaria emonen,

Tule tänne tarpehesen

Takasesta taivahan1,

Täällä tarka tarvitaan,
5 Mies nopia nouetaan.

Puhu suulla puhtahaalla,

Herran hengellä hyvällä,

Voia niillä voitelulla,

Joilla Ristus2 voiettiin!
io Kuin sie puhut3,

Niin2 mi e puran,

Kuin sie pääyi.

Niin2 mie päästän;

Otan ime hopiaiset hohtimet,
15 Jolla puran näitä puutteita,

Päätän näitä päätteitä

Syämmestä syyttömästä,

Vatsasta viattomasta,

2125. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 kk:ssa: puhiit.

Kiroissa. 2125—2126.

205

Ristityitä rikkomasta,
20 Kastetuita kaatamasta.

Kuin ei käyne minun käteni,

Niin käyköhöt käet Jumalan,

Sopikohot Luojan2 sormet.
En mie sano omilla sanoilla,
25 Sanon Jesuksen4 sanoilla,

Jotta ennen linnut [!] liikku

Minun liikutellessani,

Jäsenistä maatki järkky

Minun järkytellessäni.
30 Miks et sie, pakana, liiku,

Jäsenistä pois järähy

Syömästä, kalvamasta,

Puremasta, louhtemasta?

Kyllä mie sinulle kyyin löyän:
35 Riemin rautasen rakennan

Kissan kirjavan etelien,

Kokom mustan rattahille,

Kissa kirjava vetevi,

Kukko musta ki[i]ättävi
40 Keskelle kipumäkeä,

Kipu vuoren kukkulalle.
Kuin ei siellä sinun siasi.

Sieltä pois pakene

Salmille meren selille,
45 Lakehille lainehille,

Sieir on hyvä ollaksesi,

Ilossa eleäksesi,

Ranta pitkä juuksasesi;

Syö nyt luutonta lihoa,
50 Sekä päätöntä kaloa.

Joko nyt nukku ukko hiien,

Makoot, mäen pakana?

Tule työsi tuntemahan,

Paranna pahantekosi.
55 Lähe, hiisi, hiihtämähän,

datana, samoamahan,

Pahan kansa, karsinahan!

Mene sinne kunne käsken:

Pimiähän pohjolahan,
6o kust' et kuulu kuuna päänä;

Pois nyt pohjolan merehen!
Kuin lienet mainen hiisi,

Maahan maan hiisi himmetköhön!

Kuin lienet vesinen hiisi,
es Vetehen veshiis himmetköön!

Kuin lienet tuulilta tultu,

Mene tu[u]len teitä myöten,

Ahavan ratoja myöten,

Kussa tuuli turkuttavi,
<o Aha vainen liekutta vi.

Kova ilma kolkuttavi,

Kuivan hongan huohtamessa,

Latvassa lahon petäjän.

2126. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 164.

—87.

Kontiola. Taavetti Putkuri, 30 v.
Kiroista puolustautuminen.

Oli meillä ennen musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Jota mie linnassa lihotin,
Kasvattelin kaupunnissa
5 Syömässä kylän kiroja,
Kylän asiat noukkimassa:
Sill' oli suu satoa syltä,
Kita viittä kirvesvartta.

Jos noita ylenteleksen.
io Niin mie aitoo ylennän;
Jos noita alenteleksen,
Niin mie aitoo alennan.
Sata paan syltä maan sisällän,
Tuhat syltä taivosehen.

4 J|umalan omilla| : Jesuksen.

206

Taudit.

2127. Eääkkylä, Hyvärinen, A. n. 233.
—02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
ka vaarassa.

Sitte vaiva's' sitä kifroilijoo, mutt'
jos arvas' kiertee ihtesä kirveellä eli
veihellä ja sannoo:

3lää tuulen teitä myöten
koskiin kuohuviin,
vepsiin viereviin,
honkiin hohajavviin,

sitten ei pysty toisen loihut.

2128. Kaavi. Krohn n. 12420.

-85.

Kirkonkylä. Mikko Hartikainen;
kuullut lappalaiselta.

Oli mulla ennen musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Jota linnassa liuottelin,
Kaupunnissa kasvattelin,
5 Jotta sois kylän kirot,
Kylän noiat nokkeleis.

2129. Säyneinen. Krohn n. 12613.

—85.

Säyneiskylä. Kusti Asikainen.

Käyneet kuohuvasta koskesta vaah-
tee. Sitä ottaneet sieltä, sitte lepän
varvut ja kuusen havut siihen yhteen
astiaan pantu ja sillä sitte kiertäneet
talonsa ja koko pellon aian ympäri ja
sitte taas siihen samaan astiaan pan-
neet leivistä, voista ja maiosta ja kai-
kista mitä talossa on, vähä kustai, se-
kaan ja taas tuuralla keskelle pihaa
lyöty reikä ja siihen reikään kaataneet
ne uhrit ja sen taas leppänaulalla kiini
naulanneet. Ja sitten kun sattunna
vieras, joka on kironna, sitte on isäntä
männynnä uhripaikkansa päälle ja sa-
nomia:

Kuule, maan kuningas,
Havahe, maan haltija,
Nyt vieraat kiroilovat
Ja vihamiehet pahoo teköö,
5 Xiitä kurittamaan ja rankase-

maan!

2130. Pällxjärvi. Massinen, P. n. 41.
—94.
Naatselkä. Olli Vasko, 65 v.

Kiroloita vastaan.

Neitonen norosta nousi,
Hieno helma hettiistä,
Rauta sormi somerosta.
En mie ota tuota vasten itseäni
5 Enkä vasten kumppaliini,
Vaan otan vasten vastuksii,
Vastuksii voittamaan,
Kiroja kerittämään,
Hiien talamat tappamaan,
io Noitii lovehtimaan,
Rikonnaisii riisumaan,
Puutunnaisii purkamaan.

Vuan jos ei sinusta ouk
Tämän piästön piästäjee,
15 Tämän jakson jaksajoo,

Kyllähän mie mahasta miehen

suan,
Umpi lammista uroon,
Jolla on suu satoa syltä,
Kita viittä kirves vartta,
20 Korpi kuusien pituinen.

Empä mie ota tuota vasten

itseäni
Enkä vasten kumppaliini,
Otan vasten vastuksii,
Vastuksii voittamaan.
25 Kykkäreet kerittämään,
Hiien talamat tappamaan,

Kirousta säikähtäessä. 2130—2134.

207

Noitii lovehtimaan,

Rikonnaisii riisumaan,

Puutunnaisii purkamaan.
30 Koiteren meri tulinen.

Istu tulinen kokko1

Tulisessa koivussa.

Kokko lenti Koiteresta,

Laskeutu Lapista lintu:
35 Yksi siipi vettä viilsi,

Toinen taivasta jakasi,

Nokka luotoja lotasi.

Sata miestä oi siiven alla,

Tuhat purston tutkamella,
40 Kymmenen sulan kynässä.

Nuo oi kaikki rautasta väkii.
Nyt jos tahotaan kirot laittaa kohti

ihtiisä niihen kiruujaa, niin sanotaan

jatkoksi:

Askelen yheksän piästä
Syypiätä tapoo!
Askelen yheksän piästä
45 Syytöntä2 sivuu!

Taikka jos ei tahota takasi ihelleen,
niin sanotaan:

Mäne tuulen teitä myöten,
Ahavan reki ratoja!

2131. Pälkjärvi. Massinen, P. n. 42.
—94.
Naatselkä. Olli Vasko, 65 v.

Noituja, kiroja, selvitös.
Pitää männä mehtään alapuolen pua-
jen luo ja kiertee sitä kahesti myötä-
päivään ja yksi kerta vastapäivään ja
sanuu siinä:

Askelen yheksän piästä
syytöntä sivuu!

Askelen yheksän piästä
syypiätä tapoo!

Niin nämä kirosa mänöö takasi nii-
hen noitujalle; vaan jos ei taho ihel-
leen näitä mänemään, niin pitää sanuu:

s Mäne tuulen teitä myöten,
Ahavan reki ratoja!

2132. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.

n. 635. —15.
Röksä. Kaisa Liisa Lappalainen, 69 v.

Piästä, Luoja, piästä, luonto,
Piästä, piällinen Jumala,
Summeesta, suuteesta,
Nummeesta , lauseesta ,
5 Ver' vittuili vihoista,
Ku s' kinttuin kirosta,
Pakinoista partasuien,
Pakinoista parrattoman,
Jouhileukoin joru(i)sta,
io Jouhettoman joukeista!

2133. Pielisjärvi? Lönnrot S, n. 2.
—28?

Tuli kocko Turjan maalta,
lasketen Lapista1 lensi,
j olio n silmät sijven alla,
näkimet kynän nenässä,
5 syömähän kylän kiroja,
mieron noijat noppimahan.

Kirousta säikähtäessä.

2134. Ptääkhjlä. Hyvärinen, A. n. 232.

—02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa.

2130.
2133.

1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.

208

Taudit.

Jos säikähtää kif rousta, niin veihellä
kierrettiin piäsä ympär', suoloin pan-
tiin hikkeesä, veihtä pit' purra ja sylv-
kee kol°mast' kifroilijaan päin ja san-
noo:

Noiju, noita, persettäs,
lappalainen, laikkuus,
Koistinen, kolosuutas!
Minkä out suustas purkana,
5 sieramistas sissään mänköön,
yöks' ympärilles,
päi\äks' piälailles'!

2135. Pielisjärvi. Krohn n. 8865 a.
—85.

Jaakonvaara. Kärkkäinen.

Loihtija päästää vaivasta.

(Kun läksi). 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4,
3, 2, 1.
Ei yhtään perkeleen osoo.
Aikanen on nyt perkeleen Monalle

männä
Järvelle kalattomalle,
Aivan ahverattomalle — — —
(ei muista).

Sillä on leppänen kyynärä korttelin
pitunen ja sillä mittoaa ja lukoo 10
takaperin.

Kirvestäminen.

2136. Impilahti. Lesojev, P. n. 1.
—74.

Uomainen.

Selän raippaus (kirvestäminen).
Parannetaan siten, että toinen mies on
kirveellä hakkaavinaan sairaan selkää.
Joku syrjäinen kysyy

Mitä1 leikkuat?

Raippaista leikkaan,

vastaa tähän taudin parantaja.

Leikkua ielleh!

sanoo ensimäinen.

Tämä tapahtuu kolme kertaa.

2137. Suistamo. Niemi n. 430.
— **l709.

Kirkonkylä. Houri Stepanantytär.

Sivut raippai, pitää poltaltaa —
sivuloiss raippai — navetta ta kujat pi-
tää olla: Käet navetan puoleen, jalat
kujan puoleen, vaatteet pois; hylky-
luuta — Kirvehell luutoa lyyäh.

Mitä sie leikkoat?
Raippausta.

Kertoa puolkymmentä. Kirveen ja
luudan pois, vasemest jalast kenkä
pois, painelee takap[erin] paljaalla
jalalla ja luetaan 10:een:

Sinä pistät yksittäin,
Minä pistän kaksittain,
Sinä pistät »
Minä pistän kohuitta in.
5 Sinä pistät »
Minä pistän neljittäin,
Sinä pistät »

Minä pistän viisittäin,

Sinä pistät kymmenittäin,
io Mie sadoi saikkoan
Ja tuhantehi tuikkoan.

Oletko sie täh tuulen luoma,
veen ajama,
Vilun ilman viSkoama?
Mäne, konna, kodikis,
is Paha, moahese pagene!
Mäne tuulien turvan,
Ahavoin armon!

2136. x kk:ssa pieni alkukirjain.

Kohtaus 1. Kopristus. 2137—2140.

209

Älä tule ristithenkei rikkomah

Äläkä kastettua koatamah.
20 Mäne yli meren 9: n,

Merta puolen kymmenettä!

Siell on luutoinda lihoa,

Piätöindä kalaa

Syyväkses, juuvakses,
25 Haukata hakunilasta.

Kohtaus 1. Kopristus.

2138. Sortavalan pit. Lönribohm n.
1064. —94.

Kun äkisti, ruton tavalla, kopristaa
ihmistä, kun mustuu jo, niin luetaan:

Otan mie kokolta koprat,
Linnulta lihan pitimet,
Jo(i)lla mie konnaa kopristelen
Sekä painelen1 pahoja.
5 Tuonne mie häntä manoan,
Tuonne Ryhmäkoskeen2,
Ryhmäkosken pyörte(h)esen.
Siellä on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahan tekijät,
io Siellä on hyvä ollakses(i),
Ihana asuukses(i)3,
Siellä on luutonta lihoa
Sekä peätöntä kalua!
(Se4 on moalimalla).

2139. Uukuniemi. Bcry n. 5. — 74.
Pekko Ahokas tai Riitta Lamberg.

Kohtaus-luSut.
Äkillinen taudin puuska nimitetään
kohtaukseksi, jolloin sairasta mittael-
laan ristiin, vasemman jalan ison var-
paan päästä oikean käden keskisor-

men päähän ja oikean jalan isosta var-
paasta vasemman käden keskisor-
meen. Jos pituus ei eroa, ei silloin ole
kohtaukset, vaan muu tauti, mutta sen
erotessa on varmaan kohtaukset, ja
luetaan:

Otan mie kokolta koprat,
Havukalta haarottimet,

Linnulta lihan-pitimet,
Millä koprin kohtauksia,
5 Ammustautia ajelen.

Kolme on vuorta korkeata,
Kolme synkkeä saloa,
Kolme koskea kovoa,
Ei oo Vuoksen voittanutta,
io Ylikäynnyttä Imatran.

Se kokko kovin kokovi,
Joka vellovi vesillä,
Aallon selässä asu vi,
Yksi siipi vettä viilsi,
15 Toinen taivasta tapasi;
Senpä koprilla kovilla
Kohtaukset karkottelen.

2140. Ruskeala. Pitkänen, Anni n.
25. —24.

Kumurin kylä. Mikko Väistö.
Kopristoksil loihtu.

Haiu vako hiie^ hammas,
repiväkkö lemmol^ leuvat
suomasta, kallumasta,
puremasta, iäustämäst ä?
5 Jos tämä liet^ toisen^ teko,
toisen^ noiiat nostamat,
niij^ kottisek^ koitukä
ennen toista torstaki,

2138. x pain|an| : paine/en. — 2 Ryymänkoski on Ruskealassa.
a[kses(i)]. — 4 [niin. se paikka, jonne manataan].
14

3 yi. [asu]-

210

Taudit.

tulevö tlstaki!
10 Eleka siellä ioute ol°kö,
kunsim^ puörik^, ktinntiksessä,
hampaiv^ veshavossa1:
tapatw tallista hepone2,
navetasta nahkaruavas!

2141. Ruskeala. Pitkänen, Anni n. 21.
—24.

Kumurin kylä. Mikko Väistö.

»Maham purul loihtii».

Otim^ mie kokolta koprat,

linnulta lihampitimet,

jolla mie konnan,^ kopristele,

amputautija ajele.
5 Mas^ sinnem^, missw o m mut-
timw murhamiehet,

ikkuiset ilantekkit;

mak^ koskissa kohate,

petäjissä piehtaroije,

siehV olw lutonta lihhö.
io ja piätöntä kallo.

2142. Impilahti. Sirelius n. 212. —47.

Kohtaus luku1.

Lenti kokko Turjan maasta,
Laskiikse Lapista lintu1.
Yksi tuli suota myöten,
Toinen muuta maata myöten,
5 Kolmas tuli vettä myöten.
Se sitt2 kovin kohtaisi,
Joka tuli vettä myöten
Sata miestä siiven alla,
Tuhatt purston tutkamessa.
io Mie otan kokolta koprat,
Toiset koprat kontiolta,

Millä kopin kohtaukset,

Ampi tauin ajelen.
Ota, keito, keihäisi,
15 Paha huora, hampahisi,

Pirulainen, pistoksesi,

Pistä piikisi kivehen,

Karahuta kallihisen

Ilman piilin pistämättä,
20 Ampi tauin tarhumatta.

2143. Impilahti. PoUn n. 60. —47.

[Kokolta koprat — Voiteen sanoja
— Kipujen manausta].

Kohtaus luku.

Otan mie kokolta koprat,
Haukalta haarattimet,
Linnulta lihan pitimet,
Toiset koprat kontiolta,

5 Joilla koprin kohtaukset,
Sekä haaron halvaukset,
Amputauit pois ajelen,
Murha miehen mutxuelen,
Painelen pahanki miehen

io Suven kynsillä, karhun kämme-
nillä.
Kolm' on kohtausta kovoa:
Yksi tule[e] suota myöten,
Toinen tulefe] maata myöten,
Kolmas tule[e] vettä myöten;

15 Se on kovin kohtaus,
Mikä tuli vettä myöten.
Mikä tuli maata myöten,
Se on korento kulku,
Mikä tuli vettä [myöten],

20 [Se on] väärä vemmel kulku.

2140. 1 »havossa»- muoto ei ole murteen mukainen,
»hepone» on harvinainen nykyään.

2142. 1 kk:ssa iso alkukirjain — 2 sitt|en| : s.

Pitäisi olla »haussa». —

Kohtaus 1. Kopristus. 2143—2145.

211

Kunne kohtaukset lähetän?
Venymähän vemmel tuomet1,
Kaatumahan katajat maalta,
Vaan ei tuo eläin raukka.

■25 Lähe, huono, horjumahan,
Maan peto, pakenemahan,
Liikkumahan, lihan purija,
Syömästä[!] syyttömästä,
Vatsasta viattomasta.

30 Näitä luita luistamasta,
Jäseniä jäystämästä,
Pää-kalua koskemasta,
Käsvarta vääntämästä,
Repimästä reisluita,

35 Säärluita särkemästä;
Revi lemmon leuka luita
Sekä hampahat hajota!

Kun ei käy minun käteni,
Niin käyköhön käet Jumalan,

40 Sopikohon Luojan sorin [et];
Jesuksen sanat sulemmat,
Herran hengi hempiämpi.
Neitsyt Maarie2 emonen,
Apua mie etsisin,

45 Puhas muori, muoto kaunis,
Tule kansa, käy keralla
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
Tuo mettä kielelläsi,

50 Simoa syämmellistä
Tämän kivun voitehiksi
Ja vaivan parannukseksi;
Voia niillä voiteilla,
Joilla enne poikas voiit,

55 Hauo niillä hauteilla,
Joilla poikas hauot!
Otan hirvestä hevosen,

Vuoresta valitun varsan

Sinun kotin mennäksesi,
eo Kunne kipuja lähetän?

Kissan kirjavan rekehen,

Kukon mustan murteille;

Kissa kirjava sinun vetää,

Kukko musta mullittavi
65 Keskelle kipumäkeä,

Kipu vuoren kukkulalle,

Siell' on hyvä ollaksesi,

Kaunis keikaellaksesi;

Elä sieltä ennen tule,
70 Ennenkun tulen ottaman loi

Yheksällä orisella

Yhen emän kantamalla.
Tuonne mie vielä sinun lähetän:

Koskihin kohisevihin,
75 Virtohin vipise vihin,

Kussa säret säikähtävi,

Siian lillit liikattavi,

Ahvenet alas menevi.

2144. Impilahti. Polen n. 48 e. — 47.
Tuli kolmet kohtausta:

Yksi tuli suota myöten,
Toinen muuta maata myöten,
Kolmasi vettä myöten.
5 Joka tuli vettä myöten,
Se oli kovin kohtauksista.
Otin mie kokolta koprat,
Harakalta haarattimet,
Joilla koprin kohtauksia.

2145. Suistamo. Krohn n. 7413.— 84.
Jalanvaara. Ossipa Saveljev, 80 v.

Manaus.

Mie otan kokolta koprat,

2143. x kk:ssa: tuonet. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

212

Taudit.

Toiset koprat kontijolta,
Havukalta haarottimet,
Linnulta on lihan pitimet,
ajolla kunnan kupristelen,
Pahan tullehel parennan.
Jos et sie sitä totelle,
Tuonne mie sinun manoan
Rntjan koskenen kovahan,
10 Siell' on muutki murhamiehet,
Ikuset pahantekijät.

Kun napoa oijennetaan, kui vatsoa
kivistää.

2146. Suisten» o. Krohn n. 7622.— 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka, 63 v.

Kohtuus (i/neisen tai hevosen).
[Kohtaus — Manausta].

Kolme oli kohtua kovoa,
Kolme oli vaikieta väkie,
Yksi tuli tietä myöten,
Sillä oli vaskinen hevonen,

5 Vaskiset kannukset;
Tuo tahto [kovin kovota.]
Toinen tuli tietä myöten,
Sillä lautanen hevonen,
Rautaset kannukset;

io Tuo tahto kuvin kovota,
Vaan ci kovin kovonnu.
Kolmas tuli suota myöten,
Sillä on lyyjyksinen hevonen.
Ja lyyjyksel oli kannukset.

ia Tuo tahto kovin kovota,
Vaan ei kovin kovonnu.

Otan niinä kokoi koprat,
Eaukal havuttimet,
Jolla konnan kopristaisin,

20 Musta rintasen murentaisin

Syömästä, kaluamasta,

Veri luita luhtamasta,

Jäseniä jäytämästä,

Niveliä näytämästä.
■2o Tuonne, saatana, minä manoan:

Rutjan koskeen kovaan,

Jonne puut päin putosi,

Latvoin lakka päät petäjät;

Sinne minä sinun manoan,
30 Ristittyä riesimästä,

Kastettua kaatamasta.

2147. Kesälahti. Gottlund n. 452 a.

— U?U16.

Matti Naukarinen.

[Isokokko — Kipujen manauksia.]

Xopristaminen.

Länti kokko Tyrjen maasta.

Laski Lapista lintu

Sini sulka, rauta höuhe.

Otin ma' kokolta kyiiet,
5 Havukalta haarittimet,

Liiiulta lihan pitimet,

Jolla koprin kohtausta,

Aihun tauit taitelin.

Pusko pihille puhalsi,
io Jos [ta?] nojta vette juo,

Lappalainen lainua,

Tyrmeltä mären sälältä.

Suurin hauin harteilta.
Jos ett sa tuota tottelet,
ia Tottele tyrjen1 ukko,

Vaimon vainaja varaja.

Kyll me sinulla kyin löuen:

Rei rauasta rakenan,

Varsan vuoresta välinen,
20 Hittolaisen hiiloxella,

2147. 1 | tuli 1 tyrjen : t.

Korvan pistos. 2147—2152.

213

Rautaisilla ratta [i]lla,

Vaskisilla vallja[i]lla.

Turv'anen mies on lähänä

Kaskelle kipu mäke,
25 Kivi vuoren kukkuralle

Kiviä kivistämän,

Paasia pakottaman.

Kivin juuret ki^i1 itkun,

Puajen juuret paisukon,
30 Koivun juuret kohotkon,

Läpen juuret levitkön,

Ha van juuret hajotkon,

Elkön näme elämet!

2148. Kitee. Brander n. 21. —89.

Kohtauksien luku.

Otan minä kokolta koprat,

Havukalta haarottimet,

Linnulta lihanpitimet,

Jolla minä konnan kopristelen,
5 Amputauditkin ajelen.

Mene tuonne, jonne käsken:

Tuulen pohjosen nojaan,

Ahavaisen kiidätellä,

Siell' on luutonta lihaa,
io Päätöntä kalaa

Syödä miehen nälkäisen,

Haukata halunalaisen.

Tuiska kuin tuli punanen,

Keiku kuin tulikekäle
i5 Kotiisi mennessäsi;

Myötäinen mennäksesi,

Vastainen tullaksesi!

2149. Tohmajärvi. Hakulinen n. 301.

—89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73v.

Kohtaustauti.1
Pitää mitata itsellään selkä maata
vasten yhdeksän kertaa kirkolle päin
ja sitten syleksiä kirkolle päin ja sanoa:

Mänkään tuulen teitä myöte,
Ahava rwrekrato ja!

2150. Ilomantsi. Krohn n. 6920 a.
—84.

Lokanlahti, Liina Sillainen, Sisso-
sen leski, n. 45 v.

Kopristus.

Mitä tuolta tuo näkyy?
Tuo näkyy tulinen honka,
Hongassa on tulinen kokko,
Kokolla on tuliset koprat,
s Jolla konnan kopristelen,
Painelen pahan tekijän.

2151. Nurmes. Krohn n. 9363. —85.
Lipinlahti. Matti Kettunen, 69 v.

Kohtaus-tauti.
Vanhosta niisistä tehtiin mitta-
nuora ja sillä miteltiin ristiin, ja loihtee
kupuuttihan ne:

Määpäs kuusissa kupisten,
Petäissä peppuroien.
En muista.

Koi (ks. Raani). Kopristus (ks.

Kohtaus).

Korvan pistos.

2152. Kitee. Lönnbohm n. 1627 '. — 94.

Kiteenlahti. Timolan perhe.

Kun korviin pistää, kylvetään puh-
taalla vastalla ja puhutaan terveestä
korvasta:

Pois kippii terveen tieltä!

2149. x ehkä: pyörryttäjä (konseptissani ei ole selitystä »kohtaa»-sanaan).

214

Taudit.

2153. Tohmajärvi. Hakulinen n. 94.

—91.

Onkamo. Seppä Juhana Riikonen,
85 v.

Ks. Pistoksen syntyä.

Kupu 1. Kasvaimet.

2154. Sortaiala. Vauhkonen n. 4.
—21.
Kuultu Kiteellä.

Paitsi jo mainituissa taudeissa, käy-
tettiin painelua monissa muissakin.
Varsinkin tehoisa oli se esim. kupuen
ynnä muiden liikanaisten kaularau-
hasien pois ajossa.

Kupuen paineluun käytettiin taval-
lisesti sellaisia puun pahkoja eli puka-
mia, niin kutsuttuja päivän näkemät-
tömiä, joita on tavallisesti koivuen ja
leppien runkoissa.

Noita puun pahkoja oli vanhaan
aikaan useammassa talossa ja torpassa.
Niitä otettiin talteen suurella halulla,
missä vaan tavattiin. Ne piti saada
otetuksi irti kuorineen, ennenkuin
niillä oli oikein tepsivä taikavoima.

Noilla päivän näkemättömillä pai-
neltiin kupua ja loihdittiin näin:

Puuhun ennen punkat kasvo,
puuhun puhkat, maahan mahkat.
vesoin verinäräpät.
Puun juuret punottakoon,
5 lepän juuret lensukoon,
kohotkoon koivun juuret,
elköön iho imeisen.

2155. Ruskeala. Lönribohm n. 1202.
—94.

Kuvun parantaminen.

Muutetun huoneen kynnyksellä pi-
tää olla paineltavan ja painelijan sisä-
puolella kynnystä.

Ensin painetaan kaulaa puunpah-
kalla, sitten karhunkynnellä ja sitten
kolmella kivellä.

Siihen luetaan:

Puuhun puhkat, maahan mah-
kat,
Vesaan verinäräpät,
Ei ihoon imentolaisen,
Ei vaimon lapsen kaulan päälle!

2156. Ruskeala? Pitkänen, Anni n. 14.
—24.

Kuvul^ loihtu (I).1

Kulup^ pois, sie hiien^ kupla,
painup^ pois, sie hiiem^ pahka,
kaklai]^ (kaula u^) kaiiolta li-
uolta,
henk^ reiiä hiertimiltä!
s Kivei_ juret kiltuvut,
pui^ iuret punottuvvut!
Sinnem^ mie sium^ mannön:
Rutiai]^ koske i]_ kovväm_,
Puhävirramw puörtäve2,
io ionnep^ put päim^ puttuvat3,
houuat latvoi^ laijkivat.3

2157. Ruskeala. Pitkänen, Anni n. 15.
—24.

Haapavaara. Pekka Vanhanen, n. 50 v.

Kuvul^ loihtu (II).1
(»Tätä suap käiittev vaikka mitä
paiseita parantössa»).

2156. x Loitsun »lovehti» noin 60-vuotias nainen, kotoisin Kiteen Kangas-
kylästä, läheltä Ruskealan rajaa. Hän on oppinut sen nuoruudessaan vanhoilta ihmi-
siltä. — 2~ piiörtäme. — 3 Nykyään: »putuvät», »lai)kivät»[!].

2157. x Loitsija, Pekka Vanhanen, on kotoisin Kumurin naapurikylästä Haapa-
vaarasta; on noin 50 v. vanha ja ollut ikänsä paikkakunnalla. Täällä hän myös on
loitsun oppinut.

Kupu 1. Kasvaimet. 2157—2161.

215

Puhu pulikat, muaha mankat,
raitoiv^ veriset rahkat!
Pui^ iuret punottakkul^,
lepäi^ iuret lensukum^,
5 paiui^ iuret paisu ku!
ei^L ioii[!] siu siiiös
kaula n^ kaiioTla liholla,
henk^ reiiä hiertimiltä;
mutam^ miivannem^ maias
io etemmä^ elosija s!

2158. Impilahti. Polen n. 71. — 47.

Kupua painellessa.

Oh, kupu, kuhun rupesit,
Kakkula, katsottavaksi,
Suolille soliseville,
Kaklan kaialle lihalle,
5 Tähän hengen huokumille.1
Mistä syplä syntynynnä,
Maan kavala kasvanunna,
Kertynynnä lemmon keträ
Suolille j. n. e.

io Mene tuonne, manan tuonne,
Tuonne helvetin tulehen,
Pahan vallan valkesehen,
Kust' et kuulu kunna päänä,
Selvie sinä ikänä,

15 Kuun kuulumattomille,
Paikolle papittomille2,
Nimen tietämättömille j. n. e.

2159. Impilahti. Krohn n. 5280 a.
—84.

Ruokojärvi.

Kupu (kaglassa).
Koskes kivi otetaan. Ollooko se sitä,

niitä vesi liikuttaa eli mikä on liikku-
maton. — Sellaiset kepiäiset kivyöL

Oho, rupi, mihin rupeit,
Oho, pisa, mihin pistoit:
Kaglan kaioille lihoille,
Henkireiän hierottimille;
5 Mene miehen kuollehen kotiin,
Katonnehen kartanoin,
Kaglan [kaioilta lihoille,
Henkireiän hierottimille] !

Takaperin lukoopi sen kertoa 9, 8,
7, j. n. e.

2160. Impilahti. Krohn n. 5280 b.
—84.

Ruokojärvi.

Kupu (kaglassa).

Oho, ruma, mihin rupeit,
Tämän ihmisen ihon alle,
Istuitsen kaglan kaioille lihoille,
Henkireiän hiertämises!
5 Anna hengelle käyä hiertä-
mättä,
Kaglan kasvoa turpmtmatta!

2161. Impilahti. Krohn n. 5169.
—84.

Ruokojärvi, Rägäli. Palakii Pet-
rovna, 39 v. Kuullut äidiltä.

Kupu.
Oh, ruhka, kuhun rupeitsit.
Pahka, kuhun paneitsit?
Et ylemmä, etkä alemma,
Tuohon keski kiukamelle,
5 Jo kahisen nähtäväksi,
Kaikkun katseltavaksi.
Puuhun puujomaan,

2158. 1 kkrssa on säk. 3—5 alleviivattu. — 2 kk:ssa pipittomille.

216

Taudit.

Maahan painumaan,

Leppään leviämään,
10 Haapaan hajoamaan,

Koivuun kohoamaan

Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä!

Kui kuu kuluu, loppuu, häviöö,
15 Muka sinä loput, [muka] sinä

häviät

Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä.

2162. Impilahti. Krohn n. 5084. — 84.
Hippola. Ignatje Bogdanov, 50 v.

Kaglan vika, kupu.

Puuhun pulikat, maahan mäh-
kät,
Kantohon veri äkämät!
Kulu kuulla kulujalla,
Lähe lähtijällä,
5 Äijä uuvella vähene!
Lepän juuret lendzumaan.
Pajun juuret painumaan,
Kuusikot kumahumaan,
Kuvut kuivamaan,
io Alla nuurumattomaksi,
Keskellä kivuttomaksi,
Alla aivan terveheksi,
Päällä tuntumattomaksi.

2163. Impilahti. Krohn n. 5170. — 84.
Ruokojärvi. Anni Krokku, 60 v.

Kupu neito, Kutri neito,
Istui ilkiällä kohalla,
Panittos pa rahalla paikalla.
Oh kui tulet pahalle paikalle,
5 Ihmisen pilkattavalle koltalle.

Kupu neito, [Kutri neito]
Ei mennyt maihen mahkoiksi
Eikä puihen pulikoiksi,
Vesiin vesiähkymiksi.

2164. Suistamo. Eur. G, n. 469. —46.
[Kuvun sanoja — Manauksia].
Kuvun sanat.

Pulletar, punainen neito,
Puno nuoroa punaista
Punaisella polvellasi,
Pääll[ä] taiv[ahan] 9,
5 P[äällä] pitk[än] pil[ven] r[an-

nan] ,
Jolla mie kupuja kuristan
Sekä kelloja kerit än.

Kullatar, kupujen neito,
Neito kärkäs kääriäinen,
io Kääri miulta liiat kääröt,
Eteskummaiset eroita
Kaulan kaioilta lihfoilta],
Suonilta sora ja viita.
Henkireiän hiertimiltä,
15 Parroilta pakisevilta!

Puukko pilvestä put[osi],
Teräveitsi taiv[ahasta],
Jolla mie kuolon hiien1 ku'otot
Ja kerihten lemmon kellot
20 Unen uimenettomah (?),
Tiehen tietymättömän.

Kulukoh[on] hiien kutta,
Räkä h[iien] räivätkähän2.
Kulu sie kurulla kuulla,
25 Äiän uu'ella vähene!
Puuhun pulikat kasvak[ohot],
Pu[uhun] p[uhkat], maihen pah-
kat,

2164. » |lem[mon]| : *hiien ku'otot*. — 2 kkrssa: räivälkähän.

Kupu 1. Kasvaimet. 2164—2166.

217

Maihenpa verinärämät!

Kuvun juuret kuivaman,
30 Lepän jfuuret] lens[umah],

Pajun j[uuret] p[aisumah],

Kohotkahan koivun juur[et],

Elk[öhön] iho imeh[non].
Itse vanha Vänkämöinen,
35 Ikuinen pahan tekiä

Xosti miekkansa merestä,

Jolla rutusti rupia,

J[olla] paino paisehia

Ihosta imento raukan.
40 Kuku siellä, hiien kupla,

Keiku siellä, lemmon kello,

Miehen kuollehen kohusta,

Katonn[ehen] kain[alosta],

lkimenn[ehen] ih[osta].
45 Minne mie kuvut manoan?

Tuonne m [ie] k[uvut] m[anoan]:

Karhun kielen kantimih,

Kontion kovihin luihin.
Jos et tuotana tot[elle],
50 Minne m[ie] s[inut] mfanoan]?

Tuonne [mie sinut manoan]:

Maihen mättähittömih,

Peltohin mätäperihin,

Teräksin [in] lyötävin [in],
55 Harkkohin hakatta vih [in],
Minn[e mie sinut manoan]?

T[uonne mie sinut manoan]:

Sorkkihin sotihevoisen,

Sotivarsan valjahisin.

60 Nyt on liian liikeaika,
Ulos kumman kulkuaik[a],
Maan pahan pakenuaika.
Exykäs, emätön kehno,

Luo vj, luonnoton pakana j
es Ristittyä rikk[omastaJ,

2165. Suistamo. Paulaharju n. 3441
—08.

Suistamo. Jelena Lukishna.
Päivännäkemättömällä painellaan
kupuloi ja solbakkoi, kun ihoon kas-
vaa, ja sanotaan:

Puuh1 pulikat, maali mahkat,
lepänjuuret liehukkaa,
pnjunjuuret painukkaa,
koivunjuuret korrokkaa,
s ihmisen ihos ei nis ellää;
kui kuu kuilun,
muka sie kulu!

2166. Soanlahti Riikonen n. 11.
—90.

Taaria Tuttavainen, 68 v. Mp. Pälk-
j arvella.

Kuvun loihtii.

Kupua painellaan vuorotellen »ukon
taltalla» ja ympyriäiseksi vuoleksitulla
koivun pahkalla »päivän näkemättö-
mällä» ja kummallakin painellessa lau-
sutaan seuraava loitsu:

Kullitar, kupuin neito,
Neito kärkäs kiärijäinen,
Kiäri miulta liijat mutkat,
Eteskummaset erota
s Kaulan kaijolta liholta,
Henkireijän hiertimiltä
Kulukkuu kuristamasta,
Henkireikee hiertämästä.

Kupu, kultanen keränen,
io Kupu, kullan kekkeroinen,
Voi, ruhka, mihin rupesit,

2165. * kk.ssa pieni alkukirjain.

218

Taudit.

Voi, pahka, mihin paDeuvui
Kun et yhtynä ylemmä
Etkä asettuna alemma,
15 Kun kiersit keskivälille!
Kullitar, kupuin neito,
Neito kärkäs kiärijäinen,
Yöt sie keri kerälle,
Päivät viännä värttinälle
20 Ihosta imeisraukan

Emon tuoman ruummiista!
Yheksän, kaheksan, seihtemän,

kuus.
viis, neljä, kolome, kaks, yks, ei

yhtään.

2167. Suojärvi. Eur. H, n. 53. — 45.

Kasvaimen sanat.

Puuhun ennen pahka kasvo,
P[uuhun] pahka, maahan paise,
Honkahan verinen syplä.
Totta kaiheen katoa,
5 Kuun katoa kannikkahan
Päivän vierevän mukahan,
Kaihon kuun katoessahan,
K[aihon] päivän viertessähän,
Sinä ole kaihompi sitäin!
io Kohotkohon koivun juuret,
Lepän juuret liettyöhön,
Pajun juuret paisuohon,
Elköhön iho imeisen!

Ruskia on, rupinen neiti,
15 Paha on, pnisetten emonen,
Miksis sait rupisen pojan,
Rupisesta p— hestä?

Totta kaiheen katoa

Kuun [katoa kannikkahan]
20 Päiv[än vierevän mukahan],
Kai[hon kuun katoessahan];
Kaihon [päivän viertessähän],
Sinä [ole kaihompi sitäin]!

2168. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 323,
—02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa.

Päivännäkemättömällä kun painel-
tiin, sanottiin:

Puuhun1 muhkat, muahan mäh-
kät,
kantoin2 ves'näräpät;
elä immeiseen tähän
ennee nosta muhkii!

2169. Kitee. Lönnrot S, n. 191. —28.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1089.

2170. Kitee. Sirelius n. 55. — 47.

Kupun synty1 eli kasvannon
synty kaulassa.

Kupu, kultanen kerä,
Repo rannalle vetää,
Kivikolle kimittää.1 2
Kivi kirkon korkenainen,
s Puassi linnan paksunainen,
Jolla mie kuvun kuristan,
Painan tuolla mahkan maahan,
Knpehesen kuivan kuusen,
Lahon kannon kainaloon,
io Neitsy3 Maria3 emonen
Punoo nuoro[a] punaista

2168. x kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 r. (kantoihin).

2170. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Kii|h|ittää : Kiimttää. Sitäpaitsi r:ssa:
(kiinittää). — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.

Kupu 1. Kasvaimet. 2170—2173.

219

Punasella reiellähän4,

Jolla tuon kupun kuristi,

Paino tuolla maalian mankan
15 Ihosta imento raukan,

Emon tuoman ruumiista.
Kohotin kiviä kolme

Tuosta joesta juoksevasta5,

Joilla mie kuvut kuristan,
20 Painan tuolla maahan mankan.
Viellä mie sanoja uuvun6,

Käyn mie noita tietämässä

Pohjan pitkästä perästä,

Lapin suurelta salolta.
25 Oli tuo eukko pohjolassa,

Joka suattapi sanova,

Asiatkin arvohoilla.

Mie3 olen kuulut kuvun sanoja.

Jolla kupu kuristetahan7,
30 Paha nahka painellahan8,

Kokon9 suurilla sulilla,

Ikenillä ilman linnun.
Kestä, köysi, kolmi säie10.

Pysy, paula, palmikolla,
35 Jolla mie kuvun kuristan

Kaulastani kasvamasta,

Kulkuin kuristamasta,

Henkireikä hiertämästä.
Kuu kuluviu, päivä menevi,
40 Mätenevi3 mäen nenät;

Kuluva olkönkin tämä kupu!

Kohotkohon koivun juuret,

Turvotkohon tuomen juuret,

Pajun juuret paisukohot,
45 Kasvakohot katajan juuret,

Närehen3 juuret närtyköhöt,

Painu, elä paisu!
Katoa, elä kasva!12

2171. Kitee? Varonen n. 45. — 85.
Kasvajille, leukavijoille, kuvulle.

Se on sellaista kasvajille, se pitää
niinkuin tie vierillä (maantien perässä)
niinkun ehti kuki lepävesaa, niin se
pitää nyhästä ja niin juurilla painella
ja se tehään kolomella lepällä ja yh-
teen mänöön kolomella kivellä ja ne
pannaan paikolle ja vasemmalla kanta-
päällä painetaan ja joka kerta luve-
taan:

Lepän juuret lensukaa,
koivun juuret kuohukaa,
pahka juuret painukaa.
Kaihe on kuu katoissaa,
5 kaihe päivä männessää,
kaihempo sie sitäi.

2172. Kitee. Karttunen n. 21. — 94.
Kupu paranee, kun kotkan luilla ja

kosken kivillä sitä painellaan ja sano-
taan:

Kupu tuolla, hiien kupla,
Keiku tuolla, hiien kepla!
Repo1 kelekkoo vetää.

2173. Kitee. Havukainen n. 18. — 96.
Juho Turunen.

Kuvun poistamiskeino.
Kun kupu rupeaa kasvamaan, vie-
dään kuvullinen vanhan aidan luo.
Aidasta otetaan kolme lahonnutta
varokasta, jotka temmataan tyvineen
maasta ja joiden tyvillä painellaan
kaulaa sekä sanotaan:

4 |reiellään| : reiellähän. — 5 juksevasta : juoksevasta. — 6 uvun : uuvun. —
7 kuristetaan : kuristetaan. — 8 painellaan : painellaan. — 9 Ko|rpin| : Kokon. — 10
säi|d|e : s. — u Kuu|tkin| : Kuu kuluvi. — 12 Riviä alempana: Loppu.

2172. x kk:ssa pieni alkukirjain.

220

Taudit.

Puuhun pulikat, maahan mäh-
kät,
Honkana veriset mahkat,
Elkööt ihoon imeisen,
Emon tuomaan ruumiisen.

Sitten pannaan varokkaat paikoil-
leen. Senj aikeen njThdetään kolme
lepän vesaa, ei kumminkaan aivan
irralleen maasta. Jokaisen vesan si-
jalle huokasee kuvullinen ja sanoo:

»Ota, maa, omasi!»
Sitten painetaan vesat paikoilleen.

2174. Kitee. honkainen n. 22. — 96.
Manuu sanat.

Kupu, hiijen kulleroinen,

Pahka, hiijen palleroinen,

Voi, kupu, mihin kasvoit,

Kaulan kaijoille lihoille,
5 Henki reijän hiertimille,

Lauvuit laihalle tilalle!
Ei siinä sinun sijasi

Sijankaani tarpeheella ,

Tarpeheenkaane eholla,
io Vajohoonkaan vaatimalla.

Muunne muuta nyt majasi,

Edenimä elosijasi

Ilman1 puussa istumatta,

Lepässä lepeämättä!
15 Tuone mä sinun manoan.

Tuone, kellukka, kehoitan:

Tekiäsi tienohille,

Laittajasi laitumille,

Siell on leuvat leviämmät,
20 Kaulat pnksiit kahta mointa.

Siellä on parempi parta,

Vaippa hyvä varjoksesi

Saahessa vilun satehen,
Kovan ilman koskiessa.

25 Jospa kyitiä kysysit,
Anosit ajohevoista.
Kyllä siulle kyijin annan,
Annan siulle ajohevoiset,
Kyijin kylliksi pätivän,

30 Mukavimman muuttajalle
Yheksällä oinahaalla
Yhen uuhen2 kantamalla,
Yheksällä härkäisellä
Yhen lehmäsen vasoilla.

35 Yheksän kukoin keralla
Yhen kanan hautomilla;
Kuvun kunniilla kuletan,
Kaunihisti kaula tauvin
Luokse ehtoisen emonsa,

40 Luokse valta vanhempansa
Hiijen peltojen perille,
Kalman mainen karhimille.

2175. Kitee. Siren n. 81. —91.

Kasvannaisen parantaminen.

»Kasvajaisia» painellaan kolme ker-
taa kivillä, jotka sitte pannaan paikoil-
leen ja sanotaan:

Taijasta1 taika tulkoon!

2176. Kitee. Lonkainen n. 21. — 96.

Kuvun synty.

Hiisi halmetta harasi,
Karhi kaali peltoaane,
Hara lauvoiksi hajosi,
Karhi murtu kappaleiksi,
5 Halme ei tuntuna haratun,
Kaalipelto karhidellun;
Läksi sorkin sotkemaan,

kirjain.

2174. 1 Säkeissä 13, 27, 32 — 34, 36 on pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alku-

ni 7."). ' kk>s,i pieni alkukirjain.

Kupu 1. Kasvaimet. 2176—2177.

221

Hietahin helistämähän,
Juoksi1 sorkat sorroksihin,

io Kipiäksi kinterensä,
Sotki säärensä sämyksi,
Hietahansa heltymille,
Muhkuroille, mahkuroille,
Vesi syplille syville;

15 Kynti maata kynsillänsä,
Varpa hailiansa va koisi.

Uupu juutas juosdessaan,
Väsy välpäsdellessään,
Halme ei haratun tunnu,

20 Karhidellun kaali pelto;
Kyntämättä kyinen pelto,
Kääntämättä käärmehinen,
Vakoomatta maa matoinen,
Karhimatta kaalipelto.

25 Tuli kinderet kivuille,
* Jalat jaksamatto maksi*,
Kintut visvoille viruvat.
Kynnet vuoti varpatusta,
Nivelistä nilkat irti,

30 Kantapäästä kalvot läksi,
Lumpit polvista poloisen,
Reisiltä lihat repeisi;
Tuskat suureksi tulivat.
Vaivat kasvo kauhiaksi,

35 Vesi silmistä siroisi,
Huuru sieran huokosista,
Savli suusta suihkahdeli,
Lemu leu vasta kohosi.
Huuti hurja tuskiansa,

40 Kipujansa kiltti kirku,
Alko auttajaa anella,
Vaaliata vaavidella
Kivun suuren kiistäjätä,
Kauhian kaottajata;

45 Van ei ollut vaaliata,

Kivun suuren kiistäjätä

Niillä paikoilla pahoilla,

Ihaloilla ilman mailla.

Huuti maille, huuti soille,
50 Huuti vienoille vesille,

Van ei ollut vaatimilla,

Anomilla auttaja ta.
Ihe ilkiö rupeisi,

Luki syitä syntyneelle,
55 Syyt on syplistä kotoisin,

Kaalin karhima sijoilta.
Maa oli kovin matoinen,

Käännettävä käärmehinen.

M.inais maahan mahkuroita,
60 Puhu puihen puhkuroita;

Puihen pulikat, maahan mahkat,

Näreihen veri näräpät;

Saatto kannot kasvamanaan,

Lahopölkyt lat voimahaan,
65 Saatto kuvut kulkemahan2,

Kaulavijat kasvamahan.
Sielt' on kuvut kulkenunna,

Kaula tauvit karttununna,

(Kaula tauvit tarttununna),
70 Levinnynnä l[e]uvan alle,

Kalien puolen kaulavarren.

2177. Kitee. VinterjaHannik.n. 149.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Kuvun luku.

a. Kukkineito Kuteritar
Kuto mulle kulleroita,
Pahkalammin palleroita
Alle kuusen kukkalatvan,
5 Alle kasvavan katajan.

2176. * Säkeissä 9, 26, 48, 51, 69 on pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

222

Taudit.

Karvanen, kovan tekiä,
Ukko, kultanen kuningas,
Tuo nyt kultavuolimesi,
Hopiainen tapparasi,

10 Jolla kupuja kovellan,
Lemmon kelloja kerinen,
Kaivan kaikesta ihosta!

Sumussa on sinun sukusi,
Sumussa sinun emäsi.

15 Vaan en panekaan pahoihin
Enkä aivan ilkeheisiin,
Sinne mää sinunkin manoan:
Kynän jouhtenen nenähän,
Aina allin kielen alle.

20 Jos et sinä sitä totelle,
Tuonne mää sinun manoan:
Rutjan koskeen kovahan,
Palavahan pyörtehesen,
Johon puut päin putoovat,

25 Hongat latvoin lankeavat.

Kupua painellessa on vielä sanottava;
o. Painu, paha, älä paisu,
Alene, älä ylene,
Kau, paha, älä kasva!

2178. Kontiolahti. Lukkarinen n.
1355. —11.

Kupua (nauriista saatua) loitsi joku:

Kuu1, syö kupua, elä kuvun

kantajaa!

2179. Säyneinen. Krohn n. 12834 c.
—85.

Viitaniemi. Topi Partanen.

c). Maantiellä mitä karrin pyörä si-
ristää kivee kirkolle männessä, niillä
9:llä kivellä [painella], ja loihtii siinä:

Tule työsi tuntemaan,
Vikasi parantamaan!

2180. Palkjärvi. Lai'inen, H. n. 17.
—65.

Kaulapahkan ( = eli kuvun1 sanat).

Neitsyt Muarii2 emonen,

Rakas äiti armollinen,

Otas kultanen kurikka,

Hopiainen tapparas
5 Kupuja kuristamaan,

Pahkuroita painamaan!
Sula voi sulattaissa,

Sulemp' sinä sitäi,

Rasva räyvydeltäissä,
io Räykeemp sinä sitäi.

Painu, eles paisuk,

Katoa, eles kasvuu!
Puuhun pahkat kasvakoon.

Muahan mahkat,
15 Honkaan veriset pahkat!

Kaihe kuu katoissaan,

Kaiheemp sinä sitäi,

Kaihe päivä nostessaan,

Kaiheemp' sinä sitäi.
20 Ales3, eles yletkö!

Voi, ruhka, mihin rupesit,

Voi, pahka, mihi panetit,

Tulit keski keukanuille

Jokahise nähtäväksi,
25 Kaikkii4 kateltavaksi.

Kyllä mie sulle annan kyyvi

Ja annan ajo hevose

Kotiis mennäksees:

2178. 1 kk:ssa tämä sana alleviivattuna.

2180. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

3 aletkoon. —

Kaikkien.

Kupu 1. Kasvaimet. 2180—2183.

223

Vuoresta valitun varsan,
30 Jonkti kynnet kilpistele
Hjanka iljenneellä,
Kalmanka kankaalla.
Riento aitoa5 repäse
Kotiis mennessääs!

2181. Falk järvi. Massinen n. 3. — 91.
Jero. Pehtori D. Nenonen, 30 v.

Kuullut 80 v. vanhalta isältään.

Taika miten kupu kaulasta saataan häviä-
mään.

Pitää ehtii kesällä jonkun ruavon
luita (ruavon, ymmärretään, että eläin
on jotenkuten tapaturman kautta kuol-
lut ja sitten lihonen hautattu), niin
niillä luilla kuin paineloo vuan ja lukoo
ihekseen:

yheksän, kahteksan, seitsemän,
kuus, viis, neljä, kolme, kaks,
yks.

Niin kun suap lukeneeks ja painel-
leeks, lähtöö siitä ruavolta kotiinsa
astumaan, heittää sen luun siihen pai-
kolleen, eikä katso j alelleen kulukiis-
saan, niin silleen kun teköö vuan,
kyllä lähtöö kupu pois.

2182. Tohmajärvi t. Pälkjärvi. Lönn-
rot S, n. 246. —28.

Kuvun luku.

Kukki kuuterneito1,
ku'o mulle kulloroita,
paahka mulle2 pallaroita
ala kuusen kukkalatvan,
5 ala kasvavan katajan.

Lepän3 juuret lellnkoon,

pajun juuret paisukoon,

ko'otkon koivun juuret,

elkön4 iho imehno raukan,
io karvoinen kavon5 tekemä,

emon tuoman ruumiseen.
Ukko, kultanen kuninkas,

tuo kulta vuolimesi,

hopiainen tapparasi,
is jolla kupuu kovellan,

Lemmon kelluu keritän

kaklan kaielta lihalta,
Pane6 tuonne, kun mä käsken:

purstoon lohi5 punaseen,
20 kalan hauvin harteillen;

lohi5 siun syville viepi,

kala hauki kaimoapi6.
Menen tuonne, kun mä käsken:

niittyyn nimettömään,
25 nimen tietämättömään,

jot' ej heinät maasta nouse,

heinät nurmesta ylene!

2183. Tohmajärvi. Polen n. 88. —47.
Kupua painellessa.

Kukki neito kuteratar
Pahko muna palleroita
Alla kuusen kukka latvan;
Lepän juuret leukokohon,

5 Pajun juuret pauhukohon,
Kusen juuret kuohukohon,
Hongan juuret huokukohon,
Eläköhön[!] iho imeisen,
Karvanen kavon tekemä.

io Ukon kultanen kuningas!

5 aito] j|a : a.

2182. 1 Kukki |kuuten| kuuterneito : K. k. — 2 yi. [mu]na. — 3 kkrssa pieni
alkukirjain. — 4 |[U]iko| elkön : e. — 5 kk:ssa iso alkukirjain. — 6 |Voi kun| ; *Pane*.
— 7 yi. följer.

22i

Taudit.

Ota kulta kirvelisi.

Hopiainen tapparasi,

Jolla kupua konellan,

Lemmon kelloa kerihen

15 Kaklan karjalta lihalta.

Tieänpä sinun sukusi:

Sumusta sinun sukusi,

Sumusta sinun isäsi,

[Sumusta sinun] valta vanhem-
pasi.
20 Sihe mie sinutki manoan,

Siell' on viisi veikkoasi,

Seitsemän setäsi Lista,

Liiku kun lipiä koira!
Kullitar, kuvun neiti.
ss Neititär kärkäs kiäriäinen,

Muuta kummulta kupusi,

Kiännä muuanne kiäriäs

Kaklan kaialta lihalta,

Henki reiän hion" meitä!
30 Puuhun puhkat, maahan mahkat,

Peltokin nätä pennin,

Jost' ei pääse päivinehe,

Selvie sinä ikänä.

Puun juuret punottuvoho,
35 Lepän juuret leutovoho,

Pajun [juuret] painuoho,

Kohotkoho koivun juuret,

Elköhön iho imeisen;

Tuonne mie sinun manohon:
m Xiittyin nimettömihin,

Nimen tietämättömille!
Ukko, kultanen kuningas,

Vaari vanna taivahasta,

Tuo kulta kirvehesi,
45 Hopihinen tapparasi,

Jolla kupua kukistan,

Leminon kellon keritän,

Katkon kaiolta Uholta,

Henki reiän hiertimeltä.
5o Sula voi sulattaessa
Rasva räyteltäessä,
Kaita kuu kateisansa,
Kaita päivä viertessänsä,
Kaihempi sinä sitäki.

2184. Tohmajärvi. Hakulinen n. 4.

—89?

Kemien Murtoinkylä. Pekka Hir-
vonen, 65 v. Kuuli loismies Kaikko-
selta Kiihtelysvaaran Voudin kyl.

Kaulavian eli kuvun loitsu.

Sain ennen sanaa kaks',

Kovin on äijä, kun on kolme,

Mielien kuolleen kohusta,

Hämänneen ihosta,
5 Jok' oi' viikon maata mennyt,

Kauan Mitannut levollen.
Läheppäs nyt, kupu, kulke-
maan,

Hempu hiijen, heilumaan,

Kalkkero, karisemaan,
io Pallukka, pakenemaan,

Kule kuun kehiä myöten,

Päivän päärmettä samoo

Henkireiän hiertimeltä

Paikalta palan purimen!
is Ei täss' oo sinun sijaas'

Sijankaan tarpeella,

Asumankaan himolla.

Kohotkoon komin juuret,

Lepän juuret liettyköön,
20 Pajun juuret paisukoon,

Älköön iho ihmisen!

2185. Tohmajärvi. Hakulinen n. 272.

—88.

Kemien kylä. Pekka Hirvonen;
tullut Kiihtelysvaarasta.

Kupu 1. Kasvaimet. 2185—2191.

225

Kuvun tarttuminen.
Saunan löylyssä on kupu hyvä
puuttumaan. Muuan mies, jolla oli
kupu, tuli taloon, jossa tyttäret olivat
par'aikaa kylpemässä; hän menee sau-
naan, aukasee oven, puhaltaa löylyyn
ja sanoo:

Terveh1 ottook, terveh antook,
terveyvvem peällen. kauppa teh-
ty!

Ja huomenna oli kupu kummallakin
tytöllä.

2186. Tohmajärvi. Hakulinen n. 30.
—89.

Onkamo. Taloll. Juhana Eronen
(Pekka Erosen poika), 42 v.

Kasvannaisen l. kuvun loihtu.

Puuhum^puhkat , möaham^

mahkat,
Vesoiv1^ vernäräpät ,
Elekää(n) i(h)hoon i(m)meisrau-

ka(n),
Röavvasraukar^ruu(m)miise(n)!

2187. Tohmajärvi. Hakulinen n. 31.
—89.

Onkamo. Kaisa Kerviäinen, 39 v.

»Kuuli äidiltään Kaisa Leinoselta.
Kasvannaisen l. kuvun loihtu.

Puuhum^puhkat , möaham^

mahkat,
Veso iv^ vernäräpät ,
Puuj^juuret punottu(v)vuu(n),
Lepäj^juuret lensuvuu(n)!

2188. Tohmajärvi. Hakulinen n. 32.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

Kasvannaisen loitsu.

Painuk, elä paisuk!
Kauk, elä kasvak!
Puuhum^puhkat kasvuvuu(n),
Puuhum^puhkat, möaham^mah-

kat,
s Raitaav^ vernäräpät,
Elekää i(h)hoo imentorauka!

2189. Tohmajärvi. Hakulinen n. 33.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Kuvun loitsu.

Painuk, elä paisuk,
Kauk, elä kasvak,
Pois, kupu, kaulasta,
Pahka mieheni^ (piijjam^) par-
rat) alta!

2190. Tohmajärvi. Hakulinen n. 84.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen.

Kuvun loihtu.

Kupu, hiijjeii^kullerome(n),
Pakka, hiijjem^palleroine(n),
Kauk, elä kasvak,
Yks ja ei ylitääk!

2191. Tohmajärvi. Hakulinen n. 85.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen.

Kasvajaisen loihtu.

Puuhum^pu hkat, möaham^
mahkat,
Ve(s)saav_verinäräpät,
Ei i(h)hoo(n) i(m)meisrauka(n)!

2185. * kk:ssa pieni alkukirjain.

2186. * vesoihin.

15

226

Taudit.

2192. Tohmajärvi. Hakulinen n. 87.
—91.

Värtsilä. Taloll. Pekka Nissinen,
36 v. Kuuli äidinäidiltään Anna Ko-
lehmaiselta, jonka mies ollut Kemiin
tietäjä-Kolehmaisia.

Ku(p)puu kum^poisajetaa(n),
kopristellaa(n).

Mikä siumw, mammam1^,

möasta no st.
Kol(o)mikannarj2_, kankaasta
Kaikkiiti^kaheltaviks,
Kunkiii^kummiteltaviks?
5 Otam^mie kokolta koprat,
Toiset koprat kontiilta,
Havukalta höaröttimet,
Jolla konnan^kopristele(n),
Painelem^paha(n) sisukset.

2193. Eno. Kallio, V. J. n. 1589. —17.
Juho Nuutinen, 59 v.

Kasvajaisen sanat.
Maasta otettiin kostea kivi ja le-
pästä käsniä. Näillä painettiin, ja lau-
suttiin loitsu:

Puuhun pulikat, maahan mäh-
kät,
vessaan verinäpärät!

2194. Ilomantsi. Eur. G, n. 98. —46.

Kuvun sanat.

Kuuteratar, kukki neito
Kuto mulle kulleroita,
Pahko muna palleroita
Alla kuusen kukkalatvan,
5 A [11a] kasvavan katajan.

Lepän juuret liejutkohon,

Kohotkohon koivun juuret,

Paj[un] jfuuret] pais[ukohon],

Turvotkoh[on] tuomen j[uuret],
io Elköhön iho imehnon,

Karvanen kavon tekemä,
Ukko, kultainen k[uningas],

Ota kultavuolimcsi,

Hopiainen tapparasi,
15 Jolla kupua kovennat,

Lemmon kelloa kerität

Kaulan kaialta lihalta.
Tietäänpä sinun sukusi:

Sumust on s[inun] s[ukusi],
20 S[umust] o [n] s[inun] emosi,

S[umust] o [n] s[inun] isosi,

S[umust on] valtavanhempasi.

Kuukautiset.

2195. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
1429. —95.

Selkii. M. Pennanen, 67 v.

Vaimoin liikanen juoksutos paran-
nettaa sillä, että veri pannaa paperlis-
taa ja se työnnetää avaimen reikää.
Sanotaa:

Sule suus, peitä piäs!

2196. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 1072. —95.

Heinävaara. Meriläinen, 77 v.

Kun vaimoo vaivoo liikanen veren
juoksutos, niin veri on pantava pienee
paper' listaa, sitte pittää työntee av-
vaimen reikää tahi jos ei siitä lissee
tule, pittää syöttee ukontuhmio[!].

Luvetaa:

Sule suus, peitä piäs!

2192. x Ne om^mammalla tarkottaneet möata. — 2 ku(n) on.^kol(o)mikanta
kupu ollut: sitä on neät kellä yks, kellä kaks ja kellä kol(o)me vähkyree.

Kylypakana 1. Saunariesa. 2197 — 2198.

227

Kylypakana (Saunariesa.)

2197. Sortavalan p. Lönnbohm n.
1063. —94,.

Saunariesa rakennetaan (se pöhötti
jalat ja riuvutti[?]) lukemalla:

Tuli ukko uuniu peältä,
Akka saunan karsinasta
Syömähän v— un lihoja;
Ei otettu kovin hyvästikää
5 Eikä kovin pahastikaan.
Se on pyörty pyyn lihasta,
Tehty tetrimättähästä.
Voi sinuu, ilkiö riäväsuu
Ja ilkiö pahan näköineD,
io Silattu sian lihasta,
Sekä voista1, vehnäsestä.

2198. Uukuniemi. Tuokko n. 32.
—13.

Mensuvaara. Aaro Toivainen, 80 v.

Saunapakanan luku.
Saunapakana oli loitsijan selityksen
mukaan hyvin voimakas henki. — Tätä
loitsua käytettiin, kun kesälämpi-
mällä eräistä ruumiin osista nahka
hankautui rikki, jotta kirveli. Silloin
parannettavan tuli istua paljaalla ihol-
laan kylmän saunan kiukaan päällä.
Loitsun voi silloin lukea joko hän itse
tai noita:

Maanantaina mies astu
Punaista merta1 myöten
Punaisissa vaatteissa,
Tiistaina mies astu
5 Punaista merta myöten
Punaisissa vaatteissa,
Keskiviikkona mies astu ja n. e.,
Torstaina mies astu ja n. e.,

Perjantaina mies astu ja n. e.,

io Lauvantaina mies astu ja n. e.,
Sunnuntaina mies astu ja n. e.
Kävin mie maanantaina me-
rellä,
Join mie meren käyvessäin,
Kävin mie tiistaina merellä,

15 Join mie meren käyvessäin,
Kävin mie keskiviikkona ja n. e.,
Kävin mie torstaina ja n. e.,
Kävin mie lauvantaina ja n. e..
Kävin mie sunnuntaina ja n. e.

20 Maanantaina nais astu
Punaista merta myöten
Punaisissa vaatteissa,
Tiistaina nais astu
Punaista merta myöten

25 Punaisissa vaatteissa,

Keskiviikkona nais astu ja n. e.,
Torstaina nais astu ja n. e.,
Perjantaina nais astu ja n. e.,
Lauvantaina nais astu ja n. e..

oo Sunnuntaina nais astu ja n. e.
Käyn mie maanantaina me-
rellä,
Join mie meren käy'essäin,
Käyn mie tiistaina ja n. e..
Käyn mie keskiviikkona ja n. e.,

35 Käyn mie torstaina ja n. e.,
Käyn mie perjantaina ja n. e.,
Käyn mie lauvantaina ja n. e.,
Käyn mie sunnuntaina ja n. e.
Neitsyt Maaria emonen,

40 Puhas muori Maariinen,
Voi'a noilla voiteilki,
Joilla Luoja voiettiin,
Kaottiin Kaikkivaltias!

2197. x Voista vehnäsestä : *Sekä* v. v.

2198. x |tietä| : *merta*.

228

Taudit.

2199. Impilahti Krohn n. 5287 b. -84.

Ruokojärvi.

Kylypagan.
Sitte otetaan mennään kylyyn —
painetaan — lattiat lihoa ja sanotaan:

Ota, kylypagan, paganas,
Lai laattiie-pagan
Rozani terveheks!

2200. Impilahti. Krohn n. 5287 c.
—84.

Ruokojärvi.

Kylypagan.
Kun ei sillä tervehy, sitte viiään
kylyn pätsin eteen. Sitte tuhkoa kan-
netaan näpistetään, sitte otetaan sitä
näpil ja painetaan:

Ota, [pagan], paganas,
ota, [pagan], paganas!

2201. Impilahti. Krohn n. 5287 d.
—84.

Ruokojärvi.

Kylypagan.
Kun ei vielä sillä pääse, sitte ote-
taan pätsis kivie ja painetaan kivillä.
Se miHee otetaan kivi, se sillee heite-
tään:

Ota, kyly[-pagan, paganas],
Ota, kivi[-pagan, paganas]!

2202. Impilahti.
—84.

Krohn n. 5287 e.

Ruokojärvi.

Kylypagan.

Kun ei vielä sillä pääse, sitte ottaa
kylyn uksen päältä sammalta, on
pantu parsiin väliin, sitte painaa sam-
malilla niillä ta sanoo:

Sammal hirttä alemmaksi,

Kynnys partta ylemmäks',
Omani hipie terveheks!

2203. Salmi. Kujola n. 8. —09.
Hanhiselkä. Stepan Jänöi.

[Kyläpagana — Mehiläinen voiteita].

Käliipaganah näh.

Villa suu, villa piä,
et sie kovin korei ole.
Ota, v — u, vihas, riemäsuu;
efi) ole v — u huvasta tentti,

5 vaan on v — u voista ja vehnäzes

tentti,
piiriilihaz on piiöritettu,
tedren mättähäz on tentti,
Saksan laukuz on kulletettu,
gruunun porstuuz on torguittu.

io Mehlän(e) on, ilman lindu,
lennäs tuonne, kunne minä käs-
ken:
tiheksän meren tili,
puolen merdii kummenettii.
tlksi siibi taivasta tavoittaa.

is töine siibi vettu viebraskoittaa.
Tuoz mettu siibi kuriissä
(nimi) kibuloil voidiekse,
pakkuloil paranduksekse;
Voijja keskel kivuttomakse,

20 alle kuulumattomakse,
piäle tundemattomakse!

2204. Suistamo. Niemi n. 398.
— ™!t09.

Kirkonkylä. Houri Stepanantytär.

Kibeys käteh tarttu — sanotah
paganas — löyly puuttun kibieh,
»pagana puuttu».

Sauna pagana, tupa pagana, mie-
hien pagana, naisien paganat; musta-
verisien, valgeiverisien, punaverisien,

Kylypakana 1. Saunariesa. 2204 — 2206.

229

ristaverisien1; työnnän kaikki paganat
pagenemah:

puustih, metsih,
tuulien turvan,
ahavoin armoh,
kivilöi kivistämäh,
5 paiseita pakottaman!

Työnnän emäntää ettSimäh,
isäntää noutaman,
isäntill iltaseks,
emäntäll oamuseks,
io muul perehell murginaks.

Työnnän yli meren yheksän,
merta puolen kymmenettä;
siell on luutointa lihoa,
peätöintä kaloa
15 syyväkses, purrakses,
haukata halunalasta,

Kun mänöö ägie, se kibie, pagana
tarttuu, niin tämä luetaan saunassa.
Löyly tervehtii tämän.

22G5. Suistamo. Härkönen, I. n. 25.
—00.

Suuri-sarka. Okuli Ofonaasova, 63 v.
Oppinut Soanlahdelta.

»Paganan vihat.))

Tiedäj äl on käjet kuldaset kal-
vosie myöte,
Jallat kuldaset polvie myöte.
Mie piästän piigoin paganoista,
Poigien paganoista,
5 Veri paganoista,
Kaikkien paganoista,
Paginoista[!J pardasuijen,
Paginoista parrattomien.

01 j ennen kuldane meri,

io Kuldases meres kuldane suari,

Kuldases suares kuldane neido,

Kuldasel neidosel kuldaset nännit,

Kuldasis nännilöis kuldasta mai-

duo —
Kibeil voidieks,
15 Pahoil parandehiks.

Terve, löyly, terve, lämmin!
Eig' ole löylyn lyödämistä
Eigä lämbimän lähettämistä;
Puu löyly, kivosen löyly,
20 Higi vanhan Väinämöisen.
Löyly kiugovan ki\eh,
Löyly saunan sammalen,
Huuru huoran persieh,
Hägärät hännän ai1!

2206. KorpiselJcä. Vartiainen, E. n. (?)
—24.

Tolvajärvi, Hangasvaara. Nasti
Vornanen.

Saunarupi.
Kun sairas on viety saunaan ja tie-
täjä alkaa kylvettää, aukaisee kolmas
henkilö, joka on jäänyt ulkopuolelle,
äkkiä oven ja kysyy:

Mitä kylvetät?

Tähän vastaa taikuri:

Kylvetän kylypakanaa.

Ota, kyly, pakanas,

Ota, kyly, pakanas,
5 Ota, kyly, pa — as!

Anna oma pahani pois,

Ota pois oma hyväsi!

Tämä vuoropuhelu tapahtuu kolmasti.

2204.
2205.

1 mustaverisien.
1 al|la| : a.

230

Taudit.

2207. Kitee. Varonen n. 48. —85.

Pakanalle.
Se on sellainen se erikseen kuin tämä
maahinen, se ensin pöhöttää ja siitä
tulee paksu rupi ja se tuloo lapseen
näköön ja päähän.

Viisas on v— n teki[jä];
v — ei ole tehty hyvistä
eikä oo tehty pahosta,
tehty on tetren mättäästä
5 pärätetty pyyn lihasta,
silitetty sijan lihasta,
suusta on tehty suppeeksi,
pohjasta peri leviiks,
irvilleen, arvilleen
io kun kuolleen hevoisen ikenet
tahi juoksevan jäniksen.

Ukko uunilla viruu,
kina kulkusta valuu;
voilla voiti volopottimet,
15 kulukkuset kana munilla.

En puhu omalla suulla,
puhun suulla puhtaalla.

Nämä sanat pitää lukee kolomeen
kertaan iha puhtaasen Venään1 sai-
puun, jolla ei ole pesty, ja sillä pitää
pestä silmät eikä sitte pyyhkii.

2208. Kitee. V inter ja Hannilc. n.
148. —87.

Kontiola. Taavetti Putkuri, 30 v.

Riesan eli N ilostustaudin luku.

Ukko uunilla asuu,
Kierosilmä kiukoalla,
Pätsillä pätevä herra,
Lukkoo v — n vihoja,
5 Tupakarhun kannuksia:
Et sie oo hyvistä tehty

2207. » yi.? viina.

2208. l muo|d|ollinen : muodollinen.

Etkä aivan ilkiöistä,

Oot silvastu sian lihasta,

Tehty voista, vehnäsestä,
io Pyyn lihasta pyöristelty.

Viisas oi v — jen tekijä,

Teki suusta suppiamman,

Perältä perin leviän,

Alta kielen kiehkiämmän.
is Otas nyt, v — nen, vihasi,

Kokkakarva, kannuksesi,

Johon k — vät päin puuttuu.

Lankiavat latvoilleen!

Voi sinua, luttaniska,
20 Rievesuu, räpälekorva,

Luttasuu pahatapainen!
Neitsyt Maaria, emonen,

Puhtas muori muotollinen1,

Olit sieki pahoissa,
25 Ryysyissä, räpälehissä.

Pyhi pois pyhät kipunat,

Pyhät vaivat pois valele!
Kyllä on tuulissa tiloa,

Ahavassa askelia,
30 Josta ei kuulu kuuna päinä,

Selkii sinä ikänä.

Mäne Pohjan pitkälle perälle,

Lapin laajalle salolle,

Siell' on muutkin murhamiehet,
35 Ikuiset pahantekijät!

Tämä on viinaan loitsittava; sillä
viinalla silmät pestävät.

2209. Bäällylä. Hyvärinen, A. n. 56.
—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 v.
Kuullut nuorempana ollessaan La-
pissa.

Käsnät. 2209—2215.

231

[Manauksia].
Immeisessä kun on riesa, niin pujo-
tellessa luetaan:

Liikku linnat, järkky järvet,
Vuoret vaskiset vapisi,
Torilinnat torkahteli,
Liikku ne ennen liikuttaissa,
5 Järkky ne ennen järkyttäissä.
Liikku ne lihaset linnat,
Koprat koskila kovila,
Mataloila manterilla,
Johon on puut tyvin putosi,
io Hongat latvoin lankeili.

Käsnät.

2210. Korpisella. Mikkonen, Ida
n. 851 (sanani.). — 08.

Kulu, kavo, häviä, hupene,
ettei kuu kuule eikä päivä näy.

2211. Säyneinen. Krohn n. 10863.
—85.

Säyneiskylä. Juhana Riekkinen.

Käsnä kun kasvaa imeisen ihoon,
niin pitää leppä-veihti tenä ja sillä
vuolta siihen vasta-alkavaan kuuhun
päin sitä näppylee ja sanoo:

Tuossa on, kuu, täyttees!
niin sitte se käsnä katoaa.

2212. Pälkjärvi. Nenonen n. 12. — 95.
Paavo Pessi, 70 v., Kaukolasta.

Taikatemppu.
Jos tulee käsniä ihmisen käsiin, ne
saa pois häviämään, kuin ottaa hau-
tausmaasta multaa ja sillä painaa
kolmasti käsnien päälle; sitte mennä
kirkon räystään alle silloin, kuin räys-
täistä vesi tippuu, pesee sillä vedellä
ales päin käsniä ja sanoa:

millä pahaa painetaa,
sillä paha painukoon!

Näin tehtyä käsnät häviää käsistä.

2213. Pälkjärvi. Massinen n. 2. — 91.

Jero. Pehtori D. Nenonen, 30 v.
Kuullut v. 1884 joltain vanhalta
ukolta Soanlahdessa.

Taika miten käsnät käsistä saataan
häviämään.
Pitää ottaa, kun milloin eläimiä
tapetaan, verestä lihaa hyvin pien
palanen, joka vuan käissä kestää, ja
sillä painella käsnäsien piällyksiä ja
lukii takaperin ihekseen kolomasti:

Kolome, kaks yks, kolome,
kaks, yks, kolome, kaks, yks,

ja sitte panna se liha pala multaan
maahan, peittee aivan mullan sisään
happanemaan; niin valeen kuin liha
siellä mullassa happanoo, niin valeen
häviävät käsnät käsistä ihan kuin
ihestään.

2214. Eno. Kallio, V. J. n. 1587.
—17.

Juho Nuutinen, 59 v.
Käsnän sanat.

Loppukuulla otettiin suolaa, pai-
nettiin sillä käsniä ja viskattiin uuniin.
Sitten mentiin ulos, ennenkuin suolat
alkoivat ritistä, ja huudettiin seuraava
loitsu neljään ilmansuuntaan:

Minä käsnät poltan kaikki!

2215. Rautavaara. Krohn n. 11473
a. — 85.

Alaluosta. Heikki Kukkonen, 45 v.

Käsniä kun kasvaa käsiin, kuun vii-
messä perjantaina hierotaan suololla ja
tupa kun lämpiää, niin sitte lähetään

232

Taudit.

pihalle mänemään ja taka-käteen vis-
kataan uuniin ja arjastaan:

Kaikki käsnäni palovat!
ja pihalle töyvätään, jotta ei kuulis
sitä rätinää, kun suolat tulessa rätisöö.

Lasten tauteja:

Yön-itkettäjä (valvottaja).

2216. Uukuniemi. Berg n. le. — 74.

Anni Tijainen, kuullut Matti Kupa-
riselta.

Nyt on yön-itkettäjän kylpy tehty.
Kylvetysvasta sekä sammakko vie-
dään maantielle, viskatessa lausutaan:

Ahavalle liiat lennot,
Tuulille pahat pakinat!

2217. Ruskeala. Lönnbohm n. 1185.
—94.

Äänetön yönvalvottaja kun vään-
tää lapselta silmät kieroksi, niin tätä
parannetaan seuraavalla taialla:

Lapsi asetetaan jauhinkivelle ja
parantaja jauhaa1 sillä. Toinen kun

kysyy:

Mitä2 sinä siinä jauhat?
niin vastaa hän:

Jauhan2 3yönvalvottajoo, päivän-
itkettäjee.

Sen j alesta viedään lapsi sänkyyn
ja vaate päällä sivalletaan sitä kol-
masti isän remelillä.

Paha, maalles pakene,
Hkii, isäs luokse!
Korpkuus siun kottiis,
5 Vesakko siun vennees,
Isäs lluo]2 männäkses;
Siell' on siun issäis,
Siell' on siun emmois,
Siell' on siun valtavanhempasi

Tämä luetaan 3 kertaa perättäin.

Kun silmät vääntyy, on se äänetön
yön itkettäjä.

2219. Ruskeala. Lönnbohm n. 1206.
—94.

Yönitkettäjä on silloin lapsessa, kun
se itkee iltapuolen yöstä ja keski-
yön. Lapsi saadaan siten terveeksi,
että pannaan päre pankolle palamaan.
Kylvettäjä nostaa toisen jalkansa
pankolle ja väliin aina hosaisten luu-
dallaan päreesen, että se [on] sammu-
maisillaan ja uudestaan taas leimah-
taa tuleen. Uuniluudalla hän myös
kylvettää lasta, lukien :

Koi, konna, kottiis,
Paha, mualles pakene,
Hkii, isäs luokse!
Korpkuus siun kottiis,
5 Vesakko siun vennees
Isäs luo männäkses;
Siell' on siun isäs,
Siell' on siun äitis,
Siell' on siun valtavanhempasi

2218. Ruskeala. Lönnbohm n. 1196. 2220. Ruskeala. Pitkänen. Anni n. 27.

-M- -24.

Lasta kylvettäissä luetaan: ^.^ eräs 60.vuotias nainen (ks.

Koe1, konna, kottiis, n. 2157.)

2217. 1 jauhaa jkivelläj sillä : j. s. — 2 kk:ssa pieni alkuk. — 3 (tai: ajan pois).

2218. l (= koiu?) — 2 Alkupsr. kk:ssa on: liis.

Lasten tauteja. 2220—2221.

233

»Lapsin kufivetösloihtu, kul
lapset itköU.

Piästäl^, Luoja, piästäl^,

luonto,
piästäp^, piällinei^ Jumala
lusesta, lausesta,
naiste huaroe sanosta,
5 kuskinttuii] kirosta [!],
paskapa jto e sanosta,
pakinoihem^ partasuilleni^,
pakinoilleni^ parraftommi,
iorinoihei^ iouhisuihei^,
io jorinoihei^ iouhettommi,
pienii^ ia suri,
miehii^ ia naisi,
nuofii^ ia vanhoi.

01'pa meillä ennem^ musta

koira,
is rakki rauvaiikarvalline,
jonka mi e linnassa lihoti,
kaupunnissa kasvatteli,
stiömäi^ ktiläi]^ kiroja,
kiilan^ noiiat noppimä.

2221. Suistamo. Krohn n. 5505. — 84.

Kirkonkylä. Irene Ivanovna, Mai-
sussa.

Lapsien kylvettäjä, kun lapsi itköö.

Neitsut Maaria emonen,
Puhas muori ??umvollinen,
Rakas on äiti armollinen,
Tules nyt tänne tarvitaan
5 Saas tänne veätetään.
Väljemmin tarvitaan,
Naisen aina von avuksi,
Yksinäisen ympärille,
Jot ennen peiptme peseikse,
io Pulmonen punasteli;

Jot ennen kiskot kuun kivestä,

Päästit päivän kallivosta,

Näiltä päiviltä pahoilta,

Nyt päästä elämiltä vaikioilta.

15 Hoi, Ukkonen, ylijumala,
Mies on vanha Väinemöini,
Tules tänne, tarvitaan,
Välej emmin (tarvitaan),
Naisen [aina von avuksi,

20 Yksinäisen ympärille],
Pesemään nyt peipusta,
Pulmusta punastelemaan,
Nämä on päästöt päästömöini,
Nämä on kastot kastamoini.

25 Otas nyt kuppi kuun kylestä,
Tuo pullo puhasta vettä,
Kanna kaksikarvallista,
Jolla on peipunen peseikse.
Ennen j. n. e.

30 Jolla on Ristus ristittynnä.
Valta kaikki kastettunna,
Keskellä on kivuttomaksi,
Alla on aivin terveheksi,
Päällä tuntumattomaksi,

35 Syämen nuurumattomaksi.

Tuos nyt voi j että kuppisella.
Yhen sormen mäntävällä,
Peikalon mainittavalla.
Voija alta, [voija] päältä.

40 Kerta keskeltä sipase,
Alta on aivan terveheksi,
Päältä tuntumattomaksi,
[Syämen nuurumattomaksi].
Hiki seinän sammalille,

45 Pakot patsahien perille,
Tuskat tuulelle jakelen
Työnnän tauvit taivahasen,
Jott ei kuulus kuuna päänä,
Selvenis sinä ikänä,

50 Oikias henges ristikansas.

234

Taudit.

Mene tuulen teitä myöten

Taivallan ratoja myöten,

Mäne tuulen tuppurissa,

Vilun ilman viehkurissa.
55 Ei ois tuulen tutkimista,

Ahavaisen tietämistä,

Ristitty henkeh.
Mäne kunne laitan,

Mäne kunne lähetän:
<>o Pimie/i Pohjolaan,

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuset pahantekijät,

Siellä on luutointa lihoa,

Suonetointa pohkeita,
«s Syyä miehen nälkähisen,

Haukata halunalasen;

Siellä on suvet suitsi päissä,

Karhut rautakah[leh]issa:

Syömähän kylän kiroja,
70 Kylän noita noppemaan,

Arveluksi appeinaan,

Katehie katsomaan,

Vastuksie voittamaan.

Konsa on noiat noustanoo.
»s Silloin aita noustahase,

Konsa noiat alettanoo,

Silloin [aita] alekkah,

Sata syltä maa emään.

Tuhat syltä taivoseen,
«o Katehie katsomaan,

[Vastuksie voittamaan],

Minun käsin käyti/ötäni,

Minun koprin koiteltito,

Minun hengen huokailtuo.
£5 Minä puhun suustani sulaista

voita.

Kesä voita kieleltäni,

Kipi joille voitijeksi.

Pahoille paranneheksi.

Kipu tytti, Tuonen neito,
90 Istu tuolla Tuonen mäellä,

Tuonen vaaran kukkuroilla,

Kääri kivut kerdohese,

Vaivat vasta rindohese.

Repo viiä remmätteli,
95 Kivikolla kiiätteli,

Makoa kuin mallai säkki,

Viru kuin vesi hako,

Elä kuule kukon laulantoa

Eläkä päivän nousentoa
ioo Eläkä linnun liikuntoa

Eläkä auringon ylenemistä.
Liikku linnat, järsky jääret,

Vuoret vaskiset vapisi,

Linnan toret V.) liikahteli,
los Miksikäs työ että liiku,

Ristittyä rikko ma s.

Kastettua kaatamas,

Tehtyä teloamas,

Pernoi piloamass.i.
no Napoja napistamas,

Keuhkoloita keittämäs?
Jos sie et sitä totelle,

Tuonne mie sinun manaan:

Rutjan koskeen kovaan,
ns Kitaan on Kitai (!) kalalle,

Hauin suuren hampahise,

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahantekijät.

Siellä on luutointa lihoa.
120 Suonetointa pohkieta,

Syyä miehen nälkähisen,

Haukata halunalasen.

2222. Suistamo. Soini n. IM. —98.

Muuanto. Maksiman Okuliina, 43 v.
Toinen loitsu lasta, itkun estämi-
seksi, kylvetettäessä:

Lasten tauteja. 2222—2225.

235

Neitsyt Muaria1 emonen,

Rakas äiti, armollinen,

Tule tänne tarvitessa,

Hätähisten huutaessa,
5 Pakkohista piästäessä!

Piästä, synti, piästä, luoja,

Piästä, piällinen Jumala

Suuteluksis, silmäyksiss;

Silmät verta vuotaaho
io Rasvana rapattaaho,

Ken lienöö luonut nokisin luomin2.

Silmin kierin keksinnyt.

Piästä päivissä pahoissa,

Eloksissa vai keoissa!
is Makoa kuin mallatsäkki,

Viru kun vesi hako

Kokonaista kolme vuotta

Minun käsin käytyäni,

Suin sulin saneltuani,
20 Hengin huokaeltuani.

En puhu omalla suulla,

Mie puhun Muarian suulla,

Herran hengellä hyvällä.

2223. Suislamo. Krohn n. 7652. — 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka, 63 v.
Kuuli Kuopiossa Lapin ukoissa, Vie-
nan rannalta sellin vetäjiltä.

Kun lapsi itkee.

a. Anna itkeä itikan,
Määkyä mäkäräsen,
Vaan ei ihoo imeisen,
Emon tuoman ruumista.

Kun rikkautuu lapsi, yöllä rupijoo
itkemään ja päivilöillä, sitte kylvete-
tään vastalla, millä laattiita pyyhi-
tään, likasella vastalla:

b. Ken katehin silmin katso noo,

j.n. e.

ja sitte lykätään omista (emän) haa-
rukoista lävitse tilalle, kun se yön
itkettäjä tulee.

2224. Soanlahti. Riikonen n. 14.

—90.

Taaria Tuttavainen, 68 v. — Mp.
Pälkj arvella.

Kun lapset yöllä itkevät, paranne-
taan niitä seuraavalla loitsulla:

Tuo Kuutar, koria impi,

Neiti Päivitär, pätevä,

Pitelivät pirtojansa,

Nostelivat niisijänsä,
5 Kultakangasta kutovat,

Hopijaista helskyttivät

Iärellä punasen piliven,

Pitkän kuaren kannikalla.
Kuulin Kuuttaren kutovan,
io Päivittären ketreevän.

Ku vo miule kulta hursti.

Huolita hopia paita,

Jonka alla yöt makoisin,

Päivät piältä tappeleisin;
15 Kuus pellava kupuur

Viis villa kuontaluu

Yhen miehen ympärille!

Rautapaijas' on mies paremp,

Teräsvöissä tenhosamp.

2225. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
132. —08.

Jos lapsi itkee yöllä kipakkaan,
sanotaan häntä vaivaavan yönitet-
täjäisen, jonka poistamiseksi käyte-
tään useampiakin taikoja:

2222. * kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 nokisi|i|n luomi|i|n : n. 1.

236

Taudit.

a. Pannaan vettä pottiin liedelle ja
vieno tuli alle; lasta pidetään sen päällä
höyryssä ja joku kysyy oven takaa:

Mitä1 keität?

Tähän1 pitäjä vastaa:
Keitän1 illan itettäjää,

päivän nakrattajaa,

yön valvottajaa.
(Kolme1 kertaa).

b. Toinen survoo oven takana tyh-
jää huhmarta ja toinen sisästä kysyy:

Mitä1 survot?
johon tämä vastaa:
Survon1 illan itettäjää j. n. e.
(kats. ed.)

c. Tyttölapselle otetaan pieni päreen
palanen ja käännetään se [leveähkön
kulman] muotoon [ja toiseen haaran-]
osaan pannaan pikkunen tuppu liinaa
tai pellavata sekä värttinäpuikko ja
ne pannaan lapsen ympärille yöksi.
Poikalapsen ympärille pannaan veitsi
ylösalasin tupessa.

2226. Korpiselkä. Manninen, 1. n.

784. —17.

Tsiipakankylä. Akuliina Koivunen.
69 v., Kauro K:n leski.

Yöit kettä] ä lapsesta:

P!ästäl^, Luoja,
p^stäp^, p^llinej^ Jumala,
suutelusta, r^tehistä,
kuskinttuiii^kiroista,
5 ve^paitoim^pano^ta!

Pieni laps1 pieluxissa.
Metsätytti, tuomen neito,
5 Metsolainen pohjolainen,
Miksis itki lapsueni,
Onkos tauti tuulen tuoma
Vain on antama1 ahavan?

2228. Kitee. Varonen n. 44. — 85.

Lapsen itketykseen.

Immitär nuori neiti
kuto kulta kangasta,
hopiista helkytteli,
niisijään nosteli;
5 kuto tuo karva täkki,
nuoren miehen alla maata,
jotta öillä maata,
päivillä levätä.

Sitte pitää vanhemmat vastakkai
yli saunan kynnyksen ja lapsi pujo-
tellaan kummanki reisiin välite, ensin
kaksi kertoo yhtäänne ja yksi kerta
toisaannepäin ( = vastapäivään).

2229. Kitee. Lonkainen n. 8. —96.
Jos1 ei sitäkään tottele, jauhetaan

jahekiven päällä, toinen henkilö ky-
syy:

Mitä1 sinä jauhat? —

Yön itkettäjee,
Pään pyörittäjee,
Silmii värisevii.

Jauhaminen1 pitää tehtä sunnun-
tai2 aamuna eli torstai2 iltana.

2227. Suo järvi. Eur.G,n.610. — 46. 2230. Kitee. Vinter jaHannik,n. 97.
Nuori nousi, pieni pesih, — 87.

Vastasyntynyt on vaattehissa, Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

2225. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2227. x ahavan antama : antama a.; järj. numeroilla muutettu.

2229. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

Lasten tauteja. 2230—2233.

237

Yön-itkettäjä.
Lasta kun yön itkettää, muutamat
ottavat ja käsikivellä jauhavat; toinen
pyörittää, toinen kysyy:

Mitä1 sie jauhat?

Toisen pitää sanoa2:

Yön-itkettäjää.

Se on kolme kertaa sama kysymys
tehtävä ja samaten vastattava. Lapsi
pitää olla kiven päällä.

2231 . Kitee. Vinter ja Hannik. n. 98.

—87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Yön-itkettäjä.
Vihintäsormus pitää ottaa ja kirveen
juureen terää vastaan sitoa punaisella
langalla kiini. Lapsi panna selälleen
kynnyksen etteen. Toinen sillä kir-
veellä sitte olan takaa oikein rupeaa
lyömään. Sen pitää ulkopuolella kyn-
nyksen seisoa. Toinen sisäpuolelta

kysyy:

Mitä sie leikkoot?
Sen pitää sanoa:

Yön-itkettäjää.
Sillä se piru lähtee.

2232. Kitee. Massinen n. 51. — 94.
Puhoskylä. Kalle Massinen, 50 v.

Lapsesta itkettäjä saataan pois.
Pitää ottaa kolome koivu hiiltä ja
panna ne kivi vatiin. Niiten kansa
pitää kiertee kaksi kertaa myötä päi-
vää ja yksi kerta vasta päivään sen
lapsen sängyn ympäri siinä huoneessa
ja sitte saattaa kolomen saman huo-
neen oven rivan yli vettä niillen hiilille
ja jos ne rupivaat kiehumaan hiilet

2230. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2232. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2233. x kk:ssa pieni alkukirjain.

siinä veissä, niin siilon on kirot lap-
sessa. Tällä hiili veillä pitää pestä sen
lapsen piätä ja sanuu:

Mänköön1 kirot kotiinse
tästä viattomasta lapsesta!

Sitte heittää ne hiilet ja vesi siitä
vaista pihalle semmoiseen paikkaan,
jossa ei niitä tallata.

2233. Kitee. Lönnbohmn.1547. — 94.
Kiteenlahti. Maria Ulla Timonen,
59 v.

Kun on yönitkettäjä, pitää pujo-
tella lasta saunan ikkunasta ja jauhaa
kapalossa jauhinkivellä. Toinen kun
kysyy:

Mitä1 jauhat?
niin pitää jauhajan vastata:

Yönitkettäjee, päänpyörittä-
jee, silmänliputtajoo.

Sillä1 lapsen silmät lipajaa 1. lipittää.

2234. Kitee. Pennanen n. 64. —96.
Haarajärvi. Antti Multanen, 59 v.

Lapsen uneen kylvetös.

Mist on pulmat puuttuneet,
Taikiit tapahtuneet?
Kivistäkö, kannostako,
vai on vanhasta akasta,
5 Vai on vanhasta ukosta
Vai on siitä seipäästä,
Jos' on korppi koinettuna,
Musta lintu mulkattuna?

Tule turva Jumalasta,
io Helpon hengen haltiasta,
Vara vaimoista hyvistä,
Turva luonnon tyttäristä!

2 pit|t|ää sanjn|oa : p.s.

238

Taudit.

Uni ulkuu kysyy,

Unen poika porstuussa:
is Onko lasta kätkyyssä,

Pientä peitetten sisässä,

Hakaisten vaatteissa?

Annan muata lapsen pienen,

Levätä vähäväkisen;
?o Maria makuuttakoon,

Jumala ylös nostakoon!

Lätkää nyt muata muan luvalla,

Muan luvalla, puun luvalla,

Kaiken kartanon luvalla.

2235. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 310

— 311.— 02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen [?].
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa[?]

Jos kuka kifroil' läpsii, niin tuT
yönitkettäjä. Silloin otettiin koi0 me
viikatetta, sijottiin yhteen kol°m'-
kannaks', sen läp pujoteltiin laps'
alasti alapuajella, että män' tuuleen
ja loihittiin:

Vasta myö varoittelemme,
hyötelemme, vyöt ele mme,
teräsvyölle terhistäymme.
rautapaitoin paneumme,
5 ettei pysty noijan nuolet,
eikä ampujan asseet,
eikä velehon veihfrauvat.

2236. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 42.
—85.

Varpasalo. Heikki Turunen, 39 v.
Itkevee lasta kylyvettäissä sanotaan
näin:

Eroo, emätön henki,
Luovu, hiomaton Jumala,
Ristit ny rikkomasta,

Kastettuu kuatamasta,
5 Tehtyy tello omasta,

Puremasta, paistamasta,

Syömästä kalluumasta!

Muuta muuanne majas',

Etemmä elo sijasi
io Kivvii kivistämmään,

Puasii pakottaminaan;

Ei kivet kipuja itke,

Puajet vaivoja valita.

2237. Liperi. Manninen, I. n. 422.
—14.

Leppälahti. Kalle Mononen, 52 v.

Itkettäjä poistu lapsesta, kul„laps
vietiij„jauhh|kivellej„ja siinä pyöri-
tettiin. Sillä välijjoku toinen „kierti
huonetta kahestimw myötä- ja yhen.
^kerrav^vastapäivääj„ja joka ker-
ralla ikkunasta sisääi)wkahtoin^kysäs
kivemwpyörittäjältä:

Mitee jauhat?
Tämä vastas:
Itkettäjee lapsestan'.

2238. Liperi. Manninen, I. n. 463.
—14.

Kompero. Josefiina Kokko, 36 v.
Lapselle' unta loihtiissa sanotaan:
Tule' un minimaalta,
torkku toisesta talosta,
käiiäyMapsen.wkätkyysee!

2239. Kuusjärvi. Manninen, I. n. 289.
—14.

Varislahti. Matti Hentiläinen, 85 v.
Lapsesta itkettäjä.

Mänet^tuonnek^, kunnek^käs-
kel :

Lasten tauteja. 2239—2243.

239

Lapim^muahaMaukeeseer|^,

kirkon^ kirjavan tyköön!

Siell^omwmuuttiimwmurhamie-

het,
5 ikuiset pahantekijät.

Siell^oMuur^rairiuu ,

piär^ramuu

kantasuoneii^kappaletta

syyväkses, suahakses,
io repiikses, kalutakses!
Jos et tuota totelle,

niin^käyl^Lapista rauvan,

terän tietän^ Karjalassa,

jolla pieksäm^piruu,
15 paiskutam^pahoo miestä!

2240. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
1180. —95.

Selkii. Matti Mylläri, 42 v.

Jos lapsee tulloo yön itkettäjä, niin
länget ja luokki pannaa pystyy ja nii-
hin läpi pujotettaa laps ja luvetaa:

Riesa, riesa, yön valavottaja!

2241 . Polvijärvi. Kärki n. 47. — 06.
Kuorrevaara. Simo Pajarinen, 76 v.

Kuullut nuoruudessaan kotikylässään.

Itkettäjäistä loihdittiin m. m.
seuraavilla voimasanoilla.

Lustusiss' on mies lujempi,
Rautapaijassa parempi,
Terässuissa tehtosampi.
Anna itkiik itikan,
s Meäkii mäjentakasen,
Voivotella vuoreisen!

(Loitsutapaa ei kertoja muistanut).

2242. Polvijärvi. Kärki n. 76. — 06.

Haapavaara. Jermi Pellikka, 60 v.
Yleinen ennen.

Toiset taasen ajoivat Itkettäjäistä
pois siten, että lapsi pantiin istumaan
käsikiven päälle. Sitten alkoi joku
tuimasti pyörittää kiviä, s. o. jauhaa
samaan suuntaan, jotta lapsi herkesi.
(Useimmasti kaiketi huumaantumisen
1. pyörtymisen vuoksi). Jauhaessa
lauloi joku, tavallisesti itse pyörittäjä,
loitsun, jossa m. m. oli säkeet:

Minä jauhan jaarottelen
Itkijää il 'ma n alta.

(Kertoja ei muistanut »päänkipunsa
vuoksi» muuta kuin edelliset säkeet
ennen »niin yleisestä runosta»).

Ähäh, jopas herkes; Itkettäjäinen
siinä ollii, sanoivat läsnäolijat nostaes-
saan lapsen pois kiven päältä.

2243. Polvijärvi. Manninen. I. n.
288. —14.

Marian vaara. Anna Stiina Piip-
ponen, 70 v. Kuullut Kaavilla.

Lapsesta kylvetetään itkettäjä.
Lapsi1 tuodaan saunaan, lyödään
löylyä ja tällöin sanotaan:

a. LycuMöyly, lahetäMämimri^
kivisillek^kiukoiller^ ,
rautasiller^raunijoille !
Ei kivet kipuja itkep^,
5 puaet päivii pahoja,
vaikka, paljom^pantasiim^.,
n^ärätöm^mätettäsii.

Sitten, kun ruvettiin kylvettämään
lasta, luettiin:

2243. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

240

Taudit.

h. Mist_om_pulumat puuttu-

nurma,

taikeet tapahtunna?
10 Kivistäkö, kannostako

vaiko vatturaunijoista,

vaiko siitä seipäästä,

joss^on^korppi korvettuna,

musta lintu muokattuna?
is Vuajwjos^out kyitijä kysyvä,

anova ajohevosta,

kyllä mä sullek^kyijnMöyvä',

anna' ajohevosev^,

varsav^ vuoresta valakeem^,
20 mustatukan tunturista,

limiii^karval^, liinahännän.^,

kotiis männäkses.
Sen jälkeen loihdittiin:
c. Kannap^pullo puhasta vettä.

kannak^kulla ) ^karvallista,
25 jolla peipponemwpeseksev_,

valeleksev^vaimon tuoma

summan suuteista,

patioim[w] pakinoista,

kuskinttuin^kirost,
30 jottei paita p'ältä p^se'

ilmiav^veitev^viilomatat^.

teräsrauvan tempomata!

2244. Kaavi. Vartiainen, A. n. 126.
Valvottuja poistetaan lapsista.
Jos lapsi ei saa unta, ja* isä sitte
näkee unen, jossa »kilka» tulee näky-
viin, lähtee hän ajamaan, ottaa kir-
veen mukaansa ja ajaa sille tielle, josta
on ruumiita kuljetettu ja loihtii ajaes-
saan:

Kun lienet kyytiä kysyvä,
Anova ajohevosta,

Kyllä mä sulle kyy in annan,

Annan mä ajohevosen:
5 Ota hiijestä hevonen,

Vuoresta valittu varsa,

Mustatukka tunturista

Kotihisi mennäkses',

Isäntäsi iltasille,
io Emäntäsi aamusille,

Muun pereesi murkinalle,

Tekijäsi tienoolle,

Käskijäsi kämmenille!
Kuiva kuus' kasvavuun
is Kateen ko'an eteen,

Ylös tyvin, alas latvoin,

Johon silmäsä sippovaa,

Xäkimensä näppövää!

Sitte pannaan lapsi jauhekiven
päälle ja kiveä pyöritetään vastapäi-
vään ja sanotaan:

Minä jauhan »kilkaa» kivellä,
20 Paaella pahoa miestä.

2245. Kaavi. Muudan mökin mies
n. 271. —85.

Lapsen valvotoksesa Ban lapsi jauhe-
kivelen, jauha siinä kilka kivelä ja
toisen kysyvä:

Mitä jauhat kilko kivelä? —
Valvo ta ja lapseltani.

2246. Kaavi. Muudan mökin mies

//. 273. —85.

Valvotoksesa tehä päivän kinnas 9
solmuva takanapäi, panna renkasen
pujotela vallantielä, sano:

Ite kuu kulkeleksen,
ite päivä käntelekse.

Lasten tauteja. 2247—2252.

241

2247. Kaavi. Muudan mökin mies
n. 275. —85.

Valvotoksesa mitaata Leppä punta-
rila Lapsi vallantietä, sano:

miton itketäjä imetetäjästäjäni,
valvo ta ja vaskestani.

2248. Kaavi. Muudan mökin mies
n. 277. —85.

Valvotos.
Kylvetä uni luta vastala, BanBoh-
jan Bälä Belon veräjällä, sano:

täsä on sulen tie kulkesi,

Borti Avatu Auki!

Byikijä lepänvarvuila ja havuila
eikä Anta kahto jälelen päin, ennen
kuin savupun Ala.

2249. Kaavi. Muudan mökin mies
n. 283. —85.

Valvotoksesa pujotelat vanhemmat
harainsa läpi, sano:

Jte kuu kulkepi,
Jte päivä käntelepi,
Jte minäi olen.

2250. Kaavi. Muudan mökin mies
n. 284. —85.

V alvotoksilen ja muilen vaivolen.
Käyvä kolmen taloin malta kaiiken-
laisija puita jurinen, tehä pyöre panta,
pujotela niihen läpi, vijä kuohuvan
kosken, panna kini, sano:

puista sielä puistajas!

2251 . Kaavi. Nurmio n. 2947.
Tiina Piironen, 78 v. Mp. Juualla.

Lapsesta valvottaja pois.
Pitää panna lapsi1 jauhinkivelle ja
siinä pyörähyttää sitä kolme kertaa
vasta- ja kolme kertaa myötäpäivään
ja toinen henkilö on kysymässä:

Mitä2 jauhat?

Jauhaja vastaa:

Vilkkavia, vaikka via,
kolipäitä terveeksi.
Sikäli kuin tekee, paranee lapsi.

2252. Kaavi. Krohn n. 12494. — 85.

Kortteinen. Riitta Tukiainen, 63 v.;
kuullut tädiltään Kaisa Hilluttarelta
Niinivaarasta.

Lapselle.

Anna itkee itikan,

Vuoreisen voivotella,

Määkiä mäen takasen,

Pirun pitkin huokailla.
5 Sule suusi, peitä pääsi,

Kätke kieles käpyyn,

Herku pois heläjämästä,

Lakkoo pois laulamasta!
Mistä lie pulma puuttunna?
io Taikee tapahtunna,

Kivistäkö, kannostako,

Vaiko vattu-raunioista,

Vaiko vanhasta sijasta,

Jossa on korppi korvettuna,
15 Musta lintu muokattuna?

Muuanne muuttuu majasi,

Tekkö tuonne tehtaasi,

Sijasi ehtijä,

Maihesi valihtija.
20 Kun otan kokoilta koprat,

Havukalta haahottimet,

kirjain.
16

2251. x |Kuin| pan|ee| laps|en| : *Pitää* panna lapsi. — 2kk:ssa pieni alku-

242

Taudit.

Linnulta lihan pitimet,
Jolla konnan kopristelen,
Miesten syöjee syseen.

25 Tuonne ma sinun manoon
Kirkon kirjavan tyköön,
Satalanan lappeeseen,
Mastin maalatun manoon(l)
Suurille sota-keoille,

30 Mies tappotanterille,
Puremasta, lyytämästä(?),
Ohimia ottamasta,
Ohut on ilman ottamata,
Kaihi ilman kaluamata.

2253. Kaavi. Hyvärinen E. J. n. 134.

06.
Kortteiskylä. Jussi Heikkinen, n.
55 v.

Lapsen itkettäjän loihtu.

Tuonne yskät, tuonne paskat.

Kivut kiukoorwrakkoon,

Pakot saunan salavomeen!

Puun löyly, kivoseMämmin,
5 Hik' ovwvanahavw Väinämöisen.

Outko sinä pantu palakan eistä.

Rahan änskällä rakettu

Tekemään tinkatöitä,

Raskaita rakentaminaan?
io 01 meillä muino'n musta koira,

Rakki rauvankarvallinen

Syömään kylän kirot,

Kylän noijjat noppomaan.

Jos out tuulen tuoma,
is Veen ajama, tuulen tuoma

Vilun ilMnan viskooma,

Niin ota, tuuli, tuuvakses,

Ahava, ajjookses!

Vilu illma, viskataks

2254. Kaavi. Krohn n. 12412.
Hirvisaari. Vanha vaimo.

-85.

Yö-kilka (yö-valvottaja).

Oli mulla muinon musta koira,.

Rakki rauan karvallinen

Syömään kylän kiroja,

Kylän noiat nokkimaan,
s Jonka turpa tulta iski,

Nenä-varsi valkeeta.
Kuiva kuusi kasvuvoon,

Kuiva kuusi, rauta oksa,

Johon silmänsä sitoo,
io Näkimensä näppejää.

Jos et sieltä muuten pääse,

Lyöte laineen selälle,

Laine sun maalle viepi,

Aalto rannalle ajaa,
15 Tuulen henki heiluttaa.

2255. Säyneinen. Krohn n. 12890 a.
—85.

Viitaniemi. Pieni poika.

Itkettäjä.

Mistä lie pulma puuttunna,
Taikee tapahtumia,
Kivistäkö, kannostako,
Vaiko vattu-rauniosta,
5 Vaiko siitä seipäästä,
Jossa on korppi korvennettu,
Musta lintu muokattu
Paha lintu paistettu?

2256. Säyneinen. Krohn n. 12611.
—85.

Säyneiskylä. Kusti Asikainen, 41 v.

Vahottaja kylvettämällä.

Tulo löylyyn, Jumala,
Ite, Jeesus, lämpimään,
Tekemään terveyttä,

Lasten tauteja. 2256— 225lJ.

243

Rauhoo rakentamaan,

i Sovintoo säätämään!

Mistä lie talma tarttunna,
Puuttunna pulma,
Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vattu-rauniosta,
Vaiko siitä mättäästä,
Jossa on korppi korvettuna,
Musta lintu muokattuna?
Muuta muuanne majasi.
Eti elo -sijasi
Ihosta imento raukan,
Karvasta emon kapeen,
Syömästä, kaluamasta,
Veri-leuvon lietämästä!

Kun on vettä päälle pannu:
Huuho Herran hurmeella.
Herran vaahella valele!

2257. Säyneinen. Krohn n. 12573.
—85.
Säyneiskylä. Kusti Hartikainen 44 v.

Lapset kun itki, yö-valvottaja, niin
sitte otti ja pani jauhinkiven päälle
sen lapsen ja toinen mani seinän taa
ikkunasta kysymään, kun se jauho
toinen:

Mitee sinä jauhat?
Toinen sano:
Kilkoo kivellä jauhan

(monta kertoo).

Sitte siitä töytyytti pataa. Pata
oli haahlassa koassa ja toinen oli taas
kysymässä seinän takana:

Mitee sinä keität? —
Kilkoo keitän.

Sitte kun kylvetti, siinä loihti:

»Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kaatamasta.»

2258. Säyneinen. Krohn n. 12603.
Säyneiskylä. Kusti Asikainen, 41 v.

Valvottaja.
Ne on panneet lapsen vaskikatti-
laan, tulen alle ja keittäneet ja vieras-
mies pitännä olla toinen, joka oli
kysynnä:

Mitee sinä teet?

Niin se loihtee:

Kilkoo keitän kattilassa,
Valkeella valvottajoo,

ja sitte vienyt jauhinkiven päälle sen
lapsen. Toinen kysynnä:

Mitee teet? —
Kilkoo jauhan kivellä.

Paasilla pahoo miestä.

Pehmittelen perkeleiltä.

2259. Tohmajärvi. Heinonen n. 3.
-88.

Vepsasalon kylä. Juho Heinonen,
60 v. Kuullut isältänsä.

Lapsen yön itketöstä.

Haivu, halteeton.

Luovu, luomanton[!],

Eksy, emätön,

Ristittyä rikkomasta,
5 Kastettua kastamasta [!J,

Tehtyä teloamasta;

Riko ristimättömiä,

Kaa kastamattomia,

Tekemättömiä teloo!
io Lustussain on mies lujempi,

Rauta paioissa parempi,

Teräksessä tenhosampi;

Minulla on rauta päässä, rauta

suussa,

Rauta harkko hartevoilla;
15 Minulla on sata miestä siiven alla,

Tuhat purston tutkamessa

244

Taudit.

Puhumaan puolestani,

Virkkamaan vierestäni,

Ja ne on kaikki minun väkeäni,

20 Ne on kaikki rautaista väkeä.

Niin jos ei miussa sitte miestä

liene,

Niin nouskoon sitte miehet me-
restä,

Umpi lammista urohot

Puhumaan puolestani,
2 e Virkkamaan vierestäni!

Tuonne ma siun manoan,

Tuonne tungen turmiohon:

Lohen purstoon puna sen,

Hauin hirmusen kitaan,
30 Tuo sitte siun syville vie

Sekä laine laikkoaa.
Tuonne ma siun manoan,

Tuonne tungen turmiohon:

Kipuvuoren kukkuloille;
35 Ei kivet kipuja itke,

Paaet vaivoja valita,

Vaikka paljo pantasihin,

Määritä mätettäsihin.

Mie läpi tungen tuuran putken,
40 Läpi kuuman kirveen silmän.

2260. Tohmajärvi. Hakulinen n. 47.
—89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
7'; v. Kuuli sam. kyl.

Itkettäjälle.

Sules^suus, peitäp^peäs,
Kätkek^kieles kä(p)pyy(n),
Paan^nyt sul(u)ka^suus e(t)-

tee(n),
Hiittä li;mmi;iste\\_vä(l)lii(n),

s Käpy kieleii_kantimee(n)

LeukoiMe(v)viimätäk,

Hammasteh^ha(j)juumatak;

Annak itkiik itika(n),

Vuorelaisev_ voivotella',
io Meäkiim^mäenalase(n)

Käsim^peällä käytyi(n),

Hengih^huokailtui(n)!

Kyllä mie siullek^kyyjji(n>>1
anna(n)

Ja anna(n) ajohevose(n),
io Ajajalle(n) ankaralle(n),

Jottei kynnet köakastele

Si(l)liillä kallijolla.

Täss^ei oös^sini^n) si(j)joos

Sijankaat^tarpeella,
20 Asunnonkaah^himolla

Käsim^peällä käytyi(n),

Hengih^huokailtui(n).

2261. Tohmajärvi. Hakulinen n. 383 .

—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Kun rietas henki valvottaa ja itkettää
lasta ja tekee silmät kieroksi.

Pitää äitin kääriä lapsi riepuun, jos
se ei ole kapalolapsi, ja mennä sen
kanssa maantielle, ottaa siellä lapsi
kämmenilleen ja mitata sillä yhdeksän
pituuttaan kirkolle päin ja yhdeksän-
teen kohtaan heittää se maahan. Sit-
ten pitää äitin ottaa se sukka, joka
hänellä eileisenä päivänä on ollut va-
semmassa jalassaan, kusta siihen ja
kylvettää ripsua sillä lasta vaatteiden
päälle. Sitten pitää äitin hellävarasti
painella lapsen suuta kolmasti vasem-
malla kantapäällään, sitten ottaa lapsi

2260. i yi. [kyji[jji(n)].

Lasten tauteja. 2261—2267.

245

siitä ylös ja syleksiä kolmasti kirkolle
päin lapsen ylitse ja sanoa1:

Anna2 nyt, Herra, heleppo tälle,
Turvan2 tuokoon Jumala!

2262. Eno. Krohn n. 8385. —85.

Rahkeen kylä.

Kun lapsi itkee, niin tehään tikuista
ihmisen muotonen risti, jotta tulee
käet.punasella langalla javalkee riepu
huiviksi ja:

Mailma itkeköön,
Minun lapseni elkmi!
Niin sitte se itkii pääs.

2263. Juuka. Krohn n. 11767. — 85.

Kajoo. Eerikka Yletyinen, 58 v.

Lapsissa kun oli valvottava, ne kun
itki yöt ja äystäs, sitte veivät sen lap-
sen haltijat sen lapsen seulaan kiven
päälle ja siinä jauhovat 9 kertoo kivee
pyöräyttivät vasta päivään ja siinä
panivat toisen kiven alle, sitte kysy-
vät siinä jauhaissa:

Mitee sinä jauhat? —

Kilkoo.
(9 kertoo). Kun pani lapsen kiven
päälle, niin sano:

Minä ajan kilkoo kivellä,
paaella pahan väkee.

2264. Rautavaara. Krohn n. 10707.

—85.
Honkamäki. Antti Pitkänen 68 v.

Kun lapsi itköö.
Kun lasta on kylvetelly saunassa
iltasella, niin pujotellu reisiinsä läpi
2 kertaa [myötä-] ja [yhden kerran
vastapäivään] ja sanonna jotta:

Anna itkee itikan,
Määkiä mäen takasen,
Vuoressa voivotella,
Pirun pitkin huokailla.

2265. Nurmes. Krohn n. 10230 a.

—85.
Palojärvi.

Itkettäjä.

Mitä sinä jauhat? —
Minä jauhan kilkoo kilisevee.

2261. * ja [loitsiaj sanoa :j. s.
2267. ! kk:ssa pieni alkukirjain.

2266. Nurmes. Nurmion. 1209. —91.
Mari Korhonen, 70 v.

Lapsi paineista.

Anna itkiä itikan,
Määkiä mäkärän,
Vuoreisen voivotella,
Pirun pitkän huokaella,
5 Jotfei minun lapsen
Tarvitse itkeä ikänsä.

2267. Nurmes. Nurmion. 1663. — 90.

Jos lapsessa on liika valvottaja, pi-
tää sen asettaa jauhin kiven päälle ja
jauhattaa kiviä. Toisen henkilön pitää
olla mukana ja kysyä:

Mitä1 jauhat?
Jauhattaja vastaa:
Kilikaa,

ja jauha[a] yhä. Toinen taas kysyy:

Mitä1 jauhat? —

Kilikaa,
vastaa jauhaja2 ja jauhaa yhä.

Mitä jauhat? —

Kilikaa.

Kun kolme kertaa on kysytty ja
vastattu, lähtee lapsesta valvottaja.

2 kk:ssa pieni alkukirjain.
- 2 |toinen| : *jauhaja*.

246

Taudit.

2268. Nurmes. Nurmio n. 1666. —90. \

J. Anttila.

Lapsesta vieras itkettäjä.

Kun lapseen tulee vieras itkettäjä,

häviää se, kun itkevän äiti menee

jauhinkiviä pyörittämään1 sillan alle

(lattian alle) ja pyörittäissään huutaa:

Kuuluuko mitään?
Lattialla olevain pitää vastata:

Ei.

Kysymys ja samoin vastaus pitää
uudistettamaan kaksi kertaa.

2269. Nurmes. Nurmio n. 2336. —92.
A. Pulkkinen.

Lapsesta valvottaja pois.

Kuin lapsessa alkaa asua valvottaja,
niin pitää äitin panna tulisia hiiliä
kattilaan ja sillä kiertää lapsi 3 kertaa
myötäpäivään ja kerran vastapäivään
ja sitten viedä hiilet ulos ja heittää
ne vaseman olan yli menemään ja
tulla taakseen katsomatta sisälle.

Huom! Kuin konstia alkaa teke-
mään, niin pitää panna sauna läm-
mitä ja kuin äiti tulee hiilteen vien-
nissä], pitää hänen kaapata lapsi ja
viedä saunaan, jossa kylvettää lasta
kylmällä vedellä ja kylvöttäessä loih-
tee:

Mää mahti Matti
Kirkon kirjavan sivulle,
Sata lauvan lappeeseen,
Siel on äijän äänetöntä,
s Paljon pikkusta perettä;
Siel on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahan tekiät,
Siel on luutonta lihaa
Syödä miehen nälkäisen.

io Haukata halun alaisen!

Kun sen on tehnyt, niin pitää pujot-
tua lapsi jalkoin välitse 3 kert. vasta-
ja 2 k. myötäpäivään ja viedä pirttiin,
niin on taudista päässyt.

2270. Pielisjärvi. H. V. Kotiseutu,
1912, n. 7, (s. 117).
Taikatapoja pienen lapsen hoidossa.

Yönitkettäjä oli lapsessa silloin kun
se oli levoton eikä nukkunut hyvästi
yöllä. Oli lämmitettävä sauna ja
haettava »puapo» kylvettämään ja
loihtimaan. Loihtusanoja en enää
muista muuta kuin viime säkeet:

Makaa niin kun mallatsäkki,
viru villakuontalona!

2271. Pielisjärvi. Valve n. 419. —10.
Mustal. A. H. Berg, s. 1866. Mp.
Helsingissä.

Yön itkettäjä.
Kun lapsi öisin itkee, niin se pyö-
ree-Sikke pani sen käsikivelle ja pyö-
ritti 3 kertaa myötäpäivää. Sen lap-
sen äiti seisoi vieressä, ja aina kun oli
yhen kerran pyöräyttänyt, niin se
kysyi:

Mitä sinä jauhat? —
Yön itkettäjää,

vastasi Sikke. Kolmasti se niin kysyi.
— Sitten lämmitettiin sauna ja solmet-
tiin vastaan punaisia, sinisiä ja mustia
lankoja ja kylvetettiin sillä vastalla ja
äiti1 taasen kysy:

Mitä sinä kylvetät?

johon Sikke vastasi:

Yönitkettäjäistä.

2268. l pyörittämään |saunan| sillan : p. s.
2271. > ISikkej : *äiti*.

Lasten tauteja. 2271—2276.

247

Sitten kun se viimeisen kerran löi sitä
vastalla, niin sitten se pisti sen omaa
tavaraansa vasten ja antoi sen antaa
siihen 3 kertaa suuta.

2272. Pielisjärvi. Krohn n. 8686.
—85.

Kuoralahti. Vaimo.

Itkettäjä.
Ennen ori-hevonen kun oli tässä
meillä, niin orin-hevosen längistä 3
kertoo lapsensa yli työnti ja sitte läksi,
jos toisessa aitassa ruumiita piettiin,
siellä 3:sti lapsella ruopasuttaa (sitä
ruumista jossa piettiin) periseinää.
Sitte kysy toinen nainen:

Mitee sinä sieltä etit?
Sitte sanoo niin että:
Lapselleni unta etin.

Jos lapsia repäsee.

2273. Kaavi. Krohn n. 13200 a. —85.
Hirvisaari. Leena Räsänen, 56 v.
Jos rupee lapsia repäsemään ohi-
moista ja mulkuista, niin siinä pitää
olla puun kupeissa, kun on lepissä ja
koivuissa kuoren alla pienet kuin nys-
tyrät puun alla, niitä sanotaan puun
ruviksi. Niitä kun 9 oisi tai 3 yhek-
sää, niillä sitte painellaan ja siinä
ala-kuun kannalla, torstai-iltoina,
maanantai iltoina ja sunnuntai-aamu-
na, 3:na kertana. Sitte ottaa 3 poh-
j äpärettä ja niihin tehä 3 viiskan-
too aina päreeseensä ja sitte ne sy-
tyttää tuleen 3 pärettä palamaan ja
siinä sitte pitäs loihtee:

Minä painelen sitä repäsijee,
Paino o, ellys kasvoo,
Kaihkoo katoissas,

Ka eli päivä vieretessäs,
5 Kaihemma sinä painoo,
Virhemmä sinä vierry!

Ja hierimen päihin ja kapustan
pohjiin niihin samate teköö 5 kannat
ja vasaran päähän, jolla on ruumis-
nauloja lyötynä; niihin tehä veitellä
5 kannan ja niillä painella ja siinä
pitää nimittää päivän nimi:

Nyt on viime kuun kato-torstai
tai nyt on viime kuun juhla-aamu.

Korvanvuoto parannetaan.

2274. Liperi. Manninen, I. n. 424.
—14.

Leppälahti. Kalle Mononen, 52 v.

Korvavuoto paranne taalwlapsesta:
otetaan torstai- tahip„pyhäu aamuna
koi0 mesta tervaskannosta lastu kus-
tain, niillä kaivellaav„visvoo lapse>;w
korvasta ja viimev„viijääl„lastut nii-
neen „kusiispesääj„ ja sanotaan:

Tuoss^1 or^ruokoo!

Kun lapsen jalka on kipeänä.

2275. Kaavi. Teräsvuorin. 897. —11.

Niinivaara. Paavo Miettinen, 40 v.
Mp. Söörnäisten kuritushuoneella.

Kun lapsen jalka on kipeänä, niin
sanotaan sille rohkaisevasti:

Itikan jalka poikki
Ja lapsen jalka terveeksi!

Kun lapsi palaa kuumassa
vedessä.
2276. Nurmes? Ikonen,P. n. 210. —93.
Kun lapsi kuumassa vedessä palaa,
niin pitää ottaa kolmesta kohti sitä
samaa vettä ja sanoa:

2274. 1 kk:ssa on pieni alkukirjain.

248

Taudit.

Tuo1, akka, vilua vettä
paikalle palaneelle!

Lapsen kylvetys.

2277. Uukuniemi. Berg n. 1 a. — 74.
Anni Tijainen, kuullut Matti Kupa-
riselta.

Ensin on sauna lämmitettävä ukon-
ilman särkemillä puilla. Kun sitte
mennään lasta kylvettämään, lausu-
taan:

Puun lämmin, kivosen lämmin,
ves' on vanhan Väinämöisen,
meren vesi, kuninkaan raha,
pereen löyly, pereen lapsi;
5 korppi potemaan, harakka sairas-
tamaan!

Kylpyvedessä pitää olla raha, ja
vieläki parempi, jos siihen saatais
punainen sammakko, jonka selkään
vasemman käden nimettömän sor-
men kynnellä piirustetaan »viiskanta».
Sen perästä luetaan Isämeidän, »mutta
päästä» asti, vaan ei päätös-sanoja.

2278. Suistamo. Krohn n. 5540. — 84.
Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.
a. Kun meni saunaan lapsen kera :
Terveh löyly, [terveh] lämmin,

Ei ole löylyn löytämistä,
Lämmäsen lähettämistä,
Kivosen lämmin, halkosen löyly,
5 Löylyn minä sorran orres parteen,
Ta tapahutan tanteren,
Oikiel hengel bladentsal.
Anna rauha tervehyt,
Mitä raataa sukus, mitä isä,

io Mitä emä suvaitsoo lämpee,
Kuin isä suvaitsoo, muka hän

suvaikahese.
Tämän löylyn löytäjessä,
[Lämmäsen [ lähettäjessä,
Anna mi (?)lämmäsen lähetän kuin

15 on isä lämmäsen löytänyt, ta emä,
Muka oigie hengi bladentsu.

b. Sitte panee ensi kerran vettä
päähän.

Kuin on vesi kultanen kuningas
puhastanut kaiken, puhastakkah
oikieh henkeh bl[adentsah].
Vesi kultanen kuningas praaved-
noi syöttäi.
5 Peskäh, puhastakkah,
Oikien hengen [bladentsan],
Puhastakkah purmuseks,
Päästäkäh pääskyseksi

Sitte kuin kylvetät, otat ääres.

c. Sitte veteen panna hopiaa, sitte
sanoo:

Vallakkaa, peskää, puhastak-

kaa,
kun on saattanu enne Jumal,
meiän puhas on päinen praavednoi,
moiseksi puhastakkaa, hospodi
syöttäi oikien hengen blfadentsn].

d. Sitte pirttiin kun tuo, sitte heit-
tää sen pätsin eustalle:

Terveh teille, terveh meille,
Maa emä, kultanen kuningas syöt-
täi,
Anna rauha, tervehyt
Uuvelle tulijalle,
5 [Uuvelle J matkalaiselle miehelle

tälle.

Kun on mies:

2276. * kk:ssa on pieni alkukirjain.

Lasten tauteja. 2278—2280.

249

Terve maa emä, [kultanen ku-
ningas syöttäi].
Terve maille, [terve] manterille,
Pyhän [pellon pientarillej ,
Anna rauha, Jumala,

10 Minun oikiel [hengel bladentSal]
Rauhaa tervehyt[tä] eleä,
Vasta minä nygöi ilmal ilmavul.
Spoasa ta Bohuroditsu,
Anna rauhaa, tervehyt[tä]

15 Oikiel hengel!

e. Sitte panet kätkyöft, sinne pane
olkii, millä on emällä alla lapsensaan-
ta-olkie. Taatse kierrät, jotta ei häneh
tule suutelusta, sitte kivellä, ta keritsi-
millä leikkaa navan:

Kiven kovus olka h

Rauan lujus halUe

Olkah oikiel hengel.

Min verta kiveh tarttuu,
5 Sen verta tarttukah

Oikieh henkeh.

Min [verta] rautah tarttuu,

Sen verta j. n. e.

(eikä rautah tartu mitään neneä).
Mitä raati e isä,

Mitä raatie emä,

Mitä valtu-vanhemmat?

Sitä sinä ole.
s Mitä on laitettu sängyksi.

Makaa kuin maatitsu (= matto)

Viru kuin vesi-hako!

2279. Suistamo. Angervo n. 18.
-28/n06.

Muuanto. Iivana Shemeikka. Mp.
Helsingissä.

Lapsenkylvetysloitsu.

Piästä, luoja, piästä, luonto,
Näissä päivissä pahoissa,

Eläimissä vaigioissa,

Kylän suissa, kylän kiroissa,
s Akkojen ajatuksissa,

Pardasuien paginoissa!
Mäne, konna, kodihis,

Paha, moahas pagene!

Ota hiiessä hevonen,
io Vallitse varsa paras,

Ajoakses, lennättääkses!
Mänes sinne, jonne käsken:

Pimiähän Pohjolan;

Sielläb' on muut murhamiehet,
i5 Igäset pahantegijät

Pimiäss' on Pohjolass',

Sielläb' on luudointa lihoa,

Suonnetointa pohkiota

Syyväkses, kalutakses,
20 Purrakses, jäyteäkses.

2280. Suistamo. Härkönen, I. n. 87.
—00.

Loimola. Matrouna Oleksouna, 57 v.
Oppinut lapsena.

Lapsen kylvetys-virsi.

Menes, konna, kodijas,
Paha, muahesi pagene
Ennen päivän nousemista,
Koin Jumalan koittamista,
s Auringon ylenemistä,
Kadehen havatshumista!

Ken lienöö kadehin katshon-

nuh,
Silmin kieron keksinnyh,
Silmät verda vuodakkahe,
io Rasvua rapattakkah!

Piästä, Luoja, piästä, luondo,
Piästä, piälline Jumala,
Piästä päivistä pahoista
Oigie hengie bladentshua,

250

Taudit.

i5 Aijois atkaloist.i!

Ken midä lienöö ajatelluh,

Kodihese koidukkah,

Lapses lausukkah!

Ollet simdeluksis, siädälyksis,
20 Pahoin akkoin ajatuksis,

Kusikinttuloin kiroissa. . .
Jos ei käyne minun käjet,

Sobine minun sormet,

Käygähes Luojan käjet,
25 Sobikkah Luojan sormet!

Täi tunnil, täi hetkel

Piästä, pellasta,

Oigie hengie pladentshua!
Terveh, löyly, terveh, lämmin,
30 Tervehytty tegemäh,

Rauhua rakendamah!

Löyly orsih, löyly parsih.

Löyly kiuguvan kiveh,

Löyly saunan sammalelle!
35 Ei kivi kibuja huoli,

Puasu1 vaivoja valita.

2281 . Korpiselkä. Relander, O. n. 329.
—95.

Tsokki. Marppa Feodorovna, synt.
Vornanen Tolvajärveltä.

Lasta päästetään taudista, viedään
saunaan, lyödään löylyä ja luetaan:

Lyö löylyy, lähene lämmä
Näillä kuumilla kivillä,
Palavoilla1 poadaroilla!
Lapa on isän, laps on emän,
s Laps on pyhän pohdrodan.

Peässä, luoja, peässä, luonto,
Näistä päivistä pahoista,
Sigehistä sitkelmöistä.

Mieron akkoin ajatuksista,

io Kusikinttuloin kiroista,
Vesi vii voin vihoista!
Peässä, luoja, peässä, luonto,
Peässä, peälinen Jumala,
Miun käsin käydyöndän.

15 Hengien huogajelduodan!
Neitsyt Maaria emonen.
Pyhä piika pikkarainen,
Tuo pullo puhasta vettä,
Kauha kullan karvallista

20 Lastan peästämää, pelastammaa!

2282. Korpiselkä. Belander, O. n. 330.
—95.

Tsokki. Marppa Feodorovna, synt.
Vornanen Tolvajärveltä.

Lasia päästetään taudista.

Hui pois, häbie ulos
Tämän lapsen lainehista,
Tämän tuomen turmallista,
Tämän vaimon ruumenista!
5 Hui pois, häbie ulos
Ristittyä rikkomasta,
Kastettuo kaatamasta.
Mäne tuonne tuppolaan,
Lennättele leppolaan,

io Ota hiien suuret sukset,
Leppäset leyhkiät,
Mäne yheksän meren yli.
Puoli merta kymmenettä,
Kun et kuuluis kuuna päänä1,

15 Näkyis ilmoisna igänä
Miun lapsessan oigiissa
Hengessä bladentsas,
Miun käsin käydyödän.
Hengen huogajelduodan.

2280. 1 seinänrako.

2281. x Palavilla : Palavoilla.

2282. » päänjn|ä: p.

Lasten tauteja. 2282—2284.

251

20 En käy omin käsin
Käyn on käsin Jiesuksen,
Valan Jiesuksen verellä,
Himhon Herran hulvehilla,
Meren voahella valelen.

25 Mih käynöö miu n käden,
Sih käyköö Jiesuksen kädet,
Mih sopinoo miun sormet,
Sih sopinoo Jiesuksen sormet.

2283. Korpiselkä. Härkönen, I. n. 189.
—00.

Tshokki. Sergei Tshokkisen emän-
nältä Marfa Vornaselta, 52 v. Kotoi-
sin saman pitäjän Tolvajärveltä ja
sanoi »sanojensa» olevan Shemeikan
pohjaa.

Lapsen päästö.
Löylyn lyyvessä sanottiin:

a. Lyön löylyn, Lähene lämmä,
Näillä kuumilla kivillä,
Palavoilla puaderoilla!

Sit otettih lapsi laudasil ja kylve-
tettih, sanoen:

b. Piässä, Luoja, piässä, luondo,
Piässä, piälline Jumala,
Näistä päivistä pahoista.
Sikehistä, sitkelmöistä,

5 Kusi kinttuloin kiroista,

Veri viivoin vihoista!

Piässä, Luoja, piässä, luondo,

Piässä, piälline Jumala!
Hui pois, häbie ullos
io Tämän lapsen lainehista,

Tämän emon kadosen,

Emon tuoman tunnollisen,

Emon rauvan karvallisen,

Ristittylöi rikkomasta,
is Kassettuloi kuadamasta;

On rikkuo ristimätöindä,
Kastua knadamatoinda.

En käy omin käsin,
Käyn on Jiesuksen käsillä,

20 Voijan Jiesuksen verellä,
Hu uho n Herran hulmehilla,
Meren vuaholla valelen.

Neitshut Maaria1 emoni,
Pyhä piiga pikkaraini,

25 Tule tänne, tarvitahe,
Hädähistä huuvetahe!
Tuo pullo punasta vettä,
Kauha kullan karvallista,
Miu] on tiälä piässettävä

30 Oigie hengi bladentsha.

Piässä, Luoja, piässä, luondo,
Piässä, piälline Jumala,
Minun käsin käydyjäni,
Hengin huogajelduodani!

35 Jogos silm' on täh pannen

pandu,
Pannen pandu, taiten tehty,
Ratkattu rahoin perästä?
Mänes tuonne tuppeljah,2
Lennättele leppoljah,3

40 Ota hiijen suuret sukset,
Leppäset leyhkijät sukset,
Yheksän meren ylithsi,
Puolen merdä kymmenettä.
Kun et kuulu kuuna piänä,

45 Nägyis et sinä ilmoisna igänäh!

2284. Suojärvi. Krohn n. 5840. —84.
Leppäniemi. Okulina Sakovna, 67 v.
Lapsen kylv[etys].

Neitsyt Maaria emonen,
Pyhä piika taivollinen,

2283. * kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 tuppe|-|ljah : t. — 3 leppo[-|ljah : 1.

252

Taudit.

Tule tänne, tarvitaan,

Näille töille työnnyttäjes,
5 Näille asioille asettajes,

Yheksän meren ylitse,

Kymmenen meren sivutse,

Tule tänne, tarvitaan,

Tämän oikian hengen bladentsan
päästäjes.
10 Tuo, sano, kultanen vasta,

Hopijaiset lehet,

Tuo vasta tullessasi,

Vallitse varpaset vaskiset,

Huolita hobijani,
is Kudo(?) vastane kultane!
Löylyseni lämmäseni,

Ei ole löylyn löytämistä,

Eikö lämmäsen lähenemistä,

Ken lienöö katehin katsonut,
20 Tähän oikiaan ristikansaan,

Silmät verenä ra&anna ravettakaa

Päästä vellasta oikieta

henkie bl [a dentso a ] !

Kuuhuen, päiväsen valkevuoksi,

Meri-vein selvevyöksi,
25 Veri silmäs vuotakaan,

Liiku pois, liika luonni,

Pakene pois, pakana henki,

Ennen päivän nousentoa,

Auringon ylenentöä,
30 Päässä tuos on kolmes pahassa,

Partasuien pakinoissa,

Akkoin ajatuksissa,

Kusikinterien kirolois,

Paskapersiein pakinois.

2285. Suojärvi. Krohn n. 5793 b.
—84.

Huttula. Agafia Davidov, 55 v.
Kuuli isältään David Grigorjov Nor-
palta.

Lapsen kylv[etys] .

Menolainen ilman lintu,

Meren yheksän [ylitse],

Puolen [merta kymmenettä],

Tullut on tuho käteen,
5 Hätäpäivä vastaan,

Ota sulka sulalla maalla,

Suuren vaaran kukkuralla,

Kipeille on voiteiksi,

Pahoille on parantehiksi.
io Kivut maahan kirvokkaan,

Pakot maahan pakkukaan,

Keskellä [kivuttomaksi] ,

Päällä [tuntumattomaksi] ,

Paremmaksi entistään!
15 Oi ukko ylinen Jumala,

Pilven päällinen Jumala,

Tules tänne, tarvitaan

Katehet kaatumaan,

Vastuksia voittamaan,
20 Lihan soita (!) sortamaan,

Pahan [päitä] painamaan.

[Katehet] kaatumaan.

Löyvä isäntäs, löyvä emäntäs

Ennen päivän nousemista,
25 [Ennen päivän] laskemista,

Koi Jumalan koittamista,

Auringon ylenemistä.

Päässä on päällinen Jumala,

30 Ennen [päivän nousemista j. n. e.

Neitsyt Maaria emonen,

Pyhä on piika taivollinen,

Tules tänne, tarvitaan,

Tuo vasta tullessa,
35 Varvut vaskiset vallitse,

Lehet kultaset kuvoa,

Päivän lapsi on päässet tävä.

Päässä on puun puhtahuoksi,

Päivän valkehuoksi,
40 Ilman selkehvöksi!

Lasten tauteja. 2285—2288.

253

Olona, boabuskani,
Tule yheksän meres yli,
Puoli [merta kymmenettä],
Tule tänne tukalla päin.
45 Lennä tänne levällä päin,
Päivän lapsi [on päässettävä].
Tuo on vasta tullessasi,
Varvat [vaskiset valitse],
Lehet [kultaset kuvoa],
Päivän [lapsi on päässettävä

j.n.e.]

2286. Suojärvi. Salminen, V. n. 2685
—20.

Turhanvaara. Outi Feodoran nainen.

Pienii läpsii kylvettäjes.

N. N. suudei, saadei,
Kuzikinterein kirois,
Miesten mielimuurejs,
Naisien naimois sanois,
5 Itse syökää, itse juogaa
Ennen päivän nousendoa,
Auringon ylenendöä.
Kuolien mielien mahan,
Igiloppun ihon (mängeä),
io Elgeä oikie hengie bladentsah

tarttukkah;
Peästä, Luoja, peässä, luomi,
Peässä, peällini Jumala,
Luut luuh, lihat lihah,
Jäzenet jäseneh!

Ojennetaa jalgaa da kättä peästä.
Mi Iivanan päivän kerätää, niil vas-
taksill kylvetetää.

2287. Kesälahti. Lilius n. 450. —91.
Villala. Anni Ketolainen, 50 v.
Kun lasta kylvetettiin, sanoi minun

anoppini:

Mistä on pulmat puuttununna,
Taikoloita tavannunna?
Kivistäkö, kannoistako,
Vaiko vanhoista akoista,
5 Vaiko sai seipähistä,
Josta on korppi kohtittuna.
Musta lintu muksittuna?

2288. Rääkkylä. Vinter ja Hannik.
n. 153. —87.
Oravinsalo. Heikki Makkonen, 72 v.

Lapsen kylvetysluku.

Maasta synty suuremmoinen,

Maasta synty pienemmäinen,

Maan poika minnäi lienen.

Jos ois, Moarii, maasta lienet,
5 Moarii, maahan maatuvuu,

Peltohon peräkiviksi,

Niittuhun nitakiviksi,
En puhu omalla suulla,

Puhun suulla puhtahalla,
io Herran hengellä hyvällä,

Lempeällä läyhyttelen.

Tule, Luoja, loihtemaan,

Jumala, puhelemaan!
Mehiläinen, ilman lintu,
15 Tuo vettä tullessasi

Heiluvista hettiistä,

Väikkyvistä lähtiistä,

Jolla pesen pelmostani,

Punastelen pulmostani
20 Hurme paitoini pahoista,

Veri kinttuini kiroista1,

Omista ajatoksistani,

Pakinoista partasuihen,

Pakinoista parrattomain.

2288. x kirosta : kiroista.

254

Taudit.

2289. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n.
335. —02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa.

Lapselle loihitaan:

Onko tuskat tuulen tuomat,
vein vetämät,
kevät ahavan ajamat?
Tass'1 ei ou siun sijjoos
5 sijankaan tarpeeks'.

2290. Liperi. Krohn n. 11094. —85.
Tiina Liisa Bolander, 61 1/3 v. (isän-
isä Göteporista). Kuullut Liperin kir-
kolla äidiltään Margareta Vestmanilta,
joka kuoli 40 v. sitten 68 v. vanhana.

Lapsen kylvetys.

Tule löylyyn. Jumala.

Ite ilman lämpöseen,

Tekemään terveyttä,

Rauhoo rakentamaan!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,

Hiki on vanhan Väinämöisen.

Joka löylyä hyvee,

Se kipeille voiteiksi,

Vaivoille parannukseksi;
io Joka löylyä pahoo,

Se ovesta pellolle!

En puhu omalla sulia,

Puhun suuren Luojan suulla,

Herran hengellä hyvällä,
is Läikyttelen lämpimällä,

Läpi luun, läpi jäsenten,

Läpi lämpösten lihoin,

Puhki suonihen punasten.
Neitsyt Maaria emonen,
20 Tule pian, | valeen jouvu/1,

Väleemmin tarvitaan,

Hätäisen huutoon,

Pakkoisen paruntaan!

Tuo pullo puhasta vettä,
25 Kuppi kullan karvallista,

Heiluvasta hetteestä,

Läikkyvästä lähteestä,

Jolla peiponen pesekse.

Pulmunen puhistelekse,
30 Valelekse vaimon lapsi,

Tänä suurena suvena,

Tänä Jeesuksen kesänä,

Tänä Herran helteenä.
Nyt on suuri sunnuntai,
35 Julkinen Jumalan juhla,

Nyt on liian liike-aika,

Pois pahan pakenemisen aika.

Pois liika liikkeelle,

Pois paha pakenemaan,
40 Ristittyä rikkomasta,

Tehtyä teloomasta,

Saatua saloamasta,

Emon tuomasta erästä

Kaiketiki kannetusta,
45 Tämän löylyn löytyviltä,

Tämän saatua sanoman,

Minun käsin käytyäni,

Näpin näppäiltyäni.

Avun Herra antuvoon,
so Hoivan suokoon Jumala!

Päästä Luoja, päästä luonto,

Päästä päällinen Jumala,

Siteistä sitkeistä,

Pannoista pahosta,
so Summehin suunteistä,

linehnoisen istaroista,

Pakinoista partasuihen,

2289. » kk:ssa pieni alkukirjain.

Lasten tauteja. 2290—2293.

255

Pakinoista parratonteu,
Juonteista jouhi-suuhm,

60 Juonteista jouhittomiin,
Kusi-kinttuin kiroista,
Paska-paitoin pahosta,
Veriv-in vihosta,
Lakkipäihm lauseista,

65 Lakittomain lauseista,
Tämän löylyn lyöpyviltä,
Tämän saatua sanoman,
Minun käsin käytyäni,
Näpin näppäiltyäni.

70 Avun Herra antuvoon,
Hoivan suokoon Jumala!

2291. Liperi. Krohn n 11119. —85.
Tiina Liisa Bolander, 61 l/s v. (isän-
isä Göteborgista). Kuullut Liperin
kirkolla äidiltään Margareta Vest-
manilta, joka kuoli 40 v. sitten 68 v.
vanhana.

Lapsen kylvetös.

Mistä lie pulma puuttununna
Taikee tapahtununna,
Kivestäkö, kannostako,
Vaiko vanhosta akoista,

5 Vainko vattu-raunioista,
Vainko siitä seipäästä,
Jossa on korppi koirittuna,
Musta lintu murhattuna?
Tule turvaksi Jumala,

io Helppo hengen haltijoista,
Vara vaimoista pyhistä,
Turva luonnon tyttäristä!

Uni ulkona kysyy,
Unen poika porstuassa:

15 Onko lasta kätkyessä,
Onko pientä peitteissä,
Vakaista vaatteissa?

Tule tuutuhun unonen,
Käy unonen kätkyehen,
20 Lapsen pienen peitteeseen
Vakaisen vaatteeseen,
Jotta saisi äiti maata.
Valtavanhemmat levätä.

2292. Säyneinen Krohn n. 10929.

—85.
Säyneiskylä. Juho Riekkinen, 17 v.

Lapsen kylvetys.

Tule löylyyn, Jumala.
Isä ilman, lämpimään
Tekemään terveyttä,
Rauhoo rakentamaan!
5 Tuo pullo puhasta vettä,
Kaksi kullan karvallista,
Jolla peipponen pesekse,
Varpunen valaakse.

2293. Tohmajärvi. Hakulinen n. 333.

—91.

Värtsilä. Taloll. Pekka Nissinen,
36 v. Kuuli äidinäidiltään Anna Koleh-
maiselta, jonka mies ollut Kemien
tietäjä- Kolehmaisia.

Lasta kyl(y)vetettäissä yskässä.

Mistä o (n) yskät yhtynynnä,
Rykimiset ryytynynnä,
Paskatauvvit tarttununna,
Vesv— inko vihosta,
5 Kuskinttuinko kirosta?

Ja loihtiissa peretääl Jasta ehti-
mi(s)seevwvastalla ja sittä solotetaavw
vasemmasta kantapeästä vettä iapse(n)
suuhujja sittä temmästaaljaps va-
semmasta jalasta ylös ja riiputetaa(n)
sitä sittä.

256

Taudit.

2294. Kiihtelysvaara. Vallaskangas
n. 22. —11.

Lapsen loitsu.

Pese Jeesuksen verillä,
Hunho Herran3 hurmehilla,
Herran vuahilla valele
Kuun kukeeks,
5 Päivän näkeeks,
Mermiehen selkoseksi

2295. Tuupovaara. Turpeinen n. 2.
— ^ 03.

Kovero. Eriika Kohvoll', 70 v.

Lasta kylvettäissä.

Lyö löyly, lähätä lämmin

Läpi1 kiukaan kivistä,

Läpi saunan sammalista,

Kivisestä kiukoasta,
5 Rautasesta rauniosta.

Hyi!

Mistä lie pulmat puuttununna,

Kivistäkö, kannostako,

Vaiko vatturauniosta,
io Vaiko vanhosta akosta?

Vain mistä lie yskät yhtynynnä,

Paisu nunna pahat tauit?
Meneppäs hongissa hohaten,

Petäjissä peppuroiten,
15 Mene karsinoissa kahisten!

2296. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 40.
—46.

Lasta kylvettäissä.

Päästä, Luoja, päästä, luonto,
päästä, päällinen Jumala,

somehista, suuteluista,

naisten naarojen sanoista.
5 kusikinttujen kiroista,

hurmepaitojen pahoist.i.

pakinoista partasuihen,

Joreista jouhi suihin.

kyläkynnän kykkäröistä,
io hivuspitkän pinttehistä!
Päästä1, Luoja, hiomoasi,

jumala, puhelemoasi,

Luojan luomilla sanoilla,

pyhän hengen säätämillä!
is Makoa yöt ulajamatta,

päivät ilman itkemättä.

elä kuule kupsavia,

kupsavia, kapsavia.

ripsavia, rapsavia,
20 kesäheinän heilausta;

makoa kun mallatsäkki,

ole kun olkikupo,

viru kun villakuontalo,

ole kun ennen emäsi kohussa,
25 kantajasi kainalossa.

syöttäjäsi syänalassa!
Tule löyly hyn, Jumala,

iso ilman, lämpimähän.

tekemähän terveyttä,
30 rauhoa rakentamahan!

Puun löyly, kivosen lämmin,

hiki vanhan Väinämöisen.
Neitsyt M[aaria] e[monen],

rakas äitisi armollinen,
35 tule työ tuntemahan,

pahasi parantamahan,

ennenkun sanon emolle,

2294. x kk:ssa pieni alkukirjain.

2295. x Säkeissä 2—3, 5, 8, 10, 12, 14 on kk:ssa pieni alkukirjain.

2296. l Säkeissä 11, 15, 27, 31, 39 on pieni alkukirjain.

Lasten tauteja. 2296—2299.

257

virkan valta-vanhemmalle!
Tule saunahan saloa

40 ilman uksen ulvomatta,
saranan narahtamatta,
nämä pulmat purkamahan,
kykkäröt kerittämään,
rikonnaiset riipimähän,

45 puutunnaiset purkamahan!

2297. Ilomantsi. Niemi n. 326.
— 10/7Ö9.

Melaselkä. Outi Riihponen; Äglä-
järvessä syntynyt.

Saunaan kun menöö, sanoo:
Ei oo riien riipomista,

Ei oo konnan koskemista;

Syön syöjät, puren purijat

Omastani lapsestan.

2298. Ilomantsi. Krohn n. 6895. — 85 m

Ontronvaara, Ierikka Ikonen, yli
30 v.

Lapsen kylv[etys~\.

Tule löylyyn, Jumala,
Isä ilman, lämpimään
Tekemään terveyttä,
Rauhoa rakentamaan!
s Mistä lie pulmat puuttununna,
Taikeat tapahtununna,
Kivistäkö vai kannoista.
Vainko vanhoista akoista
Vainko vatturaunioista
io Vainko siitä seipäästä,
Jossa korppi koinittiin,
Musta lintu muokattiin?

Tauti, mää tuulen teitä myöten,
Ahavan rekiajoja!

17

15 Tuulen on punanen pursto,
Joka viiä viilettää,
Pohjan pitkälle perälle,
Laukoille Lapin rajoille.
SielF on uutta, sielT on kystä,

20 SielF on luutonta lihoa,
Suolatonta(I) pohkeeta,
Syvä miehen nälkäisen,
Haukata halun alaisen.

Kun ei liene minussa miestä.

25 Ukon pojassa uroota,
Onhan tuossa veljessäni,
Joka Hiiessä asuu,
Helvetissä puuhovaa,
Jonka paisto parta karvat,

30 Niinkun männikkö mäjellä,
Jonka tukka tuurottaa,
Niinkun lehto liepeellä.
Uuestaan pääsöö Pohjolaan,
Siell' on ukko Juutas,

35 Jolla on pahka otassa,
Josta saapi Juutas maljan,
Pirulainen piimäkauhan.

Sillä se sitte keittää ne voiteet.

2299. Nurmes. Nurmio n. 1237. — 91.
Mari Korhonen, 70 v.
Lapsen päästö.

Mist' on pulma puuttununna,
Taikee tapahtununna:
Kivistäkö, kannoistako
Vaikko vattu rauniosta
5 Vaikko siitä seipähästä,
Jossa korppi koinittiin,
Musta lintu muokattiin,
Vaikko veri v — ? vihoista,
Vaikko parta suinen suuteloista'"

258

Taudit.

Lapsen päästäminen kiroista.

2300. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n.
249. —02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen. —
Kuullut Jaakko Tarkkoselta Kiteen
Potoskavaaran kylässä.
Läpsii kiroista loihittiin:

OH' mulla ennen musta koira,
rakki vauvan karvallinen,
jonka linnassa lihotin,
kaupungissa kasvattelin
5 syömään kylän kiroja,
kylän noitii noppimahan.

Kun lien°t kotoinen koira,
pistä piäs penkin alle,
kun lienet kyläinen koira,
io mäne isäntäs iltaselle,
emäntäs uamuselle,
muun pefrees murkinalle!

Kyllä mie sulle kyyvin annan,
annan mie sulle ajohevosen;
is mää tuonne vuoreen munimaan,
kallioon kapuaminaan!
Sitte sanottiin:
Elä itke il^man syytä*,
elä vaivata valita,
anna itkee itikan,
20 viäräsiären voivotella,
miäkii mäin takaisen,
parkuu pakojäniksen,
puppasuun pupotella,
murehtia mustan ruunan!
25 Tass' ei ou siun sijjoos
sijankaan tarpeeks'!
Mää sinne, jonne käsken,
jossa papit pauhovaa.

messumiehet meuhovaa;
30 mää sinne, jonne käsken:

lohen purstoon punaisen,

hauvin suuren hartijoille!

Hauki sinun syvälle viepi, .

jossa lohenpoika nokkovaa,
35 hauvinpoika haukkovaa,

jottei kuulu kuunna päivänä,

selevii sinä ikänä.
Mintähen ei miussa miestä ou,

oun mie ennenkin erissä ollut,
40 kosket oun kovat kualana,

salamet oun syvät soutana.
En1 puhu omalla suulla,

puhun suulla puhtaalla,

Herran hengellä hyvällä.
45 lämpösellä läyhöttelen.
Tass' ei ou siun sijjoos

sijankaan tarpeeks'!

Puhaistiin loihtiissa lapseen.

2301. Tohmajärvi. Laitinen, H. n.
19. —65.

Sanat, kun lapsi1 on kiroissa.

Kylvettäisä luvetaan:

OI' minulla ennen musta koira,
Rakki rauvan karvanen,
jonka linnassa lihotin,
Kaupungissa kasvattelin
5 Syömään kylän kiroja,
Kylän noijat noppomaan.

Etkös nyt, häjy, häpee,
Paha, poikkee pakene
Ristittyä rikkomasta,
io Kastettua kaatamasta,
Tehtyä teloamasta!

2300. * kk:ssa pieni alkukirjain.

2301. x kk:ssa iso alkukirjain.

Lasten tauteja. 2301—2306.

259

Jos ei minussa miestä lie,
Niin tulkoo merestä miehet,
Umpi lammista urot
15 Tämän pulman purkajaksi,
Lapin virren laulajaksi!

2302. Tohmajärvi. Hakulinen n. 56.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen.

Lasta päästäissä kiroista.

Peästäs^, Synti1, peästäl^,
Luoja,
Peästäp^, pe ällinej^ Jumala1
Kuskinttuii]_kirösta,
LakkipäiheMauseista,
5 Pakinoista partasuihe(n),
Pakinoista parrattomaan);
Ihen^noijjat nuoliisak,
Tietäjät teräksiisäk,
Vel(e)hot veihtrautoosak,
io Kaihet kuraksiisak!

Lasten loukkaantumat
parannetaan.

2303. Eno. Rytkönen, A. n. 1316.
—95.

Pirttivaara.

Pthui, sittoo sitteeks,
Paskoo voiteeks,
Huomenna terveeksi

Metsännenä.

2304. Polvijärvi. Kärki n. 74. — 06.
Kuorrevaara. Simo Pajarinen, 76 v.

Kuullut runosanat kotikylässään lap-
suudessaan.

Loitsutapoja.

Jos lapsi sairastui, arveltiin, että
hänessä on »Metännenä», joka karkoi-
tettiin seuraavalla tavalla:

Metsän läpi kulkevasta tiestä, jota
myöten oli joskus kuolleen ruumista
kuljetettu, leikattiin veitsellä ja la-
piolla suurehko nelikulmainen turve.
Siihen tehtiin pyöreä reikä, jonka läpi
piti lapsen pujotella. Jollei lapsi itse
kyennyt ryömimään, auttoivat toiset.
Lapsen mennessä reikään alkoi joku
seurasta, tavallisesti n. s. »vallanpoppa
1. veleho», loihtia:

Metänpiika pikkarainen,
Metän kultanen kuningas,
Tule työs tuntemaan,
Tekosi parantamaan!

Sitten pyyhittiin mullat pois lap-
sesta ja hänen yllensä puettiin vaat-
teet t. hän käärittiin peitteisiin kotiin
vietäväksi.

Mainittua tapaa käytettiin Polvi-
järvellä vielä yleisesti noin 30 vuotta
takaperin ja saloseuduilla myöhem-
minkin.

Mää, pipi, kottii!

2305. Eno. Rytkönen, A. n. 512. —95.
Pirttivaara. Okuliina Nygren, 82 v.
Mää, pipi1, kottii,

Tuattos, muamos tapettii,
Perhees leikattii,
Perttis poltettii.

Painajainen pois lapsesta.

2306. Nurmes. Nurmion. 1661. — 90.
Mari Korhonen, 70 v.

Lapsesta painainen pois.
Se vesi, jolla lasta pestään, pitää

2302.
2305.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 r. (= kippee).

260

Taudit.

laskea kolme kertaa saunan kiukaan
läpi ja sitte asettaa siihen kolme terä
kalua, neljäs teräkalu pitää olla istui-
mena ja viides hampaissa. Pitää olla sel-
lainen vasta, jonka ai[ne]kset ovat ote-
tut kolmesta yksikanta lepästä ja kus-
taki otettu yhdeksän oksaa. Kylvet-
täessä pitää loihtea:

Ota nyt Miestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa
Kotiisi mennäksesi!

Sitte pitää lapsi laskea lauteilta ales
oikean jalan (reiden) alatse ja alaalla
pujottaa sitä kolme kertaa pinta-
päreistä tehdyn kolmion läpi, jonka
nurkat ovat sidotut punasella lan-
galla.

Huom! Kolmion kulmat pitää olla
tulessa lasta sen läpi pujotellessa ja
loput siitä heittää kirkkotiellä olevaan
kolmen tien ristiin.

Ruohotus ja lautumat pois
lapsesta.

2307. Liperi. Manninen, I. n. 423.
—14.

Leppälahti. Kalle Mononen, 52 v.

Ruohotos lähtöö lapsesta: kol°me
selekäpärettä poltetaamwmuassa, siitä
sittä otetaav^veitellä kol°mesta ko-
him„muata, jolla painellaai]„kipeetä
paikkoo kol°mestij[!]. Joka kerta sa-
notaan^:

Painup^1, paha, elä alene', elä
ylene!

Välillä aina syl>'kästää.

2308. Tohmaj. Hakulinen n. 266. —89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

Lautumat lapsessa.1
Pitää ottaa maata veitsen kärellä,

talven aikaan karsinasta tai kodan
liideltä, ja sylkeä siihen ja sitten pai-
nella kipeätä sillä ja sanoa:

Painuh_, hiemo, hetteesee,
Someree, hieno^hel(e)ma,
Ihosta emottomasta,
Varsiv^voatteettomasta!

ja sitten sylkeä siihen ja panna multa
takaisin samaan paikkaan ja kanta-
päällään polkea.

Saunapakanan karkoittaminen.

2309. Suisiamo. Soini n. 155 a. — 98.
Muuanto. Maksiman Okuliina, 43 v.
Kun saunapakana tarttuu lapseen,

panee se ruvelle1 kaikki pään sekä
muun ruumiin. Lapsi on vietävä sau-
naan ja saunan lautosilla paineltava
vastan lehtilöillä. Samoin on kipeitä
paineltava uunin suusta otettavilla
tuhkilla ja vesi astioista otetulla hie-
kalla. Painellessa luetaan:

Urohien paskat uunin piälle,
Naisien paskat kylyn2 karsinaan!
Naisten paskat, miesten paskat,
Pii koin paskat, poikiin paskat,
5 Kaiken kansakunnan paskat,
Kaikki kylyn karsinaan!
Silloin se saunapakana lähtee lapsesta.

Silmien parantaminen.

2310. Kaavi. Krohn n. 13014 b.

—85.

Kortteinen. Anna Halonen, 62 v.

13014 a on merkitty: Lapsen itkettäjä.

Kun pesee kenkänsä ja kastaa hars-

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2308. * Kert. sanoi tautia samaksi kuin maamaahiainen.

2309. 1 rupi = rahka. — 2 r. (saunan).

Lasten tauteja. 2310—2314.

261

tia ja sillä hijoo kirvestä ja sen lapsen
silmiin päällä, lapsi on selällään jauhin-
kiven päällä. 9 kertoo kastaa karstia
ja loihtoo:

Kilkoo kivellä jauhan,
Paaella pahoo miestä.
Vuoreen teräksiseen,
Rautaseen kallioon.

231 1 . Nurmes. Nurmio n. 1670.
M. Mustonen, 26 v.

-90.

Lapselta pyörivät silmät paranevat.

Kun lapsen asettaa myllyn kiven
päälle ja pyörittää siinä kolme pyö-
räystä vastapäivään ja yhden pyö-
räyksen myötäpäivään.

Huom! Joku vieras henkilö pitää
olla seinän takana ja kysyä sieltä:

Mitä1 jauhat?
Jauhaja vastaa:

Vilkkavia, välkkäviä,
ja yhä jauhaa. Ulkona olia kysyy
uudelleen:

Mitä jauhat?
Jauhaja vast[aa]:
Vilkkavia, välkkäviä.
Jauhaja taas pyöräyttää kolme
kertaa kiveä ja ulkona olia kysyy:
s Mitä jauhat?
Jauhaja vastaa:

Vilkkavia, välkkäviä,
Lipposia, lapposia.

Vatsamatojen poistaminen.

2312. Juuka. Krohn n. 1U71. —85.
Raholanvaara. Pekka^Simonen, 22 v.
— Mp. Rautavaarassa.

Kun matoja on lapsen mahassa ja
isona syömäkehä lapsella, niin sitte
otetaan, jolla kirveellä tietää imeisen
jalkaansa lyöneen haavan tai sitte

matoja tapetun, ja sillä poikki mahan
kopailla. Vierasmies oven takoo kysyy:

Mitee sinä siinä teet?

Toinen sanoo jotta:

Matoja hakkoon poikki,

ja se sillä keinon lähtee maot lapsen
mahasta, ja pitää tehä kuukauen vii-
meisenä perjantaina yläkuulla.

Vuoteensa kasteleminen.

2313. Pielisjärvi. Valve, A. n. 894.

— %10— »/.U.

Kirkonkylä. Mustal. H. Berg, synt.
1866. — Mp. Helsingissä.

Vetensä alleen laskeminen.
Sitten jos niinkuin joku poikalapsi
elikkä tyttölapsi on tullut sellaiseksi,
että se laskee vetensä alle, niin jos
poika oli semmoinen, että laski vetensä
allensa, niin otettiin jonkun vaimon
hame ja sitten lyötiin sillä hameella,
kun se nukku, ja sanottiin:

Minä puin riihtä, niinkuin Ta-
piolan emäntä, puin sinusta kaikki
pahat pois.

Sitten se noita sillä hameella lyöpi,
että se säikkyy se makaaja. Se on
sitten onneks, että se säikkyy. Nais-
puolinen jos tämän tekee (laskee
vetensä allensa), niin on otettava hou-
sut ja niillä lyötävä sitä sitten. — Se
tulee (tauti), jos on säikkynyt; jos
metsässä, niin se on metsän nenä, jos
sattuisi tuulessa, on se tuulen nenä.

Leukojen ajetus.

2314. Imyil. Kiriloff n. 1. — 24/u15.
Pitkäranta. Sofia Timontytär Leski-
nen, 88 v.

Jos esim. muodostuu pöhöttymää

262

Taudit.

molemmin puolin alaleukaa (sikotauti),
niin tämän parantamiseen käytetään
seuraavia taika-esineitä: 3 vanhaa
rahaa »muutetun huonustan» 9 oksaa,
kuivaa sian kärsää ja »päivän näge-
mätöntä» puuta. Jollain näistä esi-
neistä painellaan kyseessä olevaa pö-
höttymää kolmasti. (Sitä parempi on,
jos on saatavissa kaikki edellä luetel-
lut taikaesineet.) Jos painellaan 9:llä
oksalla niin se tapahtuu seuraavasti:
Loitsija sylkee oksaan kolmasti ja
painelee sitä nimettömällä sormella
(kolmasti) ja sitten samalla sormella
painelee myös pöhöttymääkin, lausuen
joka kerralla seuraavat sanat:

Kun tämä oksa on painunut,
niin painukoon tämä kasvannainen
kuulumattomaksi, nägymättö-

mäksi,
päälle tuntumattomaksi,
5 alle juurrumattomaksi,
keskel' kivuttomaksi!
Kun tämä kuu häviep',
kuin kuluup',
muga tämä hävikkää
io kuulumattomaksi, nägymättö-

mäksi
ennen päivän nousemista,
koin jumalan koittamista,
tämän auringon ylenemistä.
Kuss' lienee tulin "n1 , sinne menkää
15 kuulumattomaksi, nägymättö-

mäksi!

Tämä loitsiminen toimitetaan aina
tiistaina tai torstaina, joko aamusilla
tai illalla ja aina silloin kun ei ole ke-
tään muita läsnä, paitsi loitsijaa ja
sairasta.

2315. Soanlahti. Riikonen n. 12. — 90.

Taaria Tuttavainen. Mp. Pälkj ar-
vella.

Leukavikoja painellaan samoin kun
kupujakin ja lausutaan seuraavat
sanat:

Puuhun punkat, muahan mäh-
kät,
Hongan oksiin koviin,
Veteen vernäräpät!
Katuvuun, eleköön kasvuu,
5 Painuvuun, eleköön paisuu!

2316. Kitee. Havukainenn.il. — 96.
Juho Turunen.

Leukojen ajetuksen poistaminen.
Leukoja painellaan yösiikolla ja
sian alaleuan luulla sekä sanotaan:

Puunjuuret punottakoot,
Kivenjuuret kiiltäkööt,
Elköhön iho imeisen,
Emon tuoma ruumihuinen.

Käsillä pidetyt kampsut ovat huuh-
dottavat, ennenkuin niitä toisen ker-
ran kävtetään.

Löylyn sanoja.

2317. Uukuniemi. Berg n. 1 d. — 74.

Anni Tijainen, kuullut Matti Kupa-
riselta.

Jos kylvetettävässä lapsessa tahi
aika-ihmisessäki sattuu olemaan jotain
haavoja, on seuraava luku tarpeelli-
nen, ettei löyly menis haavoihin:

Terve, löyly, terve, lämmin,
Tänne miekin tulla rämmin.
Ei oo löylyn löytämistä.
Ei vetosen velkomista,
5 Lamposen lähättämistä;
Löyly kiukutin kivihin,
Savu saunan sammalihin!

Löylyn sanoja. 2318—2321.

263

2318. Impilahti. Krohn n. 5077. —84.
Hippola. Liena Luukkonen, 75 v.

Terve löyly, terve lämmin!

Ei ole löylyn löytämistä,

Lamposen lähättämistä,

Löyly kiukaan kiviin,
5 Häkä huoran p — eseen!

Lyö löyly, lähätä lämmin

Kiviselle kiukaalle,

Rautaselle raumdle

Kiviä kivistämään,
io Paasia pakottamaan.

Löyly poika Löykeröinen.

Löyly Löykerö itseki;

Tules löyly hy n, Jumala,

Itse ilman lämpinm
15 Tekemään terveyttä,

Raunoa rakentamaan.

Puun löyly, kivosen lämmin,

Henki vanhan Väinämöisen

Tekemään terveyttä,
20 Rauhoa rakentamaan.

2319. Impilahti. Krohn n. 5240. —84
Ruokojärvi. Iivana Kräkin, 62 v.

Isältä.

Silmäys (saunaan männessä).

Terve löyly, terve lämmin
Terv ehyttä tekemään,
Rauhutta rakentamaan;
Ei ole löylyn löytämistä,
5 Ei ole lämpösen lähättämistä.
Löyly kiukajan kiville,
Löyly saunan sammalille;
Puu löyly, kivonen löyly,
Löylysessä on lämpömiä,
io Saunassa on sanoja sulia
Terhehyttä tekemään,
Rauhutta rakentamaan.

2320. Impilahti. Krohn n. 5460.

—84.
Syskyä. Anni Kondrahti, 70 v.

Terveh löyly, terveh lämmin,

Ei ole löylyn löytämistä,

Lämmäsen lähenemistä;

Löyly kiukojen kiviin,
5 Löyly saunan sammaliin

Tervehyttä tekemään,

Rauhoa rakentamaan

Täi oikeal hengel bladentsall

Minä kylvetän suuteluksis,
io Minä kylvetän silmävyksis

Oigie henkie bladentsoa.

Päästä synty, päästä Luoja,

Päästä, päällinen Jumala,

Minun käsien käytkö,
15 Minun koprien koskettua!

Ei käyne käet minun,

Käykäät käet Jumalan,

Sopikaat sormet Luojan!

Itse Luoja loitsimassa,
20 Pyhä Ula päästämässä.

Päästä, synty, päästä, Luoja,

Päästä, päällinen Jumala!
Neidsut Maane emonen,

Puhas muori muovollinen,
25 Tules tänne, tarvitaan

Minun kylyn kylvettähyö,

Minun vesil pestyö,

Päässä kuuhiton puhtahuoks,

Päivösen valkevuoks.

2321. Salmi. Krohn n. 7971. —84.
Karkku. Prohhol Käznänen, yli

70 v.

Raken otto.

Löyly seni, lämmäseni,
Ei ole löylyn löytämistä,

264

Taudit.

Lämmäsen lähettämistä,

Löyly soihfin], löyly maili [in],
5 Löyly saunan sammaliin,

Löyly kiukajan kiviin!
Mehiläinen ilman lintu,

Lennäs tuonne kunne käsken,

Yheksän meren ylitse,
10 I meri puolen kymmenettä,

Tuopos siellä voitejita!

Jo tulee tuhutteloo

Sata sarvida otsassa,

Tuhat uvarda ryntähällä;
15 Kussako on vettä, kussako mettä.

Kussako hyvää voijetta.

Voias noilla voitejoilla,

Voia alla, voia päällä,

Päällä tuntumattomaks,
20 Alla nuurumattomaks,

Keskellä kivuttomaks.

Ota, tuli, tuskas, kivi, kipus!

2322. Salmi. Krohn n. 7921. —84.
Räimälä. Helena Levantjovna,
Plaketin leski, 65 v., Pebrus.

Terve löyly, tervo lämmin,
Ei ole löylyn löytämistä,
Lammasta lähettämistä;
Löyly kiukajan kiviin,
5 Saunan sammaliin.
Isäntietään etsimään,
Emäntietään noutamaan,
Ennen päivän nousemista,
Koi-ju malan koittamista.

io Puhun suulla puhtahalla,
En puhu omalla suulla,
Herran suulla, Jeesuksen suulla,
Pyhän Petrin suulla,
Pyhän Illan suulla.

is I ken lienöö katehin katsonnu,

Kalvot silmiin kasvakkah,

Verenny vuotakkah,

Rasvonnu raviskah,

Urohien uskot, naisien nagrut,
20 Vierahan viekfccmdat,

Pahan ihmisen tuomat,

Paginat, ajatukset,

Tuulel tulluot, vesil vierryöt.
Minul on kolme koiroa,
25 Yhel koiral oli liukku, toisel
laukku,

Kolmantel kovan purii,

Syön syöjät, puren purijat,

En syö ihmistä;
30 Syön syöjät, kaluun kaluujat,

Lihoin liikuttajat,

Luuloin loukuttajat,

Pahan ihmisen [loukuttajat].

2323. Salmi. Krohn n. 7927. —84.
Räimälä. Helena Levatjovna, Pla-
ketin leski, 65 v., Pebrus.

Rägen ottai.

Itse minä olen tyhmä, tulen

lumon,
Kultasel kuozalil kezreän,
I vaskisel värttinäl vaivat vään-
nän;
Kuin lehti puus lankejoo maah,
5 Muga minus kivut kirvokkah,
Pakot painukkah,
Kuutaman korkevuoks,
I päiväsen selkevyöks.

2324. Salmi. Krohn n. 7870. —84.

Hanhivaara. Stopa Jakoljev, yli
60 v.

Löylyn viha.
Kun menet kylyyn, uksen avoat:

Löylyn sanoja. 2324—2328.

265

Terves löyly nen, terves lämmä-

nen,
Terve minul risti-kansal (oma

nimi);
Yli löylynen ta lämmin,
Voi ta razvu,
5 Ei ole löylys löytämistä,
Ei lämmäses lähenemistä,
Mene löylynen, lämmänen
Saunan sammalin,
KiukajzTi kivi li,
io Pakot patsaihen päähä,
Hägäräl huorien p — h!

Kylyn pagan ei tartu.

2325. Salmi. Krohn n. 8059. —84.
Rajaselkä. Vassilei Ivanov, yli

50 v.

Löyly.
Pitää mennä ta ensimäin hura jalka
harpata kynnys päällitse.

Terve löylyl, terve lämmäl.
Ei oo löylyn ]öytämisty,
Eikä lämmän lähentymisty.
Löyly taatto, lämmin maammo,
5 Kivut kiukajen perään,
Pakot patsahen perään,
Sanat sammaliin.

Jottei mene rakki.

2326. Suistamo. Valve n. 176. — 10.
Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Helsin-
gissä.

Löylyn sanat.
Väri ei mäne Vauan hoavaan, jos
saunassa lukkoo:

Terve, löyly! Terve1, lämmin!

2326. 1 kk:ssa pieni alkukirjain,
ja kivestähän se lähtee.

Terve miulle tervehyttäjälle,
Puun löyly, kivosen löyly2,
Hiki vanhan Väinämöisen,
s Ei oo löylyn löytämistä
Ja lämpösen lähättämistä,
Löyly kiukaan kiveen,
Akä saunan sammaleen!

2327. Suistamo. Niemi n. 399. —^^09.
Kirkonkylä. Houri Stepanantytär.

Terveh, löyly, t[erveh], lämmin!
Ei ole [löylyn] löytämistä
Eikä lämpösen lähettämistä.
Löyly hirteh, l[öyly] parteh,
5 L[öyly] kiukuvien kivin!
En tullut löylyy löytämäh,
Tulin kylyy kylpemän.

Kyly toatto, löyly moamo,
Tervehytä tegemäh,
io Raunoa rakentaman!

Ei löyly tartu.

2328. Suistamo. Härkönen, I. n. 1.
—99.

Äimäjärvi. Pelagia Saharjevna.

Terveh, löyly, terveh, lämmin.
Terveh, seinämät siniset,
Terveh, kaikki saunakansa,
Tähä saunah suapujessa,
5 Tätä löylyö lyötäjessä!
Tule, Kiesune, kylyhe,
Sala sammal huonehese
Tämän piästön piästäntähe,
Tämän voinan voitantahe!
io Oi ukko, yline Luoja,
Taivahalline Jumala,

• 2 Puulla se on neätsän sauna lämmitetty

266

Taudit.

Tuo pullo punasta vettä,
Kannu rauvan karvallista
Tätä peibosta pesellä.

15 Pulmusta puhastutella.

Lennä, kokko, koillisesta,
Lintu laskeuvu Lapista,
Sada miestä siiven alla,
Tuhat miestä toisen alla, —

20 Kai on rauvaista väkeä —
Tämän piästön piästäntähe,
Tämän voinan voitantahe!

Lähes, lempo, lentämähe,
Sinisiipi, siirtämähe

25 Ihosta imeisen lapsen,
Vagahisen vuattehista
Ennen päivän nousemista,
Koi Jumalan koittamista,
Auringon ylenemistä!

30 Mänes tuonne, kunne käsken:
Pimeähe pohjolahe,
Rutjan koskehe kovahe,
Kuss' et kuulu kuuna piänä,
Selviä sinä igänä!

35 Jos et tuodane totelle,
Otan hiijestä hevosen,
Vuoresta valion varsan,
Ajan isosi kotihin;
Isos istuu iltasella,

40 Pojat puolipäiväsellä,
Muu perehyt murginalla,
Sinne sinuo vuotetahe,
Igävöijen itketähe.
Oli meillä pendukoira,

45 Rakki rauvan karvalline,
Sill syötin kylänkiroja,
Sill syötän sinun suguski.

Vain jos tuotagi et totelle,
Työnnän kuolijaa] kropuhe,

5o Kadonehen kardanohe,

Kuss' et kuulu kuuna piänä,

Selviä sinä igänä.
Lienet, tuska, tuulen tuoma.

Tuulen tuoma, vein ajama,
55 Vilun ilman vishkualema,

Mäne tuulen teitä myöten

Ahavan ajoloi myöte;

Mäne tuulessa tuhisten,

Pedäj öissä piehtaroijen,
60 Ilman rannoissa rähisten!

Piästä, synti, piästä, luonto,
Piästä, piälline Jumala!

Tule, Luoja, loitshemahe,
Jumala, puhelemalle,
65 Pienokaista piästämähe,
Pulmusta puhastamahe!

2329. Saistamo. Niemi n. 220.
-2Vn06.

Suurisarka. Iivana Onoila, 71 v.
Mp. Helsingissä.

[Löylyn sanoja — Manausta.]

Terve, löyly, terve, lämmin!
Ei ole löylyn löytämist,
Lämpimän lähenemist.
Löyly hirdeh, löyly pardeh,
5 Löyly kiukuv[a]n kmh,
Löyly saunan sammalin
Kivilöi kivistämän,
Paasiloi pakotta mah!
Ei kivet1 kibuh kuol2
io Eigä paasot pakotuksin.

En puhu omalla suulla,
Suulla puhun puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä,

2329. x kk:ssa on: kivut. — 2 kk:ssa on: huol.

Löylyn sanoja. 2329—2331.

267

Lähembäisen läikyttelen.
15 Menes, konna, kotihise,

Muahese, paha, pagene

Ennen päivän nousumista,

Koijumalan koittamist,

Auringon3 ylenemist!
20 Liikkuuhan ne linnatki,

Järskäy jäät,

Kallivot kaheksi halgei,

Mintähbö sinä et liigu,

Muuta on majas tiloa!
25 Ei siul' ole tähe tiloa,

Tämän ihmisen ihoh,

Tämän huonon vuattijoih.
Olenhan mie pahempieki pääs-
tän,

Vielhän mie tämänki päästän,
30 Päästän päiviss pahoiss,

Elämillä vaigioill.
Tuone vaivat valitan,

Tuone kiistän kivut

Yli on 9 merdä,
35 Merdä puolen 10:ttä.

Ja kuin ei minuss' miestä liene,

Ukon poiassa urosta,

Tullah sitt meriset miehet,

Rikka rauan karvalliset,
40 Umbilammin on isäntät.

Ja kuin tuoss ei kyllin liene,

Oli miul mulloin musta koira,

Kaupunkiloiss4 kasvatett,

LinnoiH' lihotett;
45 Se syö nyt kylänki kirot,

Pahoin akkoin ajatukset

Segä miehien parrattomien.
Jos ei tuossa kyllin siull liene,

Soan mie Hiiessä hevosen,
50 Vuoressa valgean varsan,

3 kk:ssa on: Auringin. — 4 kkrssa

Milloin[!] on suitset synnyndäiset,

Päitset peäh kasvantaiset.

Aja sinne, minne käsken:

Lapin on lagiah moah,
55 Hman ristimättömäh

Hman kastamattoman!

Siel' on siun isändät,

Siel on smn emändät,

Viel on isändät iltaseta,
60 Muu pereh on murginata,

Pojat puolipäiväsetä.
Aja nyt kodihese

Lapin on lagiah moah,

Kahen kallivon välih,
65 Kolmen on kivenkolon;

Siel on muutki murhamiehet,

Iguset pahantegiät.

Sinne minä nyt sinunki panen

Siksi ilmasta ikänäs,
70 Kuun kullan päiväseksi,

Kuun kuulemattomaks,

Päivän nägymättömäks!
Jos käybö minunki sanat,

Käygäh Jumalanki sanat,
75 Jos käybö minunki henki,

Käygäh Jumalanki hengi!

2330. Suistamo. Wichmann, E. n. 5.

—91.

Uuksujärvi. Palaga Matfejevna.
Käärmeen sanojen alkuna; ks. n. 1039.

2331. Suistamo. Wichmann, E. n. 8.
—91.

Uuksujärvi. Palaga Matfejevna.
[Löylyn sanoja — Manausta.]

Terveh, löyly, terveh, lämmin,
terveh tervehyttämään,

on: kaupunhiloiss.

268

Taudit.

puun löyly, kivosen lämmin,

hiki vanhan Väinämöisen!
5 Mene pieluna pihall,

läpi saunan sammaliin,

pakot patsahin perän,

häkä huoran hännän alle,

ei kivi kipuja huoli,
10 pahas vaivoja valita.
Etsi isäntäss,

nouva emäntäss,

kieron kerkii,

jallan röhkii,
15 sivitä lentämäh,

jalota juokseman,

mene mustah kiveh,

rutjan koskeh kohah,

kivisen sisäh,
20 ikusen pahan tekiät,

miss on mustat mushat,

ikuset pahan tekiät.
Poiss luita luitamass,

jäseniss jäytämäss,
25 syömäss syvän kerii,

puremass, nielemäss,

tääl tunnill,

tääl hetkell.

Joss kun ei minun käet käy,
30 käykäät Luojan käet!

2332. Suislamo. Krohnn. 5618. -
Loimola.

-84.

Saunan löyly.

Terve löyly, [terve] lämmin,
Terve terveyttäjälle!
Ei ole löylyn löytämistä,
Lämmäsen lähenemistä.
5 Löyly orsiin, [löyly] parsiin,

[Löyly] kiukoan kiviin,

Löyly saunan sammaliin.
Elläs vikaan mänkö,

Elkäh vammaan vajuo!
io Ei ole löylysen [löytämistä,

Lämmäsen lähenemistä],

Löyly saunan sammaliin,

Pakot patsahien periin,

Kivut kiukohon tyviin,
15 Hagarat huorien hännän alle,

Häkä huoran persieen!

2333. Suistamo. Salminen, V. n. 2606.

-9I*20-

Loimola. Matoi Plattonen.

Löylyn lugu.
Saunah kun menet, tervehytät:

Terveh, löyly, terveh, lämmin,
Terveh tervehyttämäh!
Löyly orzih1, löyly parzih,
Löyly kiuguih krvih,
5 Palavoi poadaroloi!
Löyly ulos uksen toakse,
Pelloir veräjän toakse!

2334. Suistamo. Krohn n. 7368. —84.
Jalanvaara. Oksenja Paksunen,
35 v.

Löyly.

Tules, löylyne Jumala,
Iso ilman lämpömäine,
Terveyttä tekemään,
Rauhoa rakentamaan!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen.
Ei ole löylyn löytämistä,
Lamposen lähenemistä,

2333. ' orzi|l| : orziÄ.

Löylyn sanoja. 2334—2340.

269

Löyly kiukaan kiviin,
10 Löyly saunan sammaliin,

Uksesta ulos, piirusta. (= loukko)

pihalle,
Saunasta saranan kaute!

2335. Suistamo. Soini n. 142. — 98.
Muuanto. Maksiman Okuliina. 43 v.

Saunaluku.

Terve, löyly, lämmöseini,
Jumalanpa luontahinen!
Löyly hiirten, löyly parteeh,
Löyly saunan sammalih,
5 Löyly kiukoan kivihin!

Löylyseni, muamaseni,
Kipiöille voitioiksi,
Paikoille parantelij öiksi.
Ehommaksi entistähän,
io Paremmaksi muinoistahan!

Tämä virsi estää, jos on joku haava
tai kipiä, siihen häkiä menemästä tai
muuten löylyssä kipeätä äkäytymästä.

2336. Suistamo. Vartiainen, E. Met-
säni, muist. 1907, siv. 184.

Shemeikka.

sekasauna, jossa jo moni sukupolvi

on nähnyt päivänvalonsa, moni iltan-
sakin. Rakas on se kaikille. Ei kelle-
kään vieras, kylmä. Runollisesti aina
tervehditty.

Terveh, löyly, terveh, lämmin,
Tervehytty tegemäh,
Rauhuttu ragendamah!
Tullah, en löylyn löyvändäh,
5 Tulin kylyn kylvendäh.

Löyly saunan sammalih,
Löyly ordeh, löyly pardeh,
Löyly kiuguvan kiveh!

2340. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2337. Korpiselkä. Wrede n. 6. — 84.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1055.

2338. Korpiselkä. Mikkonen Ida, n.
183. —08.

Löyly lumotaan siten, että kolme
kertaa syletään töpeksitään uksen
sakarasta ja sanotaan kynnyksellä:

Terve, löyly, terve, lämmin,
ei oo löylyn löytämistä,
ei lämmäsen lähenemistä;
löyly kiukovan kiviin,
s löyly saunan sammaliin,
löyly piilusta pihalta,
harppa uksen renkahasta!

silloin ei löyly vahingoita.

2339. Korpisella. Mikkonen, I n.
256. —09.

Tulen synnyssä; ks. n. 654.

2340. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
265. —08.

Kylyseni, moamoseni,

elik on sisarueni,

ei oo sinun tsomuutta

eik oo sinun armahutta!
5 Puun1 löyly, kivosen lämmä,

ikivanhan Väinämöisen.

Ei1 oo löylyn löytäjäistä,

lämmäsen lähettäjäistä;

löyly kiuko\an kiviin,
io löyly saunan sammalihin!

Otaxoma hyvä, anna oma paha,

puhu puhtahaksi,

kessel on kivuttomaks,

päällä, alla terveheksi,
15 puu naivin[ !] puhtahaksi,

öil imantereheksi!

270

Taudit.

2341. Korpiselkä. Manninen, I. n.

785. —17.

Tsiipakankylä. Kauro Koivusen
leski, Akuliina. 69 v.

Ettei löylyn vihat tartu:

Tervel,_löyly, tervel, ^lämmin!
Eij^ouMöylyMöytämistä,
lämpimäMähenemistä.
Löyly on kiukoa litkivissä,
5 lämpönen saunan sammalissa.
Ulos uksesta pihalla
iliman uksen uluvomatta,
saranan naukumatta!

2342. Korpiselkä. Basilier n. 137.

Tsokki. Pedri Ivananpoika Vorna-
nen, synt. Tolvajärvestä.

Kun sairasta parannetaan saunassa,
niin löyly ensin lumotaan tällä

»Löylyn lu/nonta-virrellä».

Hyly on lämmin kivosen,
Higi vanhan Väinämöni;
Löyly saunan sammalilla,
Löyly kiuguvan kivillä
5 Eigä löylyn löytämistä,
Eigä lämmösen lähenemistä,
Tervehyttä tegemäh,
Rauhoa rakentamah.

Kyly-löyly, moammon hengi,

io Mene piiloittSi pihoilla,
Ulos uksen rengahittsi,
Painii pattsahan tyvittsi
Tämän löylyn lyötävillä,
Tämän saunan sammalilla1!

i5 Tämä on kyly lämmitetty

Metisillä halloilla,

Halloilla haluttomilla.

Puilla muurrehettomilla

Kibedille voiteheksi,
20 Pahoille parantamiksi.
Tuo mettä metolasta,

Tarkasta Taniisista,

Pimeästä Pohjolasta!

Tule poiga Pohjolasta,
25 Tule poiga Portineista,

Teäll' ois mies peästettävä,

Ajoin ylennettävä;

Kylvettele, löyhyttele

Kultasilla kämmenillä,
30 Hobioilla sormioilla,

Lehet kultaset kuvoa,

Varvat vaskiset valittse!
Puhun suulla puhtahalla,

Herran hengellä hyvällä,
35 Tuikuttelen turvasella.

Kuin käynöö miunki käet,

Käykäh Jumalanki käet!

Kuin käynöö miunki sanat2,

Niin käykäh Jumalanki sanat!
40 Kuin miun hengi höyrynöö,

Niin Herran3 hengi höyrykkäh!

Kust on kalvot katkenna,

Siih on kalvot kasvakkah,

Kust on jäsen järähtäny,
45 Siih on jäsen järähtäkkäh,

Kust on suonet sortunu,

Siih on suonet solmia!

2343. Korpiselkä.
—95.
Tshokin kylä

Erkko, J. H. n. 2.

2341. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2342. > |saapuvilla| : »sammalilla*. —
miunki sanat|. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.

Säk. 38 ja 39 välillä: iKuin käynöö

Löylyn sanoja. 2343—2348.

271

Kylpy löylyn terveyssanat.

Kyliseni, maimaseni,

elikkä sisareni,

ei ole sinun armautta

eikä sinun kauneutta;
5 terveh, löyly, terveh, lämmin.

ei ole löylyn löytämistä,

lämmösen lähenemistä,

löyly saunan sammalissa,

löyly kiukaan kivissä.
io Mäne1 piilotsi pihoilla,

ulos uksen renkahitsi,

painu patsahien tyvitse!

Tämä1 kyly on lämmitetty

mesisillä2 halkosilla,
15 puilla muurehett omilla3

kipeillä voiteiksi,

pahoilla parannu [kse]ksi!

2344. Korpiselkä. Niemi n. 346.
— %09.

Tsokki. Feodor Sauhkoni, 45 v.
Menivät kylyyn vanhat ukot, jott':
Ei1 oo löylyn löytämistä
Eikä lämpösen lähentämistä.
Löyly kiukuan kivih,
5 Löyly saunan sammalih!
Saattaa saunana tulla,
Löyl' on pois, ulos ajettu.

Hoavaa ruumiissa, heän löylyn lu-
moo, siit ei mene väri. Meiän ukko
joka kerta luki tämän.

2345. Korpiselkä. Tereska n. 147.
Tshokki. Matti Purmonen.

Löylyn lumonta.
Otettiin tuvan oven sakarasta (sara-
nasta) 3 lastua. Saunaan tultua sanot-
tiin:

Terve, löyly, terve, lämpönen.
ei löylyn löytämistä
eikä lämpösen lähenemistä.
Löyly saunan sammaliin,
5 kiukuven kiven alasiin!
Rauhaa, tervyöttä!

2346. Korpiselkä. Paulaharju n.

3436. —08.
Mysysvaara.

Löylynen, lämpönen,
älä mäne kippeesee(n),
rauvan1 haav^on jallassai,
mäne kiukoo kivvee,
5 savu saunan sammalee,
siel o (n) hyvä ollakseis,
paha sieltä tullakseis!

2347. Korpiselkä. Paulaharju n.

3437. —08.

Mysysvaara.

Terve, löyly, terve, lämmin,
ei löylyn löytämistä,
lämpösen lähenemistä,
löyly kiukoo kivihin,
5 lämmin saunan sammalihin!

2348. Korpiselkä. Potschtareff n. 18.
—97.

Kokkari. Ivan Samsonov, 40 v.;
muuttanut Vieksingistä.

2343. 1 kkrssa pieni alkukirjain. — 2kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kkrssa on: muu-
rehottemilla.

2344. 1 kk.ssa: Jottei. Runosäkeestä siirretty jott' erilleen alkuselitykseen.
2346. x r. (esim.).

272

Taudit.

Loitsu saunaan1 mennessä.
Sairas vietään saunaan, ovella lau-
sutaan sanat, kuin myös ilman sairaat-
takin ettei syyhy1 eikä tauti puuttuis:

Terve, kyly, terveh, lämpöni!

Ei joo löylyn löytämistä

eikä lämmön lähenemistä,

löyly2 kipuva kivessä,
5 löyly saunan sammalissa.

Mänes piilosci pihalla,

ulos ukon renkahissa,

painu patsconah ty veliä!

Puun3 löyly, kivosen lämmin,
10 liki4 vanha Väinämöni;

tuo mettä Metsolasta3,

simoja Tap[i]olasta3,

kipeillä voiteheksi,

pahoilla paranteiksi!

2349. Korpiselkä. Härkönen, I. n. 732.

—06.

Tolvajärvi. Petri Kassunen (Vorna-
nen), 83 v. Oppinut loitsunsa isältään
Iivana Kasoanoff Vornaselta.

Kylyh männes:

Terveh, löyly, terveh, lämmin,
löyly lämmin kivosen,
hiki vanhan Väinämöisen,
löyly kiuguvan kivillä,
5 löyly saunan sammalilla!
Eik' ole löylyn löytämistä,
lämpösen lähenemistä
terveyttä tegemähä,
rauhua rakentamaha.
io Kyly löyly, maammon henki,
mene piiloikse pihoille,

hullitukse on regihin,
painu patshahan tyvitshe
tämän löylyn lyötämillä,

15 tämän saunan sammalilla.
Tämä on löyly lämmitetty
halloilla haluttomilla,
puilla on murehettomilla
kipeille voidieks,

20 pahoille parantimikse.
Tuo mettä metolasta,
tarkasta Tapiolasta,
siniästä pohjolasta.
Tule, poika pohjolasta,

25 tule, poika, pertin eistä,
tiäl ois poika piästettävä,
mies aijoin ylennettävä,
terveyttä tegemähä,
rauhua rakentamaha!

2350. Korpiselkä. Vartiainen, E. n. 8.
—24.

Tolvajärvi. Marppa Tsokkinen o. s.
Vornanen.

Löylyn tervehtäminen.

Terveh, löyly, terveh, lämmin,
terve, tervehyttäjäni!
Löyly kiu kuvan kiveh1
löyly saunan sammalin2
5 painu patsahan tyvih,
ulos uksen renkahista!
Löyly on kiposen3 lämmin,
hiki vanhan Väinämöisen,
tule tervehyttä4 tekemäh,
io rauhoa rakentamah!

2348. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa säk. 4 — 5 iso alkukirjain. — 3 kk:ssa
pieni alkukirjain. — 4 |h|iki : Ziki.

2350. l kive|h| : kiven. — 2 sammali|h| : sammalin. — 3 k|u|posen : kiposen. —
4 terveyttä : terveÄyttä.

Löylyn sanoja. 2351—2352.

273

2351. Korpiselkä. Vartiainen, E. Tai-
kamaitten kansaa, v. 1926, siv.
89.
Tolvajärvi. Teppana(?)

Semanan on tauti tavannut. Tep-
pana on kutsuttu avuksi. Kyly on
aamusta pitäen ollut valmis. Tep-
pana aukaisee saunan uksen ja lausuu
kumarrellen tavanmukaiset terveh-
dyssanat.

a. Terve, löyly, tenre, lämmin!
Ei ole löylyn löytämistä,
lämpimän lähenemistä.
Löyly kiukuvan kivestä,
5 löyly saunan sammalista,
terveyttä tuottamahan,
rauhoa rakentamahan!

Kauro jää alas löylyn lyöjäksi, mo-
lemmat toiset nousevat lauteille. Lal-
lattelevalla äänellä Teppana aloittaa:

h. Lyö lyölyä, lähetä lämmintä
näin" on kuumilla kivillä,
palavilla paat eroilla!

löylö saunan sammalih,

löylö piilusta pihalla,

harppauksen re^gahassa!
, io Puhozen löylö, kibozen lämmä,

higi vanhan Väinämözen!

Kus on tulit, sinn' on mäne

ennen päivän nouzemista,

auringon avaudumista,
15 varbazen värähtämistä!
Ota omas hyväs,

ann' oma paha pois

oigiel heiigel,

Arinil risfikanzal,

miun käzin käydyö,
20 miun kynzin kossettahuo,

ennen päivän nouzemista,

auringon avaudumista!
Ota omas hyväs,

ann' oma paha pois
25 ennen päivän nouzemista,

auringon avaudumista,

mussan linnun liikkumista,

koillizen koittamist!
Piässä, Luoja, piässä, luondo,
30 piässä, piällin Jumala,

piässä päivissä pahoissa,

kuzikintuloin kiroissa,

veriv — uloin vihoissa,

partasuijen paginoissa,
35 eli on parrattoman,

mieron mussan ajatuksis,

omissah ajatuksis,

niil on mailla manderil,

piäl on tundumattomiks,
40 ai on aivan tervehiks

ennen päivän nouzemista,

auringon avaudumista,

Viimeisen sanan hän laskettaa ko-
vasti ja samalla alhaalla oleva Kauro
heittää ensimäisen hulauksen vettä
kiukaalle. Sitten lisätään yhä löylyä.

2352. Korpiselkä. Väisänen, Ka prl.

55,42—50. —17.
Ägläjärvi. Tatjana Teronen.
Kylyloitsu.1

Terve, löylözeni lämmäzeni,
kylyzeni muamozeni
elikko sizäreri!

Ei oo löylözen löydämistä
5 eigö lämmäzen lähenemistä,
löylö kiuguvan kivih,

2352. x Loitsija kylvettää sairasta, löyhyttelee vastalla kipeätä paikkaa ja loit-
see, kolme kertaa samaten.
18

274

Taudit.

mussan linnun liikkumista,

koillizen koittaniist!
45 Piässä, Luoja, piässä, luondo,

piässä, piälliri Jumala

kuzikintuloin kiroissa,

veriv — uloin vihoissa,

partasuijen paginoissa
50 eli on parrattomien,

mieron mussan ajatuksis,

izän, emän ajatuksis,

omissah ajatuksis!

2353. Korpiselkä. Niemi n. 360.

— 13/7 09.

Mantilanvaara. Oudi Issakainen, o. s.
Jeskatar, synt. Ilomantsissa. Mp.Tso-
kissa.

Lapsen [tuo] ensi kertaa saunaan,
lukoo:

Lyö löyly, lähetä lämmint
Uunin kuumilla kivillä,
Palavilla poateroilla!
Ei oo löylyn lyömistä
5 Eikä lämpösen lähettämistä
Saunan savuilla tiloilla.

2354. Suo järvi. Erkko n. 30. —95.
Tadjana Stepanovna Kana.

Akeytymiseen.

Terve, löylyin, terve, lämmin,
Kylyseni, maamoseni
Elikkä sisarueni!
Terve, löyly, terve, lämmin!
5 Ei ole löylyn löytämistä,
Ei lämmösen lähetämistä,
Löyly kiukuvan kivillä,
Löyly saunan sammalilla,
Löyly piilusta pihalle,

io Harppa uksen1 renkahasta.
Tulen isäntä, kulta hattu,

Tulen emäntä, kulta säpsä,

Tulen lapset, kultarinnat,

Ota, tuli, tuskasi,
15 Valkei, vaivas,

Kivi, kipus, savu, satus!
Veen emäntä, veen isäntä,

Veen piiat, veen poijat

Ja veen on kaikki väki,
20 Annan teille sulkaset sukat,

Hopeat on kengän nauhat.

2355 . Suojärvi. Krohn n. 5724. — 84.

Löyly. (Sekava.)
Löylyseni, löytämän*
(t. Löylyseni, lämmäseni),
Lämmäni lähettämäni,
Ei ole tarvis tarttuu,
5 Älä tartu ni mihi.
Vesi ta mesi yhteen moineksi

mani.
On vesi ta mesi yhen jytys
Oikien ristikansan tultuo.

2356. Suojärvi. Helander, O. n. 141.
—88

Moisienvaara. Sokea nainen, oppi-
nut Iivana Piminov Maralta.

Löylyn sanat.

Kyly, toatto, löyly, moamo,
Tuo mettä meitolasta,
Simaista tapiolasta
Kibeille voitehiks,
s Pahoille parantehiks!
Syön ägien, lainuon ägien
Omastan kibiestän,

2354. A kk:ssa on: harppajuksen.

Löylyn sanoja. 2356—2363.

275

Syön kiven, syön kiven kiintimet,
Syön saunan, syön saunan sam-
malet.

2357. Suojärvi. Lamminen n. 2. — 10.
Kaitajärvi. Akulina Miikkulainen,

50 v.

Löylyn vihat vältetään seuraavilla
sanoilla:

Löylyseni, lyömäseni,
ei ole löylyn löytämistä,
lämmäsen lähenemistä.
Löyly, mene kiukuan1 kiviin,
5 lämmin saunan sammaliin!

2358. Suojärvi. Krohn n. 6096. — 84.
Kaitajärvi. Houri Saharjovna, 80 v.

Löyly.

Löylyseni, lämmäseni,
Mäne saunan sammaliin,
Kiukovan kiven periin;
Ole terve minun kera,
5 Eikö ole löylyn löytämistä,
Lämmäsen lähenemistä;
Mänes ulos uksesta,
Sakaroitse saunasta,
Piiluitse pihalle!

2359. Suojärvi. Krohn n. 6134. — 84.
Kaitajärvi. Kuultu Maksima Bori-

zovilta, joka oli kylän tietoniekka,
Onton Borissan veli.

Löyly.

Saunaan kun männään.

Löylyseni, lämmäseni,
Ole terve miun kanssa;
Mänkeä kivut kiukoviin,

Salakkoa saunan sammaliin!

Kolme kertoa. Siit ei mäne räkkä.

2360. Suojärvi. Lamminen n. 3. —10.
Kaitajärvi.

Tulensynnyssä; ks. n. 670.

2361 . Suojärvi. Härkönen, 1. n. 284.
—00.

Kaipainen. Palaga Hiliipöynä Ly-
hykkänen, 62 v. Kotoisin Korpiselän
Yläjärvestä.

Terveh, löyly, terveh, lämmin!
Sairas saunana tuloo,
Vähävoima huonehese,
Löyly piilusta pihalla,
5 Ullos uksen rengahista!

Ei ole löylösen suloutta,
Eigä tuatoin, muamoin armahutta.

2362. Kesälahti. Pennanen n. 10.

—96.
Villala. Taavetti Kainulainen, 46 v.

Löylyn vihat.

Puun löyly, kivosen löyly,
Vesi vanhan Väinämöisen,
Tuli Jiesuksen sylistä.
Ei ou löylyn löytämistä,
5 Lämpimän lähättämistä.

Rauvan huava jos jalassa:1

Savu saunan sammaleen,
Häkä huoran p — iisen!

2363. Kitee. Karttunen n. 3. — 94.
Terve, löyly, terve, lämmin,

Terve terveytettävälle!
Ei oo löylyn löytämistä

2357. * kiuk|a|an : kiukuan.
2362. x kk:ssa säkeenä 6.

276

Taudit.

Eikä lämpösen lähättämistä.
5 Puhu löyly, kivosen lämmin,
Ves' on vanhan Väinämöisen.

2364. Kitee. Karttunen n. 7. —94.
Tule löylyhyn, Jumala,

Isä ilman, lämpimähän
Tekemään terveyttä,
Rauhoo rakentamaan!

2365. Kitee. Lönnbohmn. 1565. — 94.
Kiteenkylä. Maria Ulla Timonen,

synt. Halttunen, 59 v.

Löylyn sanat.

Terve, löyly, terve, lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Puun löyly, kivosen lämmin,
Löyly poika lötteröinen,
5 Lämmin poika lätteröinen,
Löyly muahan löyhähtyy,
Lämmin muahan läyhähtyy,
Kivutt?]1 kivien rakoon,
Häkä saunan sammaleen!

2366. Kitee. Vinter ja Hannik. n. 150.

—87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Löylyn terveytys.

Terve, löyly, terve, lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Puun löyly, kivosen lämmin,
Vesi vanhan Väinämöisen.
5 Vesi kiukuun kivveen,
Kipuna kiven rakoon,
Savu saunan sammaleen,
Häkä huoran p — iise!
Ei oo löylyn löytämistä,
io Lämpösen lähättämistä

Eikä velkoo vetosen.

Sitte sanoa, onko se puun vai rauan
vai kiven jälki, jota tahdotaan paran-
taa.

2367. Kitee. Pennanen n. 49 a. — 96.
Juurikkajärvi. Anna Liisa Putkuri,

68 v.

Löylyn terveytys.

Terve, löyly, terve, lämmin,

Terve terveyttä, Jumala!

Puun löyly, kivosen löyly,

Ves' on vanhan Väinämöisen.
5 Kitka kiukuun rakoon,

Savu saunan karsinaan,

Häkä huoran persiisen!
Jos löyly pahan teköö:

Huomenna käräjäpäivä,
io Viiskymmentä vierasmiestä,

Sitten piäsi leikataan,

Sata markkoo sakkuu.

Ei ou velkoo vetosen

Eikä löylyn löytämistä.
15 Rauvan huava ruumiissa.

Tule nyt saunaan, Jumala,

Isä ilman, lämpimään

Tekemään terveyttä,

Rauhoo rakentamaan
20 Ilman uksen ulvomatta,

Saranan narahtamatta.

2368. Kitee. Pennanen n. 63. — 96.
Ruppovaara. Juhana Multanen,

63 v.

Löylyn synty.

Terve, löyly, terve, lämmin,
Puun löyly, kivosen lämmin,
Vesi vanhan Väinämöisen!

2365. * kk:ssa on: Sivut.

Löylyn sanoja. 2368—2372.

277

Ei ou löylyn löytämistä,
5 Lamposen lähättämistä,
Löyly saunan salvameen,
Kipu kiukuun rakoon!
Että sairas1 muata saisi,
Vikahinen vieretellä.
io Tule löylyyn, Jumala,
Isä ilman, lämpimään!
Tuonne mie vihoja loihin:
V — uun vihasen vaimon,
Äkäpuuskan p — iisen,
15 Johon k — vät päin putuvaa,
Hongat latvon lankiaa.

Ei ou löylyn löytämistä.

Oli mulla ennen musta koira,
Rakki rauvan karvallinen,
20 Jonka mie linnassa lihotin,
Kasvattelin kaupungissa.

Sanon suin puheltuani:
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtaalla,
25 Herran hengellä hyvällä.

Jos ei miussa miestä liene,
Jumalassa morsiinta,
Onhan toisissa velissä,
Jumalan opettamissa.

2369. Kitee. Lönnbohm n. 1269. —94.
Potoskavaara. P. Pennanen, 50 v.
Löylyn jälkeä loihdetaan:

Terve, löyly, terve, lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Ei oo löylyn löytämistä,
Lamposen lähättämistä,
5 Kivut kiukoon rako(h)on,
Löyly saunan sammaleen,
Häkä huoran persieen1!

2370. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 60.
—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 v.
Kuullut »Lapissa».

Tule löylyyn, Jumala,
Isä iliman, lämpimään,
Puun löyly, kivosen lämmin,
Tekemään terveyttä,
5 Rauhoo rakentaminaan!
Tiepäs kaikki terveeks'!

Mistä lie pulumat puuttununna,
Taikiit tapahtununna?
Kivistäkö, kannokoista
io Vaiko vattu rauniosta,
Tahi siitä seipäästä,
Joss' on korppi koinattuna
Musta lintu muokattuna?

2371. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 63.
—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 v.
Kuullut »Lapissa».

Löylynen, lämpönen,
Elä mäne katteen!
Hyvä sinne männäkses,
Paha sielä ollakses.
5 Mäne kiukuun kiviin,
Mäne saunan sammaliin!

2372. Kuusjärvi. Manninen, I. n.
54. —13.

Koistinen.

Saunan vihkiminen.

Puun löyly, Kipon lämmin,
hiki vanhan Väinämöiseni
Kuka löylyjä hyviä:
kipehille voitehiksi,

2368. 1 kk:ssa on: mairas.

2369. * |persiisen| : ♦persieen*

278

Taudit.

5 vammoille paranteluksi;
mikä löylyjä pahoja:
ulos uksista pihalle,
läpi saunan sammaleesta!

2373. Kuusjärvi. Juvonen n. 4 c.
—04.

J. P. Koistinen, n. 60 v.

Isäntä valitti yhä, jotta ei oo sau-
nakoa onnellinen kylpyhuone, jonka
velho panetti lämmitä. Sitten mani
ensimäiseks saunan sisään (lämmit-
tyä), jossa käytti loihtutapaa ja sano:

Puun löyly, kivosen lämmin,
hiki Väinämöisen!
Mikä löylyjä hyviä:
kipeille voiteiks,
5 vammoillen paranteeks!
Mikä löylyjä pahoja:
ulos uksesta pihalle,
läpi saunan sammalesta!

2374. Kuusjärvi. Manninen, I. n.
291. —14.

Varislahti. Matti Hentiläinen, 85 v.
Löylyn vihan karttamiseksi.

TuleMöylyyj^, Jumala,
ite' isä, lämpimään
tekemään terveyttä,
rauhoo rakentamaan!
5 Joka löylyjä hyvii:
kipeillev^ voiteiks,
vammoillep^parannukseks.
Joka löylyjä pahoja:
ne suakaan saunan sammaliin!

2375. Polvijärvi. Kärki n. 31. — 06.
Sola. Paavo Reijonen, 48 v. Kuuli

2375. 1 *niin* märkenet : n. m.

Yrjö Siukkoselta, joka 10 vuotta sitten
kuollessaan oli 103 v:n vanha.

Löylyn loihtu.

Tule löylyjen, Jumala,

Isä ilman, lämpimään

Tekemään terveyttä,

Rauhaa rakentamaan!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,

Hiki vanhan Väinämöisen.

Alkosta vikkoin mänkö,

Älkös vammoin vajjoo!

Hyvä sinne on männäksenne,
io Paha siellä ollaksenne;

Jos mänet, niin märkenet1.
Kipu kiukaan rakkoon

Kiviä kivistämään,

Paasia pakottamaan,
15 Pakotus saunan sammaliin,

Häkä huoran p — seen!

2376. Kaavi. Krohn n. 10716. —85.
Antti Hartikainen; kuullut isältään.

Mp. Nilsiässä.

Tule löylyyn, Jumala,
Isä ilman, lämpimään
Tekemään terveyttä,
Rauhoo rakentamaan,
s Puun löyly, kivosen lämmin.

2377. Kaavi. Krohn n. 13124. —85.

Hirvisaari. Sipi Hakkarainen; kuul-
lut enoltaan Heikki Nippaselta, joka
oli syntynyt Honkalahdessa ja oikein
emäloihtija.

Saunan löyly.

Neitsyt on Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Ota puita pikkuruinen,

Löylyn sanoja. 2377—2381.

279

Paa halkoja Vähänen,
5 Saata sauna lämpimäksi,
Kipu löylyn lyötäväksi,
Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen.
Joka on löylyjä hyviä,

io Kipeille voiteeksi,
Vammalle paranteeksi;
Joka on löylyjä pahoja,
Pois on piiristä pihalle,
Ulos uksen loukkausta,

15 Veäte vääntiön kolosta.

Neitsyt on Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Tuo pullo puhasta vettä,
Kannu maksan karvallista

20 Heiluvasta hetteestä,
Läilyvästä lähteestä,
Jolla on poikonen pesekse,
Valelekse vaimon tuoma.

2378. Kaavi. Krohn n. 9928. —85.

Niinivaara. Yrjö Sorsa. Mp. Nur-
meksessa.

Löylyn synty.

Tule löylyyn, Jumala,
Tule ilman lämpimään,
Tule tervehtä tekemään,
Rauhoo rakentamaan!
5 Mikä löylylle hyveä,
Se on kipeille voiteita.
Vesi on vanhin veljeksistä,
Tuli on nuorin tyttäristä.

2379. Tohmaj. Lonkainen n. 78. — 01.
Haso. Anna Maria Eerikäinen.

Löylyn synty ja manuu.

Puun löyly, kivoisen lämmin,

Hiki vanhan Väinämöisen1.
Kitsku kiukuun rakoon,
*Savu saunan sammaleen*,
5 Häkä huoran p — iisen!
Pakko pilviin pakene!

2380. Tohmajärvi. Hakulinen n. 8.
—89?

Kemien Murtoinkylä. Loismies
Pekka Hirvonen, 65 v. Kuuli mökkil.
Matti Kekäleeltä Kiihtelysvaaran Us-
kalin kyl.

Raudan haava kun riesottautuu.

Terve', löyly, terve', lämmin!
Ei oo löylyn löytämistä,
Lamposen lähättämistä.
Rauvan hoava on jalassan (käis-
säri j.n.e.) —
s Häkä huoran p — iisen,
Löyly saunan sammaleen,
Ves kiukoon rakoon!

2381. Tohmajärvi. Hakulinen n. 19.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v. Kuuli kuohari Hartikaiselta
Kiteen pit.

[Löylyn sanoja — Puun sanoja.]
Löylyl lumonta.

Terveh, löyly, tervel^, läm-

mi(n),
Terveh terveyttä] alle!
Löylyne(n), JumalaMuoma,
Voiteiks ki(p)peillen!
5 Kivut kiukoor_ra(k)koo(n),
Löyly sauna(n) sammalee(n),
Häkä huoram^piise(n)!

2379. x kk:ssa pieni alkukirjain.

280

Taudit.

Ei kivut1 kipuja itke',

Pöas vaivoja valitak,
10 Jos äijjä pantasii(n),

Meäritämwmäkättäsii(n).
Mill_o(n) sauna lämmitetty,

Puillako pe(t)täisillä"?

Koivupuu kohitte(l)loo2,
15 Pihjala pirun tekemä,

Höapa Hiijjeh^huorpoika,

Leppä Lemmeksen3 tekemä,

Koivu kol(o)melwLuonnottare(n);

Jos tyvi pahön te(k)köö,
20 NiMatvapuu kohitte(l)loo,

Jos latva pahön te(k)köö,

Nin tyvi kohitte(l)loo;

Van oksat mettä keittyvyy(n),

Simana sirettyvyy(n),
25 Voiteiks ki(p)peillen!

2382. Tohmajärvi. Hakulinen n. 60.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v.

Löylyn sanoja.

TuleMöylyyj^, jumala,
Isä il(i)mal^, lämpimää(n)
Tekemää(n) terveyttä,
Rauhoo rakenta(m)maa(n)!
5 PuuMöyly, kivoseMämmi(n),
Väki vanhav^Väinämöise(n).

2383. Tohmajärvi. Hakulinen n. 61.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen, 85 v.

Löylyn sanoja.

TerveMöyly, terveMämmin,
Ei(J)J^o°MöylyMöytämistä,
LämpimäMähättämistä,
Or^rauvvah^höava käissän (ja-
lassari 1. muualla);
5 Kivut kiukoorwra(k)koo(n),
Löyly sauna(n) sammalee(n)!

2384. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 678.— 95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Terve, löyly, terve, lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanahan Väinämöisen.

2385. Eno. Boschier n. 25. — 54.
Taipale. P. Ihalainen.

Löylyn jälki.

Ei oo löylyn löytämistä,
Lamposen läpäsemistä.
Löyly saunan sammaliin,
Läpi kiukoon kivistä,
5 Ulos uksen renkaasta!
Hako huoran1 p — iihen!

2386. Ilomantsi. Eur. G, n. 94. —46.
Ei1 ole löylyn löytämistä

Eikä velkoa vetosen.
Puun löyly, k[ivosen] 1 [ämmin],
Ellys sie vikahan vieri,
5 E[llys] vammahan vajau.
Hyv on sinne mennäxes[i],

2381. 1 Laulaja sanoi ehkä »kivet», vaikka korvani otti »kivut». — 2 il(i)kkuu,
ke(h)huu ihtiisä yl(y)piiks, sa(n)noo jotta »ol(o)kaam muka ki(p)pii» — selitti kertoja.
— 3 s. o. hyvän tekemä, jotta jos sillä sauna lämmite(t)tää(n), nin siitä ei mi(t)tääv^
vihoja tartuk.

2385. x r. muorin.

2386. > |Elä| Ei : E.

Löylyn sanoja. J 386 — 1388.

281

Pah on siellä ollax[esi],

V — u virnuksen tekemä,

Leikki lietäelläxesi.

Kurnuksen kuvailema.

Mene kiukoan kivih!

Ota pois, v — u, vihaas,

io N[eitsyt] M[aaria] e[monen],

20 Kokka karva, kannukses

Ihosta ihmis raukan,1

Saranan sanelematta.

Karvoista kavon tekemän,

Tuoppa vasta varjossasi,

Emon tuoman ruumiista!

Helmassasi hieno lehti,

Neitsyt Muarii emonen,

Hautele halusin vastoin,

25 Pyhä piika taivaallinen,

15 Simavastoin siivoele!

Kala kaiva kankaasta,

Hauki hauvasta syvästä

2387. Ilomantsi. Eur. G, n. 126. —46.

Syömään v — un vihoja,

Lyöte maahan, liika löyly,

V — un lientä lakkimaan.

Paha löyly, pois pakene,

30 Kunne kipuja kiistän,

Sairas saunan tulevi,

Kunne vaivoja valitan?

Vähävoima lämpymäh.

Kipu tytti, eukko2 tuonen

5 Luovu luonnoton, eroa emätön!

Istuu kipu mäellä,

Kipu vuoren kukkulalla;

2388. Ilomantsi. Laitinen, H. n. 31.

35 Siellä kipuja keräilöö

—65.

Kivuttaren kintaasen,

Sanat löylyä vastaan.

Vaivattaren vanttuuse.

Löylynen, lämpönen,

Kunneppas vielä kipuja kiistän.

Otko vikohin vierryt,

Kunne vaivoja valitan?

Otko vammoin vajonna?

40 Kivi keskellä mäkeä,

Löyly kiukaan kivii,

Kipu vuoren kukkulalla,

5 Löyly saunan sammalii,

Kolo keskellä kiveä;

Häkä huoran p — seese!

Sinne kipuja kiistän,

Hyv' oli sinne mennäksees,

Sinne vaivoja valitan;

Paha siellä ollaksees.

45 Ei kivi kipuja itke,

Ukko uunilta putosi,

Paasi ei vaivoja valita;

io Pätsiltä pätevä herra

Minun silmin nähtyyn,

Haavaa halenneese,

Käsin päällä käytyyn,

Reikää revenneese

Henkin huokailtuani.

Syömään v — un lihoja,

50 Herra, henkes puhase,

V — un lientä lakkimaan,

Läikäytä lämpösesi

15 Jota on k — vin koinettuna,

Kipeille voiteeksi!

Karva varsin kaivettuna.

Mänkään minuni sanani

2388. * r. (eli eläin raukan.) — 2 kl

c:ssa iso alkukirjain; r. (= neiti) — 3 (= eli

eläin rauka.)

282

Taudit.

Läpi luu, läpi jäsente,
55 Läpi lämminte lihoje
Ihoo ihmisraukan3,
Karvoi kavon tekemän,
Emon tuoman ruumiise!

2389. Tuupovaara. Krohn n. 8183.
—85.

Kovero. Katri Sykkö, 73 v.
Sauna.

Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen,
Ellos kipeihin mänkö,
Ellos vaivoin vajuo.
5 Terveh löyly, terveh lämmin!

En puhu omalla suulla.
Puhun suulla suuren Luojan.
Herran hengellä hyvällä,
Läikyttelen lämpösellä.
io Neitsyt Maarii emonen,
Pyhä piika pikkuruinen.
Tule saunaan saloo
Ilman uksen ulvomata,
Saranan sarahtamata,
15 Tule päästöt päästämään,
Tule jaksot jaksamaan,
Kykkäret kerittämään!

2390. Ilomantsi. Krohn n. 8207. —85.
Erikka Repo Sotkamosta; kuullut

ukoltaan Göran Koohvalta. Mp. Tuu-
povaaran Koverossa.

Löyly.

Lyö löytyy, lähätä lämmintä
Läpi kiukoon kivistä,
Läpi saunan sammalista,
Kivisestä kiukaasta,
s Rautasesta rauniosta.
Mistä lie pulmat puuttununna,

Paisununna pahat tauvit,
Kivistäkö, kannoistako,
Vainko vanhosta akosta,
io Vainko vattu-rauniosta?

2391. Ilomantsi. Andbergn. 18. — 92.
Hattuvaara. Iivana Huurinainen,

70 v.

Löylylle.

Tules löylysen jumala,
Iso ilman lämpimät !]
Tekemään terveyttä,
Raunoa rakentamaan!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen.

Ei ole löylyn löytämistä,
Lamposen lähettämistä:
Löyly kiukoan kivissä,
io Löyly saunan sammalissa.
Hyv' on tänne tullaksesi,
Paha täällä ollaksesi,
Täällä visvana virut,
Märkänä märännet.
15 Luota pois, liika löyly,
Painata, paha äkiä.
Häkä huoran p — ihesen!

2392. Ilomantsi. Salminen, Kaarina
n. 7. —13.

Megrijärvi. Tatjana Huohvanainen
o. s. Tiittanen, 57 v.

Hyy, löylöseni, lämpöseni!
Ei oo veen velkomista,
Eikä löylyn löytämistä,
Läpi kiukoan kivistä,
5 Läpi saunan sammalista.
Mää, kulo suota myöten,
Pellolla, pihoja myöten,
Löyly on lämmin lähetetty.

Löylyn sanoja. 2392—2398.

283

Jeesuksen sanat sulovat
10 Ja minun sanat sulo vammat,
Kippeen voiteheks!

2393. Ilomantsi. Bor. n. 547. (L.464).

—77.
Hattupää.

Tule löylykeh, Jumala,
Izo ilma lämbymähä.
Teg^mäh on tervehestä,
Rauhoab' on rakendamaha.

2394. Ilomantsi. Helander, O. n. 85.
—88.

Hattupää. Moarii, Jyrki Purus-
kaisen leski, oppinut Arhippa Purus-
kaiselta.

Löylyn1 sanat.1

Lyö löyly, lähätä lämmin
Kiviselle kiukaalle,
Saviselle saunan lattiille.
Ei oo löylyy löytämistä,
5 Lämbösen lähentämistä.
Ukko on vanha kieli kerda
Istuu saunan pätsin peällä,
Reppu suu, rebale parda.

2395. Ilomantsi. Relander, O. n. 89.

—88.

Hattupää. Iljan Iivana.

Tule löyly sehen, Jumala,
Iso ilman, lämpösehen
Tekemähän tervehyttä,
Rauhoa rakentamahan!
5 Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen.

Ei ole löylyn löytämistä,
Lämbösen lähettämistä,
Löylyp on kiukovan kivistä,

io Savu saunan sammalista.
Hyv on tänne tullaksesi,
Pah on teällä ollaksesi:
Peäl on visvana viruute,
Peäl on märgänä märäne.

15 Luote pois on, liiga löyly,
Painat on, paha ägiä,
Hägä huoran p — ehesen!

2396. Ilomantsi. Paulaharjun. 3438.
—08.

Hattupää.

Löylyseni, lämpöseni,
tule, meri, mielelliseks,
simoseks, seämelliseks!
(kun vieraaseen saunaan kylpemään).

2397. Ilomantsi. Relander, O. hons. v.
n. 20. —88?

Hattupää.

Luote pois on, liiga löyly,
Painat on, paha ägiä,
Hägä huoran p — ihisen!

2398. Ilomantsi. Eur. Fol. 111,1.
n. 11. —45.

Megrijärvi.

Tules, löyly en jumala,
Isä ilman lämpymäisen
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan!
5 Puulöyly1, kivosen2 lämmin,
Hiki vanhan V[äinämöisen],

2394. x kk:ssa poispyyhitty.
2398. « |Pyy| Puulöyly : P.

kiv|a|sen : kivosen.

28^5

Taudit.

Ellys sä vikohin menne,

Ellys vammohin vajua.

Hyv on sinne mennäksesi,
10 Pah on siellä ollaksesi,

Menet märkänä manalle,

Torkutellen tuonelahan,

Itkien ikikotihin.
Puul[öyly, kivosen lämmin],
15 Hiki v[anhan] V[äinämöisen]

Kipehelle voit[eheksi],

Vamm[oille paranteheksi]!
Puul[öyly, kivosen lämmin],

Hiki [vanhan Väinämöisen]
20 Kiviä kivistämähän,

Paasia pakottamahan;

Ei kivet kipuja Imua,

Paaet vaivoja valita,

Vaikka paljon pantanee,
25 Määrittä mätettänee.

Puulöyly, kivosen [lämmin],

Hiki v[anhan Väinämöisen],

Menes piipusta pihalle,

Ulos uksen renkahasta
30 Ilman uksen ulvomatta,

Saranan narahtamatta!

2399. Ilomantsi. Niemi n. 258. — 09.
Ilomantsin rovastin muistoonpane-
ma Hattuvaarassa, heinäkuulla 1905,
Akiima Tiittasen vaimolta.

Rauvan jälki.
Kun saunaan mennään, ettei äkii
menisi hoavaan:

Löylyseni, lämpöseni,
Tule, miesi, mielelliseksi,
Mie olen raukka ruavenruHhen;
Pahat vihat pois[?],

5 fKMlehakimmonf?]1 neijon per-

siehen!

2400. Ilomantsi. Niemin. 259. — 09.

Ilomantsin rovastin muistoonpa-
nema heinäkuulla 1905 Akiima Tiit-
tasen vaimolta Hattuvaarassa.

Puun löyly, kiposen lämmin.
Hiki vanha Väinämöisen;
Ei ole löylyn löytämistä
Eikä lämpösen lähenemistä.
5 Löyly kiukovan kivi,
Löyly saunan sammali,
Ulos usta myöten,
Pellolla pihoja myöten!
Löyly lämmin lähetetty,
io Jesuksen sanat suloovat.

2401. Juuka. Krohn n. 11644. —85.
Vuokko. Heikki Saastamoinen.

Löyly.
Pitää yhellä henkäyksellä puhasta:
Hui, puun löyly, kivosen läm-
min,
Hiki vanhan Väinämöisen.
Ei oo löylyn löytämistä
Eikä lämpimän läpeemistä,
5 Vesi kiukoon kiviin,
Löyly saunan sammaliin
Eikä minun kipeeseni.

2402. Rautavaara. Krohn n. 11179.

—85.
Alaluosta. Heikki Halonen.

Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen,

2399. x Sanot, hevosesta, ihmisestä. — ai. *Neijon*.

Löylyn sanoja. 2402—2409.

285

Ellos vikaan männö
Eikä vammaan vajoo.

2403. Rautavaara. Krohn n. 10661.

—85.

Puumala. Juhana Tuovinen; kuul-
lut Kalle Karmitsalta.

Lyö löylyy, lähätä lämmintä
Läpi kiukoon kivistä,
Läpi rautasten raunioin.

2404. Rautavaara. Paulaharju n.
3440. —08.

Keyritty. Simo Kainulainen.

Jos oli haava t. muu vika ihossa,
niin, ettei löyly menisi, saunan oven
takapuolelta saranalta vettää löylyä
henkeensä ja sanoa:

Löyly1 lämpönen,
jumalan luoma,
elä mää kippeesee!

2405. Nurmes. Krohn n. 10075. —85.
Antti Kynsiniemi; kuullut isältään.

Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki on vanhan Väinämöisen,
Älä mää kipeeseen;
Hyvä sinne on männäksesi,
5 Paha siellä ollaksesi.

:

2406. Nurmes. Krohn n. 9670 i. — 85.
Kansakoulunop. Arolan kokoel-
masta.

Lyö löyly, lähätä lämmin
Läpi kiukaan kivistä,
Läpi saunan sammalista!
Ei ollut löylyn löytämistä,
5 Lämpimän lähättämistä

Ilman kiukahan kivittä,
Ilman saunan sammalitta.

2407. Nurmes. Nurmion. 1451. —90.
Mari Korhonen, 70 v.

Saunan löylyssä ei lämmin haavaan
mene.
Kun on haava ja saunaan menee,
niin pitää saunan ulkopuolella saran-
puolelta oven raosta vetästä henkeensä
saunan lämmintä ja puhaltaa haavaan
ja sanoa:

Löyly, kivon lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen,
Ellos kipeesen mennö,
Vaivaan vajuos,
5 Minussa on rauan haava.

2408. Nurmes. Nurmio n. 2723.-92.

Löyly ei kipeesen mene.
Jos on joku kohta kipee saunaan
mennessä, niin pitää vetästä kolme
kertaa suuhunsa lämmintä ja sanoa
joka vetäsyn jälkeen:

Hum, puun lämmin,
Kivosen löyly,
Hiki vanhan Väinämöisen,
Elä, löyly, kipeesen mene!

2409. Nurmes. Krohn n. 9344. — 85.
Höljäkkä. Mikko Tolvanen, 57 v.
Piennä poikana kuuli ukoilta.

Lyö löylyy, [lähätä lämmintä]
Kiville kivuttomille,
Paasille pakottomille.
Ei kivi kipuja huua,
5 Paasi vaivoja valita.
Nouse noppa, seiso seipo,

2404. x kk:ssa pieni alkukirjain.

286

Taudit.

Hman nuorin nostamata,
Terva köysin tempo mata.

2410. Nurmes. Lukkarinen n. 251.

—09.

Höljäkkä. Vartiainen.
[Löylyn sanoja — Tulen syntyä.]

Neitonen.

Lyö löylyä, lähätä lämmintä
Läpi kiukahan kivisen,
Läpi saunan sammalisen!

Tule neito Pohjolasta,
5 Impi kylmästä kylästä,
Läpi hettehen heraja,
Läpi Hiien hirnuttele!
Hyyss' on sukka, hyyss' on kenkä,
Hyyss' on hamehen helma,
io Iho kaikki iljanteella;
Viskoa vilua vettä,
Kanna rauankarvallista,
Jottei viikkoa vihoisi
Eikä kauan karvastaisi!

241 1 . Nurmes. Krohn n. 9460 a.

—85.
Mujejärvi.

Lyö löylyy, lähätä lämmintä
Läpi saunan sammalista,
Läpi kiukoon kivistä.
Puun löyly, kivosen lämmin,
s Hiki vanhan Väinämöisen.

2412. Nurmes. Paulaharju n. 3429.
—08.

Mujejärvi. Anno[?] Ohtonen, 87 v.

Tule löylyhyn, Jumala,
isä ilman, lämpimähän,
tekemähän terveyttä,
rauhoa rakentamahan!

2413. Pielisjärvi. Krohn n. 8634.

—85.

Kuorajärvi. Risto Matilainen.
[Löylyn sanoja — Alkuperän tiedus-
telua.]

Löyly.

Lähes, löylyyn, Jumala,
Isä ilman, lämpimään,
Rauhoa rakentamaan,
Tervettä tekemään.
5 Ei missä ole puoskarille pahoana,
Kun ei pojassa Jumalan,
Herran hengessä hyvässä.

Sinne minä sinun manoon
Kirkon kirjavan tyköö,
io Sata-lauan lappeeseen.

Mistee sinuun on pulma puut-

tunna,
Taikee tapahtunna?
Kivistäkö, kannostako,
Vaiko vanhosta sijosta,
15 Vaiko vattu-raunioista,
Vaiko siitä seipäästä,
Jossa korppi fcotnittiin,
Musta lintu muokattiin?

2414. Pielisjärvi. Ryynänen n. 19.
—93.

Lieksa. Tiina Ikonen, 65 v.

Kylpyloitsu.

Lyö löylyä, lähätä lämmintä
Nuille kiukoon kiville,
Palaneille paasiloille!
Puun löyly, kivisen lämmin,
s Tuli vanhan Väinämöisen.

2415. Suom.-Karjala. Yhteishyvä n.

36. —30.
K. J. Karttunen: Muutamia piir-
teitä suomalaisen saunan historiasta.

Löyly jos on tarttunut kipeään kohtaan. 2415—2419.

287

Vieläpä kuulin miesten lukevan:

Terve löyly, terve lämmin,
Terve, lämpimän lähettäjä!
Nouse, lempi, liehumaan,
Kunnia, kupajamaan
5 Yli kuuen kirkkokunnan,
Läpi kappelin kaheksan!

Löyly jos on tarttunut kipeään
kohtaan.

2416. Uukuniemi. Tuokko n. 39.
—13.

Mensuvaara. Aaro Toiviainen, 80 v.

Ihmisellä saattaa olla kipeä kohta
missä osassa ruumista tahansa, haava
sormessa t. m. s. Kipeään voi »tarttua
»löyly» — se voi kuumassa löylyssä
tulla kipeämmäksi. Hänen, johon
löyly on tällä tavoin tarttunut, on
mentävä seuraavana iltana saunaan
sen lämmittyä, lyötävä löylyä, nous-
tava palanen leipää muassaan lauteille
ja siellä syötävä muassa tuotua leipää.
Sitte on toisen ihmisen ulkoa avattava
saunan ovi ja kysyttävä:

Mitä sie siellä syöt?

Sairaan on vastattava:

Mie syön löylyy,
lämmintä läyhöttelen.

Kysymys on tehtävä ja samoin vas-
taus annettava kolmasti.

2417. Kitee. Karttunen n. 11. — 94.
Jos löyly menee avonaiseen haa-
vaan, niin sairas mänee lauteille vaat-
teet päällä, voileipä kädessä. Toinen
henkilö avaa kolmasti kodasta oven
ja kysyy:

Mitä1 syöt?
Lauteilta vastaa:
Suoloo1, leipee, löylyy.
Sitten juoksee taakseen katsomatta
tupaan, ja sillä se paranee.

2418. Kitee. Lönnbohm n. 1532. —94.

Kiteenlahti. Maria Ulla Timonen,
59 v.

Kun on löyly jo pöhettynyt ja paju-
vettä (visvaa) nilottaa (nousoo), niin
toinen saunan ikkunasta kysyy:

Mitä1 sie syöt?

Toinen1 vastaa ja jarnoaa:

Syön1 suoloo ja leipee ja löylyy.

Kolme2 kertaa kysyy.
Maahinen.

2419. Uukuniemi.
—13.
Olli Ahokas.

Tuokko n. 44 .

Maahiisen loitsiminen.
»Maa vaivaa» toisinaan kovin ko-
vasti ihmistä. Sen saa aikaan voima-
kas »maahiinen». Loitsija tällä aivan
selvästi tarkoitti kolotusta, reumatis-
mia. Sitä vastaan otetaan kolmelta
veromaalta — kolmen talon maalta —
kultakin yksi pisin lepän oksa. Ne on
sitte punaisella langalla kierrettävä
yhteen ja kolme ohran jyvää on si-
toessa pantava oksien väliin, samoin
yksi pennin raha. Siten syntyneellä
tampulla on kierrettävä kahteen ker-
taan myötäpäivään ja kolmanteen ker-
taan vastapäivään vaivatun pään
ympäri. Sitte on taian tekijän kään-
nettävä selkänsä pohjoista kohden ja
viskattava tamppu vasemman olka-
päänsä yli pohjoiseen päin lausuen:

2417. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.

2418. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 |Kaksi| kolme : K.

288

Taudit.

Mäne tuonne, kunne käsken:
Tuulen pohjaseen väkkeen
Kiviä kivistämään,
Paasia pakottamaan!
5 Jos et tätä tottele,
Niin perästä päin saat enemmän!

2420 . Ruskeala. Pitkänen, Anni n. 28.
—24.

(Kangaskylä. Ks. n. 2156.)

Muannenäl loihtu.

Kulta om^ muaii^kunhirias,
Mikä mammam^ muasta nost,
somman suosta1,
hienohelman hettestä,
5 keltakuplan^kankästa?
Mänem^, mamma, muaha,
somma suoho,
hienohelema hettese,
keltakupla kai|käse!

2421. Impilahti. Krohn n. 5269 a.

—84.
Ruokojärvi.

Maahisen kipee.
Ottaa viepi karsinaan, päästää sillä
tavalla, sitte laatii 3 viis-kantasta.
Sitte keskelle ottaa kääntää veitsen
päin maahan, veitsen nenän ja sitte
painaapi sitä kipeätä ja sitte lukoopi
meiän malitsun (otse nasi j. n. e.) ta
sillä maalla se lukietaan. Sitte äsken
painetaan kipee:

Ota, maahinen, maahisesi,
Veteen vesi [maahinen],
Maahan maa [maahinen]!

Sitte ei piä katsoo jälelleen päin,
ennenkun pääsee siitä huoneesta ää-
reen, hot karsinassa painaa, ei pie sinne
katsoo, kunne pääsee ylä-pirttiin.

2422. Impilahti. Krohn n. 5269 c.

—84.

Ruokojärvi.

Kun vielä ei pääse, kun on missä
porras, aias päällitse, sinne mennään
ottamaan maata ja painellaan:

Ota, porrasmaahinen, maahi-
sesi

2423. Impilahti. Krohn n. 5269 d.

—84.

Ruokojärvi.

Kun ei vielä silti terveht[yn]ne,
sitte mennä kun vihma missä tippuu
vesi räystäältä maahan, hot on pouta,
sitte mennä — ? — siihen «tpe-kohalle
painelemaan. Sitte samalla lukoo sen
otsenasii kerrallaan. Sitte se lukoopi:

Ota, tipe-maahinen, maahises,
Veteen vesi-(maahinen),
Maahan maa-(maahinen)!

2424. Impilahti. Krohn n. 5269 e.

—84.
Ruokojärvi.

Pientare-maahinen.
Kun kaikkä' koitellu, sitte sanotaan:

Tämä on pientare-(maahinen).
Viiään peltoloille ja pientaresta ote-
taan maa ja luetaan:

Ota, pientare-maahinen, maa-
hises,
Ota, pellon pientare, [maahises],
Ota, pelto, maahises!

2425. Impilahti. Krohn n. 5288.
—84.

Ruokojärvi.

V aski-maahinen.
Ennen vanhaan aikaan on pietty

2420. J kk:ssa: sommansuösta.

Maahinen. 2425—2429.

289

vyössä vaski-nyblii. Sitte ottaa nyblän
ja hieroo sen nyblän kuin se hiiluu kuin
tulessa hiilavaksi. Sitte ottaa ta sillä
paineloo sitä kipiätä:

Ota, vaski-maahinen, maahisesi

2426. Salmi. Krohn n. 8049 a. —84.
Miinala. Vassilei Ivanov, yli 50 v.(

kotoisin Raj aselasta. Kuullut äidiltä.
Maahinen, tuli-maahinen, siihen pi-
tää tulen väki, karsin-maahinen, piha-
maahinen, siit pitää pihalla opetella
häntä, varakon (= seiväs) tyves
(karsinm.). Ensimäiseksi kun opit, ku-
martaa:

Terve maan isändäl,
Terve maan emändäl,
Terve kultasel kuninkaal!
Nuorin sisar, vanhin sisar,
5 Keskimäinen sisar,
Prostikkoa neevostis boolestis pii-
kostis paak (nimi) kaiken syyttö-
mäsis pahois eäreh.
(3 kertaa).

2427. Suistamo. Eur. G. n. 466. —46.

Maahisen sanat.

Vesihiisi vettä souti
Venehellä vaskisella,
Kuut[illa] kup[arisella].
Pilvi pikk[unen] tul[evi],
5 Kaari kauk[ainen] n[äkyvi].

Näin mie illalla imettä,
Pimiällä mustan pilven,
Pilvessä vesipisara,
Pisar[assa] pieni lampi,
io L [ämmissä veno punainen],
Venehessä miestä 3.

2427. * Tekstissä seuraa: | Kynnys

2428. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. —

Maata pyöryy mannun eukko,

Istuvi röhöttelevi

Tien 3:n jakaimessa,
15 Matkan 3 hiertimessä,

Kosk[en] 3 pyört[ehessä].
Matalat on maalla jalat,

Matalammat maahisella.1

Etananako tulit vain matona
20 Tulen jytyyn polttamah.

Palo [n] j [ytyyn] paaht[amah],

Kuun j [ytyyn] kum[ottamah]?

2428. Suistamo? Polen n. 48 f. — 47.
Kun lienet oma puhas

Maan1 isäntä2, maan emäntä2,
Maan kultanen kuningas,
Maan ettonen emäntä,
5 Elä nouse noiuttaissa,
Elä kiiho kirottaissa.
Tuonne mie kivut manoan:
Maahan kolmeen sylehen3,
Yheksähän kyynärähän.

2429. Suistamo. Krohn n. 5536.-84.
Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.

Maahinen.

Terveh maille manterille,
Pyhän pellon pientarille!
Maa emä, kultanen kuningas,
Kuin olloo teiän väärys,
5 Ota, maa, maahises minussani,
Päästit sinä päivän paistamaan,
Kuutamcm kumottamaan,
Muka i minuutani,
Päästä päivilleen täs vaivas!

Hän sitä aiheloopi jumalalle
pakkoupi:

on hirttä kork[iampi]. |Samm| —

2 kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa sulehen.

19

290

Taudit.

10 Ota, maa, maahiseni,
Minä laitan lahjukset.
Hän panoopi vaskipennin:
On nygöi oikein maan man-
terille,
Pyhän [pellon pientarille]!
Olkaa oikein, seisokkoa selkein,
15 Päästä, Luoja, minuo päivis

pahois!

2430. Suistamo. Härkönen, Runon

hirv. hiiht. s. 26. — 00.

Suurisarka. Okuli eukko.
[Maapakanan luku.]

— No se on oikeata, anna tulla lisää
vaan. — Xo, sano,

tiedäjäl on käjet kuldazet kalvoi-
zie myöte,
jallat kuldazet polviloi myöte,
suu kuldaine hambahie myöte.
Mie piästän pahois paganois,
5 poigien paganois,
akkoin paganois,
Ukkoloin paganois,
kaikis paganois,
paganois parrattomien,
io paganois pardasuuloingi.

— Se tehoo. Onko se maa-pakanan
luku? — On. Oli, sano, — jatkoi hän
samaan kyytiin —

2431 . Suistamo. Valve n. 226. —10.

Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Helsin-
gissä.

Moamoahine on, niiv^ vespulkkuloi
nostattoo. Silloin leikatoan keäntö-
piällä veitsellä kolme kiekon muotoista
palloo moata, soavat olla pienemmät
alta kuin piältä, ja niillä painella ja
sanuo:

Ota nyt, moa, moahises,
Punapilpero piholTiis!

Sitten pittee vieä ne moakiekot taka-
sin, mistä on otettu.

2432. Suistamo. Salminen, V. n. 2767.
—11.

Kirkonkylä? Matroi.

>Maahisluvun luven»:

Ollet moa moahiiie,
Ota nurminiittu riebuses,
Pello pellon pientarie;
Moal on madalat jallat,
5 Miun jallat on viel matalemat.

2433. Suistamo. Salminen, V. n. 2768.
—11.

Kirkonkylä? Matroi.

Kylymoahine.

(3 kertaa).

Ollet kylymoahine,
Ota, moa, moahises,
Nurmi, nutturiepuses,
Pello pellon pientarie;
5 Moal on madalat jallat,
Miu jallat on viel matalemmat.

Ollet kivimoahine,
Ota, tuli, tuskas,
Ota, valgie, vaivas,
io Oda, kivi, kipus,
Ota, kivi, kibus,
Tuli tuskas, valgie vaivas!

Muurin syämee viskaa sinne.

2434. Suistamo. Salminen, V. n. 2769.
—11.

Kirkonkylä?

K ulkolaisen moahine.

Ollet piigoin pagana,

Maahinen. 2434—2439.

291

Ollet poigien pagana,
Ollet käypäläsien pagana,
Ollet kulkevaisien pagana,
5 Ota nyt, piikoin pagana,
Kulkevaisien pakana,
Pello pellon pientarie;
Moal on madalat jallat,
Miun on viel matalemmat.

Migä valvottaja tulloo, moal pai-
netaa — siit ku luvetaa, vesilapal sam-
malel, mis vesi tippuu, viimeseks pai-
netaa.

2435. Suistamo. Krohn n. 5552. — 84.
Uuksujärvi. Lukeri Jakoljovna,

keski-ikäinen.

Maahinen.
Kun pollet kylys jallan toppii (ruh-
kia), sitte niitä otat veitsellä kierrät
ympäriise, sitte ota veitsen nenäl, siitä
kipie painat ja sano:

Ota, maa, maallinen,

ota maa maallinen,

yheksäh maahisen sai.

Sitte järielleen tupaan panet ja sitte
Jarilleen jallalla pollet.

2436. Suistamo. Krohn n. 7460. — -84.

Koitonselkä. Feodor Tsannikka.
63 v.

Maan nenä.

Maan haitte, manteren haltie,
Puissa ovat 'pahkat,
Maissa ovat mahkat,
Oksissa ovat veri-äkämät,
5 Kuu kammolle kuluu,
Päivä mailleen mänöö.

Veitsen ottaa, 3 kertoa maata, pai-
neloo ja Jarilleen panoo.

2437. Soanlahti. Riikonen n. 20.
—90.

Harsu. Toppi Naumaneu, n. 75 v.

Muahiisen loihtii.
Nurmikosta leikataan viiskanta
kääntöpäällä veitsellä. Tällä viiskan-
nalla painellaan kipeätä kohtaa, sitte
pannaan jälleen paikoilleen. Painel-
lessa sanotaan seuraavat sanat:

Veshiis vettä souti
Venehellä vaskisella,
Airoilla hopiasilla,
5 Mualla muahiisella.

2438. Soanlahti. Kemppainen n. 37}

Lehtomäki. Jegor Jormalainen.
Muahinen.

Muahinen! Makua maistelit,
tätä ihmisen ihoa vihasit
ja vielä verta viatonta
ilman luistelit luvatta.
5 Ota poies sun makusi!

Minä polen, minä sylen,

maa, sinun makus,

koska, maa, maata vihasit

ja tätä ihmisen ihoa näpäsit.

io Minä polen, minä sylen:

maa, makusi ihmisen ihosta,

verestä viattomasta!

Ruumiini on maa, ja maa on maa,

viekösi, maa, vihasi poies!

[Jatko, säkeet 15—35 = n. 1785, sä-
keet 1—21.]

2439. Soanlahti. Kemppainen n. 46.
»Inl2.
Lehtomäki. Jegor Jormalainen.

2438. 1 [Julkaistu Savottaressa 1914 kaksi eri loitsua: Maahinen (ss. 1 — 14)
ja Neitsyt Mehiläinen].

292

Taudit.

Muahinen.

Muahinen, miks makua mais-
telit,
tätä ihmisen ihoa vihasit
[j.n. e., ks. edell., säkeet 3—12]
Teemme sovun: maa maan

kanssa.
Ruumiini on maa ja maa on maa.
15 ota vihas pois!
Minä panen ja painelen omaas

kotiin.

2440. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
216. —08.

Moahisille luetaan:

Vaino voi boatjuska,
vainovoi moaduska,
ota, moa, moahises,
mitä lienen duumainnut,
5 mitä ajatellut!

2441 . Suojärvi. Salminen, V. n. 2652.
-X«U20.

Varpakylä, Hukkala. Paraske.

Kylymoahine.
Moahizie taikko lapsel, ni mill, kylyh
männää:

Ota, kyly, moahizesi,
Ota, moa, moahises,
Ota, vez, moahises!

Kun otat nimettömäl sormel pitää
(painaa).

2442. Suojärvi. Salminen, V. n. 2653.
— 16U20.

Varpakylä. Paraske.

Karziri1 moahine.

Ota, karzinamoa, moahizes,

Ota, vezi, moahizes!

Otat karzinas moata peikalolla etu-
ja keskisormella. Veistellä otetaa irti,
näpillä, kolmella sormella painellaa
kipeätä ja nimettömällä moa (pan-
naan) paikoilleen.

2443. Suojärvi. Salminen, V. n. 2654.
-16/65ö.

Varpakylä. Paraske.

Moahizell (järvenrantamoahinen),

Ota, järvenranda, moahisesi,

Ota, vez, moahisesi!

Kolme kivyttä kun otat, (joilla pai-
netaan), järelleh pannaa.

2444. Suojärvi. Salminen, V. n. 2655.
-16U20.

Varpakylä. Paraske.

Räyssäsmoahihe :

Ota, räyssäs, moahine!
Räystään alta maasta maata, kolme
kertaa painetaan. Järelleh pannaa.

2445. Kitee. Polen n. 86. —47.

Moahisen loihtu.

Maahan, moahinen, tilasi,
Vetelien, vetonen1 lempo!
Vesihi[i]si vettä souti,
Kapo[?] nuori notkutteli
s Venehellä vaskisella,
Airohilla tinasiloilla,
Teljolla kuparisilla;
Pääsi maalle mansikkana,
Putos puna keränä,
io Vieri vehnässä tahassa,
Rukihissa2 jyrkinönä,

2442.
2445.

1 kar|s|in : Karsin.

1 kkrssa vetoren. — 2 Rukihissa |juurik| jyrkinönä : R. j.

Maahinen. 2445—2450.

293

Maahan, maahinen, siasi.
Neitsyt Maaria emonen,

Rakas äiti armollinen,
15 Tule tänne, tarvitahan,

Tuos tuolta voitehia,

Yheksiä voitehia

Päältä taivallan yheksän!

Voia alta, voia päältä,
20 Kerta keskeä sipase,

Teekös alta terveheksi,

Päältä tuntumattomaksi,

Alta nuurumattomaksi,

Keskeä kivuttomaksi,
25 Kivun tietämättömäksi!

Elä anna märille männä,

Elä visvolle viruo,

Elä kupplille kohota,

Ravahella rakkohille.

2446. Kitee. Varonen n. 40. —85.

Muahiseen.

Vesi hiisi vettä souti
veneellä vaskisella,
airolla hopiisella,
maalle souti maahisee;
s maahan maahisen manoon,
pilivosen piha likaan.
Mistäs tulit tupaan,
sait sammalhuoneesen
lihoa hapattamaan,
io kylkiluita lohkomaan.
Pois ihosta imonto raukan!
En puhu omalla suulla, j.n.e.

2447. Kitee. Lönnbohmn. 1596. — 94.

Kiteenlahti. Emäntä Timonen, 59 v.
Kun maahista painellaan, sanotaan:

Painu, painu, paha riippa,

Pihan ruppa, pellon ruppa,
Ruppa kaiken pahennuksen!

2448. Kitee. V inter ja Hannik. n. 92.
— 87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Maa-maahisen parannus.
Pitää ottaa kolmemerkkisellä kään-
töpäällä veitsellä ja leikata kolmesta
kohdasta multaa räystään alta, siitä
mihin vesi tippuu, sillä painella rupia
ja sanoa:

Jos oot, malma, mästa noussut,
Niin, malma, maahan painu!

Sitten sylästä kolmasti ja asettaa
ihan paikoilleen maahan se multa ja
kantapäällä polkea päälle.

Sitten viiskanta tehdä kapustan
pohjaan ja sillä pohjalla painella rupia
ja siihen sylästä vähän.

2449. Kitee. Lönnbohmn. 1262. —94.
Potoskavaara. P. Pennanen, n.

50 v.

Kun on maahinen, pitää painella, ja
toinen kun kysyy, pitää vastata:

Vesimaahista (Tulimaahista).

2450. BääkJcylä. Hyvärinen, A. n. 319.
—02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa.

M uahinen.
Sorvattuun vattiin pannaan vettä,
sitte tenhään tuvan tai saunan sillan
alle muahan kol°me viiskantoo. niistä
otettiin multoo ja sillä paineltiin ru-
pija ja viskattiin muahan, sylettiin
ja vasemmalla kantapiällä polettiin
ja sanottiin:

294

Taudit.

Muan ruppa, mannun ruppa,
ruppa kol°men p.leen ruppa,
ala muata muan alla,
alla penkereen on pesäs!

2451. Liperi. Lönnrot E, n. 802.
—37.

Maahinen.

Mäne maahan, maahiainen,
Peltoon, punakipuna,
Pihan ruuppa, pellon ruuppa!
Emonen Neitty Mariinen
5 Läksi maata ottamaan,
Mujullaan mullan muutti,
Maksoillansa maan vaihto.

2452. Liperi. Äyräpää n. 8. — 71.

Maahinen.

Jos lienet maahiainen
Ihossa imentolaisen,
Jos lienet, maras, maasta noussut,
Lienet mainen maahiainen.
5 Jos lienet tulesta tullut,
Se on tuli-maahiainen;
Mäne hii'en tuimaan tulehen,
Pahan vallan polttimehen!

Lienet savimaahiainen,
io Painu, paha, savehen
Ihosta imentolaisen!

Lienet vesi-maahiainen,
Mäne kupliksi merehen
Kummina kupahimaan
15 Avaroilla lainehilla,
Läikkyvillä lähtehillä,
Heikkuvilla hettehillä.

Liikkui linn[a]t, läikkyi järvet,
Vuoret vaskiset vapisi,

20 Torit hiiden torkahteli;
Miks' et sinä, liika, liiku,
Miks et sinä, herja, heitä.
Paha, poikkehen pakene
Ihosta imento raukan?

25 Armoa minä anoisin
Neitsyeltä Marialta:
Pese Herran1 pesuvesillä,
Pyyhki Herran1 pyyhkeheillä,
Voi'a yltä, voi'a päältä,

30 Jotfei visvoilla viruisi
Eikä märillä asuisi.

Jost lie liha liikahtanut.
Siihen liittäös lihoa,
Jost lie kalvo katkenunna,

35 Siihen kalvo kasvattaos!

2453. Kaavi. Krohn n. 10713. —85.
Antti Hartikainen; kuullut isältään.
Mp. Nilsiässä.

Maahinen.

Maan tyttö, mannikin neito,
Puna marjan kirpeloinen,
Maasta maahisen ylennän,
Maahan maahisen alennan.
5 Vesi-Hiisi vettä kanto,
Kapo nuori notkutteli
Kaheksasta lähteestä,
Yheksän meren ylite,
Meri puolen kymmenettä.

io Teki poikasi pahoo,
Tyttösi tihua työtä.

Tule työsi tuntemaan,
Pahasi parantamaan,
Ennenkun sanon emolle,

15 Virkan valtavanhemmalle,
Suuri on vaiva vanhemmalla.

2452. x kk:ssa pieni alkukirjain.

Maahinen. 2453—2458.

295

2454. Kaavi. Krohn n. 13029 c. —85.
Kortteinen. Anna Halonen.
Loppusäkeet: Hirvisaari. Sipi Hak-
karainen.

Kaikki maahiset yhellä tiellä. —
Otetaan vettä puhtaaseen pahkakup-
piin ja sitte pohj äpäreeseen tehään
5 kanta ja riihestä lattiasta otetaan
arpa-lastu 9:stä kohti ja sitä kastaa
siinä veissä ja lämmittää tulessa ja
tulessa lämmittää sitä 5 kantoo ja
sillä paineloo sitä kipeetä ja loihtoo:

Kus sa lienet, maahinen, maas-
ta tullit,
Mäne, maahinen, maahan,
Kun sa lienet, maahinen, veistä

tullu,
Mäne, maahinen, veteen,
5 Kun sa lienet, maahinen, tulesta

tullu,
Tungete tuleen!

2455. Kaavi. Krohn. n. 13029 d. —85.

Kortteinen. Anna Halonen.

Toisin: 9:llä arpalastulla kun pai-
naa, niin viimeseksi sillä 5 kannalla.
3:sti jokaisella ja ne pitää vasemalla
kantapäällä polkee kiini ja sanoo:

Jos on maasta maahinen,

Niin maahan, maahinen, alene!
Ensin kastaa veteen ja loihtoo:
Jos on veistä maahinen,

Niin veteen, maahinen, alene!
Sitte paahtaa tulella:
Jos on tulesta maahinen,

Niin tuleen, maahinen, alene!
Sitte painaa maahan takasin ja

sanoo:

Jos on maasta maahinen,

Niin maahan maahinen alene!

Sitte:

Pisy tuolla, pmnainen,
Painu tuonne, pannainen,
Tekemässäsi pahassa,
Saamassasi kikkelossa!
(Kun painaa takasin.)

2456. Kaavi. Krohn n. 13149. —85.
Kortteinen. Anna Asikainen.

Maahinen.
Kun ruhtoo päät tai silmät, niin
paineloo maalla ja kivellä:

Kun lienet maasta, männös
maahan,
Kun lienet veistä, vierrys veteen.
Kun lienet tulesta, tukkaos tu-
leen!

2457. Kaavi. Krohn n. 12998. —85.
Hirvissaari.

Maahinen.

Jos on maasta, niin mänkään
maahan,
Jos on suolta, niin mänkään suo-
hon,
Jos on veistä, niin mänkään ve-
teen!
Pitää painella maalla.

2458. Tohmajärvi. Hakulinen n. 29.

—91.

Onkamo. Taloll. Juhana Eronen
(Pekka Erosen poika), 42 v.

Moahiisel loihtu.

Painun^, hiemo1, hetteese(e),
Someree(hX_, hienosormi,
Ihosta emon tauk2,

2458. x »moahiisen nimi», selitti kertoja. — 2 sic!

296

Taudit.

Emon tuomar_ruu(m)miista!
5 Painii (k), elä paisuk,
Kauk, elä kasva (k)!

2459. Tohmajärvi. Hakulinen n. 86.
—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v.

Maahiselle.

Mikä möahim^möasta nost,
Peinam^pellosta ylenti
Iholle' i(m)meisrauka(n)?

2460. Kiihtelysvaara. Vallaskangas
n. 25. —11.

Kun muahista painetaan, otetaan
maata kolmesta eri kohasta ja lausu-
taan:

Mikä mammo muasta noussut,
Puna pispoa pihaan?
Mäne muahan mansikkana,
Sinisen kiven sisään!

2461. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 1048. —95.

Heinävaara. Meriläinen, 77 v.

Mistä lienet muasta, muahinen,

tullu?
Muahan, muahinen, kattoo,
Puna-pilivinen, pihhaa!

2462. Eno. Kallio, V. J. n. 1588. —17.
Juho Nuutinen, 59 v.

Maahisen (rohtuman) sanat.
Saunan uunista otettiin kolmesta |

kohdasta kivi, jolla painettiin rohtu-
maa ja lausuttiin loitsu:

Painu, älä paisu,
alene, älä ylene!

2463. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 269.
—46.

Maahinen.

Maastako maahinen kohosi,

punapilpero pihoista?

Maastapa1 maahinen kohosi,

p[unapilpero] p [ihoista].
5 Tämä tauti tappavainen,

miehen vievänen manalle,

jos ei tietä tohtoria

tälle tauille pahalle,

miehen vieväsen manalle.
io Tieänpä tämän itseki,

saatanpa sanat sanoa

tälle tauille peloksi:
N[eitsyt] M[aaria[ e[monen],

r[akas] ä[iti] a[rmollinen],
15 ketreä sininen lanka

sinisellä rukillasi

sinisestä kuontalosta,

punalla sininen lanka

sinisellä reielläsi,
20 jolla ma rupia ruhon,

jolla painan paisumia,

alennan yleneviä.

Puuhun pulikat, maahan mahkat,

vesahan veri-kerähkät,
25 paha paise pihlajahan,

raitahan veri Rutimon!
Minneppä sinun mana'an?

Tuonneppa sinun manaan:

2459. 1 se o(n) se niinkun ruohuttaja ja pahanil(i)kinen taut, paina(h)haa(n)

se o(n).

2463. x Säkeissä 3, 5, 10, 23, 27, 28, 34 on pieni alkukirjain.

Maahinen. 2463—1469.

297

korvalle tulisen kosken,
30 kosken kumman kuohuvaisen;

kuohu siellä, Hiien keträ,

kiehu siellä, Hiien kupla,

hiilisessä taikinassa!
Jos et tottele tätäkän,
35 kuule pelkoa minulta,

tuonneppa sinun manaan:

kirkon kirjavan luokse,

satalauan lappehesen,

joss' on muutki murhamiehet,
40 ikuiset pahantekijät.

2464. Rautavaara. Krohn n. 10687 a.

—85.

Puumala. Heikki Laitinen, 39 v.
Ajoksen sanoissa; ks. n. 1902.

2465. Rautavaara. Krohn n. 10687 b.
—85.

Puumala. Honkamäki. Heikki Lai-
tinen, 39 v.

Mannaan saunaan ja saunan karsi-
nasta otetaan likoo näpillään 3:sta
kohti ja sitte sillä painellaan sitä ki-
peetä ja sanotaan:

Painu maahan, maahijainen;
Matalat on maallai jalat,
Sinulla vielä matalammat,
Kynnys kynttä korkeempi!

2466. Rautavaara. Krohn n. 10687 c.
—85.

Puumala. Heikki Laitinen.

Kaivolle männään ja kaivon poh-
jasta otetaan sitä multoo ja sillä pai-
nellaan ja sanotaan taas:

Painu maahan, maahijainen;
Matalat on maallai jalat,
Sinulla vielä matalammat.

2467. Rautavaara. Krohn n. 10687 d.
—85.

Puumala. Heikki Laitinen.

Männään lähteelle ja lähteen poh-
jasta otetaan likoo tahi sammalia
ja sillä painellaan taas sitä kipeetä ja
sanotaan:

Painu maahan, maahijainen;
Matalat on maallai jalat,
Sinulla vielä matalammat.

2468. Rautavaara. Krohn n. 11136,

—85.
Alaluosta. Heikki Halonen, 74 v.

Maahinen.

Mannun tytti, mannun neito;
Piina marja kirpeloinen,
Maasta maahinen yleni,
Maahan maahinen alene,
s Kun kuhi tekemihisä
Eli heimokuntihinsa.

Vesi-hiisi vettä kanto,
Napa nuori notkutteli
Yhtenä kesässä yönä
io Yheksästä lähteestä
Yhellä pavun palolla,
Kesäheinän helpeellä.

2469. Nurmes. Krohn n. 9321 a.

—85.
Höljäkkä. Antti Heikura, 32 v.

Maahinen. Vesi-maahinen.
Sen näkee, kun rakkoloilla vesi kie-
huu. Sian rasvalla painellunna sun-
nuntaina pirtin lämmitessä 3:sti ras-
valla ja semmonen hierin olla, jolla ei
ole sen vähempi keitetty kun 3 kertoo,
ja sitte sillä taas 3 kertoo painella ja
aina painellessaan sanoa:

Matalat on maalla jalat,

298

Taudit.

Matalammat maahisella.
Kyyhky istu kynnyksellä,
Kehno keskellä pihoo.
5 Summaan sinä supene,
Väisään sinä vähene
Minun silmin nähtyäni,
Käsin päällä käytyäni.

2470. Nurmes. Ikonen n. 70. — 93.
J. Kortilainen, 7:llä kymmenellä.
Kun ottaa lantilla kolmesta kohti

hiiloksesta tuhkaa ja sillä paineloo
kolme kertaa joka kerralla ja panoo
tuhkan paikalleen ja sylkee pannes-
saan ja sanoo:

Matalat1 on maalla jalat,
matalammat maahisella.

2471. Nurmes. Ikonen n. 75. — 93.
Mikko Tolvanen, 33 v.
Maahinen painuu, kun ottaa sian

rasvaa ja hierimen, jolla on vähintään-
kin kolme kertaa keitetty, ja avain-
koukun, joka on vaskesta, ja kotilieltä
pitää äimän terällä ammentaa poroa
kolmesta kohti kolme kertaa kustakin
kohti. Sitte pitää ensiksi painaa sian
rasvalla, sylkeä ja sanoa:

Hui! matalat on maalla jalat,
Matalammat maahisella,
Summaan supene,
Vähään sinä vähene
5 Minun silmin nähtyäni,
Käsin piällä käytyäni!
Kyyhky istu kynnyksellä,
Kehno keskellä pihaa.

Sitte sian rasvan perästä painetaan
hierimellä ja sanotaan samat sanat,
ja sitte avainkoukulla ja viimeksi

tuhkalla, ja lausutaan aina samat
sanat. — Tämä pitää toimittaa sun-
nuntaina tai torstaina. Sittä kun
painettu, niin pitää kaikki kapineet,
paitsi avainkoukku. viskata tuleen
palamaan.

2472. Nurmes. Nurmio n. 1124. — 88.

M. Honkanen, 28 v.

Kun menee (hetteelle) = lähteelle
pyhäaamuna silloin, kuin aurinko ei
ole vielä noussut, ei nousemattakaa, ja
ottaa lähteen reunasta veden rajasta
3 kohden maata palanen ja kullaki
palasella 3 kertaa painetaan ja pai-
nellessa lausua:

Matalat on maalla jalat,
Matalammat maahisella.

Aina kun on yhdellä kappaleella pai-
nellu 3 kerta[a], pitää sen panna sii-
hen, josta otti.

2473. Pielisjärvi. Krohn n. 8799 b.

—85.
Sokojärvi. Inka Kortilainen.
Maahinen.

Matalat on jalat maalla,
Matalammat maahisella.

Kun painellaan.
Kun minä tulen,
Makoa siinä maassa,
5 Niin viikko kun minä tulen

hakemaan
Yheksän oriin kanssa,
Yhen tamman kantamalla,
Yheksän leivän keralla
Yhen emännän paistamalla,
io Yheksän kukon keralla
Yhen kanan hautomalla.

2470. l kk:ssa pieni alkukirjain.

Metsännenä (Metsän lepytys). 2474—2479.

299

2474. Pielisjärvi. Karttunen n. 68.
— ™le97.

Nurmijärvi.

Moahinen sun nimes,
Moahinen sinä itse,
Parane, kun parannan,
Kuiva, kun kuivaan!
5 Mäne meren suurille selille,
Lammin aukeille ahoille,
Paikkaan mitä pahempaan!

2475. Pielisjärvi. Ryynänen n. 28.

—93.

Lieksa. Heikki Räty, 34 v.
Maahisen painelu sanat.

Matalat jalat maalla,
Matalammat maahisella .
Mäne pois, matanen ämmä,
Rupea, rupinen neiti,
5 Ihosta alastomasta,
Vaimon vaatteettomasta!

2476. Pielisjärvi. Nurmio n. 2695.
—92.

Lieksa. O. Saarelainen.

Maahinen kuin vaivaa, niin
pääsee siitä.

Jos maahinen kovin vaivaa, niin
pitää mennä kujaan ja laskea sika
kolme kertaa jalkainsa välitse ja joka
kerralla taputella sikaa ja sanoa taput-
taissa:

Maa minua vastustelee.

2477. Pielisjärvi. Krohn n. 8799 a.
—85.

Jaakonvaara. Kärkkäinen.
Maahinen.

Matalat on sinussa jalat,

Matalammat on maahisella,
Vaan lähe ylös frumppMraisiaan.
Painellaan maalla ja vaskikaluilla
ja lusikoilla ja kapustoilla ja hierimillä
erikseen ite kullai, toinen heitetään,
toinen otetaan.

Metsännenä. (Metsän lepytys).

2478. Impilahti. Krohn n. 5279. —84.
Ruokojärvi.

Metsän nenä.
Metsän elävä säikytti, sille vietiin
sille paikalle Jarilleen. Sitte pitää laa-
tia stola. Kaikki panna syömiset.
Sitte sitä syötetään siellä mitä on
kansoa tai pakitaan proskenjoa:

»Metsän hiili, halli-parta,
Anna minun sanani anteeks',
Viholliset vika-käytteeni,
Anna minulle anteeks

Ei muista, sitte sen jaksaapi,

joka on tullu voimattomaksi. Sitte
sen sovat panoo metsään kuuseen. Ne
kuusen juuret niinkun mieheksi laatii,
paian panoo päälle. (Sitte olisi luku
ei muista).

2479. Impilahti. Salminen, V. n. 2808.
—11.

(Akuliina Repo?)

Metsää tervehditään.

Terveh, metsä!
Terve, metsän isäntä, met§än

emäntä,
MetSän piiat, met§än poijat,
Metsän kaunehet kasakat!
5 Olloo teiän syy, meiän viäryys.
Heitä hengillee, piästä päivillee,
Anna anteeks miullen!

300

Taudit.

2480. Salmi, Krohn n. 7842. —84.
Hanhivaara. Stopan Jakoljov, yli

60 v.

Metsän nenä.

Metsän kultane kuningas,
Ole oikein, seiso selkein,
Jos tämä ristikansa mitä pahuutta
lienöö laatinu, anna anteiksi.
Jos sinun valtakunnas lienöö nuo-
rempien tämä asii ollu, etsi vää-
räniekka.
5 Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä,
Antamaan anteiksi,
Jos sie et anna anteiksi,
Mie sinut manuutan
io Yiimesen Maarian pojan [tutkel-

mukseen]
Omas valtakuntas taatsen,
Azettu vastaamaan,
Pitää tulla viimesel tuomiopäiväl,
Jos et nuorempii kieltäne ihmistä
vaivoamas.

2481. Salmi. Krohn n. 7929. —84.

Räimälä. Helena Levantjovna, Pla-
ketin leski, 65 v., Pebrus.

(Metsä ta vesi vellekset ollaan).
Metsän isändät, metsän emändät,
Metsän valgiet vanhemmat,
Kuule, kultanen metsä,
5 Kuule, zolotoi metsä,
Kuule izumnoi metsä,
Minä annan lahjat, podarkat,
Elä niitä selgiempu ni valgiempii

vaadi,
Hoivenda, vällendä.
io Kivut kirvota, pakot paranda,
Täs tsaasus, täs minuutas,

Pane kivut kintaha, pakot paik-

kah,
Saata itselleh tuomarin laukkuh,
Vie vellil, sisaril viesti,
15 Velka annettu.

Se on selgei ta valgei, kun pannaan
pelvasta näuhtinen ta oksan agjah
riputetaan.

2482. Salmi. Krohn n. 8062 b.
Miinala. Vassilei Ivanov, yli 50 v.,

kotoisin Rajaselästä.

Metsän [prostitus].

Metsän isäntä, metsän emäntä,
Metsän kultanen kuningas.

Siit pitää 9 askelta myöstältäaÄse
takaperin, äsken pitää kääntyö eäreh.
Jos ei vähäl prosti kun täyven sydä-
men pakitsoo prosken/aa, niin 3
yhekseä askelta hänen pitää prostie,
hot olkaan piru.

2483. Koitar /, s. 94. —70.

Genetz, A., Kuvaelmia kansan elä-
mästä Salmin kihlakunnassa.

Metännenän loihtiminen:
Pitäen sairasta kädestä lausuu tie-
täjä ensin tervehdyssanat:

a. Terveh metän izändil,
metän emändil,

metän piijoil,
metän poijil,
5 metän kaunehil kazakoil,
metän kaikel kanzakunnal,
metän kuldazil kuningahil!

ja lukee sitte yhdeksän kertaa seuraa-
van rukouksen, joka kerta myöstyen
askeleen taaksepäin:

b. Prostikkaa, heittäkkää hen-

gilleh,

Metsännenä (Metsän lepytys). 2483—2485.

30l

päästäkkää päivilleh;
minun vääryys, teijän viga.
Ottaad omatto kullad itellettö,
5 oman pahan äären andakkaa!
Täz on vierahad miehet,
täz on azieiiiekat;
elgää tädä suurembaa vuottak-

kaa!

Sillä lailla, että sanovat kipua met-
sän kullaksi ja terveyttä omaksi pa-
haksensa, luulevat voivansa houkutella
metsän haltijoita, joita he pitävät pa-
hoina svirulina eli peruhina (venäjän
sanasta ITepyHT. = Ukkonen), otta-
maan kivun pois ja antamaan tervey-
den heille takasin.

2484. Suistamo. Krohn n. 7605. —84.

Äimäjärvi. Palaga Härkönen-
Heroila.

Metsän nenä.

Terve, metsän ehtosa emäntä,
Metsän kultane kuningas,
Anna rauha tervehys! (3 kertoa)
Prosti nygöi minuutani,
5 Anna anteiksi syyt, tevot,
Kai[kki] vääryöt,
Kuin olloo minun vääryys,
Teiän vikahisus,
Antakkoa antiksi,

io Prostikkoa minuo,
Päästää i pellastaa,
Metsän [kultanen] kuningas,
[Metsän ehtosa] emäntä,
Päästä minuo, prosti minuo,

15 Anna anteiksi mitä olloo teitä

vasten
pahoa tehty.

2485. Suistamo. Krohn n. 5503. — 84.

Kirkonkylä. Irene Ivanovna Mai-
sussa.

Metsän nenä.
Ne ottaa, kun lähtee metsään, viinoa
vähä putelkaseen ja valaa tinas ristan
ja siitä panoo kumakka (= punanen?)
langan, sitte sen panoo rihmaksi siihen
ristaan, ja siitä mänöö sinne metsään,
jossa etsii missä on tasalatva näre tien
haaran vaiheella ja sitte on kusiais-
pesä sen näreen luona, ja sitte tipahut-
taa viinoa siihen kusiaispesään ja sitte
panoo sen ristan kuusel kaklaan ja
sitte kumartaa sitä puoleen ja toiseen
ja sanoo:

Metsän ukko, metsän akka,
[Metsän] piiat, [metsän] poiat,
[Metsän] kaunehet kasakat,
[Metsän] kultanen kuningas,
5 Oikoa oikein, seisokkoa selkein,
Prostiet meitä Radikrista.
Olloo teiän vika, meiän vään/s,

Antakkoa meille anteeksi pahat
tevot, jos lienemmö myö syypäät
teiän iel.

Sitte sen puistaa proskenjan, sitte
sinne kumartaa hänelle ja sanoo:

Siniviitta viian eukko,
io Punasukka suon emäntä,

Kaunis emäntä, prosti kristoa-
raadi, anna anteeksi!

Sitte kääntyy pois myötä päiveä
päite ja sitte piirtää ristan maahan jal-
koin tilalla ja sitte lähtee pois astu-
maan. Sitte ei eneä katso j alelle kuni
ei tule savu-tupaan.

2486. Suistamo. Krohn n. 5553. — 84.

Uuksujärvi. Lukeri Jakoljovna,
keski-ikäinen.

302

Taudit.

Metsän nenä.

Metsän isändät, [metsän] emän-

dät,
[Metsän] valta-vanhemmat,
Metsän kai[kki] keravukkah täh,
Kuin olloo minun vika, sinun

väärys.

2487. Suistamo. Krohn n. 5533. —84.
Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.

Metsän nenä kun tarttuu, sitte pitää
mennä metsää kumartelemaan sen
kera, ken ei voi (kehen tarttuu). Sitte
pitää mennä sen voimattoman kera
tietoniekan. Sitte pitää sie kumar-
della:

Terveh, metsän isäntä,
[Terveh, metsän] emäntä,
Terveh, ostetut orjat,
[Terveh], palkatut piiat,
5 Päästäkää minuo ta pellastakaa,
Kui lienen minä kun laatinut
vääryttä,

Ku olloo minun väärys, teiän syy,
Minä tuon tuohukset,
Laitan lahjukset.

Sitte panna pelvastu vaatetta
ta ruskie lankaa, ta siitä se kierre-
tään itses ympäri ta siitä se panna
kuusen päähän. Se annetaan lahjuk-
siksi. Se pitää käyä yön aika kuin ei
ken näe, ei ken kuule.

2488. Suistamo. Krohn n. 7458. — 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka,

63 v.

Metsän nenä.

Se pitää isämeitä lukie, ja kanan
muna.

Metsän kultanen kuningas,
Metsän ehtonen emäntä,
En minä tulin vasten vaimoani,
Enkä perehtäni vasten,
5 Enkä vasten karjoani;
Mie tulin vasten vastuksia.
Täällä olisi yksi päästö päästet-
tävä,
Tässä olisi siulle uhrit,
Tässä olisi skenkit,
io Pojille, tyttärille,
Kaikelle perehelle.

Ole oikein, seiso selkein,
Päästä päivistä pahoista,
Elämistä vaikeista,
15 Lepo teille, rauha meille!

2489. Suistamo. Krohn n. 5612. —84.
Loimola.

Metsää tervehitään.

Metsän ukko, metsän akka,
Metsän ukko halli-parta,
Tules työsi tuntemaan,
Vikasi parantamaan!

2490. Suistamo. Salminen, V. n. 2604.
-Ve 20.

Loimola. Matoi Plattonen.

Metsän nenä (kui) tarttui:

Terve, metsän iSändäd,
Terve, metsän emändäd,
Terve, metsän piiat,
Terve, metsän poijat,
5 Terve, kaikk kansakunda!

Nygöi prostikkoaa,
Olloo1 minun syy, teiän veäryys;
Nygöi1 heittäät hengille,

2490. * kk;ssa pieni alkukirjain.

Metsännenä (Metsän lepytys). 2490—2493.

303

Peästäät1 päiville!
10 Elgeä tämän parempoa voattakoa!
Antaat oman pahan eäreen,
Omat1 kullat itsellettä!

Siit ku lähet pois, siit jälell ei piä
katsoo.

2491. Korpiselkä. Vartiainen, E. n. 2.
—24.

Tolvajärvi. Nasto Vornanen.
»Metsännenä».1

Metsän isäntä, metsän emäntä,
Metsän kultainen kuningas,
Metsän lapset sulgun suorevuot2,
Pellavan valkevuot,
5 Metsässä kisaavat,
Metsän pojat, metsän tyttäret,
metsän kasakat3,
Metsän kaikki kansakunta! (tässä
kumarretaan kolmasti maahan asti)

Se antakaa anteeksi tämä kerta,
Jos lienee hän haikie4 hairahtat,
io Hän lienee tuoja!
Ajalla ei väliä,
Päivällä ei määrää.

Taitetaan vasta lepän vesoista ja
siihen pannaan punaisia tilkkuja ja
punaista villalankaa; vasta jätetään
metsään; pellavapivo hajoitetaan pui-
den oksille.

2492. Suojärvi. Basilier n. 68. — 84.
Riuttavaara. Ontto Borissa.
Kun voimattomuus tulee ristikan-

saan, luetaan seuraava luku ja sitä
lukiessa kylvetetään eivoivaa kolme
kertaa.

Metän neito, mielu neito,
Metän kultane kuningas,

Tules tuonne, tarvitahan,

(Tässä kohdassa pitää »ei- voi van»
= sairaan nimi lausua.)

Ku on tuoli työt työntynyt,
5 Asiat on asettunut;
Otas sun omas hyvyyes pois,
Annol'[?] on omat polvet pois!
Jos ku et antane omia pois,
Panen mie 100 miestä soabloin

kera,
io 1000 miestä miekkoin kera,
Panen kuuset kultavöihe,
Petäjät hobia-ku§akkoihe,
Varvat vaskirengasihe.
Kylyssä valaessa jatketaan sitte näin:
Moariani on, emoni,
15 Pyhä piiga taivoine,

Tules peästämään, pellastamaan
Oigeasta[!J ihmistä,
Peästä peä pella[va]pivoksi,
Kaglani kananmuniksi!

2493. Suojärvi. Krohn n. 5850. —84.

Leppäniemi.

Metsän isäntä, [metsän] emäntä,
Metsän poika, [metsän] tytär,
[Metsän] kasakka, [metsän] piika,
Minuo prosti!

(3 kertaa),
5 Hourenja Grigoljovna, (päästä-
jän nimi Terentien akka) vieras-
mies tässä.

Metsän kultanen kuninkas,

Metsän isändät, [metsän emändät,

Metsän poiat, metsän tyttäret,

Metsän kasakat, metsän] piiat,

io — Prostikkoa!

2491. 1 »Metsän vihat». — 2 silkin sorevat. — 3 rengit. — 4 onneton.

30 ^

Taudit.

2494. Suo järvi. Branders, Tiet. Suojin
pitistä, ss. 75—76. — 92.

Poppamies parantelee tauteja:
a. Kun jonkun silmät, korvat tai
muut ruumiin osat ovat kipeät ja ki-
vun synnyttäjäksi arvellaan metsän -
haltijata, joita tauteja sanotaan met-
shän-nenäksi, menee sairas poppamie-
hen kanssa metsään, missä pysähtyvät
muurahaispesän ääreen. Pitäen sai-
rasta kädestä, lausuu tietäjä ensin
tervehdyssanat:

Terveh metshän izändill,
metshän emändi],
metshän piijoil, metshän poijil,
metshän kaunehil kazakoil,
5 metshän kaikel kanzakunnal,
metshän kuldazil kunjingahil!

ja lukee sitte yhdeksän kertaa seuraa-
van rukouksen, peräytyen kullakin
kerralla askeleen taaksepäin:

Prostjikkaa, heitt äkkää hengil-
leh, päästäkkää päivilleh; mi-
nun väärys, teijän viga. Ottaad
omatto kullad, itshelletto, oman
pahan j ääreh andakkaa! Täz on
vierahad miehet, täz on azienjie-
kat; elgää tädä suurembaa vuo-
takkaa!

Tässä sanotaan taudin olevan met-
sän lahjan ja terveyden oman pahuu-
den, jonka tähden metsänhaltijoita,
joita pidetään pahoina sviruljeina eli
perunjeina, luullaan voitavan taivut-
taa ottamaan tauti pois ja antamaan
terveyden takaisin: niin muodoin vaih-
tamaan kullekin omansa!

2495. Suojärvi. Härkönen, I. n. 250.
—00.

Vuontele. OutotjaPetrouna Kuutti,
80 v.

Loitsu, kun »metshän nenä» tarttuu:

Metshän ishännät, metshän

emännät,
Metshän kuldaset kuningahat,
Minuo brostikkua!
Midä lienen pahua ruadannuh,
5 Duuminuh, ajatelluh!

Metshän suarit, metshän sa-
rounat,
Metshän papit, metshän pabatjat,
Brostikkua!
(Kolme kertaa.)

2496. Suojärvi. Krohn n. 5848. —84.
Leppäniemi.

Metsän nenä,
kun silmäh t. muuhun tarttu.
Neitsyt Maaria emonen,
Pyhä on piika taivahallinen,
Lennä tänne kyyhkysenä
Voimatoint' on päästämään,
s Hätähist' on kylvettämään;
Kuvoa vasta kultanen,
Hopeases huolittele,
Vaskises varpases,
Tinasel sitiel sivo,

io Pääss' on päivän puhtahuoks,
Kuutaman kehin kaunehuoks,
Luoni paha pois pakene,
Ei ole ristitys rikkomista,
Eikä kastitus kastamista.

15 Lienöö tullut tuulen tuomal,
Ahvan, oallon ajamal,
Vihilingin virskuttamal .

Mänes tuulen teitä myöten,
Aha vasen viisuja myöten,

20 Selvälle meren seilaile,
Sinisen kiven sisään,

Metsännenä (Metsän lepytys). 2496—2497.

Siit on kyllä syyä, [kyllä] juua,

[Kyllä] kystä vettä,

Pallo paritko olutta,
25 Ei ole ristitys [rikkomista,

eikä kastetus kastamista].
Neitsyt Maaria emonen,1

Pyhä on piika taivahallinen,

Tules tänne töille on tarpehisille,
30 Aseille on ammoisille,

Tuo suoni kerä käessäsi,

Liha jalka kainalossa.

Ku s on suonet katki eltu,

Siih on suonet solmeile;
35 Kus on lihaa liikkuna,

Siili on lihat litsaile;

Kus on luut luiskahtamia,

Siih on luut lujentele!
Meholaine on ilman lintu,
40 Ota on [purje männessäsi,

Toinen purje tullessasi],

Mäne, tuo niitä on voiteita,

Millä [Jesusta voijettiin],

Yheksän [meren ylitse,
45 Puoli merta kymmenettä] ,

Pyhän [Jyrrin pellon pientares].
Toipos niitä on voiteita.

Opi [Jesus kielelläsi],

Onkos j.n. e.
60 Oppi j. n. e.

Ompos nämä on niitä voiteita.
Voia sie siipyöl kultasel,

Sulkasel simasel,

Liitä liha sormi,
55 Paina paksun peikalol,

Voias kerta on alla, kerta päällä,

Tuntu matto maksi ,

Voias keskie kerta,

305

Tuntumattomaksi,
eo Luoni paha pois pakene,

Itsen käsien käyty ö,

Yheksäs meres ylitse,

Puoli [merta kymmenettä],

Selvällä sinisen meren selläl,
65 Siellä on kyllä syyä, [kyllä juua],

Kyllä kystä vettä,

Paljo pantuo olutta,

Mäne sinne.

Mie sivon lentäjälle kynään,
70 Juoksijalle sorkkaan,

Työnnän yheksäs meres yli,

Puoli [merta kymmenettä],

Selvälle siniselle saarelle,

Sinisen saaren sisässä on sininen

kivi,
75 Sinisen kiven sisässä on sininen

jäitssä,

Mäne sinne.

Kun et siit tilaasi,

Mie sivo[n] lentäjälle [kynään,

Juoksijalle sorkkaan],
so Juokse Hiiteen tai helvettiin!

2497. Suo järvi. Krohn n. 5849 b.

—84.
Leppäniemi.

Metsän \heittäys~\.

Metsän isäntä, [metsän] emäntä,
[Metsän] kultanen kuningas,

Prostikkoa!
Metsän vanhemmat i [nuorem-
mat,
5 Metsän] keskikertahiset,
Rissatto mat , [rissakkahat] ,
Prostikkoa!

2496. 1 Vrt. n. 1501, säk. 38—54 ja 84—90.

20

306

Taudit.

Lienen mie [pahoin raatan,
Tuli miulle tuhmus tietämättö-

mys,
10 Eihän puuta linnun istumatointä

ole,
Eikä ristikansoa hairahtama-

tointa,
Prostikkoa! Tässä on miulla]
vierasmies.

2498. Suojärvi. Härkönen, I. n. 608.
—01.

Hautavaara. Danil Vasiljev Po-
rokka, 50 v. Oppinut isältään, 90 v.,
joka taas oli oppinut Shemeikan Jaa-
kolta.

Metshäs proshkenjan pyydö:

Metshän kuningas,
Metshän ishändä,
Metshän emändä,
Metshän piijat, metshän poijat,
s Metshän kaunehet kasakat.
Proshtikkua pahois paginois.
Duumis i ajatuksis!
Täs on teil lahjat, duarat! Amin.

2499. Suojärvi. Krohn n. 6093. —84.

Kaitajärvi.

Yigahine: (heittyy metsäs tai veis)
prostittaes pääsöö, ja illalla maate kun
ruvetaan kai[kki] rahvas, siit sinne
päin kus tarttuu, kumarrellaAse pitää,
ta toinen mies vierahaksi mieheksi
seisomaan:

Metsän ukot, [metsän akat],
Ota omas hyväs,
Anna meille omat pahat!
(3 kertaa).

Vein isäntä j. n. e.
(3 kertaa lukie pitää).

2500. Kitee. V inter ja Hannik. n. 96.
—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Metsää lepytetään.

Pittää ottaa punasta lankaa, lepän
varpoja, kanan muna, mustii villoja,
9 hyvin pikusta leivän muraketta ja
9 otran jyvvee ja rahapenni sekä 9 lii-
nan siementä ja ne panna puhtaaseen
nästyykkiin tai taltrikkiin. Sitte man-
aan niihen kanssa mehän linnan s. o.
muurahaiskeon luo ja tehhään niille
kekkoon sija ja sanotaan:

Hyvä1 mehtä, kaunis mehtä,
jos sie säikäyksestä kiusoot ja
vaivoot tätä immeistä, niin asetu
ja lepy lepytellessäin!

Käy nyt maata, mehän ukko,
Mehän ukko halliparta.
Mehän ehtoinen emäntä,
Villasille vuoteille,
Pehmeille pellaville,
Rauneille kanan munille!

Lepänvarvoilla pittää sitte sivellä
immeistä ja sannoo:

Noin1 leppeet olkoot meiän as-

siit
kuin nuo lepänvarpaat!

Ei piä kahtoa ollenkaan taaksep-
päin. Joka ne laitteloo, pittää olla
polvillaan, sen pittää vielä lukkii 3

lukkuu: Isä meidän »vaan päästä

pahasta», uskontunnustus — — »nous
ylös kuolleista», ja» Herra siunat-
koon ja varjelkoon meitä» (ei muuta).

2500. * kk:ssa pieni alkukirjain.

Mielenvikaan saatetaan. 2501—1505.

307

2501. Juuka. Krohn n. 11478. —85.

Pekka Simonen. — Mp. Rautavaa-
rassa.

Ettei metän-nenä tartu.
Kun ottaa karhun pesästä tai kusi-
aispesästä. 3 kertoo hopeeta vuolla:

Tuosta on kullat kullistasi.
Hopeet hopeistasi;
Elä muuta taho!

Mielenvikaan saatetaan.

2502. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
240. —08.

Hulluksi tehdään joku siten, että
pannaan hänen hiuksiaan hulluna
kuolleen kirstun pohjalle tai koskessa
seisovaan keppiin, jolloin sanotaan:

Kuin1 tämä varpa järisöö, niin
hänkin järisköön!

tai annetaan hänen suuhunsa kalman
multaa.

2503. Sortavala. Basilier n. 16. —

17 k 84.

Rautlahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

[Manausta.]

Mielipuolta parannetaan siten, että
kootaan1 ukon sär kerniä puita, soabran
tukeita (= heinäkupeen tuepuita),
tuulen ajamia pillilöitä (= kahilaita)
ja ukon talttoja, kutakin kolme, jotka
kolmet taas jokainen kolmeksi särje-
tään; nämä kaikki pannaan uuniin,
jolla kyly sairasta varten lämmitetään;
kylvettäessä sitten luetaan seuraavat:

2502. * kk:ssa pieni alkukirjan.

2503. x |ote|taan : Arootaan. — 2 Kissa|n| : K. — 3 kirjava|nj : k. -
lahan : Pohjolahan.

2504. * »Joka paikalla on omat haltiansa». — Laulajan[!] selitys.

Hullun sanat.

Mene sinne, kunne käsken:
Kissan kirjavan rekehen,
Kukon mustan rattahille!
Kissa2 kirjava3 kiiättää,
5 Kukko musta kannottaa
Pimiähän Pohjolahan4,
Tarkkaan Tapiolahan,
Lapin loajahan salohon;
Siell on muutkin murhamiehet,
io Ikuiset pahantekiät,
Jossa sitte korppi koinettihin,
Musta lintu mulkuttihin.

2504. Suistamo. Valve n. 184. —10.

Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Hel-
singissä.

Hulluuden parannus.
(Kertojan tytär on hulluna). Pieta-
rissa oi' lapsenpiika, puotti lapsen
Nevaan, vein piällä kun oli (nim. sou-
telemassa). Onnettomasti heän pe-
lästy. Ei ole paranna, vaikka monilla
leäkärlöillä on ollut. Pitäis verhat
viiä sinne, missä on pelästynnä, vein
piällä, kopekka tai muu, jossa on
kuninkaan nimi. ja sanoa:

Vein isäntä, vein emäntä,
Vein kultainen kuningas1,
Pietän nyt myö sovinto,
Minä tulin pelästynnä tässä,
s Anna anteeks, verhat tässä on!

2505. Suojärvi. Eur. H, n. 46. — 45.

[Varauksia — Manauksia — Kipu-
sanoja — Mehiläinen voiteita — En
puhu omalla suulla.]

IPlohj|a|

308

Taudit.

Hullun sanat.

Hman, poika, hyötelemme,
Hyötelemme, vyötelemme,
Vaan ilman varotteleme;
Lustusissa mies lujempi,
5 Rautapaioissa parempi,
Teräsvöissä tehtosampi.

Tuonnepa sinun manoan:
Hiitten hiilien sekahan,
Pirun pihtien nenähän,
10 Siellä paitasi pala vi,
Hipiäsi lampi ävi;
Tuonnepa [sinun manoan]
Rautaselle riehtilälle.
Tuon[nepa sinun manoan]:
15 Suuhun rautasen matikan;
Tuo sinun syvälle viepi,
Ulapoille uittelevi.

Tuon [nepä sinun manoan]:
Rutjan koskehen k[o vahan],
20 Johon puut ty[vin putoo],
Hongat latvoin [lankiaa].

Tuonnfepa sinun manoan]:
Kontion ki\i[kotihin],
Karhun kirjokammar[ihin],
25 Jost et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ikänä.

Ota hiiestä heponen,
Vuoresta v[alittu varsa],
Poropetra Pohjanmaalta1,
30 Jonk ei kynnet kilpistile;
Riehto aitoa repäse
Viieltä vitsasväliltä2,
Seitsemältä seipähältä!
Kolm on kokkoa minulla,
35 Istuvat itähän rinnan,
Ivilten kaarnapohjasehen.

Otanpa kokolta koprat,

Havukalta haarottimet,

Jolla konnan kopristelen
40 Ihosta im[ehno] raukan,

Karvasta emän kap[ehen],

Emän tuoman ruumihista.
Su et kytken suitsisuuhun,

Karhut rautakahlehisin
45 Eteheni juoksemahan,

Vasten nuoita vastuksia,

V[asten] vastuksen emiä.
Mistä lie pulma puuttununna:

Heiluvasta hettehestä
50 Vain3 läikkyvästä lähtehestä,

Karhunko kiimint asialta

Vain petran tappotanterelta?
Luovu, luonnoton [sikiö],

Haihu, haltiaton,
55 Erkane, paha emoton,

Ihosta im[ehno raukan],

Kar[vasta kavon tekemän],

Emän tu[oman ruumihista]!
Kyllä mä sulien kyyin annan
eo Pohjan pitkähän perähän,

Lapin maahan laukiasen;

Siell on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahantekiät,

Siell on luutonta lihoa,
65 Suonfetonta pohkiota]

Syöä miehen nälkähisen.
Jos oot, vieno, veestä nousnut

Tahi kalmasta karannut,

Niin, vieno, vetelien viere,
70 Tahi kalmahan katoa!

Tokkos luulet lurjukseksi,

Katot karjan paimeneksi?

Jo on kerta popaksi pantu,

Vain.

2505. x kk:ssa pieni alkukirjain . — 2 visasväliltä : vitsasväliltä. — 3 Va|a|n

Mielenvika parannetaan. 2505 — 2507.

309

Ristittynä riivaliksi.

75 Kivutar, kipulan neito
Keskellä kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkuralla,
Kivut kääri kertohisi4,
Vie on juoksulla jokehen

80 Salvalla sanan Jumalan,5
Ristuksen voiman kanssa,
Pyhän Hengen väen keralla!
Mehil[äinen, meiän lintu],
Kasta [siipesi simahan],

85 Sulk[asi sulahan voihin],
Lenn[ä tuonne, jonne käsken]:
Yh[eksän meren ylitse],
Meri [puolen kymmenettä].
Jo on [aikoa Vähänen],

90 Jo tulla [tuhuttelevi]
Kuusi kuppia kukulla,
Seit[temän selän takana],
Nuo [on täynnä voitehia].
Koettele, Je[sus, kielelläsi],

95 Suullasi, sula [Jumala],
Onko voietta hyveä,
Vian päälle viet[äveä],
Vammoille ve'ettävätä!
Tuo sul[ka sulalta maalta],
ioo Höy[hen maalta lämpöseltä],
Jolla [voitelet vikoa],
Pah [oin tullutta parannat],
Voia al[ta, voia päältä]
Keskeä kivfuttomaksi],
105 Alta [aivan terveheksi],
Päältä tuntumattomaksi],
Jott ei tus[kihin tulisi]!
Veä päälle lemmen lehti,
Kultalumme luikahuta!
no Jesuksen ver[i punanen],

Maarian m[akea maito]

Sekalutta on seulottuna,

Läpi luun, läpi jäsenen,

L[äpi] lämminten lihojen,
us Kuhun saanohon sanani,

Saak[ohon sanat Jumalan]!

Kuhun hen[ki höyrynnöhön],

Höy[rytköhön herran henki]!

En puhu om[alla suulla],
120 Puhun suulla puhtahalla,

Herran hengellä hyvällä,

Lamposella läikyttelen.
Niin sula[v] sinun vihasi,

Kuin suli m[eressä suola],
125 Niin valu sinun v[ihasi],

Kuin v[alu] meressä vaahti.

Tule yöllä terveheksi,

Päivällä im[anteheksi]!

Mielenvika parannetaan.

2506. Kesälahti. Käyhkö, n. 43. — 21.

Jos sairas oli säikähtänyt1 vedessä,
metsässä ja kuollutta, eli sellasessa
paikassa, jossa oli joku erityinen ta-
paus sattunna tapahtumaan ja tullut
niistä säikähtyksestä mielipuoleksi,
toisin sanoin raivohulluksi, tehtiin
samat temput kuin edelliselle. [Ks.
n. 42; Hammastauti n. 1914.]

2507. Kitee. Lönnbohmn.1575. — 94.
Kiteenlahti. Emäntä Timonen,

59 v.

Mielenvikaista pujoteltiin muurais-
kekoloista. Myös tekevät kehän maas-
ta, ottavat maan irti, jättäen yhdestä
kohdasta kiinni ja pujottavat siitä. Se
tapahtuu kolmen tien risteyksessä.
Siinä luetaan:

4 yi. luoksehesi. — 5 Säkeet 80—82 ovat reunaan lisätyt.

2506. * kk:ssa useissa kohdin keskellä lausetta aiheetta iso alkukirjain.

310

Taudit.

Luovu, hiomaton pakana,
Erkane, emoton luoma.
Emon tuoman ruumi(h)ista
Tehtyä1 teloamasta,
5 Ristittyä2 rikkomasta,
Kastettua3 kuatamasta;
Riko ristimättömiä4,
Tekemättömät5 teloa6,
Kua7 kastamattomia8!

Pujotus tapahtuu paita päällä, rii-
sutaan muut vaatteet pois. Sitten pan-
naan puhtaat vaatteet päälle ja men-
nään kotiin eikä saa katsoa j alelleen
ennen kuin on savupuun alle päässyt.

2508. Kaavi. Krohn n. 12431.
Sivakka. Olli Räsänen.

-85.

Hulluille ja kaatuvaisille.

Lähteestä ottivat vettä ostamalla,
3 kuusen havua ja 3 lepän varpua
vietiin lähteeseen ja sitte vasemesta
käästä heittivät ne varvut ja sanovat:

Tässä on sulle, tästä otan minä.

Oikeella käellä ottivat ja sitte ukko-
nen jonka puun särkennä, siitä otet-
tiin puut, jolla keitettiin vesi lämpi-
mäksi. 3:sti piti lukee isämeiän ja
kahen puolen kattilan korvista piellä
sen parannettavan, ennenkun vettä
päälleen sai. Sitte pestä joka paikka.
— Sitte karhun kynnet, joilla raapi-
vat niihen nivuksia, ja niistä sitte puh-
taaseen riepuun ne hivukset pantiin,
mitkä saivat päästä, ja sitte panivat
5 kappaletta yksi pennisiä niihen ni-
vuksiin ympärille ja ne, sitte jos parani
siitä kurjuuvesta, niin viiä kirkon
maalle yksi ja kusiaispesään yksi ja
synnytyspaikalle yksi ja 2 kirkon

kukkaroon, — ja sitte samoja pujo-
teltuja vesiä kuin ummelle.

2509. Tohmajärvi. Hakulinen n. 342.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli joutomies Olli Tenhu-
selta sam. pit. Kaurilanvaaran kyl.

Hullun parantaminen.
Vietiim^pohjoseem^päij,Juoksevaj
„joir^rannalle', siinä riisuttiiv^vöat-
teet piältä pois ja pantii(n) selälleejw
join äpräälle', oi pol(o)villaam„möas-
sa vieressä ja oi leikkoovi(n)naam„
peäj^ja sano:

»leikkoo(n)»,
toinevwvieras mies sano:
»elä leikkook»; »leikkoo(n)», »elä
leikkoo'», »leikkoo(n)», »elä leik-
kook».

Kol(o)mannella kerralla sittä leikkas,
löi neät peäm^pohjiii]„kirveellä, nar-
ras kehnuu ku(n) sai leikatuks, jo(k)-
keem^ pyöräytti virram„mu(k)kaamw
mänemää(n), nuorasta vöai]„kiinip^-
piettii(n); sittä veittiim^mriallej^ja
pantiim^puhtaat vöatteet peälle', li-
kaset jätettii(n) sinnej^joiv„ varrelle'
puuhu(n). Sittä kul„lähettiim^pois,
valittiin tuo semmonem^petäjä, joka
söatii(n) seisaallaan wkeskii halak, niij „
jotta latvasta ja tyvestä jäi e(h)hyyks,
kiinik, ja se halastiin niij ajotta siitä
mies sop ja siitä sittä se mies pujotet-
tiil„läp.

2510. Ilomantsi.
—46.

Ahlqvist B, n. 236.

Huimaa päästäessä.

Ukkonen, ylinen Luoja,

2507. i yi. [Teh](tyy). — 2 yi. [Ristit](tyy). — 3 yi. [Kastet](tuu). — 4 r. [risti-
mättö](mii). — 8 |Teloa| tekemättömät teloa : T. t.; yi. [Tekemättö](mii). — 6 yi. [te]-
(loo). — 7 |Kaada| : *Kua*. — 8 yi. [kastamatto](mii).

Mieron sitta. 2510—2511.

311

miesi vanha taivahinen,

istuja iänikunen,

luo pilvi luotehelta,
5 toinen lännestä lähetä,

kolmas iästä iske,

syrjin yhtenen sytöä,

lomaksutta loukahuta

tätä päätä päästäessä,
io kykkärää kerittäessä.

Mies1 merestä näytteleksen,

uro aallosta yleni,

vähän kuollutta parempi,

katonutta kaunihimpi,
is rauat suussa, rauat päässä,

rautahattu hartehilla.

rautakintahat käessä,

sylt' on silmien välitse,

kaht' on housun lahkehensa,
20 tämän pääsken[!] päästäjäksi,

tämän pulmun purkajaksi.
Lenti kokko ilmon koilta,

havukkainen halki taivon,

sat' on miestä siiven alla,
25 kymmenen joka kynässä,

tuhat turkin helman alla.
Teräksisen aian tietän,

aian rautasen rakennan,

sisiliskoilla sitelen,
30 vitsastelen maan maoilla,

kirjavilla käärmehillä.
Nyt vasta varottelemme:

laain nuoran ruumenesta,

akanasta pään alotan,
35 ilman oikeetta2 käettä,

vasemetta peukalotta,

jott' ei pisty noian nuolet

eikä tietäjät tehotse.

2510. 1 Säkeissä 11, 22, 27, 32, 39;
? oiketta : oikeetta. — 3 mi[e| : minä.

Aian rautasen rakennan
40 ympäri minun kotini,

kahen puolen kartanoni;

ylähäksi sotkat lenti,

minä3 aitoa ylennän,

alahaitse kyyt matavi,
45 alemmaksi aita pantu.

Teräsvöillä teentelemme,

rautavöillä vyöntelemme,

rautapaitohin panemme

noien noitien varaksi,
50 jott' ei nouse noiat

eikä tietäjät tehotu;

noita nousemattomaksi,

tietäjä tehottomaksi,

velhon veitsi kaatumahan,
55 velhon veitsi rautarinta

katehella katsoessa,

vihon suovan sortaessa.

Mieron sitta.

251 1 . Suojärvi. Salminen, V. n. 2639.
-UU20.

Turhanvaara. Outi Feodoran nai-
nen.

Mieron sitta.
Pää libo jalga libo min tahtoo, se
on sitta:

Sinko, sitta, sidä uuvuit,
Sihko, paska, paneuvuit?
Mäne tuules teidä myöte,
Ahavan regiradua;
5 Kus on muud murhad miehed,
Viikkozed pahan rodijad,
Kuolijen miehen mahaa,
Ikiloppun ihoo!

46 on pieni alkukirjain.

312

Taudit.

Mirmegö mie hänen manoan?
10 Hiielän majan perää,
Korinikini kammarii,
Siks ilmoiks igeä,
Kunks kuldases päiviä.

Ristkansas, lapses libo ihmisis, mis
sittarokkoloi, mieronsitta matkoaa,
ota puuvoita libo sianvoita, ei tuulel,
ei loitsia piä, huonehen syämes voietaa.
Maan haldia pihal voiellaa.

Nihti.

2512. Suistamo. Salminen, V. n. 1458.
—08.

Pienisarka. Elessei Valokainen.
[Mehiläinen voiteita — Kipusanoja —
Manausta.]

Nihtivirs.

Nivelii nitsustamaa,
Jäsenii jätystämää.

Mehiläinen, ilman lintu,
Hämähäkk on, hiien huora,
5 Lennä meren yheksän yli,
Puolen merda kymmenettä!
Tuo voita tuoppisel,
Kanna voita vakkasel,
Sormen peän sovittama!,
io Pikku sei kattila!,
Piegalon peäl mahuttomal!
Tuoppas tänne, tarvitaa
Hädähisen huuantaa,
Ettei nihti niveldä kiusais,
15 Jäseniä raugais.

Voiam^alla, voiamma peällä,
Voiamma keskel kivuttomaks,
Alla riuuru matto maks,
Peällä tuntumattomaks.
20 Jos et sinä sitä tottel,
Kerämmä kibun kogoo
Kibumäen kukkura!.

Asun aidani edeh

Teräksistä seibähistä,
25 Rautasist aijaksist.
Jos et sidä tottel,

Ammun minä kibuni

Lapin loajah mereh,

Rud'd'jan kovan koskeh,
30 Kus ei kuulu kuuna peänä

Sinitä sinä igänä.
Jos et sinä sidä tottel,

Tuogaabas tulises koskes

Tulized rukkased,
35 Tuogaapa tulises koskes,

Tuogaaba tulinen miekka,

Jolla leikon lemmon leuat

Segä piegsän pergelehed,

Haarahambahad hajotan.
40 Irdaus imeises idzekse,

Piäsis paha päivikse,

Mänis konna kodihes,

Paha moasta pagenis

Ennen päivän nousemista,
45 Koi Jumala koittamista.

Nikka.
2513. Juuka. Krohn n. 11510. —85.
Pekka Simonen. — Mp. Rautavaa-
rassa.

Kun nikottaa imeistä, kun syön hyppi
emättimeen, kulkkuun päin:

a. Nikko niemeen,
toinen tuomeen,
3:s koivuun,
4:s neitoon, •

5 5: es viitaan,
6:es kuuseen,
7:s seipääseen,
8:s kannon päähän,
9:s yltyriUe,

Nikka. 2513—2519.

313

10 10 :s kynnykselle.

Siihen kaula katketkaan!

b. Kun sanoo toiselle, jotta lienet
mitä varastanna ja toiselta luvata syö-
nyt, niin sitä säikähtää imeinen ja
silloin heittää.

2514. Kitee. Lönnrot S, n. 241. —28.

Nikoittamista vastaan pitää kolme
kertaa välillä henkettämätä sanomaan:

Mene, nikka, niineen,
toinen nikka tuoheen,
kolmas koivuun, neljäs neiteen,
viies viitaan, kuues kuuseen,
5 seihtemäs seipään päähän,
kaheksas kannon päähän,
yheksäs uunin päälle!

2515. Kuusjärvi. Kallio, V. J. n.
1593. —17.

Maria Koponen, 46 v.
Nikan sanat.

Nikka niiteen,
toinen tuomeen,
kolmas koivuun,
neljäs neitoon,
5 viies vipuun,
kuues kupuun,
seitsemäs seipääseen,
kaheksas kuuseen,
yheksäs kynnykselle,
io ja nikan kaula poikki!

2516. Kontiolahti. Räty n. 5. — 91.

Nikottamisen heittää, kun yhteen
henkäykseen lukee seuraavan pätkän:

Nikko niiteen, toinen tuomeen,

kolomaas koivuun, neTjääs neulo-
maan,
iees vitomaan, kuuvees kuto-
maan,
seihtemees seulomaan, kaheksaas
kannon1 piähän,
yheksääs yliselle', kymmenees —
piä poikki!

2517. Kaavi. Jurva, Hilman. 2. — 92.

Palvelijatar Josefiina Savolainen,
18 v. Mp. Joroisissa.

Nikotusta vastaan.

Nikko niiteen,
Toinen tuomeen,
Kolmas koivuun,
Neljäs neitoon,
5 Viides virssuun,
Kuudes kuuseen,
Seitsemäs seipääsen,
Kahdeksas kannon päähän,
Yhdeksäs yliselle,
io Kymmenenneltä pää poikki!

2518. Kaavi. Muuan mokin mies
n. 171. —85.

Nikotoksesa1 Loihte.

Niko, niten, 2:ne tuonen,
3:mas koivun, 4:jäs neitoi,
5 vitoin, 6 kusen,
7 seipäse, 8 ka[n]to,
5 9 pä poiki, 10 kynny[k]sen.

2519. Kaavi. Hyvärinen, E. J. n. 60.
—06.

Mää, nikko, niiteen,
Toinen tuomeen,

2516.
2518.

1 yi. [kanno]m.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

31'

Taudit.

Koloomaas kuivuu n.
Neljäas niiteen,
5 Viijjees virstaan.
Kuuvvees kuuseen,
Seihtemees seipääseen,
Kaheksaas kannompiähän.
Yheksääs kynnykselle,
10 Kymmenenneltä piä poikki!

2520. Säyneinen. Krohn n. 10849 c.
—85.

Säyneiskylä. Antti Karppinen.
Kun nikotti, niin toinen sano:

Mitee sinä oot vieraalta varas-

tanna?

Jos säikähtää, niin sitte heittää.

2521. Säyneinen. Krohn n. 10849 d.
—?

Säyneiskylä. Antti Karppinen.
Kun nikotti, niin toinen sano:
Kenenkä kiven lautoja sinä

oot käynyt nuolemassa?

Jos säikähtää, niin sitte heittää.

2522. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 705. —95.

Heinävaara. Meriläinen.
Nikon loihtu.

Nikko niitee,
Toinen tuomee,
Kolo maas koivun,
Neljä äs neitee,
5 Vii jees viitaa,
Kuuvees kuusee,
Seihtemääs seipääsee,
K heksaas kannon piähän,
Yheksääs yliselle,

io Kymmenees kynykselle,
Siihen kaulasa katkaskoo!
(Ei sua huuvata välillä).

2523. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
677. —95.

Selkiin kylä. K. L. Lappalainen.
Nikon loihtu.

Nikko niitee,
Toinen tuomee,
Kolo maas koivuu,
Neljääs neitee,
5 Viijjees viitää,
Kuuvvees kuusee,
Seihtemääs seipääsee,
Kaheksaas kannon piähän,
Yheksääs yliselle,
io Kymmenees kynnykselle;
Nikolta piä poikki
Viijjeellä kirveellä,
Kuuvvella kassaralla!

Nikko tullee,
is Minä tunkemaa,
Nikko vettee,
Minä vetämää,
Nikko savvuu,
Minä suattamaa.

Niukahdus. (Hiveltyminen).

2524. Uukuniemi. Berg n. 3. — 74.
Pekko Ahokas, Riitta Lamberg.

N iiikaus-langan teko.
Hiveltyneen jäsenen ympärille on
laadittava niukaus-lanka, joka on
valmistettava kolmasti muutetun
huoneen kynnyksellä, mieluisimmasti
torstai-iltana, ja johon lankaan tekijä
yhtaikaa tekaisee yhdeksän solmua.

Niukahdus. (Hiveltyminen). 2524—2526.

315

Jesus1 kirkkohon a ja vi

Hevosella liirvisellä,

Kalahauvin karvasella;

Pyy pyrähti, maa järähti,
5 Jesuksen syvän tärähti,

Sen sinisen sillan päässä

Hiveltyi hevosen jalka,

Taittui tammaksen käpälä.
Jesus maahan polvillensa,
io Pujotti punasen langan

Mustan langan muotoiseksi:

Mistä lie liha liikahtanna,

Siihen liha liittyköhön!

Mistä lie suoni solkahtanna.
15 Siihen suonen solmitko hon!

Mistä lie karvat katkennunna.

Siihen karvat kasvakohon!

Nähtävästi tämmöisillä lu'uilla teh-
dään ainoastaan hevosille niuka[u]s-
lanka.

2525. Ruskeala. Pitkänen, Anni n.
13. —24.

Kumurin kylä. Mikko Väistö. 70
—75 v.

Loihtuia.
1. »Niukäslarjrjal^luku.»

Jiessus kirkko aio

hevosella hirvisellä,

lohem^ mustani^ muotosella,

siltö sinistä muötemw ,
5 muata maksan.^ karvallista.

Pii puräht, mu a iäräht,

Jiessukse suvä säräht,

heveltti hevosei^ ialaka.
Jiessus istutu kivelle,
io teki laTinal^ lauhki,

sol°met sormilla omilla.

Mistä liel_ lu luiskahtanna,

sihel^ lu luiskahtu;

mistä lies^ suonet soliahtanna,
is sihe suonet soliahtakkä (soliahtu);

niistä liek_ kalavo katkennunna,

sihei]^ kalavo kasvakä;

mistä liel_ likkunna lihhö,

sihel^ liha likkukä;
20 mistä liev^ ver väpsähtännä,

sihev^ ver väpsähtii;

lu luhulw, liha lihhä,

ver toisevw vefre!
Jos^ ei sovim^ miti sormet,
25 sopikä sormet Luoia;

ku ei käiinem^ miun.^ käs,

käiikäi^ käs Jumala,

2526. Impilahti. Sirelius n. 174. — 47.
Niukaus loihtu.1

Jesus kirkohon a ja vi,

Maria messuhun matavi

Heposella hirvisellä,

Kala hauin karvasella,
5 Lohen mustan muotosella

Suoni sykkyrä käessä,

Suoni käärö kainalossa.
Pyy pyrähti, maa järähti.

Jesuksen syvän särähti,
io Jesus maahan ratsahilta

Suonia solmiamahan,

Jäseniä Uittamahan;

Kust' on liha liikahtana,

Siihen liha liikahuta,
15 Kust on luuta luikahtanna,

Siihen luuta luikahuta,

Tuohon voita vuolase,

Sipase sian lihoa,

2524. x r. (myös Kiesus).
2526. * kk:ssa iso alkukirjain.

316

Taudit.

Kohta yönä ensimmäissä,
25 Tehköhön terveheksi!

2527. Impilahti. Polen n. 90. —47.
Loihtu.

Jesus kirkohon menevi,

Maarin messuhun matavi

Heposella hirvisellä,

Kala hauin karvasella,
s Lohen mustan muotosella;

Pyy pyrähti, maa järähti,

Jesuksen syän särähti.
Siitä luu luiskahti,

Sekä suonet solkahteli.
io Nyt on luoja loihtemassa,

Jumala puhelemassa,

Tuohon luun lukkovi,

Sekä suonet solmievi

Sekä lihan liikuttavi
is Keskeltä kivutto maksi,

Alta nuurumattomaksi,

Päältä aivin terveheksi.
Nyt kiistelevi kipuja.

Kipun tyttö, tuonen neito
20 Istu keskellä kipumäkeä,

Kipuvuoren kukkulalla,

Hänpä kiistele kipuja

Vakkasehen pikkusehen,

Yhen sormen mäntävähän,
25 Peukalon mahuttavahan.
Vielä kiistelen kipuja,

Tuonne ma kivut manoan:

Puniahan pohjolahan,

Tarkahan Tapiolahan2,
ao Pohjan penkeren perälle.
Vielä kiistelen kipuja,

Tuonnepa kivut manoan1,

[Vielä kiistelen kipuja]

Miehen kuolehen kitahan,
35 Katonehen kainalohon.

Vielä kifijstelen kipuja j. n. e.

Tulisehen koskehen,

Kivi keskellä koskea,

Loukku keskellä kiveä
40 Rauta vanne ympärillä;

Sinne äiä äikäilähän,

Määrinta mätetähän,

Ei kivi kipuja itke,

Paasi va[i]voja valita.
45 Mehiläinen, ilman lintu,

Tuo mettä kielelläsi,

Simo sulkasi sipase,

Voia alta, voia päältä,

Keskeltä kivutto maksi,
50 Alta nuurumattomaksi;

Josta luu luiskahtanna

Sekä suonet solkahtanna,

Nyt on luut lukottuna

Sekä suonet solmittuna
55 Luojan sormilla soreilla.

2528. Impilahti. Krohn n. 5342. — 84.

Ruokojärvi. Itkijä-nainen.

Kellä jalka tärähtää, kun sattavuu
se, sitte lämmitetään kyly, sitte viiään
kylyyn, sitte lukoo ja sanoo:

Missä lienee jäsenet järskäh-

tänny,
Jäsenet paikalleen järskähtäfcä;
Missä [lienee] suonet sorkahtannu,
Suonet paikoilleen sorkahtaka;
s Lienoo sazu parennuit,
Sazu paikoilleen parefrfcaa/

2527. 1 kk:ssa ovat säk. 31 ja 32 alleviivatut. Säettä 33 ilmaiseva merkintä
kk:ssa (yhtäläisyysmerkeillä) on erehdys. Säe on tarpeeton. — 2 kk.: tapiolahan.

Niukahdus. (Hiveltyminen). 2529—2531.

317

2529. Impilahti. Krohn n. 5057. —84.
Hippola. Ignatie Bogdanov, 50 v.

Nivelly s .

Jesus kirkkoon ajaa,

Maaria messuun mänee,

Hevosella hirvisellä,

Kala hauin karvasella,
5 Lohen mustan muotosella,

Ruskialla ruunalla,

Valkialla varsalla,

Hera silmällä hevolla.
Hivelty hevosen jalka,
io Taittu varsan säärivarsi,

Noustessa Tavimäkeä,

Tuon sinisen sillan päähän.

Jesus maahan rattahilta

Kitiselle kirkkomäelle
15 Suonikerä kainalossa,

Suonivyyhty olkapäässä.
Mistä lie liikkunna lihoi,

Siihen liittele lihoi;

Mistä lie kalvot katkieltu,
20 Siihen kalvot kasvattele;

Mistä lie luita luikahtanna,

Siihen luita lunnuttele;

Mistä lie jäsen järkähtännä,

Siihen jäsen järkäytä;
25 Mistä lie suonet survahtunna,

[Siihen suonet] solmiele.

2530. Impilahti. Salminen, V. n. 2778.
—11.

Hippola. Matrona Kyyrönen.

Pyy pyrähti, moa järähti,
Jeesuksen syän särähti,
Jeesus (m moah langei,
Moarii moan on ratSahas;
5 Hiveldi hevosen jallaan,
Sier varsan katkiel,

Eigä sillal enzimäzel,

Eigä sillal jälgimäsel,

Sillal on keskimäsel,
io Hiekall on helisiäl,

Someroll on vierusalla.
Tules(t) (on), turul(l)a neido,

Hädähisen huuandah,

Pakkohisen parruntah,
15 Suonivihko kainalos.

Miss on suoned sortunet,

Siih mie suonie solmielen,

Kus on liikkunu lihoi,

Siih mie Uittelen lihoi,
20 Kus on luita luiskajellu,

Sih mie luidu luikkujelen.

2531 . Impilahti. Härköne/n, I. n. 739.

—12.

Hippola. Matrona Semanantytär
Kyyrönen, synt. Suistamon Leppäsyr-
jästä, 70 v. vanha, naimisissa (50 v.)
talollisen Semana Pauloffin kera. Sa-
tunsa ja tarinansa oppinut isältään,
joka oli »muan muasteri.»

Pyy pyrähti, mua järähti,

Jiesuksen syväin särähti.

Jiesus on muahan langieu,

Muarien muan rat§ahas;
5 hiveldi hevosen jallan,

siäri varsan katkieli,

eigä sillal ensimäzel,

eigä sillal jälgimäzel,

sillal on keskimäzellä,
io someroll' on vierusalla,

hiekall ' on helisi j ällä.
Tules on, Turulan neido,

hädähisen huuvandah,

pakkohisen parrundah,
15 suonivihko kainalossa;

kuss' on suonet sorduneet,

318

Taudit.

siit suonie solmiele,
kuss' on liikkumin lihoi,
-iii liittele lihoi,
20 kuss' on luidu luskajelluh,
sih luidu lukkujele!

2532. Salmi. Krohn n. 7916. —84.

Uuksu. Helena Levatjovna, Pla-
ketin leski, 65 v. Kuullut Mihkei
Martinovalta.

Hevosen libo risti-kansan jalka
hiveltyy libo käsi.

Suoravaista lankoa ta mustoa villas-
ta, jallan alla kirvehen pani.

Itse Jeesus kirkkoon ajaa,
Hevosella hirvisellä,
Lohen mustan muotosella,
Kala-hauvin karvasella;

5 Pyy pyrähti, maa järähti,
Jeesuksen syvän särähti,
Pyhä eukko pöy vahti,
Hiveltyi hevosen jalku
Tuon sinisen sillan päähän,

m Kallivon Yeväjen suuhun.
Kyyrö istuu kynnyksellä,
Voaru keski-lattialla;
Kyyrö kysyy: »Joko luis luikahti,
Liln »is liikahti?

15 Lienoo lihois liikahtannu,
Luulois luikahtannu,
Suuret suonet suutuste,
Pienet suonet päätyste,
Keskisuonet kerratuste;

20 Keskellä kivuttomaks,
Päälle tuntumattomaks,
Kuulumattomaks i näkymättö-

mäks,
Ainin, amin, amin!»

2533. Suistamo. Eur. G, n. 480. —46.
Jesus k[irkkohon] a[javi],
Maaria messuhun matavi
Aamulla anivarahin,
Sunnuntaina huomenessa
s Heposella hirvisellä,
Satulalla sarvisella,
Lohen mustan muotosella.
Pyy pyrähti, maa järähti,
J[esu]xen syän sär[ähti],
io Hivelty heposen jalka1,
Varsan kallistu kapio
Tuon sinisen sillan päässä.

Maaria
Putois maahan ratsahista,
15 Herra harjalta hyvältä.
Salapoika Vuolerv öinen,
Sala2 suonet solmiele,
Sala liittele lihoa,
Kusta lie kalvo katk[ennunna],

2534. Suistamo. Valve n. 182. —10.
Nikit Bogdanov, 76 v. — Mp. Hel-
singissä.

Pyy pyrähti, maa tärähti,
Jeesuksen syön särähti,
Kankas vastahan kajahti.

Millin se pätöö, en tiiä.

(Kysyin, eikö se ollut niukahdus-
lukua, mutta ei se ukon mielestä sii-
hen pätönyt. — Vrt. Niukahdusluku).

2535. Suistamo. Valve n. 193. —10.
Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Hel-
singissä.

Niukahdusluku.
Jos hevosen jalka niukahtaa, niin

2533. J Ss:n alkup. järj. 13 — 15, 10 — 12; numeroilla muutettu. — 2 kk:ssa sala-

suonet.

Niukahdus. (Hiveltyminen). 2535 — 1531»

319

Ivyä halolla jalan takapuolelle; ellei
mene paikoilleen, ottaa niinen ja sitoo
ympäri, mutta ei solmuun, ja sanoa:

Mistä lihat liikkimunna.
Siilien lihat liittäne;
Mistä luut luiskahtanna,
Siihen luut luiskanilta,
5 Sanaa kaks, kolme tukkeeksi

2536. Suistamo. Basiliern. 160.
Kuolonsanomissa.

-84.

2537. Suistamo. Salminen, V. n. 1447.
—08.

Pienisarka. Elessei Yalokainen.
Hivellys.

Mistä kivut on kerätty.
Jäsenistä varustettu,
Niukaukset nitskahtanu.
Hiugautuna hiukset,
5 Jäsenet raugeutuna.
Otan lukulangani,
Sion nivelet sidelä,
Panen pajun kuoret,
K[o]ivun pahkat, pedäjän mäh-
kät,

io Lepän muhkat

Keärin kaikk kogoh
Jäseniä raugaamas,
Hiugauksia koguamas.
Jos minä en tädä voi,
15 Voiba ylijumala,
Voiba ukko taivosess.
Ei voimall omalla voimal,
Jos ei sanoil omii salbal
Hiugaukset himmene,
20 Voibahan Jumalan voimal,
Väellä vanhan Väinämöisen.
Terveyttä tekemää,

Kauhoa rakentamaa
Luomasta Jumalan.
25 Jumalan suurist synkist sanoist,
Peästä kaikista pahoista,
Elämissä vaikiois!

2538. Suistamo. Krohn. n. 5603. — 84.
Loimola.

Hiveltys.

Jeesus kirkkoon mänöö,
Maarie messuun mataa
Hevosella hirvisellä,
Satulalla sarvisella,
s Lohen purston muotosella.
Maarie maahan ratsahas,
Herran harjalta hyvältä.

Pyy pyrähti, maa järähti.
Jeesuksen syvän särähti.

io Missä on suonet sorkahtanna,
Siihen suonet solmikaan,
Missä on liittynnä lihoa,
Siihen [liittykään] lihaa,
Suonet [suonen päitä myöten],

15 Luut [luun lomia myöten].

2539. Soanlahti. Riikonen n. 8. — 90.

Laaja. TaariaTuttavainen, 68 v. Mp.
Pälkj arvella Kuhilasvaaran kylässä.

N iukauslangan teko.

Otetaan yksi punanen, toinen musta
lanka, kolmanneksi liinanen, pese-
mätön rihma. Näitä ei punota muu-
ten, vaan pannaan yhteen. Muutetun
huoneen kynnyksellä tehdään näihin
yhdistettyihin lankoihin 9 solmua yh-
dellä vetäisemisellä. Ennenkun sol-
mut vedetään kiinni, luetaan niihin
seuraava loitsu:

Jiessus kirkkoon mänöö,
Muarii messuun mataa

320

Taudit.

Siltoo sinistä myöten,
Muata maksan karvallista,
5 Tie sikoin silittämee,
Porsaihen polokemoo,
Hevosella hirvisellä,
Kalahauvin karvasella.
Lohen mustan muotosella;

10 Suorisykkyrä oi sylissä.
Pyy pyrähti, mua tärähti,
Vapahtajan syvän särähti,
Sen sinisen sillan piässä
Niukahti hevosen jalaka,

15 Taittu tamman siäfvars.
Kävi muahan kärrilöistä,
Laskeutu rattailta,
Koppas kopun kopraasa,
Kiäf kämmenyksiisä.

20 Mistä lie suonet sorkahtanna,
Siihen suonet solomeile,
Mistä lie liikkunna lihoo,
Siihen lihat liittele,
Mistä kalavot katkennunna,

25 Siihen kalavo kasvattele;
Liitä luu lihoo myöten,
Suoni suonen päitä myöten,
Lyö hopia luun lomaan,
Kulta suonen sortumaan!
Kipusanat kuten edellisissä.

2540. Suojani. Eur. G, n. 562. —46.
Pyy pyrähti, maa jär[ähti],
J[esu]xen syän särähti.
J[esus] kirposi selästä,
Maaria maan [an] ratsahilta.
5 Hiv[elty] hev[osen] jalka,
Taittu tam[man] sääriv[arsi]
2 kallion rakoh,

3 kiven konkeloh.
N[eitsyt] M[aaria] e[monen].
io P[yhä] p[iika] t[aivahinen],
Kesreäs ritinen(?) rihma
Ritisellä1 värttinällä!
Mist on suonet sort[ununna],

2541. Suojani. Eur. H, n. 39. — 41

Venymälangan sanat.

Kiesus kirkkohon menevi.
Maaria messuhun matavi
Kivisellä kirkkotiellä;
Hivelty hev[osen jalka],
5 Tait[tu varsan säärivarsi].
Jesus maahan rattahasta,
Heitihen hevon sePästä,
Maahan laukin lautaiselta
Hiveltynttä1 katsomahan,

io Vammoa parantamahan.
Kapo kangasta kutovi,2
Impi pirtoa pitävi
Suppusessa loukkosessa,
Suonivakkainen sylissä,

15 Lihakannu kainalossa.
Uro ulkoa ky sv vi;
Kapo taiten vastoavi.
Kusta lie suonta sortununna,
Siihen suonet solmiele,

20 Kusta lie kalvo katkennunna,
Siihen kalvo [kasvattele],
Vetele verisin kalvoin,
Salakalvoin kannattele.
Luut lomaksi lukkoele,

25 Lihat liittele limaksi,
Suonet pääksen solmiele
Ihosta im[ehno raukan].

2540.
2541.

1 kk:ssa ritisellä.
1 kk:ssa hivettynttä.

2 kk:ssa: kutevi.

Niukaus. (Hiveltyminen). 2541—2546.

321

Kar[vasta ka von tekemän],
Imin [tuoman ruumihista]!
30 En puhu etc.

2542. Suojärvi. Smalen n. 2. — 00.

Kuolon sanomissa.

2543. Suojärvi. Basilier n. 92. — 84.

Kuolon sanomissa.

2544. Suojärvi. Eur. H, n. 10. — 45.

Ylä järvi.

Nivellyssanat.

Jesus kirkko ho n ajavi,
Maaria messuhun menevi
Hopiaista tietä myöten,
Maata maksan karvallista.
5 Hivelty hevosen jalka,
Taittu varsan säärivarsi
Kahen kallion välihin,
Viien vaaran liepehesen.
Nfeitsyt] M[aaria emonen],

io Tule kuun keheä myöten,
Päivän päärmett[ä samoa]
Suonta systyrät sylissä,
Kalvo1 kääryt kainalossa!
Jost on suonet sortununna,

15 Nuoihin suonet solmuele,
Jost on kalvot katkeellut,
Tuohon kalvo kas[vattele],
Jost on liikkunut lihoa,
Siihen [liittele lihoa],

20 Jost on järkkynyt jäsenet,
Siihen [järkytä jäsenet],
Jost on luut lukk[aellut],
Siihen luuta lukk[aele].
Kivi kimmo, mammon poika,

25 Syöjättären syänkäpyjä,
Perna pienen Joukamoisen!

2545. Kesälahti. Pennanen n. 25.
—96.

Villala. Taavetti Kainulainen, 46 v.

Niukauslangan teko.

Jiesus kirkkoon ajaa

Heposella hirvisellä,

Kapahauvin karvasella.

Katkesi heposen jalka,
5 Taittu tammaksen käpälä.
Mist' on luuta luikahtanna,

Siihen luuta luikahtuun,

Mist' on liha liuskahtanna,

Siihen liikuta lihoo,
io Mist' on kalvo katkennunna,

Siihen kalvo kasvakoon,

Mistä suonet solahtanna,

Siihen suonet solmitkoon!

Niukaukset, näykäykset
15 Ta solmeen.

2546. Kitee. Polen n. 53. —47.

Niukausluku.

Jesus kirkohon ajavi

Hevosella hirvisellä,

Kalahauin karvasella,

Lohen mustan muotosella.
5 Ajo jäitä, ajo maita,

Ajo aukeita ahoja,

Ajo pitkän sillan päähän

Kalevalan kankahille,

Osmon pellon pientarille,
io Pyy pyrähti, maa järähti,

Jesuksen veri tärähti,

Jesus moahan ratsain,

Renki ratsailta putosi,

Alko suonia soroja.
is Kyrö istu kynnyksellä,

Varo keski lattialla.

2544. * Kääryt kalvo : Kalvo kääryt; järj. numeroilla muutettu.

21

322

Taudit.

Kyrö Varoita1 kysy vi:

Onko luilta Luikkahtanna[!],

Jäseniltä järkähtännä?
20 Kun liet [luilta] luikahtanna,

Niveliltä niukahtanna,

Tien mie luille luikkulangan,

Nivelille niukauslangan,

Viat tien terveheksi:
25 Suuret suonet suustasusten,

Pienet suonet päästätysten,

Valta suonet vastatusten,

Suolet yhtenen sovitan.
Neito neljän lauan päällä,
30 Hattaroilla haihattavi;

Tuo suonia sormiahan.

Laatimahan suuret suonet,

Suuta suksin suuret suonet,

Valta suonet vastatuksin,
35 Pienet suonet pääsytyksin,

Luu luuhun, liha lihaan,

Jäsen jäsen ehen2.

2547. Kitee. Ekberg n. 73. —83.

Sotamies Pekka Korhonen.

Mijulta ennen piennä poikana olles-
sanj niukaht' kerran jalaka, niin isä-
vaenoen' mijulle opetti niukauslangan
tckkoo, että piittääp ottoo mustoo
pesemätönjtä lankoo ja siihen tehä
yheksän solomuva ja kiertee sitä va-
sempaan katteen ja kiertäissään luk-
kee:

.lirssus aasilla ajeli
Tuon sinisen sillan peässä,
Pyy pyräht', moa järäht',
Jiesuksen syvän säräht';
5 Alta taittui aasin jalaka.

2546. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
2548. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Hän huus' neitsyt Marjjoo:
»Tule ja tule välehen,
Tuo suonija vähäisen!
Mistä lie liha liikahtanna,
io Siihen liha liittyköhön,

Mistä lie kalavo katkeimunna,
Siihen kalavo kasvakohon!»

Silloin kiärii sen langan sen niukah-
tannee[n] ympäri, niin kyllä paranoo.

2548. Kitee. Varonen n. 5. — 85.

.Xiukaukseen.

Jeesus kirkkoon ajaa

hevosella hirvisellä,

kala hauvin karvaisella,

tuohon sinisen sillan piäs.
5 Pyy1 pyrähti, moa järähti,

Jesuksen syvän särähti,

hevoselta jalka taittu.
Jesus maahan laskeutu,

tietää samassa sanat tehdä;
io rupes Luoja loihtimaan,

Jumala puhelemaan:

»Mist' on kalvo katkennunna,

siihen kalvo kasvuvoon;

mist' on suonet sortunut,
15 siihen suonet solmetkoot;

mist' on lihat liikahtanna,

siihen lihat liittyvöö,

luu luuhun, liha lihaan,

veri toiseen vereen!»

2549. Kitee. Varonen n. 8. — 85.
Timonen.

Niukaus.

Jesus ja Pietari kun meni, niin pyy

2 kkrssa iso alkukirjain.

Niukaus., (Hiveltyminen). 2549—2550.

323

Sitte kun he säikähti, niin viim-

mesenä päivänä hänen pitää [läpi]
sormuksen männä. Pyy oli siilon
envlampaan kokonen.

Jeesus kirkkoon ajo

hevosella hirvisellä,

kala hauvin karvaisella

siltoo sinistä myötä,
5 maata marjan karvallista,

ajo suota, ajo maata

tuon sillan sinisen päähän.
Pyy pyrähti, maa järähti.

Jesuksen syvän särähti,
io hivelty hevosen jalka,

taittu varsan siärluu.
Kyytipoika maasta huus

muah Määriin lasta,

maaha Määriin emoja
15 lukemaan luun muruja,

kahtomaa katkennuita.

Mistä lie suonet sorjunnunna,

siihen suonet solmitkoon,

mistä lie kalvo katkennunna,
20 siihen kalvo kasvuvuun.
Ketree punainen lanka,

musta lanka muikauta

maasta asti taivu iseen,

taivoisesta maahan asti
25 kultosilla ketripuilla,

vaskisilla värttinöillä,

siimoilla hopeisilla!

Siis pitää kynnyksellä 9 solmea pei-

kalon päällä, takaperin lukee 9, 8, 7

j. n. e., muutetun huoneen kynnyk-
sellä.

Luu luuhun, liha lihaan,
veri, juokse vereen!

Pitää olla rihmaa, punasta lankoa,
mustaa lankoa, kaikki pitää olla pas-
mattua.

2550. Kitee. Varonen n. 25. — 85.
Kuppari-Maija.

[Niukahdus — Kipusanoja —
Voiteen sanoja.]

yiukaukseen.

Jeesus kirkkoon ajaa

pyhän henken huomenella,

niin sinisen sillan suussa.

varsan kallistu kapio,
s hivelty hevoisen [jalka].
Sano Santt[i] Pet[ari]:

»Kuka lankan keträjää,

tasasen taputteloo?»

Neitsyt Maarii emoinen.
io Neitsy Maarii emoinen

tuo tulla tuhotteloo

lihavakka kainalossa,

kopra suonii käissä;

mistä on liikkumia lihoo,
15 siihen liittää lihoo,

mist' on luuta luikahtanmu

siihen luuta luikautti,

luun luuhun, lihan lihaan,

veri toiseen vereen.
20 Kipu tyttö, tuonen neiti

huutaa kipuja tuolla

keskellä kipumäkii,

kipuvuoren kukkuralla,

kipukattila käissä,
25 kipukauha kattilassa.

Neissy Maarii [emoinen],

tuo sulka sulalta maalta,

höyhen maalta lämpimältä

kipeille voiteeks,
30 vammoille valanteeksi

Teek yöllä terveeks,

päivällä imanteeks,

kivun tuntumattomaks,

veren vieremättömäksi

32^

Taudit.

2551. Kitee. Varonen n. 42. —85.

Niukaukseen.

Jeesus kirkkoon ajo,
Muarii messuun mato
hevoisella hirvisellä,
kala hauvin karvaisella,
slohe[n] musta[n] muotosella;
niin ajo sini sillan päähä,
hivelty hevosen jalka.
Heittäyty hevoisen selästä,
kultaselta rattaalta.
io kahto mistä on karvat katken-

nunna,
mistä on suonet sortuneet;
karvat tuohon kasvatteli,
suonet päästä solomiili.
Tee yöllä terveheks,
is päivällä imanteeks,
kuin ennen emun kohtus
tahi kantajan vatsas.

Jesuksen veri punanen,
Määriin makii maito
20 kipeille voiteeks,
vammoille paranteeks!
En puhu omalla suulla,
puhun suulla puhtaalla.

2552. Kitee. Brander n. 30. —89.
Jesus kirkkoon ajaa

Hevosella hirnuvalla.
Kapahau'in karvasella;
Pyy pyrähti, maa järähti,
s Jesuksen sydän särähti,
Jesus pyyn pieneksi kirosi,
Jotta läpi sormuksen sopii.
Vaihtukoon varsan jalka.
Hiertyköön hevosen jalka!

2553. Kitee. Havukainen n. 1. — 96.
Olli Timonen.

Niukauksissa.

Xiukahtuneen jäsenen ympärille
kääritään n. k. niukauslanka, joka
tehdään muutetun huoneen kynnyk-
sellä punaisesta ja mustasta langasta
sekä rihmasta. Tämmöiseen kolmin-
kertaiseen lankaan tehdään selän
takana yhdeksän solmua ja solmuja
tehdessä luetaan takaperin yhdeksästä
yhteen asti. Kun näin on lanka saatu
valmiiksi, käärii tekijä sen, ennen
kipeän jäsenen ympäri1 käärimistä,
kätensä sisään ja samalla kolme ker-
taa lausuu seuraavat sanat:

Jesus kirkkoon ajoi

Hevosella hirvisellä,

Kalahau'in karvaisella.

Ajoi suota, ajoi maata.
5 Ajoi siltoa sinistä;

Pyy pyrähti, maa järähti.

Jesuksen sy'än särähti,

Hiveltyi hevosen jalka,

Taittui varsan sääriluu,
io Kyytipoika maasta huusi

Maahan Marian lasta,

Maahan Mari emoa.

Mistä lie suonet sortununna,

siihen suonet solmitkoon,
15 Mistä lie kalvo katkennunna.

Siihen kalvo kasvakoon,

Luu luuhun, liha lihaan,

Veri toiseen verehen!

Ketreä punainen lanka,
20 Musta lanka muikahuta

Maasta asti taivosehen,

Taivosesta maahan asti

Kultaisella ketrepuulla.

2553. 1 kipeän ympäri lie, : k. *jäsenen* y.

Niukaus. (Hiveltyminen). 2553—2555.

325

Vaskisella värttinällä
25 Sormilla hopeisilla!

2554. Kitee. Lönnbohm n. 1351. — 94.
Kiteenlahti. Olli Timonen, 70 v.
Niukauslanka loihdetaan:

Jiesus kirkkoon ajo(i).
Hevosella hirvisellä,
Kalahauin karvasella,
Ajo(i) suota, ajo(i) muata,

5 Ajo(i) siltoo sinistä myöten;
Pyy pyrähti, mua järähti
Tuon sillan sinisen piässä,
Hivelty hevosen jalka,
Taittu varsan siärluu.

io Kyytpoika muahan huus(i),
Muahan Muariin1 lasta,
Muahan Muariin emoja
Lukemahan luumuruja,
Kantoina (h )an katkeruutta.

io Kun lie luusta lo^kahtanna,
Nivelestä niukahtanna,
Luu luuhun, liha lihaan,
Ver(i) toise(h)en vere(h)en,
Missä lie suonet sortununna,

20 Siihen suonet solmitkoot,
Mistä lie kalvo katkennunna,
Siihen kalvo kasvavuun;
Ketree punanen lanka,
Musta lanka muikauta

25 Muasta taivose(h)en,
Taivosesta muahan asti!

2555. Kitee. Lönnbohm n. 1352.— 94.

Kiteenlahti. Olli Timonen, 70 v.
Niukauslanka tehdään muutetun

huoneen kynnyksellä, selän takana,
9 solmua yhfaikaa, takaperin lukien:

9, 8, 7, 6, 5,4, 3, 2, 1.

Solmun teko tapahtuu peikaloin
päällä laittamalla mutkia peukalon
ympärille, jotka sitten vedetään sol-
mulle yhfaikaa. Langan aineena on
kolme lankaa, punainen, musta ja
valkea päällekkäin. Ne pitää olla
pesemätöntä lankaa.

Se lanka kääritään sitten ympäri
jalan. Solmeen sitä ei sitten saa kier-
tää, nenät kääritään vaan langan alle.

2556. Kitee. Lönnbohm n. 1680.— 94.

Kiteenlahti. Hurskaalan muori,
70 v.

Niukauslankaan1 luetaan seuraava
luku:

Kun Jiesus kirkkoon ajo
Hevosella hirvisellä,
Kalahauvin karvasella,
Pyy pyräht(i), maa jyräht(i),
s Siitä säikähti hevon varsa,
Niukahti hevosen jalka,
Varsan jalka vaivautu2
Kivisellä kirkkotiellä
Käyvessä käpymäkeä.

io Luu luuhun, liha lihaan,
Veri toise(h)en vere(h)en;
Mistä lie suonet sortunehet,
Siihen suonet sovittele,
Mistä lie liha liikahtanu,

is Liitä toise(h)en liha(h)an,
Veri toisehen verehen!

2554.
2556.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

i Niukauslankaan |luki| luetaan : N. luetaan. — 2 vaivau|n|tu : v.

326

Taudit.

2557. Kitee. V inter ja Hannik. n. 147.
—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Niukaus-luku.

Jeesus kirkkoon ajaa
Heposella hirvisellä,
Kalaliauvin karvasella
Tuon sinisen sillan päässä;
5 Pyy pyrähti, maa järähti,
Jeesuksen sydän särähti.
Jeesus istuikse kivelle
Lankoa lukemahan:
Mistä lie nivel niukahtana.

io Siihen niukautan nivelen,
Mistä lie suoni sorjahtana,
Siihen suonen sorjautan,
Mistä lie kalvo katkennunna,
Siihen kalvon kasvattelen,

is Luu luuhun, liha lihaan,
Veri toiseen verehen!

2558. Kitee. Pennanen, n. 57. — 96.
Kiteenlahti. Olli Timonen.

Niukauslangan teko.

Jiesu kirkkoon ajo

Hevosella hirvisellä,

Kalaliauvin karvasella;

Ajo suota, ajo muata,
5 Siltoo sinistä myöten.

Pyy pyräht, mua järäht,

Jiesuksen syvän väräht.

Hivelty hevosen jalka,

Taittu varsan siär luu.
io Kyyt poika nuiasta huusi

Muahan Muarii lasta.

Muahau Muarii emoja,

Lukemaan luumuruja,

Kahtomaan katkennutta.

15 Mistä lie suonet sortununna.

Mistä lie kalvo katkennunna,

Luu luuhun, liha lihaan,

Ver' toiseen vereen!

Ketree punan lanka,
20 Musta lanka puikauta

Muast' ast' taivoseen,

Taivosesta muahan asti,

Kultasella ketrepuulla,

Vaskisella värttinällä.
25 Sormilla hopeisilla.

2559. Rääkkylä. Pennanen n. 92. —
— 96.
Jaama. Jaakko Päivinen, 75 v.

Niukkulanka.

Jiesus kirkkoon mänöö,

Muarii messuun ajaa

Hevosella hirvisellä,

Kalahauvin karvasella,
5 Lohen mustan muotosella.

Hivelty hevosen jalka,

Kallistu kapio varsan

Kivisellä kirkkotiellä.
Mistä lie suonet sorkahtanna,
io Siihen suonet solmijaa,

Mistä lie kiikkunna lihoja,

Siihen liittelöö lihoja,

Mist' on kalvo katkennunna.

Siihen kalvo kasvakoon!

15 Lihat lihaks, luut luiksi!

Puhui suilla puhtailla.

Herran hengellä hyvällä,

Lämpimällä läykytteli.

Tekemään terveyttä,
20 Rauhoo rakentamaan,

Jotta sais sairas muata.

Huono huoleta levätä.

Niukaus. (Hiveltyminen). 1560—2561.

327

2560. Rääkkylä. Hyvärinen Ä, n. 39.

—85.
Varpasalo. Heikki Turunen, 39 v.
Niukkalanka tehhään näin:
Otetaan musta pesemätön villa
lanka ja pesemätön liina rihma ja muu-
tetun huoneen kynnyksellä tehhään
selän takana yheksän solomua siihen,
joka pannaan niukahtaneen kohan
ympärille, mutt' sit' ei sua ennee solo-
mita, se pittää muuten vuan kiäriä,
jota tehessä luvetaan tällä tavala:

Vanha ämmä Väinämöinen,
Suon' sykkyrä sylissä,
Suon' kiekko kainalossa;
Mist on suonet solo kantana.
5 Siilien suonet solomikkoon;
Mist' on kalavo katkennuna,
Siihen kalavo kasvakoon;
Mist on liha limpsahtana.
Siihen liittee lihhoo.

2561. Liperi. Ahlqvist B, n. 4. — 46.

Venymä langan loihtu:

Jeesus kirkkohon aja vi.
Maria messuhun ma ta vi
hevosella hirvisellä,
kalahau'in karvasella,
5 lohen mustan muotosella,
Siikasen sileyellä;
Pyy1 pyrähti, maa järähti,
niukahti hevosen jalka,
taittu varsan sääri-varsi
io kivisellä kirkkotiellä.

Miss' on solmet solmittuna,
lukulangat laskettuna?
Siklalla sinisen sillan,
päässä portahan punasen,

15 päässä vaajan vaahterisen.
Akka istu vi mäellä,
tien kolmen jaka[']imessa,
kipuja keräelevi
kipu vakka kainalossa,

20 kipu kintahat käessä.
Kivut kääri kintahasen,
vaivat vakkahan kereä
yhen sormen mentävähän,
peukalon mainitta vahan!

25 Neitsyt Maaria, emonen,
souti suonista venettä,
luu venettä kiikutteli,
jäsenistä järkyt teli.
Sou'a luu lomia myöten,

30 jäsenten rakoja myöten!
Mist' on liikkumia lihoa,
siihen liittele lihoa,
mist' on suonet sortununna,
siihen suonet solmiele,

35 mist' on kalvo katkennunna,
siihen kalvo kasvattele,
liitä kulta luun lomahan,
hopia lihan välihin!

Mehiläinen, ilman lintu,

40 käy on mettä Mehtolasta,
simoa Tapiolasta2
kipehille voitehiksi,
vammoille valentelioksi!
Miten minä sinne pääsen,

45 minä mies vähäväkinen?
Ota vasta siiviksesi,
lapiainen purstoksesi,
lennä tuonne löyhyttele
ylitse meren yheksän,

50 meripuolen kymmenettä!
Kului aikoa Vähänen,

2561. 1 Säkeissä 7, 11, 21, 29, 31, 44, 46, 60 on pieni alkukirjain,
pieni alkukirjain. — 3 valenteliok[si] : valente[lior'k[si]| : valente/uÄsj.

2kk:ssa

328

Taudit.

pikkuruinen piiramoa;
jo tulla tuhuttelevi,
käyä käärähyttelevi,

55 kuus' on kuppia sylissä,
sala muuta muskuloa,
jotk' on täynnä voitehia
kipehille voitehiksi,
vammoille valentehiksi.3

60 Voi'a yltä, voi'a päältä,
kerta keskeä sivalla,
keskeä kivuttomaksi,
päältä nuurumattomaksi,
jotfei tuska päälle tunnu

66 eikä pakko päälle paisu,
kipu ei keskeä kivistä,
pakko ei syömmehen pakene!

2562. Liperi. Manninen, I. n. 123.

—13.

Nyrjähtymissä (niukahtumissa, vi-
rahduksissa) tehdään kipeän kohdan
ympärille n. s. virauslanka: pesemät-
tömästä lampaanvillasta laadittuun
lankaan (ihvilankaan) solmitaan selän
takana, muutetun huoneen kynnyk-
sellä, yhdellä kertaa 9 solmua. Kun
lanka asetellaan kipeän kääreeksi,
»loihotaan»:

Kun lienet niveliltä niukah-

tanna,
nivelille niukan!
Jos olet suonilta soljahtanna,
suonille soijan!

2563. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
701. —95.

s ilkii. Mikko Pennanen.
.Mukaukfsjen loihlu.

Kusta lienöö kalavo katken-
nunna,

Niin siilien kalavo kasvakoo,
Minä sen ompelen utuisin neu-
loin,
Tina-neuloin tikkailen.

2564. Kaavi. Krohn n. 13174. — 85.

Hirvisaari. Antti Tolppanen.

Niukaus.

Niin mänivät mehtään ja väänti-
vät yksikannan lepän vasemeen kä-
teen ja nyhtäsivät sen juurilta pois
ja vuolivat hopeen siihen ja piti tie-
tää nimi, oliko se elävä tai imeinen ja
sanoo:

Minä otan sille tästä langan,
ja se käärittiin sitte jalkaan.

2565. Pälkjärvi Laitinen, H. n.
—65.

Sanat niukauslankaa tehtaissa.

Jesus kirkkoon menöö,
Muaria messuun mataa
Hevosella hirvisellä,
Kala hauvin karvasella,

5 Lohen mustan muodosella
Siltoo sinistä myöden,
Maata maksan karvallista.
Pyy pyrähti, maa järähti,
Jesuksen syvän värähti,

io Hivelty hevosen jalka,
Taittu varsan säärivarsi.

Jesus muaha rattahilta,
Koppas jalan kopraansa,
Kääräs kämmennyksinsä.

io Mistä lie Uikkuna liha,
Siihe liikuta lihoo,
Mistä lie kalvot katkennuna.
Siihen kalvot kasvattele,
Mistä lie suonii soluna,

24.

Mokaus. (Hi vettyminen (. 2565—2568.

329

20 Siihen suonet solmiik.

Kipu tytti, tuonen neiti j. n. e.

2566. Tohmajärvi t. Pälkjärvi. Lönn-
rot S, n. 244. —28.

Venymä lankan s[anat].1

Jiesus kirkkoon ajaa.

Maaria messuun mataa

hepoisella hirvisellä,

kalahaavin karvaisella,
5 lohen mustan muotosella

siltoo sinistä myöten,

maata maksan karvallista.

Pyy2 pyrähti, maa järähti,

Jiesuksen sydän särähti,
io hivelty hevosen jalka,

taittu varsan säärivarsi.
Mikä neuvoksi hyväksi?

Tie2 tuolien3 kahet sanoja:

Mist on luita luutumina etc.
15 Kaari kaukoo näkyy,

pitkä pilvi luotelleita

suoni1 sykkyrä sylissä,

kalvo kääre kainalossa.

yksi lankoo lukoo,
20 toinen4 suonta solmeiloo;

panko hopiaa luun lomaan,

kulta suonen sortumaan,

luu lihan litisty ön,

veri suonen solmeiloon,
25 tie yöllä terveheksi. etc!

2567. Tohmajärvi. Hakulinen n. 88.
—91.

Onkamo. Anna Kaisa Vastapuu.
Kuuli äidiltään.

Xiukauslankaa tehdessä.

Hämähäkki, huoram^poika,
Kerä Jiesukseri^kerimä.
Lanka luojan.^ketreemä,
Jiesus kirkkoo(n) a(j)jaa,
s Möarii messuum^ma(t)taa
Hevosella hirvisellä,
Kalahauvvir^karvasella,
Lohem^mustam^muotosella:
Niukahti hevosej_jal(a)ka,

io Taittu tamma(n) siäiiuu
Noustessa norimä(k)kee,
Tarivvuorta tallatessa.

Mist^o(n) suonet soljahtanna,
Siihe(n) suon^o(n) soljahutak,

15 Mist^oi]^kal(a)vo katkennunna.
Siihen oi]^kal(a)vo kasvattelek,
mist^oMiikkuna li(h)hoo,
Siihel^liitteleMi(h)hoo ,
Tie' yöllä terveeks,

20 Päivällä imanteeks!

2568. Tohmajärvi. Hakulinen n. 5.
—89.

Kemien Murtoin kylä. Loismi^ P.
Hirvonen, 65 v. Kuuli isänsä isinli-
mältä Kaikkoselta Kiihtelysvaaran
Voudin kyl.

Xiukauslankaa tehdessä sanottava
loitsu.

Jeesus kirkkoon ajaa,
Moarii messuun mänöö
Hevosella hirvisellä,
Lohen mustan muotosella.
5 Pyy pyrähti, moa järäht',
Jiesuksen, syvän säräht',
Jiesus moahan polovilleen

2566. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — ■ yi. tulen. —
4 toinjta! : toinen.

330

Taudit.

Hietasilta rattailta.
Mistä lie suonet sorkahtanna,
10 Siihen suonet solomiile',
Mistä lie Uikkuna lihoo,
Siihen liittele lihoo!

2569. Tohmajärvi. Hakulinen n. 34.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen.
73 v.

Xiukauslankaa solmitessa.

Yks lankoo lu(k)koo,
Toine(n) suonta sol(o)mijaa,
Kol(o)maas ko(k)koiloo,
Neljääs neuvvoja ha(k)koo,
5 Viijjees viheltää.
Kuuvvees kujerte(l)loo,
Seihtemääs sel(e)vittää.
Kaheksaas peältä kahtoo,
Yheksääs yhisty(v)vyy.

2570. Tohmajärvi. Hakulinen n. 35
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Niukauslankaan luettava.

Jiesus kirkkoom^mä^nöö,
Möarii messuum^ma(t)taa
Hevosella hirvisellä,
Kalahauwiv,^karvasell;i ,
5 Lohem^mustam^muotosella.

Pyy omapaha lintu,
Pyy pyräht, möa järäht.
Jiesukse(n) syvä(n) säräht;
Möarii möahar^rattailta
io Tuo(n) sinisen sillam^peässä,
Hivelty hevosej^jal(a)ka,
Taittu tamma(n) seäfvars
Tuo(n) sinisen sillam^peässä.

Neitsyt Möarii(n) emonen
15 Keträs mustal^langa(n).

Ja punaseManga(n),

Ja val(a)kiiv_valotti.

Sittä pan sinisen sil(i)ki(n),

LukulangaMuikautti
20 Moasta astit^taivosee(n),

Taivosesta möaha(n) asti;

Ku(n) siinä suonet sol(o)kahtel',

Taittu tamma(n) seäfvars.

Hivelty hevosej_jal(a)ka,
25 Josta liel^luutloukahtanna,

Laitto luut lomakkai.

(Sittä kipusanat.)

2571. Tohmajärvi. Hakulinen n. 282.

—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Niukahdus.

Pitää ottaa mustaa lankaa, punaista
lankaa ja pesemätöntä rihmaa, noin
1 x/2 tai 2 kyynärää kutakin, ja punoa
kierrättää ne yhteen ja sitten istuutua
muutetun huoneen kynnykselle ja,
lukeissaan niukauslangan solminta-
loitsua, tehdä selkänsä takana peuka-
lonsa ympäri kiertämällä yhdeksän
solmua siihen lankaan yhdellä kertaa.
Ja sitten siinä kynnyksellä ottaa vielä
se lanka käsiensä väliin ja puhua sii-
hen niukahdusloitsu.

Jiesus kirkkoon mänöö j.n.e.

ja sitten kääriä se kipeän kohdan ylä-
puolelle ja pujotella nenät alle, vaan ei
saa solmita.

2572. Tohmajärvi. Hakulinen n. 89.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaa-
vilta.

Niukaus. (Hiveltyminen). 2572—2574.

331

N iukauslankaa tehdessä.

Neissyt Möariin, emone(n),
Rakas äit armaine(n),
Tulet^tännet^, tarvittook
Hä(t)täiseh^huutaissa,
5 Pakkuisem^1 parkuissa!

Mänes^suurellem_mä(j)elle',
Nouses^suurelle n ^kivelle' ,
Panes^suus pillin suulle',
Puhut^torvet taivaalle',

io Josta höastan isoilen Jiesukselle',
Emolleii Moariille'!
Tulet^tännes^synniste(ii)

se(k)kaa(n)
Ahavassa, auteressa,
Pil(i)vessä, sumu(n) seassa,

i5 Ketreek punaneManka
Möasta ast taivaasee(n),
Taivaasta möahan astik;
Ketreek musta lanka
Möasta [ast taivaasee(n)],

20 Taivaasta [möahan astik],
Ketreer^rihma aivinaine(n)
Möasta [ast taivaasee(n)],
Taivaasta [möahan astik]!
Jiesus kirkkooni^, mä(n)nöö.

25 Möarii messuum^ma(t)taa
Hevosella hirvisellä,
Kala hauvvirj^karvasella,
Lohem^mustam^muotosella;
Pyy pyrähti, möa järähti,

30 Jiesuksen syvän säräht,
Jiesus harjalta hevose(n).
Hivelty hevosejwjal(a)ka,
Taittu varsan seärvars.
Neissyt Möariin, emone(n),

35 Souvvas^suonista venettä,
Luu venettä luskuttele',

Mist^oMuuta luiskahtana,

SiiheMuuta lukkuuk,

Mist^on suonta sorkahtana,
40 Siihen suonta sol(o)miik,

Mist^o nwkal(a)vo katkennunna ,

Siihei|^kal(a)vo kasvattelek!
Yks luuta lukkuvoo,

Toinen suonta sol(o)mijaa,
45 Kol(o)maas ko(k)koiloo,

Neljääs neuvvoja se(p)pii,

Viijjees vijerte(l)löö,

Kuuvvees kujerte(l)loo,

Seihtemees sel(e)vittää,
50 Kaheksaas kahteloo,

Yheksän yrittämässä,

Avuh^ Herra antuvoo(n),

Turvan tuokooj^ jumala,

Sulin suin puheltuvari,
55 Hengih^knokailtuvari!
(Sittä: kivul!)

2573. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.
560. —95.

Xiitkahdusluku.

Jeessus kirkkoo männöö,
Muarii messuu mataa
Hevosella hirvisellä,
Kalahauvin karvasella;
5 Pyy pyrähti, mua värähti,
Jeessuksen syvän särähti.

2574. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 692. —95.

Heinävaara. Meriläinen.

Niukauksen loihtii.

Mist on suonet sortununna,
Siihen suonet solomii,

2572. * kk:ssa Pakkaisem . — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.

332

Taudit.

Mist on kalavo katkennunna,
Siihen kalavo kasvattele,
5 Paa suonet suonen piätä myöten,
Luut luun lomia myöten,
Mist on liittynä (?) lihhoo,
Siihen lihhoo liittyköö.

2575. Kiihtelysvaara. Krohn n. 5204.

—84.

Uskali. Ierik Tikkanen, 42 v.
Hivellys.

Kipu tyttö, Tuonen neito,
Istuu keskellä Kipu mäkee,
Kipu mäjen kukkulalla
Kippa kirjava käjessä,
5 Vakka vaskinen povella,
Yhen sormen sovittava.
Peikalon mainittava,
Johon kipuja keräilöö,
Kipuja kiini pannakseen.
io Vai joko on kivut kiini pantu,
Vaivat vaajoin srvottu?

Krvi on keskellä mäkee,
Reikä on keskellä kivee,
Johon kivut työnnetään,
15 Pakko päivät painetaan.
Ei kivi kipuja itke,
Paasi vaivoja valita,
Vaikka paljo pantanee,
Määritä mätettänee.
20 Tuonnepa minä kipuja kiistan,
Kivuttaren kintaaseen,
Vaivattaren vaipan alle.

Jeesus kirkkoon mänöö,
Maaria messuun mataa,
25 Pyy pyrähti, maa järähti,
Hivelty hevosen jalka,
Taittu varsan sääriluu.

2576. Tuupovaara. Lönnrot U, n.
27. —38.
Kovero.

Jesus kirkkohon menevi,
Vieretti veren näöstä,
Hivelty h[evosen] j[alka],
Tien suussa veräjän pääsä,
s Kolmen tien jakaamella.

2577. Eno. Ollilainen n. 333. -
Enonvaara.
Hämähäkin sanoissa; ks. n. 993.

-92,

2578. Ilomantsi. Lönnrot Ub, n. 6.

—38.

N liikahtaminen .

Jesus k[irkkohon] m[eneej,
M[aaria] m[essuun] m[ataa]
Hep[osella] h[irvisellä],
K[alahauin] k[arvasella],
5 Lohen m[ustan] m[uotosella]
Siltoa sinistä myöten,
M[aata] maksan k[arvallista].
Hiekkoo helypu naista
Suonivihko kain[alossa].

io Hivelty h[evosen] j[alka],
T[aittu] v[arsan] s[ääri] v[arsi]
Kahen kallion väliin,
5 vuoren viivaroon.
Maari[a] maahan rahta[hilta|.

is Jalan koppi kopriisa,
Käppi kämmenöiseek.
Mist' on suonia soluna,
[Misf] luuta luik[ahtanna|
S[iihen l[uita] l[uikahuta],

20 Mist' on verholle viruria,
Sihen verhoa viruta,
Sihen kalvot kasvfattele],
Luut lomasti lukkoele',

Niukaus. (Hiveltyminen). 2578—2581.

333

Piolla lihoo pistä,
25 Kama[hJlolla kanna verta
Lihan tuntumattomaksi,
Karvan kauhtnmattomaks,
Jott ei t[unnu] v[ähäistänä],
Haimenna pikaistakaan
30 Yhen yön p[erästä],

Y[ön] p [erästä] vflimeistäki].

2579. Ilomantsi. Relander, O. n. 71.

—88.

Särkkä. Kurvinen; oppinut Mat-
leena Kuivalattarelta.

Jiesus kirkkoon kulkoo,
Moarii messuun mattaa
Hevosella hirvisellä,
Kalahauin karvasella.
5 Pyy pyrähti, maa järähti,
Jiesuksen syvän särähti;
Jiesus moahan kirvottiin
Hiekalle helisevälle,
Somerolle vierevälle.
io Niukahti hevosen jalka,
Taittu lemmon seäri varsi.

Niin sanoi sanalla tällä,
Lausui tällä laupiaalla1:

Lyhyt neito lyller öinen,
15 Matalainen maan veroinen
Istuu tikutteloo
Tien kolmen jakaimessa,
Siklassa sinisen sillan,
Luuliha mysykkä käissä,
20 Suonisykkyrä sylissä.

Kusta lie luuta luikahtanna,
Siihen luut lukkuile,
Kusta lie suonet sortununna,
Siihen suonet solmii! e!

2580. Ilomantsi. Jyväsk. lys. konv.
n. 140. —93.

Hartiavaara. Juhana Määttänen,
64 v. Kuullut isävainaaltaan.

yiukausloihtu eli »kun niveltyy».

Hivelty hevosen jalka,

Taittu varsan siärivarsi

Kahen kallion väliin,

Viien vuoren viuveroon1.
s Tul' poika Pohjolasta,

Mies pitkä pimentolasta,

SilF oi' suonii sylissä,

Kalvoja kainalossa.
»Annas, miekkonen, minulle
io Suonet solmiellakseni,

Kalvot kasvatellakseni!»
Mistä lie suoni sorkahtanut,

Siihen suonta sorkauta,

Mistä lie liikkunut lihhoo,
i5 Siihen liitä lihhoo,

Mistä lie verta vierähtännä,

Siihen verta vieräytä!

Kamahlolla2 verta kanna,

Piolla3 lihhoo pistä,
20 Luut lomikkain lukkoele,

Suonet piäkkäin solmiele,

Syelmät sirkällytä4,

Jällehen järkytä,

Asemillehen aseta!

2581 . Ilomantsi. Jyväsk. lys. konv.
n. 148. —93.

Hartiavaara. Juhan Kolehmainen,
38 v. Kuullut pienenä isoisältään.
[Niukahdus — Voiteen sanoja.]

Niukaus loihtu.

(Toisinto).

Jiesus kirkkoon männöö,

2579.
2580.

1 |lausehella| : laupiaalla : 1.

1 r. (halkiamaan). — 2r. (kahmalolla).

r. (pivo, käsi). — 4 r. (siirrä).

334

Taudit.

Muuria messuun mattaa

Hevosella hirvisellä,

Louhen mustan muotoisella
s siltoo sinistä myöten,

Muata maksan karvallista.

Hivelty hevosen jalka,

Taittu varsan siärivarsi

Kahen1 kallion välikin,
10 Viien vuoren viuveroohon.
Muarii muahan rahtaaseehen2,

Jiesus muahan polvilleen,

Koppoi jalan kopraasa,

Kiäpi kämmenyksiinsä.
15 Mistä lie suonia solunut,

Suonet piästä solmiile,

Kahmalolla kanna verta,

Piolla lihhoo pistä,

Luut lomite lukkoele!
20 Lennä, lintu, leyhyttele

Yheksän meren ylite,

Yli puolen kymmenettä!
Kuus on kuppia kylellä,

Seitsemän selän takana,
25 Kuiss,3on mettä, kuissa vettä,

Kuiss' on voijetta hyveä.

Tuoppa tänne voitehesi,

Voija alta, voija piältä,

Keskeä kivuttomaksi,
ho Piältä tuntumattomaksi,

Alta aivan terveheksi!

2582. Ilomantsi. Eur. G, n. 652. — 45.
Megrijärvi. Simane Huohvanainen.
Kilpalaulannossa; ks. n. 199.

2583. Pielinen. Kallio, V. n. 13. —92.
\iukahduslanka tehdään ensim-
mäisestä rihma- tai niinisäikeestä, joka

2.")S 1. « kk:ssa: kahan.

sattuu olemaan tiellä, kun sitä men-
nään etsimään.

Loitsu niukahduslankaa tehdessä.

Jesus kirkkoon menee,

Maaria messuun mataa

hevosella hirmuisella,

kala hau 'in karvasella,
s lohen mustan muotosella.

Pyy pyrähti, maa järähti,

Jesuksen sy'än särähti,

Jesus kirposi re'istä,

Maaria maahan rattaalta.
io Niukahti hevosen jalka,

taittui varsan säärivarsi

tuon sinisen sillan päässä,

päässä partahan pimasen.
Sivota sininen lanka
is sinisellä reijelläsi,

punalla punanen lanka

punasella polvellasi,

vielä kerta keltalanka!

Näppylät (vinnit).

Krohn n.

11474.

2584. Rautavaara.

—85.
Alaluosta. Heikki Kukkonen.

Vinnit muutetaan pois muuosta.

Kuin keväillä kasvaa lehet puihin,
niin kuin ensimäinen vasta taitetaan
semmosesta puusta, jota ei muut puut
nykäse ollenkaan ja sitte kun man-
naan kylpemään, niin sitte pyyhitään
kasvojaan sillä vastalla ensimäiseksi,
ennenkun on muuta ihoonsa nykästy
ja sitte aletaan kylvettää reisiään tahi
muuta kohtoo, johonka muuttaa pii-
loon pois. Niin ne muuttaa sinne
vinnit. Sanotaan:

r. (käännältyy). — 3 Kuiss|a| : K.

Näärännäppy. 2584— 259U.

335

Mää tuonne, siellä on parem-
min
piilossa, kun kasvossani.

Näärännäppy.

2585. Korpiselkä. Mikkonen, Iida n.
219.— 08.

Koiran nännit (näärännäpyt) saa-
daan pois siten, että tehdään taiki-
nasta kakkara, paistetaan se ja pai-
netaan sillä näppyjä ja syötetään se
sitten koiralla sekä sanotaan:

Ota1, koira, nännis pois!

2586. Suojärvi. Salminen, V. n. 2677.
—20.

Varpakylä.

Koiran nänni (= naarannappi).
Rieskane paissetaa pikkarie, anne-
taa koiral, kolme kertaa:

Ota, koira, nännis pois!
Tyttö nartulle, pojalle koiras.

2587. Säyneinen. Krohn n. 10864.
—85.

Säyneiskylä. Olli Riekkinen.
Naaran näppylä.

Tuumoo 3:ee pitkiä tikkuja ottavat
ja tekevät 3 nurkkasen kirkon sitte
ja sitte panovat tuleen sen kirkon ja
siinä pitävät silmäänsä sen kirkon
päällä, kun palaa ja vatkuttavat jotta:

Naaran kirkko palaa, naaran
kirkko palaa.

Juosta 3:n kynnyksen ylite, eikä saa
nauraa.

2588. Kaavi.
—91.

Vartiainen, A. n. 129.

Xaarannäppyjä poistetaan seur.:
Kolmesta pohja-päreestä tehdään
3 yhdeksää tikkua, joista tehdään kol-
minurkka kirkko, siten että tikut pan-
naan päällekkäin kuten huonetta ra-
kentaessa. Sitte poltetaan se ulosläm-
piävässä tuvassa liemupellin ja savu-
tuvassa lakeistorven alla, hämmenne-
tään putkettomalla avaimella ja savun
annetaan käydä silmään. Toinen
kysyy sitte:

Mitäs1 sinä poltat?
Polttaja vastaa:
Naara miäppy-kirkkoa.

2589. Nurmes. Nurmion. 1465. — 90.
Mari Korhonen, 70 v.

Näärän näppy silmästä.
Kun pienistä tikuista tekee kolmi-
kantaisen tornin ja panee sen tuleen ja
hämmentelee avaimen lehdellä ja
hämmennellessä lukee:

Näärän näppy on silmässäni,
Näärän näppy on silmässäni.

2590. Pielisjärvi. Valve n. 548. — 10.

Mustal. A. H. Berg, v. 1866. Mp.
Helsingissä.

Naaran nappi.
Jos aamu 3 aamua ennen suuruksen
maistelemista sylästä kolmasti vase-
man sormen nenään ja sillä painella
ja sanoa:

Painu paise, elä paisu!

2585.
2588.

kk:ssa pieni alkukirjain.
kk:ssa pieni alkukirjain.

336

Taudit.

Pahan lyöminen.

2591. Kaavi (Säyneinen). Krohn n.

12770. —85.

Viitaniemi. Topi Partanen.
Kaatuvan taudin (Pahanpieksettä-
vän) sanoissa; ks. n. 1978.

2592. Kaavi (Säyneinen). Krohn n.
12786. —85.

Viitaniemi. Topi Partanen.
Kaatuvan taudin (Pahanpieksettä-
vän) parannus: ks. n. 1979.

Pahkat. (Kasvajaiset.)

2593. Kaavi. Vartiainen, A. n. 116
—117. —91.

(Patinpainelu-taika.)

Sitte käydään alakuulla painele-
massa kolmen vero-talon tuvan oven
ala-saranoihin, kuhunkin 3 kertaa.
Sitte pahkat painuvat. Loihtu:

Kaihi kuu kattoissaan,
Kaihi päivä noustessaan,
Kaihempi sinä sittäi oot!

2594. Eno. Kallio, V.J. n. 1589. —17.
Juho Nuutinen, 59 v.

Kuvun sanoissa; ks. n. 2193.

Paholaisen vaiva ja jäsenen
kolotus.

2595. Pielisjärvi. Krohn n. 8816.
—85.

Antti Vinne.
[Iso kokko — Suonten sanoja].

Paholaisen vaiva ja jäsenen kolotus.

Tules on, kokko, Tyrjän maalta,

Laskeu Lapista, lintu.

Jolla on suu satoo syltä.

Kita kuutta kirvesvartta,
5 Toinen siipi maata viili.

Toinen taivasta j akasi,

Sata miestä on siiven alla,

Tuhat purston tutkaillessa.
Tules, neito, toivosesta ,
io Suoni sykkyrä sylissä,

Kinnes kimppu kainalossa.

Josta lie liikkunna lihoo,

Siihen liittele lihoo,

Piolla lihoo pistä,
15 Kamahlolla kannan verta.

Josta lie luita luikahtanna,

Siihen luita luikauta.

Voije: päälliseen, tahikka viinaan loih-
tee.

Pakotuksen sanat.

2596. Eno. Kallio, V. J. n. 1590.
—17.

Juho Nuutinen, 59 v.
Pakotuksen sanat.

Pakotuksessa hierottiin, ja lausut-
tiin loitsu:

Kun minä otan kokolta koprat.
havukalta haahattimet,
jolla konnan kopristelen.

(Sitten sylkäsi ja jatkoi):
Eros Hiis syömästä, kaluumasta,
s puremasta, jäytämästä,
minu henge huokumasta.

2597. Sortavala. Basilier n. 13. — 84.

Rautalahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

Pistoksen sanat. 2597—2600.

337

Pistoksen sanat.

Pistoksia vastaan.

Jos sie pistät yksi pistoo,
Mie pistän kaksi pistoo,
Jos sie pistät kaksi pistoo,
Mie pistän kolme pistoo;
5 Jos sie pistät kolme pistoo,
Mie pistän neljä pistoo;
Jos sie pistät neljä pistoo,
Mie pistän viisi pistoo;
Jos sie pistät viisi pistoo,

io Mie pistän kuusi pistoo,
Jos sie pistät kuusi pistoo,
Mie pistän seitsemän pistoo;
Jos sie pistät seitsemän pistoo,
Mie pistän kaheksan pistoo;

15 Jos sie pistät kaheksan pistoo,
Mie pistän yheksän pistoo.

(Nämä sanat pitää lausua hengähtä-
mättä, jos loitsulla mielii mitään toi-
meensaada).

Pisto, pisto pistätteli,
Hepo poiki Pohjolassa,
Tek' oron rautaharjan,
20 Rautaharjan, raut'kapien,
Jolla tauit tauottelen.

2598. Impilahti. Krohn n. 5259. — 84.

Osaustauti.
Kun tulee semmonen tauti, joka
rupeaa pistämään), osaustauti (= am-
pum. Suomen usk.): ottaa kolme yhek-
sää värttinää t. harkinta, i hot saapi
3 vaan. Sitte panoo 3 aina kerrassaan
käteen. Sitte joka paikan niillä värt-
tinän nenillä pystää. Itse lukoo eellä
jotta:

9, 8—1, ni yht.
Sitte taase samalla tavalla ne pitää
22

kai[kki] p/-o/ittoa 3 yheksää t. 3 ker-
toa, kun on 3 värttinää kerrassaan.
Niin sitte jälkimäisen kerran pistää
2:11a värttinällä, sitte lukoopi (3 ker-
toa):

Sinä pystät yksin,
— Minä pystän kaksin j.n.e.

2599. Impilahti. Krohn n. 5166. —84.
Ruokojärvi. Palakii Petrovna, 39 v.
Minä [pistän] yksin, kaksin,

— yheksin,

Minä sadoin sarskoittelen,
Ja tuhansin tuikuttelen.

2600. Salmi. Krohn n. 8074.

Rajaselkä. Kävelijä-mies. Kuuli
Sortavalan pit. Airanteen kyl.

Silmäys.

Puhun minä suulla puhtahalla.
Herran hengellä hyvällä,
Läikähytän lämmällä,
Yksin lienet tullu,
s Kaksin mene,
Kaksin lienet tullu,
Kolmin [mene]
Neljin, viisin, kuusin,
Seihtemin, kaheksin, yheksin,
io Yheksäs sanapa miu n on ylim-
mäinen,
Mene tuo yheksän meren ylitse,
Merempä puolen kymmenettä,
Ristittyy rikko mas, kastettuu
kaatamasi
Kempä se katehen katsonoo,
is Tuli tulppa kulkkuhuse,
Veri verkko silmille,
Tina riippa rinnoille,
Rauta hakko hartejille;

338

Taudit.

Kolmen yön itsenäh!
20 Silmät verta vuotakaan,
Rasvana raputtakaan,
Miu n sanas.

2601. Suistamo? Polen n. 48 d. —47.
Ota, piili, piilihiisi,

Ota, keito, keihäisi,
Ampu tauti, ainehiisi!
Mie kun pistän pistoksia,
5 Mie kun pistän yksin piston,
Siellä yhtäkä elä vastaele;
Mie kun pistän kaksin pistoin,
Mie kun pistän kolmin pistoin,
Mie kun neljin 1

io Mie kun pistän yheksin pistoin,

Mie sata saikaelen,

Ja tuhat tuikaelen,

Siellä elä yhtän vastaele.

Ota nyt, piili, piilihisi
15 Sekä, keito, keihäisi!

2602. Suistamo. Valve n. 185. —10.
Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Helsingissä.

Pistos.

Sinä pistät yksin piston,
Minä pistän kaksin piston,
Sinä pistät kaksin piston,
Minä pistän kolmin piston,
5 Sinä pistät kolmin piston,
Minä pistän nelin piston.

Noin kymmenkunnan kun lukkoo,
niin sitten soa sanuo:

Otappa nyt, piru, pistoksesi

Vuorehen teräksisehen,
Rautasehen kalliohon!

2603. Suistamo. Niemi n. 430. —

*/i09.

Kirkonkylä. Houri Stepanantytär.
[Sinä pistät yksittäin — Manauksia.]
Kirvestämisessä; ks. n. 21371.

2604. Suistamo. Niemi n. 223. —

»A 06.

Leppäsyrjä. Konstantin Kuokka,
45 v. — Mp. Helsingissä.

Osauksen loitsu, ampumatauti.

Navetass']!] on, norjan1 vaimo,

Pani tuuli tiineheks,

Ahava kohulliseks.

Kanto kohtua kovasti,
5 Vatsan täyttä vaikijasti;

Sai piru 9 poigoa

Yhen kukon kuulu viii',

Yhen saunan soapuvill,

Yhen löylyn lyöpyvill.
io On pahoja 3 poigoa:

Yks' on rujo, töine on ramba,

3:s on verisogea.

Piru piiliä tagoi b\

Sai nuo piilit valmeheks';
ie Ambu kerran taivoseh,

Taivas tahto haleta;

Toisen kerran moaemoh,

Moa on mullakse mureni;

Ambu kerran 3:nen,
20 Luoti2 kohti horskaht[!].
Sinä pistät kerran.

Ja minä pistän 2:ks,

2601. » Samalla riv.: (o. s. v. ända tili 9).

2603. x Säe 12 olisi luettava: Oletko sie täh tuulen tuoma, veen ajama.

2604. x yi. so. pahan. — 2 yi. kuuli.

Pistoksen sanat. 2604—2607.

339

Sinä pistät 8,

Minä pistän yli 9,
25 Sinä soavutat satoi,

Minätuikkoan tuhansii.

Otas, piru, pisto kses,

Segä, kehno, keihääs

Ennen päivän nousemist,
30 Auringon ylenemist,

Koin ilman koittamist!

2605. Suist. Härkönen, I. n. 30. —00.

Pyörittäjän ja Syskyj arven välisen
tien varrella hiilenpoltossa olevalta
Karppa Osupov Kirjavaiselta, 83 v.
Oppinut laulut isoisältään Pyörittä-
jässä.

»Osauksih»:

Novitas on, noijan vaimo,
Tegi tuuli tiineheksi,
Ahav' on kohulliseksi.

Kando kohtua kovasti,
5 Vatshan täytt' on vaigijasti;
Sai yheksän poigua
Yhen on vatshan vägeh,
Yhen saunan suadavilla,
Yhen löylyn lyödävillä.
io On pahal kolme poigua;
Kung' asetti ambujikse.

Piru piiliä tagoobi
Pajass' on ovettomassa,
Hmain ikkunattomassa,
is Sai nuo piilit valmehekse.
Ambu tuoho taivoseh:
Tahto taivone haleta,
Ambu tuoho muaemäh:
Muab' on mullakse mureni,
20 Ambu tuoho nuolivohe:
Nuoli muaha murskahtihe.

Kui sie kerran, mie pistän kaks,
Kui sie kaks, mie pistän kolme,

Kui sie kolme, mie pistän neljä,
25 Kui sie neljä, mie pistän viisi,

Kui sie viisi, mie pistän kuusi,

Kui sie kuusi, mie pistän seitshe-

men,

Kui sie seitshemen, mie pistän
kaheksan,

Kui sie kaheksan,
30 Mie savoil saikkuan,

Tuhansii tuikkuan,

Jott' ei pisty pirun piilit —

Eigä ambujan ashijat!

2606. Suistama. Krohnn.7M3.~SA.

Koitonselkä. Feodor Tsannikka,
63 v.

Pistos.

Jos sinä pistät j.n.e.
Savoilla saikkoan, tuhansilla tuik-

koan;
Tuonne mie sinun manoan,
Rutjan koskeen kovaan,
6 Jos et kuulu kuuna päänä
Etkä nävy sinä ikänä.

2607. Suistamo. Salminen, V. n. 2612.

Loimola. Matoi Plattonen.
Pistos.

Ota, kehno, keiheäs,
Pirulaine, pisto kses
Tass ihmises ihos!
Pistän piilit pinoh,
6 Ambu j at aijan ragoh.
Sinä pistät yksin,
Minä pistän kaksin.
Sinä pistät kaksin, minä kolmin,
» » kolmin » neljin,
io » » neljin » viisin,

340

Taudit.

Sinä pistät viisin minä kuusin,
» » kuusin, » seitSemäh,
» » seit§emä » kaheksa
» » kaheksa » yheksä,

Sinä1 pistät yheksä, minä kym-

mene.

2608. Soanlahti. Riikonen n. 13. — 90.
Taaria Tuttavainen. Mp. Pälkjär-
vellä.

Pistoksiin (l. ammuksiin) sanat.

Loviatar, vaimo vankka,

Sepä survo suurumoita,

Tellitti teräsneniä,

Minkä seulo, sen appo.
5 Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuks paniin.
Kanto kohtuu kovoo,

Kanto kuuta kaksi, kolo me,

Ympäri yheksän kuuta.
io Mani mereen lumpehelle,

Luuli lumpeen luottavaksi,

Merenkaislan1 kantavaksi,

Eipä lumme luottannaik,

Merenkaisla2 kantannaik.
15 Isäni kuuli taivosesta:

»Mää tuone, jonne käsken,

Rutjan koskeen kovaan!»
Sinne hukku poikalapset,

Kuusi poikoo parasta,
20 Kolo me jäi koko sylihin.
Kolome poikoo on pahalla:

Yksi ruho, toinen rampa,

Kolomas perisokea;

Ruho piiliä pitääpi,
25 Rampa jousta jännittääpi,

Ampupi perisokea.

Van' vieppä tuone pilliäsi

Vuorehen teräksisehen,

Rautasehen kalliohon
30 Ihosta eläväraukan,

Ruavasraukan ruummihista.
Jospa sinä yksin pistät,

Ninpä mie kaksin pistän;

Jospa sinä kaksin pistät,
35 Ninpä minä kolomin pistän;

Jospa sinä kolomin pistät,

Ninpä minä nelin pistän;

Jospa sinä nelin pistät,

Ninpä minä viisin pistän;
40 Jospa sinä viisin pistät,

Ninpä minä kuusin pistän;

Jospa sinä kuusin pistät,

Nin mie seihtemin pistän;

Jospa sinä seihtemin pistät,
45 Nin mie kaheksin pistän;

Jospa sinä kaheksin pistät,

Nin mie yheksin pistän;

Jos sie yheksin pistät,

Nin mie kymmenin pistän;
50 Jos sie kymmenin pistät,

Mie sittä satoja suanen;

Jos sie satoja suat,

Nin mie tuhansin tuikkailen.
Seuraa kipusanat.

2609. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
196. —08.

Pistos kylestä soahah pois siten,
että painellam lämmitetyllä sian kär-
sällä ja sanotaan:

Sie yhellä, mie kahelia,
Sie kahelia, mie kolmella,
Sie kolmella, mie kuuella.

2607.
2608.

1 |M|inä : Sinä.
1 Meren kaislan

Merenkaislan. — 2 Meren kaisla : Merenkaisla.

Pistoksen sanat. 2610—2612.

341

2610. Suo järvi. Salminen, V. n. 2671.
—20.
Varpakylä. Outi.

Pyssöksen aine — Syvänalaa libo
korvaa.

Kokoi on kovat kobrat,

Hariat hoaratfimet.

Mie konnan kobrissan,

Mie ähkyt ajelen,
s Mie puzkut puzerran;

Hos lien pistän yks kerda,

Mie pistän kaks kerdoa,

Hos lien pistän kaks kerdaa,

Mie pistän kolme kerdaa,
io Hos lie pistän kolme kerdoa,

Mie pistän neljä kerdaa,

Hos lie pistän neljä kerdaa,

Mie pistän viis kerdaa,

Hos lie pistän viis kerdaa,
is Mie pistän kuus,

Hos kuus,

Mie pistän seitsemän,

Hos seitsemän,

Mie kaheksanne,
20 Hän lie kaheksan,

Mie silloin yheksän,

Yheksännen ylimbäze,

Pyssän pyssökset,

Ammun ailahat;
25 Miun puheeni viel kovemb olgaa.
Minnegö mie hänen manoan:

Hiidän majan peräh,

Komme kimmi kammariin,

Siell muudki murhad miehed,
30 Iguzed pahan loadijat,

Kuol ij 1 en1 miehen mahaa,

Igiloppun iho o.
Mehilän, ilman lindu,

Tule tänne, tarvitaah,
35 Yheksääz meres ylitse,

Merda puolda kymmenettä,

Mezi keittelemääh kielelles,

Sima suussas sulamaah,

Peäll tundumattomaks,
40 Ali nägymättömäks,

Keskell kaikk kivuttomaks.

Keritsemit kätee, kudamaa kohtaa
pystös, siih lugedaa. (Hyppysissä
keritsimet peukalon, etusormen ja
keskisormen välillä. Sillä kipeätä koh-
taa painetaa.)

261 1 . Suojärvi. Salminen, V. n. 2676.
—20.

Varpakylä.

Pyssöksiih.

Yheksän värttinää kädeh, pys-
söksie painellaa liikutetun huonehen
kynnyksil. Siit lugedaa:

Sie yhel, mie kahel,
Sie kahel, mie kolmel,
Sie kolmel, mie nellal,
Sie nellal, mie viiel,
s Sie viiel, mie kuu vei,
Sie kuuvel, mie seitsemel,
Sie seitsemel, mie kaheksal,
Sie kaheksal, mie yheksäl,
Yheksäs on ylimbärii.

2612. Kitee. Varonen n. 23. —85.
Loitsun kappale.

Jos sie pistät yksin piston,
niin mie pistän j.n.e.
jos sie pistät kymmenin,
niin mie tuhansin tuppailen.

2610. x Kuoll|ilen[?] : Kuoh/en[?].

342

Taudit.

Jos tulee kohtaus, niin se tupesta
karisteloo ruhkat pulloon ja panoo
siihen vettä ja 9 hiiren p — koo, niin ne
kun ryyppejää, niin paranoo.

2613. Kitee. Varonen n. 27. —85.

[Jos sie pistät yksin pistoin — Pahan
poikien ammunta.]

Pistokseen.

Jos sie pistät l:n,

jos sie pistät 9,
mie pistän 10:n pistoin,
tuhansilla tuikkaile[n]
s satasilla saikkailen.

Kolme on poikoo pahalla,
ruho piilii [pitää],
rampa jousta j.n.e.
ampuu peri sokee
io vaste vuorta korkiita.
Tahto taivaat haleta
pirun piilien nenässä.

Se vaan lapsi huuhotaan kengän kan-
tapäästä ja sillä juotetaan ja pistetään.

2614. Kitee. V inter ja Hannik. n. 140.

—87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
[Jos sie pistät yksin pistoin — Jos
sie äiläät yksin — Manauksia.]

Pistoksen luvut.

a. Jos sie pistät yksin pistoin,
Niin mie pistän kaksin pistoin;
Jos sie pistät kaksin pistoin,
Niin mie pistän kolmin pistoin;
6 Jos sie pistät kolmin pistoin,
Niin mie pistän nelin pistoin;
Jos sie pistät nelin pistoin,
Niin mie pistän viisin pistoin;
Jos sie pistät viisin pistoin,

io Niin mie pistän kuusin pistoin;

Jos sie pistät kuusin pistoin,

Niin mie pistän seihtemin pistoin;

Jos sie pistät seihtemin pistoin,

Niin mie pistän kaheksin pistoin;
15 Jos sie pistät kaheksin pistoin,

Niin mie pistän yheksin pistoin;

Jos et sie sitä totelle,

Niin mie saatan saoilla,

Tuhansilla tuppoelen.
20 Jos sie äiläät yksin,

Niin mie äilään kaksin;

Jos sie äiläät kaksin,

Niin mie äilään kolmin;

Jos sie äiläät kolmin,

Niin mie äilään nelin;
25 Jos sie äiläät nelin,

Niin mie äilään viisin;

Jos sie äiläät viisin,

Niin mie äilään kuusin;

Jos sie äiläät kuusin,
30 Niin mie äilään seihtemin;

Jos sie äiläät seihtemin,

Niin mie äilään kaheksin;

Jos sie äiläät kaheksin,

Niin mie äilään yheksin;
35 Jos et sie sitä totelle,

niin mie saatan saoilla,

Tuhansilla tuppoelen.

Kun nämät luvut yhellä henkäyk-
sellä ovat luetut, luetaan sitte seuraava
luku:

b. Ota nyt, piru, pistoksesi,
Äkähäsi, äijän poika!

Tuonne mää sinun manoan:
Pohjan pitkälle perälle,
5 Lapin laajalle salolle,
Joss' on hiekka juostaksesi,
Somer solkotellaksesi.

Pistoksen sanat. 2614—2617.

343

Tuonne mää sinun manoan:
Lohen purstohon punasen,
10 Hauen mustan hartioille;
Hauki sun syvälle viepi,
Lohi kauas kannattaapi.

Minkä oot tyvin työntänynnä,
Se latvoin pois lappaile,
15 Minkä oot latvoin laskenunna,
Tyvin pois työntäele!
Ompele neitosin neuloin,
Nahkaneuloin nappaele
Ehommaksi ennistänsä,
20 Paremmaksi muinostansa!

Tie, Jiessus, terveheksi,
Alta tuntumattomaksi,
Päältä nuurumatto maksi,
Kätten päällä käytyäni,
25 Hengen huokaeltuani!
Suuhusi hyvät sanomat,
Herran henki syv ammeesi!

2615. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 308.
—02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut lapsuudessaan Kiteen Potos-
kavaarassa.

Pistoksiin loihtu.
Suoloja pantiin kiv'vattiin eli rau-
taseen kattilaan tulisiin hiiliin piälle,
puukolla hämmennettiin, sylettiin ja
loihittiin:

Jos sie pistät yksin pisto'n,
mie pistän kaksin pistoln;
jos sie pistät kaksin pisto Ln,
mie pistän kol°min pisto'n (j.n.e.

10 asti).
Sitten loihtii sannoo:
5 mie sattailla sauvailen,
tuhansilla tuippoilein . . .
(ei muistanut enempää.)

Suolat pit' pittee uunin koperossa,
muuvalla sulivat.

2616. Kuusj. Ollilain., P. n. 319. —92.
Antti Helttunen, 60 v.

Parannus. Pistos:

Mutt jonka pisti pistokseksi,
Pistä sinä yksin piston,
Minä pistän kaksin piston;
Pistä sinä kaksin piston,
5 Minä pistän kolomin piston;
Pistä sinä kolomin piston,
Minä pistän nelin piston;
Pistä sinä nelin piston,
Minä pistän viisin piston;

io Pistä sinä viisin piston,
Minä pistän kuusin piston;
Pistä sinä kuusin piston,
Minä pistän seihtemin piston;
Pistä sinä seihtemin piston,

15 Minä pistän kaheksin piston;
Pistä sinä kaheksin piston,
Minä pistän yheksin piston;
Pistä sinä yheksin piston,
Minä pistän kymmenen neulan

kansak,

20 Kaheksan naskalin keralla!

Loihetaan nuoreen maitoon tahi
naisen maitoon. Sitä maitoo suuhun,
voijellaan korvia ja pannaan korvaan
(korvaan pistäessä?).

2617. Kuusj. Manninen, I. n. 65. — 11.

Matti Hentiläinen, n. 79 v.
[Kun sinä pistät yksin pistoin —
Manauksia — Voiteen sanoja.]

Pistoksia vastaan.

Kun sinä pistät yksin pistoin,
minä pistän kaksin pistoin;
kun sinä pistät kaksin pistoin,

344

Taudit.

minä pistän kolmin pistoin;
6 kun sinä pistät kolmin pistoin,
minä pistän neljin pistoin;
kun sinä pistät neljin pistoin,
minä pistän viisin pistoin;
kun sinä pistät viisin pistoin,
10 minä pistän kuusin pistoin;
kun sinä pistät kuusin pistoin,
minä pistän seitsemin pistoin;
kun sinä pistät seitsemin pistoin,
minä pistän kahdeksin pistoin;
is kun sinä pistät kahdeksin pistoin,
minä pistän yhdeksän neulan

kanssa,
kymmenen naskalin keralla.

Jos et tuotana totelle,
käyn minä Lapista rauan,
20 tiettäisin terän Savossa,
Karjalassa karkaseisin,
jolla piekselen pirua,
paiskutan pahoa miestä.
En puhu omalla suulla,
25 puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä hyvällä,
leikuttelen lämpöisellä.

Saakohon minun sanani,
käyköhön minun käteni
30 läpi luiden luisevien,
läpi lämminten lihojen!
Vaan voida alta, voida päältä,
keskehen kivuttomaksi,
päältä tuntumattomaksi,
35 ettei visvoille viruisi
eikä menisi märille!

2618. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
1061. —95.

Lehto. Matti Myllär, 42 v.
Pistokset heittää, kun voitaa ruu-

mistaa suolaveillä. Suoloja loihitaa
ensin:

Jos sinä pistät yksin piston,
Niin minä pistän kaksin piston

jne.

Jos sinä pistät kymmenillä,
Niin minä saolla,
Tuhansilla tuikailen.

2619. Kontiolahti. Rytkönen y A. n.
556. —95.

Jakokoski.

Kun pistää, niin pittää olla 9 nuppi-
neuloo. Neulolla pistetää pistoksen
kohtaa ja loihitaa:

Sinä kun pistät yhen kerran,

Minä pistän kaks kertoo j.n.e.

9:[ää]n asti.

2620. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
661. —95.

Jakokoski. Tatjana Joukimo, 90 v.

Pistokselle.

Jos sinä pistät yksin piston,
Minä pistän kaksin piston j.n.e.
10:[ee]n asti.
Jos sinä sailla saikkailet,
5 Minä tuhansilla tuikkailen.

2621. Kaavi. Krohn n. 13130. —85.
Hirvisaari. Sipi Hakkarainen.

Pistos.

Jos sinä pistät yksin piston,
Minä pistän 2:sin piston j.n.e.
Pistä, piru, pistoksesi,
Lempo, lehti-keihääsi
s Vuoreen teräksiseen,
Rautaseen kallioon.

Pistoksen sanat. 2622—2624.

345

2622. Säyneinen. Krohn n. 12602.

—85.

Säyneiskylä. Kusti Asikainen.

[Jos sinä pistät yhen kerran —
Manauksia.]

Pistos.

Kun pistoksessa imeinen on, niin
sitte ottaneet puhasta vettä kuppiin
ja siihen sian harjaksia pannaan 3 tahi
9 ja veiten kanssa siihen, kärkiveiten ja
sitä hämmennelleet ja siinä loihtineet:

Jos sinä pistät yhen kerran,

Minä pistän kahiste j.n.e.

[Minä pistän] kymmenesti.

[Jos sinä pistät kymmenesti],
5 Minä sanon satoja,

Tuhansia tungettelen.

Muuanne muuta majasi,

Ihosta imento raukan,

Karvasta emon kapeen,
io Syömästä, kaluamasta,

Veri-leuvon fo^ämästä.

Tuonne ma sinun manoon

Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kallioon,
is Ota Hiiestä hevonen,

Helvetistä musta ruuna,

Puna-tukka tunturista,

Jolla ajat tuulen teitä myöte,

Ahavan reki-ratoja.
20 Ken lie katein kahtonna,

Kieron silmin keksinynnä,

Verta silmät vuotuvoon,

Rasvoo rapattuvoon

Tuonne helvetin tuleen,
25 Pahan paikan valkeeseen.

2623. Tohmaj. Hakulinen n. 94. —91.
Onkamo. Seppä Juh. Riikonen. 85 v.

Korvan pistossa.

Jos sie pistät yksim^pistön,
Mie pistäri^kaksim^pistön;
Jos sie [pistät] kaksim^ [piston],
Mie [pistän] kolmimw [piston];
5 Jos sie [pistät] kolmim^ [piston],
Mie [pistän] neljim^ [piston];
Jos sie [pistät] neljim^ [piston],
Mie [pistän] viisiin^ [piston];
Jos sie [pistät] viisim^ [piston],
io Mie [pistän] kuusim^ [piston];
Jos sie [pistät] kuusim^ [piston],
Mie [pistän] seihtemim^ [piston];
Jos sie [pistät] seihtemim^ [pis-
ton],
Mie [pistän] kaheksim^ [piston];
15 Jos sie [pistät] kaheksim^ [pis-
ton],
Mie [pistän] yheksim^ [piston];
Jos sie [pistät] yheksim^ [piston],
Mie [pistän] kymmeniin^ [piston];
Jos sie [pistät] kymmeniin^ [pis-
ton],
20 Mie saalia sakkoo(n),
Tuhannella tukkoo(n)1.

Otak^, keito, keihääs.
Pirulainen^, pistokses
Ihosta i(m)meisrauka(n)!
(Sittä: kivut.)

2624. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.

667. —95.

Pistoksen luku.

Jos sinä pistät yksin piston,
Minä pistän kaksin piston;
Jos sinä pistät kaksin piston,
Minä pistän kolmin piston,

(j.n.e. 10:neen asti).

2623. x tässä pitää lukea henkäytymättä kymmeneen ja tuhanteen asti.

346

Taudit.

5 Minä sailla saikkailen,
Tuhansilla tuikkailen.

2625. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 668. —95.

Heinävaara. Meriläinen.

Pistoksen loihtu.

Jos sinä pistät yksin pisteen1.
Minä pistän kaksin pisto rri',
Ver liikkuvuu,
Immeinen paratkoo,
5 Ver jiäks jiätyvyy,
Heitä helpposet pois,
Pistokset, ähkyt,
Tuulet, myrskyt!

2626. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 347.

—28.

Pistoksen sanat.

Ruskea, on, riipien1 neitsy,
paha paisetten emun
teki poikia yheksän
yhestä vatan väistä,
5 rupisesta p— eestä.

»Juhannes, pyhä ritari2,
tules lasta ristimään!»

»En3 minä pahoja risti
enkä kasta kauheita,
io min' o[o]n Luojan3 ristinnynä,
kastannuna kaikkivallan.»

Ite tuo paha pakana
ite risti poikiansa,
nimitteli lapsiansa:
15 minkä pisti pistokseksi etc,
minkä laati luun valoksi etc.

Piru piiliä takoopi
pajassa ovettomassa etc«,
minkä saati valmihiksi,

20 sen poika sulitteloopi
peipun pienillä sulilla,
varpuisen vivustimilla,
hyvän linnun höyhenillä.
Ampui3 tuonne nuoliaan etc,

25 Maa alla pakahteloopi etc.

Jos3 sinä, pistos, yksin pistät,
minä pistän kaksin pistoin4 etc,
minä pistän yheksin5 pistoin.
Jo minä sa'oilla voitan,

30 tuhansilla tuikuttelen.
Kivikynsi3 kiskomaan,
rautakynsi raastamaan6,
okaita ottamaan,
ihosta imehno raukan etc.

2627. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 327.
—46.

[Pistos — Manausta.]
Pistossanat.

Piru piiliä takovi,
äkäsiä ällittävi
pajassa ovettomassa,
ilman ikkunattomassa
5 ihoon imento raukan,
karvahan kavon tekemän,
emon tuoman ruumihisen.

Piru1 pisti yksin pistoin,
minä pistin kaksin pistoin;
io piru pisti kaksin pistoin,
minä pistin kolmin pistoin;
piru pisti kolmin pistoin,

2626. x Ruskea rupi|n|en : R. *on* rupien n. — 2 kkssa iso alkukirjain. —
3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * |keiroin| : *pistoin*. — 5 |kymenin| : *yheksin*. —
* |ruost| : *raastamaan*.

2627. i Säkeissä 8, 29, 38, 43, 56, 58, 65 pieni alkukirjan.

Pistoksen sanat. 2627—2628.

347

minä pistin neljin pistoin;

piru pisti neljin pistoin,
15 minä pistin viisin pistoin;

piru pisti viisin pistoin,

minä pistin kuusin pistoin;

piru pisti kuusin pistoin,

minä pistin seitseminki;
20 piru pisti seitseminki,

mie pistin kaheksin pistoin;

piru pisti kaheksin,

mie pistin yheksin pistoin;

piru pisti yheksin pistoin,
25 minä pistin kymmeninki;

piru pisti kymmeninki,

jo minä saoilla pistin,

tuhansilla tuikuttelin.
Ota, keito, keihääsi,
30 tuima, tuurasi tavota,

äkäsi, äiän poika,

sylki tuonne keihästäsi:

vuorehen teräksisehen,

rautasehen kalliohon,
35 ihosta imento raukan,

karvoista kavon tekemän,

imin tuoman ruumihista!

Luovus, luonnoton pakana,

minun silmin nähtyäni,
40 ristittyä rikkomasta,

kastettua kaatamasta,

tehtyä teloamasta!

Kun lienet, tauti, tuulen tuoma,

ahavaisen antelema,
45 mene tuulen teitä myöten,

ahavan rekiratoja,

mene hongissa hohoten,

petäjissä piehtaroien.

Vaan kun lienet tauti toisen tuoma,

50 toisen tuoma, toisen luoma,

emän tehtosen tekemä,

vaimon vankan tuuvittama,

kotihinsa koituohon,

majallensa menköhön,
55 ilkiän sisäsi luokse.

Käsin tieltä käsketähän,

nenin täältä neuvotahan.
Mene2, hiisi, helvettihin,

paha, maahasi pakene,
60 ilkiä, isäsi luokse;

isäntäsi on itkemässä,

muorisi murehtimassa,

verisissä vaattehissa,

hurmeisissa sovissa.
65 Vainko s kyytiä kyselet,

anelet ajohevoista?

Kyllä mä sulle kyyin neuvon,

ja annan ajohevoisen.

Ota kyyti kynsistäsi,
70 aitasi3 ajohevoinen.

Ota hiiestä hevoinen,

varsa vuoresta valitse,

konkari kovilta mailta,

tuvan päältä suitsettava,
75 aialta satuloittava,

jonk' ei kynnet kilpistele,

ilmankana iljenellä,

kalmankana kalliolla,

kotihisi mennäksesi,
80 ilkiän isäsi luokse.

2628. Ilomantsi. Eur. G, n. 666.
—45.
Megrijärvi.

Oli seppo I[lmarinen],
Tak[oja iänikuinen]1,

2 kk:ssa: mani. — 3 |ja| aitasi : a.

2628. l Säkeitt. 2 ja 3 välissä: |Tako rauasta|.

348

Taudit.

Rahin rauasta takovi,
Hopiasta helkyttävi,
5 Takovi taputtele vi,
Lyöä helkähyttelevi
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa.
Piru piiliä takovi,
10 Äkähiä äljyttävi

Pistosanat seuraavat tässä.
Iho'on imento raukan,
Karvahan kavo[nJ2 tekemän,
Imin3 tuoman ruumihisen.
Piru pisti yksi [n] pisto [in],
15 Minä pi[stin] kaksin pistoin,
P[iru]

Piru pisti kymmenillä,

Sitte mie sa'oilla pistin,

Tuhansilla tuikuttelin .
20 Ota, keito, keihe'äisi,

Äkähäisi, äijän poika,

Tuima, tuurasi tavota

Ihosta imento raukan,

Karvoista kavoi tekemän;
25 Sylki tuonne keihästäsi,

Tunge tuonne tuuroasi,

Ällitä äkähiäsi

Vuorehen teräksisehen,

Rautasehen kalliohon!

2629. Ilomantsi. Eur. G, n. 667.
—45.
Megrijärvi.

[Jos sinä pistät yksin pistoin —
Manauksia — Kipusanoja.]

Jos sinä pistät yksin pistoin,
Minä pistän kaksin etc.

Kyllä minä siulle kyyin annan
Ja annan ajohevosen
5 Kotihisi mennäksesi,
Maillesi on matkatessa
Isäntäsi iltaiselle,
Emäntäsi aamuisille,
Muun perehen murkinalle.
io Veäte siikana sisähän
Läpi kainalon vasemen,
Tee maksoihin majasi,
Alle keuhkon kel[I irisi].

Vaan jos et tätä totelle,
15 Nosta miehiä merestä,
Umpilammista uroja,
Lakkipäitä lainehesta
Tätä päätä päästämähän,
Rikonnaista riisumahan,
20 Puutunnaista purkamahan,

Kipu tyttö, [tuonen neiti]
Keskellä kipumäkeä,
Kipuvaaran kuk[kuralla] etc.

2630. Rautavaara. Krohn n. 11299.
—85.
Alaluosta. Heikki Halonen.

Pistos.

Jos sinä pistät yksin piston,
Minä pistän kaksin piston,
Jos sinä pistät 2:sin piston,
Minä pistän 3:min piston j.n.e.
5 Minä pistän 9:sän piston,
Jos sinä pistät 9:sän piston,
Minä pistän 10:nin piston,
Jos sinä pistät 10 :in piston,
Minä pistän tuhansilla,
io Savoilla sakotan.

yi. kapalojaf?]. — 3 yi. imettäjä.

Pistoksen san^t. 2631—2634.

349

2631. Nurmes. Nurmion. 1213. — 91.
Mari Korhonen, 70 v.

[Kolme on poikaa pahalla — Jos
sinä pistät yhden piston j. n. e.]

Pistoksen loitsu.

Kolme on poikaa pahalla:
Yksi on ruho, toinen rampa,
Kolmas perin sokea,
Joka jousta jännittää.
e Jos sinä pistät yhden piston,
Minä pistän kaksi pistoo;
Jos sinä pistät kaksi pistoo,
Minä pistän kolme pistoo;
Jos sinä pistät kolme pistoo,
io Minä pistän neljä pistoo;
Jos sinä pistät neljä pistoo,
Minä pistän viisi pistoo;
Jos sinä pistät viisi pistoo,
Minä1 pistän kuusi pistoo;

15 Jos sinä pistät yheksän pistoo,
Minä pistän kymmenen pistoo.

2632. Nurmes. Nurmio n. 2565. — 92.
Paavo Kuittinen, 46 v.

Pistoksen paranemaan.
Pistostaudista pääsee, kuin ottaa
viinaa ja sitä hämmentä[ä] yhtäaikaa
yhdeksällä silmäneulalla ja hämmen-
täessä lukee:

Pistä sinä yksi pisto,
minä pistän toisen piston;
pistä sinä kolmas pisto,
minä pistän neljännen piston

j.n.e.

siksi kuin on pistoja tullut kymme-
nen.

Huom! Taika on tehtävä muutetun
huoneen kynnyksellä.

2633. Nurmes? Ikonen n. 216. —93.

Pistokset paranoo, kun ottaa kolme
ruunan sontakakaraa ja puristaa siitä
meskiä ja panoo sen sorkkaan, johon
sittä kaadetaan puun syöntä ja tär-
pättiä. Tätä annetaan sittä sairaan
juoda ja sanotaan yheksän kertaa ja
sanoa kolme kertaa yhellä henkäyk-
sellä:

Jos1 sinä pistät, minä pistän
kahiste.

2634. Pielisjärvi. Krohn n. 8884.
—85.

Antti Vinne.

[Kuin sinä pistät yksin piston —
Pahan poikien ammunta — Keihon
sylky tys.]

Pistos.

Kuin sinä pistät yksin piston,
Niin minä pistän kaksin piston;
Kuin sinä pistät kolmin piston,
Niin minä pistän neljin piston;
5 Kuin sinä pistät viisin piston,
Niin minä pistän kuusin piston;
Kuin sinä pistät seitsemin piston.
Niin minä pistän kaheksin piston;
Kuin sinä pistät yheksin piston,
io Niin minä pistän kymmenin

piston;
Minä sinun saalle saatan,
Tuhansille tuikahutan.

Kolme oli poikoa pahalla:
Yksi oli ruho, toinen rampa,
is Kolmas oli verisokee.
Ruho nuolia teköö,

2631. » |niin| minä : M.

2633. * kk:ssa pieni alkukirjain.

350

Taudit.

Rampa jousta jännistää,

Ampuu verisokee.

Ampu yhen nuoliaan
20 Päälle päänsä taivoseen,

Taisi taivonen haleta,

Maan kamara kat kiillä.

Ampu toisen nuoliaan

Maahan alle jalkojaan.
25 Sylkytteli, nylkytteli,

Sylkytteli keinojaan

Viitehen Viron kiveen,

Savon karstiin satoon.

Ei ole keino suurempu
30 Eikä keiho pienempii,

Keino oli keski-kertainen.

Pura keiho sta putosi,

Naula vaskinen valahti,

Tipahti tinanen neula.

Pistoksen synty.

2635. Sortavala. Basilier n. 14. — 84.
Rautalahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

Ammuksissa.

Valkea akka istu valkealla me-
rellä
Valkeat hampaat suussa;
Lenti kolme kyyhkyläistä
Sinisen kiven sivutse,
s Jolla mie puskuja puhelen,
Amputautia ajelen,
Lentää lintu siipien välitse.
Valkea akka istu valkealla me-
rellä
Valkeat hampaat suussa j.n.e.

(Sanat pitää lausua yheksän kertaa
peräkanaa.)

2636. Sortavala. Basilier n. 23. — 84.

Rautalahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

[Ennen laulettiin (Tulolassa?)]
Sämpsä poika pellervoisesta:

Sämpsä poika Pellervoinen
Läksi maata kylvämähän,
Kylviä tihittämähän.

2637. Ruskeala. Erkko n. 44. — 15/795.

Kolme jätti ammuksille:
Yks on ruho, toinen rampa,
Kolmas peri sokkii.
Ruho piilii pittää,
5 Rampa jousta jännittää
Ja peri sokkii ampuu.

(Sen vuoksi se osuu ampumaan mil-
loin mihinkin osaan.)

2638. Impilahti.
—47.

Sirelius n. 175.

Pistoksen loihtu.1

Ähky poika äntyräinen,
Toinen poika tonturainen,
Kolmas on2 korenta kulku,
Sysen puista synnytetty,
5 Tehty tervastikkusista3.

Kolin' on poikoa pahalla:
Pirun poika pihlajainen,
Mikä pisti pistoksen,
Mikä ähyksi ojenti,
io Yks' on rujo, toinen rampa,
Kolmas on4 perin sokia,

2638. x kkrssa iso alkukirjain. — 2 Kolmas korenta : K. *on* k. — 3 tervastien
kusista| : ter\asti kkusista. — * Kolmas perin : K. *on* p.

Pistoksen synty. 2638.

3511

Rujo5 jousta jännittävi,

Rampa piiliä pitävi,

Ampuvi veri sokiata.
15 Voi, noita, nuoliasi,

Voi, velho, veitsiäsi,

Pistä piisi kuottohosi,

Ennenkuin emosi tiesi

Sekä valta vanhempaisi!
20 Tulkohon nyt Jumalan tunti,

Herran tahto tammokohon,

Tulkohon totinen Luoja

Tuskaisen tulille,

Parkujan parmahille,
25 Hätähisen huuvantohon!
Siun on koivusta koitta,

Miun on rauasta rakettu,

Tehty teräksistä karkehista;

Kuin sie pistät yksin pistin,
30 Mie pistän kaksin pistin;

Kuin sie pistät kaksin pistin,

Mie pistän kolmin pistin;

Kuin sie6 pistät kolmin pistin,

Mie pistän nelin7 pistin;
35 Kuin sie pistät neljin pistin,

Mie pistän vi[i]sin pistin;

Kuin sie pistät viisin pistin,

Mie pistän kuusin pistin;

Kuin sie pistät8 kuusin pistin,
40 Mie pistän seitsemän pistin;

Kuin sie pistät seitsemän pistin,

Mie pistän kaheksan pistin;

Kuin sie pistät kaheksan pistin,

Mie pistän yheksän pistin,
45 Satasilla sakkoan,

Tuhansilla tukkoan.
Tuonne ma sinun lähetän

Kissan kirjavan9 rekehen,
Kukon mustan rahkehille,

50 Kissa kirjava vetävi,
Kukko musta kiinittävi
Pimiäsehen Pohjolahan,
Tarkahan Tapiolahan,
Lapin luajahan salohon;

55 Huikenetko10 hurta tuosta,
Kaukuatko kala lempo
Liha suonta sortamasta,
Veri kalmaa11 katkomasta,
Luu muruja murtamasta,

60 Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kuatamasta;
Elä riko ristityä,
Elä kua kastettua,
Riko ristimättömiä,

65 Kua kastamattomia,
Turmele tekemätöntä;
Ei täss' ou sinun siaisi12
Sijankana tarpehita,
Raukan ihmisen1 ihon alassa.

70 Tuonne ma sinun lähetän:
Kontion ko vihin luihin,
Hirven harvoin lihoin,
Petran paksun palhoihin,
Ei täss' ole sinun sijoisi

75 Siankana13 tarpehita,

Raukan ihmisen ihon alassa.
Kyllä mie sun, konna, kopris-

telen>
Otan mie konnalta[!] koprat,
Haukalta huarattimet,

8o Linnulta lihan pitimet,
Jolla koiot kopristelen,
Murhamiehet mutristelen,

5 kk:ssa: Hujo. — « |m|ie : sie. — ' |viisin| : *nelin*. — 8 kk:ssa: pistän. — » kir-
javaan : k. — 10 Huikenetko |hulto|hurta : H. h. — n kalma : kalmaa. — 12si|j|aisi : s.
— 13 Si|j lankana : S.

352

Taudit.

Suet suistan, kyyt valjastan,
Karhut rautohin rakennan.

85 Ei täss ole sinun sioaisi14
Siankana tarpehita
Raukan ihmisen ihon alassa.
Tuonne mie panen pahoja,
Tuonne tungen turmehita,

90 Ja ajan ajoksen päitä:
Rutjon koskehen syvähän,
Johon puut tyvin putovi15,
Hongat latvoin lankia vi.

2639. Impilahti. Sirelius n. 184.
—47.

Pistoksen loihtii.

Syvätär, vaimo vanha1,
Porto Pohjolan emäntä2,
Kolme poikoa pahalla:
Yksi ruho, toinen rampa,
5 Kolinasi veri sokia;
Ruho piiliä pitävi,
Rampa jousta jännittävi,
Ampupa veri sokia.

Ammu tuonne nuoliasi
io Peltohon perättömähän,
Jott' ei kuulu ku[u]na päänä,
Eikä näy sin'3 ikänä.

Tule, luoja, loihtemahan,
Jumala puhelemahan
15 Pirulaisen pistoksille,
Kehnon keihään nenille!

Sylky ttele, kehno, keiho jäisi
Kalliosehen teräksisehen,
Jott ei kuulu kuuna päänä,
20 Eikä näy sin' ikänä

Tässä ihmisen iholla,
Emon tuoman ruumihilla,
Iholla elävän raukan,
Ruumis raukan ruavahankin,

25 Ota, keito, keihääsi,
Pirulainen, pistoksesi
Tästä [ihmisen ihosta]4,
E[mon tuoman ruumihista]!
Tuonnepa sinun manoan:

30 Lampihin kalattomahan,
Johon puut lattvoin putoisi
Sekä hongat huojahteli,
Tuonne ma kivut manoan,
Pirulaisen pistokset,

35 Kehnon keihän5 nenät.
Vielä kiistelen kipuja,
Pirulaisen pistoksia
Miehen kuolehen kitahan,
Katonehen kainalohon.

40 Vielä kiistelen kipuja
Tulisehen koskehen;
Kivi keskellä koskea,
Louhko keskellä kiviä,
Rauta vanne ympärillä;

45 Ei kivi kipuja itke,
Puase ei vaivoja valita
Pirulaisen pistoksista,
Kehnon keihään nenistä.
Ukko, taivahan2 Jumala,

50 Tuo tuolta voitehita,
Päitä taivosen yheksän
Kultasessa kuppisessa,
Hihnalla hopiasella,
Voia alita, voia päältä,

55 Voia keskeltä kivuttomaksi6,

14 sijjloaisi : s. — 13 kk:ssa puutovi.

263CJ. x Alkup. järj. = vanha vaimo: muutettu numeroilla,
kirjain. — 3sin|ä| : sin'. — * Säk. 26 ja 27 välillä: | Ihmisen ih.| -
6 kivu|n neniä| : kivuttomaksi.

— 2 kk:ssa iso alku-
5 kk:ssa keinän. —

Pistoksen synty. 2639—2641.

353

Alita nuurumattomaksi,
Päältä aivin terveheksi,
Pirulaisen pistoksia,
Kehnon keihään neniä!

2640. Impilahti. Krohn n. 5160.

—84.
Ruokojärvi. Nikitin Riikonen, 32 v.

Maaria on matala nainen,
Pyhä on [piika] pikkarainen,
Teki tiellä pirttisen,
Kosken korvalla kotisen,
5 Viien virstan vierevällä,
Kuuen kosken kuuluvalla,
Seitsemäntenä on emäselällä.
Teki poikoa yheksän,
Asetteli ampujikse,

io Pistoksia pistämä/ie.
Otas piru pistoksesi,
Toinen puoli keihäällä.
Minne mie tuon pahan panenni,
Tuonne tungen turpiohon,

15 Kuolluna on miehen kotona,
Katonuna on kalman päällä,
Lohen purstohon puhasin,
Suuren hauin hampahasen.

2641. Impilahti. Basiliern. 25. — 84.
Ruokojärvi. Ondrei Titov, noin

60 — 70 vuoden vanha ukko; oppinut
ennen sedältänsä (Ruokojärvessä) muu-
tamat loitsunsa.

Ammuksissa.

Annas, ukko, ummertasi,
Siniviitta, viimojasi
Miehen ainoan avuksi,
Yksinäisen ympärille!
5 Pui ukko tulista riihtä,

15

■_>5

30

36

40

Säkeniä säykytteli,
Tuli tuiski ikkunoista,
Säkenet ovessa säykky.

Nouses ylös, noita kukko,
Kannus rautanen, ka vaha
Ennen noian nousemista,
Katehen havahtemista!
Moa auki avautukoon
Kultasella kurikalla,
Taltalla hopeaisella!

Nouses, luontoni, lovesta,
Haltiani ha von alta,
Viikon olet vilussa ollut,
Kauan kaiassa tiassa1!

Lohettari, vankka vaimo
Survo rauan-suurimoita,
Telkytti teräs-periä
Pajassa ovettomassa,
Hman ikkunattomassa;
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
Tuosta paksuksi paneli,
Lihavaksi liittelihe.
Kanto kohun kolmekuisen,
Kolmekuisen, kuusikuisen,
Ympäri yheksä-kuisen,
Kuun on allull2 kymmettä,
Yheksän loppuessa
Synnytteli kohtuhuuse
Suon navoille, moan navoille,
Kirjakangasten perille;
Eipä synny syntymiset,
Sikiä pahan sikiöt.

Synnytteli kohtuhuuse
Selvälle meren selälle,
Yläpöille aukeille;
Eipä synny syntymiset,
Sikiä pahan sikiöt.

2641. 1 |(= siassa)|. — 2 |allut| : *allull*.

23

354

Taudit.

Synnytteli kohtuhuuse
Kosken kuohuille koville,

45 Yhellä vesikivellä,
Yhen saunan saapuville
Yhen löylyn lyöpyville;
Tuohon synty syntymiset,
Sikesi pahan sikiöt:

50 Teki poikia yheksän
Yhestä vat|san väestä.

»Johannes, pyhä ritari,
Tule, risti lapsiani,
Nimitteles poikiani!»

55 Johannes on taiten vasten:
»En minä pahoja risti
Enkä kasta kauhehia;
Minä ristin ristityitä
Ja minä kastan kastetuita,

6o Joll on luoja ristittynnä,
Kastettunna kaikkivalta,
Tuolla Jordanin3 joessa,
Pyhän virran pyörtehissä.»
It§e tuo paha pakana,

65 Itse risti lapsianse,
Nimitteli poikianse:
Minkä loi on luuvalokse,
Minkä ammuksi asetti,
Minkä nuolikse nopasi,

70 Minkä pisti pistoksikse,
Minkä roaniksi rapasi,
Minkä riieksi repäsi,
Minkä ammuksi asetti.
Kolm oli poigia pahalla,

75 Yksi ruko, toinen ra mba,
Kolmas on peri sogia;
Ruho piiliä pitäivi,
Rampa jousta jännittävi,
Ambuvi perisogia,

80 Ampu yhen nuoliaisen
Peäsi peälle4 taivosehen:
Tahto taivonen haleta,
Ilman koaret5 katkiella
Pirun piilin-pajossa,

85 Ägäissä äijä-poian6.
Ampu toisen nuoliaisen
Alle kantasen vasaman:
Tahto moan mannu haleta,
Moan on koirat? katkiella

90 Pirun piilin-pajossa,
Ägäissä äijä-poijan;
Ambu kolmannen nuoliaisen:
Ihanan emäntä raukan.
Kukas on nuolin noutajanna,

95 Vipusen vapauttajanna?

Miepäs (lukija) nuolin noutajanna
Ja Vipusen vapauttajanna.

Jos sin et sitä totelle,
Kyllä mie siulle kyy in löyän:

ioo Varsan vuoresta valitsen,
Teräksillä7 naulistelen,
Joss'ei kynnet kilpistele
Juostessa hiien mägiä,
Hiien vuorea vankuttaissa.

105 Tunke tuonne tuuras,
Pistä tuonne piilis:
Vuorehen teräksisehen,
Rautasehen kallivohon,
Jost'et pääse päästämättä,

no Selgiä selittämättä!
Piru piiliä tagovi,
Vapunki vasaman päitä
Meren nimen nenässä,
Meren koaren8 kainalossa;

ns Tako piilin yksikannan,
Tako toisen kaksikannan,

■yi. [Jordan]a[n]. — 4 p|ä'älle : peälle. — 5 k|a|aret : koaret. — 6
7 yi. = [Teräksi](llä). — 8 k|a|aren : koaren.

äijä|n|-poian : a.

Pistoksen synty. 2641—2642.

355

Kolmannen kolmesulkasen.

Min on soapi9 valmiheksi,

Sen poiga sulitteloopi
120 Peipon pienillä sulilla,

Varpusen vipusimella10,

Hyvän linnun höyhenillä.
Jos sin' et sitä totelle,

Kyll mie siulle kyyin löyän:
125 Varsan vuoresta valitSen,

Teräksille naulistelen,

Jottei kynnet kilpistele

Juostessa hiien mägiä.
Jos sin et sitä totelle,
130 Tunke tuonne tuuras11,

Pistä tuonne piilis12:

Vuorehen teräksisehen,

Rautasehen kallivoh^n,

Joss'et peäse päästämättä,
135 Selgiä selittämättä

Miun käsin käytyäni,

Suin sulin puheltuani,

Hengiä huokaultuani,
Jos ei käyne miun käteni,
140 Käyköhon käsi Jumalan,

Sopikohan Luojan13 sormet

Tätä peästyä päästämähän,

Kykkeriä kerittämähän!

2642. Impilahti. Krohn n. 5072.

—84.

Hippola. Ignatje Bogdanov, 50 v.
Kuullut Otto Kärhältä Hippolasta.

Tammi.
Tullun, lullun kubluseni,
Sian päätä leikatessa
Oman aittani ovella,
Petkelellä pieksettihin.

5 Piika oli petkelen pituhus,
Ja likka oli lekkerin levehys,
Tahto tehä tamman töitä,
Ja juosta oritten kanssa.
Ei se suuri ollunnai,
io Eikä suuri, eikä pieni,
Tunkipas tulta kuusi vuotta,
Seuroi seitsemän keseä.
Läksin heinän niitännöille,
Korttehen kokoilennoille,
15 Minkä niitin, sen kokosin.
Tules tuuli Tuulokselta,
Ahava Anuksen maasta,
Ja vihuri Venähen maasta.
Tunkipa heinäni tulehen,
20 Vihannoni valkeani,
Suvituuli tuhkat vei,
Pohja ne porot keräi,

Jäi tuoho vielä poroo Vähänen,
Pestä päätä päivö pojan
25 Silmiä hyvän sikivön.

Ja jäi vielä poroo [ Vähänen],
Minne porot pantanoo,
Kunne kulleteltanoo?
Kiven kirjavan tyvelle,
30 Havon harmaan sivulle.

Sitte kasvo siihen tasanen tam-
mi,
Otti päivän oksillahan,
Ja kuun kavotti lehvillähän,
Hän sitte ukko leyhki,
35 Ei ole tässä nuorisossa,
Tämän tammen kaatajaista.

Sitte nousi mies musta merestä,
Vähä kuollutta parempi,
Katonnutta kaunehempi,
40 Ja se kaato tasasen tammen,

9 s|a|api : soapi.
li|äjs : p.

10 vipusim|i|ll|e| : vipusimella.

11 tuur|i|as : t.

12

pii-

356

Taudit.

Se pilkko pirilckehiksi,

Ja leikko lehmis lastuloiksi,

Siitä tuli sitte päivä paistamahan.

2643. Impilahti. Krohn n. 5075.
—84.

Hippola. Ignatje Bogdonov, 50 v.

Kolme oli poikoa pahalla,
Yksi oli ruoho, toinen rampa,
Kolmas oli veri sokie;
Ruoho jousta junnittaa,
5 Ja rampa piiliä pitää;
Ampusi veri sokie,
Tahto taivosta halata,
Ampu kohti on taivosiin.

2644. Salmi. Basilier n. 38. — 84.
Käsnäselkä. Loitsija Antti Leppä-
nen, 60 — 70 vuotta, kotoisin Enon-
suusta (Pielisen lähellä), jossa oli
loitsunsa1 oppinut ukko Honkaselta;
tämä taas oli tietäjäksi opastunut
»Lapissa». Suomalaisia piti Leppänen
parempina tietäjinä kuin venäläisiä
(s. o. kreikanuskoisia).

[Kipujen synty — Pahan kolme
poikaa.]

Ukko oli Poitolan sokea,
Väinölän vähänäkönen,
Tuo oli teihensä kävijä,
Maitten mittelijä,
5 Läksi vielä kulkemahan
Pimeähän Pohjolahan,
Tarkkaan Taipolahan.
Polki jalkansa vesahan,
Näppäsi puun kantoon;
io Tuota piti puolen vuotta,
Kesäkauet kellitteli.

Läksi vielä kulkemahan
Pimeähän Pohjolahan,
Tarkkaan Taipolahan,

15 Tuuli tuuli v— uuni,

Ahava rakooni,

Tuuli teki tiineheksi,

Ahavat kohulliseksi;

Kanto kuuta kaksi kolme,
20 Yli yheksän kuun.

Yheksännen kuun lopulla,

Kymmenennen alkaessa

Synnytteli poikiansa

Rannallen alakivellen,
25 Synnytteli vuorten kukkuloillen,

Synnytteli miekan tulisen terälle;

Siihenpä synty syntymiset,

Sikisi pahat sikiöt

Yhen saunan soapuville,
30 Yhen löylyn lyötäville.
Itepä risti poikiansa;

Minkä miksikä kuvasi,

Kunka kuksiki äkäsi,

Minkä luotti luuvaloksi,
35 Minkä riieksi räpäsi,

Minkä pisti pistokseksi,

Minkä ähkyksi äkäsi.

Kolme poikoa pahalle (jäi):

Ruoho yksi, rampa toinen,
40 Toinen jousen jännittäjä,

Kolmas veri-sokea.

2645. Salmi. Kujola n. 2. —09.
Hanliiselkä. Taloll. Stepan Jänöi.

Ozavuz lugu.
(Pidää puhuo suolah, siemenvoih
da d'äitän valgiezeh.)

2644. x oli |laulun', loitsunsa : o. loitsunsa.

Pistoksen synty. 2645 — 2646.

357

Porto on Pohjozen emändu
magai Pohjozen pengerel perin

tuulen,
tuuli helmat häpsäzi,
tegi tuuli tiinehekse.
6 Kandoi kuudu, kaksi kuudu,
umbär yheksän kuudu kohtuu.
Meni tuane kibuvuaran kukkural
vaigiedu vattua puolendamah.
Sai tiheksän poigua,
io kolme nouzi tulena taivahaze,
kolme meni kivennti mereh,
jäi kolme pahoi mual:
tiksi rujo, töine rambu,
kolmas peritöi sogei.
15 Ammu tuane, kunne minä käs-
ken:
tiheksän meren tili
puolen merdti ktimmenettti,
kahten kalTivon välih,
teräksizeh vuoren,
20 jotta sinun nokka käpptiräh kiän-

dtis.
Merez on tulirie kivi,
sinne sinun kivut kirvokkah.
Jos tädä sin(ä) et totelle,
minä manuan sinun tiheksän me-
ren tili
26 puolen merdti ktimmenettti.
Kuni kuida, kuni päivii,
sini sinun pidää siel olla.
Ota viinannu vihas,
maijjonnu magus.
30 Jos sie et tädä totelle,
minä manuan sinun umbi lammen
lumbehilla,
kunne on puut tuvin pudottu,
heinät ladvoilleh langettu,
35 tuomen oksat oijjettu,

vezad rannoille ventittti.

Siel sinun pidää olla

kurii kuida, kuni päivii;

siel on muudgi murhamiehet,
40 iguzed pahantegijät.

Etkö sinä pergeleh sidä varanne,

gu minä manuan sinun viimizeh

Muarjan poijjan tutkelmukseh.

Neitoi Muarju emä,
45 tulles tänne, tarvitah

rauhuttu rakendamah,

tervehuttu tegemäh.

Tuo sulgane sulasta muasta,

voidiet lämmäz muas,
5o voijja keskel kivuttomakse,

alle kuulumatto makse,

piäle tundemattomakse.

2646. Salmi. Kujola n. 7. — 09.
Hanhiselkä. Taloll. Stepan Jänöi.
Ozavuz lugu.

Porto, porto magai perin tuu-
len,
tegi tuuli tiinehekse;
sai tiheksän poigua.
Kolme noidu kivennti mereh kir-

boi,
5 kolme tulennu taivahah nouzi.
Jäi kolme pahoi mail,
tiksi rujo, töine rambu,
kolmas peritöi sogei.
Rujo jousta jäzitteTi,
io rambu regtittti vedi,
peritöi sogei ambuu.
Ammus tuone, kunne minä

käsken:
Rudjan koskez on tulirie kivi,
tulirie kivi hallekkah,
io sinne sinun kivut kirvokkah!

358

Taudit.

2647. Suistamo. Europ. G, n. 396. 2648. Suistamo. Eur. G, n. 427.
—46.

-46.

3 on poikoa pahalla,
Yx on ruho, [toinen rampa],

Tuosta piili pinkahtihen

Ylisestä taivosesta
5 Verehen vi'attomah[an].
Piru piiliä takovi,

Lehtikorva keihäitä,

Äkähiä äiön p[oika]

Keskellä meren napoa,
io Sinisessä saaren päässä,

Tuolla hiitolan pajass[a],

Lapin laahtotanterilla,

Paj[assa] ovett[omassa],

H[man] ikkunattomassa].
i5 Siell olin miekin eglispäänä

Pirun piiliä tehessä,

Äkfahiä] äiön p[oian];

Teetin pihet pikkaraiset,

Atulat alinomaiset,
20 Joilla nopon noian nuolet

Sekä amp |ujan] asehet.
Syöjätär, paha emäntä,

Survo rauta suurimoita,

Tirskutti teräsneniä;
25 Minkä survo, senpä sieklo,

Appo rautaset rakehet,

Appo nuoila jauhojansa.
Ota, keino, keihääsi,

Pirulainen, pistoxesi,
30 Pistä tuonne piilisi,

Ammu t[uonne] ailahasi

Pohjan liet[ohon] meren [en],

Joss on muutki murh[amiehet],

I[kuiset pahantekijät].

Tuli tuuli Tuuloxest[a],
Viilinki Vitelen maasta,
Tunk[i heinäni tulehe]
Vih[andoni valgiaahe].
5 Jäipä tuhk[ia vahäne]
Päiv[änpojan päätä pestä],
Kuupoj'an kurikkaa pestä.

Kunne porot pantanehe?
Kirjavan kiven sivulle,
io Ruoon ruskian1 tyville.

Kasvo tuon [on] kaunis tam[mi].

2649. Suistamo. Eur. G, n. 440. -46.

Päivän poi'an päätä pestä

Mies mustja] m[erestä nousi],

Tuop on taisi tammen k[aata].

Marjatar, neito koria,
5 Lastut helman kokosi,
Net saattoi sepon pajan,
Alle ahjon Hm[arisen].

Seppä keiutta takovi,
Ei se tyltsene, ei terene,
io Kissa nauku naulan p[äässä],
Veri keiosen nenässä.

2650. Suistamo. Eur. G, n. 538. —46.
[Tuuli Tuuloksesta — Väinölän

pidot, Jumalisten juomingit.]

Tuli tuuli Tuulox[esta],
Perin pitkin pohjaseh,

2648. * Ruskean ruoon : Ruoon ruskian, järj. numeroilla muutettu.

Pistoksen synty. 2650—2652.

359

Latv[oin suurehen suvehen],
Kylen käänti koilliseh,
ö Toisen kyl'en luotehesen.
Tuon pilkko pilikkehix,
Keitinpiiraita keitellä
Nuoihin Väinölän pitohin,
Jum[alisten] juom[inkeihin]?

2651. Suistamo. Polen n. 35. — 47.

Ammuksien luku.

Mie oon poika pohjolainen,
Tyriän tyttären tekemä,
Lappalaisen leikkuttama;
Otan mie hiiestä hevosen,
s Vuoresta valitun varsan,
Lähen hiitehen kosihin,
Hiien eukon tyttärihin.

Tuolta hiisi himmastihin,
Pahan kansa kaahastihin

10 Syämmeltä syyttömältä,
Vatsalta viattomalta,
Ruumihilta rikittömältä,
Kauan kantajan sivusta.
Lenti kokko halki korven,

15 Lintu laskihin Lapista,
Satasulkanen salolta,
Joll' on silmät alla siiven,
Näkimet selän takana,
Toinen siipi viisi [!] vettä,

20 Toinen taivasta jakasi.
Mie otin kokolta koprat,
Linnulta lihan pitimet,
Haukalta hatihet kyiiet,
Jolla koprin kohtauksia,

25 Ampu tautia ajelin;
Puskut pii vihin puserran,
Ampu tauvit taivahasen.

2652. Suistamo. Polen n. 198. —47.

Äiä on äitiä minulla.

Äiä on äitiä minulla,

Äiä äititeltäviä,

Sisaria sillan täysi,

Veikkoja venopunanen.
5 Läksin heinän niitäntähän,

Kort[tJehen kokountahan;

Sain saalle soatosia,

Tuhansille tukkupäitä.

Tuli tuuli Tuulen1 maasta,
io Vihkinki Venäjän1 maasta,

Ahava Aunuksen [maasta];

Tuo heinät tunki tulehen.
Suvi tuli tuhkat kanto,

Pohja poroset kokosi,
15 Iälliset jää sirhvMä[!]

Jää sirhviiä[!] vähä poroa

Pestä pojan päivän päätä,

Silmiä hyvän sikiän.
Pesi pään pelvopioksi,
20 Kaklan lumi kavuksi,

Silmät siiromaitokseksi.
Jäi poroa vielä vähä.

Minne ne vietänehen,

Kunne2 ne kulettanehen?
25 Kirjavan kivVn sivulle,

Ha'on harmajan tykö,

Ruskehen ruohosen sisään.
Tuli tuulta kolme vuotta,

Seurosi seitsemän keseä.
30 Lähen tuota katsomahan:

Tuohon syntynyt suuri saari,

Saarelle tammi tasanen,

Oloa on oksiltansa,

Leviä lehtillensä,
35 Kuun ottavi oksiltansa,

2652. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Kunn|ee| : Kunne [korj. lyijyk.].

360

Taudit.

Päivän peitti lehvillänsä.
Etsin tammen leikkojoa.

Vaan ei tässä nuorisossa

OlenUJ [tammen leikkojoa].
40 Lähen itse etsimähän,

Kallistihin katsomahan.
Mies musta merestä nousi,

Uros aalloilta yleni,

Vähän kuo[l]lutta parempi,
45 Katonutta kaunihimpi,

Rauta suuna, rauta päänä,

Rauta hattu hartioilla,

Rauta kintahat käessä,

Teräksestä vyö takana.
50 Tammen tahto vi kaata,

Tasa latvan langetella.
Leikkovi lehmä lastuiksi,

Pilkkovi pilokkehiksi.

Kunne2 nämät vietänehen,
55 Kunne kuleteltanehen?

Hiien hiilien sekahan

Sekä seppolan pajahan.

2653. Suistamo. Härkönen, 1 n. 89.
—00.

Puun synnyssä; ks. n. 251.

2654. Suistamo. Krohn n. 7 588.— 84.

Äämäjärvi. Palaga Härkönen-He-
roila (o. s. Sotikainen). Kuuli Jaakko
Semeikalta.

Osaus (siivatan eli imeisen tai lapsen
mi säikkyy).

Terve löyly, [terve] lämmin,
Puun löyly, kivosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen.
Löyly ukseen, [löyly] ullos,
5 Löyly saunan sammaliin,
Löyly kiukovan kiviin.

Tules on, Jeesus, on kylyyn,

Hman uksen ulvomatta,

Saranan napisematta,
io Saa sammal huonehese,

Tätä päästöä päästämään,

Tätä voimoa voittamaan.
Lähe nyt, Lempo, lentämään,

Puna suita piaitamaan
15 Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä,

Koi Jumalan koittamista.

Mänes tuonne, kunne käsken,

Yheksän meren ylitse,
20 Merta puolen kymmenettä,

Siellä oli muutki murha miehet,

Ikuset pahan tekijät,

Syömään on kylän kiroja,

Kylän noita noppomaan.
25 Päästäs synti, [päästäs] Luoja,

[Päästäs] päällinen Jumala,

[Päästä] päiviltä pahoilta,

Elämiltä vaikijoilta,

Suuteloista, seätelöistä,
30 Kusi kinttujen kiroista,

Naisten vääristä puheista.
Jos sie et sitä totelle,

Otan Hiiestä hyvät hevoset,

Valitsen vuoresta valimet varsat,
35 Kulia turpa tulta isköö,

AjafjallaJ ankaralla,

Hyvällä hypittäjällä],

Kotihise mennäksesi;

Etsi isäntää, etsi emäntää,
40 Siellä oli muutki [murhamiehet,

Ikuset pahan tekijät];

Siellä oli luutonta lihoa,

Suonetonta pohkiota,

Syyä [miehen nälkähisen],
45 Haukata havun(!) [alaisen],

Pistoksen synty. 2654—2655.

361

Vaan en koske omin käsin,

Kosken Jeesuksen käsillä;

Käykään on miun käteni,

Sopikaan on miun sormeni;
50 Miun on käjet on pätijät,

Luojan sormet on sopijat.
Päästä synti, [päästä Luoja,

Päästä päällinen Jumala]!

Voi sinuo verinen koira,
55 Syömästä syän käpyö,

Syän luita luutamassa,

Ohimii oppimassa,

Keuhkoloi keittämässä,

Napoja napahtamassa,
eo M — uloi mutelemassa.

Riian rikka, raanin rikkit,

Menes, koira, kotihes,

Etsi isändät, etsi emändät

Ennen päivän nousemista,
65 Auringon ylenemistä.

Päästä, synti, synnilleen,

Päästä, Luoja, luonnolleen,

Päästä, päällinen Jumala!

Päästit päivät paistamaan,
70 Kuatamat kivestä kiskoit,

Miksikäs minuo et päästä

Päiviltä pahoilta,

Elämiltä vaikijoilta?

2655. Suistamo. Krohn n. 7527. — 84.
Äimäjärvi. Stepana Sotikainen, 58 v.
Kuullut Lytsyn Ondreilta.

Sisareksie sillat täyvet,
Velleksie veno punanen,
Lähti meren rannan niitäntöön,
Korttehen kokuolentoih;
5 Minkä niitti, sen kokosi,
Pani on saalle sattoselle,
Tuhannelle tukkuselle.

Tuli on tuuli Tuuloksesta,
Ahavanen alla ilman,

io Tunki heinäni tuleen,
Vihantoni valkijoihin,
Suvi tuuli tuhkat veiki,
Pohjon tuuli porot kanto.
Otti tuhkia on vähäsen,

15 Poroksen on laitokseni,
Päivän pojan päätä pestä,
Silmiä hyvän sikivön.
Pesin pään pelvot pivokse,
Kaglan on kanan munikse,

20 Silmät on sian lihakse,

Muun rungan muiten hyvikse.

Jäipäs poroi on Vähänen,
Veimpä ne emolle etehen.
»Hoi, sano, maammo kantajainen.

25 Minne noa porot panemmo?»
Emo varsin vasta j eli:
»Viekeä ne porot mereen,
Kirjavan kiven tyvelle,
Ruskien ruokosen sivuille!»

30 Tuohon kasvo kaunis saari,
*Kahen meren kuohuvillen,
Lainehen rapavuksille*.
Tuohpo saareh tammi kasvo,
Tammeir on tasanen latva,

35 Tammeir oksat on tasaset;
Joka oksass' on omena,
Joka omenass' on kultapyörä,
Kultapyörällä käkönen;
Minkä pyörä pyörähtööhe,

40 Sen käki kukahtaahe,
Kultaseh on kuppisehen,
Vaskiseh on vakkasehen
Kullan suusta on sulaapi,
Vasken leuvoilt' on valaapi.

45 Jopa taisi tammi tiellä,
Olovahko oksillaan,

362

Taudit.

Leviähkö lehvillään,
Päivän otti oksillaan,
Kuun kavofttij lehvillään;

50 Etsin tammen kaatajata,
Vaan ei iaia lienekkääni,
Nykysessä nuorikossa,
Kansassa ylenijässä,
Kovan kosken laskijoista,

55 Vankan virran viili joista.

Nousoo mies mustu merestä,
Vähän kuollutta parempi,
Katonutt* on kaunihimpi,
Rauta-suinen, rauta-päinen,

«o Rauta-rukkaset käessä,
Rautahattu hartijoilla,
Teräskirves vyön takana;
Tuo se taisi tammen kaataa,
Tuonp' on latvan langettaa,

«s Kaatu latvoin suureen suveen,
Tyvin puolin Pohjolaan.
Leikkoi lehmi/ lastusiksi,
Pilkkopa on pilekkeheksi.
Marketta on matala vaimo,

70 Kokosi on lastut helmaase,
Vei ne seppolan pajaan,
Hiton hiilien sekaan.
Mitä Sepponen teköö?
Keijon sepponen tekööpi,

75 Ei ole tylisänen, terävä,
Ei ole keskilaavullinen,
Mustan putkesta puhuupi,
Ka.zi nauku naulan päästä,
Veri on keijahan nenästä;

[Jatko, ks. Hiiden hirven hiihtoa;
n. 862; \ 11:1, s. 677.]

2656. Suistamo. Härk., 1. n. 4. — 00.

Äimäjärvi. Iivana Härkönen-He-
roila, 75 v.

Melshä virsi:

Sisareksie sillat täyvet,
Veljeksie venopunaset,
Lähti heinän niitändähe,
Korttehen koguandahe;
5 Min on niitti, sen kogosi,
Pani sualla suattosella,
Tuhandella tukkusella.

Tuliba tuuli Tuulio ksesta,
Ahava Anuksen muasta,
10 Tungi heinäset tulehe,
Vihandoset valgiahe.
Suvituuli tuhkat otti,
Pohjostuuli porot veigi.
Jäibä tuhkija vähäine,
15 Porovani laitakseni.

Otin tuhkija vähäisen,
Porovani laitakseni
Päivän poijan piädä pestä,
Silmijä hyvän sigivön.
20 Pesin pian pelvaspivokse,
Kaglan' on kananmunakse.

Jäi on tuhkija vähöine,
Porovani pikkaraine;
Vein nuo emolla edehe:
25 »Minnes nämä porot pannan?»
Emo varsin vasta j eli:
»Vies nuo on meren selällä,
Selvällä meren selällä,
Lagialla lainehella,
30 Kirjavan kiven sivuhu,
Ruskien ruogosen tyvehe!»
Sihbö kasvo suari kaunis
Kolmen meren kuohuvilla,
Lainehen rabahumilla,
35 Suareh on tasane tammi,
Tammeh on tasane latva,
Joga oksah on omena,
Omenan on kuldapyörö,

Pistoksen synty. 2656—2657.

363

Kuldapyöröh on kägine.

40 Min kägi kukahteloobi,
Kuldasehe kuppisehe,
Vaskisehe vakkasehe
Vaski leuvoilla valuubi,
Kulda suustah on ku vahti.

45 Joba tammi tiel tuloobi:
Olovahk' on oksillehe,
Leviähk' on lehvillehe,
Päivän otti, kuun kavotti.1
Etshin tammen kuadajaista;

50 Eibä taija ollakkaagi
Nykyshessä nuorishossa,
Kansass' on ylenijässä
Tämän tammen kuadajaista,
Tämän latvan langettajua.

56 Mies merestä näyttelööbi,
Umbilammista urone,
Raudasuine, raudapäine,
Raudahattu hardijoilla,
Raudakindahat käjessä;

«o Vähän kuollutta parembi,
Kadonutta kauhakembi,
Teräskirves vyön tagana.

Sebä taido tammen kuadua
Latvoin suurehe suvehe,

€5 Tyvin puolin pohjosehe;
Leikko lehmilastusiksi,
Pilkko sen pilastehiksi.

Markett' on, korija neido,
Lastut helmahe kogosi,

70 Vei nuo on sepon pajahe,
Hiiten hiilien segahe,
Alle ahjon ilmallisen:
»Midäs seppone tagoobi?»
Seppo keijästä tagoobi;

Keijo keskiluavulline:

Kashi2 njaugu nuaglan piässä,

Veri keijosen nenässä.
Lappalaine laiha poiga
80 Kesät vuoli keijäs vartta,

Sygysyt lylyä vuoli;

Lähti hirven hiihändähe,

Poropedran potkindahe.

Potkastaitshi ensi kerran,
85 Joba tuoda silmä siindi;

Potkastaitshi toisen kerran,

Joba tuoda korva kuuli;

Potkastih kolmannen kerran,

Lähti hirvi hippomaha,
90 Poropedra potkimana.
Et emändä lienekkänä,

Kuin et kullassa kävelle,

Hobiassa horjahelle

Miun on pyydöpäivinäni,
95 Miun on ambuaigoinani.

Kielläs hirvi hippomasta,

Poropedra potkimasta;

Pane kuuset kukkapäihe,

Hongat on hobiavöihe;
ioo Kuunna paista kuusenlatvois,

Hobiana hongan oksis!
Sinine salon isändä,

Kun sinä satoja annat,

Tuppualet monda tuhatta, —
105 Ei tule turkkija yhestä,

Hattua kahen nahasta;

Saisin verroille vedellä,

Panna saksan palttinoihi.

2657. Suistamo. Niemi n. 240. —08.

Pienisarka. Elessei Valokainen, 70 v.
Mp. Helsingissä.

75 Ei ole tyltshä, ei terävä,

2656. * Joskus: päivän otti oksillehe, lehvilleh on kuun kavotti. — 2 »kashi» =
kissa.

364

Taudit.

Oliba kolme neitsukasta,
Lähettihbö heinällegi
Meren rannan ruovikolla.
Niitettiin] jo, rk'eitettiihe,
5 Pandih saalle s[o]attosella,
Tuhannella tukkusella.

Tuli tuuli Tuuloksessa,
Tungi heinäni tulehe,
Vihandoni valgiaahe.
10 Suvituuli tuhkat vei jo,
Pohjane porot keräsi.
Jäi poroja on vähäne;
Porod helmahen kogoosin,
Tein poroja on vähääsen
15 Päivän pojan peädä pestä.

Jäi poroja viel vähääne,
Vein porote emole edeh:
Minne nämä koattanooge?

Meren synkkähe syväähe,
20 Kolmen meren kuohuvaahe.

Tuobo kasvoi tammi paksu,
Tammi on tasaladvane.

Ei ole tammen koadajasta
Nygösissä nuorisoissa,
25 Kasva jiss ylenejissä.

Mies meressä näytteleebe,
Raudasuine, raudapäine,
Raudahattu hardijoille;
Tuobo tammen koadajaine,
30 Tasalatvan taittajaine
Latvoin suurehe suveehe,
Tyvin puolin pohjaseehe.

Meren rannal ruuvikoilla.

Niitettihe, keitettihe,
5 Pandih soalle soattosella,

Tuhandella tukkusella.
Tufn]gi heinängi tulen,

Vihandon valgiah.

Savu tul, tuhkat vei,
io Pohjane porot keräs.

Jäi tuo poroja vähäne;

Porot helmahan kogosin.

Tein poroja vähäsen

Päivän pojan peätä pestä,
is Jäi tuo poroja vähäne,

Vein nuo emole eteh:

Minne neä koattano?
Jäi poroja vähän

Meren synkkähe syväh,
20 Meren kolmen kuohuseh.

Tuoh taidoi tammi kazvoiT

Tazaladva taiputtel.
Ei ole tammen koadajasta.

Nygysissä nuorisoissa,
25 Urohis ylönejis.

Mies meressä näyttelöy,

Ei ole kuollutta kurjembi,

Katonutta kaunehembi,

Raudasuine, raudapäine,
30 Raud on hattu hardijoilla.

Tuoba taidoa tammen koadoa,

Tasaladvan taivutella,

Ladvoin suurehe suveh,

Tyvin puolin pohjaseh.

2658. Suislamo. Salminen, V. n. 1450. 2659. Suistamo. Niemi n. 209. — ^/u
—08. —06.

Pienisarka. Elessei Vai okainen.

Päivän pojan peätä pestää.

Oliba kolme neidsukästä,
Lähtiitte heinä niitäntää

Suurisarka. Iivana Onoila, 71 v. Mp.
Helsingissä.

[Iso tammi
Hirven hiihto.]

Omenatammi —

Pistoksen Synty. 2659.

365

Sano: sizärestä1 sillat täyvet,
Veirest' on veno punarie,
Lähetän heinän loajintahe,
Meren rannan souvantahe;
5 Min riiittäbö, sen ruguobi,
Panorv] savoil soattosilla,
Tuhansill on tukknsilla.

Tulou tuuli tuolla moalla,
"Ahava Anuksen moassa,

io Tunki heinäni tulehe,
Vihantoni valgiahe.
Suvituuli heinäni poltti,
Pohjarie vei poro vähänki.
Jäi viel tuoh poruo vähän

15 Nuoren miehen laittaaksehe,
Päivän poijan peätä pestä,
Silmii on hyvän sigivon.

Vielä jäi poroo vähäne.
Kunne noita pantanoobi?

20 Vies nuo emol2 eteh!
Vei nuo on emoll eteh.
Emo varsin vasta j eli:
»Tuonne noita pantanoobi
Meren selväll on selällä,

25 Ligiall on lainehelle,
Pikkusella soarukalla,
Kahen meren kuohuvilla,
Kirjavan kiven sivulla,
Ruskean ruohosen tyvellä.»

30 Antais tuon allon ajella,
Senpä tuulen tuijutella
Kahta merta kuohuvilla.

Soaress' on tasane tammi,
Tammess' on tasaset oksat,

35 Joga "oksair on omenoi,
Joga varvass' mesimarjoi,
Joga lehtess' pyöröi pyörii,

2659. x Toisin: [sizäresf] on [sillat]

tuo] tammi : Jobo t. — 4 yi. Eu. — 5 yi. [lehm]ä[lastuloikse].

Joga noksall' on kägine;
Min pyöröi pyörähtelööbi,

40 Sen kägi kukahteloobi,
Kultasess on kuppisessa,
Vaskisess on vakkasessa
Leuvoill on vaski valuubi.
Jobo tammi tiel tuloobi;

45 Olovahk on oksilleh,
Leviä "on lehtilöille,
Päivän otti oksillehe,
Kuun kavotti lehtilöille,
Päivän peitti, kuun kavotti;

50 Johan tammi tiell tuloobi.
Ei ole4 tammen koatajaista,
Tasalatvan langettajoa
Tass' on kansass kasvajassa,
"Urohoss' "ylenij öissä,

55 Kovan kosken laskijoissa.

Vain mies musta meressä nou-

soo,
nUro allossa ylenöö,
Kuollutta vähän parempi,
Kadonutt on kaunehembi,

60 Raudasuine, rauda paine,
Raudarukkaset käessä,
Raudahattu hartioilla,
Raudavyö selän tagana,
Teräs kirves vyön tagana.

65 Tuoli' hän taito tammen koata,
Tasalatvan langetella
Latvoin suurehe suvehe,
Tyvin puolin pohjasehe.
Leikkoo lehmilastuloikse5,

70 Pilkkoo hän pilakkehikse.

Marketta non, eukko tietäjä,
Poimoo lastut helmahese.
Vie nuo on sepän pajahe.

— 2 Toisin: [nuo] no n[emol]. — 3 Jo |hän

36G

Taudit,

Mitä seppäne6 tagoo?
75 Seppä keiutt on tagoobi,

[Säkeet 71—73 ja 75—95 jo painet-
tu; ks. Hiiden hirven hiihto, n. 862;
VII:1, s. 677.]

2660. Suistamo. Relander, O. n. 6.
—88.

Suurisarka. Iivana Onoila.
Sisarest on sillan täysi,
Veikkoja veno punanen.
Lähetän veljet heinän loajintah,
Meren rannan roaantah,
5 Korttelien kokoantah;
Mimpä niittää, sempä rukoaap,
Panoo savoil soattosil,
Tuhansille tukkusille.
Tuli tuuli Tuuloksesta,
io Ahava Anuksen maasta1,
Tunki miun heinäni tulehen,
Vihantani valkeahan;
Suvi tuuli heinät poltti,
Pohjonen vei poro vähäsen.
15 Jäi vie tuoh tuhkii vähäsen
Nuoren miehen laitakse,
Päivän pojan peätä pestä,
Silmiä hyvän sikiön.
Pesöö peän pelvoi pivoksi,
20 Kaglasen kanan muniksi.

Jeä[vJ vie tuoh tuhkii vähäsen.
Kunne noita pantanehen?
Vie nuo emolle etene.
Vei ne emolle etehe,
25 Emo varsin vasta j eli:
»Tuonne noita kaattanehe,

Meren selvälle selälle,

Lagialle lainehelle,

Pikkuselle soarukalle,
30 Kahen meren kuohuvalle,

Kirjavan kiven sivulle,

Ruskiin ruohosen tyvelle;

Antais tuon aallon ajella,

Senk^1 tuulen tuuitella
35 Kahen meren kuohuvilla.»
Saaress' on tasanen tammi,

Tammessa on tasaset oksat,

Joka oksass' on omena,

Joka varvass mesimarja,
40 Joga omenalla käginen,

Joga lehdess pyörä pyörii;

Min kägi kukahteleevi,

Sen pyörä pyörähteleevi

Kultasista kuppiloista,
45 Vaskisista vakkoloista,

Vask on leuvoilta valuvi.
Johan tammi tielt tulevi,

Olevahk on oksillehen,

Leviä on lehtilöille,
50 Päivän otti oksillehen,

Kuun kavotti lehtilöille,

Päivän peitti, kuun kavotti.

Vaan ei ole tammen kaatajata,

Tasalat van tasotta jata
55 Tass' on kansass' kasvajassa,

Urohossa yleniässä,

Kovan kuokan laskijaista.
Vaan mies musta merestä nou-

soo,

Uros aallosta ylenöö,
60 Vähän kuollutta on parempi,

Kavonnutta kaunihimpi,

8 [sepp]o[ne].

2660. * maa|s|ta : maa/ta.

Pistoksen synty. 2660 — 2661.

367

Rautasuinen, rautapäinen,
Rautahattu hartioilla,
Rautarukkaset käessä,

65 Rauta vyö selän takana,
Teräs2 on kirves vyön takana,
Sillä taitaa tammen koadoa,
Tasaladvan langetella,
Ladvan suurenen suvehen,

70 Tyvin puolin pohjosehen,
Leikkoo lehmi lastuloiksi,
Pilkkoo pilakkehiksi.

Marketta on. tietäjä eukko
Poimi lastut helmoloihin,

75 Vei nuo sepän pajahan.
Mitä seppone takovi?
Seppo keiutta takovi,
Ei ole tylsä, ei terävä,
Keiho keski loavulline,

80 Mustan putkest on puhuttu.
Lappalainen laiha poika
Kesän vuoli keion vartta,
Sygysyn lynkyistä lylysi,
Talvet suksia rakensi

85 Lähteä hirven hiihäntähän,
Peräpohjan potkintahan;
Ei turkki yhestä tule,
Turkkiin on tuhansii pitää,
Sata kaikki kaglustah.

2661. Suistamo. Härkönen, I. n. 26.
—00.

Suuri-Sarka. Okuli Ofonaasova,
63 v. Oppinut Soanlahdelta.

Osauksih:

Oliba tyttö tyhjilline,
Suurdi raudasuurimoida,

Tirskutti teräsneniä;

Mingä suurdi, sengä siegloi,
5 Mingä siegloi, sen vajutti.

Syrjin tuulehe maguaubi,

Poikki puolin Pohjolahe.

Tuuli viisi vuotta v—h

Segä kymmenen kesijä.
io Tuost' oli tyydy, tuosta täydy,.

Paksuksi panetteloobi,

Lihavaksi liittelööbi.

Saiba poigija yheksän

Yhellä vesikivellä.
15 Yhen kukon kuuluvilla,

Yhen löylyn lyöbyvillä.
Astu Kristus tiedä myöte

Pienen Piedarin keralla.

Pyysi Kristusta ristimän,
20 Valdua kaikkia kastamah.
Eibä Kristus ristinyh

Eibä valda kaikki kastannuh.

Itshe panih papikse,

Itshe loih lukkarikse;
25 Nimitteli poigiah:

Jonga riijeksi rebäsi,

Jonga ruaniksi ratusti,

Jong' asetti ammuksiksi,

Jonga pani pakkoloikse,
30 Jonga loi luuvalokse.

Kaheksal nimet sai, yheksän-

nel ei.

Sen pani vesin vilisemän,

Puruloih purisemah,

Kavotti kalman kangahah,
35 Liedon mereh,

Raudaseh kallioon,

Purstoho lohen punasen,

Hauvin suuren hambahah.

| Rauta k| Teräs : T.

368

Taudit.

Joga oksalla omena,

35 Joga lehtes pyöröi pyörii.
Min kägi kukahteloobi,
Sen pyöröi pyörähtelööbi
Kuldasehe kuppisehe,
Vaskiselle vakkasehe,

40 Leuvoille vaski valuubi.
Jogo tammi tiel tuloobi:
Olevahk' on oksillehe,
Leviähkö lehtilöihe,
Päivän otti oksillehe,

45 Kuun kavotti lehvillehe.
Jogo tammi tiel tuloobi?

Ei ole tammen kuadajaista,
Tasalatvan langettajua
Tässä kansas kasvajassa,

50 Urohos ylenij ässä,

Kovan kosken laskijassa.

Mies musta merestä nousi,
Uro uallosta yleni
Rauda suine, rauda paine,

55 Rauda rukkaset käjessä,
Raudavyö selän tagana,
Rauda liattu hardijoilla,
Teräskirves vyön tagana.
Sebä taido tammen kuadua,

6o Tasalatvan langetella,
Latvoin suurehe suvehe,
Tyvin puolin pohjosehe;
Leikko lehmilastusikse,
Pilkko sen pilastehikse.

65 Markett' eukko, tiedäjä-eukko
Poimi lastut helmasehe,
Vei on sepposen pajana:
»Mitä seppone tagoobi?»
Seppo keijoa tagoobi;

70 Ei ole tyltshä, ei terävä,

2662. * kk:ssa on pieni alkukirjain kaikissa muissa säkeissä paitsi säkeissä
1, 14, 18—24, 32, 36, 41, 47, 52, 59, 65, 68, 69, 72, 76, 79 ja 82.

2662. Suistamo. Härkönen, I. n. 632.

—03.

Suuri-Sarka. Iivana Onoila, 63 v.

Metsä-virsi.

Sisäreksie sillat täyvet1,
Veljeksie venopunaset,
Lähtih heinän luajindahe,
Meren rannan souvandahe;
5 Min on niitti, sen koguobi;
Panoo savoil suattosile,
Tuhansile tukkusile.
Tuli tuuli Tuulloksesta,
Ahava Anuksen muasta,
io Tungi heinäset tulehe,
Vihandoset valgiahe;
Suvi tuuli heinät poltti,
Pohjon' vei porovähäset.

Jäi on tuhkia vähäine
15 Nuoren miehen laitakseni,
Päivänpoijan piädä pestä,
Silmiä hyvän sigivön.

Jäi vi el tuhkia vähäinen.
Kunne noida pandanehe?
20 »Vies on emolla edehe!»

Vei on emolla edehe:
»Kunne noida pandanehe?»

Emo varsin vasta j eli:
»Tuonne noida pandanehe
25 Meren selvällä selällä,
Lagiase lainehese,
Pikkusehe suarukkahe,
Kahen meren kuohumilla.
Kirjavan kiven sivulla:
30 Andais uallon on ajella,
Sengi tuulen tuijustella.»

Suaress' on tasane tammi,
Tammiss' on tasaset oksat,

Pistoksen synty. 2662—2664.

369

Keijo keskiluavullinen.
Lappalaine, laiha miesi,

Kesät vuoli keijovartta.

Syksyt lyngystä lylysi,
75 Talvet suksia rakendi.

Sai on sukset valmeheksi,

Lähti hirven hiihändähe,

Peräpohjan potkindahe.
Potkastaitshi ensi kerran,
8o Suabi hirven hiihtettävän,

Peräpohjan potkittavan.
Metshän ehtoisa emändä,

Metshän kuldaine kuningas,

Ei turkkie yhestä tule;
ss Turkkihi tuhat pidääbi.

Sada kaikki kaglustoikse!

2663. Suistamo. Kemppainen n. 551.

*li-U.

Suuri-Sarka. Iivana Onoila.

Osaanta.2

Pohjan eukko, harvahammas,

[Kipujen synnyssä: ks. n. 2029, säk.
1—11.]

*ei sua kunneki tiloa*.

Puhui Jiesus taivosesta:

»Mene, portto, poikimahan

15 kosken korvahan kovahan,

kosken on tulisen kosken!»

Meni portto poikimahan
kosken korvahan kovahan,
kosken on tulisen kosken.
20 Teki tuonne poikasia,
luati läpsii on yheksän.

Etsi pappia nimii panemah,
luettelmah lukkarii;

ei löynnyt pappii nimii panemah,
25 luettelmah lukkarii.

[Säk. 26—39 = n. 2029, säk. 23—36.]

Kemppainen n. 86.

2664. Suistamo.

Suuri-Sarka. Iivana Onoila.

[Iso tammi — Kultapyörä tammes-
sa. — Hirven hiihto.]

Sisaresta sillat täyet,

veljestä veno punanen.

Lähetäh heinän luajintahe,

meren rannan souantahe.
5 Min niittääbe, sen rukoobe.

Pannaan savoill' suattosill',

tuhansin" on tukkusuT.
Tuloo tuuli tuolla mualla

ahava Anuksen muass',
io tunki minun heinäni tulehe,

vihantani valkiahe;

suvituuli heinäni poltti,

pohjanen vei poro vähäsen.
Vielä jäi poro Vähänen
15 nuoren miehen laita ksen,

Päivän poian piätä pestä,

silmii on hyvän sikiön.

Pesi pian pelvoi pivokse,

kaglasen kanan munikse.
20 Vielä jäi poro Vähänen.

Kunne noita pantanehe?1

Vie[n] nuo nyt emoll' etehe.
Vei tuon emoll' etehe:

»Kunne noita pantanehe?»
25 Emo varsin vastaeli:

»Tuonne noita vietänöö

meren selvän" on selälle,

lagioille lainehille,

2663.
2664.

1 [Julkaistu Savottaressa 1914]. — 2 r. (osoanta).
1 !Emo varsin vastaeli I.

24

370

Taudit.

pikkusell' on suarukalle,

30 kahta merta kuohuville,
kirjavan kiven sivulle.
Andais tuon uallon ajella,
senkä tuulen tuijutella.»
Suaress' on tasanen tammi,

35 tammess' on tasaset oksat,
joga oksall' on omenoi,
joga varvass' mesimarjoi,
joga oksall' on kägönen,
joga lehtess' pyöröi pyörii.

40 Min pyöröi pyörähtelöö,
sen kägi kukahteloo
kultasess' on kuppisessa,
vaskisess' on vakkasessa,
leuvoill' on vaski valuube.

45 Johan se tammi tiell tuloobe:
olevahk' on oksillehe,
leviä on lehtilöill,
päivän otti oksillehe,
kuun kavotti lehvillehe,

50 päivän peitti, kuun kavotti.
Johan tammi tiell' tuloobe.

Ei ole tammen kuatajaista,
tasalatvan langettajoa
täss' on kansass' kasvajassa,

ööurohiss' ylenij öissä,
kovan kosken laskijoissa.

Mies musta merestä nousoo.,
uro ualloiss' on ylenöö,
kuollutt' on vähän parempi,

60 katonutt' on kaunehempi,
rauta suina, rauta päinä,
rauta on hattu hartioilla,
rautavyö selän takana,
teräskirves vyön takana;

65 tuoli' hain taitoa tanmienkuatoa,
tasalatvan langetella

latvan suureh on suvehe,
tyvin puolin pohjosehe,
leikkoo lehmälastuloikse,

70 pilkkoo hain pilattehikse.

Marketta on, eukko tietäjä
poimii lastut helmoihise,
viebe nuo sepän pajahe.
Mitä Sepponen takoobe?

75 Seppo keijutta takoobe,
ei ole tyltshä, ei terävä,
keijo on keskiluavullinen,
mustan butkess' on puhuttu.

[Säkeet 79 — 95 jo ennen painettu;
ks. Hiiden hirven hiihto, n. 863 a.,
VILI, s. 678.]

2665. Suistamo. Wichmann, E. n. 7.
—91.

Uuksujärvi. Palaga Matintytär
(Matfeieva).

[Sampsa Pellervoisen kylvö — Pis-
tos.]

Osavus.

Sampsa poika pellervoinen

ottaa kuusii jyviiä,

seitsemii siemenii.

panoo näätän nahkasiin,
5 koipehen kesä oravan;

lähtee maita kylvämään,

mantuja tähyttämään.
Maat1 on kylvännyt,

*kanervot noussoo,*
io lehot kylvää, lepät nousoo.

[maat on] kasvannut.

vaan ei tullut tuota puuta,

joss on tullut voitioo,

*miss (»is tullut voitioita*
15 Kasvo toahon tanhun tammi,

2665. ' kk>- i pieni alkukirjain.

Pistoksen synty. 2665 — 2667.

371

olevaks on oksilleen,

lehille on löyhkiempi,

oksille on päivän peitti,

lehille on kuun kaotti;
20 vaan ei tullut tuota miestä,

ken sen tammen langettas,

suveen [latvan langettas]

tyven työntäs pohjaseen.
Nousi musta mies merosta.
25 uro aallosta yleni,

vähän oli kuollutta parempi,

kadonnutta kaunehempi.
Sula on voi sulattaess,

rasva rääyteltäess,
30 sulemmat sinun vihoiss.
Piru piilii teköö.

nahka koira keihäii.
On karull[*?J 3 poikaa:

yks on rujo, toinen rampa,
35 3:s on peri sokea.

Osutti1 peri sokeall'

kohte ilmoa kovoa;

tuonne piili pinkastaa

raavahan ramuista[?J luista,
40 ihosta emottomass,

emoss omass ruumihessa.
Poiss on luita luitamass,

jäseniä jäätämäss!

Minä piss[änj yksiin] pist[oin],
45 sinä pistj ät] kaksi pist[oo]

minä pistfänj k[aksin]

— — yheksän.

Otan kirvehen Jesuksen,

miekan miehell ny väli,
5o jolla pieksän perkelettä,

musta rintasen murennan,

kamalan väen kavotan.

Jos kun ei minun käet käy,
käykäät Jumalan käet.
55 Jos kun ei minun käet käy,
sopikkaat Jumalan sormet,
käykäät Jumalan käet,
tääl tunnill', tääl hetkell'.

2666. Suistamo. Soini' n. 54. — 98.
Uuksu.

Nousepas, mies, merestä,1
Et ole kuollutta parempi,
Katonutta kaunehempi.

2667. Suistamo. Krohn n. 7692. —84.

Lytsy. Palaga Sotikainen, 51 v.
Kuuli Ignatan Hodarilta Kuikasta.

[Pistos — Iskes tulta, ilman ukko —
Manausta.]

Pistos.
Sie pistät yksin piston,
[Mie pistän kaksin piston j.n.e.
Sie pistät] yheksin, [piston,
Mie pistän] kymmenin [piston].
5 Mie saan satoi,
Tuppailen tuhansii,
Mie sitä voitan pistoksilla,
Mie siit saan sanoilla.
Iskes tulta, ilman ukko.
io Välähytäs, Väinämöinen,
Kolmella kokon sulalla,
Tätä päästöä päästäjessä,
Tätä voimoa voittajessa.
Lähe nyt, lempo, [lentämään},
15 Puna-suita puittamaan
Miu on käsin käytyöni,
Hengin huokajeltuoni.
Jos sie et sitä totelle,

2 reun. Raavasta. — 3 reun. ihmistä.

2666. x Paria riviväliä ylempänä on kk:ssa kirjoit.: Kuuman ve.

372

Taudit.

Sitte miulla pentu-koira,
20 Rakki rauan karvallinen,

Sivottu kujan perillä;

Nöista(!) noitien kiroja,

Puremaan ja jäytämään,

Etisellä ilmallani,
2ö Takasella puolellani.

Rikkejitä riipomaan.

Vastuksia voittamaan.

2668. Suistamo. Eur. H, n. 94. —45.
Loimola(?)

[Meren kahden kuohumille iso tam-
mi— Musta mies merestä — Marketta.]

Tuuli tuuli vuotta kolme
Sekä seitsemän kesyttä,
Merta kahta kuohutteli,
Lainetta rapahutteli.
5 Siilien kasvoi tasainen tammi
Meren kahden kuohumille,
Lainehen rapahumille:
01ov[ahko oksillehen],
Leviäh[kö lehvillehen],
io Päiv[än peitti oksillahan],
Kuun kaotti le[hvillähän],
Päivän peitti, kuun kaotti.

Etsittihin leikkojaista
Nykysessä nuorisossa,
15 Kansassa yleniässä;
Eipä löy'y sitä miestä,
Eikä ole sitä urosta,
Tässä nuoressa vä'essä.

Mies musta mferestä nousi],
20 Uro al[losta yleni],

V[ähän kuollutta parempi],
K[atonutta kaunehempi|,
Rauta suuna. rau[ta päänä],
R[aut;i] hattu [h.nt i< »ill.i ] .

•25 Rfauta] saap[pahat jalassa],

R[auta] rukk[aset käessä],

Teräskirvo [kainalossa].
Tuopa taisi tam[men kaata],

Satalat[van langetella]
30 Latvoin suu[rehen suvehen],

AinaTi1 pitkin pohjolahan.

Tuon pilkko p[ilastehiksi],

Leikko leh[milastusiksi],

Meren aitojen ajella,
35 M[eren] tyrskyn tyrjäellä.
Marketar, neito koria

Aina t[uo] rannalla asuvi,

A[ina] vyöttä völl[ehtivi];

Nuot kokosi lastuset,
40 N[uot] k[okosi] helmahansa,

Käänti käsivarrellehen,

Veipä seppolan pajahan,

Alle ahjon Il[marisen],

Häitten hiilien sekahan.
45 Seppo pajassa takovi,

Pajassa ovettomassa],

Ilman | ikkunattomassa] ,

Aivin on laittomassa;

Polvi on alusimena,
50 Peukalot on1 paljasina,

Housut on hohottimena,

Paiat on pantu palkeheksi.

2669. Suistamo. Eur. I, n. 8. —45.
Loimola.

Lähdin nurmen niitäntähän,
Meren rannan niit[äntähän],
Korttelien kokoantahan.
Min on niitin sen rakosin,
s Panin saalle saattoselle,
Tuhannelle tukkuselle.
Se on vanha V[äinämöinen]

2668. 1 Peukalot paljasina : P. *on* p.

Pistoksen synty. 2669—1671.

373

Ja ukko ylijumalfa],

Iski tulta ilman ukko,
10 Väl[ähytti Väinämöinen].

Tuli tuuli Tuuloksesta,

Ahava Annuksen m[aasta];

Viilinko Vitelen mfaasta],

Tunki heinäni tulehen,
15 Vihantani valkiahan.
Tuli tuhkia vähäinen.

Laitoin tuosta on poroa.1

Mistä vettä tuotanehen?

Vettä virrasta Jumalan,
20 Pyhän Jor[tanin joesta],

Pyhän vi[rran pyörtehestä]

Kultaisella kuppisella

Vaskisehen kattilahan

Päivän poi'an päätä pestä,
25 Silmiä [hyvän sikiön];

Selittele silmiäsi,

Longotteles luomiasi.

Kunne porot kaattanehen?

Koskehen kiven kolohon,
30 Kirjavan kiven sivulle,

Harmahan ha'on selälle;

Kivi on jäänyt kirjavaksi,

Ha 'on selkä harmahaksi.

2670. Suistamo. Eur. 1, n. 13. — 45.

Loimola.

Sisärest on sillan täysi,
Veikkoja veno punanen;
Lähti heinän niitäntähän,
Korttehen kokoantahan.
s Minpä niitti, senpä saattoi
Satasille saatt [oloille],
Tuhans[ille tukkusille].

Tuli ukko Tuuloksesta1,

Ahava Venähen maasta,
io Tunki hein[äset tulehen],

Vi [häntäni valkiahan].

Suvi tuuli heinät poltti;

Jäi on tuhkia vähäinen.
Mipä tuhkista tulevi?
15 Tuhkista poro t[ulevi]

Päi[vän poi'an päätä pestä],

Silm[iä hyvän sikiön].
Jääpi poroa vähäinen.

Kunne porot pantanevi?
20 Vienpä emolle etehen.

»Kunne porot kaattanevi?»
»Kirjavan kiven sivulle,

Ruskian ruokoisen tyville,

Kaunehen kaihlan sisähän.»
25 Tuolta taitaa tammi kasvaa

Ruskean ru[okoisen tyviltä],

01ov[ahko oksillehe],

Levi[ähkö lehvillehe],

Päi[vän peitti oksillah],
30 Kuun [kavotti lehvilläh];

Joka ok[salla omena],

Om[enassa kultapyörä],

Kultapyörässä käkönen].

Min p[yörä pyörähteleepi] ,
35 Sen käki kukahteleepi]

Kultasehen kupp [isehen] ,

Vaskifsehen vakkasehen],

Vaski leu[oille valuu],

Hopia huulille hyötyy.

2671. Suistamo. Eur. I, n. 22 & 25.
—45.
Loimola.

Oli meitä neljä neittä,
Ko[ko kolme morsianta]

2669. 1 yi. lipiä.

2670. 1 yi. aunuksen[!] puolessa.

374

Taudit.

Meren ran[nan niitännässä].
Min on niitin, [sen haravoin],

5 Pa[nin saoil saattosille]
Tuh[ansille tukkusille].

Tuli ukko Tuuloksesta]1,
Ah[ava Anuksen maasta],
Tunki [heinäset tulehen],

10 Vihjantani valkiahan].
Pohjatuuli heinät poltti,
Suvit[uuli] tuhkat kanto;
Jätti tuhkia vähäisen.
Otra!n tuhkia v[ähäisen]

is Poroani laitakseni.
Lain on poroa vähäisen
Päiv[än poian päätä pestä],
Si[lmiä hyvän sikiön].
Pesi pään [pellavaspioksi],

20 Kaglahan k[ananmuniksi].
Jääpi poroa vähäinen.
Vien net emollen etehen,
Itse virkan, noin sanoiksen:
»Kunne kuleteltanehen?»

25 Emo var[sin vastoavi]:
»Tuonne porot kaattanehen
Kiven kirjavan tyvenen
Ruo'on ruskian tyvehen.

Tuuloo tuuloo vuotta kolme,

30 Seuruu seits[emän keseä],
Merta kahta kuohutteli,
Lainetta rapautteli.
Tuohon kasvo saari kaunis
Kahen meren kuohumille,

35 Saarelle tasanen tammi,
Tammessa t[asaset oksat],
Jok[a oksassa omena],
Om[enassa kultapyörä],
Kultapyörässä käkönen];

2671. x kk:ssa pieni alkukirjain,
koelmassa eri runoksi (N:o 25), multa se

40 Min [käki kukahteleepi],
Kullan suustahan sulavi;
Sen käki knk[ahteleepi],
Vaski l[eu voilta valuupi].
Olovfahko oksillehen],

45 Lev[iähkö lehvillehen],
Päivän otti o[ksillahan],
Kuun [kavotti lehvillähän],
Päivän peitti, kuun k[avotti].
Etsitähän leikkajaista,

50 Tämän tammen kaatajaista.
Eipä liene lienekäänä
Nyky[sessä nuorisossa],
Kansassa y[lenevässä].
Mies [musta merestä nousi],

55 Uro [aallosta yleni],

V[ähän kuollutta parempi],
K[atonutta kaunihimpi],
R[auta suuna, rauta päänä],
R[auta hattu hartioilla],

60 R[auta rukkaset käessä]
Terä[skirves kainalossa];
Sillä tahtoi tam[men kaata],
Tas [alat van langetella]
L [at voin suurenen suvehen|

65 Poikin pu[olin pohjosehen].
Sen p[ilkkoi pilastehiksi],
L[eikkoi lehmi-lastusiksi]
M[eren aaltojen ajella],
Meren tyrjän2 tyrskä[ellä].

vo Marjatar, koria n[eito]3
Oli kovin tietäjänä,
Lastut helmahan kokosi,
Vei net seppolan [pajahan],
A[lle ahjon Ilmarisen],

75 Hi[itten hiilien sekahan].
Itse virk[koi], noin sanoiksen:

— 2 tuuli. — 3 Säkeet 70 — 85 merkitty ko-
on pidettävä erehdyksenä.

Pistoksen synty. 1671 — 2672.

375

»Mitä seppola tako vi,
Hiiden seppo hilkuttavi?»
»Seppo keiutta tak[ovi],

8o Eikä tyltsy, ei teräy,
Keio keskilaaullinen,
Musta4 putkesta puhu vi,
Kasi naukuu naaglan päässä,
Veri keiosen nenässä.»

85 Saa se keio valmeheksi.

2672. Suistamo. Basiliern. 180. — 84.

Loimola. Fedota Ondreinpoika Soti-
kainen.

[Heinän poltosta tuhkia — Iso
tammi — Omenatammi — Hirven
hiihto.]

Sisaresta on sillat täyet,
Veljestä on veno punane
Meren reunan niitännössy,
Korttehen kogoamassu1;
5 Minkä niitti, sen rugosi,
Pani on soalle soattosille,
Tuhansille tukkusille.

Tulo o tuuli Tuuloksessa,
Haaval!] Anuksen moassa,

io Tungos heinäni tulehe,
Vihantani valgeaha,
Suvi-tuuli heinän poltti,
Pohjoi-tuuli tukkat koato;
Jäi tukkia vähäsen.

i5 Otan tukkia vähäsen,
Poroa on laitakseni
Päivän on pojan peätä pestä,
Silmiä on hyvän sigiön.
Peses on peäsi2 pellospivokse,

20 Kaglas on kananmunikse!

Jäi on poroja vähäne;
Vien emolle etehe:
»Minne on porot koattanehe?»
Emo varsin vastajeli:

25 »Tuonne porot koattanee
Meren selvälle selälle,
Lagialle lainehelle,
Kiven kirjavan sivulle,
Ruuon ruskean tyvihe,

30 Annas on ahava ajeloo,
Kaksi merta3 kuohutteloo,
Lainetta rabavutteloo.»

Tuol on kasvo kaunis soari
Kahen meren kuohumille,

35 Lainehen rabavumille.
Soarella on tasanen tammi,
Tammessa on tasaset oksat,
Joga4 oksassa on omena,
Omenassa on kultapyörä,

40 Kultapyörässä on kägini;
Min pyörä pyörähtelööbi,
Sen kägi5 kukahteloobi,
Kullan suussa sulaa,
Vaski leuvoille valuubi

45 Vaskiseh on vakkaseh,
Kultasen on kuppiseh.

Jogos tammi tiell tuloobi?
Olovahk on oksilleh,
Leviähk on lehvilleh,

50 Päivän ottaa oksilleh,
Kuun kavottaa lehvilleh,
Päivän ottaa, kuun kaottaa.
Etjittihin on leikkojaista,
Tämän tammen koatajaista,

55 Eigö liene lienekänä
Nygysessä nuorisossa,

4 Musta|n| : M.

2672. 1 ko|k|oamassu : kogoamassu

|k|erta|a| : merta.. — 4 Jo|k|a : Joga.

2 on pellospivokse : o.
- 5 kägilnil : k.

apeasi* p. —

376

Taudit.

2673. Suistamo. Kemppainen n. 122 c.
Painettuna Savottaressa touko-
kuutta 1916.
Ala-Sarka 1. Pienisarka. Nikolai

Sahareinpoika Lytsy 1. Sotikainen. n.
80 v.

[Kun olen joutunut johonkin —
Neitoset heinän niitännässä.]

Laulelen minä poloinen,
kurjainen kujertelenkin,
kun olen joutunut johonkin,
kurja maita kulkemahan,
s raukka rannan kierräntähän.

Tuli kolme neit[s]chukaista,

lähti heinän niitäntään,

meren rannan ruuvontaan.1
2

2674. Suistamo. Salminen, V. n. 2622.
~%20.

Loimola. Matoi Plattonen.
Oisko meidä töine moirie,

Sisareksii sillan täys,
Velleksii veno punane,
Siit lähtisimmä heinän niidändöi.
5 Min niitän, sen rugoamma,
Pannaa savoill saattosill1.
Tuhansill tukkusill.

Tuli tuuli Tuulokses,
Ahava Aunuksen moas,
io Tuisku heinät tuleh.

2675. Suistamo. Krohn n. 7 '471. — 84.
Koitonselkä. Triihpoi Mämmi, 67 v.

Äijä on äitiä minulla,

6 Teräskirv|on on| : Teräskirvoni. — 7tahto|i] : t. — 8helmaha : h. — 9 keihjäs-
tä| : keihoifa. — 10 teräv|ä| : terävy.

2673. x ruuvontaan: rannan ruokojen keruuseen. — 2 Muistiinpanijan oman
maininnan mukaan (Savottaressa) jäi runon kokonaan kirjoittaminen tekemättä ajan
täpäryyden takia.

2674. x ruvolle pannaa.

Kansassa ylenij,

Kovan kosken laskijaista,

Virran vankan viiliäistä.

60 Mies musta meressä nousi,
Uros aallossa yleni,
Vähä kuollutta parembi,
Katonutta kaunehembi,
Rautasuina, rautapäinä,

65 Rautahattu hartijoilla,
Rautarukkaset käessä,
Teräskirvoni6 vyön tagana.
Sillä tahto7 tammen koatoa
Latvoin suurehe suveh,

vo Tyvin puolin pohjaseh,
Sen pilkkoi pilastehikse,
Leikkoi lehmislastusikse.

Marjatar, koria neito
Olibo kovin tietäjänä,

75 Lastut on helman8 kogosi,
Vei net seppolan pajaha,
Hiiten on hiilien segaha.
Itsebo virkki noin sanoiksi:
»Mitä seppo tagoobi?»

80 Seppo keihoita9 tagoobi,
Eig ole tyltsy eigä terävy10,
Keiho on keskilaavulline,
Mustan on butkista puhuubi,
Kasi riauguu riaglan peässä,

85 Veri keihäsen nenässä.
Lappalane, laiha poiga
Sygysyt lylyä vesti,
Kesät vuoli keihäsvartta.

[S;ik. 89—100 Hiiden hirven hiih-
dossa; ks. n. 866, VII:1, s. 679.1

Pistoksen synty. 2675.

377

Äijä on äititeltäviä,
Monta on muoria minulla,
Monta on muoriteltavia,
5 Sisareita on silta täysi,
Vellilöi puna venonen.
Lähin nurmen niitantoon,
Ruoko rannan riitte/uze;
Mimpo on niitin, sen kokosin,

io Panin sailla saattosilla,
Tuhansilla tukkusilla.

Tuli tuuli Tuuloksesta,
Ahava Anuksen maasta,
Vihlinki Venähen maasta,

is Tunki heinäni tuleen,
Vihantani valkijaan.

Tuli tuuli Pohjolasta,
Tuopa kanto tuhkat pois,
Jäipä on tuhkie Vähänen.

20 Mitä tuhkilla tiettänee?
Laajin on poroa Vähänen.
Mitä porolla tiettänee?
Päivän pojan päätä pestä,
Silmiä hyvän sikivön,

25 Pesin pään pelvoi pivoksi,
Kaglan kanan muniksi,
Muun rungan muiksi hyviksi.

Jäi on poroa Vähänen.
Minne porot kaattanee,

30 Kunne porot vietänee?
Selvällä meren selällä,
Lakiella lainehella,
Kirjavan kiven ty veliä,
Ruski-ruokosen tyvellä,

35 Halean hauvin hartijoilla,
Sileän siian selällä.

Tuohon siitä saari synty,
Saareen on tasanen tammi,
Olovahko oksiltaan,

40 Lehiähkö lehviltään.

Oksilleen päivän peitti,
Kulmilleen kuun kavotti.
Ei ole sitä urosta,
Nykösestä nuorisosta,

45 Kansas [ta] ylenijäs|tä].

Mies musta merestä nousi,
Vähän kuollutta parempi,
Katonutta kalvehempi,
Rauta suinen, rauta päinen,

50 Rauta hattu hartijoilla,
Teräs-vöillä vyötetty,
Teräskirves vyön takana.
Tuopa tahto tammen kaatoa,
Tasalat van langetella,

55 Poikin puolin Pohjosehen,
Latvoin suveen langetteli,
Tuo tahto tammen kaatoa,
Tasa latvan langetella,
Poikin puolin Pohjoseen,

60 Leikko lehmä lastusiksi,
Kisko Pärttylin pärettä,
Pirulaisen piilin vartta.

On pirulla kolme poikaa,
Yksi on rujo, toinen on rampa,

65 Kolmas on peri sokea,
Rujo piiliä pitää,
Rampa jousta jännittää,
On siellä peri sokie.
Ampu tuosta yhen piilin,

70 Ampu piilin pitkin ilmoa,
Ilman kaaret kat kieli,
Pirun piilin männessä,
Hävyläisen hännän jatko.
Työnti toisen nuojan(l)

75 Vuoreen teräksisehen,
Rautasehen kallivoon.
Tuolta vielä pmgasti,
Siivatan sivuilla{\) luilla,
Lipo raa vahan ramuilla luilla,

378

Taudit.

8o Tmeisten islomilla.

Ota piru piilisi ääreen!

Sie ammut pillillä, mie kahelia,

A sie kahelia, mie kolmella,

Sie savolla sihtoat,
85 Mie tuhansilla tuikkoanki,

Kuni ei kuulus kuuna päinä,

Sinä ilmoissa ikänä.
Päästä synti, päästä Luoja,

Päästä päällinen Jumala,
90 Päästä päivistä pahoista,

Tuosta ruoste ruumenesta!

2676. Suistamo. Krohn n. 7411 c.
—84.
Jalanvaara. Ossippa Saveljev, 80 v.

Oli meitä enne äijä,
Sisarie silta suuri,
Velleksie veno punanen,
Meren rannan niitannoissa,
5 Korttehen koko[a]nnoissa.
Min niitin, sen rakosin,
Panin saalle saattoselle,
Tuhannelle tukkuselle.

Tuli tuuli Turkin maasta,
io Ahava Anuksen maasta,
Pisti heinäni tulehen,
Vihantoni valkijal han | .
Tuosta tuhkija tuloopi,
Päätä pestä Päivän pojan,
15 Silmiä hyvän sikivön.

Minnes porot kaattanehe?
Kirjavan kiven sivulla.

Tuolta kasvo kaunis tammi,
Kaunis tammi tasa-latva.
20 Kuka tahto tammen kaatoa,
[Tahto tammen] langetella?

Mies musta merestä nousi,
Uro aallosta yleni,

Vähä kuollutta parempi,

25 Katonutta kaunehempi,
Rauta suinen, frauta]päinen,
[Rauta]-hattu hartijella,
[ Rauta] -kirvonen käjessä,
Vaski- varsi kirvehessä,

30 Tuopa tahto [tammen kaatoa,
Tahto tammen langetella].

2677. Suistamo. Relander, 0. n. 17.
—88.

Jalanvaara. Osippa Savinen.
[Sisaria silta suuri — Heinän tuh-
kista poroa — Päivän pojan päätä
pestä — Tammen kaato.]

Oli meitä ennen äiä,
Sisaria silta suuri,
Veljeksiä veno punanen
Meren rannan niitännässä,
5 Korttehen kokoannassa;
Minkä niitin, sen kokosin,
Panin soalle soattoselle,
Tuhannelle tukkuhulle.

Tuli tuuli Turkin moalta,
io Ahava Anuksen moalta,
Pisti heinäni tulehen,
Vihantani valgeahan.
Tuosta tuhkia tulevi
Peätä pestä päivän poijan,
is Silmii hyvän sikivön.

Minnes porot koattenehen?
Kirjavan kiven sivuhun.
Siellä kasvo kaunis tammi,
Tasa la dva
20 Kuka tahtoo tammen kaataa,
Tasaladvan langetella?

Mies musta merestä nousi,
Uros oalloista yleni,
Vähän on kuollutta parempi,

Pistoksen synty. 2677—2679.

379

25 Kavonmitta1 kaunihimpi,
Raudasuinen, raudapäinen,
Raudarukkaset käessä.

2678. Suistamo. Eur. 2, n. 23. — 45.
Muuanto. Shemeikka.
Tuuli tuuli 6 vuotta,
Seufrui seitsemän keseä];
Tuuli taitto tammen latvan
Tuonne lietyhyn merehen.
5 Tuosta tuonne saari kasvo,
Saarelle sali soria,
Salin luokse kaunis nurmi.

Oli siinä 4 neittä
Meren ran[nan niitännässä],
io Kortt[ehen kokoannassa] .
Min [on niitti, sen haravoi],
P[ani saalle saattoselle],
Tjuhannelle tukkuselle].
Tuli tuuli T[uuloksesta]\
15 A[hava Aunuksen maasta],
T[uo heinät tulella poltti].
Tuosta tuhkoa tulevi,
Lipiätä liukkenevi
Pest[ä päätä päivän poijan],
20 Sil[miä hyvän sikiön].

Kunne po[rot kaattanehen]?
* Harmahan haon sivulle*,
Kirj[avan kiven sivuhun],
*Ruo'on ruskian tyvehen*.
25 So[arukalle pikkuselle].

Tuosta tuonne tam[mi kasvo],
Kaunis tammi, tasalatva2,
01ov[ahko oksillehen],
Lev[iähkö lehvillehen.]
30 K[uun kaotti oksillaan],

Päi[vän peitti lehvillään].

Btsittihin, katsottihin,
Kuka taitaa tammen kaataa.
Mies [musta merestä nousi],

35 Vähän [kuollutta parempi],
Kadon [nutta kaunehempi],
Rautarukkaset käsissä],
R[autavyöhyt vyölle vyötty],
R[autakirves vyön takana];

40 Tuo on tai [taa tammen kaata]
Tuonne liet[ohon merehen].
Pilkk[oi sen pilastehiksi],
Lei[kkoi lehmilastusiksi],
Meren tyfrjän] työnnytellä,

45 M[eren] alt[ojen ajella].

2679. Suistamo. Relander, O. kons.

v. n. 54. —88.

Muuanto.

Oli ennen kolme neittä,
Koko kolme morseimia,
Lähtää heinän niitäntäh,
Korttehen koontah.
5 Minpä niitti, sen rukosi,
Pani saalle saattoselle,
Tuhannelle tukkoselle.

Tuli ukko Tuuloksesta,
Ahava Anuksen rimasta,
io Tunkipa heinäjän tulehen.

Tuoh kasvo tasanen tammi.
Ei ole tammen koad^jaista1
Nykyisessä nuorisossa,
Kansassa kohoniassa.
15 Mies musta merestä nousi,
Rauta hattu hartioilla,

>> kindaset käessä.

2677. 1 ka|d|onnutta : kadonnutta.

2678. x kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Tekstissä seuraa väliin lisättynä T.

2679. x koad|a|jaista : koad^jaista.

380

Taudit.

[Rauta] paioissa on parempi,
Luuttebissa mies lujempi,
20 Teräsvöissä tehtosempi.

Löydypä tammen koadajainen:
Leikko lehmi lastusiksi,
Pilkko on pilikkehiksi.2

2680. Suistamo. Härkönen, I. n. 347.
—00.

Muuanto. Mihail Nikitin Joro, 32 v,
Oppinut laulunsa »Omi-djiädjöltään*
(sedältään Omi Saveljovalta).

Tuliba tuuli Tuulio ksesta,
Ahava Anuksen muassa,
Tungibo lieinäset tulehe,
Polttibo lieinäset poroksi.
5 Job' on tuuli tuhkat viennyt,
Pohjoni porot kando;
Vie1 tuoh jäi poruo vähäini.

Minnes tuhkat pandanoo? —
Tuhkat keitetää poroksi.
io Midäs porol pestänöö? —
Paimoipojan piädä pestä,
Silmiä hyvän sigivön.

Pesebä piä pelvoipivoksi,
Kaulani kananmuniksi!
15 Vie tuoh jäi poruo vähäini.
Minnes porot kuattanoh? —
Kirjavan kiven sivulla,
Suuren hauvin hartijoilla.

2681. Soanlahti. Eur. G, n. 357.-46.

Nousi mies musta merestä1,

Kulta kirvosen keralla,
Pää kulta, terä hopia,

Varsi vaskesta välähy;
s Tuop on taisi tammen k[aata],

2682. Soanlahti. Kemppainen n. 7.
— 22A14.

Prolanvaara. Ondrei Onoila.
[Iso tammi — Omenatammi —
Hirven hiihto. 1

Metsän loitsu1.

Sisaresta sillat täyet,
veljestä veno punanen,
lähti heinän lua'intahan,
meren rannan souantahan.
5 Min niitteä, sen rukoopi,
panoo tuhansille tukkusille,
saoille on suattosille.

Tuli tuuli Tuuloksesta,
ahava Anuksen muasta,
io tunki heinäni tulehen,
vihannoni valkeahan;
suvituuli heinän poltti,
poh janen vei poro-vähäsen.

Jäi vie tuohon tuhkii vähän
[ is Päivänpoian piätä pestä,
silmii on hyvän sikiön.
Pesi pian pellavapioksi,
kaglasen kananmunaksi.

Jäi tuohon poro-vähänen.
20 Minne noita pantanoopi,
kunne noita kuattanoopi?
»Vien nuo emolle etenen.»
Vei nuo emolle etehen.

Emo varsin vastaeli:
25 »Vie meren selvälle selälle,
lakealle lainehelle,

2 runon reun.: Shemeikkäisiä.

2680. 1 = vielä.

2681. * jpikku|mies *musta* merestä : m. m. in.

2682. > r. (virsi).

Pistoksen synty. 2682 — 2683.

381

kahen meren kuohuville,

kirjavan kiven sivulle,

pikkuselle suarukalle,
30 ruskiin ruoho sen tyvenen.»
Suaress' oli tasanen tammi,

tammessa tasa set oksat,

joka oksalla omena,

joka lehess' pyöröi pyörii,
35 joka oksalla käkönen.

Min pyöröi pyörähtelöö,

sen käki kukahteloo,

kultasessa kuppisessa,

vaskisessa vakkasessa.
40 Jopa tammi tielle suapi,

olevahko oksillehe,

leveähkö lehtillehe,

päivän otti oksillahe

kuun kavotti lehtillähe.
45 Jopa tammi tielle suapi.

Ei ole tammen kuatajoa,

tasalatvan langettajoa:

kaikk' on kansa kasvajassa,

urohot ylenijässä.
50 Mies musta merestä nousi,

uro aallosta yleni,

kuollutta vähän parembi,

katonutta kaunehembi,

rauta suina, rauta päinä,
55 rautarukkaset käessä,

rauta vyö on vyölle vyötty,

teräskirves vyön on alla,

rautahattu hartioilla.

Tuohan se taitoa tammen kuata,
60 tasalatvan langetella.

Tammen2 kuatoi latvoin suureh

suveh,

tyvin puolin pohjasehen,

pilkkoo hän pilikkehiksi,

leikkoo lehmilastusiksi.

65 Marketta on, eukko tietäjä,
poimii lastut helmahansa,
vie nuo on sepän pajahan.
»Mitä sepponen takoobi?»
Seppä keijotta3 takoobi.

70 Keijo ei ole tyltsä, ei terävä,
keijo on keskiluavullinen,
mustan putkesta puhuttu4.

[Säk. 74 — 86, ks. Hiiden hirven hiih-
to, n. 864; VII:1, s. 678.]

2683. Soanlahti. Kemppainen n.
110 e. —15.
Prolanvaara. Ondrei Onoila.

Repeytyneessä lehdessä 78 säettä
runoa, josta, vaikkakin säkeet 9 — 78
esiintyvät vajanaisina, voi huomata,
että se säe säkeeltä on aivan sama
kuin juuri edelläoleva runo. Epäile-
mättä on tämä siis Ondrei Onoilan sa-
nelema. Säkeitä 2—8, 18—18, 20—28,
31—39, 46—51, 54—55. 62—67, 70—72
ja 74 — 76 ei ole katsottu tarpeellisiksi
tähän ottaa, koska ne täydennettyinä
vastaisivat juuri edellisen runon sa-
moja säkeitä.

Metsän loitsu.

Sisaresta sillat täyet
ahava Anuksen ma[asta],

*Jäi tuoho poro [-vähänen]:

*pikkus[elle suarukalle]*,
30 ruske[an ruohosen tyvenen].

40 [Jopa] tammi tiell tuloopi:
[olevah]ko on oksillehe,

kk:ssa pieni alkukirjain.

r. (keijo = keihäs). — 4 r. (= hyväteräinen).

382

Taudit.

fleviä]hkö lehtillehe,
[päivä]n ottaa oksillehe,
[k]uun kavottaa lehtillehe.
45 [Johan]bo se tammi tielle tuloo .

|kuollu]tt' on vähän parempi,
|katonu]tt' on kaunehempi,

[rauta vy]ö on vyötty vyöllä,
[teräskirv]es vyön alla,
[rautaha]ttu hartioilla.
[Tuohan] se taitaa tammen kuata,
60 [tasalajtvan langetella.

] Tammen] kuatoi latvoin suu-
ren s[uveh],

[Mitä Sepponen] takoopi?
[Seppo keijutta] takoopi,

[Lappalainen, laiha m]ies

78 [perä-Pohjan potkintajhan.

2684. Soanlahli. Kemppainen. Savo-
tarn. 15. — 14.
Prolanvaara. Ondrei Onoila.

Osaantaloitsu.

Pohjan eukko irvahammas
perin tuulehen lepäsi.
Teki tuuli tiineheksi,
ahava kohulliseksi
5 yhessä syksy-yössä.
Kantoipa kohtua kovoa,
kantoi kuuta kaksi, kolme,
kuuta puolen kymmenettä.
Ji ipa hänen kiinnitti kipuihin,
io vaivoihin on vaivutteli.
Puhui Jiesus taivosesta:

»Mene, portto, poikimahan,

kosken korvahan kovahan,

kosken on tulisen kosken!»
15 Meni portto poikimahan

kosken korvahan kovahan,

kosken on tulisen kosken.

Teki tuonne poikasia,

laati lapsia yheksän.
20 Etsi1 pappia niiniä panemaan,

luettelemaan lukkaria.

Ei löytänyt pappia nimiä pane-
maan,

luettelemaan lukkaria.
Puhui Jiesus taivosesta:
25 »Paneite itse papiksi,

Luetteleite lukkariksi!»
Paneitsi itse, paha, papiksi,

luetteleitsi lukkariksi:

kenen miksi keinotteli,
30 kolme on nimittä jätti.

Nimet niillekin kyhäsi:

yhell' rujon, toiselT ramman,

kolmannelF verisokian.

Rujo jousta jouvuttelee,
35 rampa vasama[i]sta vaivuttelee,

verisokia ampuu:

ampuu kerran pilvilöihin,

toisen kaihon kolohon,

kolmannen on raavahasen.
40 Miksis ammuit raavahasen,

Luojan luomahan lihahan?

Ota, kehno, keijähäs,

pirun poika, pistoksesi

Katkon kehnon keijähät,
45 pirun poian pistokset.

Eräs Iivana Kuokka, Suistamon
pitäjän Jalovaaran kylästä, haki hä-
■täyksissään äskettäin Andreita leh-

2684. * Alkuper. p iin ut teessä (Savottaressa) pieni alkukirjain.

Pistoksen synty. 2684—2686.

383

määnsä parantamaan ja Andrei oli
lehmän »päästänyt» yllä olevalla loit-
sulla. Mikä lienee sitten lehmän paran-
tanut, mutta parani se. Ehkä Andrei
antoi jotain rohtoa. Maksua ei Andrei
ottanut. Astiaan pani Andrei suolaa
ja vettä ja rupesi sitten puukolla
seosta hämmentämään loitsien astiaan
ja siihen vähä väliä sylkäisten. Andrei
luki loitsun kolme kertaa peräkkäin ja
kun tuli säkeihin »katkon kehnon keijä-
hät, pirun poian pistokset», katkoi
hän hylky vanteita parannettavan leh-
män selän yläpuolella. Lehmä oli
sairastunut »ammutaan», ei jaksanut
olla yläällä j.n.e. Andrei sanoi, että
jos rapamahan on ampunut, jonka
tietää siitä, että rapa tulee elukan sie-
raimiin, ei mikään elukkaa voi pelas-
taa, vaan se kuolee.

2685. Korpiselkä. Eur. G, n. 335.
—46.

Eip oo tässä nuorisossa
Eikä t[ässä] vanhusassa
E [ikä] vasta kasvavassa,
Joka taisi tammen kaata.

2686. Korpiselkä. Ahlqvist B, n. 259.
—46.

Hoilola.

Oli meitä ennen äiän,
sisaria1 silta suuri,
veikkoja veno punanen
meren rannan niitännässä,
5 korttehen kokoannassa;
minkä niitin, sen rakosin,
panin saalle saapraselle(?),
tuhansille tukkupäille.
Tuli2 tuuli Tuuloksesta3.

io ahavainen alta ilman,

tunki heinäni tulehen,

vihantani valkiahan;

siitä tuhkia tulevi

pestä päätä Päivän poian,
15 silmiä hyvän sikiön.

Minne poro kaattanehen,

merellenkö vai selälle? —

Meren selvälle selälle,

kirjavan kiven sivulle.
20 Tuohon kasvoi kaunis tammi,

tammella tasaset oksat,

joka oksalla etc.

(niinkun Kantelettaressa).
2687. Korpiselkä? Polen n. 8. — 47.

Ammukset.

Oli ennen neittä neljä,
Koko kolme morsianta
Meren rannan niitännässä,
Korteheinän kokounnassa.
5 Minkä niitti, sen kokosi,
Pani aina pieleksehen,
Satasille saprasille,
Tuhansille tikkusille.
Tuli turja Lappalainen,
io Pisti heinäni tulehen,
Vihantoni valkehesen.
Noista puuttuvi poroa,
Lipiätä liuahtavi
Pestä päätä päivän pojan,
15 Silmiä tyven urohon.

Kunne tuhkat kaatanehe,
Poron pohja pantanehe?
Tuonne tuo tulevi panna
Meren kahden liettehelle.

2686. 1 sisar|ut| : sisarta.
3 kk:ssa pieni alkukirjain.

2 Säkeissä 9, 16, 18, 20 on pieni alkukirjain. —

384

Taudit.

20 Tuohon kasvoi suuri tammi,
Yleni nratamo1 raita,
Päivän peitti latvallansa,
Oksillansa kuun kehitti.
Etsittihin tuota miestä,

25 Etsittihin maiten päältä,
Hajettihin taivosesta2,
Vaan ei löytty tuota miestä,
Jok' olis taina tammen kuata,
Hakata ruutimo raijan,

30 Satalatvan langettoa.

Mies musta merestä nousi,
Vähän oil kuokitta2 parempi,
Katonutta kaunihimpi,
Kirves oil hioittu olalla,

35 Vaski varsi kirvehessä.

Tuop1 on taisi tammen kaata,
Satalatvan langettavi,
Latvan lietohen merehen;
Tuon pilkko pirakkehiksi,

40 Leikko lehmi lastu [sijksi.
Mikä lastuja pirahti,
Se merehen meetteli | ? | .
Meren altohin ajella,
Meri tyrskyn työnetellä.

45 Ajo niemosen nenähän,
Jos' oli tuo paha pakana,
Ikuinen pahan tekiä;
Poika nuolia tekevi,
Vanuavi vasaman päitä.

50 Nuolipäitä nuljuttavi:
Saip' on nuolet valmihiksi,
Vasamat vanunnehiksi,
Nuo poika sulettelevi
Pääskyn pienillä sulilla.

55 Varpusen vipusimilla8,
Hyvän linnun höyhenillä.

Saip on nuolet2 valmihiksi;

Ampu ensin nuoliansa

Ylähäksi päänsä pääle,
60 Sinisehen taivasehen,

Ampu toisen nuolistansa

Merehen pohjattomahan,

Ampu kolmannen perästä

Rautasehen kalliohon,
65 Vuorelejn teräksisehen;

Kilposi kivestä nuoli,

Kalpasihi kalliosta

Iholle elävän raavan,

Raavas raukan ru[u]m[i]isehen,
70 Karvahan kavon tekemän.
Nouse4 pois makoamasta,

Hereä uneksimasta

Kovan onnen vuotehella,

Pehuilta pahan pakanan!
75 Seiso silvalla sialla,

Ole onnen vuotehilla.

Asu armossa Jumalan,

Minun suuni suli[n] puheltuani.

Hengen huokaeltuani,
»o Käsin päällä käytyäni.

Mielen avaittuani!
En puhu omalla suula,

Puhun suula puhtahalla.

Herran hengellä hyvällä,
85 Läikyttelen lämpösellä.

Vaikutan vanantehillä;

Niin lämmin minun sanani.

Kun on lyöty5 saunan löyly,

Viskottu vilu vetonen
90 Läpi kuumista kivistä,

Kivistä kivuttomista.
Kuuhun sanoin sanani.

Saakohot sanat Jumalan:

2687. • muutama
millä. — ■ 4 kk:ssa: nou-i.

ruutamo. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa: vipusi-
- ' Lyöty ;iämmin| saunan : 1. s.

Pistoksen synty. 2687— 26<i0.

385

[Kuuhun] käyköhöt käteni,
95 Käyköhöt käet Jumalan,
Kuuhun henki höyrytkään,
Höyrytköön Herran hengi,
Kuuluin sormeni sopivi,
Sovitkohon Luojan6 sormet!

2688. Korpiselkä. Poletin. 202. —47.
[Heinän tuhkista iso tammi — Pilvi-

lampi.]

Oli meitä neljä neittä.

Oli meitä neljä neittä,
Kok<> kolme morsianta,
Mentiin heinän niitäntähän,
Kortetien koko[a]ntahan;
5 Minkä niitin, sen rakosin,
Panin sa'alle saatosille,
Tuhansille tukkusille.

Tuli tuuli Tuuloksesta1,
Ahava Aunuksen maalta,
io Vihinki läpi ViheUenH]1;
Tunki heinäni tulehen,
Vihantoni valkiahan.
Jätti tuhkia vähäsen
Päivän pojan päätä pestä,
15 Silmiä hyvän sikiän.

Kunne porot kaa[t]tanehen?
Kirjavan kiven tyvelle.

[Loppu-osa Pilvilammen runoa; ks.
Muita kertovaisia runoja, n. 1342.]

2689. Korpis. Krohn n. 7081. —84.
Stepa Kokkonen, 56 v.

Oli meitä neljä neittä
Meren rannal niittämässä,
Kortehes kokojannassa.

Min on niitin, sen rakosin,
s Panin on sa'alle saattoselle,
Tulia unelle tukkuselle.

Tulipa tuuli Tuuloksesta,
Ahava Anuksen maasta,
Tunkipa heinäni tulehen.

io Jäipä on vähäsen tuhkie.
Mie tein tinasta porosen,
KxUsermoita kopran täyven.
Kunnepa nämä kaattanooko?
Kirjavan kiven sivulle.

is Tuohon kasvaa kaunis tammi,
Tammeir on tasaset oksat,
Joka oksallen omena,
Omenair on kulta-pyörät,
| Kultapyörällä! käkönen.

20 Min [käki] kukahtaapi,
Sen on pyörä pyörähtääpi,
Kultaseen on kuppisehen,
Vaskiseen on vakkasehen,
Sormen sovittavalla n.

25 Peikalon mahuttavahan.

Toisin:

Min käkönen kukahtelee,
Kulta suusta kuplahuu,
Vaski leuvoilta valuu.

2690. Korpiselkä. Härkönen, I. n.

165. —00.

Kirkonkylä. Tatjana Feodorovna
Karhapäinen, 65 v. Oppinut oman
kylän vanhoilta ihmisiltä.

Läksin heinän niitändähe.
Panin sualle suattoselle,
Tuhannelle tukkuselle. —

Tuli tuuli Tuulloksesta,

2687. 6 kk:ssa pieni alkukirjain.

2688. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2690. l kk:ssa säkeet järjestyksessä 1, 4 — 6, 2—3.

25

386

Taudit.

5 Ahava Anuksen oraasta,
Tungi heinäset tulehe.

2691. Korpi selkä. Basilier n. 127.
—81.

Mysysvaara. Pedri Shemeikka.
[Iso tammi — Omenatammi.]

Iso tammi.

Oli ennen nelTä neitii.
Kogo kolme morsientu,
Lähti heinän niitäntähe.
Mink' on niitin, sen rugosin,
5 Panin soalle soattoselle,
Tuhansille tukknsille.

Tuli tuuli Tuuloksesta,
Ahava Aunuksen moasta,
Tunki heinät on tulehe.

io Jäi tuohon tuhkia vähäse;
Tuhkat loaimmo porokse
Päivän poian peätä pestä,
Silmiä hyvän sigiön.
Jäi tuohon poroja vähäse.

is Kunne nuo porot panemmo?
Porot kirjavan kiven tyvehe.

Kasvo tuohon tammi kaunis,
Tuoln m on tasaset oksat,
Jog' on oksalla omena*,

20 Omenall on kultapyörä,
Kultapyörälle kägöne.
Miu on pyörä pyörähtelöö,
Sen on kägöni kukahteloo,
Vask' on leuvoista valuubi,

25 Kulta suusta [kumpahuubi]
Vaskisen on vakkasen,
Kultaseh on kuppiseh,
Sormien peäh[!] sovittavooh,
Peikalon mahuttavuuh.1

2692. Korpisella. Krohn n. 7256.
—84.
Mysysvaara. Pedri Shemeikka, 67 v.

Olipa ennen neliä neittä,
Koko kolme morsianta;
Lähti heinän niitäntähän,
Korttelien kokoan tohe.
.-> Minpä on niitti, sen rakosin,
Panin on sa'alle saattoselle,
Tuhannelle tukkuselle.

Tuli tuuli Tuuloksesta,
Ahava Anuksen maasta,
io Tunki heinäni tulehen,
Veilon heinäni vetelien.

m

Jäi tuohon J;uhk!e vähäsen.

Kunne nuo on tuhkat pannaan?

Tuhkat laajinima poroksi,
15 Päivän pojan päätä pestä,

Silmiä hyvän sikivön.
Jäipä tuohon portto Vähänen.

Kunne nuo on porot pannaan?

Porot kaanima kirjavan kiven

sivulla.
20 Kasvoi tuohon tammi kaunis,

Tammessa on oksat tasaset,

Joka oksall' on omena,

Omenall' on kultapyöry,

Kultapyörällä käkönen;
ss Minpä on pyöry pyörähtääpi,

Sen käkö kukahteloopi,

Vaski leuvoist' on valuupi,

Kulta suusta kumpahuupi,

Vaskiseh on vakkasehen,
30 Kultaseh on kuppisehen,

Sormen pään sovittavahan,

Peigalon ma luit ta vahan.

2691.

(»Vakkaseh niin suureh valuubi»).

Pistoksen synty. 2693 — 26v»5.

387

2693. Korpisclkä. Härkönen, I. n.
729. —06.

Tolvajärvi. Pedri Kassunen (Vorna-
nen), 83 v.; oppinut taitonsa isältään,
Iivana Kasoanov Vornaselta.

Osausloitsu.

Puhun suulla puhtahalla,

Herran hengellä hyvällä,

läikyttelen lämpimällä,

tuikuttelen turvasella .
5 Kuin käynöö minun käteni,

käykähä Jumalan käjet;

kuin suanoo minun sanani,

suakaha Jumalan sanat,

miun henki höyrykkähä,
io Herran henki höyrykkähä!
Lohetar on, vaimo kaunis,

selin tuulehe magasi,

köhin päivän koittioho;

teki tuuli tiineheksi,
15 ahava kohulliseksi.

Kannoit kohtua kevyttä[!|,

vatshan täyttä vaikiata,

kannoit kuuta kaksi, kolme,

ympäri yheksän vuotta.
20 Synty tuosta on kohusta

yheksän on poikalasta;

synnyttelit, luaittelit.

etshit lapsen ristijätä;

etshi vuotta kaksi, kolme,
25 ympäri yheksän vuotta.

Virkki vanhin juuttahista:

»Itshe lapsesi nimeä,

kuka riisiksi rivua,

kuka ruaniksi rakenna,
30 kuka vatshan viäntehiksi,

kuka paina paisioiksi,

kuka ähkyksi aseta,

kuka pistä pistoksiksi

kuka verisogiaksi.»

35 Verisogia jousta jännittääpi,
tahtoi taivoseh ambuo,
pilven pikkusen nenänä.
Siell' ois rauvaista väkeä,
ijän kaiken istunutta,

40 niillä hiijet himmastuisi,
muan katehet kammastuisi
syömästä, kaluamasta,
puita lempo puremasta.
Tuonne mie sinun panen,

45 tuonne mie sinun manoan:
kahen kallivon ragoho,
kolmen kiven kongervoho,
kust' et piäse kuuna piänä,
sinä ilmosna igänä.

50 Siell' on muutki murhamiehet,
iguset pahantekijät,
sinne mie sinun panen ja
sinne mie sinun manoan.

2694. Korpisetko.. Härkönen, I. n.

302. —00.

Vieksinki. Mihail Timofeijev Vor-
nanen, 60 v.

[Sisareksie sillat täy vet — Tammella
tasaset oksat.]

Sisareksie sillat täyvet,
Vrljeksie venopunaset.

Tammeir on tasaset oks;it:
Olevahk' on oksillehe,
5 Leviähkö lehvillehe.

2695. Korpis. Belander, O. n. 111.-88.
Ägläjärvi. Anni Ivanovna Vor-
nanen.

Oli meitä neljä neittä,

388

Taudit.

Koko kolme morsianta,

silta täysi.

Vel.i ■ lo punanen.

5 Lähdietäh heinän niitäntäh,

Korttehen kokuantah;

Minkä niitän, sen rukoan,

Panen saalle aoattoselle,

Tuhansille tukiaisille.1
10 Tuli tuuli Tuuloksesta,

A ha vainen Anuksesta,

Tunki heinäni tuleh.
Jäi tuohon tuhkii vähän,

Va1 sykkäinen, hutsukkainen,
15 Kuterainen kobran täysi.

Kunne nuo tuhkat pannan?

Tuhkat poroks pannah

Kirjavan kivun sivuille.
Tuohon kasvi i kaunis tammi,
20 Kasvo ta nimi tasalatva,

Joka olovahk on oksilleh,

Leviähk on lehvilleh,

Joka oksal on omena,

Omenas on kuldapyörä,
25 Kuldapyöräs on kägöne;

Min kägöne kukahtaa2,

Sen pyörä pyörähtää,

Kuhia suussa kubhTitii.

Kuldaseh kuppiseh,
30 Vaski hai voilta valuvi

Vaskiseh vakkaseh.

2696. Korpiselkä. Bor. III A, s. 328,

— 3% 97.

Ägläjärvi. Mönttisen talon (vanha)
emäntä, Miinasen Fedoran (Möntti-
sie) vainio, Tolvajärvessä synt.

*01i meidä neliä rieitta1,

Kogo kolme morzinoinda*2,

Sizarest on sillan täyzi,

Vellest on veno3 punani,
5 Lähtöu4 heinän niitändöihe,

Korttehen koguvandahe5;

Mingä niittäy6. sen rugozi7.

Panoo8 soalla soattozella9,

Tuhannella tukkuzella.
io Tuli tuuli Tulloksessa10.

Ahava iii Anuksen muassa.

Tungi heinäni tulehe.

Jäi tuohon tuhkie vähäriV11.

Vätsykkäirie12 hutsukkairie13,
io Kuzeraine14 kobran täyzi.

Kunne15 nuot16 tuhkat pan-
nah?17

Tillikat poroks loa^talia18

Päivän poian peädä pessä,

Hyvän sigivön silmiäh.
20 *Jäi tuoho porno vähäne.*

Kunne porot pandanehe?18

Kirjavan kiven20 sivuilla21,

Jäi sih22 puinti vähäni.

Väts[ykkäineJ, huts[ukkairie],

2695. ] Tullanneille tukkus|e|lle : Tuhansille tukkusille. — 2 kukahta|noo| :
kukahtaa.

2696. ] oei|duo ; neitta. — 2 morzi|anda| : morzinoinda. — 3 Vellest veno : V.
*on* v. — 4 yi. [Läht]i. — 5 kogu|o|ndahe : koguvandahe. — 6 yi. [niitt]i. —

uou : rugozi. — 8yl. [Pan]i. — 9 soajprajzella : soaz/ozella. — 10 Tuuloksessa :
Tufloksessa; -11- alleviivattu. — u vähähji] : vähäne. — 12 Vätsykkäh|i| : Vätsykkäme.
— 13 hutsukkain|i| : hutsukkaine. — 14 kk.ssa: »Kuzeraine». — YI. embä tiia miheän on.
— " -e alleviivattu. — 16 nuo : nuo?. — 17 yi. [panjdaneh. — 18 loaitaha : loaryUaha;
loppu a alleviivattu. — 19 Kunne [nuot| porot panjna| : K. p. pandanehe. — 20 kiv|i| :
kive/i. — -1 sivulla : sivuilla. — 22si|i|h : s.

Pistoksen synty. 2696—2698.

389

25 Kuz[eraine kobran täyzi].
Sih kazvaa23 kaunis tammi,
Kazvo tammi tazaladva24,
Olovahk on oksillehe25,
*Leviähkö on lehvilleni1*28,

30 Knnn kavotti27 oksillah,
Päivän peitti38 lehvilläli.
Joga oksall on omeno20,
Omenass on kuldapyörö30,
Kulda pyöräll31 on kägöni;

35 Min on pyörö32 pyörähtääbi,
Sen kägöne33 kukahtaab,
Kulda suussa kublehtiibi
*Kuldazeh on kuppizehe*,
Vaski leuvoissa valnubi

40 Vaskiseh mi vakkazehe.

2697. Korpiselkä. Härkönen, I. n. 221.
00.
Ägläjärvi. Anni Ii vanan tytär Vor-
nanen, 83 v. Kotoisin Tolvajärveltä.
Oppinut laulunsa »tuatoltaan» Iivana
Kasoanov Vornaselta.

[Heinän niitto — Tuhkista iso tam-
mi — Kultapyörätammi.J

Oli meillä neljä neittä.
Kogo kolme morsijanda,
Sisareksie on silda täysi,
Veljeksie venopnnane.
s Läntin heinän niitäntähe,
Korttelien ko gua ndahe;
Min on niitin, sen rngosin,
Panin siialle suattoselle,
Tuhandelle tukkiiselle.

io Tuli tuuli Tuulio ksesta,

Ahavaine alda ilman,

Tungi heinäset tulehe.
Jäi tuoli tuhkija vähäine,

Väl shykkäine, hutshukkaine,
15 Kutsheraista kobran täysi.

Kunne nuo tuhat pannah?
Päivän poijan piädä pestä.

Hyvän sigivön silmie.
Jäi tuoli tuhkija vähäine.
20 Vatshykkäine, hutshukkaine,

Kutsheraista kobran täysi.

Kunne nuo tuhat pannah?
Kirjavan kiven sivuile,

Suuren hauvin haltijoilla.
25 Sihpö on kasvo kaunis tammi,

Kasvo tammen tasalatva,

Olovahko oksilleh,

Leviähkö lehvilleh,

Joga oksassa omena,
30 Omenass' on kuldapyörö,

Kuldapyöröss' on kägöne.

Min kägi kukahteloobi,

Sen pyörö pyörähtääbi;

Kulda suis kublehtiibi
35 Kuldasehe kuppisehe,

Vaski leu voilla valuu bi

Vaskiselle vakkasehe.

2698. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
31. —08.
Ägläjärvi.

Pesulaulu.

Niitin päivän, niitin toisen,

23 yi. [kazv]oi. — 24 Numeroilla näyttää sanojen järjestystä säkeessä tahdotun
muuttaa seur.: Tazaladva kazvo tammi. — 25 oksill[a|he : oksillehe. — 26 leh villi ä|he :
lehvillehe; ss:n alkup. järj. == 32—34,28—31; muutettu numeroilla. — 27 kavott|aa| :
kavotU. — 28 peitt|ää| : peitti. — 29 omen|a| : omeno. — 30kuldapyör|ä| : kuldapyörö.
— 31 pyör|ällj : pyöröss. — 32 Min pyör|ä| : M. *on* pyörö. — 33 kägö : kägöjie.

390

Taudit.

niitin kohta kolmannen,
sainpa siellä sata. soattoo,
tuhansia tukkosia.
5 Tuli1 tuuli Tuuloksesta1,
ahava Anuksen nioasta,
tunki heinäni tulehen,
koko'oni valkiahan:
eipä siellä muuta jiänny
10 kuin pikku valkosii tuhkii;
paninp on ne porokseni,
päiv' on poijan piätä pessä,
hyvän sikiön silmiä.

2699. Korpiselkä. Polschtareff n. 22.
—97.

Honkahuulita. Michael Vornanen
Nemsa, 68 v.

Kalatus virsi.

Nukko, lankot, laulamahan,
Heimokset heläjämähä!
Kuka virttä soittelemana?
Laulamina pielekset pihoilla,

s Tammet keski tanterilla.

Kasvo tuohon kaunis tammi.
Ei joo tuone tammen kuatajaista,
Tasa1 latvan langettamasta.
Nousoo mies musta merestä,

io Uro uallon sisältä,

Rauta päinen, rauta suinen,
Rauta hattu hartijoilla.
Tuopa kohta tammen kuataa,
Tasa langan[!J langettaa,

is Leikkoo lehmy lastuloiksi.

2700. Suojärvi. Eur. H, n. 48. —45.

[Pahan poikien ammunta — Ma-
nausta.]

2698. J kk:ssa pieni alkukirjain.

Ampu sanat.

Kolme poikoa pahalla:

Yks on ruho, tofinen rampa],

Kolmans on veriso[kea].

Ruho piiliä tekevi,

5 Rampa jousta jännittää,

Ampu vi veriso [kea] .

Ampu yhden nuoliahan

Päänsä p[äälle taivosehen], —

Tahto taivonen haleta;
io Ampu toisfen nuoliahan]

Selvälle meren s[elälle];

Ampu kolm[annen nuoliahan]

Vuorehen teräksisehen.

Rautasehen kalliohon;
is Kiipesi kivestä nuoli,

Kalpastihen kalliosta

Ihohon elävän raukan,

Karvahan emon [kapehen],

Emän [tuoman ruumihisen].
•äo Tuonnepa f sinun manoan]:

Pimeäsen Pohjosehen,

Tarkkahan Tapiollahan].

Tuonnepa [sinun manoan]:

Maille ristim [ättömille],
25 Paikoille papittomalle].

Kuss ei kuulta, aurinkoa |.

Päiveä iässä [nähty] .

Kivutar etc.

2701 . Suojärvi. Eur. G, n. 622. —46.

Jäipä tuhkia vähäsen
Päivän poi'an p[äätä] p[estä]

Vielä jäi vähän poroa.
Kunne porot kaattaneh?
5 Kirjavan k[iven] s[ivuhun].

2699. ] Ss:ssä8, 11, 13, 15 on pieni alkukirjain.

Pistoksen synty. 2702—2705.

391

2702. Suo järvi? Erkko n. 20. —95.
Näsärinvaara?

Jaoksipa kolme joiitta1.

Viisi virrasta vilvetti:

Jok' oli toinen mettoi.

Kolmas on koski tulinen.
5 Kesell on minun kotini,

Kalien puolen kartanoni.
Kosen korvall tuli tammi,

Tuli tammi, tasalatva.
Tuli poika Pohjolassa,
io Lappi päivän laskennosta,

Pystyn peukalon pitimen,

Härän korkeuissa,

Kultakirve on vyön2 takana,

Vaskivarsi kirvehessä.
is Tuopa tahtoi tammen leikkua,

Ta salat van langetella

Latvoin suurenen suveen,

Tyvin pitkin pohjoseen,

Leikko lehmis lastusiksi,
20 Pilkko pieniksi paloiksi.

2703. Suojärvi. Koskinen n. 38.
—03.

Oudoi Harkkinen, 70 v.

Neljän neidon virsi.
Sävelmä.]

Neljä on meitä neitosia,
koko kolme morsianta.
Löydettiinpä lemmen lehto,
Lemmen lehti, tähti taivaan j. n. e.

2704. Suoj.Salm., V. n. 2699. —20.
Arhippiina.

Otin soiton sormilleni.
Puikin puolin polvilleni,
Vedelembö veikon virttä.

Olisko meidä töine moirie,
s Lähtisimmä heinän niitandöö,
Korttehezen kogondoi.
Min kogozin sen rugozin.
Tulibo tuuli Taulokses,
Nebö heinäzed tuuli vei1,
io Tuhkazed tuli poltti.

Vieläbö jäi vähä perän,
Mtnnebö nyd nämä pannaah?2

Tuon on kallivon tyvellä.
Siili kazvoi tammi kauniz,
15 Siih on kaunehembad oksat,
Siili kulda kägöni kukkuu.

2705. Suojärvi. Basilier n. 76. — 84.
Suojärven ruukki. Nikkari Gauroin

Kainulainen. 6n v.

Nikkarin virsi.

Ah sinä mies1, nuorukainen,
Nuorukainen, kaunokainen,
Jouvuppas2 sotasobihes
Yli yheksän meren
s Näille vierahill tuoma^ikse!
Siell on vanha Väinämölle,
Toin' on nuori Jbgamone3
Yheksän tyttären kanssa,
Kultasen on tvkin4 kanssa;

2702. 1 kk:ssa: joutta. — 2 jselänj : vyön; fcorj. eri käsialalla.

2704. x (Tuhkaset) jälled tuli poltti. — 2 tuhkat.

2705. : sinä nuorukainen : s. *mies* n. — 2 Jovuppas : Jouvuppas. — 3 J]a|ga-
mone : Jogamone. — * Tykki on ainakin Arhangelin läänin laulupaikoilla jsama kuin
jonkinlainen tyttöjen päähinen[!] (eli paikku=huivi?K Samaa se tässäkin runokulussa
näyttää alkujaan merkinneen, vaikka Kainulainen näkyy käsittäneen sen samaksi
kuin kanuuna 1. pyska, joksi tykkiä Karjalassa venäjän kielen mukaan kutsutaan.

392

Taudit.

: on yheksän syltä pitkä,
Kolin ii on se syltä paksu,
SeoD pantu katehia kaatamahan5,
Noian Quolii särgemähän,
Vägeviä v< »it ta maha n.

15 Onbos6 tuoss talon pihall suuri

tammi,
Tamineir on leveät lehvät.
Kugas tuon tammen kaada a,
Leikkoo lehmälastusiksi,
Pilkkoo pieniksi muuruiksi?

20 Ukki», ylinen luoja,
Puota puukko pilvestä,
Kultakirves taivahasta
Va skivarsin keralla ,
Hobiall on rakennettu,

25 Teräksell on teinastettu,
Stalill «m terä tasaeltu,
Jolla mie tuon tammen koa'an7,
Leikkoon lehmä-lastusiksi,
Pilkkoon pieniksi muuruiksi;

30 Tuosta tien mie suuren laivan.
Jolla mään yli yheksän meren,
Puolen verta kymmennettä.
Ajon päivän, ajon toisen,
Kohennin kohti8 kolmatta;

35 Nousi mies musta9 merestä10.
Rauta oli hattu hartiella.
»Ah sinä mies, out musta mies,
Musta mies on meriläne,
Läkkä avukseni on, armokseni,

40 Tuekseni on, turvakseni
Katehia koataniahan.
Noian nuolia särkemähän,

Vägeviä voittamalla (n)!»

»(No) kyllä mie sinua autan:
45 Otas tuosta suuri haugi,

Halgase kovinf!| hardiat,

Siell' on tulinen mies

Tulisen on miekan kanssa,

Joga ei varaa vastarantaa
50 Eigä sure suurta seätä,

Se on katehia koataniahan.

Vägeviä voittamahan .»n

2706. Suojärvi. BasUiern.118. — 84.

Kivijärvi. Ontto Jeleseinpoika Bol-
sakov.

[Iso tammi — Tammen tuhkista
poroa.]

Laulan pielekset pihalle,
Tam met keskitä nt erille .
Tammen on oksat tasaset,
Olovahk on oksillehe,
5 Leviähk on lehvillehe,
Päivän peitti, kuun kaotti.

Eib ole tammen koatajaista
Nygysyssä nuorisossa,
Kansassa ylenijässä.
io Nouse, mies mussa, meressä1,
Ukko aallossa yleni,
Kulta kirvon' on vyön tagani.
Leikkoobo lehmislastuloiksi,
Pilkkoobo piilekkähiksi,
i5 Pani piilekkäät tulen.
Jäib on poroja vähäni.
Mitäs2 m »iss on laaittanee?
Poroja noiss on laaittanee,

5 Säk. 11 ja 12 välillä: |Noiani. — 8Onbos|se| : O. — 7 ko'an : koa'nn. — 8 koht|aj
kohti. — 9 yi. [mus]sa. — 10 yi. [meres]sä. — n Runon lopussa: |Ukko vanha Väinämöi-
ne|. Huom. (-.auroin ei osannut laulaa[I], vaan sanoi lukunsa kiireesti, niinkuin loitsijat
tav. tekevät. [— Ks. Basilier n. 77: Väinämöisen polven haava, n. 282; VII:1, s. 197.]

2706. * meres|t!ä : meressä. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

Pistoksen synty. 2706—2708.

393

Pienin lassen peätä pessä3,
20 Siivuta4 hyvien lassen.
Jäib ob poroja vähäsen.
Minne porot pantanee?
Rusgean ruohosen tyvihe.

2707. Suojärvi. Basilier n. 80. — 84.

Vuontele. Palaga Vornanen, 45 v.
( = »Hapon emäntä»): syntynyt Tolva-
järvessä, siellä boaboiltansH oppinut
tämän.

(Suuri tammi — se peittää päivyen
— sen etsii ja tuopi takaisin yksi, joka
on »kuin Jumalan poiga».)

Oli meitä nel'1'ä neittä,

Kogo kolme morsimenta ,

Lähtimmö heinän niitäntöhö,

Korttelien kogovantoho.
s Min niitimm', sen rugosimm',

Panimmo soalla soattosilla,

Tuhansilla tukkusilla .
Tiili tuuli Tuuloksesta,

Ahava Anuksen moasta,
io Tuiskai heinäni tulehe,

Vihantani valgiaha.

Jäi on tuoh tuhkia väliäni.

Kunne nämä tuhkat pannah?

Tuhkat on poroksi loadin1
15 Päivän pojan peätä pestä,

Silmiä on hyvän sigiön.
Jäi on tuoh poroa vähäni.

Kunne nämä porot pannah?

Kirjavan kiven sivulla,
20 Suuren hauin hartijoilla.

[Loppu-osa, ks. Auringon ja kuun
päästö, n. 695, säkeet 21—39: YII:1.
s. 504.]

2708. Suojärvi. Väisänen Ka 99,

prl. 39, io-36. — 17.

Vuontele. Palag Happo (ks. edell.).

[Heinän tuhkista poroa Päivän po-
jan päätä pestä — Iso tammi — Päi-
vän päästöä.]

Oliba meidä neliä neittä
kogo kolme morziimenda.
Läksimmä heinään niitändöhe,
ki »rttehen k< iguuvi »ndohe.
s Min niitin, sen rugozin,
panimina Bualla suattozella,
tuhannel on tnkkuzella.

Tullb' on tuuli Tuulloksesta,
ahava Anuksen muasta,
io tuiskas heinäni tulehe,
vihandoni on valgiaha.

Jäib' on tuoh tuhkie vähäini.
Kunir on nämä tuhkat pannah?
Päivän poijan piädä pessäh,
is silmie on hyvän sigivön.

Jäib' on tuoli poruo vähäini.
Kunne nämä porot pannah?
Kirjavan kiven sivulla,
suuren hatuin on hardio^lla.
20 Jäib' on tuoh porun vähäini.

Tuohb' on kazvo kaunis tammi,
kaunis tammiba tazaladva,
ok)v' on tammi oksilla ha.
levie on tammi lehvillähä:
25 päivän peitti, kuun kavotti,
piett' on pilvet juoksemast.i.

Kenb' on päivyön etsindöihe?
Yksi kuin Jumalan poiga,
hain on syömättä lihava,
30 pezeinätr on puhtikkairii.

3 pes[t|ä : pessä. — 4 riv. (= siivota i
2707. 1 ([loadi]mm?).

394

Taudit.

Siitti siivet, suitti sullat,
ryöbäjeli lendämähä.
KatSoi: päivyd on suaren piällä;
otti päivyön piälajella,
35 kuudamazen on kukuilla.

Paisto keyhät, paisto kurjat,
vaivazet on vuardamatta.

2709. Suojärvi. Okkonen n. 4. — 10.
Vuontele. Hapon emäntä.
[Pistos — Päivän etso.]

Olipa meitä neljä neittä,
koko kolme morsimenta.
Lähtinime heinän niitäntöih,
korttehen kokuvuntoh.
5 Min niitin, sen ru kosin,
panin suolle suottoselle[!|,
tuhannell tukkusell.

Tulipa tuuli Tuuloksesta,
ahava Aunuksen muasta,
io tuiskas heinäni tulehe,
vihantani on valkiah.

Jäi on tuoli tuhkie vähäni.
Kunne nämä tuhkat pannah?
Tuhkat on poroksi lnajin
15 Päivän poijan piätä pestä,
silmie hyvän sikivön.

Jäi on tuoli poruo väliäni,
Kimne nämä porot pannah?
Kirjavan kiven sivulla,
20 Suuren hauin hartijoilla.

Kasvoi tuohon kaunis tammi,
kasvoi tammi tasalatva,
pietti pilvet juoksemasta.
Kato päivyt karahtih.
25 Kemp' on päivän etsintänä?
Yks on kuin Jumalan poika,
syömättä on lihava,

pesemättä puhtikkaine,

valamatta valkeain.
30 Siitti siivet, suitti sullat,

ryöpäeli lentämäh.

Kattsho: päivyt suaren piällä!

Otti päivyön piälaella,

kuu da maisen kukuilla;
35 paistoi köyhät, paisto kurjat,

vaivniset on vuartamatta.

2710. Suojärvi. Basilier n. 59. — 84.
Leppäniemi. Marppa Martinova.
[Kehotusta laulamaan — Iso tammi
— Omenatammi.]

Suuri tammi.
(Mies musta merestä nousee sitä
kaatamaan.)

Nukkabo, langoni, laulamana,
Heimo kset, helävyttämäh,
Otammo soiton sormilleni,
Kylän on kantelut käsillen(i?),
5 Vingaiskoitan isoni virttä,
Vangaiskoitan emoni virttä!

Oisko meitä töine moini,
Sisaruksia silta täysi,
VelTeksiä venoi punani,
io Läksimmö heinän on niitäntöh,
Korttehen koguantoh,
Panemmo soalla soattosilla,
Tuhansilla tukkusilla.

Loadibo tuulen suuren suve-

hottSi1,
15 Vihlingin Venähän moa,
Netbo2 tungi on tulehe,

Lentibö kokkoni koillisessa.
Habukkani on halgi meresi,
Netbo tungi3 on tulehe.

2710. 1 suvehottsi[!] = suvi[!] — 2 Netbo = heinät. — :i tungi|h| : t.

Pistoksen synty. 2710 — 2711.

395

20 Kuimebo nämä tuhka-vähät

pannan?

Panisimmo tuoli on4 soarelle pie-
nelle,

Rusgean ruogosen tyveli,

Kaunehen on kaislan hartioille?
Kasvobo siili on tammi suuri,
25 Päivän peitti, kuun kaotti,

Joga oksalla omena,

Ladvasess' on kägöni,

Siit on ladvall' kultapyörä;

Min kägöni kukahteloo,
30 Sen pyörä pyörähtelöö,

Sen kultaa tipahteloo

Kultaseh on kuppiseh •

Nuoret on keijosien nojalla5,

Vanhat miekkosien [!] varalla6;
35 Ei ole tämän tammen koatajaista

Nygysiss on7 nuorisoiss,

Vanhoiss on Väinösiss'.
Nousoobo mies musta meresi,

Ylenego aaltoloisi,
40 Rautaragehet nenälmogamis läh-

tööbi,

Tulisagahat suuss hoaruiloo.

Pistääbö teräsrukkaset kätehe,

Laitta abo kirvosen kolme(n) kym-
menes pu[u]dase,

Ottaabo kirvosen kätehe,
45 Leikkaabo päivän puolta tammii,

Toisen päivän toista puolta;

Se koatuu sureh[!] suvehotsih.

Vielä tuli pikkusen tielli;

Ottaabo kirvosen kätehe,
«o Leikkaabo lehmälastu siksi,

Pilkkoo piFaisteheksi.

271 1 . Suojäroi. Krohn n. 5990. — 84.

Leppäniemi. Ahripina Ivanovna
Hurstova, n. 60 v. Kuullut tyttönä
Huttulassa.

Vellekste on veno punanen,

Sisareksie sieklan täysi.

Lähtee heinän niitäntöihe,

Korttehen i kauvointoihe.
s Min rakosi, sen kokosi,

SaftaJsiU' on soattutdl\le],

Tuhansill' on tukku sille.
Tuli tuuli Tuulo Itsesi,

Viilinki Venoisen maas,
io Panipo heinäset tulehen.

Tulipo tuohon tuhkoa vähä.

Kunnepa nuo on tuhkat pannaan?

Päivän pojan on päätä pessä,

Hyvän sikivön silmiä.
15 Pesi pään pelevas pivoksi,

Kaglasen kanan muniksi,

Muun rangan muiksi hyviksi.
Jäipö tuohon poroa Vähänen.

Kunnepo nuo on porot pannaan?
20 Kirjavan kiven sivulle.

Siebo kasvoi tammi kaunis,

Tanmies on oksat tasaset,

Joka oksassa omena on,

Omenas on kultoi pyörö.
25 Min kultanen kukahteloo,

Min pyörönen pyörähtelöö,

Sen käkinen kukahteloo,

Kulta ses on kuppisessa,

Yaskises on vakkasessa,
30 Kulta suus on kublastuupi,

Kultases on kuppisessa,

| Yaskises on vakkasessa].

4 tuoh soarelle : t. *on* s. — :' jvarlalla : no/alla.
ralla* : in. v. — "' Nygysiss nuorisoiss : N. *on* n.

6 miekkosien |nojalla| *va-

396

Taudit.

Min käkinen kukahteloo,
- d pyörönen pyörähtelöö.

2712. Suojärvi. Relander. 0. ~kons.
v. v. 15.

Leppäniemi. Marttina Siitarinpoika
Veänäsen lapset.

Olis meitä toinen moinen,
Siraruksii sillan täysi,
Velleksii venoi punane;
Läksim heinän niitäntäli,
5 Korttelien kogovantah.
Min on niitimmä,
Sen rugosimma,
Panimma savoil saattosill,
1000:[i]lle tukkusill.
io Tuli tuuli Tuulloksesta1.
Vihvinkö2 Venähen1 moalta,
Xi ■lm3 poltti poroloiksi.

Kunnepö na[ä] porot pantanee?
Rnskeen ruokosen tyveh.
is Kaitasen kallivoh,
Kas4
Kaunehen kazlian hartivoille.

Kasvoipa tuosta soari pieni,
Soarella on tammi suuri.
äo Vain «in olavahko oksille[h],
Leviähkö lthvilleh.
Päivän peitteä oksilleh,
Kuun tavottoa lehvilleh.
Vain ei ole tämän tammen kaa-

tajata
ss Nykysessä nuorisossa,
Vanhoissa Vainosissa1,

Nouseepa mies musta merestä5,
Ylenevi aaltoloista,

Rautahattu hartioilla,

30 Teräs rukkaset käessä;

Tuopa tahtoo tammen koataa.

Otti kirvosen käteh,

Leikkoi päivän puolta,

Toisen pä[ivän] toista puolta,
35 Kaatoi suuren suven otsin,
Vieläpö tuli pikkusen tiellä.

Otti kirvosen6 käteh,

Leikkoi lehmälastusiks.

Pilkkoi pilastehiksi.

2713. Suojärvi. Härkönen, I. n. 267.
00.

Leppäniemi. Anni Karpovna. 41 v.
Ollut naimisissa saman pit. Kotajär-
vessä.

Nukka, langot, laulaniah.
Heimokset hellerdämäh!
• lisko meidä töine moine,
Sisäreksie sillan täysi,
s Veljeksie venopunanel
Läikkiä, heimot, heinosen niittoh,
Korttehen koguandah!

Sainiini» sada suattosie,
Tuhannen tukkusie.
io Tuli tuuli Tuulloksesta.
Vihilinku Venäähen puolelda,
Tuiskas heinäset tulen,
Kai ne sada suattostu,
Tuhannen tukkustu.
is Ylity jäi vai. tuhkua. vähä.

Kunne nämät tuhkavähät.
Tuhka vähät poroiset?
Päivän poijan piädä pestä.

Pesin pian pelvoi pivokse,

- 7 1 ii. ' kk>sa pieni alkukirjain. — 2 |Ähava| : *Vihvinkö*. — 3 |H| Nebo. —
4 Nähtävästi vain alku sanasta kashan (ks. seur. riv.) tai ehkä san. Kasvoipa (säe 18).
5 | aaltoloista : *merestä*. — 6 toisen; kirvosen : k.

Pistoksen synty. 2713 — 2715.

397

20 Muun rungan inuuks hyväksi.
Kaglan on kananmunakse.

Niihpö tulikih tammi kasvo.
Päivän peitti, kuun kavotti.
Ei ole tämän tammen leikkuajua
25 Tämän polven aiguhisis.
Nousoo mies merestä,
Tina suine, tina paine,
Hobjahattu har di joilla,
Kuldakirvo vyön alla.
30 Päivän hakkuau, toisen hak-
kaan;
Jo on tammi lastusiini,!.
Pieninnä pilakkehinna.

2714. Suo järvi. Ahlia n. 12. —08.
Leppiniemi. Marfa Biibina, 49 v.
Olizgo meidä töine moine,
sizäreksie sillan täyzi,
vel'1'eksie venoi punani,
lähtizimmi > heinäniiiitändöili ,
5 korttelien koguondoih.
Min riiitämmö, sen koguommo,
panemmo savoil soattozil,
tulia nzil tukkuzil.
Loadibo tuulen suureh on su-
ven otsin,
io nedbo tui gi tuleh.

Kunnebo nämä tuhkavähäti
pandanehgo?
Panemmo tuoli soarel pienel
ruskien raogozen tyveh,
kaunehen kazlan hardioil.
15 Ka z vo a sih on tammi suuri,
olovahkoii oksillehe.
Joga oksal on omenut,
ladvazez on kuldakägiii,

siid on kuldapyöröihyt.

2714. l kk:ssa seur. rivillä: jSiid on kulda kuppinigoj.

20 Min kerdoa kägiii kukahteloo,

sen kuldapyöröi pyörähtelöö,1

sen kuldoa tipahteloo

kulda zeh kuppizeh.

Eib' ole tämän koadajaista
25 nygöiziz on nuorizoizi2,

vanhoiz Väinämyzis.

Nbuzibo mies on musta merezi,

ylenöö aldolois.

Raudaragehet nenähuogaimis läh-

töö,
30 tulisugahat suus hoamoloo.

Ottibo kirvozen käden,

kolmeskymmenes on puudaizes,

pistibo teräzrukkazet käden,

leikkai päivän puolda tammie,
35 toizen päivän toista puolda.

Se koadui suureh suven otsin;

vie tuli pikkuzen tiel rahvahal.

Ottibo kirvozen käden,

leikkoi lehmälastuziks,
40 pilkkoi pilastehikse.

2715. Suojärvi. Salminen, V. n. 2711.

—20.

Leppäniemi. Toarja Makkone.

Otingo soiton sormilleni,
Poikin puolin polvilleni,
Ison virtt on työndelini,
Emon virtt on heittelingo.
s Olisko meitä töine moine,
Sisäreksie siglan täyttö,
Velleksie on venoin puidaj!],
Lähtimö heinän niitändäähe,
Korttelieinän koguandahe.
io Min kogosin, sen rugosin,
Tuhat tukkuhuiz panimme,
Sadat saattoloi sa'imme.

yi. [nuorizo]i[zi].

398

Taudit.

Tuli V>< > tuuli Venähen maasta,
Tuhat tukkuseh sytytti,
15 Sadat soattosel palettih.
Jäibo vähaine tuhkoago.
( itimmo tuhkat poroveeksi,
Pezin pienen pelvoi pivoks,
Kaglaine kananmunikse,
20 Muu rängaine1 muiks hyviksi.

Jäibö poroja-vettä vähäine.
Kunnebo heidä koattaneego?
Suuren kiven kulniahe.

Siih kazvo tainin' ijäine2,
25 Tammiaizeh kuldoi puuhuod,
Kukit ii puuhuoi kuldani kägöi,
Kultai kägöi kuldazie kuppizie,
Hobiazie luzikkoi.

2716. Suoj. Relander, O. n. 129. —88.
Kaidajärvi. Outi Larintytär, Ilja

Härkkisen vaimo.

[Lemmen lehti — Tammi — ■ Pilvi-
lampi].

Xeljä on meitä neitosia,
Koko kolme morsianta;
Löyvettii hyö lemmen lehti,
Lemmen lehti, tähti taiv n,
5 Luotih hyö se moalle kasvajalle,
Uroholle ylenijälle.

Kasvoi tammi kaunikkane;

[Loppu-osa Pilvilaminen runoa; k-.
n. 1345, VII:2, s. 233.]

2717. Suojiini'. Ahtia n. 11. — 08.
Kaidajärvi. Ivan Suppi. n. 80 v.
[Heinänniitto — Porot päitä pestä

■ — Kultapyörätammi].

( )li ennen neliä neittä

kogo kolme morziaista.

Lähtettih hyö heinänniittoh

korttehie koguolemah.
e soattoi soal soattozel,

tuhannella tukkuzel.
Tuli Turja1 lappalani,

tutigi heinäzet tuleh.

Peäzi tuhkie vähä.
io Tuhkat pandih poroks,

porot päidä pessä.

Peät ppssäh pelvoipivoiks.

kaglani kananmuniks,

muu niT)ga muuksi hyväks.
is Vielä poruo jäi.

Ne koottih kirjava n kiven hardeil.

Sih kazvoi kaunis tammi.

Tammil on tazazet oksat.

Joga oksaz on omenuosta,
20 omenuostä on kuldapyörö.

Kuldapyörös kägi kukkuu.

Kuuluu se kägin kukunda

ylöizeh on taivozeh,

aluizeh da moanemäh.

2718. Suo järvi. Krohn n. 6047. —84:.

Moisienvaara. Anni Feodorovna,
56 v. Kotoisin Turhanvaarasta.

Olen mies metsän käyjä,
Uroin korven kollistaja,
Vasta rupien laululoille,
Laulu hirttä veättämäh;
5 Otan soitmi aörmiloil,
Kylän kantelehet kästJ,
Poikin puolin polviloil.
Vinkahutin isäni virttä,
V.inkahutin emoni virttä.

- 71".. l kk:ssa: Muurangaine. — a tammijaine?
.717. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Pistoksen synty. 2718—2719.

399

10 Olisko meitä toinen moinen,
Sisareksi sigla täysi,
Velleksie veno punanen,
Lähtisin minä heinöin niitäntään,
Kortehien kokojelentoin.

is Min kokosin, sen rakosin,
Laajin tuhat on tukuista,
Sata sallon on välistä.
Tuli tuuli Tuulokses,
Vihlinki Venähen moas,

20 Tunki heinäset tuleen,
Jäi vähänen tuhkm.
Minne kunne tuhkat pannaan?
Päivän pojal päätä pessä,
Sikivöil hyvil silmie pessä,

25 Pesi pään pelvoi pivoksi,
Kaglan | kanan] munaksi,
Silmät liinan siemeniksi,
Muu vartalo muiksi hyviksi.
Jäi pikkunen poroja.

30 Kunne nämä porot pannaan?
Kirjavan kiven sivulle,
Ruskien ruoko sen tyvelle,
Kaunehen kazlan juurelle,
Kasvo siihen on pikku saari,

35 Pikul saan7 suuri tammi.
Tammessi on oksat tumnazed,
Joka oksassa oni omenoini,
Omenoissa kultapyörö,
[KultapyörössäJ kulta käkeni

40 Min pyörö pyörähtelöö,
Sen käki kukahteloo,
Kulta kulkussa valnojn,
Hopie huulilois tippuu,
Kultaseen kuppiseen,

45 Vaskiseen vakkaseen.

Ei ole tammen kaataja ista,
Xykysessä nuor izois,
Tämän polven aikusissa.

Katsoo: mies meres näyttää,

50 ^4/toloil ylentelöö,
Rauta-hattu hartijoilla ,
Teräs-rukkaset käessä,
Rauta-kirvii vyön takana,
Nousi mies on tammen juurel,

55 Katso mies tammen päite,

Leikkai mies tammen suveh päite,
Poikin puolin Pohjan lahteh,
Pilkko hänen pilkkehiksi.
Leikko lehmoi lastusiksi.

60 Kunne nämä lassnt pannaan?
Lassut lokan kallivolle.

2719. Suojärvi. Relander, O. n. 135.
—88.

Moisienvaara. Pussin Ontrein akka,
Anni; oppinut Mitrusen Iskän siskolta
Pusosvaarasta.

Olen mie metsän kävijä,
Uroi korven kolkuttaja.
Vuota, rubien laululoille,
Lauluvirttä veättämähän,
5 Otan soiton sormiloille,
Kylän kandelehet käsin,
Poikin puolin polviloille;
Vingahutan isoni virttä,
Vangahntan emoni virttä:

io Oisko meitä töine moine,
Sisareksii sigla täysi,
Veljeksii veno*punane,
Lähemmä heinoi niitäntäh,
Korttehien koguontah;

15 Min kogosin, sen rugosin,
Loajin tuhat tukkuista,
Sata sauvan välistä.

Tuli tuuli Tuuloksesta ,
Vihlinki Venähen moasta,

20 Tungi heinäset tuleh;

400

Taudit.

Jäi vähäne tuhkia.
Minne, kunne tuhkat pannan?

Loaji pikkune poroja.

Miksi purut pannah?
25 Päivälle hyvälle peätä -pestä,
< »11»- hyvälle silmii pestä.
peän pelvoi pivoks,

Silmät liinan siemeniksi,

Kaglan kanan muniksi.
30 Muun vartalon muiks hyviks.
Kunne nämä pannah porot?

Koa kirjavan kiven sivuh,

Kuskiin ruokosen tyvil,

Kaunihin kaslan juurii!
35 Kasvoi siihen on pikku saari,

Pikul saarel suuri tammi!

Tammis on oksat tasaset,

Jok.-i oksas on omena.

Omenassa kuldoi pyörä.
40 Mi pyöröi pyörähtelöö,

Sen kägi kukahteloo,

Kulta kulkusta valuu,

Hobie huuliloist tippuu.

Kuhia s ih kuppisih,
4 5 Vaskisih vakka sih.

Ei tämä n tammen koadajaista

Nykyisessä nuorisossa,

Tämän polven aikusissa.
Katsoo: mies merestä näyttää,
öo Aaltoloilt ylentelöö,

Rautahattu hartioilla,

Teräsrukkaset käessä,

Rautakirvoi vyön takana.

Nousi mies tammin juurii,
55 Koado hänen suveh päin,

Poikin puolin pohjoilahteh,

Pilkko hänen pilkkehiksi,

Leikkoi lehmoilastusiksi.

Kunne nämä lastut pannah?
60 Saksan kallivolle .

2720. Suojärvi. Ahtia n. 10. —08.
Moisienvaara. Okulina Koivuni,
yli 70 v.

[tiiiunen laulu.

Eroi lieido1 imbi iieido1,
kabu neidoi kauriikkoni
istui soaren sillan peäs,
vuotti miestä mielellistä,
s sulhosta sulosanaista.

Mies merestä näyttelehe,
alloista ylendelehe;
tule tule2 ■

Eroi neido, imbi neido,
io kabu neido kaunikkoni
Lähti heinozen niitändöih
korttelien koguolendoih.
Min kogozin sen rugozin,
loajin tuhannen tukuista,
15 sada sallon välistä.

Tuliba tuli Tuuloksessa
vihlir,gi on Venozen moas,
tu i|gi heinozet tulehe.
J,i i on tuhkie vähäni.
20 Kunnebo nene porot pannah?
Päivän poijal peädä pessä,
sigivöl hyväl silmie pessä.

Jeä'ä[h] poruo vähäni.
Kunnebo näinät porot pannah?
25 Kirjavan kiven sivul.
kannellen kazlan juurii,
ruskien ruogozen tyvil.

Kazvaa sih pikku soari.
Soarella kazvaa tammi suuri.

272u. i neido|i| : neido. — Alkuper. sanojen järjestys tässä säkeessä oli: Imbi
neidoi, Iroi neidoi; muutettu numeroilla. — 2 |lähti hei| tule : t.

Pistoksen synty. 2720—2722.

401

30 Tammen on oksat tazanazet;

joga oksaz omenoni,

joga omenoiz on kuldapyöröi:

Min pyöröni pyörähtelöö,

sen kägiri kukahteloo,
35 kulda3 kulkusta valuo,

hobie huulista tilkkuo

kuldazih on kuppizih,

vaskizih on vakkazih.
Ei ole toan tammen koadajais-

ta
40 nygyzissä nuorizois,

tämän aiguzes polves.
Nouzoo musta mies meres,

raudahattu hardeil,

teräskinduzet käes;
45 mänöö toan tammen tyven,

koadaa tammen suven päi,

poikinpuolen Pohjoilahteh;

Pilkkoi sen pilikkehiksi,

leikkoi lehmoilastuziksi.
5o Kunnebo nuo lassut pannan?

Lassut pannan Lokan kallivoil,
viits vaats!

2721 . Suoj. Härkönen, I. n. 611. — 01.
Hautavaara. Yaslei Paulov Ya-
petti, 26-vuotias loismies.

Oisko meidä töine moine,
Veikkoloi venelien täysi,
Sisareksie sillan täysi,
Lähtisimme heinäle,
5 Ottasimmo soittosen sormile,
Kylän kandelehen kynsile;
Vingashkoittasimmo tuaton virt-
tä,

3 kk:ssa iso alkukirjain.

2721. 1 |luodehessa| : *koillisessa*.
ta|massa| : paistannan.
26

Vangashkoittasimmo muamon

virttä:
Menisimmö nurmel vihandol,
io Panisimmo tuoh sada suattostu,
Tuhat tukkustu.

Nousi pilvi koillisessa1,
Pani heinäset tulehe.

Kunne tuon tuhkatukkuisen?
15 Suatammo tuolle suarekselle.
Kasvopa tuoho tammi taiva-
hassaf!]:
Heittih kuuhut kullendan2,
Päiväne on paistandan3,
Kuudamo kumotandan;
20 Kuldakäginj latvas kukkuu,
Hobjaherneh huulil vieröö
Vaskisehe vakkasehe.
Kembä tämän tammen leik-

kuau?
Nousoo ukko musta meres,
25 Rauda suussa, rauda piässä,
Raudahattu hardijoilla,
Teräskirves vyön alla,
Raudakostelj kobras;
Leikkuau kalankeittokalusiks,
30 Lehmilastusiks . . .

Rubei päivä paistamahe,
Kuudamo kumottamalle,
Kuuhut kulgemahe.

2722. Suojärvi. Basilier n. 89. —84.

Ägläjärvi. Dmiitrei Konstantiinin-
poika Vornanen.

[Tautien synty — Piru piiliä pi-
tääpi.]

— - Ikulkemassa! : *kullendan*. — 3 pais-

402

Taudit.

Siniviitta Pohjan eukko

Selin tn[u]lehe magasi,

Köhin päivän koittiaseh;

Teki tuuli tiine'eksi,
5 Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtua kovasti,

Vatsan täyttä vaigeasti.

Kanto kohtua kolme kuuta,

Ympäri yheksän kuuta;
10 Sieltä sai yheksän poigoa:

Kug on rujo, kug' on ramba.

Kug on verisogia,
Asettaubi ambujiksi;

Piru piiliä pitääbi,
15 Rujo jänttä jännittävi,

Ambuu se verisogia,

Ambuu vuoreh kohti kaikki.

Kavahutti kallivoho;

Piili pistyybi kivelle,
20 Ei aina elävien päälle.

2723. Suo järvi. Basilier n. 69. x — t
Riuttavaara. Ontto Borissa.

Oliba ennen neljä neittä,

Tulibo Turja Lappalane,
Lappalane laiha poiga,
Tungi heinoset tulehe.

s Joka oksassa omerot,
Omeross' on kultapyörä,
Kultapyöräss' on heranto,
Herannoss' on kägilintu;

Kägi min kerta kukahtaa,
io Kultaraha suust' peäsöö.

2724. Suojärvi. Härkönen, 1. n. 176.
—00.

Kuikkaniemi.
Harakka. 55 v.

Yassi Grigoljovna

[Heinänniitto — Tuhkista poroja
Päivän pojan päätä pestä — Omena-
tammi.]

Oli meidä neittä neljä,
Kogo kolme morseimoita.
Lähtimmö heinän niitändähe,
Korttelien koguandahe:
5 Min on niitti, sen kogosi,
Min kogosi, sen rugosi,
Pani savoil suattosilla,
Tuhansilla tukkusilla.

Tuli tuuli Tuulloksesta,
io Ahava Anuksen muassa,
Tungi heinäset tulehe.
Jäibä tuhkia vähäine.

Minnes nämä porot pannah? —
Päivän poijan piädä pestä,
is Pesin pian pelvoi pivokse,
Kaglan on kananmunakse,
Muun rungan muuks hyväkse.

Jäib' on tuhkia vähäine.
Niihpö kasvo kaunis tammi.
20 Tammeh on tasaset oksat,
Joga oksah on omena,
Sih kägöit kukkuman.

27J3. * Runo koneella kirjoitettuna kokoelmassa. Kerääjän muist. (luettelossa):
Runo vaikka epätavallisempi, on sama kuin Palaga Ivdisman Yegaruksessa, sillä
eroituksella vain, että kun viimemainitussa laul.: Tuli tuuli Tuuloksesta, Ahava Anuk-
sen maasta, Borissalla säkeet kuuluvat: Tulibo Turja Lappalane, Lappalane laiha-
poiga, Tungi heinoset tulehe etc. — 2 Säkeet 5—10 ovat luettelossa myös, kerääjän
omalla käsialalla, niinkuin koko muistutus muuten, siis kaikki säkeet.

Pistoksen synty. 2725—2727.

403

2725. Suojärvi. Ahtia n. 13. —08.
Kuikkaniemi. Audotja Lauroni, n.

50 v.

Olizgo meidä töine moine
sizäreksie sildani täyzi,
velTeksie venoi punani,
lähtizimmö heinänriiittoh,
5 korttelieni kogoilendah.
Mingos koguommo, sengos ru-

guommo
tuhannengo tukkuiziego,
sada salgo väliziego.
Tuuli tuuli Tuuloksessa,
io vihlirigi Veneähen moas.
Turigiba tuuli heinäzet tuleh,
vihlir|gi se viebrahutti.

Vieläbö jäi tah tuhkie vähä;
midäbö näillä tuhkilla roatah?
15 Tuhkissa keitetäh poroja.
Midäbö näillä poroilla roatah?
Päivän poijan peädä pessä,
työtäh Päivänpoiga naimizeh.
Vieläbö jäi täh poroja vähä;
20 midäbö näillä poroilla roatah? —
Kirjavan kiven Sivuloilla.

Kazvoibo sih on suuri tammi,
tammen oksat tazalaizet,
joga oksah omenoille,
25 omenoizih kuldoikägi,
kuldoikägizih kuldoipyöröi.
Min kägiiii kukahtaahi,
sen pyörörii pyörähtäähi.

2726. Suoj. Salm., V. n, 2624. —20.
Kuikkaniemi. Grisan Vassa.

Oli meitä neliä neittä,

Koko kolme morseimoita.
Lähti heinän niitäntähö,
Korttelien on kogontago[!];
5 Min niitti, sen kokosi,
Min kokosi, sen rugosi,
Pani savoille sattosille[!],
Tuhansille tukkusille.

Tuli tuuli Tuulokses,
io Ahavane Aunuksen moas,
VilFig^ini1 Venä(n)2 maas3,
Tungibo heinäzet tulehen.
Saifbo tuhkie vähäni J.

Kunnebo nämä tuhhat pannaa?
15 Niis on laitto poro da

Päivän poijle[!] päätä pessä,
Hyvä sigibön silmie pessä.

Jäibö vähäni poron pohjoa.
Kunneba4 nämä poron pohjat?
20 Kirjava kiven sivuille.5

Sihee kasvaa kauniz6 tammi,
Tammil on tasazet oksat,
Jogan[!] oksal on omena,
Omenal on kultoipyöröi7,
25 Kultoipyöröil on kultoi kägiiii;
Min on käki kukahtaa,
Sen on pyöröi pyörähtää.

2727. Kitee. Lönnrot S, n. 186. —28.

Ampumista vasten.
Luetaan suolaan taikka viinaan.

Kolm' ol murhallani1 munoa:
yks' ol rauan ruosteinen,
toinen ol tulen j alelle,
kolmas ol maan vihoinen.
5 Kolm ol poikoo pahalla:
yks' ol ruho, toinen rampa,

2726. x VilFinioini: VilK/g^oini. — 2 yi. [Venä](he) . — 3 yi. miesi. — 4 yi. (Min-
nebä). — 5 sivulle : sivuille. — 6 Kauni|s| : kauniz. — 7 Kult|a|pyöröi: kultoipyöröi.

2727. 1 kk. epäselvä. Voisi lukea myös: mursulla (t. mustalla?).

404

Taudit.

kolmas oi perisokia;

ruho oi' piilii pitäiiä,

rampa jousta jänittänä,
10 ampunna perisokia.

Kutta oi nuolii kutoiia,

vasamoita valmistajia

korvalla tulisen kosken.

Ampu2 nuolen ensimäisen,
15 siilon tahto t aivo set haleta,

kaaret ilman katkeilla;

ampu sitte nuolen toisen,

se oi vasten maita mehyt;

ampu nuolen kolihahenkin[!]
20 *kirjarmtahan kivehen*,

se tahto tavata siittä

ihoo imehno raukan,

luoda lu[o]ntokappaleita.

Vaan2 milläs tuo nuoli perittiin?
25 Sanan2 voimalla Jumalan,

Herran henken huovunnolla.

Suli2 ennen voi sulontois

rasva räävyteltäissä;

sulemaks sinä suluok!
30 Tuoiie2 mie sun, Kutta, nuoles

mana [a] n,

ammu tuoiie ammukseis:

vuoreen hopiaiseen,

teräksiseen kalliohon;

tämä ej vielä mies Manalle jouva,
35 tukka pitkä Tuonelaan,

mato jouta menä Manailen,

lyhy tukka Tuonelaan,

oman surman ottamata,

oman tauvin tappamata.
40 Kivut2 mie mana [a] n kansa

kivisiin kalliohin,

rautaisiin rauniohin.

Voia2 näillä voitehilla,

kaho näillä kahtehilla,
45 joilF on Luoja voijeltuna,

kahottuna on Kaikkivalta

Petleheemin kaupunkissa;

voija luun lomia myöten,

jäsenien kyniä myöten,
50 laske voije vuotamaan

läpi luun, läpi jäseneen,

läpi suoniin sorota.

Tfijekkö2, Jiesus, terveeksi,

alta tuntumattomaksi etc!
55 Neityt Maaria emonen etc.

voija alta, voita[!] päältä,

sio silkki pyyhkeillä3,

ompele netoisin neuloin,

nahka neuloin nappaile
60 ihomaks entistään,

paremaks muinostaan!

2728. Kesälahti. Lönnrot S, n. 196.

—28.

Villala. Humuvaara. Juhana Kai-
nulainen.

[Tautien synty — Sampsa Peller-
voisen kylvö — Pisto.^nuolien teko ja
ammunta — Kipujen manausvoi-
teet.]

Pistoksen synty.

Äkäätär1, neito äijä,
eli Hiitolan emäntä
heilutteli helmojaan
apu vuoren kukkulalla,
5 keskellä apumäkiä;
tuuli p — uun puhalsi2,
ahava läpisimeen3;
tuosta tyyty, tuosta täyty,
tuosta paksuksi panise,

2 kk:ssa pieni alkukirjain.
2728. * äkänen — arg. —

- 3 yi. pyyheh Handduk.
vi. teki tiineheksi. — 3 vi. kohulliseksi.

Pistoksen synty. 2728.

405

10 lihavaksi liittelesi.

Kanto kohtua kovoa,
vahan täyttä vaikiata,
kanto kohta kolme vuotta,
ympäri yheksän vuotta.

i5 Teki4 poikoo yheksän
yhtenä kesässä yönnä
yhen kosken kuohuvilla,
yhen salmen saapuvilla,
yhellä vesi kivellä.

20 Ihe4 loise lukkariksi,
ihe panise papiksi:
minkä pisti pistokseksi,
kunka kuisman5 paiseheksi,
minkä riieksi repäisi,

25 ohimoihen6 ottajaksi,
napoin nävertäjäksi,
minkä ähkyksi asetti,
kunka loi luun valoksi,
minkä rutoksi rutasi,

30 kunka loi rupiin rikoksi,
minkä velhoksi veräjille,
katehiksi kaik[k]iin paikkoin,
minkä norjaksi norolle,
katehiksi kaik[k]iin paik[k]oin.

35 Noitii on joka norolla,
joka velhoja veräjä,
kateita on kaikin paikoin.
Yhellen ej nimii saannut,
sempä sitte käski tuonne

40 Rutjan koskenen kovahan;
siitä synty Syöjättäret.
Siell'4 on sun sisariasi,
siellä viisi veikko jais etc,
sinne siekin tuomitaan,

45 siell' on muutkin murhamiehet,
ikuset pahan tekiät.

Saksa, poika Pellervoisen
otti kuusia jyviä,
seihtemiä siemeniä

50 yhen näätän nahkaseen,
koipeen kesä oravan;
lähti maita kylvämään,
mantuja tihittämään:
norot kylvi, nousi koivut,

55 kummut kylvi, kasvo kuuset,
suot kylvi, kanarvat kasvo,
mäet on kylvi, kasvo männyt;
eipä tammi kasvannima,
juurtunnuna puu Jumala7.

60 Oli4 yötä kaksi, kolme,
läksi siittä kahtomahaan;
jop' oi tammi kasvanuna,
juurtumina puu Jumala.
Eliittiinpä4 Manalasta4,

65 Manalasta4, maani alta,
ehittiinpä, eipä löyty,
joka tammen hakkoisi;
ehittiinpä moan päältä,
ehittiinpä, eipä löyty.

70 Tuli Ukko taivosesta,
mujuiseni8, muotoseini,
kaiken karvani näkönen,
kirves kultanen olalla,
vaski varsi kirvehessä,

75 *hopeata[?] ponnen päästä*;
hakkasi rutimoraijan,
tasalatvan taskutteli
kultaisella kirvehellä.
Mikä lastuja porosi,

8o siitä noita nuolet saapi
sekä ampuja asehet,
pääskyn9 pienistä sulista,
varpuisen varuttimista10,

4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 5 yi. veri paisum[a]. — 6 yi. iliaca regio = ohimot.
— 7 kk:ssa: puujumala. — 8 yi. meijän. — 9 yi. peipun. — 10 yi. siipistä.

406

Taudit.

♦hyvän linnun höyhenillä*,
85 sian karju harjaksista.
Piru piiliä tekööpi,

vasa 1 noita va 1 mistä api;

♦minkä saatti valmihiksi,

sen poika sulittelee*
90 sian karju harjaksista

rauta lammen reuna maalla,

♦korvalla tulisen kosken*;

teki piiliä pivoosa,

kouran nuolia kovia.
95 Läksi kaupallen kylälle;

ej kylään otettuna.

*Ampu4 nuolen ensimäis[en]*,

ampui yhen piilistänsä11,

*se on vasten maata meiiyt,
ioo maa muruksi muljotteli,

kivet rannalla rakosi,

someret siotteleksi.*

Ampu alas jalkoinsa;

*maa alla pakahteloopi*,
105 tahto maa pyhä puheta

noijan nuolissa kovissa,

äkäissä äijän pojan12,

keitolaisen keihäissä.

*Ampu4 sitte nuolen toisen*,
no ampu toisen piilistään,

ampu ylös taivoseen,

pitkän pilven rannan päälle;

tahto taivonen haleta,

ilman kaaret katkehilla
ii5 noijan nuolissa kovissa etc.
Ota, Piru13, pistoksesi,

äkääsi, äijän poika,

ammu tuonne ammuksesi,

pistä tuonne pistoksesi

120 vuorehen teräksisen14,

rautahiseen15 kalliohon.

Tämä ei vielä mies Manalle4 jouda

etc.

Mit4 oot tyvin työntänynnä,

latvoin pois lappoa,
125 mitä latvoin laskennuna,

tyvin pois työntä.

Ammu tuonne ammuksesi,

pistä tuonne pistoksesi,

äkääsi, äijän poika,
130 keitolainen16, keihääsi

vuoreen16 teräksiseen,

rautaiseen kalliohon!
Ej tässä sioa sinulle

siankan tarpeella,
135 tarpeinkan himolla,

muunef!] muuttruo] majasi.

etemmä elo siasi

ristittyä rikkomasta,

kastettua kaatamasta,
140 tehtyä teloamasta!

Tiietänpä4 sinun sukusi,

miun sukun on tietämätä;

miun suurempi sukuni

sekä laajempi laijini,
145 miun on ihmistä ihoni,

kasvainaista17 kainaloni.
Eroo4, sinä emätön,

luovu, hiomaton pakana,

*paha poika polvuinen*,
150 ristittyy rikkoamasta[!],

kastettua kaatamasta.

tehtyä teloamasta.

Kivut tuonne kiityöön

Kivuttaren4 kippasehen,

11 yi. nuoliansa. — 12 Säk. 106 ja 107 on alleviivattu. — 13 |Pirulainen;: *Ota
Piru*. — 14 yi. hopiaiseen. — 15 yi. ter[äksisen]. — 16 kk:ssa iso alkukirjain. —
17 kasvanaista: kasvainaista.

Pistoksen synty. 2728 — 2730.

40 :

155 vaivat tuonne vaipukoon
Vammottaren4 vakkasehen.
Lyhyt akka, tuonen neito
tuolla keittää kipuja
pikkuisessa kattilassa,

i6o yhen sormen mentävässä,
peukalon malmttavassa
Kipuvuoren kukkulalla,
keskellä kipumäkeä.
Sinne mä kivut kiroon etc,

165 paasi vaivoja valita.

Neisyt Maaria4 emoinen etc,
sekä vanhin vaimo ksista,
souva suonista veneettäni etc,
*voida niillä voitehilla*,

170 siihen luuta luikahuta etc,
alta nuurumattomaksi etc,

En puhu omalla suulla etc,
pakkasen palelemata etc,
Repi4 nyt ilma ikkunoiksi etc!

2729. Kitee. Varonen n. 4. — 85.
[Raudan syntyä — Pistos.]

Ammuksiin.

Raudan synty, manoonta.

Se oli seppä Ilmarinen
kahteli pajansa sijoa,
kahteli, ei näkynnä;
löysi maata pikkaraisen,
5 maata mättään nenässä,
siihen paino palkeensa,
siihen ahjonsa asetti.
Pani paijan palkeeks,
housunsa hohottimeks;
io pani orjan liehtomaan,
palkkalaisen painamaan.

Orja liehto löyhytteli,
palkkalainen painatteli;
liehto päivän, liehto toisen,

i5 liehto kohta kolmannenki,

Sitte meni ihte kantoinaan

mitä tuntuis tulevan,

mitä ahjooni ajaa.

Rauta jo vellinä viruu
20 kuonana kohahteloo.

Taas pani polvensa alasimeksi,

vasaraksi kyynäspiäsä,

sitte takoo taputtelloo;

tako sitte kunnon keihään,
25 ei ollu keiho suurimpainen,

eikä keiho pienempäinen,

keiho keskikertanen,

hevonen kärellä seiso,

peni putkessa makasi,
30 katti nauku naulan tiessä.

Sitte säilytteli keihoaan

rannan räiviin sisässä

kolmekymmentä kesää.

Taas laitto keihon keilumaan,
35 uilumaa umpiputken.

Sattu mies vastaa niin sanoo:

mitäs keilut, pimmon(?) keiho,

mitäs uilut umpi[putki]?

Tuonneha mie taas mänöö
40 vuoreen teräksiseen,

rautaseen kallioon,

siellä sulkasi sulaa,

okaasi lämpiäät.

(Tällä lailla ammukset manattiin).
2730. Kitee. Varonen n. 6.-85.

Tauteihin.

Portto Pohjolan emäntä
päin tuuleen makasi,
p — ein pahaan säähän;
tuuli nosti hameen helmat,
5 ahava alasimetki;
tuuli teki tiineeksi,

408

Taudit.

ahava kohulliseksi.

Kanto kohtuu kovaa,

vatsan täyttä vaikuta,
10 kanto kuun, kanto kaksi,

kanto kohta kolmannenki,

kokonaista kolme vuotta.

Synnytteli syntyjään,

eipä synny, eipä tule;
is vaan synty sitte viimmen synnyt,

teki poikoo yheksän

yhellä vesikivellä,

yhten löylyn lyötävillä,

yhden saunan soatavilla.
20 Sitte ehti ristijee,

kanteli, ei näkynnä;

sitte ihte risti riivatuse,

ihte kasto kannetuse,

yhen loi luuvaloksi,
25 toisen teki teikariksi (roani),

kolmannen roaniksi rapasi,

yhen pisti pistokseksi,

yhen hammasten kivuksi.

Kolme jäi poikoo panoa,
30 joille ei nimee soana:

yksi oli ruho, toinen rampa,

kolmas peri sokii.
Ampu maahan hyö nuoliaan,

ruho jousta jängittää,
35 rampa piiliä pitää,

ampuu peri sokii;

ampu maahan nuolijaan,

tahto tanteret haleta;

ampu piäse päälle taivoseen,
40 niin tahto taivonen haleta,

ilman kaaret katkiilla.

2731 . Kitee. Varonen n. 9 a. — 85.
Olli Timonen.

Ammuksiin.

Tuuli taitto tammen latvan,

paha sää petäjän oksan;

tuli ukon sää,

Jumalan voima, kuletti
5 keskelle meren selästä,

siihen saari siunautu,

saareen laki ja nurmi.
Tuli neittä kolme Luonnotarta,

tuli niityn niitäntään,
io kortteen kokuontaan.

Tuli Turjan lappalainen

tunki heiniä tuleen,

tuosta porot puisteltiin

Pohjan neijon portin suuhun,
is siihen kasvo suuri tammi,

rutinen raita,

piätti pilvet juoksemasta,

piätti päivän paistamasta,

sekä kuun kumottamasta,
20 Sille ehittiin kaatajoa,

päältä maan, päältä mannon.

Eipä löyvy kaatajoo

päältä maan, päältä mannon.
Ihte ukko Ilmarinen,
25 päällä pilvehin Jumala,

otti pikku kirveesä,

hopeisen tappamisen,

laski jalakasa tyvelle,

tyven illisti itään,
30 latvan kaato luoteelle;

mitä siitä lastua pirisi.

siitä noijat nuolet saivat,

ampujat pahat aseet,

kesseliisä1 keihäät.
35 Ampu tuonne nuolijaa

pääse päälle taivoseen;

tahto taivonen haleta,

2731. J kesseli = luukku, olkasäkki.

Pistoksen synty. 2731—2732.

409

ilman kaaret katkeilla.

Vielä ampu nuoli jaa
40 pääskyn pitkillä sulilla,

varpusen vivuttimilla,

ampu maahan tantereen;

tahto tanteret haleta,

sekä pyhä maa puheta.
45 Vielä ampu nuoli jaa

pääskyn pitkillä sulilla,

varpusen vivuttimilla,

ampu tuonne nuolijaa

ruunan rustoin väliin,
50 kapeesen karvaseen.

Tuonne minä pahoo manaan:

ammu tuonne nuolijas

hirven harvoi[hi]n lihoihin,

peuran paksun pallereen,
55 vuoreen teräksiseen,

rautaseen kalliisen,

tervaskantoon kovaan,

jost' ei kisko kirvespohjat,

eikä tau sepon vasarat.

2732. Kitee. Varonen n. 36. —85.

Ammuksissa.

Kävin eklen seppälässä,
teetin pihet pikkaraiset,
atulat alinomaset,
joilla piiliä pitelen,
5 joilla ammun ammuksia,
joilla ruttoa repäsen.

Niin portto Pohjolan emäntä
survo rautasuurimoita,
tirskutti teräsneniä,
io tuosta tyyty, tuosta täyty,
tuosta paksuksi paniihe,
lihavaksi liitti ihe.

Kanto kohtua kovoa,
vatsan täyttä vaikiita,

15 kanto kuuta kaksi, kolme,
kanto puolen kymmentää,
ympäri yhöksän kuuta.
Yhöksännen kuun lopusta,
kymmenennen kuun alusta

20 kipua tuolle viskattiin,
immen tuike tuikattiin.

Läksi portto poikimaan,
paha vaimo läpsimään
meren selvälle selälle,

25 loajalle meren lähelle.
Sanottiin taivaasta:
»Mene portto poikimaan,
paha vaimo läpsimään
Rutjan koskeen kovaan,

30 Pohjon lietoon mereen!»

Niin mani lammin lumpeelle,
luuli lumpeen lujaksi,
meren kaslan kantajaksi.
Eipä lumme luottannaa,

35 meren kasia kantannaa.
Mani portto poikimaan,
paha vaimo läpsimään
Rutjan koskeen kovaan,
Pohjon lietoon mereen.

40 Puolenteli kohtuus[a],
vaalitteli vatsoos[a],
sai 9 kesässä yönä
yhön löylyn lyöpyvillä,
yhön saunan saapuvilla.

45 Etsi noille ristijiä;
eipä saannunna ristijiä.
Ihte paniihe papiksi,
luotiihe lukkariksi;
nimitteli poikiaa

50 kun emo tekemiää:
niin yhen pisti pistokseksi,
toisen raaniksi rapasi,
kolmannen riijeksi ripasi,

410

Taudit.

neljännen ähkyksi asetti,

viiennen ampn ampujaksi.
55 Jongan pojan viimeks sai,

sille ei nimeä saana.

Pirulaisen pikka poika,

pistyn peikalon pituinen,
60 sormen kolmen korkunainen,

jännitti jukasen jousen,

jukasella polvellaan,

ampu mereen syvään;

meri tuprahti tuleen.
65 Ammu tuonne ammuksesi,

tuonne piilis pitele

sinivaar[ain] sisään.

Niin jännitän jukasen jousen
70 jukasella polvellani,

jolla ammun [ammuksia],

jolla ruttoja repäsen.

Mene pois ihosta imonta raukan,

raavas raukan ruumiista!
75 En puhu omalla suulla,

puhun suulla puhtaalla,
(ja nyt se loppu.)

2733. Kitee. Havukainen n. 43. — 96.
Olli Timonen.

Ammuksissa.

Portto Pohjolan emäntä
Sdin tuulehen makasi,
Perinpuolin pohjosehen.
Tuuli teki tiineheksi,
5 Ahava haliittomaksi;
Tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
Tuosta paksuksi panihe,
Lihavaksi liittäysi.
Teki poikoa yheksän
io Yhelle vesikivelle,
Yhen löylyn lyötäville,
Yhen saunan saapuville.

Etsipä hän ristijätä,

Ehtipä hän kastajata;
i5 Eipä saanut ristijätä

Eikä saanut kastajata.
Ihe risti riivattunsa,

Ihe kastoi kannettunsa:

Yhen riieksi ripasi,
20 Toisen raaniksi rapasi,

Yhen teki teikariksi,

Yhen pani paisehiksi,

Yhen hammasten kivuksi,

Yhen ammuksiks' äkäsi;
25 Yks' on ruho, toinen rampa,

Kolmas on perisokea,

Ruho piili ä pitääpi,

Rampa jousta jännittävi,

Ampuu se perisokea.
30 Ampui maahan nuoliaan;

Tahtoi tanteret haleta

Sekä pyhä maa loheta.
Ampui vielä nuoliaan

Pääskyn pitkille sulille,
35 Varpusen vivuttimelle,

Päänsä päälle taivosehen;

Tahtoi taivonen haleta,

Ilman kaaret katkiella.
Vielä ampui nuoliansa
40 Ruunan rustojen välihin,

Kapeesen karvasehen.
Milläs tuolta nou'etaan?

Luojan luomilla sanoilla,

Säätämillä suuren Luojan.
45 Tuonne mie siun, pahan, manoan:

Vuoreen teräksisehen,

Rautaisehen kalliohon;
50 Ammu tuonne nuoliasi:

Vuoreen teräksisehen,

Rautaisehen kalliohon,

Tervaskantoon kovaan,

Pistoksen synty. 2733—2735.

411

Josta ei kisko kirvespohjat,
55 Eikä tao sepon vasarat!

2734. Kitee. Pennanen n. 47. — 96.
Närsäkkälä. Pekka Vestrand, 70 v.

Oli ennen neittä neljä,
Koko kolme Väinämöistä
Yhen niityn niitännässä,
Kortteen kokuunnassa.

5 Saivat niityn niittäneeksi,
Kortteet kuataneeksi,
Sitten alkoivat harata,
Koota kortteita kokoon,
Lepehelle lennättelit,

io Siitä ruopai ruvolle,
Pisti pieliin väliin,
Yhen tammen ympärille,
Josta oksat ilmaan levisi,
Latva piätti pilvet juoksemasta,

15 Hattarat harottamasta.
Miten tässä lietäneen,
Otavatta oltaneen,
Päivättä elettäneen?

Mies musta merestä nousi,

20 Umpilammista uronen,
Yhen peikalon pitunen,
Joka sopi seista seulan alle,
Mahtu muata maljan alle.
Sepä taito tammen kuata,

25 Puun sorjan sorkutella.
Kirves liuskahti lihaan.

Tyyvy, tyrmä, tippumasta,
Marras, muahan vuotamasta,
Punanen, putuumasta!

3o Seiso, veri, niin kun seinä,
Asu, veri, niin kun aita,
Niin kuin miekka meressä seiso,
Kivi harjussa kovassa!

Parempi veri lihassa,
35 Kun on muahan vuotamassa,
Parempi veri lihassa,
Kun on kalma kartanossa.

2735. Kitee. V inter ja Hannik. n. 1.
—87.

Kontiota. Juhana Putkuri, 65 v.
Ammuksissa oltaessa.

Sampsa poika Pellervoinen

Kesät kennolla makasi

Keskellä jyväketoa,

Jyväparkan parmahalla.
5 Otti kuusesta jyviä,

Seihtemiä siemeniä

Koipein kesäoravan,

Yhen nää'än nahkasen.

Läksi soita kylvämähän,
io Toukoja tihittämähän:

Soit kylvi, kanervat kas^o,

Norot kylvi, koivut kasvo,

Mäet kylvi, männyt kasvo,

Kylvi tuomet tuoreheille.
15 Pihlajat pyhille maille,

Raijat nurmien rajoille,

Katajat karangoille.
Yön takoa kohta kolmen,

Viikon päästä viimeistäännii
20 Läksi tuota tietämähän.

Ei ole tammi kasvanunna,

Juurtununna1 puu Jumalan.
Yön takoa kohta kolmen,

Viikon päästä viimeistäännii
25 Läksi tuota tietämähän.

On jo tammi kasvanunna,

Juurtununna puu Jumalan.
Heitti hellan vallallensa2,

Olevalle onnellensa3. . .

2735. l Juurtunultj: Juurtununna. — 2 vallalle|e|nsa: v. — 3 onnelle|e|nsa : o.

412

Taudit.

30 Jo on tammi kasva nunna,
Juurtununna pun Jumalan,
Vesa Jiessuksen vetämä,
Maasta mannun kasvattama.
Kuka siitä oksan otti,

30 Se otti ikuisen onnen,
Kuka siitä lesten[!] leikkaa,
Se leikkaa ikuisen lemmen;
Ohevompi oksallensa,
Lehellensä4 liukkahampi.

40 Ehittiinpä manalasta,
Eliittiinpä maan alta,
Ehittiinpä, eipä löytty
Kuka tammen hakkajaisi,
Tasalatvan tatsuttaisi[!].

45 Tuli ukko taivosesta,
Mujuiseni, muotoiseni,
Kaiken karvani näköinen,
Kirves kultanen olalla,
Vaskivarsi kirvehessä,

50 Hopiata ponnen päässä,
Joka tammen hakkajaapi,
Tasalatvan tatsuttaapi.
Mikä lastuja putosi,
Siitä noiat nuolet saavat

55 Sekä ampujat asehet.
Piru piiliätekevi,
Vasamoita valmistaapi
Korvalla tulisen kosken,
Rautakosken reunemalla.

60 Minkä saapi valmihiksi,
Sen pojat solulle vievät.
Teki piiliä pivoset,
Kouran nuolia kovia,
Siankarjun harjaksilla,

68 Varpusen varustamilla,
Peipon pienillä sulilla.

7 0

75

*5

9 0

9 5

100

4 kk:ssa : Lehellellensä. — 5 kk:ssa: Noiat.
Someret. — 8 |työntänynnä : *laskenunna*.

Läksi kaupalle kylälle;
Ei kylällä ostettuna.

Vaan kolme on poikoa pahalla:
Yks on ruho, toinen rampa,
Kolmas perisokea;
Ruho piiliä pitävi,
Rampa juosta jännittääpi,
Ampuu perisokea.

Ampu nuolen ensimmäisen,
Ampu ylös taivosehen:
Tahtoi taivonen haleta,
Kaaret ilman katkoella,
Noian5 nuolissa kovissa,
Äkäisissä äijän pojan.

Ampu nuolen toisen;
Se on vasten maata männyt*,
Maan muruiksi muljahteli,
Someret7 sijoittelivat.
Ampu kohta kolmanneksen
Kirjarintahan kivehen,
Vuorehen teräksisehen;
Se kivestä kiljahutti,
Kajahutti kalliosta,
Tahtoopi tavata siinä
Ihoa on immeisraukan,
Emon tuoman ruumista.

Vaan minkä oot tyvin työn-
tänynnä,
Latvon pois lappaele,
Minkä oot latvoin laskenunna8,
Tyvin pois työntäele!
Tässä ei sijoa sinulla,
Ei sijankaan tarpehella,
Ei tarpeenkaan himolla;
Muualle majasi muuta,
Etemmä elosijasi,
Ristittyä rikkomasta,

6 m|e|nnyt : männyt. — 7 So|rmlet :

Pistoksen synty. 2735 — 2737.

413

Kastettua kaatamasta,
Tehtyä telloomasta!

105 Ompele nyt neitosin neuloin,
Nahkaneuloin nappaele
Ehommaksi entistänsä,
Paremmaksi muinostansa!
Tie nyt, Jiessus, terveheksi,

no Alta tuntumattomaksi,
Päältä nuurumattomaksi!
Jos ei käy minun käteni,
Käyköön käsi Jumalan,
Sopikohot sormet Luojan

ns Suin sulin puheltuani,
Hengen huokaeltuani,
Kätten päällä käytyäni!

2736. Kitee. Lönnbohmn.l346.—94.
Kiteenlahti. Olli Timonen, 70 v.
Ammuksiin loihdetaan:

Tuuli taitto (i) tammen latvan,
Paha siä petä(j)än oksan,
Kuletti [Ukon siä, Jumalan voi-
ma]
Keskelle meren selyttä.
5 Siihen suar siunautu(i),
Suareen lakia nurmi;
Tuli [neittä]1 kolome luonnotarta,
Tuli niityn niitäntähän,
Ko[r]tteen kokuuntahan.

io Tuli Turjan Lappalainen,
Tunki heiniä tulehen.
Siitä porot puisteltihin
Pohjan neien portin suuhun.
Siihen kasvo (i) suuri tammi,

i5 Siihen tuli rutinen raita,
Piätti pilvet juoksemasta,
Piätti päivän paistamasta.

2736. x Hakaset jo alkup. kk:ssa. -
4 nuolia|nsa| : nuoliahan. — 5 yi. [ruski]i[n].

Ehittihin kuatajoa
Piältä muan ja piältä mannan;
20 Eipä löyvy kuatajoa
Piältä muan ja piältä mannan.

Ihe ukko Ilmarinen,
Otti pikku kirve(h)e(n)sä,
Hopiisen2 tapparaisen,
25 Laski jalkasa tyvelle,
Tyven illisti itä(h)än,
Latvan kuato(i) luotehesen.

Mitä tästä pirisi(?) ?
Siitä noiat nuolen saivat,
30 Ampujat pahat ase(h)et,
Kesseliset3 keihäitä.

Läks taipalen kylille,
Ampu tuonne nuoliahan4

(Sitten meni yhteen toiseen loihdun
kanssa)

35 Piäsä piälle taivose(h)en;
Tahto(i) taivoset haleta,
Ilman kuaret katke'illa.

Ampu vielä nuolia (h)an
Piäskyn pitkillä sulilla,
40 [Varpusen] vivuttimilla;
Tahto (i) tantereet haleta.

Vielä ampu nuolia(h)an
Raunan ruskia n5 välikin,
Kapeesen karvase(h)en.

2737 . Kitee. Lönnbohm. n. 1349—50.
—94.

Kiteenlahti. Olli Timonen, 70 v.
Ammuksiin loihdetaan:

Portto Pohjolan emäntä
Selin tuulehen makasi,
Perin puolen pohjasehen;
Tuuli teki tiineheksi,

- 2 yi. [Hopi]ai[sen]. — 3 {= olkasäkki). —

414

Taudit.

5 Tuosta tyyty(i), tuosta täyty(i),

Tuosta paksuksi paneutu,

Lihavaksi liiteliisa.

Teki poikoa yheksän

Yhellä ves(i)kivellä,
10 Yhen löylyn lyöpyvillä,

Yhen saunan su apu villa.
Ehti piähän[!] ristijeä,

Ehti piähän[!] kastajoa.

Eipä suanu ristijeä,
i5 Eipä suanu kastajoa.
Ihe risti ri ivattu sa,

Ihe kasto(i) kannettusa:

Yhen1 riieksi ripa(i)si,

Toisen maniksi rapa(i)si,
20 Yhen pisti pistokseksi,

Yhen ammuksi äkä(i)si,

Yhen pani luuvaloksi,

Yhen hammasten kivuksi,

Yhen pani paiseheksi;
25 Yksi on ruho2, toinen rampa,

Kolmas perso kii,

Ruho piilii pitää,

Rampa jousta jännittää,

Ampu se perso kii.
30 Ampu muahan nuoliasa;

Tahto (i) tanteret haletä

Sekä pyhä mua puheta.

Vielä ampu(i) nuoliasa

Piaskyn pitkillä sulilla,
35 Varpusen vivuttimilla

Piäsä piälle taivose(h)en;

Tahto taivahat haleta,

Ilman kuaret katkeilla.

Vielä ampu(i) nuolia(h)an
40 Ruunan ruskiin3 väli(h)in,

Kapeese(h)en karvasehen.

Milläs sieltä nouvetahan?
Luojan luomilla sano(i)lla,
Säätämillä suuren Luojan.

45 Tuonne minä pahan man[olon:
Ammu tuonne nuolijas
Hirven harvoin lihoi(hi)n,
Peuran paksun palhoihin,
Tervaskantohon kova(h)an,

50 Jost' ei kisko kirvespohjat
Eikä tao sepän vasarat,
Vuoreen teräksise(h)en,
Rautaisehen kalliohon4!

2738. Kitee. Lönnbohmn.1567. —94.

Kiteenlahti. Ison-Timolan emäntä
Maria Ulla Timonen, synt. Halttunen,
59 v.

Pistosluvut.

Kun sie Het kotonen koira.

Pistä piäs penkin ala,

Vuan kun liet kylänen koira,

Kyllä mie sulle kyyvin löyvän
5 Sekä annan ajohevosen:

Vuoresta valitun varsan,

Mustan oriin tunturilta

Kotiin männäkseis

Isäntäsi iltasilla,
10 Emäntäsi aamusilla,

Muun pereen murkinalla!

2739. Kitee. Pennanen n. 58. — 96.
Kiteenlahti, Olli Timonen.

Ammusluku.
Tuuli taitto tammen latvan,
Paha siä petäjän oksan.
Tuli ukon siä, Jumalan voima,
Kuletti keskelle meren selästä.

2737. ' Yhen |risti| riieksi
— 4 yi. [kall]iisen.

Y.r. — 2 on |rujo| ruho : o. ruho. — 3 yi. [ruskija[nj.

Pistoksen synty. 2739.

415

5 Siilien sitar' sin naatit,
Suareen lakia nurmi.

Tul' neittä kolme, luonnotarta,
Tul' niityn niitäntään,
Kortteen kokituntaan.
io Tul' Turjan Lappalainen,
Tunki heiniä tuleen.
Tuosta porot puisteltiin
Pohjan neijon portin suuhun.
Siihen kasvo suuri tammi,
is Riitainen raita,

Piätti pilvet juoksemasta,
Piätti päivät[!] paistamasta
Sekä kuun kumottamasta.
Eliittiin kuatajoo
20 Piältä muan, piältä mannan;
Eipä löyvy kuatajoo
Piältä muan, piältä mannan.

Ihe ukko Ilmarinen
Otti pikku kirvehensä,
25 Hopiisen tapparansa.
Tyven illisti itään,
Latvan kuato luoteesen.

Siitä noijat nuolet saivat,
Ampujat pahat asehet,
30 Kesseliset keihäänsä.

Läksivät kaupalle kylille.
Ampu tuonne nuolijaan
Piäsä piälle taivoseen;
Tahtoo taivonen haleta,
55 Ilman kuaret katkeilla.
Vie1 ampu nuolijaan
Muahan tantereen;
Tahto tanteret haleta
Sekä pyhä mua puheta.
40 Vielä ampu nuolijaan
Piäskyn pitkille sulille,
Varpusen vivuttimille,

Ampu tuonne nuolijaan

Ruunan rustojen väliin,
45 Kapeiseen karvaseen.

Milläs tuolta nouvetaan?

Luojan luomilla sanolla,

Siätämillä suuren Luojan.
Tuonne mie siun pahan ma-

noon,
50 Ammu tuonne nuolijas:

Hirven harvoin lihoin,

Peuran paksuun pallioon,

Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kalliiseen,
55 Tervaskantoon kovaan!

Susi juoksi suota myöten,

Karhu juoksi muata myöten;

Suo nous suven jälissä,

Kangas karhun kämmenissä,
eo Siitä kasvo rautaset okaat.

Vietiin sepon pajaan.

Tako viisi viikatetta,

Tako keihon kelvottoman;

Hevonen terällä seiso,
65 Katti nauku naulan tiessä,

Peni putkessa makasi.

Säilytteli keihoaan

Rannan räivin sisässä

Kolome kymmentä kesee.
70 Läksi keilumaan,

Uilumaan umpiputki.

Mitäs keilut, lemmon keiho,

Mitäs uilut, umpiputki?

Mäne tuonne, kunne käsken:
75 Kiven kirjavan sisään,

Puajen paksun pantiisen,

Siellä sulkas sulaa,

Okaas lämpijää.

2739. x Vie|lä| : V.

416

Taudit.

2740. Kitee. Pennanen n. 32. — 96.
Podoskavaara. Mari Vaittinen, 83 v.
Pistoksen synty.

Portto Pohjolan emäntä

Syrjin tuuleen makasi,

Päin perin Pohjolaan;

Tuuli tuuli tiineeks1,
5 Pohjonen kohulliseks2.

Sai sitten poikoo yheksän

Yhelle vesikivelle,

Yhen saunan suapu ville,

Yhen löylyn lyöpyville.
io Haki nuolle ristijee,

Kansalleen kastajoo;

Ei suanut ristijee,

Kansalleen kastajoo.
Ihe tuo paha pakana,
iö Ihe kasto kantamansa:

Minkä pisti pistoksiksi,

Minkä ähkyksi asetti;

Yks oi ruho, toinen rampa,

Kolmas perin sokii,
20 Ruho pilvii[!J pitää,

Rampa jousta jännittää,

Ampuu peri sokii.
Joko out, rakki, ruastamassa,

Lemmon koira, koveltamassa,
25 Syöt uuvelta lihoo,

Jäsenii järkyttelet.

Kissa siun Manalle viepi,

Kukko vuoreen vetää,

Pajaan ovettomaan,
30 Ilman ikkunattomaan.

Pistä tuonne pistoksiis,

Ammu tuonne ammuksiis:

Vuoreen teräksiseen,

Kallioon rautaseen!
35 Jos sie pistät yksin piston,
Niin mie pistän kaksin piston

j.n.e.
Jos sie suat sappailet,
Mie tuhannet tuppailen.

(Huom! Kalmistolan isäntä selvisi
tällä luvulla edellä mainitussa kylässä) .

2741 . Rääkkylä. Pennanen n. 88. — 96.
Jaama. Jaakko Päivinen, 75 v.
Pistoksen synty.

Portto Pohjolan emäntä

Selin tuuleen makasi,

Päin makas Pohjoseen.

Tuuli tuuli vuotta kuusi,
s Seuru seihtemän kesee,

Teki tuuli tiineeks,

Ahava kohulliseksi.
Kanto kohtuu kovoo

Ympäri yheksän kuuta;
io Synnytteli poikiansa

Koskella tulisen korvani!],

Sepän ahjonkin sisässä.

Mani lammin laitamalle,

Teki poikoo yheksän,
i5 Tyttölapsen kymmenennen

Yhelle vesikivelle,

Yhen lammin lumpeelle.
Ehti niille ristijee,

Ristijee ja kastajoo,
20 Ei löyvä ristijee

Eikä löyvä kastajoo.

Ihe laitteli nimiä:

Yhen pisti pistoksiksi,

Toisen ähkyksi asetti,

2740. a tiineeks i| : tiineeks. — 2 kohulliseksji! : kohulliseks. — Nämä i:n pois-
tamisel tosin tehty lyijykynällä, mutta nähtävästi keräilijän itsensä — kokoelmia
myöhemmin numeroidessaan — tekemät.

Pistoksen synty. 2741—2743.

25 Minkä ruusuksi riitasi.
Minkä horkaksi hotasi,
Minkä luisti luuvaloksi.

Jos sie pistät yksin piston,
Niin mie pistän kaksin piston
j.n.e. kymmeneen saaka[!];

30 Jos sie pistät saan piston,

Niin mie tuhansin tuppaan.
Puhun suilla puhtailla,

Herran hengellä hyvällä,

Lamposella löyhyttelen
35 Tekemään terveyttä,

Rauhoo rakentamaan,

Jotta sais sairas muata.

Vikainen vieretellä,

Huono huoletta levätä!

2742. Liperi. Lönnrot R, n. 798. -

Pistoksen synty.

Susi juoksi Pohjolasta,
Savusorkka saatatteli,
Naula kannasta karisi
Noustessa Tapo mäkeä,

s Tapovuorta voiellessa.
Tuon Kälvä käsin tapasi,
Sekä keito keihääksi,
Ei tullut keinon suurimia
Eikä keinon pienimiä

io Eikä keinon keskikertasia.
Ori on tielle seisotettu,
Tulitukka , rautaharja,
Joka suihtia vanupi,
Rautoja ratusteloo,

is Vetäm[ään] Lemmon veistä,
Leinon nuolta nostam[aan],
Äkäitä[!J ottamaan,
Äkäitä vääntämään.

-37.

2743. Liperi. Äyräpää n. 13. — 71.
Pistokset.

Teki Rietä poikaa yheksän,

Tyttö lapsen kymmenennen

Yhestä vatsan väestä.
Pyyti Riettä kastajata,
5 Ruikutteli ristiätä,

Vaan ei saanut kastajata,

Eikä ratki risti jätä.
Itse risti poikiansa

Umpilammin lainehilla1
io Rauta- vanteiden sisässä:

Minkä pisti pistoksiksi,

Minkä ähkyiksi asetti,

Minkä loi luuvaloksi.

Minkä hammasten kivuksi,
is Minkä rii'eksi repäsi,

Minkä (laati) lapsen saajaisiin,

Minkä pani paisehiksi.
Ruskea rupinen neiti,

Paha paiseitten pania,
20 Minä pistin kaksin piston,

Sinä ykköis piston,

Sinä pistit satoin pistoin,

Minä tuhansin tuppailin.

Kun otan miekan Pietarilta,
25 Jolla pieksän hiitolaisen

Viiden veljeksen seassa.

Sata laudan lappehella,

Rumputan ruman miehen

Rautaisessa huuhmaressa,
30 Teräksisellä petkelellä,

Telkytän teräs nenällä

Rautaisessa riehtilässä,

Vaskisen munan sisässä;

Siinä survon, siinä jauhan.
35 Otan kuusisen kurikan,

2743. 1 vi. laitehilla.

418

Taudit.

Petäjäisen pieksin-neuvon,

Jolla pieksän hiitolaisen.
Mäne kotiisi, konna.

Läpi suiden, läpi maiden,
40 Mäne hongissa hohoten,

Petäjissä piehtaroitten,

Kuusissa kuhaite!n

Oletko kiintynyt kiveksi,

Maantieksi maantununna
45 Ihoon imentolaisen,

Karvaisen emon kapeen?
Armoa minä anoisin

Yli taivosen2 yheksän,

Vielä puolen kymmenettä.
50 Hengestäin huokumahan.

Suustain puhelemaan

Tässä työssä työntävässä,

Asiassa ankarassa.

Neitsy Marian, einonen,
55 Tuo hienot helmuksesi

Tuskillemme tukkeheksi,

Paikaksi pahan j alelle!

2744. Kontiol Puhakka n. 11. —94.

. [m uksiin loihtu.

Lovetar on, luonnon vaimo
Perin tuulehen makasi.
Kaarten kaarna pohjosehen;
Teki tuuli tiineheksi,
5 Ahava kohulliseksi.
Kantoi kohtua kovaa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Synnytteli poikiansa
Päällä taivosen yheksän,
io Päällä taivon kymmenennen,
Eipä synny syntyminen.
Sukeuvn sikiäminen.

Synnytteli poikiansa
Hyisen kaivon kannen päällä,

15 Hyisen lähtenen malossa.
Tuolla syntyi syntyminen,
Sukeusi sikiöminen
Päällä taivosen yheksän,
Päällä puolen kymmenettä.

20 Syntyi poikoa yheksän
Yhestä vatan väestä.
Nämä hän viroille laati:
Minkä riideksi repäsi,
Minkä laati luuvaloksi,

25 Minkä hammasten kivuksi,
Minkä pani pistoksiksi;
Ruho piiliä pitävi,
Rampa jousta jännittävi.
Ampuu peri sokea.

30 Tule työsi tuntemahan.
Pahasi parantamahan.
Ennen kuin sanon emolle;
Emoir on enempi työtä,
Vaiva suuri vanhemmalla,

35 Kuin pojat pahoin tekevät,
Lapset ankehin asuvat.

2745. Kaavi? Keckman, Fol. n. 1.
—41?

Saatu Raahessa Karjalasta kotoi-
sin olleelta maaviskaalilta Lundahlilta.
Vrt. Hakulisen n. 93:een, saatu Ju-
hana Riikoselta, joka lienee loitsun
kuullut Pekka Vartiaiselta Kaavilta.
Pistoksen synty.

Loviatar, vaimo1 vanha,
Joka vanhin vainoksi !| jäit,
Eläit ensimmäinen,
Piru, pirtin1 pohjimmainen,
s Päin tulelleen2 makasi,

:' kk:ssa: Ylitaivosen.

2745. ' kk:ssa iso alkukirjain.

- yi. ly jy kynällä [tluufleheen].

Pistoksen synty. 2745.

419

P — seeneen pahahan säähän.

Tuli suuri tuulen pusku,
Ijästä vihanen ilma;
Tuuli tuuli tiineheeksi,
10 Ahava kohulliseksi,
Tuuli tuuli v — uun,
Ahava alasimelleen.

Kanto kohtua kovoo,
Vatan täyttä vaikiata
i5 Vuotta viisi, vuotta kuusi,
Ympäri yheksän kuuta,
Kahexan kaikitekki.

Teki poikoo yheksän,
Lato lasta1 kymmenen
20 V — sta viattomasta,
Puosta poikiimattomasta
Yhtenä kesässä yönä
Yhelle visi[!] kivelle,
Yhen löylyn1 lyöpyville,
25 Yhen saunan1 saapuville,
Yhen kuun kuuluville.

Ehittiin sitte ristiin,
Pahan kaimani !| kastiin.

Sano Juhannes, Jumalan pappi:
30 »En minä pahoja risti,
Enkä kasta kauheita.»

Paniin itek papiks,
Riivasiin ristiääksi:
Minkä laati luun1 valoksi,
35 Sille luckara1 kätehen,
Minkä pisti pistokseksi1,
Sille piilejä piilohon,
Keihähitä kesseliin.

Mistä, noita, nuolet sait,
40 Ampuja, pahat atulat?

Juoksee jokia1 kolme,
Vettä viisi virtoain[!],

Itään ikäti pitkin,
Luoteeseehen loppumata.

45 Veen kolmen pyörteesehen,
Lainehen jakaimehen;
Siihen kasvo hieta harju,
Sala saari siunailtu.
Kasvo siihen suuri koivu

50 Yli rutimo raetta,

Olovampi poksilleehen[!j,
Leviämpi lehvilleehen;
Päivän peitti paistamasta,
Kuun kätki kumottamasta.

55 Ej oo löytty raatajaa,
Pahan tammen1 taittajaa
Sekasin sä^kieihen,
Puun murha musertajata.
Mies musta merestä nousi,

60 Uros umpi laineheesta1,
Kuollutta vähän parempi,
Ka tornitta kaunihiimpi.
Siir on kirves kirjattu olalla,
Kirja varsi kirveheessä;

65 Kärsi sillä käsin ruveta
Puimaan tulista puuta,
Säkäystä särkemähän.

Iski kerran kirvehellä,
Tarpasi2 tasa-terällä,

70 Iski kerran, iski kaks,
Kovin äijä kuin on kolme.
Mikä pääsi pälkäreitä,
Lastuja joka pirusi
Niitylle nimettömälle,

75 Maalle mättäättömälle,
Ne merelle miestettihin;
Aalto rannalle ajeli
Kolmen vuoren koukkeelle,
Kallion kahen väliin. —

3 Säkeissä 69, 86, 87, 95, 108, 121, 125, 128, 145 ja 148—150 on pieni alkukir-

jain.

420

Taudit.

äo Keito ne käsiinsä tavoitti,
Kokos ne konttihiinsa,
Keräs ne kesseliinsä4.
Vei kontilla kotiin.
Pitkäkielellä pihaan,
ss Illmori kyselemään:
»Mitä teetät nuista, noita,
Kuta, keitäl!|. kallihtutat?»

»Saisin piiliä pioon,
Keihähitä kesselihin
90 Pistokseksi ihmisille1
Akääks raavaille1
Ammukseksi hevosille.1

Kolme poikoo pahalla:
Ruho yksi, rampa1 toinen,
95 Kolmais on peri-sokia;
Ruho nuolia teköö,
Rampa jousta1 jännittääpi,
Ampuupi peri-sokia.
Ampu nuolen yksi kannan
ioo Selvälle meren selälle;
Se sinne ikiperähän.1

Ampu nuolen kaksi kannan
Päänsä päälle taivoseehen;
Vaan taivaat1 haleta tahto,
105 Illman kaarret katkeilla
Pirun pulien edessä.

Ampu nuolen kolmikannan
Alamaahan jalko hiinsa;
Maa mur joksi murj ahteli
no Pirun piilien edessä.

Ampu nuolen nelikannan
Kohti vuorta korkiata.
Vastoin rau vasta1 mäkiä;
Se siinä kilhuksiin,
ns Kilhuksiin, kalhuksiiii.
Ihohoon alastomaan,
Varsin vaattettomaan.

Evien olin seppäin seassa,
Tako joen tantereilla;

i2o Pihitti hään pikkuruisen,
Atulat alinomaiset,
Joilla nouvan noijan nuolen
Ihosta alastomalta.
Neitzy Maaria emäntä1.

125 Tule tänne, tarvitaahan,
Pian, välein jouvuttele,
Tule tulen utunana]!],
Alenneta kautereita!
Tuo kulta pihtimehisj!],

130 Hopiaiset hohtimesi,

Joilla nouvat noijan nuolet,
Vetäset pahat väkärät,
Sivallat sikansa harjat
Ihosta alastomasta.

135 Himmetköön Hiien harja,
Kuun Hiien kumottamasta
Päivän Hiien päästämästä
Iholta imehon1 raukan,
Kauvalta|!j emon1 kapia,

140 Emon tuoman ruumiilta.

Ota, Hiis, oukkais,

Pirulainen pistokseis,

Lempo, lehti1 keihäis,

Saatua minun sanani.

145 Käytyä minun käteni!

Herran henki höyrytköön,
Luojan lämmin läikkyöön
Läp' luun, läp' jäsenen,
Läp' lämminten lihoin,

i5o Puhk' suonien punaisten!
Avun Herra antuoon,
Avun Herra heittäköön,
Avun suo sulo5 Jumala,
Käytyä minun käteni.

155 Saatua minun sanani!

4 kk:ssa: ke.-seliinsa.

suo : suo sulo.

Pistoksen synty. 2746.

421

2746. Kontiolahti? Lönnrot Q, n. 27a.

—46.

Michael Tuomaanpojan muistoon-
panema.

(Erityisessä, eri käsialalla kirjoite-
tussa vihossa, jonka päällyssivulle on
kirjoitettu: Tässä seura Pistoksen sa-
nat ja kateita vastan sanat. Kokon
pantu. Michael Tuoman poialda 1846.)

Pistoksen sanat.

Lovijatar1, luoma lemmon,

piru pirtin pohiamainen

perin tulen2 makaisi,

kaiten karaa pohiasehen.
s Tuuli tu[u]li2 tineheksi2,

ahava kohulliseksi.

Kantoi1 kohtu va kovova,

vahan täyttä2 vaikijata,

kantoi kuuta kaksi kuuta,
io kantoi kuuta kolme kuut [a],

ympäri yheksän kuuta,

alun alotti kymmettä;

teki2 poikova yheksän,

lato vi kaheksan lasta,
15 tyttö2 lapsen kymme[ne]nnen

yhestä vatan väiestä

yhellen vesi ki velien,

yhen saunan sa[ajpuvillen,

yhen löylyn lyötävillen,
20 yhen lämpöisen lähellen;

pani poiat puohtimehen.
Ehti1 sitten risti jätä2,

ristijätä2, kastaiata

yläh[ä]ltä taivahasta2,
25 yli taivoisen2 yheksän,

yli puolen kymmenettä,

vijestäpä pitäiästä,

kuvesta seurakunnasta,

pitäiästä seihtemästä.
30 »Juhannes, jumalten2 pappi2,

ellys ristitä2 pahoija!»

Ite3 rietta2 rivaisin2

ristijäksi2, kastaiksi,

ite4 paninin papiksi2,
35 ite2 laksen[!] lukariksi;

nimitteli poikijahan

alla astuvan he voisen,

alla juoksevan2 jalaksen2,

alla juoksevan2 venoisen,
40 alla jauhavan2 kivoisen,

alla seulan seulottavan,

alla u[u]timen utuisen.

Sai vijmen vihaisen poijan

poiastahan nuorimasta,
45 jonka pisti pistoksi[k|si,

pisti pijlijä pijohon,

keihäitä keselihin,

ähkyksi imentolaillen5,

äkähiksi ravahillen2.
50 Juoksovi jokeia2 kolme,

puhu vi purova kaksi,

lähettä lähättelövi,

vettä vijsi virtovavi

kalien kallijon välistä,
55 kolmen vuorenni kolosta

yhte[ejn pienehen merehen.
Rupeisi rutimen2 raita2

vijen virran pyörtehesen,

lainelejn rapaukse[e]n2,
60 olovampi oksiltahan,

levijämpi lehviltähän,

teki2 kuun kumottomaksi,

päivän2 paistamattomaksi.
Ehittihin1 ra[a]taiata2,
65 ra[a]taiata2, ka[a]taiata,

2746. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.
|kastaik| Jte : Jte. — 5 kk:ssa: Jmentolaillen.

3 kk:ssa : Jte. —

422

Taudit.

pu[u]n murhan musertaita.

pahan tammen2 taittaiata.
Pieni1 mies merestä nousi,

uros niloista yleni,
70 vähän kuollutta parempi,

katonutta kaunihipi.

Tuola pieni kirves nyökkö,

kirves kinattu olalla,

vaski varsi kirvehessä.
75 Löipä1 kerran kirvehellä,

tarpaisi2 tasa2 terällä3;

mikä läksi lastuloita.

pälähteli pälkäreitä,

ne tuonne2 meren selailen
so meren tyrskyn2 ty[yjrä[e]llä2,

meren altoisen aiella;

nuopa tyrsky2 ma[ajllen työnti2

aito rannallen2 aieli,

somer ma[a]llen souvatapi.
85 Akka1 vanha vänkämöinen,

kovin su[u|ri koukku leuka

kokoili kontihinsan,

keräilepi kesselinsän.

kantoi kontilla kotija,
90 pitkä kielellä pihahan;

veipä Ilmarin6 pajahan.
Ilmari7 kyselemähän:

»Mitäs1 unista, noita, tietät2,

kuta, keito, kallihutat?»
95 »Tietän pijlijä pijohon,

keihäitä kesselihin,

ähkyksi imentolaillen5,

äkähiksi ravahillen2.»

Oli1 mulla seppä pikkuruinen,
ioo takoia imentolaillen5,

takova kaputtelovi,

1 y | y | vä helkähyttelö[ö]

paifajssa ovettomassa,
ilman8 ikkunattomassa9;

105 tietän pihit pikkur|u]iset,
atulat alin omaiset,
joilla2 nouvan noijan nuolet,
vetäisen pahan vekaran
ihosta10 alasto masta ,

no varsin vattettomasta,
ihosta10 imento11 raukan2,
karvoilta emon kapenen,
emon tuoman2 rumihista2.
Van1 oli mulla koira pikkurui-
nen,

ns rakki2 rauvan2 karvallinen
syömän kylän kiroia.
kylän noijat nokkimahan.

2747. Kaavi, Roschier
A. Hiltunen.

n. 8. —54.

Pistoksen sanat.

Kolme on poikoa pahalla,
Ruho yksi, rampa toinen,
Kolmas on verisokia.
Ruho nuolia tekeepi,
5 Rampa jousta jännittääpi,
Ampuvi verisokia.

Ampui nuolen yksikannan
Ylhälle taivosehen;
Tahtoi taivonen haleta,
io Hman kaaret katko elia
Pirulaisen piilin eessä.

Ampui nuolen kaksikannan
Ala maahan jalkohisa;
Tahto maa manalle mennä,
is Kivet suuret kimpuhilla
Pirulaisen piilin eessä.

Ampui nuolen kolmikannan

6 kk:ssa : Jlmarin. — ' kk:ssa : Jlmari. — 8 kk:ssa : Jlman.
nattomassa. — 10 kk:ssa : Jhosta. — u kk:ssa Jmento.

9 kk:ssa : Jkku-

Pistoksen synty. 2747—2748.

423

Vuorehen terässekahan,

Rautaisehen kalliohon;
20 Tuo kivestä kilhusihin,

Kalhosiin on kalliosta

Ihoon imehnoraukan,

Karvaan kavon tekemän,

Emon tuoman ruumisehen.
25 Sulittele nuoliasi,

Käännyttele piiliäsi

Vuorehen terässekahan.

Rautaisehen kalliohon

Iholta imehno-raukan,
30 Karvalta kavon tekemän,

Emon tuoman ruumihista!
Kiputyttö, tuonen neito

Keskellä kipumäkeä,

Kipuvuoren kukkulalla
35 Kipuja huhuilee,

Vaivoja valittelee,

Itkeä tyhyttelee,

Kipusilla kintailla,

Vaivasilla vanttuilla.
40 Tuonne ma kipuja kiistän,

Tuonne ma panen pahoja,

Tuonne ma tungen turmioita

Kivuttaren kintahasen,

Vaivattaren vanttusehen.
45 Kivut kääri(n) kintaihin,

Vaivat vasten rintojansa.
Sulo voi sulailtaissa1,

Rasva räy'yteltäissä,

Sulempi sinä sitäin;
50 Kaiho kun katoessansa,

Kaiho päivä viertessänsä,

Kaihempi sinä sitäin.
Mehiläinen ilman lintu j. n.

2748. Tohmajärvi. Hakulinen n. 93.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen,
85 v. Kuuli ehkä Pekka Vartiaiselta
Kaavilta.
Pistoksii, ähkyjä ja ammuksii vasten.

OI ennen neittä neljä,
Koko kol(o)me morsiinta;
Neitoselta neljänneltä
Sormus sormesta putos,
5 Ho(p)piinem_peätep^peäs,
Naula vaskinev^valaht
Niityllen nimettömälleni^,
Möallem^mättäättömälle.
Käännyttiin ehtimää;
io Ei löyty' etittäissä.
Tavattiin tammen taimi,
Rupes rutimoraita
Viijjev^virram^pyörteessä,
Laineer^rapaukseen .
15 Ei tuohon tohittu käsir^ruveta',
Il(i)mar_rautarukkasii ,
Kivisitäk kintaitak,
Vaskisitav^vanttuitak,
Tulisitak turvakoitak.
20 Tuo tammi paha tavoita:
Latvallaam^päiväm^peitti,
Oksillaa r^kuu i|_kumas.

Ehittiir^röatajoo,
Röatajoo, köatajoo,
25 Puum^murham^musertajoo
Yläältä taivaasta,
Alaalta möan emiltä;
Ei löy(v)vetty röatajoo,
Röatajoo, köatajoo
30 Yläältä taivaasta,
Alaalta möan emiltä.

2747. 1 sulaltaissa : sulailtaissa.

424

Taudit.

Pieni mies merestä nous,

Uros öallosta yleni,

Vähä"n^kuollutta paremp,
35 Katonnntta kauniimp,

Hivus oi kannalla takana,

Parta1 pol(o)villa eessä;

Tuo tohti käsir^ruveta'.

Il(i)mar_rautarukkasii,
40 Kivisitäk kintaitak,

Vaskisitav^vanttuitak,

Tulisitak turvakoitak

Puimaan tulista puuta.

Säkäästä särkemää.
45 Tuolla pien kirvesnökki.

Kirves kirjattu olalla,

Vaskvars kirveessä;

Iski kerrai]w kirveellä,

Tarpas tasaterällä,
50 Mikä lastuja siroil,

Pälästel päl(ä)käreitä,

Ne tunnnem^meren selälle'

Meren tyrskyn tyyräillä;

Öalto rannalle' a(j)jaa,
55 Tyrsky möaUet^tyyrejää,

Somer möalles^souvvattaa.
Akka vanha vankamoine(n),

Se ko(r)rii koukkuleuka.

Tuo kokoil konttiisak,
eo Keräil kesseliisä',

Kanto kontilla ko(t)taa.

Pitkäkielellä pi(h)haa.

Vei OB l(])iniarini_pa(j)jaa.
Il(i)mar kysele(m)mää:
es »Mitä nuosta, noita, teetät,

Kuta, keito, kallihtutat?
»Teetäm^piilii pi(j)joon,

Keihäitä kesseliin.

Akääks röavaille',
70 Vaimoillev^vahtatauvviks.»
Om^mulla seppä pikkuruine,

Takoja ijänikune,

Seppä seisoo pajassa,

Mies musta mujotte(l)loo,
75 Ta(k)kuut_taputte(l)loo,

Lyy vväh^hel(e)kyhätte(l)löö [ ! ]

Pajassa ovettomassa,

Il(i)man ikkunattomassa,

Tuli tupsii ikkunoista,
8o Sä(k)käät ovesta säyhky.

2749. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 584. —95.

Röksä. Kaisa Liisa Lappalainen,
69 v.

Kolome on poikoo pahalla:
Yks on ruho, toinen rampa,
Kolomaas peri sokkee.
Ruho piilii pittää,
5 Rampa jousta jännittää,
Ampu perisokkeo'111.

2750. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 116.

—38.

[Heinän tuhkista lipeätä — Neljä
neittä.]

Pistin1 heinäni1 tuleen,
Vihantani valkiaan.
Tuosta tuhkia tulee,
Lipiätä liukaseksen
5 Pestä päätä Päivän pojan.
Silmiä hyvän sikiän.
Tuosta tui] tuhat rekeä,
Sata saapran pohjasia.

Oli meitä neljä neittä,

J7'.y. ] kk:ssa: paita.
2750. « yi. toppat.

Pistoksen synty. 2750 — 2751.

425

10 Koko 3 morsianta.
Jo meistä tulepi tukku,
Kekonen keräytyy,
Jopa kohta me tulema
Maholehmän löytäneeksi,

15 Sen mahalla maaheheksi.
Pois on kultani kuluna,
Hopeani huojununna,
En [viihi] maholla maata.

2751. Ilomantsi. Eur. I, n. 71. — 45.

Ammuksen sanat.

[Loveatar], luonnon vairmo\

Vesiviitta Lappalainen

Teki poikoa 9

Yhelle vesikivelle,
5 Yhen saunan saataville,

Yhen löylyn [lyötäville].
Synnytteli poikiahan.

Minkä pisti pistokseksi,

Minkä ähkyksi äkäsi,
io Mink on luonut l[xm valoksi],

Minkä ham[masten kivuksi].
Piru piiliä tako vi,

Äkähiä äiteröipi

Vuoressa teräksisessä,
is Kalliossa rautai[sessa-].

Saipa nuolet tehneheksi,

Sulitteli nuoliahan

Peipun pienillä su[lilla],

Varpusen vapusimilla.
20 Kolm on poikoa pahalla,

Tuhat on lasta turmiolla:

Yhen ampujaks asetti,

Yks' on ruho, toinen ram[pa],

Kolmans on v[erisokia].

25 Ampu yhen nuoliahan
Päänsä päälle taivosehen,
Tahto taivonen haleta.
Ampu toisen nuol[iahan]
Alle kantansa1 vasemman,

30 Manner kahtia kajahti.
Ampu kohta kolmannenki,
Ampu kilveten kivehen,
Kaipotellen kalliohon.

Mitäs tuost on ampujasta.

35 Kuin ei ole nuolen noutajoa,
Vasaman varottajoa?
Minä nuolen noutajaksi,
Vasaman v[arottajaksi].
Kuin ei lie minussa miestä,

40 Ukon poiassa uroa,
Tuli poika pohjolasta,
Jonka tukka tuurett.ivi
Kuin on männikkö mä[ellä],
Jonka paisto partajouhet

45 Kuin on lehto liepehellä.
Tule nuoli noutamahan,
Väkärauta vä änt ämähän .

Kuin ei lie sinussa miestä
Tämän nuolen noutajoa,

50 Tules, ukko, ottamahan,
Kivikynsi, kiskomalla n
Kivisillä kynsilläsi,
Käännä kärki käppyrähän,
Nenä solmuhun sovella

55 Iholta elävän rauk[an],
Karvalta eläjvän] k[apeen].
Kuhun käynöhön käteni,
* Käykö [hön käet Jumalan]*,
Kuhun henki höy [rynnöhön] ,

60 Salpana sana Jumalan,
Herran henki kattehena!

2751. 1 kantajsenj : kantansa.

426

Taudit.

2752. Ilomantsi. Eur.H,n.l28.—46.

Päivän eiso.

Mitä itki kyytöläinen,

Mato vaivainen valitti?

Tippu kyynel kyyn silmästä,

Toinen toisesta norahti
5 Tuohon lietoh meren,

Sarkkah Sarantolah.

Merta 3 hiertelexfen],

Lainetta rapaelexfen].

Tuli va ahtia Vähänen
io Meren 3 hiertimelle;

Tuohon kasvo hietaharju,

Kunnas kultainen yleni.
Tuohon kasvo tasma tammi.

Yleni rutimo1 raita,
is Olovahk [on oksiltahan].

Esti päivän p[aistamasta].

Etsitäh|än] tuota miestä2
*Yläsestä taivos[esta]*,
Joka taisi tam[men] k[aata],
20 Ruhtoa r[utimo raian].
Eipä löy['Jy t[uota] m[iestä].

Neiel neuoa pitävi.
Orpanat ajatt[elevi]:
Kuten kuutta olt[anehen],

25 P[äivättä] elett [änehen]?

Läxi päivä|ä| etsimän [än],
Aurinkoja] ajelemahan]
Tuosta laajasta merestä,
Sank[asta] Saranto [lasta].

30 Mies musta m[erestä] nousi,
Q[ro] afallosta] ylleni],
Pistyn peuk[alon] p[ituinen].
Härän k[ynnen] kforkeuinen],

Kesäpaarman paxuuinen,
35 Vähän kuoli [utta] par [empi],

K[atonutta] k[aunihimpi],

Kirves kulta [nen] olal[la].

Varsi kulta kirveh[essä];

Jok ois tahtont tammen kaata,
40 R[uhtoa] r[utimoraian].
Polki jal'an ensimäisfen]

Juurelle rutimor[aian];

Tahto tammi kallistua,

Lysmyä rytim[oraita].
45 Polki toisen jalkoah

Tuohon lietohon merehen,

Sankk[ahan] Sarant[olahan].

Hakko päänä, hakko toissa,

Ha kko kohti 3;
50 Mipä lastua putosi,

Ne on miehinä me[re]ssä.
Tuohon taisi tammen kaata,

Tyven tyyräsi itäh[änj,

Laski latvan luotehelle.
55 Sitä tuuli tuuitteli,

Veen h[enki] h[eilutteli]

100 kymmentä keseä,

9 uron ikeä.

Vesi niemelle vetävi.
60 Jossa3 Hiitola asu vi,

Pirut piiliä tekevi,

Vasamoja vuolexivi.

Amp[uu] verisok[ea].
3 on poikoa pahallfaj:

Amp[ujaJ veris[okea]
es Oikasi tulisen jousen
OTalleh oikialle,
Ampu nuolen ensimäisen

Ylähäx[i] taiviseh;

2752, ' kk:ssi: pytimo. — a leikkajoa|: *tuota miestä*. — 3 |Joll[a]l Jossa : J.

Pistoksen synty. 2752—2754.

427

Tahto taiv[onen] haljeta],
70 Kaaret iflman] kfatkiella].

Oikfasi] tul[isen] j[ousen]
01'[alleh] «»[ikialle],
Ampu toisen nuoliah[anJ,
Senp on synkkäh niereh,

75 Alle jalkojen omien;
Meri tahto syttyä tulen,
Säkähille säikähellä,
Jo'en4 suitse, järven päitse,
Ahvenen5 vatsan aFatse,

80 Kiiskin kielen kantimitse.
Oik[asi tulisen jousen]
01[alleh oikialle],
Ampu n[uolen] 3;
Senp on synkkäh kiven,

85 Rautaisen kallion,
Vuoreh teräks[iseh],
Nuoli kilpesty k[ivestä],
K[alpistihe] k[alliosta].
Eipä hiisi tuota tieä,

90 Kunne on nuoli männytkänä,
Saiko sarviraavahasen,
Karva h ka von tekemäh,
Hevoseh hirviseh,
KalahatFin karv[aseh],

95 Lohen m[nstan] ,m[uotoseh],
Ihohko isännän rauka[n],
K[arvah] e[mon] k[apehen]
E[mon] t[uoman] r[uumihisen].
Akka vanha kielikerta
ioo Itkeä tihuttelevi:

»Kunne tungen turmioni.
Minne painelen pahani?
Takaperin temmotah
Leu'oilla teräksisillä],
105 Hamp[ahilla] ratit [a silla].»
Tuonne tungen turmiosi,

T[uonne] painelen pahasi:

Portin Pohjolan sisän;

Siell on luuta luutunutta,
no Säärivartta sortun[utta]

Syöä miehen nälkäisen,

Haukata pahan pakanan,

Siell on ontta ollaxesi.

Perä pepptiroiaxesi.
us Elä sieltä ennen tule,

Kuin en tule noitta m [ahan]

9 orihin kanssa

Yhen hevon kantamill[a].

2753. Ilomantsi. Eur. G, n. 269. —46.
Merta 3 hiertelexen,
Lainetta rapaelexen.
Tuohon kasvo tasmatammi.

Isäntäsi itkenevi
5 Kynsin riihen kynnyxess,
Hampahin oven rivassa.

Suin verisin, päin verisin,
Kaiken karvasi verisen.

2754. Ilomantsi. Eur. G, n. 282. —46.
Impi istunen kivelle,
Paha paaelle panihen;
Päätähän paha paneli,
Hivuxia harja eli.
5 Katkesi karulta karva,
Hi viis taitttt Hiitten neion.
Siitä synty ampujainen,
Paha lintu paisuttihen.
Maahan miekat, maan [an] mie-

h[et],
io Mjaahan] nainehet urohot,

4 jOik! Jo'en : J.

IO!' Ahvenen : A.

428

Taudit.

Sotaväki syrjällehfen],
Nukuttele nuiva joukko,
Painele väki pak[anan],
Nuoret miekk[ojen nojahan],
15 Van[hat] keihäsvarsillensa],
Pirut piilinsä nenäh,
Ampujat akanoihinsa.

2755. Ilomantsi. Eur. G, n. 631. —45.
Megrijärvi. Simana Sissonen.
Väinämöisen polvenhaavassa; ks.

n. 315, VILI ss 212—213.

2756. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 95.
—46.

Kyllin itki kyytöläinen,
mato vaivanen valitti,
vesi tippu tilkkasessa,
tilkka Lemmon sieramista.
a Tuosta1 syntyi merta kolme,
kolme lainetta lakesi,
vettä kolme vörsteleksen,
lainetta lakaeleksen.

Tuohon kasvoi hieta vuori
io meren kolmen hiertimelle,
tammi päällä hietavuoren,
olovahka oil oksiltansa,
leviähkä lehviltänsä,
oksillaan peitti päivän,
15 kuun kaotti lehvillänsfi.

Etsittiin kaatajoa,
etsittihin, eipä löytty;
hakkas nuoret, hakkas vanhat,
ha k kas keski kertasetki,
20 ei2 tainnut tammi kaatua,
n ilitua rutimoraita.

Mies musta merestä nousi,

uros aallosta yleni,

vähän kuollutta parempi,
25 katonutta kaunoisampi,

kirves kirjattu olalla,

vaski varsi kirvehessä;

tuop' on taisi tammen kaata,

ruhtoa rutimo raian,
30 latvan laski luotehelle,

tyvin työnnytti itähän.

Minkä tuosta laski lastun,

kaikki lammin lumpeheksi,

minkä oksia pirotti,
35 nep' on miehiksi merelle,

urohiksi lainehille.

Itsepä tuo paha pakana

tuolta kuului kuusi vuotta,

viisikymmentä keseä,
40 yheksän uron ikeä.

Kolme poikoa on pahalla:

yksi rujo, toinen rampa,

kolmas' on perisokia;

rujo piiliä pitävi,
45 rampa jousta jännittävi,

ampuvi perisokia.
Oikasi tulisen jousen

olallehen oikealle,

alle kantahan vasemen;
50 ampu tuonne nuoliahan,

;nnpu alle jalkojensa;

tahtoi maa manu pakoa.
Oikasi tulisen jousen

olallehen oikealla,
55 alla kantansa vasemen,

ampui tuonne nuoliahan.

ampui tuonne päänsä päälle,

pii vihin pirajevihin,

hattaroihin pyörtevihin;

2756. 1 Säkeissä 5, 9, 16, 22, 32, 37, 41, 47, 53, 63, 71 on pieni alkukirjain,
ivaani ei : e.

Pistoksen synty. 2756—2757.

\-

60 Tahtoi taivonen haleta,
ilman kaaret katkiella,
nuo maila pakahtelevat.

Oikasi etc. et e.
ampui tuonne nuoliansa

65 kivisehen kalliohon,
vuorehen teräksisehen;
kilpistyi kivestä kilpi,
kalpastihe kalliosta
iho 'on imentoraukan,

-o raavas raukan ruumihisen.
Eukko, Pohjolan emäntä,
käännäs kärki käppyrähän,
nenä sylttyhyn sysäse
hampahilla rautasilla,

75 leu'oilla teräksi[si]llä
ihosta imentoraukan,
raavas raukan mummista!

2757. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 170. 35

Pistoksen sanat.

Kovin itki kyytöläinen,
mato musta juorotteli,
kyynel juoksi kyyn silmästä,
toinen toisesta norahti;

5 tuopa1 juoksevi jokina,
virtona viraelevi,
siitä lammiksi lavahti,
sitte järveksi järähti,
sitte miestihen mereksi;

10 merta2 kolme siunautui
Kyytöläisen kyynelistä.
merta kolme hierteleksen,
lainetta rapaeleksen,

Kasvoi2 tuohon hieta harju

15 meren kolmen hiertimehen,

lainehen rapaemehen,
kunnas kultanen yleni.

Kasvoi tuohon tasma tammi,
yleni Rutimon[!] raita,
20 meren k[olmen] h[iertiniehen],
l[ainehen] r[apaemehen]
kulta kunnahan kukuille,
hietaharjun hartioille.

Tuo tammi pahatapanen:
25 päivän peitti lehvillänsä,
latvoillansa kuun kehitti,
otavaisen oksillansa.3

Neiet neuvoa pitävi.
orpanat osaelevi:
30 Kuten kuutta lietänehen,
päivättä elettänehen,
Otavatta oltanehen
näillä raukoilla rajoilla,
pfoloisilla] P[ohjan] m[ailla].

Mies musta merestä nousi

härän kynnen korkunainen,

pystyn peukalon pitunen.

Oli mies näkemältänsä,

uros silmän hiontojansa,
40 kirves kirjattu ulalla.

kirjovarsi kirvehessä;

polki yhen jalkojansa

ikusille allanille,

polki toisen jalkojansa
45 juurille Rntimon raian.

Tuopa taisi tammen kaata.

ruhtoa Rutimon raian:

tyyvin illisti itähän.

kaiten kaarna pohjosehen.
50 Mikä lastuja piraji,

ne merelle miestelihen,

meren aaltosen ajella,

2757. 1 |nu[opa]| tuopa : t. — 2 Säkeissä 14, 18, 24, 28. 35, 38, 46, 50, 63, 67,
JO, 78 on pieni alkukirjain. — 3 Tekstissä seuraa: tuo tammi pahatapanen|.

430

Taudit.

meren tyrskyn tyrskyt ellä
kolmekymmentä kestä.

55 yheksän yrön ikeä,
joss' eli paha pakana.
Ruho nuolia tekevi,
Rampa jousta jännittävi,
ampuvi perisokia;4

60, nuo poika5 sulittelevi
pääsken pienillä sulilla,
Vipusilla viirulinnun.

Saipa nuolet vadmihiksi,
ampui yhen nuoliansa

65 päänsä päälle taivahalle;
tahtoi taivonen haleta,
ilman kansi kat kiellä,

Ampu toisen nuoliansa
maahan alle jalkojensa:

70 maa alla pakahtelevi.
Kohta kolmannen tapasi
kiven kirjavan sivuhun,
nuoli kiipesi kivestä,
kalpistihen kalliosta,

75 meni männystä lävitse,
iholle imento-raukan,
karvalle kavon tekemän,
immen tuoman nm millisen.
Tule, ukko, nyhtämähän,

80 kivikynsi, kiskomahan
ikenillä rautasilla,
luisilla, teräksisillä,
syömähän tätä kipua,
tätä lientä lakkimahan

85 ihosta imento raukan.
karvasta kavon tekemän,
immen tuoman raumihista!

2758. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 193.
—46.

Ammusten sanat:

Mitä itki kyytöläinen,
mato vaivanen valitti.
tippu kyynel kyyn silmästä,
toinen toisesta norahti
5 tuohon lietohon merehen,
sarkkahan Sarentolahan.
Merta1 kolme hierteleksen,
lainetta rapaeleksen;
tuli vaahtea Vähänen,
io meren kolmen hiertehesen.

Tuohon kasvo tasma tammi,
yleni Rutimon[!] raita,
olovahka oksiltansa',
leviähkä lehviltänsä,
is esti päivän paistamasta,
esti kuun kumottamasta,
pietti pilvet juoksemasta.

Neiot neu'oa pitävi,
orpanat ajatteleksen:
20 Kuinpa kuutta oltanehen,
päivättä elettänehen?

Läksi päiväfä] etsimähän,
aurinko [o | ajelemahan,
tuohon laajahan merehen,
25 sarkkahan Sarentolahan.

Eikä löyy tuota miestä,
jok' ois tahtonut tammen kaata,
rohtoa rutimon raian.

Mies musta merestä nousi,
30 uro aallosta yleni.

pystyn peukalon pitimen,
härän kynnen korkunainen,

4 Käsik:ssa tämä säe ensin vedetty yli (poistettu), mutta aJlevedetyillä
voilla ilmaistu sitten jälleen palautetuksi. — 5 nuo | puoli poika : n.p.

2758. ] Säkeissä 7. 11. 18, 20, 22, 26, 29, 38,40,49,54,58,64,80,85,91,
103 on pieni alkukirjain.

KU,

Pistoksen synty. 2758.

431

kesäpaarman paksunainen,

vähän kuollutta parempi,
35 kaonnutta kaunihimpi;

kirves kultanen olalla,

varsi kulta kirvehessä.
Tuo tahtoi tammen kaata,

ruhtoa Rutimon[!] raian.
40 Polki jalan ensimmäisen

juurelle rutimon raian:

tahtoi tammi kallistua,

lysmyä rutimon[!] raita.

Polki toisen jalkojansa
45 tuohon lietohon merehen,

sarkkahan Sarentolahan;

hakkai päivän, hakkai toisen,

hakkai päänä2 kolmantena.

Mikä lastua putosi,
50 ne on miehinä meressä,

kymmenellä täytimeksi;

latvan aaltohon asetti,

tyven työrasi itähän.

Siitä tuuli tuuvitteli,
55 henki veen heilutteli,

sata kymmentä keseä,

yheksän uron ikeä.
Aalto rannalle ajavi,

vesi niemehen vetävi,
60 jossa Hiitola asu vi,

paha joukko kaupitsevi,

pirut piiliä tekevi,

vasamoita valmistavi.
Ampuja3 perisokea
65 oikasi tulisen4 jousen

Olallansa oikealla,

ampui nuolen ensimmäisen

ylähäksi taivosehen;

tahtoi taivonen haleta,

70 kaaret ilman katkiella.
Oikasi tulisen jousen
Olallansa oikealla,
sen synkkähän merehen,
alle jalkojen omien;

75 meri tahtoi syttyä tulehen,
säkeninä säikähellä
joen suitse, järven päitse,
ahvenen vatsan alatse,
kiisken kielen kantimetse.

so Ampui nuolen kolmannen,
sen synkkähän kivehen,
rautasehen kalliohon;
nuoli kiipesi kivestä,
kalpistihen kalliosta.

85 Eipä hiisi tuota tieä,
kunne nuoli mennytkänä,
saiko sarvi raavahasen,
hevosehen hirvisehen,
ihoonko inahmo5 raukan,

90 karvahan emän katalan.

Miten nyt nuoli nouetahan,
vekaroilla veettänehen,
ihosta inahmo-raukan,
karvasta emän katalan,

95 hevosesta hirvisestä,
kalahauin karvasesta,
kanasta ka von tekemän,
ka von tuoman ruu millistä?
Akka vanha, kielikerta
ioo itkevi, tihuttelevi:

Kunnen tungen turvioni(?),
Minne painelen pahani?

Tuonne tunge turmiosi,
tuonne painele pahasi,
105 portin Pohjolan sisähän,
siell' on luuta luutunutta,

2 Hakkai |päi[vän]| päänä: H. p. — 3 ampulvi| : ampu/o.
Ihoonko [on isännän] raukan : I. *inahmo* r.

4 tulisliln : tulisen.

432

Taudit.

säärivartta sortunutta,
Byöä mielien nälkäisen,
haukata pahan pakanan,
no sielT on ontta ollaksesi,
perä peppuroiaksesi.

2759. Ilomantsi. Relander, O. kons. v.
H.35.—88.

Olli Sivonen? (Sivosten lauluja).
Kolme poikoo oi pahalla:
Yks oli ruho, toinen rampa,
Kolmas veri sokee.
Ruho piilii pitää,
a Ampuu veri sokee,
Rampa jousta jännittää.

2760. Ilomantsi. Eur. G, n. 164. —46.
Melaselkä.

Oli meillä 4 neittä,
K[oko] 3 m[orsianta],
H kuulua tytärtä
Mer[en] r [annan] n[iitännässä];

s Panin pankapielexille.
1000 tukk[usille],
Sata saapran pohjasille.

Tuli tuuli Tuuloxesta1

Ahava Aunuxen m[aasta]
io Tunki h[einäset] tul[ehen],

Vihantani valkiah[aii|.

Nuoista tuhkia tulevi

Poroja pölähtelevi,

Lipusia selviä vi.
15 Minnepä porot panemma,

Kunne tuhkat turmelemina?

Kiven kirjavan sivull[e]
Vaaran vask[isen] navall[e].
Siih kasvo kaunis2 tam[mi]3.
20 Vesa verr[aton] yle[ni].

Xeiet neuvoa pitävi,
Arpuset(?) ajattelevi:
Kuten kuutta olt[anehen],
P[äivättä elettänehen]?

25 Lähettihin etsimäh[än]
Aivan selvältä selältä,
L[akeilta] l[ainehilta],
Joka taitais tam[men] [kaata],
Rutjoa ruti[mon raian].

30 Mies meressä kääntelex[en]
Pistyn peu[kalon] p[ituinen].
Härän kyn[nen] kork[unainen],4
Kulta kirves olkapäällä,
K[ulta] k[irves], vaski varsi;

35 Tuop[a] t[aisi] tam[men] k[aata],
R[utjoa rutimon raijan].
Pääsi päivyt p[aistamah],
P[ääsiJ pilvet j[uoxemah],
Kuu kohti kumottaman.

2761. Ilomantsi. Kuop. hjs. toverik.
n. 20. —85.
Liepala. J. Puhakka.

Kolom oi' poikoo pahalla:
Yks oi' ruho, toinen rampa,
Kolomas ver'sokee;
Ruho piilii pitää.
5 Rampa jousta jännittää,
Ampuu ver' sokee.

276ii. l Aunuxen Iässä. — 2 |tasanen|: *kaunis*. — 3 Tekstissä seuraa: |Tam-
mell[e] tas[aset] oxat. Joka ox[alle] om[ena]|. — 4 Tekstissä seuraa: jTuopa taitais|.

Pistoksen synty. 2762 — 2766.

2762. Ilomantsi. Kuop. lys. toverik.

n. 95. —85.

Sonkaja.

Koiran synnyssä; ks. Metsästystä.

2763. Ilomantsi. Krohn n. 5414.
—85.

Kokinvaara. Lauri Vepsäläinen,
37 v.

[Pistos — ■ Puun synty — Rauta —
Kipusanoja].

Olipa ennen [neljä] neittä,

Koko kolme morsienta

Hyvän heinän niitännässä,

Korttelien kokoannassa,
s Minkä niitin, sen kokosin.

Tulipa Turja-lappalainen,

Pisti heinäni tuleen,

Vaivioni valkeeseen.

Mihin tuhkat pantanee?
io Kiven sinisen kulmaan.

Tuoho kasvo kaunis koivu,

Puna-kuori kuohutteli.

Tyvi-puu kun pahan teköö,

Latva mettä keittelöö;
15 Latva-puu kun pahan teköö,

Oksa mettä keittelöö.

Kuka lypsi mustan maion,

Siitä tehtiin melto-rauta;

Kuka lypsi valkiin rauan,
20 Siitä tehtiin teräs-rauta;

Kuka lypsi veri-punasen,

Siitä tehtiin rääky-rauta.
Kipu tyttö, tuomen neito,

Istuu kipukivellä,
25 Kipuja keräilöö,

Vaivoja vahailoo,

Kivuttaren kintaasee,

Vaivattaren vahhaa.

28

2764. Ilon, anis,. Krohn n. 7021. —85.
Kokinvaara. Olli Tarvainen, 75 v.

Tuuli tuuli [kuusi | vuotta.

Sieklo seitsemän keseä,

Merta kahta kallisteli,

Vaaputteli vastatusten.
5 Kasvoi tuohon kaunis koivu,

Keskelle meren kalien,

Ei kärsi käsin ruveta,

|Ilman| rautarukkasita,

Kivisitä kintaita,
io Mies merestä näyttelekse,

Aallosta ylentelekse,

Vähän kuollutta parempi,

Katonutta kaunihimpi.

Tuo kärsi käsin ruveta,
15 Ilman rautarukkasita,

Kivisitä kintaita.

2765. Ilomantsi. Krohn n. 6802 b.
-85.

Lutikan kyl. Paavo Pesonen, yli
40 v.

Pistos.

Kolme on poikoa pahalla,
Yksi on ruho, toinen rampa,
Kolmas on veri sokee.
Ruho piilie pitää,
5 Rampa jousta [jännittää},
Ampuu verisokee.

2766. Ilomantsi. Krohn n. 6824.

—85.

Lutikkavaara. Matti Pesonen, 80 v.
[Puun synty — Pistos — Avuksi-
pyyntösanoja.]

Pistos.

Sampsan poika Pellervo*we,

Otti kuu nti jyvu,

434

Taudit.

Seihtemu äiemenii,
Yhen neän nahkaseen,
5 Koipeen kesäoravan,

Kärpän hännän mustaseen.
Lähti maita kylvämään,
Emoja tikittämään.
Norot kylvi, nousi koivut,

10 Suot kylvi, kanarvat kasvo,
Mäjet kylvi, kasvo männyt,
Kylvi kummut, kasvo kuuset,
Kylvi tuomet tuovehelle,
Pajut maalle paisueZ/en.

15 Pihlajat pyhälle maalle,
Raiat maalle raikkahalle,
Katajat kara n koille,
Tammet virran vieremille.
Kasvo tuomet tuorehella.

20 Pajut maalla paisueKa,
Pihlajat [pyhällä maalla,
Raiat maalla raikkahalla,
Katajat karanko illa,
Tammet virran vieremillä |.

25 Eipä tammi kasvanunna,
Juurtu nunna puu Jumala.
Heitti hellan valiollensa,
Olo välien «»unellensa.
Kulu yötä kaksi, kolme;

äo Sama verta päiviäifc.
Lähti tuota tietämään
Yön takoa kohta kolmen.
Jo on taiiinii kasvanunna,
Juurtununna puu Jumala,

35 Vesa Jesuksen vetämä,
Maasta mannun kasvattama.

Kuka timsta oksan otti,
Se otti ikusen onnen,
Olovampi on oksillansa,

40 Leheltänsä liukkahampi.
Ha jettiinpä Manalasta,

Manalasta maanktfe alta.

Etittiinpä taivosesta,

Tähti tarhoin takoo.
45 Etittiinpä ei löytty,

Joka tammen hakkoaisi.
Tuli Ukko taivosesta,

Mujuseni, muotoseni,

Kaiken karvan näkönen,
oo Kirves kultanen olalla.

Vaski varsi kirvehessä,

Hopeaista ponnen päässä,

Hakkasi ryti morajan{\),

Tasa latvan taskutteli
55 Kultasella kirvehellä,
Mikä lastuja porosi,

Siitä noita nuolet saapi,

Sekä ampuja aseet,

Piru piiliä teköö,
6o Lempo lehtikeihäitä.

Vasamoita valmistaa.

Minkä saapi valmihiksi,

Sen pojat sulitteleepi,

Peipun pienillä sulilla,
65 Varpusen varustimilla,

Sian karjun harjaksilla.

Teki piiliä piosen,

Kopran nuolia kovia

Korvalla tulisen kosken,
70 Rauta lammen reuna maalla,

Lähti kaupallen kylälle.

Ei kylään ottettunn/7, .
Kolme on poikoa pahalla:

Yksi on ruho. toinen rampa,
75 Kolmas on veri sokee.

Ruho piiliä pitää.

Rampa jousta jännittää,

Ampuu veri sokee.

Ainpu nuolen ensimmäisen,
8o Ampu vasten taivoseen,

Pistoksen synty. 2766 — 2767.

435

Pitkän pilven rannan päälle;

Tahtoi taivonen haletafc,

Ilman kaaret katkiellafc

Noian nuolista kovista,
85 Äkähistä Äijän poian.

Ampu sitte nuolen toisen.

Se on vasten maata mennyn.

Maa muruiksi muljohteli,

Voat vahvat paukahteli,
90 Kivet rannalla rakosi,

Somerit sijottelekse.

Ampu sitte kolmannesttfc

Kirjarintaan kiveen,

Vuoreen teräksiseen,
95 Rautaseen kallioon.

Tuo kivestä kiljahusi,

Kalliosta kaljahusi;

Tahto tavata siitä,

Ihoa imehno raukan,
ioo Lyyä luontokappaletta.

Milläs tuo nuoli perittänee?

Sanan voimalla Jumalan,

Herran hengen hiilivoimalla.
Ota, piru, pistoksesi,
105 Äkähäsi Äijän poika;

Ammu tuonne ammuksesi,

Pistä tuonne pistoksesi,

Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kallioon,
no Mitä oot tyvin työntänynnä,

Latvoin pojes lappajele;

Mitä oot latvoin laskenunna,

Tyvin pojes työntäjele.

Erkane, sinä emätöin,
ii5 Paha poika polvuhinen,

Ristitty rikkomasta,

Kastettuu kaatamasta,

Tehtyy teloamasta.
Tie£ämmä sinun sukusi,

120 Minun sukuni on tietämätöfe.

Minun on suurempi sukuni,

Sekä laajempi lajini;

Minun on ihmistä ihoni,

Ka sva vaista ka inalo ni .
125 Erkane, sinä emätöin,

Paha | poika polvuhinen,

Ristittyy rikkomasta,

Kastettuu kaatamasta]

Tehtyä [teloamasta].
130 Neitsyt Maaria emoni,

Rakas äiti armollinen,

Tule tänne tarvitaan,

[VJääte tänne välehen,

Useemmin liuu vetaa n ,
135 Piijkeemmin tarvitaan,

Avopäin, haralla hapsin,

Ilman vyötä, helmuksita,

Tekemään terveyttä,

Raunoa rakentamaan.

2767. Ilomantsi. Helander, O. n. 86.

—88.

Hattupää. Moarii, Jyrki Puruskai-
sen leski; oppinut Arhippa Burus-
kaiselta.

Ammutus -sanat.

Loviatar oi, vaimo vankka,
Survo rauan suurimoi,
Terskutti teräsnenii,
Söi rauan suurimoi,
5 Appo [rauaista raetta];
Noista tyyty, noista täyty,
Noista paksuksi panihe,
Lihavaksi liittelihe.
Kanto kohtuu kovoa,
io Vatsan täyen vaigeata,
Kando kohun kolmekuisen,
Kolme kuuta, neljä kuuta,

436

Taudit.

Viisi kuuta, kuusi kuuta,

Seitsemän kuuta, kaheksan kuuta,
iö Yheksännen kuun lopussa,

Kymmenennen alkaessa

Annettih siulle ka von kibuh.
Lu<> nyt, luonotar pagana,

Synnyttelet poigiasi
20 Alla juoksevan jalaksen;

Synnytteli poikiansa

Alla kiven jauhattavan,

Vaan ei siitäi synnyt synny.

Eikä sikii pahan sikiöt.
25 Synnytteli poikiansa

Rannalla vesikivellä,

Unipila nimin lumpehella ;
Synnytteli poikiansa

Rautasessa tynnyrissä,
30 Vaski vantehien välissä,

Hiien hiisien seassa,

Pirun pihtien nenässä.

Sait poikoa yheksän

Yhen löylyn lyötävillä.
35 Yhen saunan saatavilla:

Yks oi rujo, toinen rampa,
' Kolmas verisokea.
Rujo piiliä pitää,

Rampa jousta jännittää,
40 Ampuu verisokea.

Oikaisi tulisen jousen

ola Heh oigealle,

Ampu jousen ensi kerran

Ylähäks taivoseh;
io Tahto taivonen haleta,

Koaret ilman katkiella.
Oikaisi tulisin jousen

Olallehen oigealle,

Ambu nuolen toisen kerran
5o Joven suitse, järven päitse,

Ahvenen vatsan ala

Kiisken kielen kantimetse;

Meri tahto syttyy tuleh,

Säkehih säikähellä.
55 Oikaisi tulisen jousen

Olallehen oigealle,

Ambu nuolen kolmannen kerran,

Sembä synkkäh kiven,

Rauclaseh kallivoh;
Bo Sepä kirpastii kivestä,

Karpastii kallivosta.
Eipä hiisi itse tiennä,

Akk on, vanha kieli kerda

Itköö tihutteloo,
65 Saiko sarviroavahaseh,

Karvah emon kadalan.
Akk on, vanha kieli kerda

Itköö tihutteloo:

Kunne mie tungen turinivoni,
70 Kunne painelen pahani?

Tuonne sie tunge turmivosi,

Tuonne painele pahasi,

Tuonne mie tungen turmivoni,

Tuonne painelen pahani:
75 Pimiih Pohjolah,

On siel ont[ta] ollaksesi,

Perä peppuroiaksesi,

Syyäkses, kalutakses

Luutonta lihoa,
80 Suonetonta pohkiita!
Elä sieltä ennen tule,

Kun ei tultane noutamah

Yheksäl orihil,

Yhen tamman kanta mii!

2768. Ilomantsi. Krohn n. 8562 b.
—85.
Kaltiala. Kivilahti. Jussi Kaltiinen.

Kolme on poikoa pahalla:
Yksi ruho. toinen rampa,

Pistoksen synty. 2768— 277:2.

437

Kolmas verisokee.
Ruho nuolia punoo,
5 Rampa juosta jännittää,
Ampuu verisokee.

2769. Ilomantsi. Krohn n. 8433. —84.
Piimävaara. Heikki Sorjonen, yli
40 v.

Oli Syöjätär, vankka vaimo,

Perin tuuleen makasi,

Kaiten kaarna pohjoseen.

Tuuli tuuli v — uun,
5 Ahava rakoseen,

Tuuli Kuuttaren kupuun.

Sepittärm p — ieen.

Tuolla tyyty, tuolla täyty,

Tuosta paksuksi panu",
io Lihavaksi liittein.

Jopa kuulla 10:nellä,

9 kuun lopulla,

Jo kanto ka von kipuja,

Synnytteli, äm/tteli.
is Sata oli poikoo pahalla.

Tuhat on lasta turmiolla.
Etittihin ristijee,

Ristijee, kasta joo:

Eikä löytty ristijee,
20 Ristijee, kastajoo.

Ite risti rietta lapsiaan.

Xi mesi sikij öitään:

Minkä pisti pistokseksi,

Minkä laitto luuvaloksi,

25 Minkä hammasten kivuksi.

Ruho nuolu [tekee),

Rampa juosta jännittää.

Ampuu verisokee.

Ammus tuonne ammuksesi.
30 Niiteen nimettömään,

Peltoon perättömään,

Vuoreen teräksiseen,
Rautaseen kallioon!
Kiipesi kivestä neula,
35 Pääsi karva kalliosta.
Tahto taivonen lialeta,
Ilman kaaret katkulla.

2770. Juuka. Krohn n. 11631. —85.
Juuvankylä. Markku Lehikoinen.

Kolmet on poikoo pahalla,
Yksi on ruho, toinen rampa,
Kolmansi veri-sokee.
Ruho nuolii teköö,
Rampa jousta jäännittää,
s Ampuu veri-sokee.
Xi mitteli poikiaan,
Minkä laitto luuvaloksi,
Minkä ähkyksi osasi,
io Minkä pisti pistokseksi.
Minkä hammasten kivuksi.

2771. Juuka. Krohn n. 12092. —85.
Hali. Xuori poika. 90-vuotiselta

ukolta kuullut.

Pistoksissa hämähäkin kinoo ja
sitte loihti:

»Pistä puita, pistä maita,
Elä syntisen syrjä-luita.»

2772. Juuka. Krohn n. 11664. —85.
Petrovaara. Juhana Pirinen, lähes

60 v. Kuullut hyvin vanhalta ukolta
Hyväriseltä Kajoosta. Tämä kuoli
yli 20 v. sitten yli 80 v. vanhana.

Selin tuuleen makasi,
Kaiten kaarna-poh Joseen.
Puhu tuuli tiineeksi,
Ahava kohulliseksi,
s Kanto kuuta kaksi kuuta,

438

Taudit.

Kant*» kuuta kolme kuuta,
Kaiketi kaheksan kuuta,
Ympäri yheksän kuuta.
Sitte kuulla 10:llä
10 Synnytteli poikojaan,
Eipä puiko synnykään.
Synnytteli poikojaan
Koskessa vesi-kivellä,
Synnytteli poikojaan
is Liekona koan sopessa;
Eipä poiko synnykään.
Synnytteli poikojaan
Alla parpatan tykönä.
Synty poikoo yheksän
20 Yhtenä kesässä yönä,
Yhen kukon kuulusalle,
Yhen saunan saapusalle,
Yhen lämpimän laholle.
Etittiin ristijee,
25 Eipä löytty ristijee,
Etittiin kastajoo,
Eipä löytty kasta joi..
Ite lyökse risti jaksi,
Pahan kansan kastajaksi,
äo Tuosta sitte pahat yäkeili:
Minkä laati luuvaloksi.
Minkä hammasten kivuksi,
Minkä pisti pistokseni,
Minkä asetti ammuksifcs,
as Minkä riisiksi ritasi.
Minkä ähkyksi äkäsi.

Joka oli poikia vihasin,
Sen asetti ammuksiksi.
Ampu yhen nuoliaan
40 Ihoon imehon raukan.
Karvaan emon kapeen,
Emon tuoman ruumiiseen.
Joka oli poikia vihasin,
Ainpu yhen nuoliaan

45 Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kallioon.

Tahto kalliot haleta,

Kivet kaikki kimmoilla

Pirun piilien eessä,
, 6o Vasamoissa Väinämöisen.
Joka oli poikia vihasin,

Ampu yhen nuoliaan

Rutjan koskeen kovaan;

Tahto koski seisahtoo.
55 Vesi ankara asettuu.

2773. Juuka. Krohn n. 11809 a. —85.

Petrovaara. Olli Yletyinen; kuullut
»Parta-Pekka» Hyväriseltä Kajoosta.

Akka vanha villikerttu

Selin itään istu,

Luoteelle lonkamofcs,

Teki tuuli tiineeksi,
5 Ahava kohulliseksi.

Kanto kuuta kaksi kuuta,

Kanto kuuta kolme kuuta,

Ympäri yheksän kuuta.

Sitte kuulla lOmellä
io Teki poikaa yheksän

Yhelle vesikivelle,

Yhen saunan saapusalle,

Yhen löylyn lyöpyville.
Ehti ristin ristijee,
15 Pahan kansan kastajoo,

Vaan kuin ei löynny ristijee,

Pahan kansan kastajoo,

Ite lyökse ristijäksi,

Pahan kansan kastajaksi:
20 Minkä riieksi repäsi.

Minkä ähkyksi asetti,

Minkä laati luuvaloksi.

Minkä laitto ammukseksi;

Mikä poikii vihasin.

Pistoksen synty. 2773—2774.

439

25 Sen pisti pistokseksi.

Pisti yhen nuoliaan

Rutjan koskeen kovaan,

Tahto koski seisattmi,

Vesi ankara asettuu
30 Pirun piiliin nenässä,

Vasamoissa Väinämöisen.
Pisti yhen nuoliaan

Vuoreen teräksiseen,

Tahto kalliot haleta,
35 Vaarat kaikki katkulla

Pirun piiliin nenässä,

Vasamoissa Väinämöisen.
Pisti yhen nuoliaan

Ihoon imehtomx,
40 Karvaan emon kapeen.

Tuonne ma sinun manoon

Pohjan pitkään perään,

Lapinmaahan laukeeseen,

Kuun kuulumattomaan,
45 Perin tietämättömään,

Josta ei kuulu kuuna päänä,

Selvii sinä ikänä.

Kuuna Herran valkeena.

Jos et tuotai totelle,

50 Tuonne ma sinun manoon:

Hauvin suuren hartijoihin,

Purstoon lohen punasen;

Hauki sun syvälle Aiepi,

Etäälle uitteloo,
55 Josta ei kuulu kuuna päänä,

Selvii sinä ikänä,

Kuuna Herran valkeena.
Tuonne ma sinun manoon:

Kirkon kirjavan tyköön,
60 Maston maalatun maloon,

Tuonne kuolleitten kohuun,

Katoneitten kartanoon.

Josta ei kuulu kuuna päänä,

Selvii sinä ikänä ,
65 Kuuna Herran valkeena.
Jeesus avun antovaan,

Herran helpon heittövään

Minun suin puheltuani,

Käsin päällä käytyäni,
70 Hengen henkäiltyäni.

2774. Juuka. Krohn n. 11809 b.
—85.
Niinkuin edellinen.

Mikä poikii vihasin.

Sen laati ammukseksi.

Ainpu yhen nuoliaan,

Vuoreen {teräksiseen,
s Rautaseen kallioon],

Tahto | kalliot haleta,

Vaarat kaikki katkulla],

Pirun [piiliin nenässä,

Vasamoissa Väinämöiseni .
io Ampu yhen nuoliaan,

| Rutjan | koskeen [kovaan],

Tahto koski seisattuu,

[Vesi ankara asettuu,

Pirun piiliin nenässä,
is Vasamoissa Väinämöisen].
Ampu yhen nuoliaan,

Yläälle taivaalle,

Tahto taivoset haleta,

Pilvet kaikki katkulla,
20 Pirun | piiliin nenässä,

Vasa moissa Väinämöisen] .
Ampu yhen nuoliaan,

Eloon elävän.

Karvaan elon kapeen.
25 Tuonne ma sinun manoon:

Pohjan pitkälle [perälle,

Lapinmaahan laukeeseen,

Kuun kuulu matto maan ,

440

Taudit.

Perin tietämättömään,
30 Josta ei kuulu kuuna päänä,
Selvii sinä ikänä,
Kuuna Herran valkeena.]

2775. Juuka. Hyvärinen, E. J. n. 133.

—06.

Petron vaara. Jussi Pirinen, n. 80 v.

En puhuk omalla suulla.
Puhun suulla puhtaalla:
Herran hengellä hyvällä
Lamposella läiköttelen.
5 Apua minä anosin,
Hoivoo rukkoileisin
Herralta Jiesukselta,
Emultari Muarialta.
Tule pian, sua vallein,
io Välleemmin tarvitaan
H.ittäisen huutaissa
Pakkoisen parkuissa!

Selin tuuleeni makas'
Kaltön kuarna pohjoseen.
is Teki tuuli tiineeks',
Ahava kohulliseks'.

Kanto kohtu va kovvoo1

Teki poikoo yheksän,

Tyttölapsen kymmenennen.
20 Etittiin ristijee,

Etittiin kastajoo;

Ei löytty ristijee,

Ei löytty kastajoo.
Ite lyökse ristijäks,
25 Pahan kansan kastajaks:

Minkä pisti pistokseks,

Kunka luati luuvvaloks8.

Jok oi poikii vihasin.

Sen asetti ammuksiks.
30 Ampu yhen nuolijaan

Vuoriin teräksissiin.

Rautasiin kallioihin;

Tahto kalliot haleta,

Kivet kaikki kimpoilla
35 Pirun piiliin etessä,

Vasamoissa Väinämöisen.

Jok' oi poikii vihasin.

Ampu yhen nuolijaan

Rutjan koskeen kovvaan;
40 Tahto koski seisattuu.

Ves ankara asettuu.
Jok' oi poikii vihasin,

Ampu yhen nuolijaan

Ihhoon imehto raukan,
45 Karvaan emon kappeen,

Emon tuomar ruummiiseen.

2776. Bautavaara. Krohn n. 11125.

—85.

Alaluosta. Paavo Pitkänen. 60 v.

Raudan synnyssä; ks. n. 474.

2777. Bautavaara. Krohn n. 10223.

—85.

Yläluosta. Juliana Miettinen. S! v.

Ruho nuolia teköö,
Rampa jousta jännittää,
Ampuu verisokee;
Yhen ampu taivaalle,
s Toisen lietoon mereen,
Kolmannen kallioon.
Kalliosta kilhuutu
Ihoon imentolaisen,
Emon tuoman ruumiiseen.

2775. ' r. ijatk. kuten Kai. 45: i6 — .~>3. Sitten). — - Minkä ähkyks' äk;is .

Puun juurilla [rukous].

-2782.

V,!

10 Minkä pisti pistokseksi,
Kunka ähkyksi asetti,
Kolmannen sokasijaksi.

2778. Nurmes. Lönnrot A 11, 3, n. 14.
—32.
Manauksissa; ks. n. 1724.

.2779. Nurmes. Lukkarinen n. 249.
—09.

Holjäkkä. Vartiainen.
Yks' on ruho, toinen rampa.
Kolmas perisokea.
Ruho nuolia tekevi,
Rampa jousta jännittää,
5 Ampuvi perisokea.

2780. Pielisjärvi. Lönnrot Q, n. 250.

-28.

Kolme on poikoa pahalla:
yks on rujo, toinen rampa etc.

ampu toisen nuoliaan
alahalle maaemiin;

5 maa muruksi muljotteli,
kivet rannalle rakosi,
so meret siottelekse;
ampu kohta kolmanenki
kirjarintaan kivehen,

io vuoreen teräksiseen,
*rautaseen kallioon*;
tuo kivestä kiljuhusi,
kaljohosta kaljuhusi
iho[o]n imehnn raukan,

15 emon tuoman ruumiseen.
Itek1 seppä Ilmarinen
takoa taputteloopi etc.

pajassa ovettomassa etc.;
tieppäs pihit pikkaraiset,
20 atulit alinomaset,

jolla nouan Leinon nuolet,
verisen vetäsin veiten,
ihosta imehnoraukan etc!

2781. Pielisjärvi. Ryynänen n. 10.
—93.

Lieksa. Heikki Räty, 34 v.
Pistoksissa Joitsetaan:

Pistä tuonne pistoksesi,
Äkääsi, äijän poika:
Vuoreen teräksiseen,
Rautaiseen kallioon!

Puun juurilla [rukous].

2782. Salmi. Krohn n. 7928 a. —84.

Räimälä. Helena Levantjovna, Pla-
ketin leski, 65 v., Pebrus.

Puun juurii Luu prosti.

Puhas puuhut,
Puun isäntä, puun emäntä.
Puun valkie vanhempi,
Puun papit, papadjat.
5 Puun diekkunat, diekkunitsat.
Puun ponomarit, ponomarihat,
Puun kasakat, puun piiat,
Vernoit sluugat, suuret, pienet,
nuoret, vanhat,
Anna minul rauhutta, tervehyttä
levätäkse[n],
io I kipuloi kirvottamaan,
I pakkoloi painuttamaan,
I katsomaan, vartoitsemaan.

2780. ] kk:ssa pieni alkukirjain.

442

Taudit.

Puutunnainen.

2783. Suistamo. Polen n. 63. —47.
Manaus- ja kyydityssanoissa; ks. n.

1634.

2784. Säynein. Krohn n. 12622. —85.
Säyneiskylä. Kusti Asikainen.

Puutannainen.
Tinasta valaneet lehtisen pohja-
päreelle ja sen sitte punaseen lankaan
panneet ja sitte sillä kiertäneet sen
tautisen 3 kertoo ympäriinsä päästä
ja keskikoliasta kerran ja jalosta 3:nen
kerran ja sitte on vieneet taas hautuu-
maalle sen lehtisen, viskanneet yli kir-
kon aian ja siinä oli sanoneet viska-
tessaan jotta:

Tuossa on untees,
Tuossa "n antees,
Elä enee kiusoo!
Mänkää tuonne, kivut, kintaa-
seen,
s Vaivat, vaski-rukkaseen!

Päänkivistys.

2785. Ruskeala. Erkko n. 36. — 95.
Mari Kupiainen.

Pää n kivi st yksissä.

Lensi kukko Koiperesta1,
Lukeutui Lapista lintu.
Otan inie kokolta koprat.
Ha vakalta haa hott imet,
5 Linnulta lihanpitimet,
Jolla konnan kupristelen,
Painelen pahantekijän.
Mies merestä näytteleiksi2,

Aallosta3 ylenteleiksi
io Pikku peukalon kokoisna,
Härän kynnen korkevaisna,
Jonka tukka tuurottaa4
Kuin leveä lehtoranta,
* Jonka parta liehottaa*,
15 Niinkuin männikkö mäellä.

2786. Suist. Holmberg n. 588. —09.

Pyörittäjä. Feodor Grisan.

Suistamon Pyörittäjän kylän vanha
kalmisto, jota ei enää käytetä hau-
taamiseen, on erään talon maalla,
pellon pientarella suuri tuuhea »kuu-
sikko*. Keskellä kasvaa isompi puu,
kuusi, johon nojolle on asetettu iso
risti: Pokravan puu. Sinne vievät
uhriksi: rahaa, viljaa, ruokaa karjan
hyväksi, jota Pokrava suojelee. Sinne
sitovat esim. naiset, kun päätä kivis-
tää, lettinauhansa:

Päästä, pyhä Pokrava.
kun tämä lienee syysi.
minut tästä vaivasta!

2787. Kaari,
n. 350.

Muudan

-85.

mökin m ies

Bä[n] kivistö[k]sesä kopristelan pätä
sanotan:

( »tiu1 kokolta kynet,
liavokalta harotimet,
joi konnan kopristelen.

2788. Nurmes. Krohn n. 9654 h. — 85.
Koppelojärvi.

Pikkusia [rito] matoja keräytyy toi-
siinsa kiini ja maassa mateloo, kuin

2785. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 näytteleiks|e| : näyt teleiksi.
losta]. — *yl. [tu]u[rottaa] : tuurottaa (on pörrössä).
2787. J kk:ssa pieni alkukirjain.

3 yi. [A]a[l-

Raani 1. koiska. 2788 — 2790.

443

partu nauha ja niitä kun nimettö-
mällä sormellaan saapi hajotella, niin
siitä tulee taika kalu sormesta. Mitä
sitte paineloo ajosta tai muuta kas-
vannaista, niin se painuu. Kun päätä
kivistää ja puristeloo niillä ja sanoo:

Minä otan kokolta koprat,
Toiset koprat kontiolta.
Jolla kunnan kupristelen.
Vääntelen vähä väkisen.

Raani 1. koiska.

2789. Sortavala. Basiliern. 17. — 84.

Rautlahti. Ondrei Borissanpoika
Vanninen.

Raunin luku.
Raania parannetaan voiteella —
sianrasvalla, nuorella maion1 peällisellä
etc. — , joka seuraavalla lu'ulla vah-
vistetaan.

Akka vanha villikertto2,
Tuulen vilkka. ve'en vilkka,
Kaikkein kalojen vilkka
Teki poikoa yheksän,
s Sai viimein viluiset koirat,
Lihan3 syöjät, luun pnriet4,
Veren mieheltä petäjät.

Voi sinua, roani-roaska,
Roani-roaska, roato koira,
io ]\liks et tullut tälle maalle
Kylän luita rikkomahan,
Lihoja hapattamalla n?

Kosta kulki tietä myöte5,
Jiesus seiso tiepuoless(a).
15 »Kunne Kosta kulkoo?» -

»Kosta kulkoo kylähän,

Kylänluita rikkomahan,

Lihoja napatta maha u.»
Jiesus seisoo tie puoless(a);
20 Jiesus Kostalta kysyy:

»Onko Kostalla kotona työtä?»
Mänöö tuonne, mänöö6 tuonne,

Tuonne synkkähän salohon,

Perin lierin liettehesen,
25 Jossa Kosta keitetähän.

Sulaa-voi sulattaessa,

Ra sv; ia rääytellessä;

Kasva ryyty kattilassa.

Ryty vimmat7 sinun vihasi,
30 Huitutellen hulniujaan,

Heilutellen heimo jaan,

Saishan sairas maata ksehen,

Vois voimaton levätä,

Huono huoletta levätä.

2790. Uukuniemi. Tuokko n. 29.
—13.

Mensuvaara. Aaro Toiviainen, 80 v.

Raavin1 luku.

Meren kirjava vasikka,
Mihin sie älys* heitit?
Nouse luusta louhta maata,
Syömästä, ka luunuista!
5 Minne mie sinut lähätän?
Tuonne mie sinut lähätän:
Ruokoihin rohiseviin.
Kaisloihin kahiseviin;
Siellä hyvä ollakses',
io Ihana elelläksesi,

Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät.

2789. 1 nuorella peällisellä : n. *maion* p. — 2 villik|alrtto : villikertto. —
3 L|a|ihan : L. — 4 puri|a|t : puriet; = ([purijjat). — 5 myöte|n| : m. — 6 kk:ssa: ma-
noo. — 7 Ry|y|tyvimmät : R.

2790. 2 Raani = syöpä.

444

Taudit.

Neitsyl Maaria emonen,
Puhas muori Maariinen,

ia Voija unilla voiteilla,
Joilla Luoja voiettiin,
Kaottiin[!] Kaikkivaltias!

2791. Ruskeala. Basilier n. 200.

—84.

Kontio-Leppälahti. Tiina Roivas.
n. 60 v.

Roanin kivullen1 loihto2.

Ruanin poika roakamoinen,
n »ika moinen,
ota hiekka juostaksesi,
si i nier2 sotskutellaksesi2!
5 Tuonnepa3 sinun manaan:
kissan kirjavan sivuilen2,
kukon2 mustan hartioillen.
Kissa sunn[!] kivillen viepi,
kukko2 vuorillen vetääpi;
io tuoiiiie käypi tuulen villka[!J,
veden vilka hipsuttelee.

2792. Impilahti. Sirelius u. 157.

—47. ■

[Tautien syntyä — Manauksia —
Koin kulku — Manauksia — ■ Kipu-
sanoja.]

Ruunin1 eli koiskun luku.

Akka vanha villikerto.
Tuulen vilka , vein on vilka.
Kaikkein kaloin vilka
Sai poikoa yheksän,

5 Sai viimein vihaiset koirat,
Lihan syöjät, luun puriat.

Voi siima, ruani raiska.
Ruani raiska, raato koira,
Miks' out tullut tälle muälle

io Kylän luita rikkomahan,
Lihoja hapattamahan?

Tuonne ma sinun manoan:
Tuonne synkähän salohou.
Perin lierin liettehesen,

ia Selvälle meren selälle,
Meren mustihin mutihin,
Pimeihin2 pyörteihin3.

Kosta4 kulkovi kylähän
Kylän luita rikkomahan.

20 Lihoja hapattamahan.
Jesus Kostalle sanovi:
»Ei Kosta5 kylähän joua
Kylän luita rikkomahan,
Lihoja hapattamahan.»

25 Tuonne mä sinun manoan:
Tuonne synkähän salohou.
Perin lierin liitteluasen,
Selvälle meren selälle
Meren mustihin mutihin.

30 Pimenin pyörteihin,
Rauta sihin puolikoihin.
Kantava |nj teinen sisähän:
Siellä Kosta keitetähän
Kylän luita rikkomasta,

35 Lihoja hapattamasta.
Suli voi sulattaissa,
Rasva räityellessänsä;
Niinkuin suola suli meressä.
Sulempi sinä sitäkin,

40 Rasva räytyi kattilassa.
Räykimpi6 sinä sitäkin.

2791. 1 Yläpuolella sanat: Fulslag eller bulnad. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. —
;i kk:ssa pieni alkukirjain.

2792. 2 yi. (Krefta). — 2 Pime|h|ihin : P. — 3 pyörte|h|ihin : p. — 4 r. fremman.
— 5 ai. Kosta. fi Räyki hi|mpi : H.

Riiani 1. koiska. 2792—2794.

Kipu tyttö, Tuulien neito
Pyöripi kipu mäellä.
Kipu vuoren kukkuralla.

45 Kipuja keräilevi.

Keräile vi kopran täysi.
Helman täysi hierottele.
Sio silki vakkasehen,
Pane paikkahan pahahan,

50 Kust ei kuulu kuuna päänä.
Ilmesty sinä ikänä,
Pikkusehen kuppisehen,
Yhen sormen mäntä vähän,
Peukalohon mahutto mahan7.

55 Jotta sais sairas maata,
Voisi voimatoin levätä,
Huono huoletta levätä.

Jossa puut putojeloo,

Latvoin oksat lankiaa.

Ei Jeesus kuule hätähisen
huuantoa,
20 Pakkohisen paruntoa,

Vesi vaalita ra viruu,

Tuomen oksat oikiaa.

Kivet rannoilla rabuo.
Maarian makia maito,
25 Jesuksen veri punanen

Kipeille voitijoiksi,

Vammoille paranneiksi.

Voija noilla voitijoilla,

Päällä tuntumattomaksi,
30 Alla aivan terveeksi,

KeskelF on kivuttomaksi.

2793. Impilahti. Krohn n. 5334. —84.

Syskyjärvi. Paavali Yolkov, 70 v.
Kuuli isänisältä.

Roanan synti (loitso).

Läkkä Hiisi hii[h]tämaän,
Suotama(!) sa moamaa,

Ennen päivän nousemista,

Auringon ylenemistä,
5 Koi Jumalan koittamista.

Kyllä minä sinulle kyyvin löyäu
ja valeen,

Kissan kirjavan rekeen,

Lohen purstoon punasen,

Hauin suuren hartioille,
io Lohi sinun loitos vie,

Kala kauas kaima jaa.

Lohen purstoon punasen.

Hauin [suuren hartioille],

Lohi [sinun loitos vie],
is Kala [kauas kaimajaa].

Riutyan koskeen kovaan,

2794. Smstamo. Eur. G, n. 460.— 46.
Tuulen vilkka, veen vilkka.
Kaikkien kalojen vilkka.
Akka vanha, rautahammas
Kanto kohtua kovoa.
s V[atsan täyttä vaikiataj:
Sai viinien vihasen koiran.
Senpä raanix[i] rak[enti].

Saip on poikoa 9
Korvalla tulis[en] kosk[en],

io Kaikk on raanin tapasia.

Voi sinua, rfaani] raukfka],
Raani r[aukka], raato koira,
Joko syömäh[än] rupesit
Ihoa imentorauka n ,

io K [arvoa ka von tekemän],
E[mon tuoman ruumista]
Hurmehisissa sov[issa],
Verisissä vaatt [ehissa ] .
Koista kulki tietä myöten;

7 mahut|tomahan| : \mahuttavahan\ : *mahuttomahan*.

446

Taudit.

20 Jesus seiso tien puolessa.
Jfesus] Koistalta kysy vi:
»Kunne K[oista] kulkemass[a]?»

»Kofista] kulkevi kylälle.
KyläE luita rikkomah,

•>5 Lihoja apattamah.»

J[eesu]s koistalle sano\i:
»Mää tuonne, mannun1 tuonne,
Tuonne helvetin tul[ehen],
Pah|aii vallfan] valk[eahan],

~3o Perilemmon liettehesen,
Jost et pääse päivinäsi,
Selkiä s[inä] ikfänä],
Kyl[än] l[uitaj r[ikkomah].
Lih [o j a ] a [pa tta ma h] . »

35 Puolenteli kohtuansa,
Vaajitteli vatsoansa
Alla vaipan vaskikirjan.
A[lla] uutimen ut[uisen],
A[llaJ 5 villa v[aipan];

40 Meni u mpila nimen lumpehel[le],
Luuli lumpfehen] luj[aksij,
Meren kaisi [an] kantajfaksi].
Ei lumme Juottanunna,
Mer[en] k[aisla] kantanun|na|.

45 Vesat rannalla venyv[i],
Tuonien oksat oikenevi.

2795. Suistama. Eur. G, n. 509. —46.
Raani poika ranollinen,
Tuulen vilk[ka, veen vilkka],
Tuosta raani snrmitah
Syömäs[tä] kaluamasta],
.-. Nielemästä, puremasta
Eli luita lohkomasta,
Niveliä nilkomasta,
Kalvoja kaluamasta,
Vetämästä verilihoja.

2794. 1 kk:ssa on iso alkukirjain.

2796. Suislamo. Valve n. 194. — 10.
Nikit Bogdanov. Mp. Helsingissä.

[Manauksia.]
Roani.

Tuonne mie sinun manoan,
roani koira,
Kissan kirjavan rekkeen,
Selvälle meren selälle;
Anna sinun kissa kiiättää
o Rutjan koskeen kovaan;
SielT on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahan tekkiit,
SielF on luutonta lihhoo
Ja piätöntä kalloo
io Syvä miehen nälkähisen,
Haukata halunalasen.

Eni^mie puhu omalla suulla,
Mie puhun suulla puhtahalla.
Herran hengePä hyvällä.
15 Laikuttelen lämpösellä
Alta aivan terveeks,
Keskeltä kivuttomaksi,
Piältä tuntumattomaksi.
Ja sillä se lähtöö.

2797. Suislamo. Kemppainen n. 102.
-»1*15.

Pieni-Sarka. Elessei Valokainen.
[Tautien synty — Koin kulku —
Manauksia.]

Raani n virsi.

Suon <»n vilkka. vein on vilkka,
kaikkein on kalojen vilkka.
vanha ämmä, rautahammas;
teki tuuli tiinehekse,
s ahava kohulliseksi'.
Kivulla kohtuu kantoi,
vatsehantäyttä vaigiaschti,

Raani 1. koiska. 2797— 27'.)8.

443

kantoi kohtuu kolme kuuta,

kantoi kuuta on yheksän.
io kuuta puolen kymmenettä.

sai yheksän poikoa yhteh kohtu-

liun.
Pyysi1 pappia ristimälle;

ei tullu pappi ristimän,

lukkari lukeman,
is Vein puoskat pajah ovettoman,

ilma in ikkunattoman.

Itsche1 ristivä rebäsi,

itsche kuatoi kastioh,

pani paidan palkeheks,
20 sukan siären torvekse sivalti,

pani nimet:

kenen riiekse2 rebäsi,
kenen pani paisioiks,
kenen ruanikse rapasi,
kenen aihoi ambujikse,
25 kenen kivukse keräsi,
kenen vihakse veteli.

Ruani raukka, verikoira:
»Lähen kylän luita rikkomah,
nivelii nitustamahe,
30 jäsenii jätystämähe.»
Tuli Jiesus vastah
pienen Pietarin kera:
»Minne menet, ruani3 raukka,
Ruani raukka, verikoira,
35 verisissä vuattijoissa?»

»Mänen kylille kylän luita rik-
komalle,
nivelii nitustamahe,
jäsenii jätystämähe.»
»Et piäse, ruani3 raukka!
40 Mäne sinne, kunne käsken:
mäne helvetin tuleh,

synkän meren syvyytehe:
siell' on sinun syyväkses.
Isyyväkses], kaluta kses,
45 kuss et fpääse| kuulu kuuna päi-
vän,
si nitä sinä ikänä,

•I"-- et sinä sitä tottele,
pi;'in survon huhmaressa,
leuat pieksän petkelellä,
hambahat kivellä jauhon.»

2798. Suistama . Niemi n. 394. —

19/7 09.

Kirkonkylä. Houren Stepanov,
66 v.

Roanin luku.

Tuulen vilkka. vein on vilkka,

Kaikkein on kalojen vilkka,

Akka on. vanha rautahammas,

Hänen teki tuuli tiineheks.
s Ahava kohulliseks.

Siitä hän kanto kohtuo kovuo,

Vatsan täyttä vaikiata;

Sai viimein vihaisen koiran,

Tu< mk on roaniks rakenti.
io Kanto kuuta 2si, kolme,

Ympäri yheksän kuuta,

Sai poigoa yheksän

Yhtenä kesäissä yönä,
Etsi pappie ristimälle;
io Eipä pappie soanut.

Itse papiks paneite,

Itse lukkariks lukeite,

Risti lapset itse:

Kenen kutsu kruusuks,
20 Kenen kiroi griieks,

Kenen pani paiseks,

2797. 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa: riieks se. — 3 kk:ssa iso alku-

kirjain.

448

Taudit.

Kenen pisti pistokseks,
Kenen ambujaks asetti.
Kenen koiraks komenti,
25 Kenen roaniks rakenti.
Voi sinua, roani raukka,
[Roani raukka], roato koira,
Jokos syömäh rubesit
Ilmo imennon raukan.
30 Emon kabehen ruumen tuomia.
Lähti koist on kylill,
Kylän luita rikkoman,
Lihoja hapattaman.
Jesus seiso tiepoless[!].
35 »Kunne koist on kulkemassa?»
»Kylän luita rikkoman,
Lihoja hapattaman.»

Jesus koist ellen sano:
»Mene sinne, kunne käsken,
40 Mene tuonne, kunne mannan:
Mene Helvetin tuleh,
Jott et pääsis päivinänsä,
Selgis et sinä ikänä!
Mäne vaskikirjan vaipan alle,
45 Utusen uudimeh,
Viien villavaipan alle!
Luulit lumbehen lujaks,
Meren kaislan kantajakse,
Vesat rannoill venyy,
50 Tuomen oksat oikiaa.

Jos et sie, pergele, sitä totelle,
Huulet survon hunhmarell,
Pieksän kielen petkelell,
Hambahat kivehen jauhoi1 n.»

(3 kertaa lukea peästäessä, kylvet-
täessä, kivistää sormee, kättä kaikki
järii) hapattaa lihoja; rasvah puhu-
tah, sitte kylvetetäh. — Ei se kaikill

juur antau (heitä). Mie olen äijän
peästäny.

2799. Suist, Xiemin.403.—23iT09.
Kirkonkylä. Tatjana Mironovna.

50 v.; synt. Tero vaarassa.

Roanin virsi.

Lokakk oli loihakk emäntä,

Sai 100 tyttäriä,

1000 tyttäriä.

Kaikki risti rikkeiksi:
5 Kunko pani paisieksi,

Libo hampaan kivuks,

Riieksi rikko,

Pisti pistoksiksi,

Kai tauiksi tabasi,
io Roaniksi robasi.

Oli molla mulloin musta koira.

Linnas oli lihotettu,

Kaupunnis oli kasvatettu

Kylän kiroi syömäh.
is Mäne sie, konna, kotihis,

Paha, maahasi pagene!

Siell on isäntäs iltaset,

Puigas puolipäiväset,

Siell on syytöntä liiraa
20 Haukata halunalaisen.

Juokse, konna, kotihis,

Paha. maahasi pagene!

Mie fpuhun?] suulla1 puhtahalla.

Herran hengellä hyvällä.

2800. Suist. Salm.,V. n. 2761a, —11.
Kirkonkylä. Orjan Stopano. Muis-
teli, että on aikoinaan jollekin herralle
saman luvun »laulanut kirjansyömee».
(Vrt. n. 2798).

[Tautien synty — Manauksia.]

2799. ' |puhun [?] suulla : [puhun?] s.

Raani 1. koiska. 2800—2802.

449

Roanil.

Tulen on vilkka, veen vilkka,

Kaikkein kalojen vilkka,

Akka on, vanha rautahammas,

Hänen teki tuuli tiinehekse,
5 Ahava kohullisekse.

Kanto kohtuu kovasti,

Vatan täyttä vaigiasti;

Sai viimein vihasen koiran.

Kando kuuda, kaksi, kolme,
io Ympäri yheksän kuuda,

Kuuda puolen kymmenettä;

Sai poigoa yhöksän

Yhtenä kesässä yönnä.
Eti pappii ristimän;
is Eibä pappii soanut.
Risti lapset itse;

Kenen kutsu gruusukse,

Kenen kiroi griiekse,

Kenen panee paiseeks,
20 Kenen pisti pistokseks,

Kenen naahkaa[!] ajokseks;

Kenen ambujaks asetti,

Kenen koiraks komendi,

Kenen roaniks rakendi.
25 Voi sinä, roani raukka,

Roani raukka, roado koira,

Jogos syömää rubesit,

Ihoo imennon raukan?

2801 . Suistamo. Salminen, V. n. 2761
b. —11.

Kirkonkylä. Orjan Stopano.
n. 2798, säk. 31—54.

Lähti koist kylil,
Kyläoluita rikkomaa,
Lihoja hapattamaa.

Jeesus seisoi tiepuoles:
5 »Kunne kois kulkemas?»

Vrt.

»Koist on kulkee kylil,
Kyläoluita rikkomaa,
Lihoja hapattamaa.»

Jeesus koihtellen sano:

»Mäne sinne, kunne käsken:
io Mäne helvetin tulee,
Pahan vallan valdioi,
Jottet peäse päivänäse,
Sigiis et siinä igän!»

Mäne vaski kirja vaipan alle,
15 Udusehe uudimee,
Viiden villavaipan alle.
Luulit lumpehen lujaks,
Meren kaislan kanda[ja]ks;
Lumen ei luota lujan,
20 Merenkaisla ei kanna,
Vesad rannal venyy,
Tuomenoksat oigiaa.

Perkel ei sitä totel,
Huulet survon hummarel,
25 Pieksän kielen petkelel,
Hambahad kivel jauhoi.

Siar rasvaa libo hambahien kipuloil
viinah puhu — sormii siarrasvah (pisti
ja hieroi ikeniä). Samah yhöksän ker-
taa lugie. Monda loadua vastaa (kel-
pasi).

2802. Suistamo. Salminen, V. n. 1443.

—08.

Pienisarka. Elessei Vai okainen.

[Tautien synty — Manauksia.]

Pistokset (Raani, riisi).

Suon on vilkka, vein on vilkka,
Kaikkein kalojen vilkka,
Vanha ämmä, rautahammas,
Tegi tuuli tiineheks,
s Ahava kohulliseks.

Kandoi kohtuu kuuda kolme,
Kandoi kuuda kuusi kuuda,

29

450

Taudit.

Kun da kaiken yheksän,

Kuiida puolen kymmenettä;
10 Sai yheksän poigoa yhteh kohtuh.
Pyysi pappi[i] ristimäh,

Lukkari [i] lugemah;

Ei tullu pappi ristimäh

Eigä lukkari lugemah.
15 Vei puoskat pajah ovettomah,

Ilmain ikkunattomaan,

Idze ristimän rebäsi1,

Pani paidah palgeheks,

Jäseni jätystämäfh].
20 Et peäse kylä[hj,

Kylän luida rikkomaa,

Xi veli nitustamaa,

Jäseni jätystämä[!J.
Mäne sinne, kunne käsken:
25 Tuonne helvetin tuleh,

Meren synkkäh syväh!

Meren korret on kovat,

Tuomen oksat on kovat,

Pajun oksat sitkeimmät.
30 Pure niidä, kuni kestää!
Jos et sinä sitä tottele,

Peän survon petkelellä,

Leuvat kivellä jauhan,

Hambat huhmares hävitän.

2803. Suistamo. Väisänen Ka, pW.

£.40-46. —17.

Leppäsyrjä. Maria Misukka.

[Manauksia — Suonen sanoja.]

Kur ruaiii l. koi tarttuu kädeh:

Ruarii ruado,
vanha akka raudahammas,
lienetkö ruariikse ravannu
vai riijekse revänny?
5 Hajuotkos, Hiijen hammas,

levietkös, Hiijen leuga,

syömästä, kaluomasta,

riivelii riiugomas,

säveriii särgemäs!
io Tpfui! Mis lienet nivelet nilgonu,

sävenet särgeny,

siih nivelet niugoikah,

sävenet särgeigäh!

Tpfui! Mis lienet nivelet nilgonu,
15 kalvot katko nu,

siih kalvot kazvakkah,

nivelet niugodukkah!

Mis lienet lihat liiguttan,

siih lihat liittygäh,
20 siih kalvot kazvakkah

miun käzin käydyö,

miun kobrin koidelduo.

2804. Suistamo. Salminen, V. n. 2785.
—11.

Uuksujärvi. Irina Taronen, 88 v.
(v. 1916).

[Manauksia — Avuksipyyntösanoja
— Jos ei käyne minun käteni.]

Hoi sie, sano, roani raukka,
Et sin oi suuri etkä pieni
Etkä kovan koria.
Ei roani kylillä joua,
5 Kylälluita rikko mah,
Lihoja hapattaman.

Hoi sie, roani raukka,
Mäne tuonne peävalolla,
Peävalolla, luuvalolla,
io Pahan vallan valdiah[!].

Sie luulit mie mani moalla moada

syämää,
Kiviä kivistämää;
Sie tulit niveliä nilgomah,

2802.

r|upe|si : rebäsi.

Raani 1. koiska. 2804—2806.

451

Tahi luida louhtamaa.
15 Neitsyt Moaria emorie,

Pulias on muori muuvolline,

Rakas on äiti armolline,

Tules nyt tänne, tarvitaan,

Soas tänne, vietetäh,
20 Välej emmin tarvitäh

Naizen ainavon avuks,

Yksinäisen ymbäril.
Jos sie et tätä totelle,

Mie siul annan kylmän kyyvin,
25 Aida ajohevosen;

Mie tuonne siun manaan:

Rudjan koskehe kovaa,

Kitai kala hambahii1,

Sil non muutki murhat miehet,
30 Iguset pahantegijät.

Villast siun vihas,

Seädäset miun sanani,

Jeesuksen jätetyt.
Jos ei käyne minun käteni,
35 Käygän Jeesuksen käet,

Jos ei käyne miun sormet,

Luojan sormet sobikah!

Puhun nyt suulla puhtahalla,

Herran hengellä hyväl.
40 Näm on peästä peästämöit;

Peästit päivät, kehitit kuut,

Peästä näildä päivildä pahoilda,

Elämildä vaigioil!

2805. Suistamo. Krohn n. 7457 '. —84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka,
63 v.

liaani.

Oi sinuo raani raukka,
Raani raukka, koito kuono.
Jiesus kostjalle kysyy:

2804. 1 kk:ssa (yhdyssana): kalahambahii.

»Kunne kostja kulkenoopi?»
5 1 Kostja] kulkoo kylillä,

Kylän luita rikkomaan,

Lihoja hapattamaan.

Jiesus [kostjalle] sano:

»Ethän sinä tänne joua,
io Tuonne Rutjan koskeen kovaan,

Siellä on viisi veikkoa[sJi,

Kuusi kummisi tytärtä,

Seitsemän setäsi lasta.

Siellä sinut tuomitaan,
15 Siellä on hirvet hirsi puissa,

Orress' on metsän otukset,

Syyä miehen nälkäisen,

Haukata halun alaisen,

Vaan ei ihoo imeisen,
20 Emon tuoman ruumista,

Xiveleitä näytämäs,

Jäseniä jäytämäs,

Suorae sovittamas.

2806. Suistamo. Kemppainen n. 137.

-23/2 23.

Koiton selkä. Timo Jyrinpoika Li-
pitsa, 66 v. — Mp. Kuopiossa.

Ruanin virsi.

Akka vanha rautahammas
perin tuulen on makasi,
luodehess' on lonkotteli;
tekibä tuuli tiineheksi,

5 ahava ajoi ylelliseksi.
Kantoi kohtuo kovasti,
vatsantäyttä vaikiasti,
kandoi kuuta kaksi, kolme,
ympäri yheksän kuuta

io segä puolen kymmenettä;
sai yhtennä kesäsenä yöimä,
yheksän poikalasta.

452

Taudit.

Istoitsi kipukivelle:
kedä maniksi rabasi,
15 kedä ajo ähkimiksi,
kedä riieksi rebäsi;
kaikk oli manin tabasta.

Ruaniraukka, ruatokoira,
läksi yöllä kulkeman.
20 Jiesus seisoi tiepuolessa:
»Kunnebo lähit ruaniraukka?»

»Lähin kylänluita rikko mah,
lihoja hapattamah.»

»Eläppäs mäne, ruaniraukka,
25 mie siun manoan helvetin tuleh,
pahan vaimon valgiah,
päivättömäh pohjaseh,
jottei kuuluis kuuna päivänä,
nägys ilmossa ikänä!»

2807. Suistamo. Vartiainen, E. n. (?)
v. 1926.

Koitto. Timo Lipitsä.
[Tautien synty — Koin kulku —
Manauksia.]

Riiani.

Akka vanha rautahammas
Perin tuulehen makasi,
Luotehesen lonkotteli;
Tekipä tuuli tiineheksi,
s Ahava ylelliseksi.

Kantoi kuuta kaksi, kolme,
Ympäri yheksän kuuta
Sekä puolen kymmenettä.
Sai yhtennä kesäyönnä
io Yheksän poikalasta.
Istuitse kipukivelle:
Ketä riieksi repäisi,
Ketä maniksi rapaisi.
Ketä ajoi ähkimiksi;
i5 Kaikk' oli manin tapaista.

Ruaniraukka, verikoira,
Lähtipö kylällä kulkemahan.

Jiesus seisoi tiepuolessa.
»Minne lähit, ruaniraukka?»
20 »Lähin kylän luita rikkoinahan,
Lihoja hapattamahan.»

»Elähän mäne, ruaniraukka,
Mie siun manoan helvetin tule-

hen,
Pahan vaimon valgiah,
25 Päivättömäh pohjaseh,
Jottei kuuluis kuuna päänä,
Näkyis siit ilmoisna ikänä.»

(Lipitsän runot on kirjoittanut muis-
toon kamreeri Eino Kemppainen.
Kuopiossa. Lipitsä oppinut useimmat
runonsa Onoilalta.)

2808. Suistamo. Relander, O. n. 26.

—88.

Jalanvaara. Ondrei Spiridonov.
Oppinut Koiton Katrilta.
[Tautien synty. — ■ Pistoksen syntyä.]

Vanha akka, rauta hammas

Magasi hän kiven kasalla

Päin suveh, perin pohjoseh;

Teki tuuli tiineheksi,
5 Ahava kohulliseksi.
Etsi niille ristijätä,

Etsi niille kastajata;

Eikä soanut ristijätä,

Eikä soanut kastajata.
io Niitä heän nimitteli:

Ketä pani pappiloiksi,

Ketä lukkariks nimitti,

Ketä pisti pistoksiksi,

Ketä ähkyksi asetti,
15 Ketä riieksi ritusti,

Ketä roaniksi rakenti.

Raani 1. koiska. 2808—2810.

453

Mie pistän yksi pistä,
Mie pistän kaksi pistä,

j.n.e. yheksään asti.

2809. Suistamo. Relander, O. n. 33.
—88.

Jalanvaara. Paraskoi; oppinut Ped-
rin Mikiltä Sohrolasta.

[Tautien synty — Manauksia.]

Roanin luku.

Akka vanha rauta-hammas

Suin tuulehen makasi,

Teki tuuli tiineheksi;

Kanto tuota kohtuhutta
5 Kohtalaista yheksän kuuta,

Kuuta puolen kymmenettä.
Meni tuonne poikimahan

Korvalle tulisen kosken;

Sai poikasta yheksän.
io Etsi niille ristijätä,

Ristijätä, kastajata.

Ei soanut ristijätä.

Ristijätä, kastajilta;

Itse paneihen papiksi,
15 Luottihe lukkariksi.

Siitä nimitteli poikiansa:

Ketä roaniksi rakensi,

Ketä riieksi repäisi,

Ketä hammasten kivuksi,
20 Ketä pani paiseheksi,

Ketä ähkyksi asetti.

Yksi oli jousi, toinen jänne.

Kolmas oli verisokii;

Piru piilii pitää,
25 Jousi jousta jännittää.

Mene tuonne, kunne käsken:

Helvetin tulehen,

Pahan vallan valgiahan!

Elä sieltä ennen tule,
30 Kun en tule ottamahan

Yheksällä orihilla,

Yhen tamman kantamalla.
Lähti koito kulkemahan,

Moakunta[!] matkaamahan.
35 Jiesus seiso tien puoles:

»Kunnes koito kulkevi,

Moakunta matkoavi?»
»Koito kulkoo kylähän,

Kylän luita Riuhtomahan,
40 Kylän lihoa hapattamahan.»
Jiesus sanoi: »Voi sie paha pa-
kana!

Mäne tuonne, kunne käsken:

Utuisen uutimen alle

Sekä viien villa vaipan,
45 Kirkon kirjavan tyvehen,

Umpi lammin lainehille!»
Luulitko lumpehet lujiksi,

Korttehet koviksi?

Ei ole lumpehet lujia,
50 Eikä korttehet kovia.

Mie manoan sinut toiseh kohtah:

Lampihin kalat to mahan,

Aivan ahvenettomahan,

Kust et pääse kumma päännä,
55 Selviä sinä ikänä.

2810. Suistamo. Bor. III A, s. 316.
-Vs97.
Muuanto. Teronvaaran Herassiman
Maksiman eukko Okulina Kuokka,
42 v., synt. Teron vaarassa.

[Tautien synty — Manauksia — En
puhu omalla suulla — Kipusanoja.]

Roanin1 luun.

Lohetaf2 on, vaimo luikas.

2810. x Roanin |in : R. — 2 r alleviivattu.

454

Taudit.

magasi perin pohjalahe3,

kohtin on kovan ilmahe;

tuossa tyydy, tuossa täydyy,
5 lihavoikse4 liittelehti,

paksukse panehtelehti.5
Ettsii6 portto poijindafiloa,

paha vaimo lapsen soandatiloa

selvällä meren selällä.
10 Jessus virkki taivozessa:

»Nei se lummeh luja ole,

meren kazla7 kannattele;

mänes tuonne pimiäh8 pohjalahe3,

tarkkah9 on Tabialahe10,
15 Lapin moahgi11 lagiahe,

siel on muutki murhat miehet,

igäzet pahan tegijät!»
Sai yheksän poigalasta

yhtenä kezässä12 yönä,
20 yhen saunan soaduvilla,

yhen löylyn lyödävillä13,

yhten on vatsan vägehe.
Etsiibös rikko ristijoida,

paha vaimo pappiloida;
25 ei soat rikko ristijoida,

paha vaimo pappiloida.

Panettelehti14 pappiloikse15,

luettelehti16 lukkariksi.

riimitteli17 poigianse:18
30 jota(bo)19 roariikse rabazi,

jota(bo)19 riiekse ribazi,

jota pisti pistoksikse,

jota(bo)19 ähkykse azetti,

jota hammasten haluikse.20
35 Roani21 rikko, huoran poiga,

syömässä, kaluamassa,

puremassa, jäydämässä22,

ri§tittyä rikkomassa,

kastettua koadamassa,
40 pestyä peluamassa!

Ei ole rissityssä rikkomista23,

kassetussa24 koadamista,

*pestyssä peluamista*;

mänes, rikko25, ristimättömihe,
45 koa kastamat to mie,

peloa pezemättömie!
Mänes tuonne, kunne käsken:

pimiähbö pohjalahe,

tarkkahb[o] Tabialahe,
5o Lapin moahgi laugiahe,

siel on muutki murhat miehet,

iguzet pahan tegijät,

kynsin2* kylmäh kivehe,

hambahin vezihagohe;
55 sielä hakatah halutonda lihoa,

Liikku27 linnat, jäyhty järvet
miun käzin käydyväni28,
sui suli29 sanelduvani,
hengin huogajelduvani.30
60 En puhu omalla suulla,

3 pohj|o|lahe : pohjalahe. - — 4 lihav|ajks|i| : lihavoikse. — 5 pane|t|telehti : pa-
neMelehti. — «Säkeissä 7, 11, 15, 18, 23, 27, 35, 41, 47, 50, 56, 66, 71, 74 on pieni alku-
kirjain. — 7 ka|i|zla : k. — 8 yi. [pimiäh]ko. — 9 yi [tarkkah] on [tabialahe]. — 10 Kol-
mannen tavun a alleviivattu. — u yi. [moah]bo. — 12 kezä|i|ssä : k. — 13 yi. [lyödä-
vi]nä. — 14 yi. [Panettjeli. — 15 pappiloiks|i| : pappiloikse. — 16 yi. [lujvetteli. — 17 h
alleviivattu. — 18 a ja e alleviivatut. — 19 jota : jota(6o). — 20 haluks|i| : haluikse. —
21 |Voibaz| roani huoran : r. *rikko* h. — 22 |kaluamassa| : *jäydämässä*. — 23 Säkei-
den alkup. järj. = 44—46, 41 — 43, numeroilla muutettu. — 24 yi. [kasketussa].—
25 mänes ristimättömihe : m. *rikko* r. — 26 yi. [kynsin] on [kylmäh]. — 27 yi. [Liik-
kuja]. — 28 Kolmannen tavun ä alleviivattu. — 29 suli|n| : s. — 30yl. [huogajeldu]jani.

Raani 1. koiska. 2810 — 2811.

455

puhumba suulla puhtahalla31,
Herran hengellä hyvällä,
läbi luun, läbi jäzenen,
*läbi lihoin32 liikahtaneen*,

65 läbi lihoin läiskähtäneen.
Sula33, kuin suola merehe,
rauvu, kuin rasva kattiloille
*miun käzin käydyväni*,
sui sulin sanelduvani34,

70 hengin huogajelduvani.35
Jos ei miussa36 miestä tulle,
tullah miehet meren taguzed37,
urohod(bo)38 ulgo mailla.

Kib on tyttö, Tuonen rieido,

75 keskell on kibumäjellä39,
kib40 on kindozec käjessä,
kereä kivut kindozihe,
vaivat suureh41 vanttusihe!

2811. Soanlahti. Riikonen n. 9. — 90.
Taaria Tuttavainen. Mp. Pälkjär-
vellä.

[Tautien synty — Manauksia —
Musta mies mereltä — Iso kokko —
Voiteen sanoja — Manauksia.]
Ruunin loihtii.

Loviatar, vaimo vankka,
Selin tuulen ma ka s,
Persein pohjoseen;
Tuul tuul v — uun,
5 Ahava rakoseen,
Tuosta tyyty, tuosta täyty,
Tuosta paksuks paniin,
Lihavaks liitteliin.
Kanto kohtuu kovoo,
io Mahan täyttä vaikiita

Ympäri yheksän kuuta.

Sai yheksän poikalasta

Thelle veskivelle,

Yhen löylyn ly öpy ville,
15 Yhen saunan saapuville,
Ehtipä hiän ristijee,

Kaikkivaltiasta kastamaan;

Eipä saanutkaan.
lhe risti poikijansa:
20 Minkä ruaniks rapns.

Minkä riijeks ritusti,

Minkä loi luuvaloks,

Minkä pisti pistokseks,

Minkä ähkyksi äkäsi;
25 Mille ei nimiä suanut,

Sen viskas veteen,

Tuon tui ka s mereen.

Ruanipoika ruakamoinen,

Ota hiekka juostakses,
30 Somer solokutellakses.

Tulen vilikka, vein vilikka,

Kaikkein kaloin vilikka,

Empä tiijä syntyjäs.

Van tuolt on syntys syviltä

mailta,
35 Maihen mättään nenistä.

Koistaskos tulet sä, koisto?

Kun sä, koisto, koistas tullet,

Nin mäne, koisto, sittä kotiis

Ihosta imeisraukan,
40 Emon tuoman ruummihista I1
Van kun lienet savinen ruari.

Xiii mäne savi-altaihen;

Van kun lienet liinaruani,

Mäne liinahuhtahisin;

31 puh|d|ahalla : puluahalla. — 32 yl.[lih]an. — 33 yi. [Sula]s. — 34 sanelduani : sa-
nelduvani. — 35 huogajelduani : huogajelduvani. — 39 yi. [miu]sta. — 37 yi. [tagjoana.
— »s yi. [urohojtpon. — 39 yi. [kibumäje]ne. — 40 yi. [kib]u. — 41 yi. [suur]et.

2811. l ruummiista : ruummi/ästa.

456

Taudit.

45 Van kun lienet koiraruani,

Mäne koiran karvohisin!
Mies merellä näytteleksen,

Uros uallolla ylenteleksen,

Tuohikontti on selässä,
50 Lapaluilla nahkalaukku,

Täynnä ruanin voitehita.

Tuo tänne voitehia

Iholle imeisraukan,

Emon tuoman ruummiille!
55 Lenti kokko Koiteresta,

Tuli lintu tuolta mualta,

Jonka siipi vettä viili,

Toinen taivasta jakasi.
Neissyt Muarija emonen,
60 Pistä suluka sulahan voihen,

Voija alta, voija piältä,

Kerta keski ä sipase,

Alta nuurumattomaksi,

Piältä tuntumattomaksi,
65 Jotta saisi sairas muata,

Voisi voihkava levätä,

Vikahinen vieretellä

Minun silimin nähtyeni,

Suin sulin puheltuani!
70 Van tuone2 mie sinun manoon:

Kirkon kirjatun tyköörr,

Portin mualatun poveen.

Tuone vielä siun manoon

Pohjan lietoon mereen,
75 Johon puut tyvin putosi,

Hongat latvon lankeil3.
Tuone vielä siun manoon:

Rutjan koskeen kovaan,

Vängän väljään veteen,
80 Purstolle lohen punasen,

Hauvin suuren harteille;

Siel on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahantekiit,

Siel on luutonta lihoo
85 Sekä piätontä kaloo

Syyvä miehen näläkäisen,

Haukata halunalasen.4
Tuone vielä siun manoon:

Kissan kirjavan sivulle,
90 Kukon mustan harteille;

Kissa siun kiviin viep,

Kukko vuoreen vetää,

Kust' et piäse kuuna päinä,

Selevii sinä ikänä,
95 Ennenkun piäsen piästäjäks,

Seleviin selittäjäks.

Tuone vielä siun manoon:

Vuoreen teräksiseen,

Rautaseen kallijoon.

Kipusanat kuten edellisissä.

2812. Korpisella. Härkönen, I. n. 737.
—06.

Tolvajärvi. Petri Kassunen (Vorna-
nen), 83 v.

[Manauksia — Voiteen sanoja.]
Raanin luku.

Ruani raukka, ruanin toukka,
Tuonne panen manin toukan:
läpi lemmon, läpi jäsenen,
läpi lemmon leukaluijen
5 syömästä, kaluamasta,
luita lempo puremasta.
Tuonne panen ruanin toukan
kahen kallivon rakohon,
kolmen kiven kongelohon,
io siell' on kaikki ruanin toukat.

Neitshyt Maaria emoni,
rakas äiti armollinen,
pyhä piika taivollinen,

tuo|n|ne : t. — 3 [lanke]i[l] : 1. — 4 halunalaisen : h.

Raani 1. koiska. 2812—2814.

45:

lennäs tuonne, kunne käsken:
15 merta puolen kymmenettä,

ylitshe tulisen kosken.

Ota kipuvakkane

vammasille vanttuhille,

kasta sulka [sulahan voinen],
20 voija alta, voija piältä,

alta aivan terveheksi,

piältä nuurumattomaksi!

2813. Korpiselkä. Vartiainen, E. n. 5.
—24.

Tolvajärvi. Daria Vornanen.
[Manauksia.]

Kuiva raani (Märkiminen).

Voi sie ruaniraukka,
Roppi ruaniraukka.
Sinne mie siut panen:
Pimeähän pakka sehen,
s Hopiaisen pöyvän peähän,
Kylän luita katkomahan.
Lihoja hapattamahan.

Tule, akka rautahammas,
Juomme viinana vihat.
io Mäne sinne, kunne käsken:
Niittyhyn nimettömähän
Silkkihuivi silmilläsi!

Loitsu luetaan kylvettäissä myöskin
rasvoihin, joilla sitten voidellaan ki-
peätä kohtaa.

2814. Korpisetta. Relander, O. n.
108. —88.

Ägläjärvi. Anni Iivanantytär Vor-
nanen.

[Tautien synty — Manauksia.]
Lohiatar, vaimo kaunis,
Selin tuulehen makasi,
Köhin päivän koittehesen;

Teki tuuli tiineheksi,

5 Ahava kohulliseksi.
Kanto kohtuo kovutta,
Vatsan täyttä vaigevutta,
Kanto kuuta kaksi, kolnu\
Ympäri yheksän kuuta,

io Puolen kuuta kymmenettä.
Lohiatar, vaimo kaunis,
Synnytteli lapsiansa,
Loajitteli poikiansa;
Synty kuuta kaksi, kolme,

15 Ympäri yheksän kuuta,
Puolen kuuta kymmenettä.

Lohitar vaimo kaunis
Etsi lapsen ristiäistä,
Etsi kuuta kaksi, kolme,

20 Ympäri yheksän kuuta,
Puolen kuuta kymmenettä.

Virkki vanhin Juuttahista:
»Lohiatar, vaimo kaunis,
Itsesi[!] lapsesi nimii!

25 Paha pahasta tuloo,
Paha pahan siemenistä:
Mikä pistä pistoksiksi,
Joka ähkyksi aseta,
Vaimon vatsan ve antajaksi,

30 Joka aina ampujaksi,
Mikä riisiksi riivo a,
Joka roaniksi rakenna!»

Oib oot sie, roani raukku,
Roani raukku, riisi riukku,

35 Tuol ammun tuonen toukan,
Luun purijan luiskahutan,
Lähi moan, lähi manalan,
Läbi kuuen kirkkokunnan
Paikkoihin papittomihin,

40 Nimen tietämättömihin.
Siel on muut murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät.

458

Taudit.

2815. Suojärvi. Eur. H, n. 51. —45.
[Manauksia — Avuksipyyntösanoja.]
Raaninsanat.

Raani poika, raukka,
Verikaatien vetäjä,
Hurmehousun huolitta ja.
Ota kyyti kynsistäsi,
5 Aitasi ajohevoinen,
Mene hongissa hohisten,
Petäjissä pieh[taroien]
Kirkon kirjavan sivulle,
Satalauan lattialle,

io Jost et pääse [päivinäsi],
Selviä [sinä ikänä],
Kuin en päässe päästämähän,
Erinne erittämähän!
Keltä mä anon apua,

is K[eltä] huuan huojennusta?
Isältäni Jesukselta,
Emoltani Maa[rialta];
Tuolta aina armot käypi,
Merkit tuttavat tulevat;

20 Jesuksen v[eri punainen],
Maarian mak[ia maito]
Sekfalutta seulottihin?]
Läpi [luun, läpi jäsenen],
Läpi [lämminten lihojen].

25 Kuhun käynöhön käteni,
Käykö[hön käet Jumalan],
Kuhun h[enki höyrynnöhön],
Höy[rytköhön Luojan henki],
K[uhun sormeni sopinoo].

2816. Suojärvi. Basiliern.106. — 84.

Leppäniemi. Gauril Kononov,
10 v.

Roanin sanat.

Roani rukka, roato koira

Lähti koitse kulkemahan

Hurmehisissa sovissa,

Verisissä voattijoissa
5 Kylän luita rikkomahan,

Lihoja hapattamahan.
Vanha akka, rauta hammas

Perin tu[u]lehen magasi

Luotehella longotteli;
io Teki tuuli1 tiineheksi,

Ahava ylelliseksi.

Kulgi ymbäri yheksän kuuta,

Puolen kuuta kymmennettä.

Sai yhtenä kesäissä yönä
is Yheksän poikoa:

Ketä roaniksi2 rapasi,

Ketä riieksi repäsi,

Ketä pani paisijeksi.

Mäne koitse, kotihisi
20 Kylän luita rikkomassa,

Lihoja hapattamassa,

Umbi lammin lantehilla,

Vaskisen vaipan alla.
Sula, niinkuin sula vesi,
25 Rasva riuhu kattilassa,

Sitä sulemmin sula

Minun huuleni hyvyytellä,

Kuin et kuulu kuuna peänä,

X.Ivy sinä ilmoisna ikänä.
30 Mäne tu[u]len teitä myöti,

Ahavan rekirantoi!
Voian alla, voian peällä,

Kerran keskellä sivallan,

Keskellä kivuttomaksi,
35 Kivun tietämättömäksi.3

2816. 1 tuli : tuuli. — 2 r|ajaniksi : roaniksi. — 3 tiet|l|ämättömäksi : t.

Raani 1. koiska. 2817—2819.

459

2817. Kitee. Lönnrot Q, n. 213. —28.

Koin1 sanat.

Meimös tuonne, koi konna.
kuin mä käsken,
älvös sinne mennö
kuin mä käsken;
5 mennös tuonne kuin mä käsken:
kiiltävän kiven rakohon,
pahoisen pannahille,
jost ett pääse sinä ikänä
cuun2 kehimätä,
io etkä päivän päästämätä!

2818. Kitee? Polcn n. 42. —47.
[Manauksia.]

Raanin l[oihtu].1

Voi sinua, raani raukka,
Raani raukka2, konni kulta,
Mene sinne, kunne käsken,
Mene mustihin mutihin,
5 Mene hiekkohin helehin,
Meren kaisloliin kaluamahan!
Meren kiusoa kiviä,
Meren paasia pakota;
Vaan [ei] ihmisen ihoa,
io Ei luita luvatta syöä,
Luut syöän luvan perästä.
Liiaksi ei lihoakana.
Etsi sieltä siasi
Syvimmän meren sisästä!

2819. Kitee. Varonen n. 26. —85.

[Tautien synty — Manauksia —
Voiteen sanoja.]

Ruaniin.

Loviatar, vanha

rupes lonkin luoteenf!],

päin pohjoseen makasi,

nosti jalkasa jakulle,
5 toisen tuolille kohhautti,

sen tuuli p — siisen;

teki tuuli tiineeks.

ahava kohulliseks.

Kanto kohtuu kovoo,
io vahan j.n.e.

teki poikoja yheksän

yhellä vesikivellä,

yhen saunan [saapuvilla],

yhen löylyn [lyötävillä].
15 Ehti niille risti joitä,

ehti niille kasta joita.

Eikä saanut ristijöitä,

eikä saanut kastajoita.
Ihte tuo paha pakana,
20 ihte risti rikkomiisa,

kasto kantamaksiaan,

minkä pisti pistokseksi,

minkä ähkyksi äkäsi,

minkä loi luuvaloksi,
25 minkä riijeksi ripasi,

minkä raaniksi rapasi.

Mää tuonne, kunne käsken:

kirkon kiiluvan tyköö,

satalauvan lappiisen,
30 siellä on muutki murhamiehet,

ikuiset pahan tekiit,

siellä on luutonta lihoo,

siellä päätöntä kaloo,

syyä miehen näläkäisen,
35 haukata halun alaine.

Kuusess' on punanen puhka,

tuulen vilkka, vein vilikka,

kaikkiin kapeitten vilikka,

2817. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

2818. 1 Päällekirjotuksen lisännyt J. Krohn. — s rakka : raukka.

460

Taudit.

9 arkkuu painoksi.
40 Mää nyt tuonne, kunne käsken:

tuuleen tuhajavaan,

petäjiin paukkaviin,

honkiin höliseviin,

siellä on hyvä ollakses,
45 armas aikaillakses,

siellä on vaara vastassas,

rauta raokanas,

siellä paitasi palaa,

hiuksesi lämpiää.
5o ukko pääsi halkasoo

pisarilla pienosilla,

rakeilla rautasilla,

miekalla tuli terällä.
Ukon väki. väki luojan,
55 väki vanhan Väinämöisen,

saappo hyytä. saappo jäätä.

saappo rauvaista raetta,

jotta hiiet himmeneis,

maan kapeet kammistuis,
60 syömästä, kaluumasta.

puremasta, nielemästä,

hiien rakki raastamasta,

maan paha kaluumasta,

luu koira kovertamasta.
65 Tuo sulka sulalta maalta,

höyhen maalta lämpimältä

kipeille voiteeks,

vammoille valanteeks.

Tee yöllä terveeks,
70 päivällä imanteeks.

kivun tuntumattomaks,

viereltä viattomaksi

2820. Kitee. Varonen n. 41. — 85.
Ruaniin.
Portto Pohjolan emäntä
perin tuuleen makasi;

tuuli tuuli viittaan,

ahavainen helmaan,
5 tuosta tyyty, tuosta täyty,

tuosta paksuksi panii,

lihavaks liittii.

Kanto kohtuu kovoa,

vatsan täyttä vaikiita,
io kanto kuuta kaksi, kolme,

kanto puoli kymmentää,

ympäri yhhöksän kuuta j.n.e.

Jonkan pojan viimeks sai,

Niin voi sua, ruani rukka,
15 ruani rukka, raato koira,

mäne tuonne kunne käsken,

mäne tuonne kunne mannoon:

kissan kirjavan rekeen,

hauvin suuren harteille,
20 purstoon lohen punaisen,

niin ves siun etää viepi,

kala kauvan kannattaa,

merellä miestä tarvitaan,

siellä on hyvä ollakses,
25 siellä on luuta purrakses,

haukata halu lihoo,

tuosta on roppa juostakses,

ratu rauskutellakses;

ei tähän oo sinun sijaas
30 asumaskaan tarpeella.

Niin en puhu j.n.e.

2821. Kitee. ]YaUden n. 4. —91.
Heikki Makkonen, s. 1853.
[Tautien synty — Manauksia —
Kipusanoja — Manauksia — Voiteen
sanoja.]

Raanin jäljen sanat.

Portto Pohjolan emäntä
Makasi päin pahhoin säihen,
Tuohon tuuli kaikki tuulet,

Raani 1. koiska. 2821.

46 1

Suvituulet, pohjatuulet;
s Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuksi panekse.
Kanto kuuta kaksi kuuta,

Kanto kuuta kolo me kuuta,

Kanto kuuta 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11

kuuta,
io Kanto kuuta kakstoista kuuta.

Kahentoista kuun kantaissa

Kohta kivulle panekse;

Teki heän poikoo yheksän

Yhen löylyn soapuvilla,
15 Vesikiven seotu villa.
Nuille ehti kasta joo;

Ei heän löytäny kastajoo.

Ihe panekse papiksi,

Ihe lukkeetu lukkariks,
20 Ihe kasto kantavaisiiaan,

Ihe risti tekeväisijään:

Minkä heän roaniks äkäsi,

Minkä heän riijjeks tekasi.
Hiitolassa sijat tapettiin,
25 Nahkat nurin keännettiin,

Nahkat nurin veännettiin,

Tuosta roani kastettiin.

Yheksän roanilla syntyy,

Ihe roani kymmenees,
30 Joka sitten pannoo,

Kynnyt köykkyyn tekköö,

Visvana vuotamaan,

Rasvana rapattammaan.
Pois mie sinunnii mannoon
35 Syömästä ristittyy,

Kalluumasta kastettuu!

Syö sie ristimättömii,

Koa sie kastamattomii,

Tekemättömijä tenho!

40 Pois mie sinunnii mannoon
Yheksään sorttiin,
Kaheksaan horsman peähän.
Vesi kasvo tuolle moalle,
Siell oi miehet oikiattii.

45 Sanottiin roanille hyvälle:
»Roanin poika kykkyräinen,
Jos oot sie tulesta tehty,
Niin sitten mie sanon tulisanan.
Pois mie kipusi mannoon

50 Kipuvuoren kukkulalle.
Kivi oi keskellä vuorta,
Reikä oi keskellä kivvee,
Johon mie rautaroanin vihat tuis-

koon.
Tahi jos oot vaskesta kuvottu,

55 Vasket sitten souvvettiin
Takkoo tuon mäen;
Tälle moalle tultuaan1,
Tälle moalle peästyään2,
Terve, roani!

60 Pois mie roaninnii mannoon:
Määppä sitten puremaan, paista-
maan,
Syömään, kalluumaan
Jäisii vuori ja, vaskisii kallijoita,
Lempo suuna, Lempo peänä!»[?]

es Yheksän on vissisti siulla syn-
tyy-
Jos sinn^oot tehty tervaksista,
Tervanuorista kuvottu,
Rakennettu kalajoista,
Vissisti mie siulle puhun,

70 Taitavasti sulle sanon:
Luovu, hiomaton pakana,
Luovu, hiomaton henki,
Puremasta, paistamasta,

2821. x tultua|ni| : tultuaan. — 2 peästyä|ni| : peästyään.

462

Taudit.

Syömästä, kalluumasta!

75 Kuka sinn käski tänne tulla
Tätä immeistä vaivoomaan,
Kynsiä köykkyyn tekemään
Niitä visvana vuuvvattammaan,
Niitä rasvana rapattammaan?

80 Moarii-emosen poika,
Tule tähän avuksein,
Tässä tarkka tarvitaan,
Noppee mies nouvvetaan!
Voiteeksi mie hankin

85 Koskikaran seutu viita,
Joka koskessa asuupi,
Virrassa tuossa pysyypi,
Josta rasvat ehittiin
Voiteeks roanille hyvälle.

90 Ennen vanhat tietäjättä
< Ittivat voiteen roanille.
Veestä sitten kivet ottivat,
Van ei mistään muusta veestä
Kuin, joka äsken juossununna.

95 Tuo terveeksi tekköö,
Rakentaapi hyväks vielä,
Tämä roani pieni raukka.

En nyt ennee muuta puhu.
Muuta läksylle sano,
ioo Otan vihan viij Jakosta,
Pienen vastan varvikosta,
Jolla mie roanii kylyvettelen
Tässä saunassa hyvässä,
Tämän saunan seutuvilla,
ioo Ei soa salloo kuuntelijat
Olla ovviihen takana;
Silimät verta vuotavoon,
Rasvalla rapattavvoon,

Hiijjen tulleen,
no Pahan3 miehen valakiiseen!

Nyt on loihtuin peättynynnä,
Sanottu sulle, roani raukka;
Tule, roani, terveheksi,
Nää sanat soatuaas!

2822. Kitee. Havukainen n. 39. — 96.
Juho Turunen.

[Pyyhin puilla puhtailla — Nouse
luontoni lovesta — Manauksia — Ki-
pusanoja — Mehiläinen voiteita.]

Raanin loitsu.
Kun kipeä otetaan käsille, otetaan
kolme kolmihaaraista lepän oksaa,
jotka ovat kasvaneet aivan lepän lat-
vassa ja ulottuneet ylemmäksi itse
latvahaaraa. Näillä oksilla pyyhitään
kipeätä ja pyyhkiessä sanotaan:

Pyyhin puilla puhtailla,
Leppeillä lepän vesoilla
Sumeista suuteista,
Hivuspitkän kierteistä) !J,
5 Pakinoista parta suien1,
Pakinoista parratonten2,
Jorinoista jouhileuan,
Kusikinttujen3 kiroista,
Veriv — ujen4 vihoista
io Niin puhtaaks' ja leppiiks'
Kuin nuo leppiit5 lepänoksat.

Nouse, luontoni6, lovesta,
Haitiini7, haon takoo8,
Jo olet viikon vilussa ollut,
is Kauan kaihossa tilassa!

En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtaalla,

:i kk:ssa pieni alkukirjain.

2822. * partasui|h|en : p. — 2 parra|tt|o|main| : parratonten. — 3 Kusikinttu|in| :
kusikinttu/en. — * Veriv— u|in| : Veriv— ujen. — 5 lepp|eä|t : leppiit. — 6 luonto|n| :
luontoni. — 7 haltijajni : haltimi. — 8 tako|a| : takoo.

Raani 1. koiska. 2822—2823.

463

Herran hengellä hyvällä,

Lämpimällä läihäytän.
20 Minnekäs pahat manoan,

Minne tungen turmiot?

Tuonne mie pahat mannan,

Tuonne tungen turmiot:

Meren luotojen lomiin,
25 Meren saarien soliin;

(Vaan) luovu nyt, luo mato n pa-
kana.

Eroa, emätön kehno,

Ihosta alastomasta,

Vaimon vaattehettomasta,
30 Luukoira koveltamasta,

Lemmon rakki, raastamasta!
Liikkui ennen linnat,

Järkkyi järvet,

Tornit linnan torkahteli,
35 Miks' et sie, paha pakana.

Liiku liikuteltaessa,

Järky järkytettäessä?
Kipu-tyttö, Tuonen neiti

Keskellä Kipumäkeä9
40 Kipukintahat kädessä

Kipuja keräelevi

Kultaisehen kuppisehen,

Vaskisehen vakkasehen,

Sormenpään mentävähän,
45 Peukalon mahuttavahan.

Tuolta tyttönen tulevi

Hyyssä helmoin, jäässä pakloin10

Iho kaikki iljenessä,

Iho iljenen väessä,
so Tuopi jäätä jäähykkeeksi,

Kipeille voitehiksi,

Pahoille paranteheksi.

9 |k|ipumäkeä : Zipumäkeä.
kymmenettä.

2823. 1 kk:ssa: laatämästä.

Mehiläinen, ilman lintu,
Lennä sinne, minne käsken:

55 Yheksän meren ylitse,
Meri puolen kymmenettä11,
Laske siipesi simahan,
Sulkasi sulahan voihin;
Tuo mettä tullessasi

eo Kipeille voiteheksi,
Pahoille paranteheksi.
Voia alta, voia päältä,
Kerran keskiikin sivalla,
Jotta saisi sairas maata,

65 Vikainen vieretellä;
Voia luun lomia myöten,
Jäsenten rakoja myöten,
Tee yöllä terveheksi,
Päivällä imanteheksi,

to Ehommaksi entistään,
Paremmaksi muinoistaan!

2823. Kitee. V inter ja Hannik. n.
142. —87.

Kontiola. Taavetti Putkuri, 30 v.
[Manauksia — Päästösanoja.]

Raatiin luvut.

Liikku linnat, järkky järvet,
Vuoret vaskiset vapisi,
Torit linnan torkahteli
Tullessa Jumalan tunnin,
s Herran tahton taipuessa.
Etkö siis sinnäi liiku,
Etkö sä, paha, pakene
Syömästä, kaluamasta,
Puremasta, läätämästä1?
io Nyt on liian liike-aika,
Maan pahan pakenu-aika.

pa|rr|oin|(!)| : padoin. — u kymmene|nnenj :

464

Taudit.

Hajua nyt. hiien hammas,
Leviä nyt, lemmon leuka,
Liiku liikutellessani,

15 Järky järkyt ellessäni!
Mull' on kourat kontiolta,
Veren juo jalta vekarat,
Linnulta lihapitimet,
Havukalla haarottimet,

20 Jolla mie konnan kopristelen,
Jolla ilkiän asetan.
Tauin ajan taivaaseen,
Pahan raanin raastamasta.
Erroo sie nyt, emoton tauti,

25 Luovu, luomaton pahuus,
Syömästä, kaluamasta,
Puremasta, paistamasta,
Hiien rakki, raastamasta!
Tässä ei sijoa sinulle,

30 Ei sijankaan tarpeella,
Ei tarpeenkaan himossa;
Muuta muualle majasi,
Etemmä elosijasi
Ristittyä riistämästä,

35 Kastettua kaatamasta,
Tehtyä telloomasta,
Syömään luuvalolta,
Verivalolta louhtamastä!
Puihin pahkat kasvakohot,

40 Mailiin mankat, puihin pahkat5
Honkihin verinäräpät,
Ei ihoon immeisraukan,
Emon tuoman ruumiisen!
Puun juuret punottakoon3,

is Pajun juuret paksukoon,
Lepän juuret lensukoon,
Älkään ihon| !| immeisen!
Painu, paha, älä paisu.

kirjdn.

2 p|u|hkat : pahkat. — 8 punottakoo|t| : punottakoon

Alene, älä ylene,

5o Kau, paha, älä kasva!

Päästä, Luoja4, päästä, suoja,
Päästä, päällinen Jumala!
Kun oot päässyt päästäjäksi,
Tämän jakson jaksajaksi,

55 Tulkahan Jumalan tunti.
Tapahtukoon Herran tahto
Kätten päällä käytyäni,
Hengen huokaeltuani!
Puhun suulla puhtahalla,

6o Herran hengellä hyvällä;
Saakoon sana Jumalan,
Sopiko hot sormet Luojan!

2824. Kitee. Lönribohm n. 1313 —
1314. —94.

Potos ka vaara. Pennanen, n. 50 v.
[Tautien synty — Neitsyt Maaria
nosti miekkoa merestä.]

Roanin loihtu.

Ruvennenko, ryyhtynenkö,

Kehannenko, kelvannenko

Töitä Hiien työntämään,

Säitä Hiien särkemään,
5 Sykkyrätä selittämään,

Ky kkyrät ä kerittämään ?
Lovetar oli, vaimo vanha,

Perin tuulehen makasi;

Tuuli tuuli tiineheksi,
io Ahava kohulliseksi,

Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuksi paneksen,

Lihavaksi liittelihen.

Teki poikoa yheksän
is Yhelle vesikivelle,

Yhen kosken kuuluville,

4 kk:ssa pieni alku-

Raani I. koiska. 2824—2826.

465

Yhen saunan soapu ville.

Nimitteli sitten poikiansa:
Minkä pisti pistokseksi,

20 Minkä ähkyksi äkäsi,
Minkä roaniksi rapasi,
Minkä loi luuvaloksi,
Minkä hammasten kivuksi,
Minkä pani paiseheksi,

25 Minkä riieksi repäsi,
Minkä kuvuksi kiltasi.

Oli poika polkurainen,
Intturi iän ikuinen;
Ootkos rakki roastamassa,

30 Luukoira kovettamassa.
Syöjätär syville synty.
Lake(h)elle lainehe(e)lle,
Selville meren selille.

Yhen löylyn lyötäville.

35 Ehti nuille ristijätä,
Ehti nuille kastajata;
Ei niitä Ristus ristinynnä,
Kaikkivalta kastanunna.

40 Ihe tuo paha pakana,
Ihe risti, ihe kasto,
Ihe kasto kantamasa.

Neitsyt Maaria emonen
Nosti miekkoa merestä
45 Lake(h)elle lainehelle,
Meren selvälle selälle,
Meren sannalle saneli,
Meren voahelle valeli.

öo Jokos nyt tulinen [perkele]
Luista liinoo1 teköö,
Jäseniä järkyttää(pi)?

2825. Rääkkylä. V inter ja Ha

n. 141.— 87.

Kirkonkylä. Matti Sallinen, 39 v.
[Manauksia — Voiteen sanoja.]

Raaniluvut.

Luun syöjä, veren imiä,

Meren kirjava vasikka,

Meren härkä hämmäröinen,

Musta lehmä lemmeröinen,
5 Katko karvat kalliohon!

Lumessa sinun sukusi,

Laanassa sinun väkesi.
Neitsyt Maaria emonen,

Puhdas muoto muo'ollinen,
io Tule tänne tarvittaissa,

Voia näillä voitehilla,

Kaho näillä kanteilla,

Voia alta, voia piältä,

Keskii kivuttomaksi.
15 Alta aivan terveheksi.
Noitia joka norolla,

Velhoja joka veräjä;

Noiat noitukoot mu »lian n.

Teräkset teräksijään,
20 Velhot veiht-rautojaan!

2826. Rääkkylä. Pennanen n. 80.
—96.

Jaama. Pekka Päivinen, 67 v.
[Tautien synty — Manausta —
Kateen sanoja.]

Ruanin sanat.

Tuulpa ennen vuotta kuusi.
Seuro seihtemän kesee.
Syöjätär päin tuuleen makas,
P — se oli pohjoseen1.
s Vaan teki tuuli tiineeks,

2824. 1 yi. (tinoo?)

2826. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

30

466

Taudit.

Ahava kohulliseksi.

Kanto kaikki kaheksan kunta,

Yhen kuun on yheksännen;

Sai poikoo yheksän,
10 Tyttölapsen kymmenennen

Yhen saunan suapu ville,

Yhen lumpeen lehelle,

Yhelle vesikivelle.
Vaan ehtpä nuolle ristijee.
15 Vaan eipä suanut ristijee

Eikä suanut kastajoo.
Vaan paha risti kantamansa,

Ihe kastoi kantamansa:

Minkä riijeksi repäsi,
20 Minkä loi luuvaloksi;

Nimitteli poikiansa:

Minkä pisti pistoksiksi,

Minkä maniksi rapasi,

Minkä ähkyksi äkäsi.
25 Luun syöjä, lihan purii,

Kalvon piällen kasvattaja,

Elä riko ristittyy,

Elä kuava kastettani.
01 kolme koiroo minulla,
30 Rakkii rauvankarvallista

Syömään kylän kiroja,

Kylän norjat nokkimaan.
Kuiva kuusi, rautaoksa

Kateen kovan edessä,
35 Johon silmänsä sipuuvat,

Näkimensä näppeväävät[!].
Ken kuullen kuunteloo

Ja kateen kahteloo,

Sen silmät verta vuotakoot,
40 Rasvana räpättäkööt,

Jottei kuule kuuna päinä,

Selvii sinä ikänä,

Ennen kun piäsen piästäjäksi,

Selvinnen selittäjäksi!

45 Juoppas viinana vihasi,
Olunna omat pahasi!

2827. Kaavi. Krohn n. 12443. —85.
Lauttamäki, Sivakka. Olli Räsänen.

Mistä on luita luikahtanna,
Siihen luita luikauta,
Mistä on liikkunna lihoo,
Siihen liittele lihoo,
5 Mistä on kalvo katkennunna,
Siihen kalvo kasvuvoon,
Mistä on suonet sorjahtanna,
Siihen suonia solmiile.

2828. Pälkjärvi. Massinen n. 18.
—92.

Kuhilasvaara. Tuarii Tuttavainen.
Kuullut veljeltään Miitrei Tuttavai-
selta Soanlahdella.

[Tautien synty — Manauksia —
Voiteen sanoja.]

Ruanin sanat.

Loviatar, vaimo vankka,
Selin tuuleen makas,
P— ein pohjoseen,
Tuul tuul p -siisen,
5 Ahava rakoseen;
Tuosta ly yty, tuosta täyty,
Kanto kohtuu kovaa,
Mahan täyttä vaikiata,
Kantopa hiän kolome kuuta,
io Ympäri yheksän kuuta.

Sai yheksän poika lasta
Yhelle veskivelle,
Yhen löylyn lyötäville,
Yhen saunan suapu ville.
15 Ehtipä hiän ristijee,
Vuan ei suanunnaak.

Ihe risti poikijaan:

Raani 1. koiska. 2828—2829.

467

Minkä ruaniks rapas,

[Minkä] riijeks ritusti,
20 [Minkä] pan paisumiks,

[Minkä] ähkyks äkäs,

[Minkä] loi luu valoks;

Mille ei nimijä suanut,

Sen viskas veteen,
25 Tuon tuiskas mereen.

Ruan poika ruakamoinen,

Ruakamoinen, ruikamoinen,

Missäs siun, sykkä, synnyntäs?

Tiijän, sykkä, synnyntäsi,
30 Maan kavala, kasvantasi:

Tuolta maista, mättäistä.
Ota hiekka juostaksesi,

Somer solokutellaksesi,

Tuulen vilkka, vein vilkka,
35 Kaiken kalain vilkka'

Van empä tiijä syntyjäsi.

Van tuolta on syntys syviltä

mailta,

Mainen mättään nenästä.
Jospa lienet koista raani,
40 Niin mene, koista, sitte kotiisi!

Vuan jospa lienet liina raani,

Niin mene liina roivaihen;

Tahi jos lienet kuiva ruani,

Niin mene kuiviin kuusihin;
45 Van jos lienet terva ruani,

Niin mene terva altaihen!

Jospa lienet koira ruani,

Niin mene koiran karvoin!
Van tuone mie siun manoon:
50 Kirkon kirjatun tyköhön,

Portin mualatun povehen;

Siel on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahan tekiit.
Tuone vielä siun manoram:

55 Pohjan lietohon merehen,

Johon puut tyvin putoovi,

Hongat latvon laukeili.
Tuone vielä siun manoon:

Rutjan ko s kehen kovaan,
60 Vängän väljään veteen

Purstolle lohen puna sen,

Hauvin suuren hartioille;

Siellä on luutonta lihoo

Sekä piätöntä kaloo
es Syyvä miehen näläkäisen,

Haukata halun alasen.
Ihosta imeisraukan,

Emon tuoman ruumiista!
Van lenti kokko Koiteresta1,
70 Tuli lintu tuolta mualta;

Tuoppa suluka tullessasi!

Neitsyt Maaria1 emonen,

Rakas äiti armollinen,

Pistä suluka sulaan voinen,
75 Voija alta, voija piältä,

Kerta keskii sipase,

Alta nuurumattomaksi,

Piältä tuntumattomaksi,

Jotta saisi sairas muata,
80 Vois voihkava levätä

Minun silimin nähty veni,

Suin sulin puheltueni;

Enkä puhu omalla suulla,

Puhun suulla puhtahalla,
85 Läiköttelen lämpösellä,

Herran hengellä hyvällä.

2829. Pälkjärvi. Massinen n. 39. —94.

Naatselkä. Olli Vasko, 65 v. Kuullut
Levo Vottoselta Ruskealassa.

[Koin kulku — Manauksia — Suon-
ten sanoja.]

2828. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

468

Taudit.

Ruanin parannus loitsu.

Kunne Koisto kulukoo?
Kylän luita rikkomaan,
Lihoja hapattamaan.
Seiso Jiesus tien vieressä,
ö Kysyi Jiessus Koistolta:
»Kunne Koisto kulukoo?»

»Kylän luita rikkomaan,
Lihoja hapattamaan.»

Vaan sanoi Jiesus Koistolle:
10 »Ei tässä ou sinun sijoas
Eikä sinun valtoas,
Vaan meneppäs tuonne, kunne

käsken:
Hiien lietoon mereen,
Pahan vallan valakiisen!
15 Siellä on muutkin murha miehet,
Polovuiset pahantekiit.
Käsin nyt tästä käsketään.
Nenin nyt tästä neuvotaan
Ihosta imeis raukan,
20 Emon tuoman ruumiista.

Mäneppäs, kunnekka käsken:
Rotjanf?]1 koskeen kovaan,
Pyhän joen pyörteesen!
Siell' on muutkin murhamiehet,
as Polovuiset pahan tekiit.
Käsin nyt tästä käsketään,
Nenin nyt tästä neuvotaan.
Mäneppäs tuone, kunne käsken,
Tuhat lauvan tutkameen!
30 Siell' on muutkin murhamiehet,
Polovuiset pahan tekiit;
Siell' on syyvä miehen näläkäi-

sen2,

Haukata halun alaisen

Pohetta suonetonta.»3
35 Neitsyt Muarii emonen,

Puhas vaimo muuollinen,

Ota silkki silmillesi,

Kulta lanka kulmillesi!

Mistä lie suonet sortununna,
40 Siihen suonet solomii;

Mistä lie luut lonkahellu,

Siihen luut lukkoile,

Mistä kalavo katkennunna,

Siihen kalavo kasvattele;
45 Mistä lie lihat liikahtanna,

Siihen lihat liittele!

2830. Tohmaj. Lonliainen n. 76. — 01.

Haso. A. M. E[e]rikäinen.
[Ves nikki, ves näkki — Ota, vin-
killä, vihasi — Voiteen sanoja.]

Raanin parannos1.
Jos raani ei ole saanut avo haavaa
ja jos sitä on voideltu sopimattomilla
voideilla, odetaan kolme yksikantaisen
lepän1 varpaa, kierretään ja sivutaan
kipiää sanotuilla varvoilla: varvat
viskataan kiertäjän ja sairaan vase-
men olan yli päivän laskua kohti. Ote-
taan vanhaa sijan rasvaa vasemeen
kädeen, istutaan muudetun1 huoneen
kynnykselle, rasva suojataan kouran
sisään, ettei tuuli saa käytä. Sanotaan:

a. Ves nikki, ves näkki,
ves1 nikki, ves näkki!

yhdeksän kertaa yhdellä henkäyksellä.
Henkidet ään ja uudestaan samat sanat.
Kolmannella samat sanat ja lisäksi:

h. ( ita2, vinkula, vihasi,

2829. * Ro|t|jan : Roijan[?]. — 2 nälä|isen| : näläkäisen. — 3 Lainausmerkit sä-
keissä 6, 7, 8, 10 ja 34 alkuper. kk:n mukaisesti.

2830. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

Raani 1. koiska. 2830—2833.

469

heitä parveen pahaan,
rannoille1 heliseville!

Luvetaan Isämeitän rukous

muutta päästä pahasta; Uskontunnus-
tuksesta kaksi ensimäistä läksyä eli
kappaletta; Herran siunaus, van ei
amenta.

c. Voitaessa sanotaan:

Voijan alta, voijan päältä
kerran keskiä sivallan,
alta nuurumattomaksi,
keskeltä kivuttomaksi,
s päältä1 tuntumattomaksi.
Voijan näillä voideilla,
näillä1 rasvoilla rakennan,
näillä1 ennen Jeessus voiti,
näillä Paavali paransi.

2831. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.

576. —95.

Kuustoista kymmentä
Juuttaan miestä
Tuli tiellä vastaan.
»Minne sinä menet?»
5 »Marian verta syömää,
Marian kalloo kalluumaa.»

2832. Kiihtelysvaara. Niemi n. 253.

-21U09.

Kirkonkylä. Riitta Muje, n. 70 v.;
syntynyt Honkavaaralla.

[Oisi suussani sanoja — Terve,
raani.]

Ukko- vainaa (äidin isä) sano:

Oisi suussani sanoja,
Alla kielen kertomista,
Kun ois suu sanoillen panna k,
Kieli koru 'kuillen kyhätäk.

5 Oppija minä olisin,

Kun saisin opissa ollak,

Seisova sepän pajassa

Tahikka takojan luona.

Vaan minä valitan aina,
io Nykyjäni nähdessäni

Oma maan' on, mantereni.

Jos ma öisin ollunna oloissani,

Saisinpa sittä ollaki oloissa

Vielä toisenki kerran.
15 Hyvästi jää nyt,

Eläkä jälkiä jätäk!

Nytpä muistan muinosetki,

Jotka jääpi maalimahan.

Empä otak orjakseni
20 Tuonelahan tuuvitellak.

Nytpä painuu paisumettik,

Nytpä kuivuu kuivumetki,

Nytpä saamme tervemVijä^1:

Terveh, roani, terve, poltto!
25 Poispa ota matkaseni

Tästä Suomen seuroista.

2833. Ilomantsi. Laitinen, H. n. 18.
—65.

[Tään, sykkö, synnyntäsi — Kipu-
sanoja.]

Sanat sontii1 raania vastaan j. m.

Tiijän, sykkö, synnyntäs,
Maan kavala, kasvantas.
Mis on sykkö syntynynä,
Maan kavala kasvamina?
s Suurelta meren selältä,
Meren luotoi lukii,
Ualtoin ajattelii.

Minne mie kivut manoo[n]?

2832.
2833.

1 kk. epäselvä; voi lukea myös: tervehtyäk.
1 kk:ssa iso alkukirjain.

470

Taudit,

Kivut kissalle rekee,
10 Kukon musta rattahi[!];
Kissa nuo kivee viep',

Vuoree kukko kulettaa:
Ei kivi kipuja itke,
Paas vaivoja valita,
15 Vaikka paljo pantanee,
Määritä mää kattanee.

Minne mie kivut manoofn]?
Päähän pässin kiero sarve.
Suuhu rautase orii.

2834. Ilomantsi. Eur. H, n. 178.
—45.
Hattupää.
[Tautien synty — Manauksia.]

Lovettaresta:

Lovetar oli, vaimo1 vankka,
Perin tuulehen makasi,
Lonkamuksin luotehesen;
Tuosta tyyty, tuosta täyty.

5 Tuosta p[aksuksi] panekse.
K[anto kohtua kovaa]2,
Vfatsan täyttä vaikiata].
Sai <>n3 poikoa yheksän
Yhtenen vatsan väkehen.

io Yhden saunan soapuvilla,
Yhen löylyn luopnvilla.

Nimitteli poikiahan.
\ [imit teli], ä'itteli,
Kunka loi on luuvaloksi4,

is K[unka] pisti pistokseksi,
K[unka] ähkyksi asetti,
K[unk'] on raaniksi rapasi.
Raani poika "li raukka poika,

Verikaatien5 vetämä,
20 Hurmehousun huiskuttama.

Riisi poik' on rietta6 poika,

Piian pilkka, naisten nauru,

Urosten hyvä häpiä.

Kuka siun kutsu tupahan,
25 Saatto sammalhuonehesen

Pienoseni pieluksehen7,

Yakahaisen vaattehisi?

Raukee pas[!] nyt, manalan rakki,

Himmenehen, hiien hurtta,
30 Syömästä, kaluamasta,

Luutimasta8, louhtamasta,

Juurta navan näärtämässä!
Hoi sinut, paha pakana,

Tässä paitasi palavi,
35 Hipiäsi heltynevi

Riehtilällä rautasella9,

Hiien hiilien seassa.
Jos et sie sitä tottele,

Niin tuonne mie sinun manoan:
40 Tuonen mustahan jokehen,

Manalan ikipurohon,

Suuhun rauta sen matikan;

Se siun luinehe purevi,

Ruotinehe rouskultavi.
45 Jos et sie sitä tottele,

Tuonne mie sinun manoan:

Kontion kivikotihin,

Karhun rauta ka mmarihin,

Revon kirppu kiieksehen.10
50 Tuonne mie sinun manoan:

Pohjon pitkille perille,

Maille Lapin laukehille,

Siell on muutkin murhamiehet,

Ikuset pahat ekiät.

2834. 1 Lovetar vaimo : L. *oli* v. — 2 Säkeet 6 ja 7 ovat lyijyk. poispyyhityt.
— 3 Sai poikoa : S. *on* p. — 4 loi luuvaloksi : 1. *on* 1. — 5 yi. Pöksyt. — 6 huono. —
7 korvallinen. — 8 yi. [Lu]is[t]a[masta). — 9 Säe alleviivattu. — 10 pesä.

Riisi. 2835—2837.

471

2835. Ilomantsi. Krohn n. 6921.

—85.

Lokalahti. Liina Sillainen, Sissosen
leski, n. 45 v.

Roani.

Tuonne mä sinun manoon,
Lapin maahan laukiaseen,
Siel on luutonta lihoa,
Suonetonta pohkieta,
s Syyä [miehen nälkähisen],
Haukata [halun alasen].

Vieläkös kyytie kysyt,
Kyllä täällä kyyvin annan,
Ota Hiiestä hevonen,
io Vuoresta valittu varsa,
Tuvan päällä suitettava,
Aialla satuloitava.

Riisi.

2836. Ruskeala. Erkko n. 41. — 95.

Riien luku.

Riien poika, rihveloinen,
Mistä sie oot tupaan tullut,
Kusta saanut saunan lämpimään?

Vastaa:
5 Lukkarin lupottimissa,
Papin paian kauluksessa.

Tuonne mie sinun manoon:
Kirkon kirja[va]n tykköö,
Satalauan lappisen1,
io Siell' on hyvä ollakses,
Armas aikaellakses,
Siell' on muutkin murhamiehet,
Ikkuiset pahantekkiit;
Siell' on luutonta lihhoo
i5 Sekä päätöntä kalloo

Syyä miehen nälkäisen,
Haukata halun2 alaisen.

(Tällä riisi lähtee, kun tuimalla
voilla voitaa ja päälle sylkäisee.)

2837 . Impilahti. Polen n. 48 g.
—47.

Viha riisi, synnyntä riisi,
Kissan riiet, koiran riiet.
Miesten riiet, naisten riiet,
Hevon riiet, lehmän riiet,
5 Lampaan riiet, sian riiet,
Riisi yheksästä lausta.

Riisi poika rietahinen,
Riisi rietanen itekki,
Kautiisf!], kamala herja,
io Tieän, sykky, synnynnäsi,
Herja helmoen alanen:
Kääritty out ko'an noesta.
Kunne riittä potkittelen?
Tuonne riittä potkittelen:
15 Venäläisen viiksen päähän.
Kunne riittä potkittelen?
Tuonne riittä potkittelen:
Sorkille sotihoposen[!j.

Kunne riit[t]ä potkit [telen]?
20 Tuonne riittä potkittelen:
Kiven kirjavan sisällän;
Kissa kirjava, kiiättävi
Pimiäsen Pohjolahan1,
Taikahan[!] Tapiolahan1,
25 Kust' ett' kuulu kunna päänä,
Selkene sinä ikänä.

Kunne riittä potkittelen?
Tuonne riittä potkittelen:
Revon juoksevan rekehen,
30 Se sinun etäälle viepi,

2836. 1 lappise|e|n : 1. — a kk:ssa : kalun.

2837. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

472

Taudit.

Sekä kauan kannattavi

Tästä ihmisen ihosta,

Emon tuoman ruumihista,

Syömästä syän lihoa,
35 Napoa näpertämästä,

Mulkuja mutelemasta2,

Sivuja siveltämästä,

Reisi luita luutumasta,

Sä[ä]riluita särkemästä,
40 Keträluita kettämästä.
Syö hiien syän lihoa,

Elä ihmisen ihoa!

2838. Impilahti? Polen n. 74. —47.

Riien loihtu.

Voi sinua, riisi rietta,
Rietta riien1 juurehinen,
Sekä kuatinen kavala,
Mist out tullut tälle maalle?
5 Sorkissa sota hevosen,
Sota varsan varpahissa,
Ummis kengän uurtehissa,
Papin paian nauhasissa.

Tuonne ma sinun manoan,
io Mene tuonne, kunne käsken!

2839. Impilahti. Langinen n. 106.

—87.

Helena Holopainen,

Koivuselkä.
62 v.

[Manauksia

miksi.l

Puhun puut lehettö-

Riijen luku.

Riijen poika, riukamainen,
Toinen poika toukamoinen.
Kolmas on kuan näköinen,
Riispä oot riivottu itseki.

a Lienetkö heporiis.

Niin mänköön hevosen reisluille;

Lienetkö koirariis,

Niin mänköön koiran kinttuloille;

Lienetkö kissariis,
io Niin mänköön kissan m — loille;

Lienetkö kirkosta kippee,

Mänköön kirkkoon kippeeksi;

Lienet, kamala, kalmistosta,

Mää, kamala, kalmistoon;
15 Lienetkö, veitikka, ve'estä,

Vierähä. veitikka, veteen!
Voi sinua, riijen riukka.

Missäs tulit tupaan:

Tulitko turkin liepeheessä
20 Vai papin paijan kauluksessa

Vaiko huorran helmassa herahit?
' Eipä täällä sinulla sijaa.

Mene tuonne, kunne käsken,

Mene tuonne, ku lähetän
25 Kulmia kumottamasta,

Syömästä syvän kereä,

Napoa nävertämästä,

Pernoa penkomasta,

Ohimoita ottamasta,
30 M — uja mutelemasta,

Sivuja Bivelemästä,

Kinttuja kivist olemasta!
Kivii kivistäkää,

Puasii pakottakaa,
35 Vaan ei ihoa imeisen,

Karvasta emon kapeeta,

Emon tuoman mummista!
Puhun puut lehettömiks,

Kanervat kukattomiks,
40 Heinät helpeheettömiks —

Puhtaammaks sinun puhelen

2 kk:ssa on säe 36 alleviivattu.

2838. J kk:SSa lyijykynällä korjattu: reien.

Riisi. 2839—2841.

Käsin päälle käyty öön,
Hengen höyryteltävön.

2840. Impilahti. Krohn n. 5083.

—84.

Hippola. Ignatje Bogdanov, 50 v.
[Kipujen synty — Riisi — Manauk-
sia.]

Viholainen vieras vaimo

Syliin söi, sellin makasi,

Syliin kuuseen makasi,

Teki tuuli tiineheksi,
a Ahava kohulliseksi,

Kanto koht ww kovoa,

Vatsan täyttä vaikiaa,

Kanto kuun, [kanto] kaksi,

Kanto kolme, [kanto] neljä,
io [Kanto] viisi, [kanto kuusi,

Kanto seihtemän], kaheksan.

Kanto ympäri yheksän,

Kanto puolen kymmenettä,

Sai poikoa yheksän,
ia Yhen kohun väkeen.

Mani paikoille papittomille,

Nurmille niittämätt omille,

Itse risti poikiansa,

[Itse] kasto [poikiansa]:
20 Kunka pani kuksi, kunka niiksi,

Kunka pani paiseeksi,

Kunka hampaan kivuksi,

Kunka loi luuvaloksi.

Riisi poika riivelöinen,
25 Se oli pakana pohjimmainen,

Läksi maata riipomaan,

Ilman kumina kulkemaan,

Maan paha pakenemaan;

Nyt oli liian liike/i aika,
30 Hman kumman kulku-aika,

Maan pahan pakenenta-aika.

Lähe pois, pakene pois,
Ennen toista torstakia,
Tulevaa tiistakia,

35 Ennen päivän nousemista.
Auringon ylenemistä,
Mänes perästä(?) pihalle,
Ulos uksen loukleavast&l
Oli meillä miiUon musta koira,

40 Rakki rauankarvallinen,
Syömään kylän kiroja,
Koti-noita noppomahan.

2841. Salmi. Krohn n. 8051. —84.
Hanhivaara. Stopan Timonpoika.
Kuullut isältään JaakkoTimonpojalta.
[Riiden manaus.]

Griisi griien poika,
Suvutoin, heimotoin,
Puren purijat, syön syöjät,
Alla varpahien vajuttelen,
s Kivet kirvottelen,
Neitsyt Maarian rautaset hampa-

hat,
Teräksiset leukaluut,
Ei sinuo tähän kutsuttu,
Eikä sinuo tähän tarvittu.
io Tuonne sinuo kutsutaan,
Tuonne sinuo tarvitaan,
Mäne tuon [ne] viien Viipurin lin-
nan likoali,
Silloin on verta väittämää,
Kalaa päättömää,
is Lähe täs risti kansas pois!
Jos et lähtene,
Kunne minä pahan panen,
Turmion tungen Turjan koskeen,
Vaskiseen järveen vajottelen.
20 Kunne minä manaan'?
Tuonne minä manaan:

474

Taudit.

Tunturin vaaraan.
Tunturin vaaran takana on vuori

mäki,
Vuori maassa on 7 joassikkoa,
2ö Ei sinne kuut kuule,
Eikä päivät paista.
Siellä on muutki murhamiehet,
Ikuset pahan tekijät.

2842. Suistamo. Eur. G, n. 395. —46.
[Kipujen synty.]

Riien sanat.

Akka vanha tieltä käänty,
Tulisukka, rautakenkä,
Kierosilmä, r[öhnö] parta;
Tuo puipi tulista riihtä,
o Säkähistä säihyttävi.

Akka vanha Pohjolassa
Syrin tuuleh makasi,
P — ehin pahaan säähfän].
Poikkipuolin Pohjolahan;
io Teki tuuli tiin[ehexi],
A[hava avullisexi].

Lihfavaxi] liitt [elihen] .
Sai viimen vihaiset poj'at.
Loviatar vaimo vanha,
is Pohjan akka, Hiitten eukko
Sai poikoa 9
Yhtenä k[esäissä yönä]

Kaikki koiran tapasia.
Etsittih[in] ristjijätä],
20 Pahan kansan kast [ajata].

Eipä saatu ri[stijätä],

P[ahan] kfansan] k[astajata].

[tse panise päpix[i],

Luottehisen lukkarix[i];
25 Itse risti poikiansa.

Laitteli tekemiänsä

Kuin on kuun tekemättänsä,

Vaimon vatsansa väkehen:

Kunk on luopi luuvalox[i],
30 Kunk on paino paisehex[i],

K[unk on] hammasten kivux[i],

Amputauix[i] asetti,

K[unk on] raanix[i] rak[enti],

K[unk on] rii'ex[i] rep[äsi].
35 9:ns oli nimetön veljes,

Ei sille nimeä saatu.

Itse saamansa salasi,

Itse tuomansa tuhosi

Rutjan koskeh kov[ah],
40 Pohjan lietoh mereh.

Lähes, riisi, riuhtomasta,

Poika konni, koskemasta

Ih[oa imehnis raukan],

Kar[voa ka von tekemän],
45 Emon [tuoman ruumista].
Ulos, riisi, rinnoistani,

Kaatioistani, kavala,

Syömästä syänkäpyä,

Sivuja sitelemästä,

Pernoja perko masta,
&o Napoja nävertämästä,

Ohimoita otta masta ,

Isoton, emoton lapsi,

Suuton, päätön, p — hetön.
Kuin lie marja maasta tuonut,
65 Niin, m[arja], maah[an] män-

kö[h],

K[uin] l[ie] vieno veestä tullut,

N[iin], v[ieno], veteh m[änköh],

Peiko peltohon, sikiä,

Laskete lainehesen!
eo Tuonne ma sinun manoan:

Purstoh loh[en] pun[aisen],

Hauin suur[en] h[ampahih],

Riisi. 2842—2845.

475

Veen koir[an] k[onkkaluille].
Hauki siun syville viepi,
es Lohi loitos kannattavi,
Siellä tuuli tuuvitt[avi],
Meren henki hfeiluttavi].

2843. Suistamo. Eur. G, n. 510. — 46.

Riien scuiat.

Syömästä syänkeriä,
Syänaloa anomasta,
S[yän] maxoja mai[s]tamasta,
Keuhkoloja kiskomasta,
5 Pernoja peitamasta]!],
Napoja nävertämästä,
Näärrvi'ä näykkimästä.

Pakot patsahien tyvenen.

2844. Suistamo. Valve n. 186. —10.
Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Helsin-
gissä.

Riisi.

Kolme poikoa pahalla
Yhellä tulikivellä
ja risti niitä:
Kunka anto ampuksi,
5 Kunka pisti pistokseksi,
Kunka riieksi ripasi.

2845. Suistamo. Krohnn.5600. — 84.

Loimola.

[Kateen sanat — Manauksia.]

Lapsen kylvetys, kun on griisi.

Ken lienöö katehin katsonut.
Silmän kieron keksinyt.
Silmät verra vuotakaan,
Rasvana rapanakaan;

a Kun ei verra niin vetenä,

Tuonne helvetin tuleen,

Pahan vallan valkiaan,

Suuren hauin hartioille,

Lohen purstoon punasen,
io Kuin ei pääse ilman rauan viile-

mätä,

Kuraksen karastamata,
Rauta kuusi, rautaoksa,

Katehen koan eteen kasvakaan.

Johon silmänsä sipuu,
io Xäkimäsä näppejää,

Ennen toista torstakie,

Kadonnutta tiistakie.

Kato kuut, ]kato] päivät,

Kat^o sinunki piteä, paha pa-
kana
20 Ihosta alastomasta.

Vaimon vaatteeMomos.

Ristitty henges luovu,

Paha pakana luovuttajes,

Sekä järky järkyttäfjes].
25 Liikko ne(!), järkky järvet,

Torit linnan torkahteli,

Vuoret vaskiset vapisi,

EtkOs paha pakana.

Liiku liikuttaissa,
30 Etkös järky järkyttäissä?
otan kuusisen kurikan.

Petäjisen pieksin neuvon.

Jolla pieksän perkelehet,

Mustarintaset murennan
35 Näiltä pieniltä pihoilta,

Kapeilta kaglan mailta.

Syömästä kaluamasta.

Jäseniäni jäytämästä,

Keuhkoloita keittämästä,
io Napoja navertamas[ta],

( tliimoita ottamasta,

Pernoa perkamas.

476

Taudit.

Sivuloi siveltämäs,
M -uloi mutelemas.

2846. Suistamo. Krohn n. 7442.— 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka.
Riisi.

Äkäter oli äijän neito,

Eli Hittolan emäntä

Heilutteli helmoja[a]n abuon.

Teki tuuli tiineheksi,
5 Ahava kohun kovaksi,

Tuost' on tyyty, tuost' on täyty,

Tuosta paksuksi paneli,

Lihavaksi liitteli.

Kanto kohtua kovoa,
io Vatsan täyttä vaikiata,

Kokonaista kolme vuotta.

Ympäri yheksän vuotta.

Synnytteli poikoa

Alle jauho van kiven,
15 Alle juoksevan jalaksen,

Ei syntynyt syntymiset,

Eikä siettu pahan su kuset;

Synnytteli poikoa

Selvällä meren selällä,
20 Keskellä vesikiveä,

Jo siit synty [syntymiset],

Siettih pahan sukua,

Yheksän oli poikoa pahalla,

Yhessä vatsan väjessä.
25 Kutsui Ristoista ristimään.

Kaikkte valtoa kastamaan.

Ristus varman vastaeli:

»Itse risti riiviösi,

Itse kasta kantamasi».
30 Itse tuo paha pakana,

Itse loihe lukkariksi,

Ja itse papikse paneli.

Itse risti poikiaan,

Nimitteli, lausutteli:

35 Yhen riieksi ripasi,
Toisen raaniksi rapasi,
Ohimoien ottajaksi.
Napoin navertajaksi,
Minkä velhoksi veräjillä,

40 Katehiksi kaikki paikat.
Noitii on joka norolla,
Katehia kaikki [paikat],
Ammun noitia mahaan,
Perkeleitä seihtemen.

45 Yhelle ei saanut nimeä,
Senpä sitte tuonne käski,
Rutjan [koskeen kovaan],
Siell' on viisi veikkoasi,
6 kummisi tytärtä,

50 7 setäsi lasta,

Siellä sä[r]AAii(?) tuumhsi(?),
Siell' on muutki murhat miehet,
Ikuset pahantekijät,
Siel on luutonta lihoa,

55 Päätöntä kaloa,
Suonetonta pohkieta,
Syyä miehen [nälkähisen]
Haukata [halun-alasen].

2847. Suistamo. Krohn n. 7535. —84.

Jalanvaara. Anni Miinisnä, 30 v.
Kotoisin Jalanvaarasta; kuuli Äimä-
järvellä80vuot.Nastoi Kolehmaiselta.

Kriisi.
Rasvaan puhutaan.

Vesi veitto Vellervoine
Perin tuulehen makasi,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahava kohulliseksi.
5 Sai tuo sata poikoa yhteen koh-
tuun,
Lii jitt eli , laa jitteli lapsiase kanssa:

Riisi. 2847—2849.

477

Ketä asu kasvamiksi,

Ketä pani paisijoiksi,

Ketä hammasten mavoksi,
10 Ketä riisiksi ritosi.

Riien poika riitelöine, raateloi-

nen,

Selkä-luijen syiterijä,

Kylkiluien liuterija,

Syöjä syvän käpyl öin,
is Pärnien päristä] aine,

Nivelien niukastuttajaine,

Luuloin lunpittajaine,

M — uloin mutelijaine,

Kaatimi kaivelija,
20 Elä syö emoni lasta!

Tuonne mie siun manoan

Rutjan koskeen kovaan,

Siellä on muutki murhatmiehet,

Ikuset pahantekijät,
25 Viskoan j. n. e.

2848. Suistci))io. Härkönen, I. n. 335.
—00.

Muuanto, (Riikola). MaJanja Kirii-
löv Riikko, 45 v.

»Griijen lugu».

Griisen ukko yheksän,
Griisen ukko kaheksan,
» » seitshemen,

» » kuus,

s » » viis,

» » neljä,

» » kolme,

» » kaksi,

» » yks,

io » » yhettömäks!

Tätä luvetah kylys ja joka kerta
purrah kibiedä paikkua. Tälleh sano-

tah, kun on poiga piästettävännä;
tytöl sanotah aina »akka».

2849. Suistama. Krohn n. 7334. —84.
Kuikka. Miitrei Issakainen, 70 v.
[Riien manausta — Iso kokko.]

Voi sinuja riisi poika,
Riisi poika, rietta rauta,
Rietta rauta, huikku päivä,
Huikku humpehen alanen,
s Kuka sinun toi tupaan,
Saatto sammal lmonehes,
Ristittyjä rikkomaan.
Kastettuja kraznimaan,
Ihoja pilajamaon?

io Veri kaatieksiin kavo,
Veri paitoihin pakene!

Jos sinä et sitä tottele,
Tuonne mä sinun manoan,
Rutjan koskeen kovaan,

15 Siel on muutki murhat miehet,
Ikuset pahan tekiet!

Voillapa on tehty voitijat,
Siitiit sianlihasta,
Syyä miehen nälkähisen,

20 Haukata [halunalaisen]

Rutjan koskess' on [kovassa].
Siit on tulinen koivu.
Jossa on [tulinen] kokko,
Kutsun kokon koillisesta,

25 Puna siiven, suuri sullan,
Jolla on siipi taivasta tavottaa.
Toinen on vettä viitazeloo.
Jos [sinä et sitä tottele],
Mie laitan sillä sisään,

30 Työnnän pitkin Pohjanmaata,
Seko on kohti koilliseen,
Jotta et kuule kuuna päänä,
Selkie sinä ikänä!

478

Taudit.

2850. Soanlahti. Riikvnen n. 10.

—90.

Taaria Tuttavainen. — Mp. Pälk-
j arvella.

Riien loihtu.

Riis poika, riukamoinen,

Riukamoinen, ruikamoinen,

[sätön, emoton poika,

Suuton, piätön, p — siitön.
5 Riitta on poikoo yheksän,

Tyttöpuoli kymmenettä.

Missäs sä tulit tupaan,

Sait sammalhuoneesen?

Tulit kos turkin heleman alla,
io Van saitkos sarkavuatteMssa,

Papin pai ja n kakluksessa,

Lukkarin lupottimessa

Ohimoita ottamaan,

M — uja mutelemaan,
io Sivuja sivelemähän1,

Napon navertelemahan,

Siäriluita särkemähän?
Riien tytti, tuonen neito,

Tule tunnilla samalla
20 Tekemähän ten eyttä,

Rauhoa rakentamahan

Minun silimin nähtyeni,

Suin sulin puheltuani,

Hengen huokaeltuani!
25 En puhu omalla suulla,

Puhun suulla puhtahalla,

Läiköttelen lämpösellä,

Herran hengellä hyvällä.

Kipusanat.

2851. Soanlahti. Kemppainen n. 40.

-8lul2.

Lehtomäki. Jegor Jormalainen.

Riien loihtu.1

Pois on Riisi, Raanin poika,
syömästä, kaluamasta .

puremasta, nielemästä

tätä ihmisen ihoa,
5 vielä verta viatonta!

Vieppä tuulen tuihkurissa,

vilun ilman viuhkurissa

päin pohjoisehen,

hallatuulin alentele,
io yli tunturin, vuoreen,

pohjoisjäävuoren alle

(sinun malttisi, Manala).
Pure niitä, niit' kalua!

Et ole syyllinen syömään,
ia puremahan, kaluamahan

tätä ihmisen ihoa,

verta viatonta.

Antaa syöä syyllisen syöjän,

kun kuolema ja oma aika
20 ja syöjä tuloo, joll' on

suu satoja syltä,

jonka ruumis on näkymätön,

jota emme voi näha

ennenkuin kuoltua.
25 Myö olemitta Luojan luotu

veri viaton.

Ja sen suu on satoja syltä,

kita viittä kirvesvartta.

Neitsyt oli mehiläinen, ilman

lintu.

(j.n.e. katso Muahisen loitsu).

2850. 1 sivelemään : sivelemäÄän.

2851. x Sama loitsu esiintyy Kemppaisen kokoelmassa myös n:rona 110 a,
mutta on käsikirjoituksen vikaantumisen vuoksi vajanainen.

Riisi. 2852—2853.

479

2852. Korpiselkä. Hainari n. 17.

Kirkonkylä. Vasilei Jeskanen. —
Hainarin jonkun tuttavan muistoon-
panema.

Kansan kielessä on eräs tauti ni-
meltä »riisi»1, johon loitsuu[?] tietäjä

[Kipujen synty — Riisi.]

Riien sanat.

Loviatar oi', vaimo vahva;

teki1 tuuli tiineheksi,

ahava kohulliseksi.

Kantoi kohtua kovera1,
5 vasan[!] täyttä vaikiata.
Siitä synnytteli poikia

pölkyn pyörivän nenässä.

Eipä tuossa synnyt synny,

ei sikii pahat sikiöt.
io Synnytteli poikia

rautasella riehtilällä,

vaan eipä tuossa synnyt synny,

ei sikiä pahat sikiöt.
Synnytteli poikia
15 rautasessa tynnyrissä;

touossapa synnyt syntyivätkin,

sikisi pahat sikiöt.

yheksän1 poikoa yhestä vasan

väestä.
Siitä nimitteli poikia,
20 nimitteli, äijitteli:

kunka1 pisti pistokseksi,

kunka1 ruohutti ruveksi,

kunka painoi paiseheksi,

kunka hammasten kivuksi,
25 kunka raaniksi repäsi,

kunka riieksi repäsi.
Riisip' olit rietta rakki,

raukka, huikka helmoin alanen,

urosten hyvä häpiä.

30 Kuin sie tupahan tulit,

sait sammal' huonehessa

kristittyy rikkomahan,

kastettuu kaatamah,

tehtyy teloamah?
35 Himmeneppäs, hiien hurtta,

ristittyy rikkomasta,

ka stettuu kaatamasta ,

tehtyy teloamasta!
Sula voi sulattavina
40 henkin huokaeltuam,

käsin päälle käytyäni,

rasva räävyteltävinä

suin1 suli puheltuvain,

henki huokaeltuvain!

2853. Korpiselkä. Basilier n. 136.

-84.

Tshokki. Pedri livananpoika Vorna-
nen, synt. Tolvajärveltä.

Lohetar oli vaimo kaunis
Köhin kattjo koilliselle,
Perin tu[u]lehe magasi;
Tegi tuuli tiineheksi,
5 Ahava kohulliseksi.

Kanto kohtua kevyttä[!|,
Vatjan täyttä vaigiata,
Kanto kuuta kaksi, kolme,
Ymbäri yheksän vuotta;
io Synnytteli, loajitteli,
Synty tuost' on kohulta
Synty kolme poigalasta.

Virkk' on vanhin Junttahista:
»Ittse lapses nimiä:
15 Kuk' on roaniksi rakenna,
Kuk' on riisuksi|!| rivoile!»
Kuka jousen jännittää?

2852. * kk:ssa iso alkukirjain.

480

Taudit.

Verisogia jännittää,
Tahtoo taivoseh ambuu;
20 Tahtoo taivoni haleta.
Siell' on rauaista vägiä,

Iän kaikki istunutta.

Tule, sano, miehen on avuksi,
Yksinäisen ymbäriUe!
25 Rautapaioiss on parembi,
Teräsvöiss on tehtosembi;
Pane noiat nokkimaha,
Vägeviä voittamaha,
Ittsiä on kattsomaha!

Yksi hiisi kun ampuu, niin yhden
kerran1 suolaan puhutaan; vaan kun
kolme hiittä ampuu2, niin pitää kolme
kertaa suolaan puhua, kolmessa tien-
haarassa, veitsi hampaissa.

2854. Korpisella. Basilier n. 132.

—84.

Mysysvaara. Petri Shemeikkäne,
kot. Suistamon Shemeikästä.

Lohetar oli, Luojan vaimo,
Köhin kattso koillisehe.

2855. Korpiselkä. Härkönen. I. n. 736.
—06.

Tolvajärvi. Petri Kassunen (Vor-
nanen), 83 v.

Riien loitsu.

Riisi riikka, riien toukka.
Tuonne panen riien toukan
läpi lemmon, läpi jäsenen,
läpi lemmon leukaluijen
s syömästä, kaluamasta,
luita lempo puremasta.

Tuonne panen riijen toukan:
kalien kallivon ragoho,

kolmen kiven kongeloho.
io Riisi riikka, riijen toukka,
tuonne panen riijen toukan,
siell' on kaikki riijen toukat1
kahen kallivon ravossa,
kolmen kiven kongelossa.

2856. Korpiselkä. Härkönen, I. n.
215. —00.

Ägläjärvi. Anni Iivanantytär Vor-
nanen, 83 v.; kot. saman pit. Tolva-
järveltä; oppinut isältään Iivana Kas-
saananpoika Vornaselta.

[Lohiatar synnyttää kivut — Riisi.]

Lohiatar, vaimo kaunis
Selin tuulehe magasi,
Köhin päivän koittiehe.
Tegi tuuli tiinehekse,
a Ahava kohulliseksi.
Kando kohtua kovuutta,
Vatshan täyttä vaigijaista.

Lohiatar, vaimo kaunis
Synnytteli lapsiah,
io Luajitteli poigiah.

Syndy kuu da kaksi kolme,
Ymbäri yheksän kuuda,
Kuu da puolen kymmenettä.

Lohiatar, vaimo kaunis
15 Etshi lapsen risti jäistä,
Etshi kuuda kaksi kolme,
Ymbäri yheksän kuuda,
Kuuda puolen kymmenettä.

Virkki vanhin Junttahista:
20 »Lohiatar, vaimo kaunis,
Itshe lapsesi nimie!»

Paha pahas tuloo,
Paha pahan siemenes:

2853. x kerran | ylläolevat sanat| suolaan : k. s. — ■ ampuu |niinkuin] niin : a. n.
2855. x on jmuutki niurhaniieliet| : o. *kaikki riijen toukat*.

Riisi. 2856—2857.

481

Mingä pisti pistokseksi.

2 5 Miugä ähkyksi asetti,
Mingä paino paisioiksi,
Mingä vaimon vatshaviändehiksi,
Mingä aina ambnjiksi,
Mingä riisiksi riibai,

30 Jonga maniksi rakensi.
Hoib' on, sie riisirikka,
Riisirikka, tuonen tonkka,
Tuol on ammun tuonen toukan,
Luun purijan luiskahutan,

35 Läbi inuasta läikähytän,
Läbi inuan, läbi manalan,
Läbi kuuven kirkkokunnan,
Paikkah' on papittomahe,
Nimen tietämättömälle.

40 Siel on muutki murhamiehet,
Ignset pahantegijät;
Sinneb' on sinun panen,
Sinneb on sinun mannan:
Tuonn' on helvetin tulelle,

45 Pahan vaimon valgiahe.
Siell' on muutki murhamiehet,
Iguset pahantegijät.

Tuonne on sinungi panen,
Tuonne on sinun manuan:

50 Lohikiärmehen kidaha.
Siun tahon syvälle viijä
Syömästä, kaluamasta,
Luida, lemmon, puremasta,
Ihastuis inehmo raukka

55 Emon raukan ruavahista,
Käsin piäl on käydyväni,
Suin sulin puhelduvani,
Hengin huogajelduani.
Kun ei käyne käjet omani,

eo Käygäh on käjet Jumalan!

Kun ei suane sanat omani,
Suagah on sanat Jumalan!
Minun hengi höyryhyni,
Herran hengi höyryhyni,

65 Tuskan tundeinattomakse,
Pahan paisumattomakse,
Keskellä kivuttomakse,
Alla aivan tervehekse,
Piällä njuurumattomakse,

70 Kuin et tunnu kuuna piänä,
Ilma vu sinä igänä!

2857. Snojärvi. Eur. H, n. 50. — 45.
[Riiden manausta — Voiteen tuonti
— Kateen sanoja — ■ Kipusanoja.]

Riisi poika on, riukamoinen,
Riukamoinen, ranka [moinen] ,
Naisten nauru, piian pilkka,
Huikkn helmojen1 alainen,
5 Häpeä hyväin miesten,
Mistäs on tulit tupahan,
Sait on sam[malhuonehesen]?
Saitkos saksan palttinasta,
Veran2 äärestä vetäyit?

io Tuonne [mä sinun manoan]:
Hau'in suuren hartioille.
Lohen purstohon punaisen;
Tuo sinun syvälle viepi,
Ulapoille uittelevi.

15 N[eitsyt] M[aaria emonen],
Lämmitä metinen s[auna],
Tule saunahan saloa,
Ilman uksen ulvom[atta],
Saranan narajamat[ta],

20 Tuo pullo puhasta vettä,
Kanna hyyhmän karvallista!
Mistä vettä, kusta v[etiä]?

2857. 1 kk.ssa: Huikkuhelmojen. — 2 kk:ssa: Veran.

31

482

Taudit.

Vettä Juortanan jo[esta],
Pyhän [virran pyörtehestä] ,

25 Joll on Risftus ristittynä],
Valta kai[kki kastettuna]
Sanan voimalla Jumalan.

Päästä, Luoja, päästä, luonto,
P [äästä], päällinen Ju[mala],

30 Naisten naarojen kiroista,
Akkojen ajatuksista,
Pakinoista partasuihen!
Ken katehin kfatsonevi],
Silmin k[ieroin keksinevi],

35 Hiien silkki silmillehen,
Lemmon lukko leu'oillehen,
Päähänsä paha kyp[äri]!
Väki Ukon3, väki J[umalan],
V[äki] vanhan V[äinämöisen],

40 Leikkoa lihoa lemmon,
Jota tungen noi'an suuhun,
Pistän kiiruhun kitahan,
Jotta ei kaihe kyllin söisi,
Vastus viljalta vitosi!

45 Kiputytftö, tuonen neito]. . . .

2858. Suojärvi. Krohn n. 5861. —84.
Leppäniemi.

Griisi.

Pure griisi griistasi,
Akkoin alusta vyötä,
Tyttölöin typitsijä.
Kaikkein järvilöin järskyttäjä,
5 [Kaikkein] linnoin liikuttaja.

2859. Suojärvi. Basiliern.100. — 84.
Ägläjärvi. Anni Iivanantytär Vor-
nanen, kot. Tolvajärvestä.

[Kipujen synty — Riiden manausta.]

Lohiatar, vaimo kaunis

Selin tulehe[?] magasi,

Köhin päivän koittehe;

Tegi tuuli tiineheksi,
s Ahava kohulliseksi;

Kanto kohtua kovua1,

Vatan täyttä vaigiasta.
Lohiatar, vaimo kaunis

Synnytteli lapsiansa,
io Loajitteli poikiansa,

Kanto kuuta kaksi, kolme,

Ympäri yheksän kuuta,

Puolen kuuta kymmen etty.
Virkki vanhin juuttahista:
is »Lohiatar, vaimo kaunis,

Itse lapsesi nimiä2,

Paha pahestaf!] tuloobi,

Paha pahan siemeneksi:

Mikä pistä pistoksi[!],
20 Mikä ähkyksi aseta,

Mikä paina paisemeksi,

Mikä vaimon vatan veänti joiksi,

Mikä riisiksi riivi,

Joka roaniksi rakenna!»
25 Hoi, oot sinä, riisi rikka,

Riisi rikka, roani raukka!

Tuolta ammun(?) tuonen tuskan[!] ,

Luun purijan luiskautin,

Läbi luissa lääsiköytin[!],
30 Lähi moan, läbi moanalasen,

Läbi kuuen kirkkokunnan,

Paikkoin on papittomih,

Muien tietämättömih,

Kun et peäse kuuna peänä,
35 Sinä ilmoisna igänä;

Siell on muutki murhamiehet,

Iguset pahantegiät.3

3 kk:ssa pieni alkukirjain.
2859. * kovlola : kovua. -

2 nimi|t|ä : n. — 3 pahantegi|j|ät : p.

Riisi. 2860—2861.

483

2860. Suoj. Guseff, Maija s. 14. —27.

Ägläjärvi. Laulanut Oudi Timos-
kainen, asuu Ilomantsin Kuolismaassa.

[Napanauhaa pantaessa:]

Syön syöjän, puren purijan,
kun ei kuuluis kuuna päivänä,
ilmautuis sinä ikänä,
ettei turpoais napa.

2861. Kesälahti. Vesterlund, A. n. 4.

^87.

Juhani Holpainen, 52 v. Mp. Ranta-
salmella.

[Kipujen synty — Riisi.]

Riijen loihtu.

Nätä, nuorin neitosista,

Selin seiso pohjoseen,

Päin päivähän makasi.

Tuuli nosti turkin heleinat,
5 Ahava haminee' helemat,

Tuuli p — uun puhals,

Ahava alasimmeen.

Tuosta tyyty, tuosta täyty,

Tuosta paksuks paniisa,
io Lihavaks liitteliisä.

Kanto kohtuva kovvoo,

Va^shan täyttä vaikeata,

Kanto kuuta kaksi, kolo me,

Ympäri yheksän kuuta;
is Jo kuulla1 kahellatoista2

Tuotiin ka von kipuja,

Immen tulta tuikattiin.
Heti huuti heijahutti:

Tuos3, on, kiiskinen, kinosi,
20 Matikkainen, nuljakkasi,

Vaikee on vatassa olla

Luisten lukkoin välissä!

Synnytteli poikijaan,

Laitteli lapsi jaan;
25 Eipä syntynä, syöpäläiset,

Siinnyt, pahat sikiät.
Missä siitte synty syöpäläiset,

Sikisi pahat sikiät?

Kosken kuohun reunamilla,
30 Vein on vankan viänteillä

Yhtenä kesäissä yönä.
Teki poikoo yheksän,

Tyttö-lapsen kymmenennen;

Senkii koskee' sysäsj.
35 Haki nuolle ristijee,

Pahan kansan kastajoo

Mailta ristimättömiltä,

Nurmilta nimettömiltä,

Kirko'lta papittomilta.
40 Eipä suanu ristijee,

Pahan kansan kastajoo.
Ite paniisa papiks,

Ite loisa[!] lukkariks:

Ensimäisen pisti pistoksiks,
45 Toisen ähkyksi asetti,

Kolomannen loi luuvaloks,

Neljännen muan muahiseks,

Viij ennen riieks riveli.
Voipas sinua, riisi poika,
50 Riettapoika,isoton, emoton poika,

Suuton, piätön, p— eetön,

Missäs tulit tälle mualle?

Tulit suurissa suola laivo'sjsa,

Silekkipankkoi' sisällä,
55 Verkapankon vieremillä,
Missäs tulit tuppaan?

Tulit turkin heleman alla.
Missäs kävit kätkyhyyse?

Äitin kylömissä käsissä.

2861. ] kuu|ta| : kuulla. — 2 kajksij toista : kaÄeZ/atoista. — 3 kk:ssa on:Tuoss\

484

Taudit.

6o Etk»'.s sie, häijy, häppii,

Paha, poikkeen pakene
Syömästä syvän käpyä,
Syvänsuonta sortamasta,
M — ukuji juurta murtamasta!

65 Kyllä sulle kyyvvi' anna':
Vuoresta valitun varsan,
Jonka on lännetp] lautasilla,
Lähe lankiin välissä.
Missä riisi ristittii',

70 Luunkaluja kastettu'?

Kaivolla Kalevan pojan,
Ketaroilla pienen keleka'.

Oliko vesi punasta?
Ei ollu vesj pullasta,

75 Vesj olj vere sejasta,
Jossa riisi ristittii'.
Luun kaluja4 kastettii';
Huorat huuti[!] huntujaan,
Pahat vaimot paitojaan,

so Joss' on riisi ristittynä,
Luun kaluja kastettuna.

2862. Kitee. Lonkainen n. 10. — 96.

| Hiiden manausta — Kipujen syn-
ty;i — - Mehiläinen voiteita.]

Jos lasta aikasi riisi vihata.
Synty on yhdeksää lajia.

Hui, Riis poika riijenmoinen,
toinen poika toimeroinen,
mäne honkissa hohaiden,
kuusissa ku häiden,
5 petäjissä peppuroien;
ei tässä sinun sijoo
sijankaan tarpeella,
tarpeenkaan enolla.

Muunnepl muuta nyt majasi,

io edemmä elosijasi

ilman puussa istumatta,
lepässä lepeämättä;
kivi on tiellä poikki puolin,
se kaheksi katketkoon,

15 hako tiellä pitkin puoliu,
se poikki1 pörähtäköön,
uros tiellä pistyin puolin,
se nyt laitaan lähätä!
Lähe nyt, liika, liikkumaan,

20 mies paha, pakenemaan,
ennenkun emosi etsin,
hajen valta vanhempasi;
jos sanon emolle,
virkan vieri vanhemmalle,

25 enempi on emolla työtä,
vaiva suuri vanhemmalla,
kuin poika pahoin tekeepi,
lapsi tuhmin turmeloo.
Kuka käski, ken kehoitti

30 rapuinaan rumille töille,
käymään töille törkiöille:
isosiko, emosiko,
vanko valta vanhempasi?
Ei2 isosi, ei emosi

35 eikä valta vanhempasi,
ei muu sukusi suuri.

Louhi, Pohjolan2 emäntä,
katehinen1 kansan surma
ärrytti pojan1 äkäisen,

40 pitkämielisen pilasi
vasden Väinölän2 väkeä
surmaksi suvun Kalevan2,
toinnutteli tuonen naisen,
kostutti kohunalaisen.

45 Tahotko tapasi tietä,
kuulusdella kunniasi,

4 |puri|ja : /ca/uja.

2862. ' kkrssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

Riisi. 2862.

485

josta suureksi sukesit,

ylenit ylen hyväksi.

aijoit syyvä syntynyttä,
50 tämän ilman ihmislasta.

Toron akka tollo turpa (V-

nosti jalkasa jakulle.

toisen tuolille asetti.

heitti1 alas he[l]muksesa.
55 katko paitasa kaheksi

navan alta, polven päältä.

keskeltä sitä välii,

tuulutteli tupsuansa.

vilusdeli v— uaan.
6o seiso selin pohjoiseen,

päin päivään rehotti.

Päivä2 päätään kohotti,

astu ylös aur[in]koinen,

kohti kulki kuuma pyörä.
65 Luuli2 nopon nousseheeksi,

tiesi sepon seisoneeksi,

olleeksi ovella luonnon,

sysäisseeksi synnytintä;

heti herkes kun unesta,
to pani kynttä kymmenkunnan

kahen puolen karvaselle,

sukellutti villa suulle —

Siitä tyyty. siitä täyty,

siitä paksuksi paneetu,
75 lihavaksi1 liitteleety.
Teki poikoa yheksän

yhelle vesi kivelle.

yhen saunan saapuville,

yhen löylyn lyötäville,
so tyttö1 lapsen kymmenennen.
Nimitteli2 boikiansa[!]\

lajitteli lapsiansa

kuin kukin tekemiänsä1.

itse ilmiluomiansa:
«5 minkä1 pisti pistokseksi.

kunka1 ankasi ähyiksi.

minkä li ii luuvaloksi,

kunka raaniksi rapaisi.

minkä riijeksi repäisi,
u) 90 minkä painui paiseheiksi,

kunka rutra1isi rutoksi,

minkä syöjäksi sysäsi:

jäi yksi nimittämättä.

poika pahnan pohjimainen,
95 senpä käski käyvä tuone,

työnti velhoiksi1 vesille,

nuijiksi noroperille,

katehiksi kaikin paikoin.
Siinä nyt sinun sukusi,
ioo siinä kuulu kunniasi,

siinä synty syöjä raiskan.
Emo, kiellä poikoasi.

vanhin, lastasi varoita

rupiimasta1 rumille töille,
105 käymästä töille törkiöille.

Tähe[!]2 jos ei emo ivanin-.

oma vanhempi varoita.

Ukko. taivaan napainen.

remupilven rea nahin en,
no tuo mulle tulinen miekka.

säkehinen säiläs kanna.

jolla mä pahat pitelen.

liidät iki asetan.

En2 minä mitäkän voine,
us jos ei Luojani2 luvanne.

Avun Luoja2 antakoon,

avun tuokoon Jumala2

minun silmin nähtyäni,

käsin päällä käytyäni.
120 suin sulin puheltuani.

henkin henkäeltyäni!
Kuhun2 ei käteni käyne,

käyköön käet Jumalan2;

kultun ei sormeni sopine,

486

Taudit.

186 sopikohon Luojan2 sormet,

Luojan2 on somemmat sormet,

Luojan2 kämmenet käpiät.
Tule2, Luoja2, loihdemaan,

Jumala2, puhelemaan,
iso Kaikkivalta8, katsomaan,

tehköön yöllä terveheeksi,

päivällä imandeheeksi,

jottei tuska päällä tunnu,

kipu keskellä kivistä,
iso pakko syvämmehen paneevu!
Jos2 ei siitä kyllin liene,

mehiläinen1, mies kepiä,

lennä tuone, kunne käsken:

ylitse meren yheksän,
140 merta puoli kymmenettä,

saarelle sanattomalle,

niemelle nimettömälle,

manderelle puuttomalle,

tuo simoa savissasi,
146 kanna mettä koapussasi

yheksiltä loitsijilta,

kaheksilta katsojilta

kipehille voiteheksi,

vammoille valanteheksi.
i6o Voija2 alta, voija päältä,

kerran keskeltä sipaise,

alta aivan terveheksi,

keskeltä kivutto maksi,

päältä tuntumattomaksi;
165 niillä ennen Jeessus2 voiti.

pyhä Paavali2 paransi!

2863. Kitee. Vinterja Hannik. n. 145.
—87.
Kontiola. Juhani Putkuri, 65 v-

Riien luku.

Riisi on, poika riehkamainen,

Riitta1 1-ei't'en1 juurellinen,

Huisku helmain alainen,

Häpiä hyväin miesten, ■
5 Verikattojen[!] vetämä.

Rumahousun huiskuttama,

Mistä tulit tupahan,

Sait sammalhuoneehesen

Syömään, kaluumaan,
io Puremaan, paistamaan,

Syömään veri vakoille.

Luuvakoille louhtamaan?
Siirry nyt kuin sininen nuoli,

Purate punakeränä,
is Vieri kuin veran nukelma,

[Veräs]1 verkapöksylöihin.

Kauppamiesten kartanoihin!
Kunne mää sinut manoan?

Tuonne mää sinut manoan:
20 Lapin tähtitanterille,

Kauppamiesten kartanoille;

Siell' on uutta, siell' on kystä

Syyvä miehen nälkäisenkin,

Haukata halun-alaisen.
25 En panekkaan pahahan

Enkä aivan ilkeähän.
Kunne mää sinut manoan?

Tuonne mää sinut manoan:

Kynän joutenen nenähän,
30 Aina allin kielen ala.

Kunne mää sinut manoan?

Tuonne mää sinut manoan:

Rutjan koskenen kovahan,

Palavalla n pyörtehesen,
35 Johon puut päin putoovat,

Hongat latvoin lankia vat.
Kun et sinä sitä totelle,

Tuonne mää sinut manoan:

Ikuisehen helvettihin,

2863. J Sana lyijyk. kirj.; tekstin alla: Epäselvyys konseptissa.

Riisi. 2863—2865.

48:

40 Miss' on riisi ristittynä,
Kastettuna kaikkivalta
Jortanin joen tykönä,
Pyhän virran p[o]lveilla,
Jossa: Huorat huuhto housujansa,

45 Pahat vaimot paitojansa.

Käyköön nyt käsi Jumalan,
Sopikohot sormet Luojan2
Suin sulin puheltuani.
Käsin päällä käytyäni,

50 Hengen huokaeltuani!

Kun ei käyne miun3 käteni,
Voian alta, voian piältä,
Tien alta terveheksi4,
Päältä tuntumattomaksi

56 Ja keskii kivuttomaksi.

2864. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n. 45.

—85.

Oravisalo. Heikki Leppänen 68 v.,
kuullut Lapissa.
[Riiden synty — Manauksia.]
Riien synty.

Akka vanha villi kerta
Sai se poikoa yheksän
Yhen saunan suapu ville,
Yhen löylyn lyöpy ville.

s Kuhtu Luojan ristimään,
Jumalan nimmeemään.

Ite risti poikiaan,
Ite lapsesa nimes:
Minkä laitto luuvalo ks,

io Minkä pan' paiseeks',
Minkä ähkyks äkäs,
Minkä rikko riieks.

Riisi poika, riukamoinen,
Riukamoinen, ruikamoinen,

is Mistä sie tulit tuppaan,

Sait on sammal huoneesen

Sivuja sivert ämmään,

Napoja navertammaan,

Piä kammuu kaivamaan,
20 Reisluita ruhtomaan?

Mäne tuonne, jonne käsken:

Pohjan synkkään salloon!
Jos sie et sitä totelle,

Mäne tuonne, jonne käsken:
25 Kosken kuohuvan kolloon!
Jos sie et sitä totelle,

Mäne tuonne, jonne käsken:

Lapin muahan laukeesen!

Jos sie et sitä totelle,

30 Mäne tuonne, jonne käsken:

Kirkon kirjatun tykö,

Portin mualatun povveen!

Siell' on luutonta lihhoo,

Siell' on piätöntä kalloo
35 Syyvä miesten näläkäisten,

Haukata halun alaisten.

2865. Liperi. Äyräpää n. 7. — 71.

Riiden synty.

Riisi poika riivetyinen,
Isätön, emätön lapsi,
Suuton, päätön, p— iitön,
Ikenetön, hampahaton,
s Kulmien kolottelia!
Ellys reisiä reväiskö,
Ellys haaroja hajoita!
Mene, koira, kotiisi
Läpi soiden, läpi maiden,
io Läpi kuumien kivien,
Läpi pitkän pilven rannan!
Oletko jo kiintynyt kiveksi,
Maantieksi maantununna
Ihohon imento raukan,

2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 mun : miun. — 4 terveeksi : terve/?eksi.

488

Taudit.

15 Emon tuoman nmmihisen?

Jos et tätä1 totelle,

Kyllä sitten kyy'in annan!

Kotihisi kutsutahan.

Majallesi mainitahan
20 Enen toista torstaita,

Tulevata perjantaita .
Mäne sinne, jonne käsken:

Pohjan pitkähän merehen,

Lapin maahan lauhkeahan,
25 Lohen purstohon punaseen,

Hauin hirmuiseen kitahan;

Sielläpä kala pureepi,

Harvahammas haukkoaapi.
Mäne tykin suuren suuhun,
30 Rauta-kirnun sisähän.

Siell' on luuta syödäksesi,

Veretöntä, suonetonta.

Syödä syöjän nälkäisen.

Haukata halun-alaisen,
35 Ei ihoa imento raukan.

Mäne tuonne, jonne käsken:

Kirkon kirjavan tyköhön

Ihosta imento-raukan!

Ei ole sinulle sijoa,
40 Muuta muualle majasi.

Etsi elosijoasi,

Mäne paikkahan hyvään

Tästä paikasta pahasta!
Oli vuorta kolme, korkeata,
45 Kolme synkkeä saloa,

Kolme k»»skea kovoa;

Sinne käsken hiitolaisen

Ihosta imentolaisen.

otan pihit pikkuruiset,
60 Atulat alinomaiset,

Joilla nou'an noidan nuolen,

Ampujan pahan asehen.

2866. Liperi. Manninen, I. n. 410. -14.
Leppälahti. Kalle Mononen. 52 v.
Lasta ei riis rupeev vihoomaao^,

kun syntyy tä paikalla — -jo enne m
pesuu — äit puhtaar rievul läp pur-
roo lastaa»|^kol° mesta kohij jasanoo:

Ites^syör^riiteri. ite' oun teh-
nynnäi.

2867. Kuusj. Ollilainen, P. n. 322. -92.
Antti Helttunen(?), n. 60 v.

Riisi.
Loihtee samaten kun ähky [ks. Ollil.
n:t 318 ja 320] ja siihen lisäksi riijen
syntysanat.

Se jonka riijeksi repäsi.
Jos et tuosta tottele,
Niin käyn Lapista rauvan,
Puukon suuren Pohjanmoalta,
5 Terän tietän Savossa,
Karjalassa karkasen
Ja tuolla pieksän Perkelettä
Ja paiskautan pahoo miestä.

2868. Kuusjärvi. Ollilainen. P. n.
426. —92.

Hiisi ei tule.
Synnyiltä sijalla (lapsen?) puroo
kuivija (?), paineloo samalla sijalla
lasta (?), sanoo:

Ite syön soaliini,
Eijou riijen rikkomista.
Ei kannon(?) koskemista.

2869. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
711. —95.

Selkii.

Hi ien loihtii.

Riis poika, riivelöinen,

2865. 1 Jos el totelle : J. e. *tätä* t.

Riisi. 28l.»9— 2870.

489

Alta aittaa männii,
Piältä purnun puhkasii.

2870. Kaavi. Roschier n. 6. — 54.
Niinivaara. Antti Hiltunen.
[Kipujen synty — Riisi — Manauk-
sia — Voiteiden tuonti.]

Kipujen synty.

Loviatar, vaimo vanha,

Portt' on pohjolan [!] emäntä,

Pirun pirtin pohjimainen

Perin tuulehen makasi,
& Kaiten kaarnapohjosehen;

Teki tuuli tiineheksi,

Ahava koholliseksi[!].
Kanto kohtua kovoa.

Vatan täyttä vaikiata,
m Kanto kuuta, kanto kaksi,

Ympäri yheksän kuuta.

Teki poikoa yheksän.

Tyttölapsen kymmenennen

Yhestä vatan väestä,
15 V — sta viattomasta,

Puosta poikimattomasta.

Yhelle vesikivelle.

Kosken kuohulle kovalle,

Veen väljän vääntehelle,
20 Yhen saunan saapuville,

Yhen löylyn lyötäville.
Etittiinpä ristiätä,

Ristiätä, kastajata;

Eipä löytty ristiätä,
25 Ristiätä, kastajata.

Riivasiin on ristiäksi.

Koahittiin on kastajaksi.

Mink' on pisti pistokseksi,

Pisti piiliä piioon,
30 Kunk? on loati luuvaloksi,

Luisen lukkaroi] kätehen;

Ku iika ähkyksi äkäsi,

Mink' on hammasten kivuksi,

Muutamat nimettömiä .
35 Tytön tuo riieksi repäsi.
Riisi ritta, reivan poika,

Sinisukka, kelta-kenkä,

Herja helmoin alainen,

Piikoin kusi pikari
40 Syömässä, kaluamassa,

Puremassa, leätämässä,

Veri vuolin veäntämässä,

Sivuja sivelemässä,

Ohimia ottamassa.
45 M — ja mutelemassa,

Napo a n a vert ; i ma ss; i .

Nastasen navertelia,

Kulmien kuluttelia,

Luun loman lokertelia,
50 Veri kalvon katka sia.
Minä kiellän ja epeän

Syömästä, kaluamasta ,

Puremasta, leätämästä .

Veri vuolin veäntämästä,
55 Sivuja sivelemästä,

Ohimia ottamasta,

M — uja muteleniasta,

Napoa nävertämästä;

Luun loman lok.ertelus.ta,
60 Veri kalvon katkasusta.

Hepo kuoli helvetissä.

Varsa vuoressa valahti,

Siell' on potka purraksesi,

Kalutaksesi ka via.
65 Tuonne ma sinun manoan:

Suurille sota-keoille,

Miesten tappotantereille;

Siell' on luutonta lihoa,

Suonetonta kynnepäätä
70 Syyä miehen syölähänkin,

490

Taudit.

Näpistellä nälkäisenkin,

Haukata halunalaisen.
Vaan oletko pantu palkan eestä,

Rahan änskällä ra kettu
75 Tekemähän tinkatöitä,

Raskaita raatamahan,

Miehet nouskoho merestä,

Umpilammista urohot

Tekemähän tinkatöitä,
8o Raskaita raatamahan

Sinun, poika, puolestasi,

Eestäsi, emosen tuoma.
Ukkopa ruski, maa järisi,

Vennä vellyi Luojan1 pilvet,
85 Tulta2 taivonen särähy

Tätä lasta luotaessa,

Ilmoillen suvettaissa .

Miks et liiku, liika muoto,

Miks et pois, paha, pakene
90 Tämän tunnin tutkamella,

Tämän ai'an ahteilla,

Tämän päivän päärmehillä?

Nyt tulee kallis kaunis aika,

Korkia Jumalan1 juhla,
95 Papit kirkkohon menevi,

Saavat saarnahuonehelle,

Messuhun mekettelevi;*

Miks' et liiku, liika muoto,

Miks et pois, paha, pakene
ioo Tämän tunnin tutkamella j. n. e.
Tuonne ma sinun manoan:

Paikkoihin papittomihin,

Maihin ristimättömihin,

Jost' et kuulu kuuna vuonna,
105 Seuru seitennä kesänä

Iholla imehno-raukan,

Karvalla kavon tekemän,

Emon tuoman ruumihilla.

Lähe nyt, lempo, lentämähän,
no Sinisiipi, siuka mahan,

Kykkärä, kyröttämähän,

Haamu harmian näköinen,

Muju muitten perkeleitten

Ristityitä rikkomasta,
ns Kaatamasta kastetuita,

Tehtyä teloomasta!
Missä se on riisi ristittynä,

Kalvon syöjä kastettuna?

Hiitolan veri-kovassa
120 Sikoja tapettaissa.

Olinpa minäkin siellä

Ylimäissä lautamiessä,

Keskimäissä keisarina.
Minä riittä riuttelen[!],
125 Pelottelen perkeleiltä,

Runtelen rumoa miestä

Rautasilla hampahilla,

Leuoilla teräksisillä.
Äsken eileissä päivänä
130 Olin minä kontion kotona,

Rauta -karhun kartanolla,

Siellä minä kynsin kyitä lypsin,

Käsin käärmehtä pitelin;

Mull' on kynnet kyy-murussa,
135 Käet on käärmehen tamassa,

Jolla minä konnan kopristelen,

Miesten syöjeä sysään.
Mehiläinen, ilman lintu,

Kahto[o] katoksen alta,
140 Alta tuohen tuiottaa.

Mene tuonne, kunne käsken:

Yli taivaan yheksän,

Taivaspuolen kymmenettä,

Pistä siipesi simaan,
145 Sulkasi sulahan maahan,

Tuo'os tuolta voitehia,

2870. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa: tulla.

Riisi. 2870—2872.

491

Kaheksia kahtehia;

Tuo'os mettä nuokassasi,

AH' on siipesi simoa
150 Kipehille voiteheksi.

Vammoille paranteheksi!
Voia nyt yltä, voia päältä,

Voia keskeä keralla,

Keskeä kivuttomaksi,
155 Alt' on aivan terveheksi,

Päält on nuurumattomaksi.

Voia luu lomia myöten,

Jäsenen rakoja myöten,

Voia luut lomattomaksi,
i6o Jäsenet raottomaksi,

Tiek on yöllä terveheksi,

Päivällä imanteheksi,

Jotta saisi sairas maata,

Vuosi3 voihkava levätä.
i6b Jott' ei yötänä potisi,

Päiveänä muurehtisi.

2871 . Kaavi. Krohn n. 10996. —85.
Hyvölä. Henrik Oksman, 80 v.
kotoisin Nilsiästä.

Riisi.

Missä on riisi ristittynä,
Kalman poika kastettuna?
Hiitolan veri-koassa
Sikoja tapettaissa,
5 Koiria hirtettäissä.

Mäne tuonne, kunne käsken
Pimeeseen Pohjolaan,
Tarkkaan Tapiolaan!
Repo rääkyin vetää,
io Vuollen poika voivotellen
Pimeeseen Pohjolaan,
Tarkkaan Tapiolaa n .
Jossa on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahantekijät,
15 Syömästä, kaluamasta,

Puremasta, Inttämästä,

Veri-leuvon liehtomasta,

Hiien rakki, raatamasta,

Ihosta imonfolaisen,
20 Emon tuoman ruumiista.
Voia alta. voia päältä,

Keskee kivuttomaksi,

Alta aivan terveeksi.

Päältä nuuru matto maksi.

2872. Kaavi. Krohn n. 12391. —85.
Niinivaara. Heikki Mustonen.
[Pahan ammuntaa — Kipujen syn-
tyä — Manausta.]

Riisi.

Kolme on poikaa pahalla:

Yksi ruho, toinen rampa,

Kolmas veri-sokee.

Ruho nuolia teköö,
s Rampa jousta kiinnittää,

Ampuu veri-sokee.

Kilhusii kivestä,

Kalhusii kalliosta

Kipuvuoren kukkuralle.
io Kipu tyttö, vuoren neito

Siitti poikoo yheksän.

Tyttölapsen kymmenennen.

Minkä riieksi repäsi,

Minkä pani paiseiksi,
15 Asetti ajoksiksi.

Tyttö oli vielä nimetön,

Siitä synty Syöjätär.
Häpeä sinä, Hiien häsii,

Syömästä, kaluumasta,
20 Veri-leuvon liehtomasta.

Jos et tuotai tottele,

3 reun.: s. k. voisi.

492

Taudit.

Tuonne ma sinun manoon

Pohjan pitkälle perälle
Ulapoille aukeille,
25 Miehen tappotanterille;
Siellä on luutonta lihoo
Syvä miehen syöläänni.

2873. Kaavi. Krohn n. 13128.
—85.

Hirvisaari. Sipi Hakkarainen.

Riisi.

Riisi oli rievän räivän poiki
siiii-sukka. kelta kenkä,
Äkee kylän kävijä,
Teki tyhjästä tyree,
s Joutavasta joarikkoo.
Piian pilkka, naisten nauru.
Häpee hyväin miesten.

2874. Kaavi. Krohn n. 12910.
—85.

Hirvisaari. Matti Juvonen. 18 v.

Riisi.

Hyi v— irvellä ikenin.
K — än karvat sivele(?)
Synty yheksän poikalasta,
Tyttölapsi kymmenes.

2875. F

rci. Massinen n. 17.

-92.

Kuhilasvaara. Tuarii Tuttavainen,

13 v. Kuullut veljeltään Miitrei Tutta-
vaiselta Soanlahdella.

[Riiden sanat — Kipusanoja.]

Riijen sanoi (loitsu).

Riis poika, riukamoinen,
Riukamoinen, ruikamoinen,
tön, ''luulon poika.

2875. x kk:ssa: navertamamahan.

Suutun, piätön. p — iitön!
s Missäs sie tulit tupaan.

Sait sammal huoneesen?

Tulitkos turkin heleman alla.

Vuan sait sarka vuattehissa,

Papin paijan kauluksessa,
io Lukkarin lupattimessa

Ohimoita ottamahan,

Napoa navertamahan1.

M — ttja mutelemahan.

Sivuja sivelemähän?
is Vuan tuone mie siun man< on:

Pohjan lietohon merehen,

Johon puut tyvin putosi

Ja hongat latvon laukeili,

Ihosta imeisraukan.
20 Emon tuoman ruumiista.

Syömästä, kaluumasta .

Puremasta, nielemästä!
Tuone vielä siun manoon:

Kirkon kirjatun tyköhön,
25 Portin mualatun povehen;

Siel on muutkin murha miehet,

Ikuiset pahan tekiit.
Tuone vielä siut manoon:

Rutjan koskeen kuvaan.
30 Vängän väljään veteen,

Purstolle lohen punasen,

Hauvin suuren hartehille;

Siel on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahan tekiit.
35 Siel on luutonta lihaa

Sekä piätöntä kalaa

Syyvä miehen oäläkähisen,

Haukata halun alasen.
Ja riijen tytti. tuonen neito,
40 Tulek tunnilla samalla

Tekemään terveyttä.

Riisi. 2875—2876.

493

Rauhoo rakentamahan
Miun silimin nähtyveni,
Suin sulin puheltu eni.

45 Enkä puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla,
Läiköttelen lämpösellä
Herran hengellä hyvällä.
Kivi on keskellä mäkii,

äo Kolo keskellä kivii.
Johon tuskat tungetaan
Ihosta imeisraukan,
Emon tuoman ruumiista.

2876. Tohmajärvi. Hakulinen n. 7.

—89?

Kemien Mustoin kylä. Pekka Hir-
vonen; kuuli mökkil. Matti Kekäleeltä
Kiihtelysvaaran Uskalin kyl.

[Kipujen synty — Riisi — Voiteitten
haku.]

Riieji1 loitsu I. tarina.

Loviitar oV, vanha vaimo,
Selin tuuleen makas',
Kaiten koarna poh Joseen;
Tek' tuul' tiineeks',
s Ahava kohulliseks'.

Kanto kohtuu kovo o,
Vahan täyttä vaikeeta,
Teki sittä poijan yks'kuisen,
Teki poijan kaks' kuisen,
io Teki poijan kolomekuisen,
Teki poijan neFkuisen,
Teki poijan viis' kuisen,
Teki poijan kuus'kuisen,

Teki poijan seihenkuisen,

15 Teki poijan kaheks'kuisen,
Teki poijan yheks'kuisen,
Yheksännen kuun lopulla,
Kymmenennen alakaissa
Eipä synny synnyttävät,

20 Sikii pahat sikijöt.

Syntyypä sittä synnyttävät,
Sikis' pahat sikijöt
Yhen saunan soapuvillen,
Yhen löylyn ly öpy villen,

25 Yhellen ves'kivellen.
Hak'pa nuolle ristijee,
Kaikki kansa kastajoo;
Eipä soanut ristijee,
Kaikki kansa kastajoo.

30 Ihe risti ristittäväsä,
Ihe kasto kastetta vasa:
Minkä sittä riijeks' repäs',
Minkä roaniks' rapa s',
Minkä loi luuvalo ks'.

(Tähän loppua riijen synty; sittä:)

35 Riis'poikahaan tuo on rieka-

moinen,

Suuton, peätön, p— eitön,

Mikä sinun toi tupaan,

Soatto sanimalhuoneeseii

Ristittyy rikkomaan,
40 Kastettuu koatamaan?2

Tuonnein ma3 sinun manoon

Sorkkiin sotiheposen

Syömästä luuvalolta,

Syömästä suo n ' valolta .*

2876. l »Riis tuloo lapsen mulukkuin, jotka se teköö veinnäköseks', ja napa
mustuu; se syöp' tyrikkääks' ja hartiit läjään», selitti kertoja tautia. — 2 V. 39— 40:n
sijaan pani laulaja' toistamiseen laulaessaan seuraavat: Napoja nahertamaan, Ohi-
moita ottamaan, Syömään syvänkäpyjä. — 3 kk:ssa: Tuonnemma. - 4 V. 43— 44
sijaan taas seuraavat: Ristittyy rikkomasta, Kastettiin koatamasta, Tehtyy teloo-
masta.

494

Taudit.

45 Tuonnein ma3 sinun manoon:
Vaski vanteihen sisään,
Rautaseen ankkuriin,
Rautasen matikan suuhun,
Joka sinun syville viep',

50 Uramoille uitteloo.

(Vanhat ukot loihtoot vielä lisäks':)

Ampujainen. iliman lintu,
Lennä tuonne, kunne käsken:
Pohjan pitkään perään,
Lapinmoahan laukeesen,

55 Tuolta mettä noutamaan,
Simoo tavottamaan!
Tuloo tuhotteloo,
Käyvä' känttyröittelöö,
Sata on sarvee selässä,

eo Miss' on mettä, kussa vettä.
Kussa voi j että hyvee.
Jiesus koitti kielellään,
Maisto mes' mielellään:
Ei oo voiteita hyvii.

65 Suorii solanteitä.

Ampujainen, iliman lintu
j. n. e.
Ei oo voiteita hyvii,
Suorii sulanteita.
Mehiläinen, iliman lintu
j.n. e.

70 Nämä on voiteita hyvii,
Suorii sulanteita.
Pistä siipes simaan,
Sulukas sulaan voihen,
Voija' alta, voija' peältä,

7 5 Kerta keskee sipase,
Keskee kivuttomaks',
Peältä tuntumattomaks',
Jotfei tuskat peällen tunnu,
Pakot painate sisään!

2877. Tohmajärvi. Hakulinen n. 40.
—89(9).

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.
Kuuli eräältä kuoharilta Nurmek-
sesta (»Lapista»).

Riijjel loihtu.

Riis or^riivar^, räiväm^ poika,
Punasukka, keltahattu,
Kyläii^kulta, naisten nauru,
Herja hel(e)moi(n) alane(n).
5 Missees sitä or^riittä ristittynä?
Hiitolav^verikoassa
Sikoja tapettaessa;
01im^mi(n)nää' siellä,
Ylimmäissä lautamiessä.

io Pois minä ma(n)noo(n),
Pois minä tu(h)hoo(n)
Hauvvi(n) suure(n) harteille,
Lohem^purstoom^punase(n);
Siell^ om^muutkim^murhamie-

het,

is I(k)kuiset pahante(k)kiit;
Siell^on hirvet hirtteessä,
Karhut rautakahleissa,
Oksiss^om^metä(n) otukset
Syyvväm^miehen näl(ä)käise(n),

20 Haukatah^halunalase(n)
Il(i)mai\_ristittyy rikkomasta,
Kastettuu köatamasta,
Tehtyy teloomasta.
Kysyttelel^, lausuttele(n):

25 Oötko sie kissariis?
Pois mie ma(n)noo(n),
Pois mie (tu(h)hoo(n)
Kissa 7i^kiljuvar|^kittaa(n).
Kysyttelel^, lausuttele(n):

30 Oletkos sinä koirariis?
Pois mie [ma(n)noo(n)J,
Pois mie [(tu(h)hoo(n)]

Riisi. 2877—2878.

495

Kärpökoira(n)(?) hännä(n) alle.
Kysytt[elel^, lausuttele(n)]:
as Oötko sie tammariis?

Pois mie [ma(n)noo(n)],

Pois mie [tu(h)hoo(n)]

Hässytamma(n) hännä(n) alle.
Kysytt[elel^, lausuttele(n)]:
40 Oötko sie orirriis?

Pois mie [ma(n)noo(n)],

Pois mie [tu(h)hoo(n)]

Orii(n) suureMieri(n) alle

Ihosta imentorauka(n),
45 Karvasta emoTi^ka(t)tee(n)[!J,

Emon tnomar^ruu(m)miista.

Pois mie [ma(n)noo(n)].

Pois mie [tu(h)lioo(n)]

Ohtaluuta ottamasta,
6o Syväntä sytelemästä,

Pernoo perätis^syömästä,

Na(p)poo nävertämästä,

V — uu vitelemästä,

Ky — äj^juurta junimasta,
55 Polo vii poisottamasta,

Seärluuta särkemästä,

Päkeitä pakertamasta,

Varpaita vatustamasta,

Ihosta imentorauka(n),
eo Emon tuomar^ruu(m)miista,

Ristittyy rikkomasta,

Kastettuu köatamasta,

Tehtyy teloo masta.

2878. Tohmaj. Hakulinen n. 9 2.— 91

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen
Kuuli Pekka Vartiaiselta Kaavilta.

[Kipujen synty — Riisi — Manauk
sia.]

2878. 1 Tuul puhu hänet tiineeks. —Moiseen kertaan lukiessa »löyvvar»
8 1. k. 1. »poikovaan». — 4 jotta äkäsemp tu(l)loo.

Pistoksia, ammuksia, riittä ja kaikkia
pahoja vastaan eli pahojen synty.

Lo(v)viitar, vaimo vanha,
Piru pirtim^pohjimaine(n)
Perin tuuleem^makas,
Kalteii^köarna pohjasee(n);

s Tul tuulin1 tiineeks,
Ahavin^kohulliseks.
Kanto kohtuu ko(v)voo,
Vahan täyttä vaikiita,
Kanto kuuta, kol(o)me kuuta,

io Kanto kuuta, kuusi kuuta.
Vielä ympärik yheksä(n);
Teki sittä poikoo yheksän,
Lato kaheksa Masta,
Tyttölapsei^kymmenenne(n)

15 Yhestä mahav^väjestä,
Yhen saunan söapuville',
YheMöylyMy Otaville' ,
Yheii^kukon^kuuluville',
Yhellev^veskivelle' .

20 Ehti sittä ristijee,
Ristijee, kastajoo.
Ei söanut2 ristijee
Eikä söanut kastajoo;
Juhannes, jumaltem^pappi

25 Ei ristitäp^pahoja.
Iher^, rietta, riivasii
Ristijäks, kasta jaks,
Ihep^pa(n)niim^papiks,
IheMöiheMukkariks;

30 Nimitteli poikijaan3,
Nimitteli, ärrytteli4
Alla astuvan hevosen;
Nimitteli poikovaan
Alla juoksevaj^ jalaksen;

35 Nimitteli poikovaan

496

Taudit.

Sel(e)vällä meren selällä;
Nimitteli poikovaan
Alla juoksevav^venose(n);
Nimitteli poikovaan

40 Alla kivej,Jauhettava(n);
Nimitteli poikovaan
Alla m 'iilan seulottava (n);
Nimitteli poikovaan
Alla viijj ev^ villa vaipa(n),

45 Alla uutimen utula(n)5.
Sai viimevwvihasein_,pojan
Pojastaan nuorimmasta:
Tuom^pisti pistoksiks,
Pisti piilii pi(j)joon;

su Minkä loi luuvaloko.
Minkä roaniks rapa s,
Minkä riijjeks repäs.
Minkä hammastautiloiks,
Minkä vahtatauvviks6,

55 Minkä ampujaks asetti.
Ampuu pefso(k)kii,
Tuntematon tuikkiloip,
Ei tunnen^nuolijaan,
Taukoo v_ vasa mi(j )j aan7;

«o Jännitti jukasej^jousen8
Alla kantasav^vasemmen,
Ampu nuolen yksikannan
Peäsäp^peälle taivosee(n);
Tahto tavonen haleta'

«5 ll(i)ma ri^köaret katkeilla1
Pirum^piiliin eissä,
Noijjan nuoliin nysissä9.

Ampu nuole i|^kaksikanna(n)
Kohtiv^vuorta korkiita,

■.m

9 5

Vaster_i;i utasta mä(k)kii;
Piili kilpoisak10^kivestä.
Kalpa siisaku_kalli josta
I(h)hoon imentoraukan,
Karvaan emo i]_Ka(p)peen,
Emi »n tuomar^ruu(m)miisen.

Ampu nuolei]^kol(o)mikannan.
Ammut^tuonnen^nuoliis
Hiijjeh^ hiiliin se(k)kaa;m.
Pa holaisem^pa^jaan,
Ei i(h)hoon imentoraukan.
Karvaan emon Ka(p)peen|!|.

Riis riivä, räiväm^poik;i.
Sinisukka, keltahattu.
Kuka toi sinun tu(p)paa(n),
Sa a 1 1 o sa mmalhuoneese?
Aira aittaam^mä(n)nii,
Peältä purnum^puhkasii,
Hä(p)pee13 hy(v)väim^miesten.
Missä riisiks rikotit14,
Panetit pahöllet^töille"?

Miss^or^riis ristittynä,
Kalevam^poika kastettuna?
Tuoll^or^riis ristittynä.
Kalevam^poika kastettuna:
Hiitolav^verköassa,
Sikoja tapettaissa;
01im^nii(n)näätwtuolla :
Ylimmäissä lautamiessä.

Kuka sun nosti iholle' imen-
toraukan,
Karvelle' emoi|wKappeen,
Emon tuomar^ruu(m)miise(n)
Ohtaluuta ottamaa(n),

5 se nyt vöan oi heillä semmonem, pu(h)heem painin uutimetj^kansak. —
6 t. k. ]. »vahtatautiloiks». — 7 ampuu nuolesaj^ja luotisak niij jottei välitäk yhtääk.
— ** lialla oi semmonej jous, jota ei ollut kellääm muulla, sillä pahalla miehellä. —
9 hällä kun oi kipuja, nin niitä nysäks sano, kipuja, se ampuja. — 10 t. k. 1. »kil(i)pa-
siin». — u k. k. 1. »kal(a)pasiin». — 12 t. k. 1. »paholaisiin». — 13 1. k. 1. »hä(p)pii. —
14 ^rikotit ihtes.»

Riisi. 2878—2879.

49^

Na(p)poo naperta(m)maa(n),
Sivuja sivele(m)mää(n),

105 Sel(e)kävuolta15 vuolemaa (n),
M — uja mutele(m)maa(n),
Juurta16 k — väj^jursimaan,
Pol(o)vii polttamaan,
Seärii särkemään?

no Ei täss^oos^sinun si(j)joo
Si j an kaat^tarpe elia ,
Asumaskaah^himolla;
Käsin tästä käsketää(n),
Nenin tästä neuvvotaa(n).

115 Tuonnem^ma sinum^ma(n)-

noo(n),
Tuonnem^ma sinun tu(h)hoo(n)
Syömästä, ka(l)luumasta,
Repimästä, röastamasta
I(h)hoo i(m)meisrauka(n),

120 Karvoo [emon,^Ka(p)peen],
Emon [tuoman] ruu(m)mista;
Tuonnem^ma [sinumwma(n)-

noo(n)],
Tuonnem^ma [sinun tu(h)hoo(n)]:
Nurmeen nimettö(m)mää(n),

125 Moaham^mättäättö(m)mää(n)!
Kysyttelel^, lausuttele(n):
Oötko jäniksej^jäpätysmailta,
Var^revor^räylätystilalta17,
Karhur^roarikammarista?

130 Mänej^jäniksej^jäpätysmaille',
Revor_räylätystilalle',
Karhur^röarikammarii(n)
Ihosta [i(m)meisrauka(n)] ,
Karvasta [emoT)^Ka(p)peen],

135 Syömästä, ka(l)luumasta,

Puremasta, paistamasta!

Tuonnem^ma [sinum^ma(n)-
noo(n)J:
Nurmeen nimettö(m)mää(n),
Yheksäii^kirkkoo peälle',
140 Jottet ptäsep^päivinäs,
Sel(e)viis^sinä ikänäs,
Kunnep^peäsem^peästäjäks,
Sel(e)viin selittäjäks.

Tuonnem^ma [sinum^ma(n)-
noo(n)].
145 Tuonnem^ma [sinun tu(h)hoo(n)]:
Hauvvin suuren harteille',
Purstool_lohem^pu(n)naise(n),
Joka siun syvillev^viep',
Ulavillen18 uitteloo(p).
150 Tuonnem^ma [sinum ma(n)-

noo(n)],
Tuonnem^ma [sinun tu(h)hoo(n)] :
Rutjar)^19 koskeen,^ko(v)vaan,
Syömästä, ka(l)luumasta,
Puremasta, paistamasta!

2879. Tohmaj. Hakulinen n. 98. —91.

Onkamo. Anna Stiina Leininen,
56 v.

Riijjen loihtu.

Riijjem^poika, riitolaine(n),
Sinisil(i)mä, keltahattu,
[Sinisil(i)mäl1. kultakul(u)ma ,
Kuka siui]^käski tu(p)paa(n)

tulla'
5 Syömääm^, puremaa (n),
Reijjej^ juurta jurnimaa(n),
Na(p)poo naperta(m)maa(n)?

15 onhaa(n) suonet teällä selässä ja jänteet, nin niitä al(a)kaa kivisteej^ ja

vuolta'. 16 kk:ssa: Luuta. — 17 t. k. 1. »räylätystilasta». — lj aukiillem^ merelle".

— - 19 ei tiennyt selittää.

2879. x kk:ssa on tässä säkeessä vain: Kultakul(u)ma.
32

498

Taudit.

2880. Tohmajärvi. Lonkainen n. 80.

—01.

Haso. A. M. Eerikäinen.
[Riiden syntyä — Niukahduksen
sanoja — Manauksia.]

Riijen synty ja manuu.

Portto pohjolan[!], sokia,

Tuonen tyttö, umpi silmä

Teki tielle vuotehensa,

Pahnansa pahalle maalle:
5 Joen kolmen ju[o]kseville,

Vein kolmen jakaimelle;

Päivä paahto pallijoita1,

Kupehia2 kuumoitteli,

Jott oli hiiltyä hi j estä.
io Pakahtua paahteheesta.
Nousi tuuli tunturilta.

Ijästä iso vihuri,

Tuuli tuhman raskahaksi,

Kostutti kohulliseksi
15 Joen juoksevan sivulla.

Kolmihaaran korvaksella.
Poiki kolme poikaistansa .

Lato lapsensa vihaiset

Hman vyötä, vaattehetta.
20 Riko rihman kiertimettä.
Ihe risti, ihe3 kasto,.

Ihe siunasi sikiöt:

Risti riijen, risti ruusun,

Raanin puotti polveltaan.
25 Poika pohjahan purahti.

Joutu joen pyörteheesen.

Emo luuli luiskahuksen,

Sokia solahtanehen

Pojan polviisa välistä
30 Elomaalle entiselle.

Riijen riuhtasi etemmä,
Ruusun runtasi perästä.

Kopeloipi kohtuansa
Sekä haaransa harasi,

35 Van ei kuullut kulkenutta,
Pois saanutta satuta.
Mihin kättä käännällytti,
Siihen sirkkoja sikisi,
Mihin jalkoosa jakasi,

40 Siihen synty syöpäläistä,
Missä reittään rehisti,
Siihen retuja rehahti,
Mihin kynttään kyhenti,
Siihen luiskahti lutikka.

45 Pisti sormen pikkuruisen,
Pisti pihjalan rakoon;
Siinä niukahti nivelet
Sormesta nimettömästä,
Vasemesta valta suonet.

50 Sai hurja huutamaan,
Heittiö heläjämään:
»Hämähäkki, heimoseni,
Riski rihman ketreejä,
Ketree rihma kelvollinen,

55 Sormelle sije sopiva,
Tahi juokse joutuisasti,
Vikevästi viilettele
Tuon sinisen sillan päähän
Punaiselle porraspuulle,

eo Johon heittääty hevoinen,
Sälkö rikko sääriluunsa!
Siell on rihmat riittävämmät,
Sormelle somat sitehet.»
Hämähäkki, hiijen huora,

65 Jeessuksen kerän varasti
Tuon sinisen sillan päästä.

2880. » pallijoitjtja : p. — 2 Säkeissä 8, 9, 14—16, 26, 29, 36, 40, 44, 74,107,
169, 114, 118, 122, 128, 132, 134, 141—143, 146, 149, 151, 156 ja 157 on pieni alkukirjain.
— 3 kk:ssa iso alkukirjain.

Riisi. 2880.

499

Punaiselta portahalta4,

Pijan ju[o]ksi pitkän matkan5,

Valeen välin samoisi,
70 Toi rihmat riittävämmät,

Sormelle somat sitehet.

Sormi sattui samassa

Ehommaksi ennistään,

Paremmaksi muinoistaan.
75 Riis riiva, räivän poika,

Sini sukka, kelta hattu,

Alta aittaan mänii,

Päältä purnun puhkasii,

Lihan syöjä, luun purii,
80 Veren uuvelta vetäjä,

Kuka käski, ken kehoitti

Käyvä ihmisen ihoon,

Emon tuoman ruummiisen?

Isosiko van emosi
85 Vanko valta vanhempasi

Vanko muu sukusi suuri?
Van outko pantu3 palkan eistä,

Rakettu rahan nenästä?

Van outko puista puuttununna,
90 Herennynnä heinikosta,

Ruvennunna ruoho kosta,

Saanut suolta, sammalista,

Herasista hettehistä,

Läikkyvistä lähtehistä,
95 Meren mustista muvista,

Tuhannen sylen syviltä?

Van out tuiman tuulen tuoma,

Vilun ilman viehättämä?
Van out maasta, mättähistä,
ioo Kiven päältä peittävistä,

Metsän hiijen hinkalosta,

Honkasista huonehista,

Petäjäisistä pesistä,

Kuusista kuhisevista?
105 Mäne kuusissa kuhisten,

Mäne honkissa hohisten,

Petäjissä peppuroijen,

Mäne tuulen tuppurissa,

Vilun ilma vihkurissa!
no Ei tässä siun sijasi

Sijankaan tarpeella,

Tarpeenkaan enolla.

Muuvane majasi muuta,

Etemmä elo sijasi,
U5 Hman puussa istumata,

Lepissä lepeämätä!
Mäne tuone, kunne käsken,

Kunne kehnuu kehoitan:

Turjan koskeen kovaan,
120 Lapin laajaan mereen!

Siell on muutkin murhamiehet,

Ikuiset pahan tekiit;

Siell on luutointa lihoo,

Siell on päätointa kaloo
125 Syyvä miehen nälkäisen,

Haukata halun alaisen;

Sillä laihatkin lihovat,

Lihaviksi luutkin saavat;

Siellä on jalat jalommat,
1 30 Sy omattomat pohkiit;

Siell ei6 syyvven syömät puutu,

Juuvven juomiset vähene;

Siell on tupa tuttavii,

Sivu seinä soittajii,
135 Perä penkki tietäjii,

Kolpitsa kanovolia,

Jakku miehiä jaloja.

Ei siellä isees ikävä,

4 r. Siitä varkauvesta on Hämähäkki joutuna kerä persiisen ijiksi päiviksi.
Siitä lähtien on suurin taikavoima vasemen käten nimettömässä sormessa. — 5 Säkeet
68—74 ovat ristien välissä ja niitä seuraa: Katso Niukauslanka. - 6 kk:ssa: Siellei.

500

Taudit.

Murhe muuta perhettäsi.

ilo Van jos kyitii kysynet,
Anonet ajohevoista,
Kyllä siulle kyijin annan,
Annan mie ajo hevoisen,
Vuoresta valitun varsan.

us Hiijess on hyvä hevoinen,
Puna tukka tunturissa,
Kaikki on rautaiset kapiot,
Teräksiset temmottimet,
Ne jaksaa mäkehen3 männä,

iso Nousta notkon penkerelle
Hyvällä hypittäjällä,
Ajajalla ankaralla,
Tahi vinhassa vihaisen ilman,
Rajun ilman rahtaassa.

155 Ou sife]llä, pahan pakana.
Kunne lattiit lahoi,
Seinä hirret sienettyy!

2881 . Kiihtelysv. Krohn n. 5210. —84.
Mp. Impilahden Uskalissa Ierik Tik-
kaselta, joka oli kotoisin Kiihtelys-
vaaralta.

Riisi poika, riita poika,
Paha poika, p— a poika,
Miksis tulit tälle maalle.
Sorkissa soti hevosten,
5 Varpaissa vainolaisten,
Napojen navertelii,
M — uin muhertelii,
Keuhkoin kivertelii.

2882 . Kiihtelysvaara. Hytkönen, A . n.
727. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Riien loihtu.

Isätön, emätön poika,

Suuton, piätön, p — eetön,
Mistä tulit tuppaa,
Sait sammal huoneesee
5 Syömää syvän käpyjä,
Ohimoita ottamaa,
Napoja napertammaa,
Sivuja sipertämmää?
Mistä sait hiitee hevosen.
io Vuoree valitun varsan?

2883. Ilomantsi. Lönnrot Q, n. 345.

—28.

Riien sanat.

Riisi poika, riukamoinen,

rietta reijen juureinen,

huikku helmoin alainen.

häpeen[!] hyväin miesten,
5 verikaation vetämä,

ruma. housun huiskuttama,

mistäs sie tulit tupaan,

sait sammal huoneseen,

syömään, kaluamahan,
io puremaan, jäytämään,

syömään verivalolle,

luuvalolle luhtomaan?

Siirry kuin sininen Joutsi1,

puroate punakeränä,
15 viere kuin veran nukelma,

viere verka pöksylöihin,

kauppiaisten kaatioihin!
Kunne ma sinun manoan?

Tuonne ma sinun manoan:
20 kirkon2 kirjavan3 tykö,

portin maalatun poveen etc,

jost' et kuulu kuuna pänä etc.

iholle imehno raukan etc.

imin tuoman ruumisehen,

2883. x jou|hi| : joutsi. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kirja]tun| : kirjaean.

Riisi. 2883—2885.

501

25 syömään, kalufa]maan etc.
Ja4 jos et siitä totelle,

tuonnema2 sinun manoan:

Lapin laahti tanterelle;

siell' on uutta, siell' on kystä
30 syyä miehen nälkäisen,

haukata halun alaisen.
Vain en pannekan[!] pahoin

enkä aivan ilkeisiin;
35 tuoneina2 sinun manoan:

kynän jouhtenen nenähän,

aina allin kielen alle.

Ja4 joss' et siitään totelle,

tuonnema2 sinun manoan:
40 Rutjan koskeen rumaan,

palavaan pyörteheseen5,

johon puut tyvin putovat,

heinät latvoin lankiavat.
Tuonnema [!] sinun manoan:
45 ikuiseen helvettiin etc.

2884. Ilomantsi. Eur. G, n. 270. —46.

Riien sanat.

Tummenet ko, lemmon tuoma,
Herennetko, l[emmonl herja,
Syömästä, manalan koira,
Rakki hiien. raastamasta].
5 Syömästä verivaloja,
Veriluita lohkomasta!

Oli mulla musta koira.
Rakki rauan k[arvallinenl,
Jonka linnassfa] lihotin.
io Kasvattelin kaupungissa
50 keseä,
9 ylen ikeä

Syömäh tätä kipua.

Oietko syämmen syöjä
is Tahi keuhkon kierteliä

Tahi maxojen maruja,

M — ujen mutelia.

Sivujen siirteliä,

Kulmien kolottaja,
20 Hammasten haj ttelia.

Leukojen levitteli iä]?

2885. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 94.
—46.

[Kipujen synty — Riisi — Manauk-
sia.]

Ammuksien ja Pistoksien sanat.

Lyhyt tyttö, Tuonen neiti

survo rauan suurmohia,

terskutti teräs neniä

pajassa ovettomassa,
5 ilman ikkunattomassa;

tomun nosti taivahasen.
Lohiatar, vaimo vankka ■

söipä rau'anx suurmohia,

appoi rauaista ra j että;
io tuosta tyytyi, tuosta täytyi.

tuosta paksuksi panihen,

lihavaksi liittelihen.
Kantoi2 kohtua kovoa,

vatsan täyttä vaikeata,
15 kantoi kohun kolmikuisen.

kolmikuisen, kuusikuisen,

ympäri yheksän kuuta;

yheksännen Imun lopulla.

kymmenennen kuun alulla
>o kannettu on ka'on kipuja.

* kk ssa pieni alkukirjain. - 5 Säk. 41 jälkeen : |jost' et kuulu kuuna pänä etc,
2885. » rau|hjan : rau'an. -2 Säkeissä 13, 22, 27, 32, 37, 41, 66, 72, 75, 80, 84,
91 on pieni alkukirjain.

502

Taudit.

immin tulta tuikattuna.

Synnytteli poikiansa
alla juoksevan jalaksen,
alla kiven jauhettavan;

25 vaan3 ei synny syntymiset,
sikiä ei pahat sikiöt.

Synnytteli poikiansa
heiluvilla hettehillä,
läikkyvillä lähtehillä;

30 vaan ei synny syntymiset,
sikiä etc: —

Synnytteli poikiansa
korvalla tulisen kosken,
alla äprähän yheksän,

35 veen vanka[n] vääntehessä;
vaan ei synny etc: —
Synnytteli poikiansa
tuolla helvetin tulessa,
pahan vallan valkehessa;

40 vaan ei etc: —

Synnytteli poikiansa
rautasessa tynnörissä,
miekalla tuliterällä,
vaskivannehten sisässä;

45 siellä syntyi syntymiset,
sikisi pahat sikiöt:
syntyi poikoa yheksän
yhestä vatsan väestä,
yhen löylyn lyöpyillä,

50 yhen saunan saapuilla.

Johannes, jumalten pappi,
tule noita ristimähän,
ristimään, nimiämähän!
Lohiatar, vaimo vankka

55 itse risti ja nimesi;
nimitteli poikiansa,
ärrytteli poikiansa:
kunka laittoi luun valoksi.

eo

6 5

75

kunka ruohutti ruviksi,
kunk' on ähkyksi asetti,
kunka hammasten ma'oksi,
kunk' on pisti pistokseksi,
kunk' on ajo ammuksiksi;
oli pahnan pohjimmainen,
tuonp' on riieksi ravasi.

Voi sinua, riisi rietta.
riisi rietta, hiisi hylky,
piian pilkka, naisten nauru,
häpiä hyväinki miesten,
rietta reien kaivelija,
navan juuren naivertaja!
Voi sinua, riisi rietta,
mikä sun toi tupahan,
saattoi sammalhuonehesen?

Himmene nyt, Hiien koira,
raukia, Manalan3 rakki,
syömästä, kaluamasta,
luhtomasta luun valolta,
ihosta imento raukan!
Tuonne ma sinua manaan:
kirkon kirjavan, sivulle,
tervaporstuan povehen,
satalauan lappiohon.

Jos sin' et sitä totelle,
tuonne ma sinun manaan:
hauin suuren hartioihin,
purstohon lohen punasen,
veen koiran koukkuluihin;
tuo sinun syville viepi,
uramoille uittelevi.

Jos sin' et sitä totelle,
tuonne ma sinun manaan:
Pohjan pitkähän merehen,
Lapin maahan lankiahan;
sieir on muutki murhamiehet,
ikuiset pahantekijät,

3 ei : *vaan* ei.

kk:ssa pieni alkukirjain.

Riisi. 2885—2886.

503

sieir on luuta luutunutta,
säärivartta vaipunutta
syöä miehen nälkäisen,
100 haukata halunalaisen.

2886. Ilomantsi. Ahlqvist J5, n. 194.
—46.
[Kipujen synty — Riisi.]

Riien sanat:

Louhetar, vaimo vankka

survo rauan suurimoita,

terskutti teräsneniä,

söi rauan suurimoita,
5 appo rauasta raetta.

Tuosta1 tyytyi, tuosta täytyi.

tuosta paksuksi panihen,

lihavaksi liittelihen;

kanto kohtua kovoa,
io vatsan täyen vaikeata,

katsoi kohun kolmen kuisen,

kolme kuuta, neljä kuuta.

neljä kuuta, viisi kuuta,

viisi kuuta, kuusi kuuta,
15 seitsemen, kaheksan kuuta;

yheksännen kuun lopussa,

kymmenennen alkaessa,

annettihin ka von kipua.

Synnytteli poikoansa,

20 alla juoksevan jalaksen,

alla kiven jauhettavan;

eipä tuosta synnyt synny,

ei sikiä pahan sikiöt.
Synnytteli poikoansa
25 rannalla vesikivellä,

umpi lammen lumpehella;

eipä tuossa s[ynnyt] s[ynny].

e[i] s[ikiä] p[ahan] s[ikiöt].

2886. * Säkeissä 6, 19, 24, 29, 34, 59, 64, 83 on pieni alkukirjain
Luonnotar : *Luovus* L. — 3 ka|v|a|rnUa

Synnytteli poikoansa
30 rautasella kalliolla,

vuorella teräksisellä;

eipä tuosta synnyt synny,

ei si[kiä] p[ahan] s[ikiötj.
Synnytteli poikoansa
35 rautasessa tynnörissä,

vaski vannetten sisässä,

kahen kallion välissä;

äsken synty syntymiset,

sikisi pahan sikiöt:
40 sai poikoa yheksän

yhen saunan saatavilla,

yhen löylyn lyötävillä.
Juhannes, Jumalan pappi

tuli noita ristimähän.
45 Luovus, Luonnotar2 pakana

itse risti poikiansa.

sekä risti jotta kastoi:

nimitteli poikiansa,

nimetteli[!], äijitteli:
50 kunka pisti pistokseksi,

kunka ähkyksi asetti,

kunka ruohutti ruveksi,

kunka painoi paiseheksi,

kunka hammasten kivuksi;
55 yksi on pahnan pohjimmainen,

sen riieksi rakenti

navan juurta näärtämähän,

selkäluuta voitamahan.

Oi sinua, riisi rietta,

eo riisi rietta, hiisi hylky,

hiisi helmojen alanen,

piian pilkka, naisten nauru,

koatiallinen(V) katala3!

Mistä, paha, panitse,
65 kusta, lempi», leikkasitse,

2 |luovus|
ka«a/a.

504

Taudit.

kuka sinun toi tupahan,
saattoi sammalhuonehesen.
pienoseni pielluksihin4,
vakahaisen vaattehisen?

70 Juones, Jumalan poika,
sepä heiniä keräsi,
ruhto ruokoa tuhannen,
kesät keitti voitehia
pajassa ovettomassa,

75 ilman ikkunattomassa,
kiven kirjavan sivuilla;
kivi oil ympäri kuutta syltä
sekä seitsentä leveä,
josta noiat vettä juopi,

so Lappalaiset laikkoavi;
jopa join minä polonen
ennen noian nousemista!
Tuolla voian voipunutta,
pahon tullutta parannan,

85 keskeä kivuttomaksi,
päältä nu[urumattomaksi],
a[lta a [ivan] t[erveheksi],
jottfa saisi] etc:

2887. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 330.
—46.

Ri ien sanat:

Riisi on poika riekamoinen,
verikaattehen1 vetäjä,
hurmehurstin huiskutta ja.
Riisi oot rietta. hiisi, hylky,
s piian pilkka, naisten nauru,
häpiä hyvän urohon,
rietta reien juurellinen,
kaatiallinen kavala.

Mistäpäs2 tulit tupahan,
io sait on sammalhuonehesen,
pienosien pieluksihin,
hukkuseni hurstin alle,
vakahaisen alle vaipan,
syömähän, kaluamahan,
is m— kuja musertamahan,
navan juurta näätämähän,
sivusuonta sortamahan,
pernoa pulia stamahan?
Häpiä, hävytön koira.
20 ristittyä rikkomasta,
kastettua kaatamasta,
tehtyä teloamasta!
Tunne huuti, hiien hurtta,
mene, hiisi, helvettihin etc.

(niinkuin eellä).

2888. Ilomantsi. Laitinen, H. n. 30.
—65.

Sanat riisitautia (=Ra[c]hitis) vastaan.

Riisi poika, riikamoinen,
Riikamoinen, raikamoinen,
Kukka kuusen juuremoinen,
Kaatio kavala helma,
s Huikka helma huijalainen;
Riisi poika, riikamoinen,
Pii j an1 pilkka, naisten nakro,
Häpee hyväin miesten,
Reisi vermoi2 repiä,
io Hankoi hajottaja,
Mikä sinun toi tupaan,
Saatto sammal huoneese
Ohimoita ottamaa.
Rinta päitä riipomaa?

4 pieluksihin : pieluksihin.

2887. 1 verikaatehen : verikaattehen; selitetty:
on pieni alkukirjain.

2888. * pii|k|a|i|n : pii/an. — 2 r. verniojen.

housut. — 2 Säkeissä 9, 19, 23

Riisi. 2888—2891.

505

15 Häpee, hävitö rietta,

Haihu, haltiaton,

Eksy, emätön,

Ristittyä rikkomasta.

Kastettu [u] kaatamasta,
20 Tehtyy teloomasta!

Kust on suonet sortununna,

Siihen suonet solmiile,

Kust on liikkuna lihoo,

Siihen liittele lihoo!
25 Neitsy Muarii3 emo n en,

Paina nyt paksu peukalo,

Liitä sormees lihanen

Haa voi halenneisi,

Reikii revenneisi!
30 Ompelek utusi f n]4 neulo.

Tina neulo tikkaile,

Nahka neulo nappaile

Haavoja halenneita,

Reikiä revenneitä!
35 Vää päälle lemmen lehti,

Kulta lumme luikauta

Haavoille halenneille,

Reijille revenneille,

Jottei märi[!] muaha mene
40 Eikä visvoille virusi,

Lakka pääksi ei lankeisi

Minun silmi nähtyäni,

Käsin päällä käytyäni j. n. e.

2889. Ilomantsi. Krohn n. 8205. —84.
Kovero. Eerika Repo, kotoisin Sot-
kamosta; kuullut ukoltaan Göran
Koohvalta.

Riisi.

Otan kokolta koprat,
Toiset koprat kontiolta,
Havu kaita haarottimet,

Linnulta lihan pitimet,
5 Jolla konnan kopristelen,
Liikuttelen lihan syöjän.
Vasta eilissäi päivänä
Satuloin sata matoo,
Tapon kyytä kymmenkunnan,
io Kait on käärmeen talissa,
Kynnet on kyyn veressä,
Jolla konnan kopristelen,
Liikuttelen lihan syöjän.

2890. Ilomantsi. Salminen, V. n.
2857. —13.

Melaselkä. Iro eli Irina Ahponen.

Ku laps «ynty, otettiin tsäpsä, ettei
griis vaivaa. Lakkia kuljetettiin aina
loitsua myöten pitkin lapsen ruumista
ja saneltiin loitsu suun ollessa aivan
kiinni lakissa.

Ensin pään päälle:

Syön syöjät, puren purijat
Omastani lapsestani!
Kriien ukko, kriien akka,
Kriien entinen emäntä,
5 Ei oo konnan (päätä) koskemista

(päätä),
Riisipojan riipimistä.

Ryntähäi peäl ja luettii sama. —
Samaten navan, m— uloin peäle.

2891. Ilomantsi. Krohn n. 8577.
—84.

Kivilahti, Kauvonniemi. Heikki
Romppainen, 68 v.
[Riiden manaus.]

Riisi riiva räävän poika,
Sinisukka, kelta hattu,
Puna-kukkanen kuningas,
Mänes tuota tuonnemmaksi,

3 kk:ssa pieni alkukirjain. - * kk:ssa: Ompele kutusi.

506

Taudit.

5 Ehtiä etemmäksi.

Pimeään Pohjolaan,

Tarkkaan Tapiolaan;

Siellä on luuta luutunutta,

Pää kann kaatunutta,
10 Sorkkoo soristunutta,

Purra miehen nälkäisen,

Haukata halun alasen.

Ei ole sinun tähän tekoon,

Ihohon imestön raukan,
is Heimoon emon kapeen,

Emon tuoman ruumiiseen.

2892. Ilomantsi. Eur. G, n. 668. —45.
Megri järvi.

[Kipujen synty — Riisi — Manauk-
sia.]

Manaussanal.

Lokahatar, vaimo vankka,
Luonnotar, lihava vaimo
Perin tuulehen makasi,
Longamaksin l[uotehesen],
5 Kaltoin kaarta pohjosehen
Aholla vesattomalla,
Maalla mättähättömällä.
Tuulipa v — hun puhuvi
Ahava alarakohon;

io Teki tuuli tiineheksi.
Ahava kohulliseksi.

Kanto koh[tua] k[ovoa],
Vats[an täyttä vaikiata],
Kohun kanto kolmikuisen,

is Kolmikuisen. kuusikfuisen],
Kuusik[uisen], seitsenkuisen],
Seitsemän, kaheksan kuisen;
Yheksännen kuun lopulla.
Kymmenennen alkaessa

20 Jo tuska tuli pahalle,
Annett on kavon kipuja.

Synnytteli poikiansa
Juoksevan jalaksen alla,
Kiven alla jauhettavan;

25 Eipä tuossa synnyt synny,
Sikiä pahat sikiät.

Annett' on kavon kipuja;
Synnytteli poi[kiansa]
Rannalla vesikivellä,

30 Umpilammin lumpehella;
Eipä t[uossa synnyt synny]
Sikifä pahat sikiät].

Ann [ett on kavon kipuja];
Synn[ytteli poikiansa]
Rautasella riehtilällä;
Eipä vielä synnyt s[ynny],

35 Sik[iä pahat sikiät].

An[nett on kavon kipuja];
Sy[nnytteli poikiansa]
Rautasessa tynnyrissä,
Vaskivannetten sisässä.

40 Jopa tuossa synnyt s[ynty],
Sikisi pahat sik[iät]:
Synty poikoa yheksän
Yhtenä kesässä yönä
Yhen saunan saapuvilla,

45 Yh[en] löylyn lyötävillä,
Yhtenen vatsan väkehen.

Johannes, jumalten pappi
Ristiäksehen käkesi.
Itse tuo paha pakana

50 Itse risti poikiahan,
Sekä risti jotta kasto,
Nimitteli lapsiansa,
Nim[itteli], äijitteli:
Kunka pisti pistoksiksi,

55 Minkä ähkyksi asetti,
Kunka laati luuvaloksi,
Mfinkä] hammasten kivuksi,
K[unka] paino paisumiksi,

Riisi. 2892.

507

M[inkä] ruohutti ruveksi,

60 K[unka] raaniksi rakenti;
Yks' oli pahnan pohjimmainen,
Senpä riieksi repäsi
Navan juurta vääntämähän,
Sivusuonta sortamahan,

es M — uja mutsertamahan,

Pernoa pul^astamahan.1

Voi sinua, riisi rietta,

Riisi rietta, riisi hylky,

Piian pilkka, naisten nauru,

70 Häpiä hyvän urohon,
Rietta reien juurehinen,
Kaatiaim[i]nen2 kavala,
Mistäs sa tulit tupahan,
Sait on sam[maihuonehesen].

7 5 Pienosihin pieluksihin,
Hukkuseni hurstin alle,
Vakahaisen vaipan alle,
V[akahaisen] vaattehisin?
Luo'os, luonnoton pakana,

so Pienoseni pieluksista,
Hukkfuseni hurstin] alta,
V[akahaisen vaipan alta],
V[akahaisen vaattehista]!
Luo'os pois, paha pakana,

ss Syömästä, kaluamasta,
Rakki lemmon, raastamasta!
Tunne huuti, hiien hurtta,
Häpiä, hävytön koira,
Raukia, manalan rakki,

90 Syömästä, kaluajmasta],
Rak[ki lemmon, raastamasta]
Ihoa imento raukan,
Karvoa kavon tekemän,
Imin tuoman ruu[mista]!

95 Vainkos kyytiä kysynet
Ja anot ajohevosta?
Ota kyyti kynsistäsi,
Aitasi ajohevonen,
Nouse siipesi nojahan,

ioo Lepehillä lentämähän!
Täältä käsin3 käsketähän,
Täältä nenin4 neuvotahan.

Vainkos5 vielä kyytiä kysyt
Ja anot [ajohevosta],

105 Kylläpä sulle kyy'in neuvon
Ja annan ajohevosen:
Ota hiiestä hevonen,
Varsa vuoresta valitse,
Konkari kovilta6 mailta,

no Tuvan päällä suitsettava,
Aialla satuloitava,
Jonk1 ei kynnet kilpistele
Ilmankana iljenellä,
Kalmankana kalliolla .

us Tuonnepa sinun manoan:
Maille ristimättömille,
Paikoille papittomille.
Tuonnepa sinun manoan
Niitylle nimettömälle,

120 Nimen tietäjmättömälle].
Voi sinä, paha pakana,
Tuonnepa sinun manoan:
Kirkon kirjavan sivulle,
Tervaporstuvan povelle,

125 Satalauan lappehille;

Sieir on muutkin murhamiehet.
Ikuset pahantekiät.

Voi sinä, paha pakana,
Tuonnepa [sinun manoan]:

130 Rutjan koskehen kovahan,

2892. » puh|k|astamahan : puh'astamahan. — 2 r. eril. kynällä: ? [kaatiai]mi-
nen. —3 Käsin täältä : T. k.; järj. numeroilla muutettu. — 4 Nenin täältä : T. n.; jarj.
numeroilla muutettu. — 5 Vain : Vain/cos. — 6 kov|a|lta : kovilta.

508

Taudit.

Kalan uivan kainalohon,
Suuhun rautasen matikan;
Tuo sinun syvälle viepi,
Urakoilla7 uittelevi,
135 Vahtavi valaskaloilla;
Tuolt' et pääse päivinäsi,
Selviä sinä ik[änä].

2893. Ilomantsi. Krohn n. 6800.
—84.

Lutikkavaara. Matti Pesonen, 80 v.
[Riisi — Manauksia.]

Riisi poika riukamoinen,
Riukamoinen, /-oikamoinen,
Riitta reien juureinen,
Ruikku helmoin alainen,
5 Häppee hyväin miesten,
Veri-kaation vetämä,
Rumahousun huiskuttama ,
Mistä sinä tulit tupaan,
Sait sammal-huoneeseen,

io Puremaan jäytämään,
Syömään kaluomaan,
Syömään veri- valolle,
Luu-valolle luhtomaan?
Siirry kuin sininen nuoli,

15 Purate puna-keränä,
Vieri kun veran nukelma,
Vieri verka pöksylöihin,
Kauppiasten kaatioihin!
Vain en panekkaan pahoin,

20 Enkä aivan ilkeihin.
Tuonnepa sinun manoon:
Kynän jouhtenen nenään,
Aina allin kielen alle.
Jos et sitäi totelle,

25 Tuonnepa sinun manoon

Pohjan pitkään perään,
Lapin maahan laukiaseen,
Siellä on sinun sisariasi,
Siellä on viisi veljeäsi,

30 Kuusi kummisi tytärtä,
Seitsemän setäsi lasta,
Siellä on hyvä ollaksesi,
Lempi liikahellaksesi,
Siellä on luutointa lihoo,

35 Siellä on päätointa kaloo,
Syvä miehen nälkäisen,
Haukata halunalaisen.

Mäne sinne, kunne käsken.
Mäne tuulen tuhkurissa,

40 Vilun ilman viehkurissa,
Mäne hongissa kohisten,
Pelmuten petäjikössä,
Pohjan pitkään perään,
Lapin maahan laukiaseen.

45 Siell' on uutta, siell' on kystä,
Syvä- miehen [nälkäisen,
Haukata halun alaisen],
Hman ihmisen ihota/i-,
Kasvavan kainaloitak.

2894. Ilomantsi. Relander, O. n. 84.
—88.

Hattupää. Moarii, Jyrki Burus-
kaisen leski; oppinut Arhippa Burus-
kaiselta.

Riien sanat.

Yheksäs poika, pahnan pohjim-
mainen,
Se riieksi rakentaa
Navan juurta1 veäntämään,
Selkäluuta vo itämaan,
5 M— uloita mutsertamaan.

7 syvä paikka.

2894. > kk:ssa: luuta.

Riisi. 2894—2896.

509

Oi sie, hiisi, hiettä hilkka,

Naisten olet nagret[tu],

Akoin[!] helmoin alanen,

Mikäs siut saatto tupah,
10 Saatto sammal huonehese,

Pienoseh pielukseh,

Vagavaisen vaattehih?

Johannes on, Jumalan pappi,

Se on heinii keree,
15 Ruhtoo ruogoa2 tuhannen,

Kesät keittää voiteita

Pajassa ovettomassa,

Ilman ikkunattomassa,

Kiven kirjavan sivulla;
20 Kiv on ymbär kuutta syltä

Seg on seitsentä leveä,

Joist ennen noiat vettä joi,

Lappalaiset laikkai;

Mie poloine ennen join,
25 Ennen noian nousemista,

Tuli kulkku koskomista,

Lappalaisen3 laikkoamista.
Oi sie paha pagana,

Ei oo tässä siun sioa,
30 Asuntoa ollenkaa;

Muuta muuanne majasi,

Etemmä elosijasi!

Käsin tässä käsketäh,

Nenin tässä neuvotah,
35 Mitalla ruoka annetah.
Jos sie [etj tuota totelle,

Tuonne mie siun manoan:

Poveh pitkän Pohjolan,

Laugiah Lapinmoahan,
40 Rautasen matehen suuhun,

Suuren hauin hampahisin;

Lohi siun viep koskeh kovah,

Siel on sugus, siel on heimos,

2 ruo|h|oa : ruogoa. — 3 Lappalai|n

Siel on valtavanhempasi.
45 Eläkä sieltä ennen tule,
Ennenku tullah noutamah
Yheksällä kissalla,
Yhen kissan kantamilla.

2895. Ilomantsi. Krohn n. 8440. a.

—85.

Piimävaara. Heikki Sorjonen.

Riisi.
Se syntyissä pitäs tehä taika. Kun
ensi mainen riepu kierästään lapsen
ympärille, niin sillä pyyhkii sitte
saunan lämmitessä, saunan uunin
eissä sillä rievulla ja viskata uuniin
sitte se riepu ja hampaillaan sitte
hellavarjoon puristella sitä lasta ja
sanoo silloin:

Ite syön, ite kalmm
Syömästä, kaluumasta,
Puremasta, hu^amasta
Hiien rakin raatamasta.

Ja se riepu viskata uuniin silloin.

2896. Juuka. Krohn n. 11630. —85.

Juuvankylä. Markku Lehikoinen.
[Riisi — Manauksia.]

Riisi.

En puhu omalla suulla,
Puhun suulla Luojan suulla,
Herran hengellä hyvällä,
Läikyttelen lämpösellä.
5 Niin on lämmin Herran henki,
Kuin on lämmin saunan löyly,
Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi lämpösten lihoin.
Tukulmista on riisi tuotu,
io Sametissa on tänne saatu,
Veitty verka-pakkasissa.

en : Lappalaisen.

510

Taudit.

Mäne saunaan salo o,

Astu aitan orren päähän,

Sieltä hivu hiilokseen.
15 Vaan tuonne ma sinun manoon

Vuoriin teräsneniin

Eli mustaan mereen,

Kurimuksen kulkun suuhun,

Jonne vieröö vetoset,
20 Ilmat kaikki lainehtii,

Siellä on sinun sijasi,

Siellä on hyvä ollaksesi,

Lämmin liekahellaksesi.

Ellys sieltä tulla,
25 Ennenkun tulen noutamaan

Yheksän oriin kanssa,

Yhen tamman kantamilla.

Ellys [sieltä tulla,

Ennenkun tulen noutamaan
30 Yheksän] uroon [kanssa,

Yhen] ämmän [kantamilla].

2897. Rautavaara. Krohn n. 11077.
—85.

Alaluosta. Eerikka Hyvönen, 65 v.
[Loviatar synnyttää kivut — Riisi
— Manauksia — Kipusanoja.]

Loviatar vanha vaimo
Perin tuuleen makasi,
P — siin pahaan säähän,
Teki tuuli tiineeksi,
5 Ahava kohulliseksi .
Kanto kohtua kovoa,
Vahan(\) täyttä vaikeata.
Teki poikoa 9,
Tyttölapsen lOrnnen
io Yhelle hikikivelle,
Yhen saunan saapusalle.

Ehti noille ristijätä, kastajata,
Kuu estä kirkkokunnasta,

Kaheksasta kappelista.
15 Pannsa ite paha papiksi,

Riivasusa risti jaksi,

Minkä risti luuvaloksi,

Kunka hammasten kivuksi,

Minkä pisti pistokseksi,
20 Minkä ähkyksi äkäsi,

Minkä riieksi repäsi.

Riisi on rutto rauvon poika,

Piian pilkka, naisten nauru,

Häpee hyväin miesten,
25 Sinisukka, keltakenkä!

Mäne tuonne, jonne käsken,

Pois imeisen ihosta,

Pois kapeen karvosta,

Tuonne kuus;ssa kuhaten,
30 Petäissä piehtaroien,

Ristittyä rikkomasta,

Kastettua kaatamasta,

Tehtyä teloomasta.

Mäne kirkon kirjavan tyköö,
35 Pamialauan lappeeseen;

Siellä on hyvä ollaksesi,

Armas aikaellaksesi,

Siellä on muutki murhamiehet,

Ikuiset pahantekijät.
40 Siellä on hyvä [ollaksesi,

Armas aikaellaksesi],

Siellä luutonta lihoo,

Suonetonta kynnäpäätä,

Kantasuonen kappaleilta,
45 Syyä miehen syölään,

Haukata halunalasen.
Tuonnepa minä sinun manoon:

Suurille sotakevoille,

Siellä on isäntäs iltaseta,
50 Emäntäs aamuseta,

Muu pere murkinata.

Siellä on luutonta | lihoo,

Riisi. 2897—2898.

511

Suonetonta kynnäpäätä,

Kantasuonen kappalehta,
55 Syyä miehen syölään,

Haukata halun] alasen.
Tuonne minä [sinun manoon]:

Rautasen matikan kitaan,

Hauven suuren hartijoille,
6o Lohen purstoon punasen.

Se sinun syvälle viepi,

Ulapille uitteloo,

Siellä on hyvä [ollaksesi,

Armas aikaellaksesi] .
65 Tuonne minä sinun manoon:

Revon rääkyvän rekeen,

Repo rääkkyin vetää,

Vuohen poika voivotellen,

Vuoriin teräs sekoin,
70 Rautasiin kallioin.

Siellä on hyvä ollaksesi j. n. e.
Tuonne vielä [sinun manoon]:

Rutjan koskiin koviin,

Johon puut päin putoo,
75 Hongat latvon lankeaa,

Sääri jäätä särkemään,

Riitettä repäsemään.

Pois imeisen [ihosta,

Emon tuoman ruumiista],
so Ristittyä [rikkomasta,

Kastettua kaatamasta] ,

Tehtyä teloamasta!
Neitsyt Maaria emonen,

Voia yltä, [voia| päältä,
85 Voia keskee kivuttomaksi,

Alta aivan [terveeksi],

Päältä nuurumattomaksi,

Minun käsin päällä käytyäni,

Minun saatuni sanani.

98

105

Neitsyt [Maaria emonen],
Ite ilmanen Jumala,
Ite ilman Herra Jeesus
Puhumaan puolestani,
Virkkamaan vierestäni.

Vieläpä tuonne yhä kipuja
manoon:
Kivuttaren kintaaseen,
Vaivuttaren vanttuuseen,
Yhen sormen mäntävään,
Peikalon mainittavaan.
Se sinun keskelle Kipumäkee,
Kivet suuret kiljuvoon,
Paaet suuret parku voon.
Ala maan kipuja manoon,
Ala maan, ala manteren,
Ala pellon penkeren.
Kivet [suuret kiljuvoon,
Paaet suuret parku voon],
Jotta saapi sairas maata,
Voipi voihkaja levätä,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kaatamasta,
Tehtyä teloamasta.

2898. Nurmes. Ikonen n. 118. —93.
E. Turunen, 52 v.

Riijen synti).

Pesi huorat huoneitaan,
Pahat akat paitojaan,
Jossa riisi ristittiin,
Luun kaluja kastettiin,
s Hui, tuonnem ma1 sinun nia-

aoan:
Pohjan pitkähän merehen,
Lapin maahan lakeesehen,
Siell2 on syvvä luutonta lihaa.

2898. 1 kk:ssa: tuonnemma. — 2 kk:ssa: Siellon.

512

Taudit.

Suonetonta pohkeeta,
10 Syyvä miehen nälkäisenkin,
Haukata halun alasen.

2899. Nurmes. Nurmio n. 2701. -
N. Nykyri.

-92.

Riisi paranee:
Riisi lähtee, kuin keväällä ennen
päivänpalausta ottaa kolmesta kohti
järven rannalta likaa ja sillä hieroo
rintojansa ja sitten viskaa lian jälleen
järveen ja sanoo:

Mene, riisi, rinnastani,
Poijes, pohjaton vaiva,
Syömähän syvempään,
Järven kiviä järsimään!

2900. Nurmes. Nurmio n. 2288.
Mari Korhonen, 70 v.

91.

Riisi ei syö lasta.

Riisi ei syö lasta, kuin kääräsee
napaan rievun ja pureksi[i] riepua ja
sanoo:

Itse syön, itse kaluan,
Niin ei oo syöjän syömistä,
Kaluajan kaluamista.

Rikkeitä vastaan.

2901 . Impilahti? Polen n. 69. -

Rikkeen loihtu.

Ukon väki, Jumalan väki,
Väki vanhan Väinämöisen!
Apua mie nyt anosin,
Hoivoa rukoilesin
5 Isältäni Jumalalta1,
Maarialta emoltani,
Pojaltani Jesukselta.

-47.

Kuin ei käy omat käteni,
Käyköhön käet Jumalan,

io Sopikohon Luojan2 sormet,
Tulkohon J[uma]lan tunto,
Apu Herra3 antakohon4
Tälle työlle työlähälle,
Avuksi minun polosen,

15 Avuksi polosen pojan,
Miehen ainuhun avuksi,
Yksinäisen ympärille,
Jott' ei päät pahon menisi

20 Tukat ei turhaan tulisi,
Hivukset hiien lankiesi.
Oi Ukko2, yli Jumala,
Tarkka taivahan isäntä5,
Nosta pilvi luotehesta,

25 Toinen lännestä lähätä,
Kolmansi suven vivulta[!J
Avukseni, armokseni,
Tuvekseni, turvakseni,
Jott' ei päät pahon menisi j. n.

30 Ihosta imento raukan,
Karvoista kavon tekemän,
Tuoman emän ruummihista,
Ristittyjä rikkomasta,
Kastettuja kaatamasta,

35 Tehtyjä teluamasta,

Jott' ei päät pahon menisi j. n.

Ohoh, Ukko2, yli Jumala,
Tarkka taiv|ahan isäntä] j. n.
Tuo, Ukko2, tulinen miekka

40 Tulisesta taivro'sesta,
Kanna rauan karvallinen,
Josta kuu terästä paisto,
Päivä västistä väläytti,
Jolla pieksän perkeleitä,

45 Mustal-Jrintoja murennan,

e.

e.

e.,

2901. x | Jesukselta! : *Jumalalta*. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 Herra|n|
H. — *a|u|takohon : antakohon. — 5 Säk. 19—23, 29, 36, 55—56 alleviivatut.

Rikkeitä vastaan. 2901 — 2903.

513

Levittelen lemon leuat,
Hajottelen hiien hampaat
Syömästä, kaluamasta.
Puremasta, nielemästä,

50 Hiien rakki, raatamasta.
Pojes ihmisen ihosta,
Ihmisen, imento raukan,
Karvosta kaven[!] tekemän,
Tuoman emon ruumihista,

55 Jott' ei päät pahon menisi,
Tukat ei etc, etc.

Tahtoko taivas haleta.
Ilman kaaret katkiella
Tämän noijan noituessa,

60 Lappalaisen lausuessa.
Mie kun iniksiki rupean.
Kummaksi kuvaellenen,
Käännän nuttuni nurin,
Väärin väännän vaatteini.

es Tokko löyty miehii merestä,
Umpilammista urohia,
Nuorta neittä naitaessa,
Miestä vi[i]essä vihille,
Jott' ei noiat nokkajaisi,

70 Katsos' ei kylän katehet.
Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Puhas muori muo['o]llinen,
Tule pian, joutu välehen,

75 Täällä tarkka tarvitahan,
Nopiasti nouettasi,
Jott' ei päät pahoin menisi j. n. e.

Mehiläinen, ilman lintu,
Tuon' on vettä, tuon' on mettä,

so Kantopa niitä voitehia
Läpi taivosen yheksän,
Läpi puolen kymmenettä.
Joill' on J[e]sus voieltuna

Pilatuksen piinatessa;

ss Jott' ei päät pahoin menisi j. n. e.
Tulkohon kokko Turkin maasta,

Lentäköhön lintu Lapista-.

Yks' on siipi vettä viisti.

Toinen taivasta jakeli,
90 Sata on miestä siiven alla,

Tuhat purston tut kamelia,

Näkimet kynän nenissä,

Miehen ainuhun avuksi,

Yksinäisen ympärille,
95 Jott' ei päät pahon menisi j. n. e.

2902. Kitee. V inter ja Hannik. n.
127. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.
Toisen saattamissa taud[e]issa.

Jos on joku joki, joka juoksoo pohjn-
seen, niin sen joen äppärääseen teh-
hään reikä, siintä sairas 3 kertoo laske-
taan alastonna läp ja sanotaan:

Peästä1, Luoja, peästä, suoja,
peästä, peällinen Jumala!

2903. Kitee. V inter ja Hannik. n.
132. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Toisen panema tauti.
Jos toisen rikkeimillä saatettu tauti
on immeisellä, pittää ottaa punanen
sammakko ja sillä ruastaa, pyyhkiä
jalkapuolella ylhäältä alas ja kiertää
peätä ja sitte ottaa se sammakko, viiä
muantielle ja peittää se multaan. Sitte
pittää kahesta ykskantasesta pihla-
jasta ja yhestä ykskantasesta lepästä
ylöskäsin leikata latvapuoli ja niistä
leikata 1 naula kustai ja terottaa ne;
sammakon peä pannaan pohjoseen
päin. Jos sitte tahtoo, että s<>, jok»

2902. x kk:ssa pieni alkukirjain.

33

514

Taudit.

on saattanut tauin. kuoloo, niin sara-;
rnakko pannaan selälleen ja hammasta
purren hakataan se nauloilla lujasti,
3 kertaa kutakin ja sanotaan:

Nouse peälle nostajasi,
Käy peälle käskijäsi!
Kuka lie pahhuuen aikana,
Ehi isäntäs, hae emäntäs!

Jos sammakko naulataan kuppeelle,
kittuu pahan tekiä kaiken ikäsä. mutta,
ei kuole silloin paikalla.

Toisella tavalla: naulataan sam-
makko lautaan kii, jolla on kuolleita
pielty, peä pohjosta kohti. Joko seläl-
leen tai syrj alleen.

2904. Kitee. V inter ja Hannik. n.
133. —87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Toisen saattamissa taudfejissa.

Sellaisesta tienristeyksestä, josta
3 tietä erroo, leikataan nurmelta rauta-
lapiolla turpeista luokan muotoinen
rengas. Toisen pittää sitte pittää sitä
rengasta tai luokkaa kii, että se pyssyy
pystyssä, ja se sairas immeinen kul-
koo [läpi?] kahesti myötäpäivää, kol-
mas kerta vastapäivää. Sitte naula-
taan se rengas puunauloilla kii ja
siilon pittää sannoo:

Nouse nyt peälle nostajasi,
Käy peälle kaskiasi!
Kuka lie pahhuuen aikana,
Hae isäntäs, ehi emäntäs!

S.nnoja vuatteita ei sua käyttää,
jollei oo käyttänä niitä tulessa, ja tuak-
sesa ei sua kahtoo, ennen kuin savu-
puun alahe on männyt.

ja leppä[-]vihta ja sitte halastaan ne
veitellä keskeltä halk, ja sitte siotaan
kumpanenkii erikseen punasilla lan-
goilla ylä- ja alapäästä kiini. Sairas
lasketaan sitte alastonna niihen läp.
Puut jätetään seisomaan paikoilleen.
Samoja vuatteita ei sua käyttää, ennen
kun on käyttänä niitä tulessa; ei sua
kahtoo tuaksee. ennenkuin savupuun
alahe on männyt: tul on tehtävä
mehtään.

Solmitessa yhteen on sanottava seu-
raavasti:

Viru nyt siinä, vihtarinnus.
Pani siinä, pannahiisi.
Siinä on hyvä ollaksesi.
Ihana elleeksesi,
s Kaunis keikoillakses,
Armas aikoillakses!

2906. Rääkkylä. Pennanen n. 72.
-96.
Pötsölahti. Heikki Luukkainen. 52 v.

Rikkeitä vastaan.
[Alkupuoli runoa on — kun sana-
muotojen murteellisuutta ei oteta huo-
mioon — säe säkeeltä samaa kuin Ka-
levalan 12:nnen runon säkeet 279 — 2^3
ja 296, paria pientä eroavaisuutta lu-
kuunottamatta, sekä loppupuoli niin-
ikään säe säkeeltä samaa kuin saman
12:nnen runon säkeet 255—259, 263,
260—262, 264—272, ollen eroavaisuu-
det aivan mitättömät. Ei ole ollut syytä
sellaisten Kalevalasta opittujen säkeit-
ten yhdistelmää tähän painattaa.]

Rintataudissa.

2905. Kitee. V inter ja Hannik. n.
134. —87.
Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v. 2907- Korpiselkä. Wrede n. 7. —84.

Toisen saattamissa taud[e]issa. Hinta taudissa.

Metästä otetaan ykskanta pihlaja- Otan kovat, otan pehmoset,

Rokko. 2907—2909.

Syön syöjän, murennan mustan-
rinnan,
Otan vaskiset vantehet,
Hopeaisen tapparaisen,
5 Johka1 lihat liikuttavat,
Jonka suonet sovittavat.

Voi verinen kaunis lintu,
Voi kuin olet lämmin2 läikytellä,
Jygie olet jyhkytellä;
10 Hyyhy hyyhmäksi
Ja ison saaren suureksi!

Rokko.

29C8. Suistamo. Krohn n. 7920. —84.

Räimälä. Helena Levantjovna. Pla-
ketin leski. 65 v.. Pebrus.

Ossippu harabru,

Moal syntymätöin,

Taivo^es syntynny,

[Tule] teräksisien miekom,
5 Rautasien arsinoin,

Vaskisien keijähien,

Perulsinnoin veitsien

Tautu tappaman,

Pentuloi pilkkomah,
io Käsii, jalkoi katkoman,

Silmii pääs kaivamah,

Muuta runktto murhelemah,
Työnnä lake j il saloil,

Rah vahan käymättömil dorogoil,
15 I raattuloil raamingoil,

Tulisen koskeh,

Kahen kallivon kesken,

Panen kymmen giirahiset puu dat,

Sata giirahiset painot;
20 Tuulil tulluot [tullusil],

Vesil vierryöt, metsil tulluot.

2907. * r. jotka. — 2 |kaunis| lämmin

Etsi sie isäntii, emäntu,
Ennen päivän nousemista,
Koi- Jumalan /,-o?tsemista.

29C9. Impilahti. Krohn n. 5270.
Ruoko järvi.

-84.

Rokko.
Ennen kuului suuri rupi. Se rupi
»suuttu», sitä pitää kaikille lyylitteä,
kumartaa, eikä hänen aikaan pitänyt
buukkuu pestä, eikä piä kenkie tervata,
(se oli suuri välttäminen). Ei pitänyt
niitä mitä likasta liikuttoa, ei tuvassa
pirtin lautsoa pestä. Sitte kun sai
suuttonuoksi suuri rupi, niin sille piti
laittaa piiroat tai kyly lämmittää.
Ensin laitetaan 3 yheksättä piiroa.
Kun kai[kki] syntyy yhellä riehtiläs
kerralla kai[kki] kiehumaan. Sitte ne
kai[kki] pannaan astiaan, otetaan
ääreen. Sitte käytiin kaikki mitä oli
vaan saapuvilla rupi-lapsii. Ne pan
naan stolaan kaikki siihen syömään.
Sitte pitää olla viinoa. Sitte niitä
syvään, se otetaan, pannaan stolal
minkä päälle suuttuu se rupi. Siellä
on toisiin keskessä. Sitte pitää emiin
kumardella jotta:

»Syökää, syökää hyvät pienel
Ospits livanitxitl!»

Ruven-isä on Iivanitsa. Sitte ottaa
lapsen yskään ja lähetään kaimoa-
maan pihaan ja toiset lähetään koti-
matkaan. Toisessa talossa, jossa on hot
männä 20 syltä vain. Viina-stokana
keralla käessä on. Sitte sitä joka lap-
selle tarjoo eteen:

»Juokaa hyvät (vieraat) Ospits
livanitsat, laatiet hyväksi nämä.
meiän pivot, elkeä ossudie!»

Sitte otetaan piiroa vielä sinne kä-
teen toiseksi. Se kun piiroa on otettu,

I.

516

Taudit.

sitte piiroa otetaan aian selkään heite-
tään pihalle jotta:

»Tässä on, hyvät vierahat, teille
tuomisii kotiahese männessäife.»

Sitte kun ei vielä sillä stolan pivolla
tule paranemaan, sitte lämmitetään
kyly. sitte viiään kylyyn. Sitte löy-
lyksi pitää viinoa olla. Sitte sitä viinoa
viskataan pätsin päälle sinne stokaan.
Sitte sitä lasta kylvettää se maamo.
Sitte lukee:

»Tässä on teille, hyvät vierahat,
Juomiset ta tuomiset,
Antoa rauha, tervehys!»

i Nimittää lapsc// nimen.)

2910. Kitee. Lönribohmn.1517. — 94.

Kiteenlahti. Emäntä Timonen.

Rokossa kun oli kertoja, niin vietiin
sikopahnaan ja sinne koukulla här-
nättiin.

»Mitä härneet?»

kysyi toinen.

»Rokkuu härneen»,

oli vastaus.

Kertoja ei päässyt taudista, mutta
ei tullut rokonrikkoa. Se siinä oli tar-
koituksenakin.

Ruohuttaja.

2911. Kaavi. Krohn n. 12226. —85.
sivakka.

Ruohuttaja.

Männä mehtään ja ehtiä, johon on

orihevonen kuollu ja sen leukaluu

ottaa ja sillit pyyhkiä sitä kohtoo, ja

sitte pitää olla semmonen hopee raha

ja -e viskata ja sanoo:

Tuossa on untees,
Tuossa (»ii antees!

ja sitte lähtee juosta potrastamaan
eikä kahtoo jälelleen ennenkun pääsöö
savu-tupaan.

Rupi. (Ks. myös Ajos
ja Rokko).

2912. Suistamo. Krohn n. 5572. — 84.

(Juksujärvi. Irini Paramoona, 70 v
Rupi.

Kun mitä pakanaa laajitaan, pes-
tään lautsoi ta seinii pyyhkitään. siitä
se rupi suuttuu, se vetee nivelet tuk-
kuun. Siitä sille laitetaan stola, viinat,
piiraat. Sitte siihen kerätään niitä
sellaisii läpsii stolan taakse. Siitä emä
pakkuopi proskenjaa.

»En enempää minä sinno liikut-
tele,
Ole oikein, seiso selkein.»

Sitte hurstiset laitetaan ta valgei tila,
hyvä sille ruvelle, eikä enempää pyyh-
kitä eikä mitä pölävytetä. — Lapsi
kun nenittelee, rupi lasta yllyttää,
jotta, pakftuo nyt sitä. Siitä pitää
antaa:

»Hos toises kyläs saat»,

muute suuttuu rupi.

Sitte rikkoo kuin suuttuu kun rän-
kööpi, emä virkkaa:

»Mitä tahot»?

Sitä ei pie virkkaa, semmonen on
rupi vaali*, sitä pitää kuunnella.

Ruusu.

2913. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.

12. —08.

Ägläjärvi.

[Avuksipyyntösanoja — Voiteen 1.]

Ruusun luku.

Neitsyt Maria emoni,

Ruusu. 2913—2915.

517

pyhä piika pikkarainen,

tules tänne, tarvitaan,

yheksän meren takoa,
5 puolen meren kymmenettä.

Jouvu1, julkie, näy välehen

hätähisen huuahtaan[!],

korvallisen paulmntaan!

Eip on tiältä hiättä huuva,
io eip on pakoitta paru.

Tuop on sieltä voitiloita

pikkuruisilla kattiloilla,

sormina lika n Puurusilla ;

voijan alla, voijan piällä,
is voijan kessellä kivuttomaksi,

piällä tuntumattomaksi ,

alla ai vi n terveheksi.

Ota omasi hyvyysi,

anna omani pahani pois!

2914. Korpiselkä. Tolvajärvi. Vartiai-
nen, E. n. 7. — 24:.
Ägläjärvi. Palaga Patronen.

Ruusutauti.
Sairas viedään saunaan. Kun tie-
täjä ensin on tervehtinyt saunaa
tavanmukaisilla tervehdyssanoilla ot-
taa hän kuivan vastan ja sillä kylvet-
tää sairasta, lukien seuraavan loitsun
kolmeen kertaan:

Mie kylvetän ruusua,
Kerran valgieta ruusun.
Mustaa ruusua, sinistä ruusua.
Kirjavaa ruusua, ruskieta ruusua,
5 Punasta ruusua.

Neitsyt Maria emoni.
Tule tänne tarvittaessa,

Ennen koillisen koittamista,
io Kultasissa kupposissa,

Vaskisissa vakkasissa,

Voia sormella nimettömällä,

Voi'a sormella keskinnnällä

Alta tuntemattomaksi,
is Keskeltä kivuttomaksi.

Minun koprien koiteltua,

Minun käsien käytyä.

Loitsujen väliajoilla käy tietäjä sau-
nan ovelta tuulettamassa vastaa. Jos
tauti ei yhdellä kylvetyksellä lähde,
niin1 uusitaan käynnit niin monta
kertaa, kunnes tauti paranee.

2915. Korpiselkä. Vartiainen, E.
Taikamaitten kansaa 1926 siv.

27.

Tolvajärvi. Kotijärvensaari. Ve-
tossa. Xaumo Vornasen vaimo; She-
meikan Joakoin tyttärentytär.

[Ruusutaudista tytön paransi.]

»Sen voinen vie muistoa, andanengi,
kui soaha himoittaa: Aztieh pannah
puhasta vettä, voassan1 rapua2, tuh-
kua da tuohivakas suolua. Tulehmos3
otetah punaisie kivie da luvetah
kädeh loitshu»:

Midä haukot tulen tuskie,

ota. tuli, tuskas,

palavani, pakkos,

mäne kiuguvan kiveh,
ö saunan sammalin!

Tuo4 mettä metelestä!

Timoni, taivoni,

voia alta. voia peältä,

alta aivan tervehekse,
io peältä tuntemattomakse,

keskeltä kivuttomakse!

Ennen auringon nousemist.i.

2913. » kk:ssa on säkeissä 6, 9, H. IS pieni alkukirjain.

2914. * lämmitetään; niin uusitaan : n. u.

2915. 1 kaljan. — 2 rapaa, —»tulisijasta. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain.

518

Taudit.

Sid nostetah paijailin käzin kivet
aztieh. Kibie kohta pannan sen peäl
höyryh da hurstil katetah.

Rykiminen.

2916. Kaari. Muud. mök. mies n.

290. — 85.

Rykijä1 onton puhun oksan sopan [?]
sano:

Pakota1 sielä Bahas puru'sa,
elä minun kulkusani!

2917. Kaavi. Muud. mök. mies n.

291. -85.

Ks. Varaus-. Manaus- ja Kyyditys-
sanoja, n. 1678.

2918. Kaavi. Krohn n. 12918. —85.
Hirvisaari.

Jos liiemmäksi ryvittää, männä
semmoselle maalle, jota ei ikäpäivänä
kynnetä ja sitte syleksimään puihen
juurille.

Ryvi tyhjä, huoju honka,
Päristä, paha petäjä!

2919. Juuka. Krolmn. 11936b. —85.

Hali. Heikki Hirvonen.

Kun ryvittää, niin sylkee, kuiva kelo
haapa kun on ja siinä tikan hakkooma
liukkn ja sitte naulata se kolo kiini.
jotta

ei ennen tulla ennenkun ite
hakoo oma poika ohjillmen.

Satiaiset.

2920. Liperi. Krohn n. 11181. —85.
Tiina Liisa Bolander, 61 l/a v.. (isän-
isä Göteporistai. Kuullut Liperin kir-

kolla äidiltään Margareta Vestmanilta,
joka kuoli 40 v. sitten 68 v. vanhana.
Satikaisia jos pelkee olovan kessä,
kun kylpöön mänöö:

Sanon sata-jalkases.

Virkan viisi koipises,

Huomenna on käräjä.

Ja minä ylimmäinen lautamies.

Sylkäsöö ja vasemella kantapäällä
3:sti ristin ja sanoo:

5 Pois tyhjä tieltäni,
Olematon aitani!

Silmiin jos jää tulee.

2921. Suistama. Wichmann, E. n. 6.
-91.

Uuksu järvi. Palaga Matintytär Bol-
jo. Xatsarein emäntä. Salmista, Käsnä-
selän kylästä kotoisin. Asui Suista-
molla.

Jää silmään tulee.

Sini siipi pääskyläinen

liiteluö, kiitelöö,

taivaha1 norea myöten,

etsi metty, pyyti mettä.
5 Hoi2 sinä neitsyt kultanen,

käet on kultaset kalvosiis saas,

jalat kultaset polviih saan,

ken (imass oikein jalka f?J 'e'eleh

päin,

tuleh t äh puhumaan,
io tulo puhumaan,

neitsyt kultanen,

kyly pakanass,

portti pakanass,

naisiin pakku'i'11 pakanas,
is helmu pakanass.

2916. x kk:ssa pieni alkukirjain.

2921. x taivaha j r i ( : taivaha» : taivaha|n| :t. — - kk:ssa pieni alkukirjain.

Silmipasko. 2921—2924.

519

kaikess pahass pakanass,
tuulen tuom^s, veen ajamas,
vilun ilman viskarmais,
kovan ilman koskettanut.
20 Jos2 kun ei minun käet käyne,
käykään Luojan2 käet,
sopikah Luojan2 sormet,
tääl tunnil, tääl hetkel,
päästämähän, pellastamahan.

Silmipasko.

2922. Suistamo. Valve n. 174. —10.

Nikit Bogdanov, 76 v. — Mp. Hel-
singissä.

[Kateen sanoja.]

Silmäpasko.
Kynnyksellä on suolaan ja veteen
luettava seur. (vrt. Lasta synnyttäissä)
luku — — - — j;i sitten tällä voiteella
hierottava.

Ken siun katein katso noo,
Silmin kieroin keksin öö,
Silkki Hiien silmilleen,
Lukko Lemmon leuvoilleen,
s Suuhunsa olkaa tulinen tulppa,
Kasvakohon kuiva kuusi
Katehen kovan eteen.
Joho hyö silmänsä sittoo,
Ja näkimensä näppävöö!

2923. Suistamo. Krohn n. 7 536.— 84.
Äimäjärvi. Anna Minisna, 30 v. Ko-
toisin Jalonvaarasta.

Silmä pagana.

Ukkoloin karste uunin
Akkoin [karste] karsinassa,
Poikien portahilla,
Piikoin pellon perillä.
s Kyläläisien kynnyksen alla.

Ota pois pahas, Ukkoloin pagana,
[Ota pois pahas], akkoin [pagana,
Ota pois pahas[ poikien [pagana,
Ota pois pahas| piikoin [pagana,
io Ota pois pahas| kyläläisien fpa-

gana],
Ota pois pahas, pirtti pagana,
— Lämmin pagana.
Kynnys pagana,
Hevosien, -- lehmien,
15 -- Tulen pagana.
■ — Emän pagana.
(Veteen kun puhutaan.)

2924. Suistamo. Salminen, V. n. 1467.
—08.
Pienisarka. Elessei Yalokainen.

Rähmän (silmäkivun) luku.

»Paganan luku.»
Räppäraukka tarttunu,
Kylän paska piidyny
Tämän lapsen viattoman.
Minä kurja koittelen
5 Piästä pahojen perile,
Tämän paskan piäständäh,
Tämän räpän selvitändäh.

Jos tätä minä en voi,
Otan tuopin kandoa vettä
io Tuola manalan joessa,
Kultasesta kannusesta.
Lähtiestä hobiassa.
Kannan vettä kirkasta
Tämän lapsen taudehen,
15 Paskojen puhastamiseks,
Kylän paganois pahoissa.
Huuhon veellä, hutihon toisel,
Saisin silmäni selviksi
Tämän lapsen syyttömäni,
20 Nuoren ja viattoman.

520

Taudit.

Jos en minä tädä soaha sel-

väkse.
Onhan voima Jumalan voima,
Vara vanhalla isällä
Soaha syndiä selväks,

25 Pahoja parandoa.

Jos ei minun käsin käydyä,
Minun kobrin koideltuu,
Peästä, Syndi1, peästä. Luoja1,
Peästä, peäline Jumala.

30 Kaikista pahoista paskois,
Kylän rähmist kerjämisist
Voimalla Jumalan voima 1,
Väel vanhan Väinämöisen!

2925. Rääkkylä. V inter ja Hannik.
n. 94. —87.

Oravisalo. Heikki Makkonen.

»Paskan» parantaminen silmistä.

[Taikaa ]

Kun järvessä kulkee pilli pystyssä
vastatuuleen, niin sillä kun pyyhkii
silmiään ja sanoo:

Hyi. mäne tuulen teitä myö-
ten,
Ahavan veneitä myöten,
Jos sie oot tuulen tuoma, vuon

ajama,
Vilun ilman viskooma,
niin silloin ainakin lähtee paska sil-
mistä.

2926. Kaavi. Krohn n. 12505. —85.

Kortteinen. Riitta Tukiainen; kuul-
lut tädiltään Kaisa Hilluttarelta Niini-
vaarasta.

Silmipasko.
Pitää viiä tielle ja olla tuuli-ajoo ja
sillä tuuli-ajolla pyyhkiä 3 kertoo.

Myötä päivään vasemella kantapäällä
ja siitä ottoo ja siihen panna vettä ja
siinä kastoo sitä tuuli-ajoo ja pyyhkiä
sillä ja se sitte viskata tielle:

Muuanne muuttoo majasi,
Tehkö tuonne telttaasi,
Sijaasi ehtijä,
Maihesi valihtu,
s Tuosta on tie silee juostaksesi,
Ranta vaikutella ksesi.

2927. Kaavi. Krohn n. 12072. —85.
Niinivaara. Lauri Kekäleinen.

Silmipasko.

Ennen käen kukkumista, kun päivä
paiste on, kusiaispesee kouhutteloo ja
sitte panoo silmänsä alaa, jotta kusiai-
set kusoo silmiin, sitte ei sillä vuolla
tartu silmikipee silmiin ja sanoo:

Puhas mettä puolestasi.
Anna mulle terveyttä.

2928. Säyneinen. Krohn n. 12771 a.
—85.

Viitaniemi. Topi Partanen, 64 v.

Silmipasko.
Torstai-aamuna kun päivä paisto
kusiaispesään, puhas riepu matkassa
pani 3 haaralle lepän varvulle sen
rievun, ja toisen varvun otti ja sirpot-
teli sitä kusiaispesee. Kusiainen kusta
potaHi siihen riepuun, jotta se tuli
märäksi ja sillä pyyhki. Sitte vuoli
hopeen, jotta:

Siinä on luntees,
Siinä un lantees,
Siihen tyyvy, siihen täyvy;
Kun et tyyvy, niin tyrey!

Se panetti sitte hurstin korviin sen
lapsen, etfei kahtoo jälelleen päin.

2924. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Silmästä ruhka poistetaan. 2929—2933.

521

2929. Säyneinen. Krohn n. 12771 h.

Viitaniemi. Topi Partanen, 64 v.

Liuhan teki lepän kuoresta metässä
ja sitte otti lepän varvut 3:sta lepästä
ja kosken kuohun käänteeseen pani
sen liuhansa ja löi vettä siihen jotta:

Annapa kullat kullistani.
Hopeet hopeistani,
Jolla pulmunen puhistaksen,
Jolla peippunen pesekse.

Ja sen viskas takasin liuhan poh-
jalle, mani uimaan kosken viiä, ja
taas vuoli hopeen ja sano:

5 Tuossa on luntees j. n. e.

Tass oij^kullat kullista s.
Ho(p)peet ho(p)peistas,
Näillä minä ostan tämäv^vein.

Ja sitten ne lepänvarvat viskataan
lähteesen. Ja sitten otetaan siitä vettä
puteliin ja kaadetaan se saviastiaan
ja siihen pannaan vielä ukon kynttä1
ja sitten pestään sillä paskotautisia
silmiä yli muutetun huoneen kynnyk-
sen, niin että pesijä cm sisä-, [iestävä
ulkopuolella huonetta. Sitten pitää
viedä vesi tiehaaraan, josta tie lähtee
kolmelle haaralle, ja kaataa vasem-
man olkansa ylitse eikä katsoa taak-
seen.

2930. Säynein. Krohn n. 12859. —85. 2932. Eno. Krohn n. 10940. —85.

Viitaniemi. Topi Partanen. 64 v.

Silmipasko.

Vei lapsen maantielle ja siellä lai-
tettiin pohj äpäreistä 3 nurkka huone
palamaan ja siinä sen lapsen silmiä
tulen päällä piettiin ja pyyhittiin lepän
varvuilla ja puhtailla rievuilla ja vis-
kattiin yli olkansa maantielle takasin
ja lapsen korviin hursti:

Mää tuulen teitä myöten,
Ahavan reki-ajoja
Kulmiani kolottamasta .
Näkimiä näppiniästä!

2931. Tohmajärvi. Hakulinen n. 292.
—89.
Onkamo. Muuan räätäli.

Silmissä kun paskaa.
Kolmelta veronmaalta otetaan le-
pänvarvat. kolme varpaa kultakin:
sitten pitää olla hopeasormus tai
hopeasolki ja siitä vuolaista kolme
kertaa lähteesen ja sanoa:

Aittovaara. E. Kekkonen, 31 v.,
Ilomantsin kirkolta, paljon kulkenut.

Silmi-paskoja.

Pois hyvä kulta,
Mää paskan tieltä.

Viskasivat yli olkansa sen |>aska-
kakaran. eikä katottu j alelleen päin.
Sillä piti pyyhkii ulospäin silmiään.

Silmästä ruhka poistetaan.

2933. Kuusjärvi. Manninen, I. n. ~>9.
-13.

Koistinen.
Ruhkan poistaminen siimasta.

Pois rnlikat silmästä,
ja kakarat pyllystä,
ja musta lehmä läävästä,
perimmäisestä pilttuusta!
5 Sille velli keitetään,
kuka ennen ennättää.

2931. J »ukonkynneksi» sanotaan semmoista kiventapaista. joka taivaasta
ukonilmalla tulee alas! sitä löytyy usein ukonilman särkemistä puista.

522

Taudit.

Silmätaudeissa.

2934 . Impilahti? Polen n. 50 a. — 47.
Silmäluku.

Voipa sie. paha pakana,
Tiet palioa tietämättä,
Silmiss' out simpsukoissa,
Kulmia kuristamassa,
> Näkemiä näykkimästä[!],
Alla kulman kuohumassa:
Miesten pakana, naisten pakana,
Kissan pakana, koiran pakana,
Kukon pakana, kanan pakana,

io Sauna pakana, tuuli pakana.
Kun liet sauna pakana,
Läpi sannan portahista!
Kun lienet miesten pakana,
Uunille urosten pakana!

is Lienet naisten pakana,
Naisten helmoille pahoille,
Verisille vaa[t|tehille,
Kaisuin kapisevihin.
Helmoin hetisevihin,

20 Pahan vaimon vaatteihin!
Kun lienet vesi pakana,
Mene, Vienonen, vetelien,
Lähtehesen läikkyvähän.
Hettehisin heilu vihin,

25 Putoa punakeränä!

2935. Impilahti? Polen n. 55.
Voi sie paha pakana,
Kun sie tähän rupesii .
Tämän ihmisen ihohon,
Iholmn alastomahan,
5 Lapsehen viattomahan,
Pääkaluja koatamahan,

47.

Silmiä siristämähän.

Kulmia kumottamahan,

Kulman alle kuohumahan,
io Nekemiä näppimähän.

Ristittyjä rikkomahan.

Kastettuja koatamahan.

Luoteita Luojan eroitta maha n.
Lähe, liika, liikkehille
is Näkemiä näppämästä,

Pää kaluja koatamasta,

Ristittyjä rikkjomasta] j. n. h.

Vuorehen veriset silmät,

Vuorehen vesiset silmät,
20 Vuoren silmät vuotamahan,

Räystähät rävättämähän,

Nämät silmät selkiäksi

Kun tähtet tai vahalla,

Nämät [silmät selkiäksi]
25 Kun kuu1 auringon alla.

[Nämät silmät] sei ki ämmäksi.

Kun ihan auringon terä2!
Ukko n out, ylin herra,

Itse herra taivahilla,
30 Yks' out ilmanen Jumala.

Piä pilvissä käräjät.

Säkehissä selvät neuot,

Laske kullat kulkemahan,

Hopiat vaeltamahan
35 Kultaista kirjoa myöten.

Hopiaista tietä myöten,

Nämät silmät j. n. e.3

2936. Rääkkylä.
298. —02.

Hyvärinen, A. n.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut äidiltään Silja Riimuurilta.
Kiteellä.

2935. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa on säk. 22 — 27 alleviivattu.
37 sekä j.n.e. alleviivattu.

Säe

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2936 2939.

Sillmilaut' .
Otettiin kaivosta tai lähtiistä vettä.
sitä tipautettiin kol°mast takaisin
kaivoon; lepän varpoja pantiin vet-
teen. samote hoppiiraha tai rynnäs-
sol°k'. niistä ensin vuoltiin hoppiita
kaivoon ja sanottiin:

Anna pullo puhasta vettä,
läikäytä lähevettäs,

jossa (nimi) siPmäsä pessöö!
Muutetun huoneen kynnyksen yP pes-
tiin siPmät, sitten otettiin sol°k' pois
veistä ja ves* lepänvarpoin kansa vis-
kattiin sen huoneen katolle.

2937. Eno. Krohn n. 8674 b.
Antti Kekkonen.

-84.

Silmätauti.
Pitäs olla hauven sappi silmätauti-
selle ja sanoa:

Kylän kulia, mailman jänne,
mäne huoranaisten reisiin väliin!

Silmäyksistä ja suuteluksista
päästö.

2938. Uukuniemi. Berg n. 1 b. — 74.

Anni Tijainen. kuullut Matti Kupa-
riselta.

Kun lasta sitten kylvetetään kolmen
konnun maalta kootulla vastalla, lau-
suu kylvettäjä:

Oot sie suilla suuveltuna
Vai oot saaeltu sanoilla?
Nyt mie karsin, nyt mie katkon,
Pulma-säkit puhki ratkon;
5 Pois sijan nahkat silmiltäsi.
Koiran nahkat korviltasi.
Päältäs pois pahat pakinat
Sekä suuret suutelukset!

(Tässä sylkee kylvet I aja sormiensa
lomitse.)

Vai oot sie, sikijö, ollut

io Paha silmäisten parissa.
Katehistcii katseluilla:
Karsta latva, rauta oksa,
Kasvakoon kuva karanko
Katellen kodan etelien.

i5 Siilien silmänsä sitovi,
Näkimensä näppäsevi.

(Taas sylkeminen sormien Lomitse.)

Ken katein katsonevi,
Silmin kieroin keksiin vi
Silmät verta vuotakohon,
20 Rasvana räpättäköhön.
Hyyhmänä hyräelköhön
Pitkin, poikin poskiloita!
(Taas sylkeminen kuin ennen.)
Sitte pistää kylvettäjä kaksi vasem-
man käden sormeansa lapsen suuhun
ja nosta kitalaesta ylöspäin. Toinen
hänen kanssansa yksissä puuhissa
oleva juoksee ympäri saunan ja kysyy
oven raosta:

Mitä1 nostat?

Kylvettäjä vastaa:

Yön-itkettäjää mie nostan.
Päätä1 pyörimättömäksi.
Silmät1 liikkumattomaksi.
Aivoja1 asettumaan.

Tämä kysymys ja vastaus uudis-
tetaan ?. kertaa.

2939. Impilahti. Sirelius „. '-'//.

47

Suutelus luku.

Lapsilleni1 turva turkki.
Turva tur|k|ki2. vara vaippa,

2938. 1 kk:ssa pieni alkukjrjain.

2939. 1 Lapsille : Lapsilleni. - J Vara vaippa : *Turva turkt'

524

Taudit.

Jongan alla yötä <>lis,

Päivät ])ä[ä]lläni pitäisin.
5 Olen nyt onnen vuotehella,

Seison selvällä sialla,

Asun armossa Jumalan;

Ken leivälle suutani ava;m|!|.

Panen sulun suun etelien.
10 Haitan hampahin välille.

Muista yöllistä uniasi[!],

Sen paremmin päivällistä!

2940. Impilahti. Salminen, V. n.
2810. —11.
Akuliina Repo.
[Suuteluksissa — Manausta.]

Lapsiin suudelus.

Suudeluksis, seätelyksis,
Pahlioin akkoin ajatuksis,
Kusikinttuloin kirol< »is.
Partasuien pakinois,
5 Jouhisuien jorinehis,
Kalvot silmin kasvakkaa;
Ken lienee ailahan ajatellut .
Ailahat pahkii antakkaa!

Piästä, synti[!]. piästä. Luoja.
iu Piästä, piällinen Jumala.
Ristitty henkii rikkomäs,
Kastettu henkii koadamas!

Riko ristimättömii.
Koaa kastamattomii,
15 Telloa tegemättömii!

Mäne, konna, kodihese,
Paha, moahase pagene
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä.
2« Koi Jumalan koittamista!

Ken lienee ailahan ajatellut,
Silmät verda vuotakkaa,

Razvana rapetakkaa[!]!

Sulle suu, salboa sanas,
25 Oigee hengi, ristikansa!
Min verda vaivaa nähty,
Sen verda sanantiloa.

Sanoi (olevani »Tuli Lapin eukolta
kuultu».

2941 . Impilahti.
—87.

Koivuselkä.
62 v.

Lang inc n n. 111.

Helena Holopainen,

Suutelusloihtu. (Silmäysloihtu.

Kenen on teko tekemä.
Kenen nokka nostama,
Kenen paha panema.
Kenen rikko riivaama?

s Onko miesten vai1 on vaimon?
Päästä, Luoja, luomaas,
Tähystä tekemä äs
Miehen mustan muureista,
Naisten naaroista sanoista,

io Kus'kinttuin kiroista.
Lakkipäien Luiseista,
JuoTuloista jouhileuvan,
Juoruloista jouhettoman,
Hivuspitkän pinteistä!

is Päästä, Luoja, päästä1, luonto,
Päästä päiviltä pahoilta,
Päästä päiville hyville,
Ihanammaks entistään.
Paremmaks muinoistaan!

2941.

2942. Impilahti Krohn n. 5460. —84.
Syskynjärvi. Anni Kondrahti, yli
70 v.

Kun rupee kylvettämään.
Terveh löyly, terveh lämmin,

1 kk:ssa iso alkukirjain erilaisen säe jaon vuoksi.

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2942 2944.

525

Ei ole löylyn löytämistä.

Lämmäsen lähenemistä.

Löyly kiukojen kiviin,
5 Löyly saunan sammaliin,

Tervehyttä tekemään,

Raulina rakenta maan,

Tälle oikealle hengelle bladentäal.
Minä kylvetän suuteluksis,
io Miiiä kylvetän silmävyksis,

Oigte henkiV bladentsoa.

Päästä Synty, päästä Luoja.

Päästä päällinen Jumala.

Minun käsien käy%ö,
is Minun koprien koskettuo.'

Ei käyne käet minun,

Käykäät käet Jumalan,

Sopikaat sormet Luojan,

Itse Luoja loitsemassa,
20 Pyhä Ula päästämässä,

Päästä Synty, päästä Luoja,

Päästä päällinen Jumala,

Neidzut Maaria emonen,

Puhas muori muovollinen,
25 Tules tänne tarvitaan.

Minun kylyn kylvettähyö.

Minun vesillä pestyö,

Päässä kuuhiton puhtahuoks,

Päivösen valkevuoks.

2943. Salmi. Krohn n. 7836. -84.
Hanhiselkä. Stopa Jakoljov, yli 60 v.

Suutelus.
Lapsi talli siiratta kun suulleen
laitetaan.

Ken katehen lienöö katsonu,

Kiero-silmin keksiny.
Kujosilla kuunnellu,
Viha-silmän villistänny,
5 Lienöö luonnu vihasen luonnon.

Mene tuonne helvetin tuleen,

Katehen katsojaan.

Kasva tuohon korpi-kuusi,

Hauta oksa, teräs latva,
io Sen katehen ko[a]n eteen,

Siihe silmät sivon,

Näkemiset näppeän,

Jotta ei pääse katehen katsomaan,

Kiero-silmin keksimään,
is Panen tina-rieppahan rinnalle,

Rauta-/i«/iim harjuille,

Miestä veristä vastaan,

Pakinoista parta-suun,

Pakinoista parrattomien miehiin,
20 Hivus-pitkän pintem.

Ruskiet veret, valkiet veret,

Oltas tämän ristikansan veret
vanhimmat.

Mene kuonäo kotiheze,

Perkele omilles perille,
25 Ei tässä sialle ole tiloa.
Neitsut Maaria emaine,

Puhas muori puhtukkane,

Tules tänne tarvitaan,

Päästämään, pelvastamaan.
30 Puhumaan, pu/t/astamaan,

Suuteluksista , sanavuksista ,

Pahois duumis, pahois ajatuksis,

Pese i pelvasta, puhu i puhtasta;

Vein vesselyöA-.se, päivän pulita -

huokse,
35 Kuin oinas poikas päästit, pel-

vastit,

Niin niuga tämä ristikansa päästä
i pelvasta.

2944. Salmi. Lönnbohmn. 1212. —94.

Jos on silmäytynyt lapsi, vied|
saunaan, luetaan:

526

Taudit.

Jos oot kodin koira,
Jos oot kylän koira,

2945. Salmi. Kajola, J. n. 1. — 09.
Hankiselkä. Taloll. Stepan Jänöi.

Suudelukseh n äh.

Ken kadehen kattonoo,

kierosilmin keksinnöö,

kujozil knnnelloh,

katon alle kattonnoh,
s vihasilmil ken villistännöh,

ken luonoh vihazen luonnon,

mene1 tuon helvetin tulen!
[Ken] kadehen kattoi,

kazvo korbi kuuzi,
io rauda oksa, teräz ladva

sen kuan kadehel kovan edeh!

Sih silmät sivon kadehen kattojal.

nägemizen näppiän.
Kuga kadehen kattoo,
is kierosilmin keksii,

pane2 raudahattu harjeil,

tina rieppa rinnoil

miestä veristä vastah,

pakinoista parrattomien,
20 hivuspitkän pindeen;

ruskied vered, valgied veret,

(minun) vered varihimat,

Jumalan sana piälimärie.

2946. Salmi. Niemin. 467. —3/&09.

Akuliina Patrikka; oppinut Mant-
sinsaaressa; mp. Suistamon kirkon
kylässä.

Suuteluksiss, seätälyksiss,
Pahoin akkoin ajatuksiss,
Kivikmttiuoin kirot,

Parta suien pakinat.
5 Jouhi suien jorinehet.

Ken lienöö katehen katsonut,

Kalvot silmin kasvakkah,

Ken lienee ailehen ajatellut,

Ailehet pökkii antakkaa,
io Kierot silmii kasvakkaa,

Rasvana rapetakkaa[!],

Verenä vuotakkaa!

Sulle suu. salpoa sana,

Oikie henkii ristikansa.
is Min vera[!] vaivoa nähty,

Sen verta sanan tiloa!

2947. Genetz. Kuvaelmia kansan elä-
mästä Salmin kihlakunnassa.
Koitar 1. ss. 92—93. 1870.

Kun lasta on suudeltu tahi silmäily,
joka aina on vaarallista, koska se
saattaa pienokaisen sairaaksi, silloin
taas ei auta muu kuin loihteminen
ja vastalla riehkimine. Ensin sau-
naan tultuansa tervehtii boaboi sitä
sanoilla:

Terveh löyly, terveh lämmin.
Tervehytty tegemäh,
Rauhuttu ragendamah!
Tullun en löylyn löyvändäh.
5 Tulin kylyn kylvendäh.
Löyly saunan sammalin.
Löyly ordeh, löyly pardeh,
Löyly kiuguvan kiveh!

2948. Genetz. Kuvaelmia kansan elä-
mästä Salmin kihlakunnassa.
Koitar I, s. 93. 1870.

Sen perästä lukee hän loihtusanat
ääntänsä yhä raivoisammaksi kohot-

2945. * kk:ssa iso alkukirjain. — 2 pane|n| : p. — 3 raudahat|un| : raudahat/u.

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2«j48 — 295o.

52:

laen ja sylkien aina kolmen tahi nel-
jän säkeen perästä. Ne kuuluvat näin:

Nouzes luolien lohes,

Haldijarie havon ai

Ennen päivän nouzemistu,

Koinjumalan koitta mistu,
5 Minun käzin käy dy väri,

Kobrin koetelduvari,

Kynzin kylveteldyväii!

Ken kadehil kattonnoo,

Kierin keksinnöö,
10 Silmäd verdy vuodakkah,

Razvoi rapetakkah.

Ollet kod'ine koiru.

Peitä peä penkin ai;

Ollet kylärie koiru,
15 Pellol veräjän taaks,

Ulloz uksen taaks,

Izändällez ildazeks,

Muul perehel murginaks!

2949. Suistamo. Polen n. 43. —47.
Lapsien suutelemisesta.

Ufkjkoseni, ainoseni,
En minä sinua vaai,
En sotahan, en kalahan
Enkä miesten tappeluhun;
5 Vaan mie sinua vaain
Sikehille, suutehille,
*Naisen naarvin sanoille*,
Kusi kintuien kiroille,
Hurme paitoin panolle,

io Pakinoille partasuien,
Pakinoille parrattomani1.
Lemmonko verinen hurme,
Kävit ristittyjä rikkomahan,
Kastettuja kaatamahan!

15 Päästä, Luoja, päästä, luonto,

2949. J kk:ssa on säk.

-11 sekä

Päästä, päällinen Jumala.

Sikehistä, suutehista,

.viisen j. n. e.!
Ukkoseni, ainoseni,
20 Ole yölisnä tukena,

Päivällisnä haltiana.

Hyvin suova mieltä myöten,

Pahan suova paihtimatta.

Vihan suova keksimättä!
25 Ukko. taivallan2 Jumala.

Remu pilven reunimainen2

Ole nyt yölisnä tukena,

Päivällisnä haltiana!

2950. Suistamo. Härkönen, l. n. 334.
—00.

Muuanto (Riikola), Malanja Kiiii-
löv Riikko 45 v.

»Suudeluksissa»:

Hoi ukko, ylijumala,
Tule tänne tarbehessa.
Sinuo tänne tarvitaha
Hä dähisen huudo h .
s Pakkohisen parrundah.
Väjekseni, voimakseni.
Avukseni, armokseni!

Piästä, Luoja, piästä, luondo,
Piästä, piälline Jumala!
io Neitshut Muarie, äidji armonj,
Kulleta kullasel kupil vettä,
Vask' on varbani sisässä:
Voija alla, voija piällä,
Voija keskellä kivuttomaks,
is Läbi luut, läbi jäsenet,
Läb' on läinbimien lihojen!

Meil olj ennen musta koira,
Rakki rauvan karvalline;
Syön syöjät, puren purijat,

18 alleviivattu. — - kk:>s;i iso alkukirjain.

528

Taudit.

20 Kainon kalujat.

Musta lindu murhees,
Mäne, korppi, kodihes,
Paha, muahes pagene,
Kobrin kosketelduani!
25 En käy omii käsillä,
Käyn Jiesiiksen käsillä,
Pyhän bohrodjitsan voimal.

Jos olet kodine koira.
Pistä piä penkin alla,
30 Jos olet kyläne koira,
Mäne kogo kodihes!

Magua kuin muatitsha parsi,
Viru kuin vesihago!

Onhain kukoit kuuleinah,
35 K"irat haukkuman,
Veräjät vieremän,
Ishännät. emännät vastuamah!

2951 . Suistamo. Valve n. 217. —10.

Alattu. Nikit Bogdanov, 76 v.

Mp. Helsingis^ii.

Pahalta silmältä varjeleminen.

Emo lapsen kun vie vieraaseen,
niin sanotaan:

»A kuin kaunis lapsi»,

ja pilataan se. A emo jos panoo pitkin
puolin kynnyksen peälle ja ite harp-
poo yli. niin eivät koske kateet. Siitä
sen näkköö, jos on suuteloitunut, niin
maha huonoks käy ja itköö.

2952. Suistamo. Niemi n. 429. —
39 17 09.

Houri Stepanovna.

Lapsen kylvetys.
(Laps suueltih; Pantih kyly läm-
mitä.)

Terve, löyly, t[erve], lämmin!
Ei oo löylyn löytämistä,

Lamposen lähettämistä.

Löyly hirrteh. lföyly] pardeh,
5 L[öylyJ kiukuisen kivih,

L[öyly] saunan sammalin;

En tullut löylyä löytämäh,

Tulin kylvä kylbömäh.
Kyly toatto, löyl[y] moamo,
io Tervehyttä tegemäh,

Hauhoa rakentamah!

Sulle su'in[?J, salboa sanas,

Muista unes maatakses,

Muista unes, magoa unes,
is Magoa kuin mallatsäkki,

Viru kuin vesihago,

Elä tiiäf?] tulioa, menijää.

Mene sinä, konna, kodihe,

Paha, moahese pagene,
äo Nyt on liioill liigeaika.

Pahoill pagenosaika!

Oleks sie tuulen tuoma,

veen ajama,

Vilun ilman viskoama?
25 Kyllä mie suli kyyin annan

Ja annan ajohevosen;

Mene emäntietäs etsimän,

Isäntietäs noutamah,

Mene isändäll iltaseks,
30 Eniändäir nanmseks,

Muul perehell murginaks!
Mene puustih mettsih,

Kivilöih, kantoloih,

Kivi löi kivistämän,
35 Paiseita pakottamat

Miun käsin käytyä,

Miun kobrin koiteltua.
Häviä, hävitöin,

Luovu, luovutoin[!],
40 Ristihhenkee rikko mast,

Kastettuu koatamast,

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2952 — 2954.

529

Riku ristimättömii,

Kaa'a kastamattomii;

Min verd on vaivan näköä,

45 Sen verd on sanan tiloa.

2953. Suistamo. Krohn n, 7540. —84.
Äimäjärvi. Anna Minisna, 30 v.
Kotoisin Jalonvaarasta.

Suutelus.

Oli meillä musta koira,

Rakki rauan karvallinen,

Kesät linnoilla lihotin.

Kaupunnilla kasvattelin,
s Syömähän kylän kiroja,

Kylän noita noppanaan.

Kun ollet kotinen koira,

Pistä pää penkin alla;

Kui ollet kylänen koira,
io Pane suuhun tulinen tuppi,

Lemmon lukko leukohis,

Mäne kongelo kotiin,

Paha maahasi pakene,

Ennen päivän nousemista,
15 Auringon ylenemistä.

Isäntäs vuottaa,

Emäntäs liehuu,

Verisillä vaattejoilla,

Hurmalla Sopasilla.
20 Ken lie katehen katsonut,

Kieron silmin keksinyt,

Silmät verta vuotakaan,

Rasvana rapattakaan;

Kusi kinttuloin kirot,
25 Kylän akkoin ajatukset,

Aivelukset, suutelukset, reäte-

lykset,

Musikkoin, akkoin,

Must[a] verisien,
Valkie [verisien],
30 Rista [verisien],

Naisekkahien, naimattomien.
Parrakkahien, parrattomien,

[Musta vetinen on, rista verinen ei
oo niin musta.)

2954. Suislamo. Salminen, V. n. 1459.
—08.

Pienisarka. Elessei Yal'okainen.
Kadeis — suudeluksis :

Peästä, Syndi1, peästä, Luoja,

Peästä, peäline Jumala1!
Keli lie katehen katSona,

Silmät kieroks keksikkää,
5 Silmät verna vuo takkaa,

Razvana rapa] t] takkaa!

Mäne, konna, kodihe,

Paha, moahase pakene

Ennen päivän nousemista,
io Koi jumalan koittamista!

Mäne tuonne kunne käsken:

Mäne synkkä mere syväl,

Lapil laajahe meree,

Rudcfjan kovaahe koskee!
15 Siel siit on su syyäkses,

Sielä siu on juuakses,

Luutonta lihoa,

Peätöntä kaloa.
Irdau ihmises idzekse,
20 Peäse paha päivikse

Minun käzin käydyä,

Minun kobrin koideltu.
Otan kokolla kobrat,

Haukalla hoarattimet
25 Kivistellä, puistella

2954. x kk:ssa pieni alkukirjain.

34

530

Taudit.

Näissä päivissä pahois,

Elämissä vaigiois.

Peästä, Syndi1, peästä, Luoja,

Peästä päivistä pahoista,
30 Elämistä vaigioista

Minun käsin käydyäni.

Hinuu kobrin koideltuni.
Ei viimalla omalla voimal,

Voimalla Jumalan voimal,
35 Väellä vanhan Väinämöisen

Terveyttä tegemäh,

Rauhoa rakentamaan.

2955. Suistamo. Härkönen, I. n. 27.

—00.

Suuri-Sarka. Okuli Ofonaasova, 03 v.
Oppinut Soanlahdelta.

»Suudeluksik»:

Aijan raudasen rakennan
Muast' on asti taivahah,
Tai vahasta mu a ha asti;
Ma voi vitshastelen,
s Heitän kesket keiloina h.
Piä vankat vabisemah.

Ei ole kenen keksimistä,
Ku da ma n ka j ehtimistä ,
Oman mielen vieremistä!

2956. Suistamo. Krohn n. 5555. — 84.

Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.
Kuullut omassa kylässii.

Suutelusta varotaan.
P— ru kun lähtee, paiat nostetaan

ylähäksi, Ne pyyhkiepi vastalla

rikkoi, ta lykkeäpi pihalle ta vie ve-
teen, sano:

Anna vesi vienee,
mitä hän lienöö silmännyt minu-

sen.

2957. Suistamo. Krohn n. 5601. —84.
Loimola.

Suuteluksiin.
(Se lauletaan.)

Nouse luontoni lovesta,
Haltijani ha von alta.
Kerallani keikkumaan .
Ka n ssa n i ka veht i ma an;
s Sata on miestä siiven alla,
Tuhat miestä tutka messa,
Kaifkkij on rauasta vägee.
On minlla musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
io Jonka linnoissa lihotin,
Kaupunnissa kasvattelin,
Syömään kylän kiroja.
Kylän noiat noppomaan,
Vasta mie eglessäi päinä.
i5 [Tapoin] kyitä kymmen kunnan,
Sata kuniicin sarvipäitä.
Vielä on kynnet kyyn veressä,
Käet on käännellen talissa.
Kipu tyttö Tuonen neito,
20 Istuu Kipu vaaran kukkuralla,
Kipu voita keittelöö,
Pahoille paikoille parendoiksiksi,
Kipeille voiteiksi.
Läheppäs Lempo lentämään.
25 Sinisiipi snt&mään,

Ilman kumma kulkemaan,
Maan paha pakenemaan,
Ennen päivän nousemista,
Koi Jumalan koittamista,
30 Auringon ylenemistä,

Tuonne mä sinun inaiioan,
[Tuonne ma sinun] tuhoon,
Päivättömään Pohjasehen,
Lapinmaahan suveft.
35 Siellä on luutonta lihoa,

Silmäyksistä ja suuteluksista päästi». 2957—2959.

531

Suonetointa pohkieta,
Syyä miehen syölähän.
Haukata halun alasen.
Vaan jos et tuotai totelle, paha

pakana,
40 Otan kokolta koprat,
Ha vu ka lta haarottu net ,
Linnulta lihan pitimet,
Jolla puskun pään puserran,
Syömästä kaluamasta j. n. e.

2958. Suistamo. Krohn n. 5620.
Loi mol.?.

-84.

25 Kylän [noita noppomaanj,
Vasta mie tapon eglessäi j. n. e.
Vielä on kynnän j . n. e.
Otan kuusisen [kurikan| j. n. e.
Jolla pieksän perkelehet,

30 Musta rintaset murennan,
Ki ihmisen ihosta,
Emun tuoman ruumiista.

2959. Suistama. Soini n. 120. —98.
Loimola. Metsävahti Tahvo Mielo-
nen. j7 v. Kuullut neljänäkymmentä
vuotta takaperin Pälki arven Kuhilas-
vaarassa.

Suulelustuolat.

Ken lienöö katehin katsonut,

Silmän kieron kiskennä(I),

Silmät verra vuotakaan.

Rasvana rapatkaa n ,
s Tuonne helvetin tuleen,

Pahan vallan valkeeseen,

Suuren hauin hartijoille,

Lohen purstoon punasen,

Ennen päivän nousemista,
io Koi Jumalan koittamista.

Auringon ylenemistä .
Lähes Lempo lentämään.

Sini siipi siitämään,

Ilman kumma kulkemaan,
is Maan paha pakenemaan,

Kus et kuulu kuuna päänä,

Selkie sinä ikänä.

Itse on Luoja loitsimassa,

Kaikkivalta katsomassa.
20 Oli mulla muinen musta koira,

Rakki rauan karvallinen,

Jonka linnoissa lihotin,

Kaupu[nni]ssa kasvattelin,

Syömään kylän kiroja,

2959. a puuttune|h|et : p. — 2 tapahtune|eh|et

Suuteluksien [silmäyksien] luku.

Silmäykset voivat tarttua ihmisiin,
eläimiin ja kasvikuntaan, varsinkin
juurikasveihin.

Mistä lie pulmat puuttuneet1,

Taikiat tapahtuneet2,

Kivistäkö kannoistako,

Vaiko vatturaunioista
s Vaiko siitä seipäästä3.

Jossa korppi koiteltiin,

Muiskittiin musta lintu?
Piästä, Luoja, piästä, luonto,

Piästä, piällinen yläinen,
io Suutehista, suntehista,

Latehista, lantehista,

Jouhinuaman jontehista,

Hiuspitkän pintehistä,

Naisten nauruin pahoista,
15 Veriveihtien vihoista,

Koukkuleukojen kiroista,

Pakinoista parta suinen,

Pakinoista parratointen.

Ken lienee katein kahtonna,
20 Kierosilmin keksimiä,

Silmät verta vuotuoon,

t.

532

Taudit.

Rasvoo rapattuoon,
Kasvuvuun kuiva kuus,
Kuiva kuus, rauta oksa
25 Kateen kuan eteen,
Johon silimäsä sitoo,
Näkimesä näpöää.

2960. Suistama. Salminen, V. n. 2601.
-*l6 20.

Loi mol a. Matoi Plattonen.

Suudeluksis — kun itköö. parkuu:

Ken ollet1 katehen2 katso nnu,

Silmin kierin keksinny,

Pardasuien, parrattomien .

Mene isändädäs etsimän
s Ennen päivän nousemista,

Koi- jumalan koittamista,

Ets isändät, ets emändät.
Ethän täh ole tuuven tuodu

Etkä pannen pantu,
io Ei täh ole sinun siah,

Eik matka kattila maja.
Kui peästit päivän paistamah,

Kuudaman kumottaman,

Peästä miun lapseni kazvamah!
is Kun mahas magai,

Muga moal moakkai, ■

Kukkolois kellittel,

Mugai moal moakkaa.

Elägö tiiä tulijaa.
20 Elägö tiiä lähtijää!

2961 . Suist. Salm., V. n.2602. — 9/620.
Loimola. Matoi Plattonen.

Läpsii suudelulceil:

Ollet kenen suudeluksis, riäde-

lyksis,

Pahoin akkoin ajatuksis,

Kuzikinttuloin kirois,

Pasksuijen paginois,
5 Jouhisuijen jorinois,

Peästä, Luoja1, peästä, luondo,

Nais päivis pahois.
• Aijois atkalois!

Jos sinä et sidä totelle,
io On miul musta Mutti1'2,

Kaupunnis kazvatettu,

Linnois lihotettu,

Syömäh kylän kiroloi,

Syömäh, kaluaman,
15 Kylän noida nottamah,

Kylän kiroloi syömäh.
Xetsyt Moaria emo ne,

Pyhä piika pikkarane,

Tules tänne, tarvitah
20 Hädähize huuandah,

Pakkohizen parrundoi!

Kanna vettä, kanna mettä

Kuldazel kuppizel,

Vazkizel vakka [z]el;
25 Voia aldru], voia peälä,

Alla aivan tervehek[s],

Keskel kivuttomaks,

Peäl tundumattomaks!

2962. Suistamo. Relander, O. n. 25.

—88.

Jalanvaara. Ondrei Spiridonov, n.
50 v Kaikki hänen sukulaisensa,
appinsa, anoppinsa, näälämiehensä
ovat olleet poppamiehiä.

Lapsen suuteloksissa.

Ken lie katehin katsont,
Silmät kieron keksinyt,

2960.
2961.

1 olet : ol/et. — 2 kateh|i|n : katehen.
1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Koira.

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2962 — 2964.

533

Suuhun tulinen tulppa,
Vaskivanttulmt käteh!
s Oli miulla ennen musta koira,
Jonka linnoilla lihoitin,
Kaupungilla kasvattelin
Syömäh on kylän kiroja,
Kylän luita luhtomahan,

io Lihoja hapattamalla n.
Mäne, konna, kotihis,
Paha, moahas on pagene,
Siellä on luutonta lihoa,
Peätöintä kaloa

is Syyä miehen nälkähisen,
Haukata halun alaisen!

Lenti kokko Koiterosta1,
Haukka harhatti Lapista.1
Peästä, Synti1, peästä Luoja1,

20 Peästä, peälinen Jumala,
Miun on käsin käytyhyni,
Kobrin kosketeltuhuni!

2963. Suistamo. Soini n. 143. — 98.
Muuanto. Maksiman Okuliina, 43 v.
Ennen vanhaan, jos Japsi rupesi
itkemään, oli se jonkun pahan vieraan
suuteluksessa. Joku oli suudellut sitä
pahalla aikeella. Itkevälle lapselle
lämmitettiin sauna ja haettiin puapo
(joka lasta oli synnyttyä ensi kertaa
pessyt) lasta kylvettämään. Hän
kylvettäessään lauloi seuraavaa:

Piästä, synti, piästä, Luoja,
Piästä, piällinen Jumala.
Piästä päivissä pahoissa,
Eloksissa vaikioissa,
s Suuteluksiss, silmäyksiss,

Pahoin akkoin ajatuksis,

Partasuihen pakinoissa,

Havensuien huastannoissa,

Leikkotukkien lekunoissa,
io Musta verisien, valkeeverisien,

Urohien akattomien1,

Naisien ukottomien

Pahois tuumis, pahois ajatuksis.
Piästäis synti, piästä, Luoja2,
15 Piästä, piällinen Jumala,

Piästä päivistä pahoista,

Kusikinterien kiroloista,

Veriv— ujen vihoista!

Onhan linnoilla lihavat koirat,
20 Rakit rauan karvalliset

Kylän noita [!] nuolemaan3,

Syömähän kylän kiroja.

2964. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.

133. —08.

Kun lapsi sairastuu, tahtoo tietäjä
saada selville, onko se silmäyksistä
vai suuteluista johtunut. Sitävarten
kylvettää hän lasta, loitsien:

Tule, Luoja1, loitsemaan,
Jumala1, puhelemaan,
ken lienee katehin katso nt,
kiirin silmin keksint.
5 Piässä, Luoja1, piässä, luonto,
piässä, piällinen Jumala1,
noissa pahoissa päivissä,
isän, emän ajatuksissa,
mieron musaan ajatuksissa,
io ken lienee katehin katsont,
kiirin silmin keksint!

2962. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

2963. * kk:ssa: rajiakattomien. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 |noita| noita

♦nuolemaan* : n. n.

2964. 1 kkrssa pieni alkukirjain.

534

Taudit.

2965. Korpiselkä. Mikkonen, Ida n.
141. —08.

Suutelusvirsi.
Kylvöt taessa1 luetaan:
Hoi Qkkon1, yli-jumala,

pilven piällinen Jumala1,

tule tänne, tarvitaan,

tarpeeks tarvitaan,
5 kävele, tule terävä [h],

tuo suussas suloa voita,

kesävoita kielelläs

kipiitä voitamaan,

pahoja parantamaan!
io Voijan2 alla, voijan piällä,

aivin alla tervelieksi,

piällä tuntumattomaksi,

keskel on kivuttomaksi,

Kivuttare1 kinterii,
15 Vammottaren1 voattiofo1,

kolmen kiven ko[n]geloon,

kalien kallivon rakoon,

yheksän meren ylitse,

puoli mert on kymmenettä!
20 Pakene, paha pakana,

ennen päivän nousemista,

liiku pois, liika luonto,

pakene, paha pakana,

ennen päivän nousemista,
25 aurinkm ylenemistä!

Piässä, Luoja1, piässä luonto,

piässä, piällinen Jumala1,

suuteluksissa, riäteluksissa [!],

partasuuloin paginoissa .
30 lehi ' k.isuuloin lekumoissa,

kassapiäjen kajauksissa!

Kel3 lienöö katehin katsont,

296r>. 1 kk:ssa pieni alkukirjain,
alkukirjain. — :! ke|n| : kel.

2960. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

silmät verillä vuotakoon,

rasva rapettakoon;
35 täs oikeas henkes, ristkansas,

ottakaan omat hyvät irään[!J,

antakaan omat pahat iäreen!

Täin on lapsi isän, emän,

heittäkään henkillä.
40 piästäkään päivillä!

Piästä, Luoja1, piästä, luonto,

piästä, piällinen Jumala1!

2966. Korpiselkä. Mikkonen Ida, n.
263. —08.

Suutelusvirsi.

Päästä, Luoja, päästä, luonto,

päästä, päällinen Jumala1,

suuti joista, räätij öistä,

naisten naaroista sanoista,
5 veripaitojen pahoista.

kusikinttulom kir< dsta ,

nainehen ja naimattomiin aja-
tuksista,

da miehel männeen

da mänemättömän,
io da on itsein emännän.

lip isännän ajatuksista!

Tuop2 on voin Tuonelasta1,

tuo maitoni Manalta1!

Kel lienee katehet[!] katseet[!],
15 kierisilmin keksi [n]t,

Lemmon1 lukku leuvoillaan.

suin tuleen, päin kiveen!
Kyllä mie kyyvin annan:

aijasta ajoheposen
20 kotihin männäkses,

pihoilla ]iystyikses,

2 Säkeissit 10, 20, 26, 32, 38, 41 on pieni
2 Säkeissä 12, 14. 18, 33 pieni alkukirjain.

Silmäyksistä ja miu tuluksista päästö. 2966—2969.

535

rehuaitoja[!J repäsen[!j

viijellä vitsasvälillä,

seitsemäl on seipähällä;
25 terässeiväs seista,

moan maol vitsoa,

sisiliskol sitelijä,

panen keskpaikan keinumaan,

panen hännät häilymään,
30 keskpaikoil keritään

viijä verse hurstii

moast t;iivahastai(!J.

PuunaivajIJ puhtahaks,

kessel kivuttomaks,
35 ali on, pääll on terveheks,

yöl imantereheks!

2967. Korpiselkä. Härkönen, I. n. 186.
—00.

Tshokki. Irinjä Karhapäinen, 70 v.,
kotoisin Hoilolasta.

Lapsen päästö suuteluksista:

LyöD löylyö,

Kivet kirbuou, puasut parguu.
Ken lie suurin suuvelluh,
K; i clehin kat shonnuh,
s Silmät verdä vuodakkah,
Rasvaa rapattakkah!

Piästä. Luoja, piästä, luonto,
Piästä, piällinen Jumala,
Sukehista, siäkehistä,
io Akkoin ajatuksista,
Partasuien paginoista,
Kusikinttuloin kiroista!

2968. Korpis. Vartiainen, E. n. 4. —24.
Tolvajärvi. Marppa Tshokkinen.

o. s. Vornanen.

2968. x |K — i kinttujen kirot| : (reun
— 2 sinua. — -3 viatonta ihmistä.

2969. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Suutelus (Kateen katse l, silmäys |

Suutelukset , riät el y kset ,
Akkojen ajatukset,
Kusikinttujen kirol
Veriv— vihat1,
5 Mustan miehen muurehet.
Ken lie katehin katsonut.
Silmä verta vuotakkah!
Toinen rasvana valukkah!
Emoni, pyhä piika pikkarainen,
io Tänne siima2 tarvitahan,
Päästämähän, pelastamahan,
Oikieta hengie3.

Kun kylvettäminen on tapahtunut,
otetaan sairas, jos se on lapsi, polville,
aikuinen taas käy lavitsalle vatsal-
leen ja toimitetaan mittaaminen. Se
tapahtuu seuraavalla tavalla: Oikea
käsi ja vasen jalka taivutetaan ristiin
selän taakse, niin että sormenpäät
koskettavat varpaita. Samalla tavoin
mitataan toinen käsi ja jalka. Jos nyt
huomataan, että mitat eivät lyö yksiin,
silloin tiedetään, että sairas on suute-
lustauflissa ia pitäisi loitsun siis olla
tepsivä.

2969. Korpiselkä. Vartiainen, E. n. 9.
—24.
Tolvajärvi. Paria Vornanen.

Suutehcs.

Piässä Luoja1, piäsä loitsu,
piässä piällinen Jumala1,
sivuteistä soateista,
kusikinttujen kiroista,
5 akkojen ajatuksista,
pakinoista partasuiden!
Ken lie katehin katsellut,
silmin kieroin keksinyt,

Kusikinttujen kirot, veriv — vihat.

536

Taudit.

silmät verta vuotakkah'

10 rasvana räpättäen,
hyyhmänä hyryttämänä,
kulkkuun verinen tukko,
Lemmon1 lukko lonkkaluihin [!]!
Ken lienee suulla suudellut,

is mie sanoin salpa el en.

2970. Korpiselkä. Härkönen, I. n. 216.

—00.

Ägläiärvi. Anni Vornanen, 88 v.
Kotoisin Tolvajäeveltä. Oppinut lau-
lunsa »tuatolt.aan-> Ivan Kasaanov
Vornaselta.

(Katkelma suutelusluvusta).

Piäsi päiväne kivestä,
Piäsi kuu kallivosta,
Niin mikset sinä piäse?
Nyt on liijan liikeh aiga,
5 Pahan pois pagenta vuoro
Tämän tunnin tutkimalla,
Tämän löylyn lyödäessä,
Tämän saunan suabu villa,
Vi el' on suamatta satiet,
io Viel' on piilin pistämättä

Hergei ennen hiijen hertta,
Raugesi manalan rakki
Syömästä, kaluamasta,
Luida lemmon[!l puremasta — .

2971 . Korpiselkä. Niemi n. 362.
^13{709.

Uantilanvaara. Ondi Issakainen,
o. s. Jeskatar, synt. Ilomantsissa.
Mp. Tsokissa.

Suutele suurta helmoo suurem-

maks,
Älä minun lastan!

2972. Suo järvi. Salminen, V. n. 2650 ,
-1GU20.

Varpakylä. Paraske.
Suudelusanoi — läpsii lilio ziivatoi
pätöö dai kaikkii .

Peässä, Luoja, peässä, luonto,
Peässä, peälline, Jumala,
Suudijoisi, reädijöisi,
Naizie naroissa sanoissa,
5 Kuzikinderien kirois,
Tah1 on miehie nainu[s]ie,
Tah1 on miehie naimattomie,
Tahon[!] mie[!l mussinverized,
Tahon mie valgieverised'[!j.
io Kylläs mie kyyUn[!] annan,
Annan ajohevosen,
Hiekassa helyhevo^en,
Kodih männäksen,
Reho aidoa rebäzen,
15 Seitsemällä seibäl,
Moa madoloill vitsaelen,
Tsisiliuskoill sidelen.
Ken lienoo kierin silmin kek-

sinny,
Kadehin katsonnu,
20 Lemmon lukku leugaloill[!],
Suin tuleh, päin kiven.
Veän verizen hurstin muassa man-

nulassa,

Se siih loppeuduu.

Kylvetetää, ku suuvella, ziivattal

vatsaa riissää, pessää tagakädeh sii-

vatta kolme kerdoa luetaa röpötetää

vassal.

2973. Suojärvi. Eur. G, n. 554. — 46.

Suutelussanoja.

Oi sinä paha pakana.

297J. * kk:ssa kirjoitettu yhteen seuraavan sanan kanssa: Tahon.

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2973—2976.

537

Päällä paitasi palavi,
Hamehesi lämpiävi
Minun suin puheltuani.

2974. Suoj. Salm., V. n. 2706. —24.

(Grisan Vasssa?)
Suudelusvirz.

Otan vettä Jordanan jo vessa,
Pyhän Illan pyördimes,
Valdakunnan valetus.

En ota syyvä, en ota juuva,
5 Miks otan siksi pä'e,
Otan oigieda hengie, bladentsoa.
Peästä i pellasta
Suuren mieron suudeluksis,
Akkojen ajatuksis,
io Pitkähinksien hiuwfi'nnuksis,
Pardasuijen papatuksis,
Akkoin ajatuksis,
Päästä i pellaista!

2975. Suojärvi. Basilier n. 112. —84.
Kivijärvi. Ontto Kamppinen (Jele-

seijeff).

Suutelus virsi.

Min verta on vaivan nägöö,
Sen verta sanan sijoo.
Ken katehin kattsonoo,
Kierin silmin keksinöö,
5 Karsta katehen silmäh,
Nogi noian sierameh,
Kuiva kuus, teräs-ladva1
Silmäh2 pakkukah(P),
Helvetin verine hursti hurmilleh,
io Sinisilkki silmilleh,

Kuin ei kuulis kuuna päänä,
Nägisi sinä igänä!

Tällä virrellä voipi suojella (ja myös-
kin päästää) lapsia suuteluksista,
metsämies toisen pahoista ajatuk-
sista 1. katehista.

2976. Suojärvi. Härkönen, I. n. 249.
—00.

Vuontele. Outotja Petrovna Kuutti,
80 v.

Lapsen loitsu.

Voima ot saisen!1

Otan vettä Jordanan juvesta,

Pyhän virran pyördehestä,

Kuh on rista ristitty,
s Kai miero kassettu.

Miks otan, siks pädekkäh:

Kadehie kuadua,

Vägevie voittua.

Ken lienöö kajehtinnuh
io Kadehen kaglah,

Ristarihmah,

Piäst' ymbäri sidoikahas

Ennen päivän nousemista,

Kuun koittamista,
15 Auringon ylenemistä!

Neitshut Maarija emoni,

Tules tänne, tarvitahe;

Lennä meren yheksän ylitshi,

Puolen merda kymmenettä,
20 Kadehie kuadamah,

Vägevie voittaman!
Ken lienöö kajehtinnuh, —

On miul musta koira,

Rakki rauvan karvalline,
25 Kardanoissa kasvateldu,

Läbi linnan litveteldy

Kadehie kuadua,

2975. » terä|vä|-ladva : teräs-ladva. — 2 |Siltä| silmäh : Silmäh.

2976. * jonkunlaista venäjää. — Suomeksi: Nimeen Isän ja Pojanl

538

Taudit.

Vägevie voittaa.

Ken lienöö kajehtinnuh, —
30 Piästä. pallasta

Kaikis pahois duumis,
Pahois ajatuksis!

2977. Suojärci. Krohn n. 5855. — 84.
Leppäniemi.

s ni/telus.

Tämä on kyly lämmitetty,
Vetosilla, metosilla,

(kolme kertoa)
Nämä (»n kätyöt
Neitsui Maaria emosen,
5 Netsen on kätyöt,
| Neitsut Maaria emosen]

(kolme kertoa)
Neitsut Maaria e monen.
Pyhä on piika taivahallinen,
Leyhkytän lehtosilla kultasilla.
io Neitsut Maaria emonen,
| Pyhä on piika taivahallinen],
Kni omadaslasta päässit i puhas-

sit,
Pnhassit pnhtahaksi,
Muga tätä i kerkeä päästämään,
is I pulia stamaan,

Kaikes pa liuos puhasta puhta-

haksi!
Soloinani, paapuskani,
Kni neitsut Maaria emosen
Lasta päässit i paapoitsit,
20 Muga tätä kerkie päästämään i
Ipuhastamaan]
Kaikes j.n.e. kristiaanoida,
Pane puhtahii sopasii, fpuhtahii]
ripahusii.
Tätä ristikansaa oli bl[arlentsoa],
(jos on pienempi.)

2978. Suojärvi. Krohn n. 5862. —84.
Leppäniemi.

Suulelus.
Pyhä Kv. izmoi Timnoi ( = Kois-
ma Damiari)
Mudroin mudroi, syöttäjä.
Hiidrom hiidroi,
Sutteluos, pettely"-.
5 Akkoin ajatuksis,
Parta suicn pakinois,
Kusi kinterien kirovolois,
Kusi l.nr.Hloin (= sukkien) kiro-

voloi^,

Pane petäjäi[se]n penkin päälle,

io Tahi hapannuon haavan latvaan.

Se kun suuteliete lapsi t. lehmä,
hevonen suoloa kun puhutaan.

2979. Suojärvi. Salmi ne n \\n.2627.
—20.

Kuikkaniemi, (aisan Vassa.
Suudeluksis.

Lähtee vettä tuomas järves, silmää
ristii, puhas pitää olla.

Vesi, kultani kuningas,
Vesi proavetnoi syöttää;
Otan vettä Jordanan joves,
Valtakunnan valetus,
5 Ristukses rissitys;
• Eng ot.-i vettä syyvä,
Eng ota vettä juuv.i.
Otan oigied hengie, bladentsoa,
Pessä, pelleistoa
io Suuren mieron suudeluksis,
Pahoin akkoin ajatoksis,
Pitkähiuksien hiivelyksis,
Päässä i pellasta bladentöoa,

Annie

(nimi N. N.ää).

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2980—2982.

539

2980. Suo järvi. Salminen, V. n. 2634.
-14/650.

Turhanvaara. Outi Feodoran nai-
nen.

Suudeluksis.

Simclei, saadei,

Kuzikioderei kirois,

Mieste mieli muurehes,

Naizie naimoiz sanois;
5 Piässä, Luoja, piässä, luondo,

Piässä, piälline Jumala,

Ennen päi"vän nousendoa,

Auringon ylenendöä,

Koi ju malan koitandoa ,
io Peäl tuntumattomaks,

Ali nägy mätt ö mäks,

Kaikk kivuttomaks,

N. N:n suudelus.

2981. Sao järvi. Salminen, V. n. 2687.
—24.

Kaibahan kylä Mikko Tuukki.

Suudelus-sanat.

Puhun suulla puhtahalla,
Herran hengellä h [y] väliä,
Jeesuksen voimalla ravella.

Lennä, kokko, koilisesta,
5 Siibi taivasta tavakkaa,
Töine moada ryöppäkkää.
Tule tänne, tarvitaa
Pahoi duumii puremaa,
Pahoi ajatoksie ajamaa!
io Syö syöjäd, pure purijad,

Pahad duuma d, pahad ajatukset,
Pahad azjed

Neitsyt Moariaine,
Pyhä piiga taivahTIaihe,

15 Tule tänne, tarvitaan

Peästämää, pellastamaa,

Oigea hengeä, bladentsaaN. N:ää

Pahois duumis,

Kaikis kadehuksis,
20 Izien, emien ajatuksia,

Suuren mieron suudeloksis,

Havonsuijen haassannois,

Pitkähiuksien hirnundois,

Lien^on syönnis liho juonnis,
25 Tahik lapsen ullostumizis,

Näijen suolien1 sulattahuo,

Näijen vezien pezettähyö;

Otamma vettä vennosta,

Jerosaloman2 joesta.
30 Pyhän joven pyördeessä3,

Kaigen ilman kastijois;

Eng ota syvä engä juua,

Otan oigiel hengel.
Peästä, peilasi a.
35 Monda hengie täss rissitty,

Valdakundoa kassettu,

Päiväzed pilvez olet4 peästänny.

Peästä tätä oigied hengie, bla-

dentsoa

Näill vezill valelduho,
40 Näill suoloill sulattahuo.

Peästä, Luoja, peästä, [luonto],

Peästä, peälline Jumala,

Minun käzin käydyö,

Minun kobrani5 koskettahu,
45 Peälleni puhtahuks,

Sydämeni tervehyks.6

2982. Suojärvi. Basiliern.101. —84.
Ägläjärvi. Anni Vornanen, Möntti-
sen vaimo. kot. Tolvajärvestä.

2981. 1 = suolojen. — 2 Jer|ujsaloman : Jerosaloman. — 3 pyördees|t|ä : pyör-
deessä. —4 ole Idi : ole/. — 5 Kobr|i|ni : Kobrani. — 6 tervehy|si : tervehyte.

540

Taudit.

Suuteluksen
kautta kun lapsi rupeaa oksentamaan,
parannetaan se seuraavalla loitsulla.

Mistä tvivvah huovistusta1,

Kusta ainuu apua?

It§eltäh2 on Jiesukselta,

Moarialta emolta.
5 Peästä, Luoja3, peästä, luonto,

Peässä, peällini Jumala,

Näissä päivissä pahoissa!
Peäsi päivöni kivessä,

Peäsi kuu kallivossa,
10 Mikset siuäki peäse!

Nyt on liian liike-aika,

Pahan pois pakenovuoro.
Ken kattsoo katoksien alta,

Silkkimys on silmilläh,
15 Ken kujosilla kuunnelloo,

Hiilitolan verivaippa korvillah!
Peätskyläne, lintu pieni

Lentää läpättelöö.

Lennä sinne, kunne käsken:
20 Ylittse4 meren yheksän;

Tiiän mie kosken sima sen,

Koskess on kivi simanen,

Kasta siipesi simah,

Sulkasi sulah voih!
25 Peätskyläne, lintu pieni,

Lintu pieni pikkarane,

Lemiä tänne, kunne kutsun,

Kibeitä voitamah,

Pahoja parantaman!
30 Kibu-tyttö, neito tuonen5

Käybi6 hyyteröittelöö

Kibu vakkanen käessä

Kibui keräilöö.
Tuonn' on kiistän kihuja,
35 Tuonn' on vammoja valitan:

Kivuttaren kinkerelle,

Vammuttaren va nttuhise;

Ei oo tuolla tunnukkana.

Vaikka paljo pantanee.
40 Määrätön mätättänee

Kiven kirjavan sivuilla.

Kibuvuoren kukkuloilla.
Tuonn' on kiistän kihuja,

Tuonn' on vammoja valitan:
45 Tuonne Helvetin tulen,

Pahan vaimon valgiah.

2983. Suojärvi. Bor. III A, s. 326.

Ägläjärvi. Anni Vornanen.

Suudelusvirzi.
iLapsie kui suuvellah, lapsi rubieu
oksendamah.)

Hoi ukko, ylijumala,
Ylisess taivozess1,
Yheksäs kerro kses2,
Tule [tänne, tarvitah],
5 Terävä [h3 tarvitah].

pitkä virsi; jäi kesken.

[Ks. kuitenkin seuraavan virren »loit-

sendaa«. Sanelija on sama.]

2984. Suojärvi. Bor. III A, s. 333.

—*li97.

Ägläjärvi. Mönttisen emäntä, Anni
Vornanen.

2982. x yi. [hu](u)[vistusta]. — 2 itseltä|än| : Itseltä/t. — '■'■ kk:ssa pieni alku-
kirjain. — 4 kk:ssa: Yliltse. — ' ,T'uonen : monen. — 8 käyjpji : käyfci.

2983. 1 Säkeitten 2—3 alkuper. järjestys 3—2; numeroilla muutettu. — 2 |tai-
vahassj : *kerrokses*. — :! kk:ss;<: Terava.

Silmäyksistä ja suuteluksistu puusto. 2984

541

Suudelusvirzi?

Tarvitah lasta (da tyttölöi) kyl-
vettäizä. Lapsie kui suuvellah, lapsi
rubieu oksendamah. A tämän puhut
suolah, niin lapsi piäsöu terveheksi.
Niil vezill valetah, pessäh

(Kylvetysvirren algu:)

a. Terveh löylyiie2, terveh, läm-

mäne3!

Terveliyttä tegemäh,

Raunoa rakentamah!

Puun löyly, kivoze4 lammi5,
5 Higi vanhan Väinämöizen

Terveliyttä tegemähä,

Raulioa rakendamaha6.

E ole7 löylyn löydämistä,

Lämmözen lähenemistä,
io Löyly kiuguvan8 kivihi9,

Löyly saunan sammalihi10!

Mäne piiloittsi pihoilla,

Ullos uksen rengahittsi11,

Painu pattsahien tyvittsi!
15 Kyly1 löyly, moamo hengi.

*Lyö löyly, lähetä lämmöni!

Tuo mettä Metolassa,

Pimiässä Pohjolassa,

Tarkassa Tabiolassa!*
20 Kylvettelen, leyhyttelen

Käzillä kuldazilla,

Sormilla hobiazilla;

Lehet kuldazet kuvazin12,

Varvat vaskizet valitsin
25 Tämän löylyn lyöbyvill,

Tämän saunan soabuvilb.

Vie on soamatt sadie13,

Vie on piili pistämättömäksi.
Peässä, Luoja14, peässä luondo,
30 Peässä, peälliiie Jumala14,

Näissä päiviss pahoiss,

Suudehiss, syydehiss,

Miehen mustissa15 mezissa,

* Miehen mustani muurahis*,
35 Kusikinttujen kiroissa,

*Akkojen ajatuksissa*!
Ken lie kadehin kattsonu16,

Silmin kierin keksiny17,

Ankeroin18 ajatellu,
40 Silmä19 verda vuodakka,

Töine razvana valukka!

Ken (lie) kattson(u)20 katoksien

alla,

»Silkkimys» similläli!

Ken kujozill kuunnelloo,
45 Hiihtolan verivaipp korvillah!

*Ken kadehin kattsonoo21*.
*Loitsendan algu*:
b. Hoi Ukko14, ylijumala,

Ylizessä taivozessa,

!i:ssä22 kerroksessa,

2984. x Tekstissä ensi sakeina: |Hoi ukko ylijumala Ylizess taivosess Yheksäss

kerrokses Tule — Teräväni"1 1. — Näiden viereen ahdettuna kulkee selittävä

(johdanto)teksti, jonka ensimäiset sanat (alkaen otsakkeen rinnalta) ovat: |(Vrt. 2
siv.)!- Tarvitah lasta (da |aiga| tyttölöi) — - 2 löyly : löyly/le. -3 lämm|in| : lämmäne;
vi. [lämm]ö[ne]. — 4 kivoze|n| : k. — 5 lämmi|n| : 1. — 6 rakendamah : rakendamaha.
_ 7 jTämä on) g 0ie. _ s kiug|o|van : kiuguvan. — 9 kivi|[U]| : kivi|i| : kiviÄi. —
"sammaliin' : sammaliAi. -11 ren|k|ahittsi : rengahittsi. _ « kuv|oan| : kuvozm. —
13 s|ogjie : sadie; yi. [sadie]n(?). - 14 kk:ssa pieni alkukirjain. - ^ mustis|t|a : mus-
tissa. — " kattson|oo| : kattsonu. -17 keksin|öö| : keksiny. - ls Anker|i|n : Anherom,
— 19 Silmä|t! -S — 20 vi [kattson]oo. — 21 r. |Silm An|. — 22 |Kylvettelen| 9:ssa.

542

Taudit.

50 *Tule tänne, tarvitah23

Teillä!!] tarbehellizilla,

Azioilla ankaroilla,

Avuksein, armoksein,

Tuveksein, turvaksein,
55 Väekseni, voimakseni!*

Liikuta vannoa24 vägie,

*Iän kaiken istunutta*

Miehen ainuon avuksi,

Yksinäizen ymbärille!
6o Ukko, pilvien pidäjä25,

Hatarkkojen26 hallitsija,

Kulleta pilvi pikkune,

*Leviästi lennättele,

Kauhiasti kannattele*,
65 Loaji27 raudazet ragehet

Pilven28 pikkuzen nenähä,

Jolla himinet himmastuize,

Kammastuis on moan29 kadehet

Ollallab on30 oigialla,
ro Vazamella puolellani,

Kubehella kummallani

Syömässä, kaluomassa,

Luida lemmo puremassa.

2985. Suoj. Härk., 1. n. TOI. —03.
Ägläjärvi. Pedri Torvinen, 78 v.
Suutelus-sanat.

Piästä, Luoja, piästä, luondo,
piästä, piälline Jumala,
suudijista, siädijistä,
naisen nuaroista sanoista,
5 veripaidnin paginoista,
omista ajatuksista,

miehen mustista veristä.

tah' on miesten valgi joitten,

tahi miesten parrakkaiden.
10 tai neidosien miehel männysien,

tahi miehel mänemättömien!
Kyllä annan kyyvin.

annan ajohebosen,

hiekasta helyhebosen
15 kodihesi männäksesi.

pihallesi piästäksesi!
Rebo[!j aidua rebäsi

viljellä vitshasvälillä,

seit sh e niellä seibähällä;
20 terässeiväs seisattaa,

sen vitshassan muan mavoilla,

tshitshiliuskuilla sidelen;

jätän hännät häilymähän.

keskipalkat keinunahan,
25 piävankat vabisemahan.

Hännillä kadehen kuan,

piävankoil vastustelen,

keskikuhilla keritän!
Min kilbi kivestä suabi.
30 min on kuono kallrvosta,

min hiiri kovasimest.i.

sen sie minun karjastani,

sen sie minun kansastani!

2986. Suo järvi. Lruseff (Juva*), Maija
s. 18. —27.

Ägläjärvi. Oudi Timoskainen, asuu
Ilomantsin Kuolismaassa.

[Suuleluksista päästö:]

Valaj\_Jeesuksev2, 3_ vesillä[!],

23 Säe 50 rivien välissä, mutta säkeet 51 — 55 sivun yläreunaan kirjoitettuina.
— 24 |vähä| : vanhoa. — 2ä yi. »Töine ukko se on pilvien pidäjä». — 26 Hatjtaraj : HatorA-

kojen. — " L|a|aj|a| : Loaji'. — 28 Pilve|t| : Pilve/j
m. — 30 |syöm| : *on*.

2986. 1 Vala|i| : Vala/. — - |i|esuksev : /eesuksev.

29 Kammaistuis moan : K. *on*

3 kk:ssa ]>ieni alkukirjain.

Silmäyksistä ja suuteluksista päästö. 2986—2989.

543

huuhon Herran3 hurmehilla,
Herran3 voahilla valelen.
Peässäl^ , 1 /u< >ia3, peässäl^, luonto .
s peässäp^, peälliri^1 Jumala3,
kaikis akkoien^aiatuksissa,
veri v — loiv^ vihoi s ,
kuzikinttulojh^kirovolois[!],
partasuiziem^painnois
io ia parrattomi.

2987. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.

1329. —95.

Selkiin kylä. Pennanen.

Kun tiijjettii kuka silimejää, otettii
tuli torvi kättee ja ehittii penkin aluk-
sii myöten.

Toinen kun kyssyy, jotta:

Mitä1 sinä etit?
niin ehtijä ärjäsöö, jotta säikähtää:

Sitä1 etin, joka kaunnut on.

2988. Tohmajärvi. Lukkarinen n. 379.
—10.

Mielonen. Mp. Suistamolla.

Suuteluksista päästäessä.

Mistä lie pulmat puuttunaä,
Taikiat tapahtuneet,
Kivistäkö, kannoista1
Vai vatturau nioista ,
5 Vainko siitä seipähästä,
Jossa korppi koitteliksen,
Muutteliksen musta lintu?

Piästä, Luoja2, piästä, luonto,
Piästä, piällinen yläinen2,
io Suutelusta, suntehista,
Lateluista , luutehista ,
Jouhnaaman joutehista,

Naisten nauruin pahoista,

Verveihtiin[!] vioista,
is Xuskinttuin kiroista,

Pakinoista partasuihen,

I '.iki unista parratonten!
Ken lie katein kahtorma

Kiero ii silmin keksimiä.
20 Silmät verta vuotaviini).

Ra s vo o ra pa 1 1 u vuu n !

Kasvavuun kuiva kuus,

Kuiva kuus, rautaoksa

Kateen kuan3 eteen,
25 Johon silmäsä sitoo,

Näkimesä näppevää.

2989. Ilomantsi. Salminen, V.n. 2854.
—13.

Melaselkä. Iro eli liina Ahponen.
[Suuteluksissa — Manausta.]
Suuteluksis, voimattomiks käy. Lap-
sen kylvetys.

Heä ku lapsen ottaa, sanoo:

Peäst on, Luoja, peästä, luonto,

Peästä, piäline Jumala1,

*Peästä päivistä pahoista,*

Akkoin ajatuksista,
s Kusikinttujen kiroista!
Ko paha sota tuloo,

Peäs on poikki leikatah

Kymmenellä kirvehellä,

Ka h eksalla kastarilla [ ! ] .
io Mäne, konna, kodihis,

Paha, moahas pakene

Oikiesta henkestä,

Lapsesta plate[n]tsasta!

Ota Hiiestä hebone,
is Valitäepa voarnamesta,

2987.
2988.
2989.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

1 kannoista|ko| : k. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 k|o|an : kuan.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

544

Taudit.

Kodihise ajaakses;
Isäntäs on ikkimas,
Emäntäs ovie aukoinas.
Anna lapsellen2 tervehys,
20 Yöl lepo, päivän rauha,
Oikeella hengellä, platentsalla.

2990. Juuka? Lönnrot R, n. 683.
—37.

Suutelussanat.

Tyngin tunnen [!] hongan tyngät,
Latvoin lahtopäät petäjät
Suutelien suun etenen.
Ken on1 suurin suuelloo,
a Suuhun tulinen tulppa,
L[uinen] l[ukko] l[eukaluihin],
Haitta hammasten väliin,
Ettei l[eukasa] leviäk
Eikä hampaasak h [ajoa k],

io Ennenku rauvon ratkotaan,
Teräksillä temotaan,
Veinillä veristetääk,
Kirveellä kiskotaak
Minun vaivan nähty ä[ni],

io Käsi[n] päälle käyty ä[ni],
K<»prin kollra'heltuani.

2991. Raja-Karjala. Smirnoff n. 4.
—07.

Noitaloru lapsellen, joka on silmätty.

Nouses, luonen, lohes,
Haldijane1, ha mi ;il
Ennen päivän nousemistu,
Koinjumalan koittamistu
5 Minun käsin käytyvän,
Kobrin koeteltu va 1 1 .

Ky n sin kylvet eltyvän !

Ken katehil kazonnoo,
Kierin [silmin] keksinnöö,
io Silmäd verta vuotakoh,
Rasvoi rapattakah!

Ollet kotine koira,
peitä piä penkin ai;
ollet kyläne koira,
15 ullos uksen taaks,
pellon veräjän taaks,
isändälles iltaseks,
muul perehel murginaks!

Suonten sanoja.

2992. Impilahti. Krohn n. 5057. —84.
Niukahdusluvuissa; ks. n. 2529.

2993. Impilahti. Krohn n. 5342. —84.

Ruokojärvi. Itkijä vaimo.
Niukahdusluvuissa; ks. n. 2528.

2994. Salmi. Krohn n. 7916. —84.
Niukahdusluvuissa; ks. n. 2532.

2995. Suistamo. Polen n. 25. — 47.
Käärmeen synnyssä; ks. n. 1026.

2996. Suojärvi. Härkönen, I. n. 241.

—00.

Vuontele. Matroi Happo, 15 v.
Oppinut »Yläj arven ämmältä».
Veren sulun sanoissa; ks. n. 806.

2997. Kitee? Sirelius n. 60. —47.
Veren sulun sanoissa; ks. n. 819.

2 lapsell|a|n : lapsellen.

2990. x Ken suurin : K. *on* s.

2991. 1 Säkeissä 2, 9, 12 — 13 on kkss.i pieni alkukirjain.

Synnytyskivuissa. 2998—3007.

545

2998. Kitee. Gottlund n. 75. —16.

Yliopp. S. Hougbergin muistiinpa-
nema.

Veren sulun sanoissa; ks. n. 814.

2999. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.
623. —95.

Röksä.

Veren sulun sanoissa; ks. n. 871.

3000. Eno. Ollilainen, P. n. 284—285.
—92.
Olli Nevalainen, 70 v.

[Suon]ten sanat.
Veren sulun sanoissa; ks. n:t 875 —
876.

Synnytyskivuissa.

300 G. Uukuniemi. Tuokko n. 40.

—13.

Mensuvaara. Aaro Toiviainen, 80 v.

Kun lapsi ei hyvästi syntynyt, luet-
tiin:

Oi Ukko1, ylijumala,
Tuo tänne kirveesi,
Kanna kultatapparasi,
Joilla luita longottelen,
5 Lasken maalle matkamiehen!
Otin kiiskiltä kinoa,
Matikalta luikastusta,
Jolla voian luiset portit,
Lasken maalle matkamiehen.

3001. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 65.\m7. Impilahti. Sirelius n. 156

-46
Puun särkemälle: ks. n. 293.

3002. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 294.
—46.

Kipusanoissa; ks. n. 2110.

3003. Ilomantsi. Kuop. lys. toverik.
n. 30. —85.

Hattupää. Oskan leski.

Veren sulun sanoissa; ks. n. 890.

3004. Ilomantsi. Kuop. lys. toverik.

n. 98. —85.

Sonkaja. '

Veren sulun sanoissa; ks. n. 887.

3005. Nurmes. Lönnrot A, 11 3, n. 10.
—32.

Veren sulun sanoissa- ks. n. 907.

—47.

Lapsen suamisessa rukous.1

Neity Maria2 emonen1,
Rakas äiti armollinen,
Tule tuskaisen tulille,
Parkujan parmaille,
s Hätähisen huuantohon!

Ota kultanen kirvesi[!],
Hopiainen tapparaisi,
Jolla reikää repäiset,
Longottelet leukaluita,
io Aukoa lihanen aitta,
Liha kellari keritä3,
Luinen lukko luikahuta!

Neitsy Maria2 emonen1,
Rakas äiti armol[l]inen,
15 Tule tuskaisen tulille,
Tule saunahan saloa
Ilman uksen ulvomatta,

3006. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

3007. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 kk:ssa: keritä.

35

546

Taudit.

Saranan narajamatta,

Viisin villa vanlmisif!];
i Koprista kohusta poika,
Poika neitosen povesta,
Päästä kuuta katsomahan,
Päiveä ihoamahan,
Laske maale matkamiestä,
Pieni sormista pihalle!

Revi nyt ilma reppäneiksi,
Avoa taivas ikkunoiksi,
Repäse emänän1 reisi
Kotihis mänty äisi,
Ota kiiskiltä kinoa,
Matikalta nuljakkoa,
Purstosta lohen puna sen.
*Halkase hako kaheksi*.
Aukoa lihaset solmet[?]4,
Luiset lukot 10'n'kahuta!

3008. Impilahti.
—47.

Sirelius n. 198.

Lasten suamisen vaivoissa:

Piika piinoa pitävi,
Vaimo vaivoa näkevi
Hongasessa huonehessa,
Pirtissä petäjäsessä,
5 Miehen mieli juohukia. '

Mistä mie anon apua,
*Kusta etsin huojennusta?*
Itse neitsy Marialta,

Neitsy Maria1 emonen2,
io Puhas muori muo['o]llinen,
*Rakas äiti armollinen*!
Tules tänne, tarvitahan,
Tule ja tule välehen,

Välehenpä siekin jouut,
15 Välehimin tarvitahan.

Tuopa kulta kirvehesi,

Hopiainen tapparaisi,

Tule saunahan varahin,

Ilman uksen ulvomatta,
20 Saranan navajamatta[!].
Ota kiiskiltä kinoa,

Matikalta nuljakfuitta,

Iske puota3 poikkipuolin,

V — u viieksi repäse,
25 Hajottele hattaraksi4,

Revittele5 reppanaksi,

Riehto aitoa repäse,

Viieltä vitsas väliltä,

Seitsemältä seipähältä.

3009. Impilahti? Polen n. 49. —47.
Ajoksen sanoissa; ks. n. 1869.

3010. Impilahti. Polen n. 87. —47.

Lapsi vaimon loihtii.

Jo tässä polo potovi,
Polvin porstuan ovella,
Kynsin saunan kynnyksellä,
Piika piinoa pitävi,
5 Vaimo vaivoa näkevi;
Saatan sanan Luojan1 luokse,
Kirjan Jesuksen kätehen.
Neitsyt Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
io Tule saunaha saloa,
Oluella ukset voia,
Kaljalla saranat kasta;
Neitsyt Maaria emonen,

* kk:ssa: salmet.

3008. x kk:ssa pieni alkukirjain. —
4 hattar|oi|ksi : hattaraksi. — 5 Revitte|l|le
3010. i kk:ssa: luojan.

2 kk:ssa iso alkukirjain.
: R.

3 r. (moderlif). —

,

Synnytyskivuissa. 3010—3013.

54:

Rakas äiti armollinen,
15 Tule saunahan saloa

Ilman uksen ulvomatta,

Saranan narahtamatta.

Tuos on kultanen kurikka,

Hopiainen tapparasi,
20 Jolla lukot luiset longottelet,

Portit suoniset soristat3,

Päästä maalle matka mi[e]stä,

Ilmahan imento raukka[a],

Pieni sormea pihalle,
25 Näkemähän näitä maita,

Ilmoja ihoamahan!

3011. Impilahti. Krohn n. 10695.
—85.

Koivuselkä. Antti Korkalainen.
31 v., Honkamäen Puumalankylästä.
Kuuli Impilahdella Jussi Jurvaselta.

Lapseen] synn[ylys}.

Onko tauti Luojan luoma,
Surma säätämä Jumalan?
Jos et nouse, niin mä noijun,
Jos et kiihy, niin mä kiroon,
s Auta maalle matkamiestä,
Pieni-koprasta pihalle;
Aukase lihaset liukut,
Anna luiset lonkut lonkahua,
Ja pakota pihtipuolisia.

3012. Impilahti. Langinen n. 107.
—87.

Koivuselkä. Helena Holopainen,
62 v.

Lapsen synnytysloihtu.

Kuulin kumman kiukuttavan,
Hätähisen häihyttävän

Petäjäisessä pehossa,

Matalaisessa majassa.
ö Mitäs tuo polo potoo,

Vaimo vaivainen läsii?

Poikukos[!] polo potoo,

Vaimo vaivainen läsii?
Neitsyt Maria emonen,
io Rakas äiti armollinen,

Tuo kulta kirvehes,

Hopeinen tapparas,

Aukase lihaset aitat,

Luiset lukot loiui kahlita.
15 Pihtipuoliset porota,

Takasalvat poikki taita.

Laske maalle matkamiestä,

Pienisormea pihalle,

Työnnä kulta]!] katsomaan,
20 Ilmaa ihaelemaan!

Päästä piika pintehestä,

Vaimo vatsan väänteheestä[!|,

Tuokoo kiiskiltä kinoo,

Matikalta nuljakoo [ !] .

3013. Suistamo. Sirelius n. 120. — 47.
Lapsen suama virsi.

Aivoin nousi aiokainen,
Pesi, puhasteli, kumarteli,
Pyhki pienen pertisehen,
Lakaseli lattiansa1
5 Tinasilla lehtisillä,
Vaskisilla varpasilla.

Kunne toppat2 vietännevät[!]?
Ulos ulos3 uksen kautta,
Pellolle sakaran kautta,
io Minne kunne vietännevi?
Vesatolle vehnä mualle,

2 soritat : soristat.
3013. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
3 Ulos uksen : U. *ulos* u.

2 jMinne nä| toppa|iset| : *Kunne* toppa?.

548

Taudit.

Kasatulle kakran mualle,
Tuorehella touk'01 mualle.
Maria [!] mäellä huusi:
15 »Tule, tyttö, poimimahan,
Pää väski[!], valitsemahan,
Tina rinta, riipimähän!»

Ottin4 marrj'an mielillensä,
Toisen marjan5 k[i]elellensä,
20 Kolmannen kerustimilFa1.
Tuosta tyyvyn, tuosta täyyn,
Navan kohta korkiaksi,
Paksuksi panihemme[!],
Lihavaksi liitelimme.
25 Aion astua kotihin.

»Voipa6, äiti, kantajaini,
Anna suojua tiloa
Piian piilo7 huoneheksi,
Vaimon vankihuoneheksi!»
ao »Voi sinua8, hiien huora,
CKuHkos piltien pitämä
Eli nainehen urosen
Eli miehen naimattoman?»
»Emp ole miehen naimattoman
35 Enk orle] nainesen[!] urosen
Enk ou piltien pitämä.
Ma[r]ja9 mäellä huuti;
Kuin ottin10 marjan mielläniu[!J,
Toisen maria[!] kellellenif!],
40 Kolmannen kerustimille,

Tuosta tyyvyn, tuosta täyvyn,
Paksuksi12 paninimme,
Lihavaksi liitelimme.»
Voja hiialla[!] veräjät,
45 Kaljalla kamajan päälys,
Alla jalkoin lattia13 lahohen[!],

Päällä laki laukiovif!],
Päästä pienoista pihalle
Otsaseinä ottamatta,

50 *Kamajan ottamatta[!]*,
Siu-seinä siirtämättä,
Kamajan kohottamatta!
Neity Maria emonen,
Tule tänne, tarvitahan,

55 Suastenne[!], välemmin jouu!
Tuokohon Jumalan tunti14,
Herran armo astukohon
Avukseini, armokseini,
Käsikseini kääntyköhön

ro Jesuksen sopiat sormet,
Marian käpiät käet!

3014. Suistamo. Eur. G, n. 464. —46.
Mitäs tuo polo potevi,
Vaimo vaivainen läsivi
Huonehessa honk[aisessa] ,
Petäjäisessä] pes[ässä]?
5 Tautia nimettömiä,
Päättömiä paisehia;
Alla lattfia] 1 [aho vi],
Pä[ällä] p[eite] m[ärkänevi].
N[eitsyt] Mfaaria] e[monen],

io Tuoos kultakirvehesi,
Hop [iäinen] tapp [arasi],
Jolla katkon kannaksia,
J[olla] pilkon pihtipuolet!
Aukase lihanen aita,

is Leikkoa li[hanen] kynnys,
L[uinen] luk[ko] l[uikahuta].

4 Otin : (Min. — 5 Toisen |otin| marjan : T. m. — 6 |Oi| Voi : Voipa. — » pii|na|.
pii/o. — 8 sin|ä| : sinua. — 9 |Kosk| ma[r]ja|ni! : m. — 10 otti : ottin. — u miell|ensä| :
mielläm. — 12 |Tuosta| paksuksi. — 13 kk:ssa: tatia. — 14 |tuuli| : tunti.

Synnytyskivuissa. 3015—301:

549

3015. Suistama. Valve n. 173. —10.

Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Hel-
singissä.

Kun lapsi ei synny,
niin pitää ottaa paska-lasta ja kastoa
viluun veteen, vihmoa vettä päälle ja
sanoa:

Ken siun katein katsonoo.
Silmin kieroin keksinöö:
Silkki Hiien silmilleen,
Lukko Lemmon leuvoilleen,
5 *Suuhunsa olkaa tulinen tulppa*;
Kasvakohon kuiva kuusi
Katehen kovan eteen,
Jono hyö silmänsä sittoo
Ja näkimensä näppävöö!

3016. Suistamo. Salminen, V. n. 2765.
—11.

Kirkonkylä. Orjan Stopano.
Tule. Piedar pikkaraine,
Hädähise huudoo,
Pakkosen parruntaa!
Tuo kuldani kirves tullessas,
o Hobiaiset hohtimet,
Hakkaa kynnys kirvehellä kulta-
sella,
Ota hobiasilla hohtimilla,
Vieretäs veriät augi,
Hakkoa kynnys pois,
io Rebäses reiät augi,
Jotta tulisit emuni ihua ihuilemaa .
Tule ison vartta valvottamaa,
Päiväist ikkunast ihuilemaa,
Kuudamuttaas kuundelemaa!
Pid ottaa suolii[I], suolat suuh.
is Pyhä Piedar, pikkaraine,
Tänne sinun kutsun.

3017. Suistamo. Salminen, V. n. 1453.
—08.
Pienisarka. Elessei VaTokainen.

Lapsensoandavirs.

Kannoin kohtuu kuusi kuuta,
Idze ylendin yheksän kuuda,
Kuu da kaiken kymmenenki.
Jo tuli lapsel tuloaiga.

5 Midäs täs kipuloi tarvitaa.
Vaivoi midäs vaaitaa
Lapsen syndymiseh,
Sigiön siidämiseh?
Jo on lapsi luista kiini,

io Ei van anikko ala lähe.
Nygön täh tarvittas
Varsin vanha lappalaine
Tämän lapsen soahestani,
1 Sigiön sivuista siidämine.

is Tuli ukko lappalaine:
Voiba sinä ämmä raukka,
Jo nyt olisit kohta kuolin,
Kohta on kivut kovasta,
Vaivat rindahen parettu.

20 Votas, otan omilla kobril.
Keärin pienih kämmenih.
Mis on männy, siinä tullaa.
Otan veitseni tupesta,
Leikan laian, leikan toisen;

25 Anna tulla matkamiehen,
Sigiön alas siirdyä,
Peästä imeises irgi!

Kaik on kahekse peästö:
Vanhat peästö Väinämöiset

30 Segä nuored Jougamoised,
Ain on peästy ihmisest irgi.
Peästi Luoja, peästi päivä,
Peästi peällinen Jumala
Näistä päivistä pahoista,

35 Angarista ahkioista

550

Taudit.

Minun käsin käydyäni.
Lapsi tulla luiskahti,
Olgiloilla poksahteli,
Silmät hänel on sioille silmät,
40 Kaikk on korvat kohallee,
Peä paikoille pantu;
Ei voimal omalla voimal,
Voimalla Jumalan voimal,
Väellä vanhan Väinämöisen.

3018. Suistamo. Angervo n. 3. — u/10
06.

Leppäsyrjä. Konstantin Kuokka.
Mp. Helsingissä.

La psensynnytys-loitsu.

Jo on piiga pintehissä,

Vaimo vatsan viäntehissä,

Vaimo on vainohuonehissa.

Piästäs, synti[!], piästäs, luoma [!],
5 Piiga pieniss' on kivuissa,

Vaimo vatsan viäntehissä!

Otan kiiskillä]!] kinoa.

Maatehella[!j nuija kettä.
Neitsyt Muaria, emoni,
io Kiännäs helma kiändehille!

Jos lienet nyt poigalapsi.

Tule kirves on käessä,

Leigo pihtipuolisetki!

Jos lienet nyt tyttölapsi,
ia Tule kuantalo[!j käessä,

Katko kaikki kamajatki.
Oi Ukko2, ylijumala,

Annas on verinen veitsi

Verisen tupen sisässä;
«o Aug' on veriset veräjät,

Säre luiset lugutki;

Piäskö veri vuotamaho,

Hurme huppelehtamaho,

Piäsis pienonen pihoilla,
25 Hoikkasormi hoiberdelrnah,

Kuuta on katsomahan,

Päivyä on ihailomahan

Näiss' on päiviss' on pahoissa,

Näiss' on matgoiss'[!] vaigioissa.
30 Jos on kateen katsottuna,

Silmät kierät keksittynä.

Silmät verta vuotaman,

Rasvan rabettamah.

Sian silkki silmillen,
35 Lemmon lukku leuoilleni

Juudamass'2 on, jeätämäss',

Ristitty' on rikkomass'

Kastettua kuatamass'.

Riko ristimättömiä,
40 Kua'a kastamattomia,

Teloa tekemättömiä!

Linnat liikku, järvet järsky,

Vuoret vaskiset vabisi

Tämän liikun liigutaso,
45 Tämän piästön piästäjeso.
Piästä päivill' on pahoilla,

Elävill'[!] on vaigioilla!

Piästit päivän paistamanki,

Kuutamen kumottamanki.
5o Kibu tyttö, tuonen neito j.n.e.

3019. Suistamo. Härkönen, I. n. 29.
00.
Pyörittäjän ja Syskyjärven välisen
tien varrella hiilenpoltossa olevalta
Karppa Osiipov Kirjavaiselta, 83 v.
Oppinut laulut isoisältään Kuisma Kir-
javaiselta Pyörittäjässä.

Lapsen suanda virsi.

Jo on piigane pienes kivus,
Vaimo vatshan viändehissä.

3018. l kk:ssa: ukko. — 2 = kivistää, pakottaa (laulajan selitys).

Synnytyskivuissa. 3019—3021.

551

Piästä, luondo, piästä, Luoja,
Kuin on piigane pienes kivus,
5 Vaimo vatshan viändehissä!
Piästä, Luoja, piästä, luondo,
Piästä, piälline Jumala,
Vain on vaimon huonehesta!
Kuin olloo uroseläjä,
io Vestä pihtipuolisija!
Kuin olloobi naiseläjä,
Katko kamajat tullessaa!
Otan kiishkildä kinuo,
Matikalda nuljakehta .

3020. Suistamo. Kemppainen n. 65.
7/5 -15.

Uuksujärvi. Aleksei Davidanpoika
Taronen, 36 v.

Lempeyen luku.

Nouse, luontoni, lovesta,
haon alta, haltiani,
tämän lehen lekkujessa,
vastalehen vaappu jessa!
5 Hoi, Ukko, yli-jnmala,
mies on, vanha Väinämöinen,
tules1 tänne, tarvitahan,
välej emmin tarvitahan
naisen ainavon avuksi,
io yksinäisen ympärille.

Ennen kuun kivestä kiskoit,
piästit päivän kalliosta,
miks'et piästä päiviltä pahoilta?
Piästä päiviltä pahoilta,
15 elämiltä vaikioilta!

Näm'2 on piästöt piästämöinen
ja kuut kehittämöinen
kultaisilla kumpuloilla!

3021 . Soanlahti. Sirelius n. 84. — 47.

Naisten lapsen suanti lo\i)htu?

Hiiri juoksi Hiitoloista,
Jumaloista jukko selkä,
Pieni kelkainen perästä,
Kulta kirves kelkasessa,
5 Hopiainen tapparainen,
Jolla teitä raivaellet
Tulevalle vierahalle,
Suavalle, käkiävälle.
Pilkoit pihtipuolisia

io Sekä luita loVgottelit,
Liikutit lihaisen linnan1,
Vesi reisuisi repäiset,
Tuota lasta suahessaisi.
Omp on Ukko armoneisi

is Ylähältä pääsi päältä,
Joka kuaret katko kaikki,
Aukaisi aitankin oven,2
Tullessa Jumalan tunnin,
Avuin Jesuksen asuissa.

20 Ritistät kuin risuiset aidat,
Ratkot rautaiset veräjät
Tultua Jumalan3 tunnin
Akan ainuan avuksi,
Huonehesen ho[n]gasehen,

25 Petäjäisehen pesähän,
Kulta kuontalon kuletit,
Villa värttinän vajunna,
Piäässyt piikaiset pihalle
Luisten linnajen[!] väliltä,

30 Ahtahasta aitasta.

Ompa Luoja3 linnan1 liikuttan-

na,
Avannunna aika reijän,
Joita Luoja tarvihtovi,

3020. x Säkeissä 7 ja 13 on iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

3021. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Säkeet 9—17 kirjoitetut reunemmalle. —
3 kk:ssa pieni alkukiijain.

552

Taudit.

Hman tiedota totisen.
35 Kyllä tieto on tarvittunna

Akan ainuan apuna,

Huonon vaimon ympärillä,

Mies vakanen vaadittu,

Ylähältä pääsi päfäjltä
40 Sen päästin päättäjäksi,

Tuon talman taittajaksi,

Sykkyrän selittäjäksi.

3022. Korpiselkä. Potschtareff n. 16.
—97.

Kokkari. Ivan Samsonov, 40 v
Kuullut isältään Vieksingissä.

Lapsen suanta loitsu.

Neitsyt Maria, emoni,

Pyhä1 piika pikkarani,

Tules tänne tarvitaha,

Tänne töihi työlähisi,
5 Asioihi ankaroihi;

Tiäl' on piijat pintehissä,

Vaimot vatschoin viäntehissä,

Honkasessa huonehessa,

Pertissä on petäjisessä!
io Piässä, Luoja, piässä2, luonto,

Piässä, piähini Jumala,

Sua matikoilta2 nuljaketta,

Anna kiskolla2 kivut,

Ennen päivän nousemista,
15 Koi Jumalan koittamista!

3023. Korpiselkä. Niemin. 391. —09.
Tolvajärvi. Leski Anna Vorna-.
nen, 70 v.; synt. Melaselässä. Mp.
Rokkanen.

Vanha kansa: Lapsensynfnytysjvirs1.
Siks sitä sanotah.

Neitsyt Maaria, emoni,

Pyhä piika pikkarani,
Tules tänne, tarvitoh[!J,
Tääll' on piiat pintehiss,
5 Vaimot vattsavääntehiss',
Huonesess' on honkasessa,
Pertissä petäjäisessä!

Tuo, sano, kiiskolta kinoa.
Matikalta nuljaketta!
io Peässä, Luoja1, p[eässä], luonto.
Peässä, peällini Jumala1,
Ennen, sano, päivän nousemista,
Koijumalan koittamista!

3024. Korpiselkä. Vartiainen, E.
Taikam. kansaa, v. 1926, s. 14.
Tolvajärvi. Marppa Vornanen.

Lapsen peästö tauvis:

Hui pois, häbie ulos
ristittyö rikkomasta,
kastettuo koatamasta!

En käy omin käzin,
5 käyn on käzin Kiesuksen.
Valan Kiesuksen verellä,
huuhon Herran hulvehilla,
meren vuahella valelen . . .

3025. Korpiselkä. Härkönen, I. n.
327. —00.

Vieksinki. Iivana Sottinen (»Riijon
Iivana»), 55 v. Oppinut isältään.

Lämmitin kylyn medosen
Medosil on halgosilla,
Halgosil haluttomilla.
Puilla puutomattomilla.
5 Keräin kossesta kivyttä,
Kogoin kossesta kivyttä,

3022. » kk:ssa on säk. 2, 4—5 pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

3023. l kk:ssa pieni alkukirjain.

Synnytyskivuissa. 3025—3028.

553

Katkain vastan varvikosta.
Haudelin tuol on hardijoida,
Siidelin Sivuloita.
10 Avua likaveräjät,
Pokahuta luuportit!

Otammo matjikalda nuija kehta,
Annan kiishkoiloil kivut.

3026. Korpiselkä. Räsänen n. 151

-*koo.

Saaroiskylä. Jyrki Jormanen, 26 v.
[Veren sulkua — Synnytyssanoja.]

Loitsu lapsen suajaisissa.

Eipä[?], Ukko1, ylinen herra,

tunge turpia kätesi,

paina paksu peukalosi

tukkeheksi tuiman reijän,
s paikaksi pahan veräjän,

jottei veri päällen pärsky,

valu vaate rievuilleni!

Eipä veri maahan jouvvu.

miesten hempu heinikkohon,
io sisässä on sinun sijasi,

keuhkon alla. kellarisi.
Oi Ukko1, ylinen herra,

tuatto taivahinen,

tule tänne kutsuttaissa.
15 ajaten nyt anottaissa!

Välehen jos tulisit,

välehemmin tarvittaisiin.

Tiällä on piika pintehissä,

vaimo vatsan vääntehissä,
20 tässä työssä työlähässä,

saunassa savun sejassa,

kylän kylypy huonehessa.
Kun ei siitä kyllin lienek,

ota koivuinen korentok

25 tahi tanko pihlajainen,

jolla haittoja hajotat.

perälihoja pehmität!

Auta mualle matkamiestä,

pienisormista pihalle!
ao Kun ei siitä kyllin lienek.

Ota kultainen kurikka

Kätehesi oikiahan.

jolla sivuja sivelet,

perälihoja pehmität!
35 Ja kun ei siitä kyllin liene,

ota kiiskiltä kinoa,

matehelta nuljaskata,

jolla sivuja sivelet,

perälihoja pehmität!
40 Ja kun ei siitä kyllin liene,

ota viitake Virosta1,

helevetistä heinärauta,

jolla v— ua vitaiset

vii j eitä vitas väliltä,
45 seitsemältä seiväsalalta!

3027. Suo järvi. Salminen, V. n. 2658.
-16U20.

Varpakylä, Hukkala. Paras ke.

Synnytys hot ei rubie rodiumaa.
puhutaan suudelus (ja lisäksi vielä
seuraavat sanat):

Peässä piiga pihtilöisfi1,
Vaimo vatsa veändäjiss'!

Vettä peäl koadaa, ku pöllästyy,
laps alkaa pöllähtämää.1

3028. Suo järvi. Krohn n. 5723.-84.
Kotajärvi.

Lapsen saanta.
Sattuu silmäys: sitte taas otat
vettä ta valat:

3026. x kk:ssa pieni alkukirjain.
2027. x pöllä|s|t|y|mää : pölläfttämää.

554

Taudit.

Pyhä piigu pikkaranen syöt täi.
Tule tänne, tarvitaan,
Jalka olkaan [kengässä]
Toinen olkaan kengätä,
s Päästä pienet sormet pihamailta,
Oikie henkie bladentsoa.1
{Obrazal piekset vetty tä vetty
juotat.)

3029. Kitee. Gottlund n. 76. — 12/i 16.

Yliopp. S. Hougbergin muistoon-
panema.

Nejty Maria emoinen1,
Tule teiie, tarvittaan;
Kuins tulet, nin tule välemin,
Ilman uxen ulvomatn,
5 Saranan narajamata,
Voja uxet oUulella,
Kasta kalljalla saranat!
Tuos on hopiainen kirves,
Teräxinen tapparais,
io Jolla v — a vita set.
P — e räike repäsät.

3030. Kitee. Gottlund n. 77.— 12/i 16.

Yliopp. S. Hougbergin muistoon -
panema.

Nejty Maria emoinen1.
Tuo v — a vakalla,
Kana puolta [!] puohtimella!
Titeroinnen maan tioinen,
5 Tie vieret t^vhija täus[!],
Mäen vieret mäntä päitä,

Notkot no'11'iko nänijä.

Mites, koria, kuohtelet,
[Kärp]änen, päristälät
io [Miestä] vasten valkiata,
[Vuorta sur]ta kronrkiata?2

3031 . Kitee. Lönnrot S, n. 192. —28.
Lapsen saajasen1 luku.1

Xeisyt Maaria emoinen etc,
tule saunaan saloa
alt' uksen, alati seinän;
orulT on ukset voija.
5 kasta kaljalla saranat,
ettei ukset ulvojaisi,
saranaiset rääkyjäisi!

Ota kiiskiltä kinua etc.
jolla voijat pihti pielet,
io oven päällykset punnoot2;
päästä maalle matkamiestä, etc
päästä kuuta kantoinaan,
päivää ihoamaan,
kuut on nosnet. päivät nosneet,
is taivaan on aurinko havainut.

Neisyt Maaria emoinen etc.
lyö nyt linkku, avaja portti,
luinen lukku luikahuta!
Neisyt Maaria emoinen
20 kulta keikkua vetääpi,
kulta kirves kelkkaisessa.
Riehko aitoa repäise
vi[i]eltä vihas väliltä etc.
kulkiissa kulta pojan;
25 pah likapaikat liesinkillä,

3028. » r. (3 kertaa).

3029. * kk:ssa iso alkukirjain.

3030. * kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Säkeissä 9—11 hakasiin merkityt kohdat
ovat käsik:sta murtuneet pois paperin vioittumisen tähden. Niistä kohdista on kui-
tenkin olemassa prof. K. Krohnin käsialalla tehty muistiinpano, murtuneen kohdan
viereen kirjoitettuna; ja sen mukaisesti on säkeet tähän täydennetty.

3031. x kkrssa iso alkukirjain. — 2 yi. [pu]n[noot].

Synnytyskivuissa. 3031—3033.

555

pahat paikat paltinalla,

veralla vetelät paikat

kulta poian kulkiessa,
Neisyt Maaria emoinen1 etc.
30 joka ennen kävit kuun kehiä myö-
ten,

päivän päärmettä3 vaelsit,

sinä kuun kehästä päästit,

päivän pilvestä selitit,

tule, päästä tääkin päästö!
35 Ej minussa lienekähän

omin voiminni4 mitänä,

tehtä Luojan tuttaville,

jalon lapsille Jumalan5.

En koske omin käsin,
40 kosken Jiesuksen kätösin;

soveljamat Luojan sormet,

Jeesuksen käet käviäinät.

En puhu omalla suulla, etc.

3032. Kitee. Brander n. 24. 89.
Kirjava meren vasikka,
Mikä suita mielen otti,
Kun sinä luihin lUokkuu'ut.
Liittäyt lihan sisään?
5 Eroa, sinä emoton henki,
Luovu, hiomaton pakana
Puremasta, louhtamasta,
Jäseniä jäystämästä,
Syömästä, kaluamasta
io Ihoa imeisen1 lapsen,
Emon tuoman ruumista!
Pääsipään se ennen kuu ke-
lin st ä.
Minkästähden sinä et pääse.
Poloinen piika,
15 Vaimo, vatsan väänteistä?

3 päär|lyjä| : päärmettä. — * voimin :
3032. 1 yi. lyijykynällä: ihmisen.

Mehiläinen, ilman lintu
Lenti yheksän meren ylitse,
Yli kyllä kymmenenkin,
Toi mettä siivessänsä,
20 Hunajata huulessansa
Kipeille voiteeksi,
Pahoille parannukseks'.

3033. Kitee. Havukainen n. 19.
Juho Turunen.

-96.

Synnytystuskissa.
Ensiksi otetaan suoloja ja käydään
ne pujottamassa veneen tapinreiän
läpi, kaksi kertaa alaspäin ja kerta
ylöspäin. Samaten käydään sepän
pajasta ottamassa kolme pientä rauta-
murua, jotka ovat syntyneet, kun
hevosenkenkään puhkaistaan naulain
reikiä. Sekä suolat että rautamurut
annetaan synnyttäjälle suuhun, ma-
haan nieltäviksi. Sitäpaitsi otetaan
kolme kolmihaaraista oksaa lepän
latvasta. Näillä oksilla pyyhitään
sairasta ja samalla sanotaan:

Pyyhin puilla puhtailla,
Leppeillä lepän vesoilla
Sumeista suuteista,
Hivuspitkän kierteistä,
5 Pakinoista partasuien,
Pakinoista parratonten
Niin puhtaaks' ja leppiiks'
Kuin nuo leppiit lepän varvat.

Ukkonen, ylinen Herra,
io Pilven päällinen Jumala,
Tule saunaan saloa
Naisen ainoan avuksi,
Yksinäisen ympärille
Tämä pulma purkamahan,

voiminni. — 5 kk:ssa pieni alkukirjain.

556

Taudit.

15 Tämä päästö päästämähän!
Neitsyt Maaria emonen,
Puhas muori muovollinen,
Tule saunaan saloa
Kerallani keikkumahan,

20 Kanssani kavehtimahan!

Jos ei miussa miestä liene,
Xouskohot norosta miehet
Kerallani keikkumahan,
Kanssani kavehtimahan!

3034. Kitee, honkainen n. 75 b
—01.

»Taikoja päinvastaisessa suhdees-
sa»:1

Jos sairas on jo toimetonna ja

ei vielä synty synny, pannaan2 turkki
nurin paateen (kätilölle2), (tavallisesti3
saunassa3 ovat synnyttäjät), viska-
taan3 vasta uunille, viskataan vettä:

Lyön löylyy,

lähätän lämmint,

kiviselle kiukuulle,

rautaselle raunijolle.
s Isoni, imeisen luoja,

taatto vanha taivahinen,

tule, lyö löylyäsi,

lähättele lämmintäsi,

tule löylyysi, Jumala2,
io iso ilman, lämpimähän

tekemähän terveyttä,

rauhaa rakentamahan.

Pyyhi2 pois pyhät kipunat,

pyhät saastat sammuttele,
i s lyötä maahan liika löyly,

paha löyly pois lähetä,

jottei polta poikiasi,

turmele tekemiäsi.
Minkä2 vettä viskailen,

20 noille kuumille kiville,
palaville paaderoille,
se meiksi muuttukoon,
simaksi sirahtakoon,
juoskoon joki metinen,

25 sima lampi sirahtavuun
läpi kiukuun kivisen,
läpi saunan sammalisen.
(Alkaa kylvetys.)
Läksin tuonelle sotaan,
tauvin kansa taisteluun,

30 läksin päitä päästämään,
henkiä herättämään.

Kave eukko, luonnon tyttö,
kave kultainen, koria,
joka olet vanhin vaimoloista,

35 ensin ehtoista emoista,
tule tänne tarvittaissa,
käy tänne kutsuttaissa,
ajaavu anottaissa.
Tääll on piika pindeheissä,

40 vaimo3 vatsan väänteheessä
saunassa savun sejassa,
virununna viikon kaiken,
tiijoitonna, taijotonna,
tarkasti tajuamatta.

45 Kuka sulki luonnon suuta,
mikä reijän reunusdeli,
teki p — ni pilalle?

Kave eukko, vaimo vanhin,
paras luonnon tyttäristä,

50 tule pijan, välehen jouvu,
juokse joka askeleelle [!],
juokse polvesta mereen,

3034. 1 Tämän loitsun edellä on kk:ssa »Taika ja sanat, jolla lapsi esdetään
syntymästä». — Sitten seuraa tähän n:oon (75 b) kuuluvat taikatemput. — 2 kk:ssa
pieni alkukirjain. — 3 kk:ssA iso alkukirjain.

Synnytyskivuissa. 3034 — 3037.

557

vyölavasta laineheesen,

ota kiiskiltä kinoa,
55 matikalta nuljakkata4,

jolla voijat luun lomia,

sivele3 sivuja myöden,

päästä piika pindeheestä,

vainio vatsan väändeheestä,
60 tästä työstä työläähästä,

tästä tuskasta kovasta!
Kuin ei tuosta kyllin liene,

Oi Ukko, Yli- Jumala,

taatto vanha taivahinen,
**65 ota kultainen kurikka

käteheesi oikiahan,

jolla haittoja hajotat,

pihtipuoliset porotat,

lukot Luojan2 lonkahutat,
70 takasalvat poikki taitat,

männä suuren, männä pienen,

kulkia vähä väkisen.

3035. Rääkkylä. Pennanen n. 84.
—96.

Jaama. Matti Pakarinen, 61 v
Synnytys luvut.

Hiiri juosta hipsuttel,
Meren rannan rapsuttel,
Kultakelkkanen keralla,
Kultakirves kelkkasessa,
5 Jolla reikee repäsi
Viijeltä vihasväliltä,
Seihtemältä seipähältä.

Auta mualle matkamiestä
Pienisormista pihalle!
io Ei mies manalle jouva,
So mereen hienosormi.
Tiällä tarkka tarvitaan,

Mies nopera nouvetaan,
Tule ja tule valeen!

3036 . Liperi? Lönnrot R, n. 791 . -37

Lapsen synty.

Ukkonen, ylinen Herra,
Taivas reijiksi repäse etc.
Kuin on piiat pintehissä,
Immet kouluissa kovissa!

s Neitsyt Maaria Emonen,
Tule saunaan sfaloa].
Ota kultanen kurikka.
Vaskivartesi valihe
Hop (iäisen] orren päästä,

io Jolla luita lonkauttelet,
Pehmität perälihoja!
Lonkauta luinen lukko,
Portti suoninen porota,
Vesi päästä ensin päästä,

15 Veri päästä sen perästä,
V — u pitkäksi viruta,
Kuin suitet sotahevosen,
Valjahaiset vainovarsan,
Laske maalle ele,

20 Näitä kuita kuulemahan,
Nnkemähän näitä maita,
Kuun teittä, päivän teittä,
Ilman tieotta imeisten!

3037. Liperi. Ahlqvist B, n. 11. —

Synnyttäessä.

Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen,
käy' on kuun kehiä myöten,
päivän päärmettä samoa',
5 riehto aitoa1 repäse
viieltä vitas väliltä

46.

4 nuljakata : nulj a/c kata.
3037. x kk:ssa: riehtoaitoa.

558

Taudit.

tullessa Jumalan tunnin,

avun Herran2 astuessa!
Neitsyt M[aaria, emonen],
10 koprin helmasi kokoa,

käsivarsin vaattehesi;

kasta kaljalla saranat,

tule saunahan saloa

ilman uksen ulvomatta,
15 saranan navahtamatta,

oven on kiini vieremättä;

tääll' on huono huonehessa,

sairas saunan lämpimässä,

piika piinoa pitävi,
20 vaimo vaivoa näkevi,

saunassa savu seassa3,

kylän kylpy-huonehessa.
Päästä4 piika pinttehistfa1,

vaimo vatsan vääntehistä
25 kuun tietä', päivän tietä',

ihmeisten5 tietämättä;

päästä maalle matkamiestä,

pienisormia pihalle,

ilmoille imeisiä
30 näkemähän näitä maita,

näitä kuita kuulemahan.
(Mieleni minun tekisi,

aivoni ajatteleisi

sanomia tietäkseni
35 tulevilta vierahilta,

saavilta, käkiäviltä).

(Ei2 osannut enämpää).

3038. Konliol. Rytk., A. n. 646. —95.
Jakokoski. Matti Pölönen, 68 v.
Lapsensynnytysloihtu.

Ukko, ylinen herra,
Pihven piällinen Jumala,

Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne kututtaissa,
5 Tuok', on, kultanen kurikka,
Vaskivarsinen vasara
Hopeaisen orren piästä,
Jolla syötä ronkkoluuta,
Pehmitä perälihoja,
io Suatat mualle matkamiestä,
Pienisormee pihalle.

3039. Polvijärvi. Kärki n. 36. —06.
Martonvaara. Matti Tanskanen,

81 v. Juuan pit. Timovaaran kyl.
Kuullut Antti Tossavaiselta Polvijär-
ven pitäjän Martonvaaran kylästä.

Lapsen synnytys sanat.

Neiti Muariin, emonen,
Rakas äiti armollinen,
Tules saunaan saloo,
ITman uksen ulvomatak,
5 IPman saranan narahtamatak!

Jo tulla tuuhkasoo
Käärykalavo[!J kainalossa.

»Kust' on liikkunna lihhoo,
Siihen liitäten lihhoo,
io Kust' on kalVo katkennunna.
Siihen kalavo kasvakoon,
Kust' on luuta luikahtanna,
Siihen luuta luikkook!»

Oli mull' ennen musta koira,
15 Rakki rauankarva,

Läks' syömään kylän kiroja,
Kylän noiat nokkimaan.

3040. Polvijärvi. Kärki n. 37. —06.
Martonvaara. Matti Tanskanen.

Kuullut Antti Tossavaiselta, Polvijär-
ven Marton vaarasta.

2 kkrssa pieni alkukirjain,
pieni alkukirjain. — s ili|mi|sten :

— 3 kk:ssa: savuseassa.
ihmeisten.

4 Säkeissä 23 ja 32 on

Synnytyskivuissa. 3040—3043.

559

Lapsen synnytyssanat.

Tuo kiiskiltä kinoo,
Matikalta nuljuskoo!
Ota viisi viikatetta,
Kaks' kulta-kassaroo,
5 Jolla v — uu vitaset,
Avoit^taivas[!j akkunoiksi,
Revit pilVet reppanoiks';
Repäse emännän reisi!

3041. Kaavi. Roschier n. 10. — 54.
A. Hiltunen.

Lapsen synnyttäjä.

Neitsyt Maarian, emonen,

Rakas äiti armollinen,

Tule nyt saunahan saloa,

Ulos uksen kuulumata,
5 Saranan narahtamata,

Oluella ukset voia,

Kasta kaljalla saranat,

Tule nyt v — u viileinään,

Reppana re\ auttamaan,
io P — reikeä repäise,

V— u ilman ikkunoiksi,

Aukaise salaiset arkut,

Lukot luiset longottele,

Pohjoispuoliset porota;
15 Päästä maalle matkamiestä,

Pienisormista pihalle!
Kun sie lienet tyttölapsi,

Tyttö maalle tyyräele,

Kun sie lienet poikalapsi,
20 Niin potkase emosi puota

Vasemella kantapäällä!
Ukkoseni, ainoseni,

Tule tänne taivahasta

Avukseni, armokseni,
25 Veäte tänne verhokseni

Täm' on pulma purkamahan,

Tämä päästö päästämähän,
Ankara asettamahan !

3042. Kaavi. Flornan n. 2. —54.

Lapsen synnytöksestä.

Päästä piika pinteestä,
Impi kouriista kovista,
Vaimo vahta väänteistä!
Kuin jos lienet poika lapsi,
5 Poika maalien ponnistate;
Pojalla on sottaan kiire,
Tahoitaan[!] tappeluun;
Vain kuin lienet tyttö lapsi,
Tytöllä on kiireh naimiseen.

3043. Kaavi. Teräsvuorin. 97. — 10.
Niinivaara. Paavo Miettinen, 40 v.

Mp. Helsingissä.

Minun lankomieheni vaimo oli lap-
sen synnytyshommassa: muijan veljen
vaimo. Ja sitten sinne niitä naisia
kokoontui — se oli pyhäpäivä —
sauna täyteen. Ja sitten Pekka Hämä-
läinen, on venäläinen siitä Vuokki-
niemen pitäjästä, kulkee ja on kauan
kulkenut laukun-kannannassa siinä
meidän paikkakunnalla. — Ja se jo
oli tuskassa kauan aikaa, ja ne naiset
siellä saunassa; ja se oli sitä vailla että
kätilön haentaan oli meno. Se Pekka
oli humalassa vähän, tuvassa töräjästi,
Pekka. Ja se minun muijani äiti tuli
tupaan ja sanoi, että niin on asiat.

Pekka kun kuuli sen, niin sanoi, että
a kätilökö pitää mennä hakemaan, a
minä olen kätilö, sanoi Pekka. Ja
Pekka lähtee sinne saunaan, ja siellä
niitä naisia. Pekka kovenee siellä
niille naisille, että nyt hyvin sievään
kaikki ulos ja sauna tyhjäksi. Ja
viina-pullonsa ottaa, taskuunsa pistää
viinaputelinsa Pekka, kun menee.
Naiset eivät meinaa uskoa sitä Pekan

560

Taudit.

puhetta. Pekka sanoo, että vai ette
meinaa uskoa, että vai tapatte tämän
naisen tähän. No sitten naiset lähte-
vät pois, ja jääpi Pekka, ja heti syntyi
lapsi. Ei ollut monta minuuttia, kun
Pekka aukasee oven ja huutaa, että
tulkaa nyt pesemään. Ja sitten menee
tupaan ja sanoo, että tässä se nyt oli
kätilö. Ja Pekka sanoi, että a heidän
puolellaan ei vielä kätilöä haeta.

Olivat kuulleet oven takaa, että se
siellä saunassa luki:

Peästä piika pinningistä,
Vaimo vatsan veäntehistä!

Ja sitten se puisti siitä pullostaan
viinaa pikariin ja antoi viinaa sille. Se
ei olisi ryypännyt, mutta se patisti,
että: »Ryyppee1 voan kaikki!»

3044. Kaavi. Muud. mök. mies n,
269. —85.

Pitkälisesä synny töksisä tökkilöijän
titilä p — e puolilen, loihetan:

Et1 ollut silloin suri etkä Bieni
kuin sinuva suosta sotketin
ja vetelästä velotin.
Otta1 kiskiltä kino,
5 matikalta nuijaako!

3045. Kaavi. Krohn n. 12390 a. -
Niinivaara. Heikki Mustonen, 40 v.

Synnyttäissä.

Oi! ukko Yli- Jumala,
Tule tänne tarvittaissa,
Käy tänne käskettäissä,
Jos pian tulletki,
5 Väleemmin tarvitaan!
Ota kultanen kurikka,

Perä poikki pihtipielet,
Tulla suuren, tulla pienen,
Kulkee vähä-väkisen.

3046. Pälli järvi. Massinen n. 40
—94.

Naatselkä. Olli Vasko, 65 v. Kuul
lut veljeltään.

Synnytys sanoja.

Mansikka mäeltä huusi:
»Tule, neiti, ottamaan,
Puna poski, poimimaan,
Ennen kuin etanat1 syövät,
s Rettanat repiivät!

Manin mäillä mansikkaan,
Otin marjan sormilleni,
Sormiltani huulelleni,
Huuleltani kielelleni,
io Kieleltäni kerro ksiin[!].

Tuosta tyyvyin, tuosta1

täy-

vvin.

Tuosta paksuksi panime
Lihavaksi Uittelimme8.
Mani itkien isosen luokse,

15 Riäkyin emosen luokse.
Isä istui pöyvän piässä,
Äidi aitan rappusilla,
Silkki kangasta kato vi,
Suhakaista suikuttavi.

20 Isä kysyy tyttäreltään:
»Mitäs itket tyttäreni?»

»Manin mäillä mansikkaan,
Kankahalla puolukkaan,
Otin marjan sormilleni,

25 Sormiltani huulilleni,
Huuliltani kielelleni,

3043.
3044.
3046.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 kk:ssi pieni alkukirjain.
1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 liittelim|e|

Uittelimme.

Synnytyskivuissa. 3046—3049.

561

Kieleltäni kerroksiin.»
Sanoi isä1 tyttärelle:

»Ei ouk tää kenenkään tekemä,
30 Eikä kenenkään panema;

Tämä on Luojan suoma,

Luojan laittama luja.»
Neitsyt Muarii emonen,

Rakas äiti1 armollinen,
35 Tule tänne, tiällä tarvitaan!

Ota kulta kirvehesi,

Hopeainen tapparasi,

Jolla auvot luiset portit,

Veri portin luikautat,
40 Piästät pieniä pihalle,

Kuuta piästät kahtomahan,

Ilimoo ihailemahan.
Neitsyt Muarii emonen,

Tule tänne, täällä tarvitahan!
45 Ota kiiskiltä kinoa,

Matikalta n^ljakkoa,

Jolla voijat pihtipielet!
Jos sie out poika lapsi,

Nenälläs tietä tie,
50 Polovellas portti avoo,

Tule kuuta katsomaan,

Ilimoo ihailemaan!
Vaan jos olet tyttö lapsi,

Nenälläs tietä tie,
55 Piälläs ovi avoo,

Tule kuuta kahtomaan,

Eimoo ihailemaan!

Tämä loitsu puhutaan suoloin ja
annetaan näihen suoloin sulaa sitte
veissä ja tällä suolaveillä valellaan
piätä, sivuja ja annetaan lapsi-sai-
raalle3 sitä vähän suuhunkin.

3047. Tohmajärvi. Laitinen, H. n. 40.
-—65.

Lasta synnyttäissä s[anat]:

Ukkonen, ylinen herra,
Pilvein päällinen Jumala,
Tule tänne ja tule välee,
Pian täällä tarvitaan,
s Täällä on huonot huokumassa,
Pienet on pihalle pääsemässä.

Neitsyt Muarii emonen,
Tuo kultanen kirvehes,
Hopiainen tapparas,
io Jolla reisiä repäiset,
Haaroja hajottelet!

Herra siunatkoon sinua!

3048. Tohmajärvi. Laitinen, H. n.
46. —65.

Lapsen syntyissä.

Meni maitona mahaan,
Viinana v — n sisälle,
Sokurina suoleen solusi1,
Kotkelona koinimeen.
5 Tuosta runkaks[!] rupesi,
Vahta vaivolle syville,
Kanto kohtua kovoa
Alun kuuta yhdeksättä.
Toivon tulevan apua,
io Päät syntymä sijoille!

Neitsyt Muarii2 emonen j.n.e.

3049. Tohmajärvi. Neovius n. 172.
— 87.

Värtsilä. Juho Korhonen.
Sauna luku.

Ukkonen, ylinen Jumala,

3 kk:ssa: lapsi sairaalle.

3048. » solu : solusi. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

36

562

Taudit.

tulek saunaa salloo,
ilman uksen ul°vomata[!],
sarennan narahtamataki!
5 Tuoppa kulta-kirves[!],
hopiainen tappares[!],
peäästä[!] pieniä pihalle,
h^eeno sormia sovitak!

3050. Tohmajärvi. Hakulinen n. 36.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Synnytyskivuissa.

Otak kultaneii^korenta,
Ho(p)peinen tappara s,
Jolla luita longottelet,
Aukaset pahav^veräjä(n),
5 Käsim^peällä käytyi(n),
Hengi(h)^huokailtui(n).
Jiesuksella kun^ov^väki väke-
vä,
Herrav^voima ov^voimalline,
Tul(u)kaaMuokseMuomallee(n)
10 Tekemään terveyttä,
Rauhoo rakenta(m)maa(n)!
Em^puhuk omalla suulla,
Puhu(n) suulla puhtaalla,
Herrah^hengellä hyvällä.

3051. Kiihtelysvaara.
147. —38.

Lönnrot Q, n.

[Neitsyt Maaria emonen?],
Jok' olet vanhin [vaimoksia],
Emoloista ensimäinen,
Ota viisi viikatetta,
5 Kuusi kulta kassaroa,
Jolla v — ua vitaset,

Jolla suonia sorrat
Tulla maalla matkam[iehen];
Tääll' ois soatavat sanomat
10 Tulevalta vierahalta.

3052. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.
703. —95.

Heinävaara.

Lapsen-teon loihtu.

Piästä mualle matkamiestä,
Pieni sormee pihalle
Näkemää näitä maita,
Näitä kuita kuulemaa,
6 Immeisten tietämätä;
Ota kultakirvees,
Hoppeinen tapparas,
Jolla aukasen avannon!

3053. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A. n.
559. —95.

Röksä. K. L. Lappalainen, 69 v.

Neitsyt Muarii emonen,
Rakas äiti armollinen,
Käy pian, vällee jouvu,
Välemmin tarvitoa
5 Hättäisen huutaissa,
Pakkoisen parkuissa;
Jos ukset uluvahtelloo,
Saranat nauranoo,
Oluella ukset voija,
10 Kaljalla saranat kasta
Hätäisen [!] huutaissa,
Pakkosen[!] parkuissa!

3054. Eno. Rytkönen, A. n. 1261. —95.
Pirttivaara. Matti Vartijainen, 83 v.

Lapsen suanti.

V — u viijeks repesi1,

3054. x rep|ä|s|e| : repesi.

Synnytyskivuissa. 3054 — 3056.

563

K — n reikä kymmeneks,
Revi p — e reppanaks,
Aukase alasin puoli,

5 Piästä mualle matkamiestä,
Pikkusormee pihalle
Näkemää näitä maita,
liimoja ihhoomaa!

3055. Ilomantsi. Eur. G, n. 125.
—46.

Piika piinoa pitävi,
Vaimo vaivoa näkevi
Huonehessa honkasess[a],
Pertissja] petäjäisess[ä].

6 Kuin ollet mies tuleva,
Tule, mies, melun keralla,
Uros urhosell ^n1 !

Kuin ollet piika tuleva,

Tule piika pienemmästi,

io Tyttölapsi tyynemmästi.

3056. Ilomantsi. Eur. F oi. UI 1,

n. 8. —45.
Megrijäivi.

N[eitsyt] M[aaria] em[onen],
P[yhä piika pikkarainen],
T[ules tänne, tarvitahan],
Lenn[ä] kullaissa käkernä\

s Hop[iaissa kyyhkyläissä],
Tule saunahan saloa
Hman uksen ulvom[atta],
Saranan narahtamatta,
Tääll on piika pintehessä,

io Vaimo vatsavääntehessä,
V[aimo]t vaivoa näkeevät,
Piiat piinoa pitäävät

Kynsin saunan kynnyksissä,

Polvin porstuan ovessa.
i5 N[eitsyt] M[aaria emonen],

Sormin suonihin sovitu,

S [onnin] suonet suorimahan,

Käsin s[uonet] kääntämähän,

Peukalon peloamaha[n],
20 Perisuonet penkomahan!
Mistäpäs anon apua,

Kustas huoan[!] huojennosta?

Tuoltapa an[on] ap[ua],

Tuolta huuan huo'istnsta:
s>5 Isältäni Jesukselta

Äitiltäni Maarialta;

Tuolta aina armot käypi,

Turvat1 tuttavat tulevat

Is[ältäni Jesukselta],
30 Äit [iltani2 Maarialta].
Mistäp[äs anon apua],

Kust[as huuan huojennosta]?

Ukko, kultanen kuningas,

Tule tänne tar[vittaissa],
as Hätähisen huuta[essa],

Pakkohisen park[uessa] !

Tungete tähän tuhuun[?],

Ajate tähän avuksi

Nämät tuskat tuntemah[an],
40 Hätäpäivät häätämähän.
Ukko, ku [Itänen kuningas],

Hio hietra3 kirvehesi,

Tahkoa tasateräsi,

Jolla v — ua vitaset,
45 Jolla luita longottelet,

Porttisuonia porotat;

Päästä maalle matkamiestä,

Ilmoille imehisiä,

Pienisormia pihoille

3056. * |Merkit| : *Turvat*. — 8 |Em[oltani]| Äit[iltäni] : Ä. — 8 y. hieno.

564

Taudit.

Bo Näkemähän näitä maita,
Kuin tuolta sanomat saisin
Tulevalta vierahalta,
Saavalta, käkiävfältä]!
Meh[iläinen, ilman lintu],

66 L [ennä tuonne, kunne käsken]:
Y[litse meren yheksän],
Yli [puolen kymmenettä],
L[apin maalian laukeeseen],
L[apin laajalle lähelle],

60 Jossa kiiskiset kutovat,
Matikkaiset arvelevat;
Ota kiiskiltä kinoa,
Matikalta nuljakkata,
Tuoppa kiisk[iltä kinoa],

65 Matik[alta nuljakkata]!

Ukko, k[ultanen kuningas],
Voias tuolla p— n suuta,
Raon suuta rasvaele,
Päästä mälle [matkamiestä],

70 Ilmoille imei[sen lasta]!
Ukk[o, kultanen kuningas],
Halko uunilta puota,
Kivi suuri kiukoalta,
Peripaasi4 paukahuta,

76 Lapsi tyttären mahasta,
Poika piikasen povesta!

Päästä, Luoja4, päästä, luonto,
Päästä, päällinen Ju[mala],
P[äästä] piika pin[tehistä],

8o Vaimo v[atsan vääntehistä]!
Päästä, Luoja, pä[ästä, luonto],
P[äästä], pä[ällinen Jumala],
Suutehesta, saatehes[ta],
Naisten naarojen5 sanoista.

«6 Kusikinttujen kiroista,

Paskahousujen panosta,
Pakinoista partasui'en,
Jouhileukojen joruista,
Miesten mustista veristä!

3057. Ilomantsi.
—46.

Ahlqvist B, n. 103.

Lasta synnyttäessä:

N[eitsyt] Maaria e [monen],
r[akas] ä[iti] arm[ollinen],
tule saunahan saloa
ilman uksen ulvomatta,
5 saranan narahtamatta,
ota kiiskeltä kinoa,
matikalta noljakkoa!

N[eitsyt] M[aaria] e[monen],
r[akas] ä[iti] arm[ollinen] ,

10 ota kulta kirvehesi,
hopiainen tapparasi,
jolla luita longottelet,
revit p— e reppanaksi,
kun suitset sotihevosen,

15 tahi Koiteren kokonen,
pitkän Pielisen1 pitunen;
päästä pieniä pihalle
näkemähän näitä maita,
ilmoja imehtimähän!

(Kun2 syntyy:)

20 Mist'3 on vettä, kust' on vettä?

Viel' on Vettä Koiteressa;

kun ei lie vettä Koiteressa,

niin on vettä Pielisessä;

kyllä Pielinen pesevi,
25 vesi kuulu kuuroaavi.

N[eitsyt] M[aaria] efmonen],

4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 5 yi. huorien.

3057. l pitkän |Pietarin| Pielisen : p. P. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 Sä-
keissä 20, 21, 26 on pieni alkukirjain.

Synnytyskivuissa. 3057—3059.

565

r[akas] ä[iti] arm[ollinen],

ota kuppi kuun kylestä,

kauha päivän kainalosta,
30 luo löyly, lähetä lämmin

kivillä kivuttomilla,

paasilla pakottomilla;

ei kivi kipuja itke,

paasi vaivoja valita,
35 vaikka paljo pantanehe,

määrätön mätettänehen.

3058. Ilomantsi. Ahlqvist J5, n. 237.
—46.

Lasta saahessa.

Ukko, taivahan Jumala,

ota kulta kirvehesi,

jolla katkot kannaksia,

jolla reikiä repäset,
e päästät pieniä pihalle,

päästät kuita katsomahan,

ilmoa ihoamahan.
N[eitsyt] M[aaria] e[monen],

ota kiiskiltä kinoa
io matehelta nuljakehta,

joilla voiat voipunutta,

ihon pannutta parannat,

päästät maalle matkamiestä.

Jo1 on päässyt kuut kehästä,
15 päässyt päivät kalliosta,

miksip' et pääse päästäessä,

tämä pulma purkaessa.
Nouse, miesi, mettehestä,

havuputto, hartehilta
20 sormiasi sovittamahan

käsin tänne käskemähän;

nenin tästä neuotahan,

pääsis vaimo valjahista.

Täällä piiat piinoa pitävi,
25 vaimot vaivoja näkevi;

enemp' on emolla työtä,

kun on vaimot valjahissa.
Väk' Ukon2, väki Jumalan,

väki vanhan V[äinämöi]sen
30 tätä päätä päästäessä;

kaikki tuil ilmat ikkunoiksi,

kaikki reiät reppanoiksi;

riento aitoa revetköhön,

viieltä vitsasväliltä,
35 seitsemältä seipähältä!
Neitsyt Maaria emonen,

varastat!] varas-kaloa,

sipoa sian lihoa,

joilla voiat voipunehen,
40 ihon pannehen parannat,

jott'ei tuska tunnu päällä,

eikä päällä, eikä alla;

kun pääsevi kulta kulkemahan

ihosta imento raukan,
45 tulevi tuiskuna pihalle

käsin käskemätt omiksi,

sormiloin sovittamatta.

3059. Ilomantsi. Niemin. 338. — "/tOS.
Tsokin kylä. Okuli Saahkoni, 46 v.
Melaselästä kotoisin.

Lapsia saad[cssa].

Piässäs, Luoja1, piässä, luoma,
Peässäs, piällini Jumala!

Kuin olloo poika tulomassa,
Kulta kirves käessä
s Vesiveräjii aukomassa
Luisien lukkuloin takanta;
Tyttö kun olloo tulemassa,
Kultakuoseli käessä.

3058. x Säkeissä 14, 18, 24, 28 on pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa: ukon.

3059. x kk:ssa pieni alkukirjain.

566

Taudit.

3060. Ilomantsi. Krohn n. 8439. —84.
Piimävaara. Heikki Sorjonen, yli
40 v.

Lapsi-sauna.

Tules on saunaan, Jumala,

Isä ilman, lämpimään,

Ilman uksen ottamata,

Saranan narahtamata !
s Opi on kultakirveesi,

Tahkoo tasateräsi,

Jolla k — n reikää repäset;

Saata maalle matkamiestä,

Näkemään näitä maita,
io Emoja imehtimään.

Päästä Luoja, päästä luonto,

Päästä kolme Luonnotarta,

Kylän on suuren suuteloista,

Kusikintttmn kiroista,
15 Hurmepaitain pahoista,

Pakinoista partasuien,

Pakinoista parrattomain,

Jopinoista jouhisuien,

Jopinoista jouhettomain.
20 Ken suurm suuvelloon,

Helvetin tulinen tulppa,

Lemmon lukku leukoinsa,

Ettei pääse päivinään,

Selkeä sinä ikänä,
25 Ennenkun päässen päästäjäksi,

Selvennen selittäjäksi.

Paljon maalla tietäju,

Kateita kaikin paikon,

Noitii joka norolla,
äo Ite noita nuoliinsa,

Tietäjä teräksiinsä,

Velho veitsirautoinsa!

3061. Juuka. Kokkonen n. 163. —10.
Heikki Turunen, s. v. 1838.

Loihtu lapsia synnyttäessä.

Hui, murnes[?], muotoasi,
paha, parta jouhiasi,
ilkeä, ikeniäsi!
Juo . . . vihasi,
5 koukkukarva, kuohtehesi!
Villa suusi, villa pääsi,
villainen sinä itekkin,
kanssani menet Manalle,
kerallani kuolemahan.

3062. Nurmes. Lönnrot A, II 3, n.
12. —33?

Mitenk' on akkain asiat?
Näin on akkain asiat,
Kuin kohtu kovaksi käypi,
Vatan täysi vaikiaksi.
5 Neitsyt Maaria e [monen],
Jok' oot vanhin vaimoksia,
Sivele sivuja myöten,
Perä vieriä vetele,
Aukaise l[ihainen] a[itta],
io Luinen lukko longahuta,
Päästä m[aalle] matkamiestä],
Pienisormee p[iha]lle!

Tuo pullo puhasta vettä,
Kana kullan karvallista,
is Joll' on peipoinen peseksen,
Kylän kukka kuuroaksen.

Päästä, synti[!], päästä, luonto,
Päästä, päällinen Jumala,
Naisten nagrain sanoista,
20 Kusi paitain pahoista,
Miesten mielijuohtehista,
Hivuspitkän pintehistä,
Pakinoista partasuien.

N[eitsyt] Maaria e[monen],
25 T[ule] s[aunahan] salloo,
Ulos[!] uksen kuulemata,

Synnytyskivuissa. 3062—3065.

567

Saranan narahtamata
Neiin pirtillen pyhälle,
Vaimon vaivahuonehelle,
30 Kivi jaksa kiukoasta,
Peri paasi paukahuta!

3063. Nurmes. Krohn n. 9136. —85.
Varpasen kylä. Matti Herranen.

Lasta synnyttäissä:

Neitsyt Maaria emonen,

Rakas [äiti armollinen,]

Käy [pian, jouvu valeen,

Väleemmin vielä tarvitaan];
5 Tule saunaan salloo

Hman uksen ulvomata,

Saranan narahtamata.
Ota kulta-kirvehesi,

Vaski-vartesi tavota,
io Jolla reisiä repäset,

Haaran pohjia hajotat,

Sitte huutoo huiahuta

Ihveniltä, ahvenilta,

Kaikilta veen kaloilta,
5i Kiiskiltä kinoo,

Matikalta nuljoskoo.

Päästä maalle matkamiestä,

Pienisormista pihalle.

3064. Pielisjärvi. Lönnrot S, n. 41 f.
—28?

Vanhaa, tuntematonta käsialaa.

Vain kuikas silloin lauletahan
ja kuinga kujerretahan,
kuin on pijka pihtehissä,
vaimo vahtan vääntehissä?
s Nijn1 silloin sanottuohon:

Salvatar, sauna2 vaimo,

tule saunahan2 saloa,

tuovos vastat varjossansi,

tule saunahan saloa
io kenenkänä3 keximätä,

kunkana havahtemata!
Saranat on voilla voijut,

toki rasvalla rapatut,

tule saunahan2 saloa,
is puota kivi kiukahasta,

poika neitosen povesta,

lapsi2 vaimon varpatulle!
Kuin ei tuosta täyttä tulle,

kaja aita pahoa
20 seihtemältä seipähältä,

viideltä vitas väliltä!

Tuos kiiskistä kinoa,

matehesta muljaskata!

Siitä sinne tie menisi etc.

3065. Pielisjärvi. Valve n. 379.— 10.
A. H. Berg, kansallisuudeltaan mus-
talainen, s. 1866. Mp. Helsingissä.

Synnyttäessä.
Synnytyksissä otetaan, jos on vai-
kea se synnytys, niin kiiskeltä kinaa
ja sillä voietaan ne synny tysreisut ja
sitten se synnyttäjä käy polvilleen ja
se noita lukee:

Tuokaa kiiskiltä kinaa,
Matikalta maitoa,
Jolla voietaan emon reikä
Luij en välistä luikkeemmaksi —
s Päästäksensä päivän valoon,
Tullaksensa tukeeksi,
Vanhemmillensa avuksi
Iki-vanhoina päivänä!

3064. 1 Säk. 5, 12, 18 ja 24 on pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. —
8 |sara| kenen känä : k.

568

Taudit.

3066. Pielisjärvi, Lieksa. Roschier n.
11. —54.

Kolin kylä. Tossavainen.
Tupatoukan jälkeä.

Neitsyt Maarian, emonen,
Rakas äiti armollinen,
Tule saunahan saloa
Hman uksen ulvomata,
5 Oven saranan narahtamata!
Ota kultakirveesi,
Tempoa tasateräsi,
Jolla luita longottelet,
Pehmität perälihoja,
io Jotta saisin sanoman tietä
Tulevalta, aikovalta,
Käkeä vältä vierahalta.

3067. Pielisjärvi. Ryynänen n. 12.
—93.

Lieksa. Tahvo Räty, 59 v.

Lapsen saajaisen loitsu.

Piijat piinoa pitävät,
Vaimot vaivoa näkevät
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpy huonehessa;
5 Vastan varpuja purevatz
Lehtisiä leikoavat,
Polvin pyörivät porossa,
Kypenissä kyynäsvarsin.
Oi Ukko1, yli Jumala,

io Ota kulta-kirvehesi,
Tapoa tasateräsi,
Jolla lustat luiset portit,
Portit suoniset porotat,
Riehto aitoa repäise

is Viideltä vitasväliltä,
Seitsemältä seipäältä,

Päästä maalle matkamiestä,
Pikku sormea pihalle!

3068. Pielisjärvi. Ryynänen n. 17.
—93.

Lieksa. Heikki Räty, 34 v.
Lapsen saajaisen loitsu.

Piijat piinaa pitävät,
Vaimot vaivaa näkevät
Saunassa savun seassa,
Kylän kylpyhuonehessa,
5 Polvin pyörivät porossa,
Kypenissä kyynäsvarsin.

Neitsy Maaria emonen,
Ota kulta-kirvehesi,
Tapoa tasateräsi,
io Joilla luskat luiset portit,
Portit suoniset porotat,
Jotta mä sanomat saisin
Tulevalta vierahalta,
Tulevalta, lähtevältä,
15 Saavalta, käkeävältä!

3069. Pielisjärvi. Krohn n. 9163.

—85.

Kylänlahti. Antti Kotilainen; kuul-
lut isältään.

Lapsen saanti.

Kun on piiat pihtehissä,
Vaimot vatsan vääntehissä,
Neitsyt Maaria emonen,
Tule saunaan saloo,
ö Tule uksen ulvomata,
Saranan narahtamata,
Oluella ukset voia,
Kaljalla saranat kasta.
Vielä tuonne tultuasi,

3067. 1 kkrssa pieni alkukirjain.

Tulenlento. 3069—3073.

569

10 Ota kiiskiltä kinoo,

Matikalta nuljaskata.

Ota kultainen kurikka,

Hopejaisen orren päästä,

Jotta reiät rengottele,
15 Peitele perälihoja,

Päästä maalle matkamiestä,

Pienisormee pihalle

Näkemään näitä maita,

Näitä kuita kuulemaan,
20 Ilmoja imehtimään.

Syyhy.

3070. Juuka. Krohn n. 11180. —85.
Raholanvaara. Pekka Simonen.

Syyhy.

a. Ei syyhytä saunaan männä,
Hyvä on hyvässä majoo,
Syyhy k— än p— ssä
Sillä pitää syyhy pilatuksi.

b. Vasemella kantapäällä tehään
3 viiskantaa, kun ensin lauta pestään
3 kertoo ja sylästään 3 kertoo ja sano-
taan:

Pois p— a p— een alta, tahi istun

päällesi,
ja sitte vasenta jalkapohjoo ensin kyl-
vetetään.

3071 . Nurmes. Nurmio n. 1105. — 88.
O. Eskelinen 65 v.

Saunassa ei syhy tartu.

Sitä lautaa, johon istua meinaa,

pitää pyyhkiä vaseman jalan kannalla

ja pyyhkiessä sanoa:

Hui p— a alta, taikka mä istun

päällesi!

Puuhun puhkn, moahan1 mahka,
Kiveen verinen pahka!
Sitte pitää sylkästä päälle.

Tulenlento.

3072. Impilahti. Krohn n. 5289. - 84.
Ruokojärvi.

Tulenlento.

Leuan kun kai[ke]n kiventää, sitte
se oli tulenlento.

Sitte pitää ottoa sieklah 3 hiiltä,
sitte se kun on se jotta malttaa paista
lapsi. A kun ei malta lapsi paista, se
otetaan lapsi yskään. Sitte männään
pihalle päin uksen taakse, sen pitää
puohtajan täällä syän puoles. Sitte se
kysyy siellä pihalla kelle puohditaan:

Mitä puohdat?

Se sanoo:

Tulta, tulen lentuo,

(sitä 3 kertaan).

Sitte se sillä pääsöö. Sitte pitää hiilet
viskata pätsiin. Se pitää muka ter-
väseen lähettää siekla, anna ei kuulis
se, kun tulee kipieniekka pihaan, anna
ei kuulis sen /-ajamista ensinki.

3073. Suistamo. Salminen, V. n.
1469. —08.

Pienisarka. Elessei Valokainen.
Tulen lendo.

Vesi moahine, tulen moahine,
Tulen lendo, tuulen lendo,
Painaa moat, painaa mankat;
Kivut painan [kintariin?!,
5 Ihoja alentamaa, visvoja vierdä-

mäh,
Ihmisen kazvosta mitä poahtat?

30

71. l kk:ssa iso alkukirj tin erilaisen säejaon vuoksi.

570

Taudit.

Tulen lendoo.

Riihen kolmen kynnyksellä1.

Minä poahtaan parenemaa
10 Ihmisen itsen tuntoo,

Idsen noamoa, nägöjä,

Kuin ei veis vizval,

Eigä märälle panis.
Terveh, moa, terveh, mandu,
15 Minun käsin käydyäni,

Minun kobrin koideltuni

Tämän ihmisen ihoa,

Tämän nuoren nägövä.
Peästä, Syndi2, peästä, Luoja2,
20 Peästä, peäline Jumala2,

Peästä päivistä pahosta

Minun käsin käydyäni,

Minun kobrin koiteltua!

Oha siu syyväkses,
25 Puujuuria purrakses,

Pedäjän mahkoja soaniella,

Lepän muhkia imetellä,

Mahlat koivusta mokata;

Vizvat puusta valukkaa,
30 Jos minä koitin koville.
Jos et sinä sitä tottel,

Koitan voimalla Jumalan2,

Väellä vanhan Väinämöisen.

Jos ei voimat minun voimat,
35 Voittaa voimat Jumalan voimat,

Väet vanhan Väinämöisen.

3074. Kitee. V inter ja Hannik. n. 89.
—87.
Kontiola. Juhana Pulkuri, 65 v.

Tulen-lento.
Varvattuun puukuppiin pitää panna
vaski- ja hopearahoja ja muutetusta

tuvasta tulisia hiiliä, mitä hölkytellä
siinä kupissa likellä sitä kipeetä paik-
kaa. Lapsenpitäjän pitää seisoa toi-
sella puolen kynnystä, löyhyttäjän
toisella. Sitten lapsenpitäjä kysyy
löyhyttäjältä:

Mitä1 sie puahat? —
Mie puahan tulta ja tulen lentuu.
Kolmasti kun sillä tavalla kysyy ja
toinen sillä tavalla vastaa, niin sillä se
lähtee tulenlento lapsesta.

3075. Kiihtelysvaara. Niemi n. 254.
-21l«09.

Kirkonkylä. Riitta Muje, n. 70 v.;
Honkavaaralla syntynyt.

Tulenlento.
Kuume vaan immeisessä, se käy
immeisessä niin kuume.

Tulenpa tulliherran kanssa
Tarinoille kohta.
Kysynpä: söitkö pyyöstäs
Lahnoja vai lohta?
5 Söihän tuo piru paistin,
Vaan peäs heän siitä uimaan.

Semmoiseks räknättiin se kuume.
Kun hän söi immeistä, oi kuin uuni
voan immeisten ympärillä.

Tulen viha haavasta.

3076. Suojärvi. Krohn n. 6090. —81.

Kaitajärvi. Tatjana Ignatjova, 59 v.
Illan sisar. Kuullut äidiltään Matrona
Karjovalta, joka oli kuollut 20 v.
sitten 70 vuotiaana.

Räkän otanda.
Ajos tai haava, joihen menee tulen
ägie.

3073. l r. (kolmasti muutetun riihen kynnyksellä). — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

3074. * kk:ssa pieni alkukirjain.

Tulimaahinen. 3076 — 3081.

571

Ota, tuli, tuskas,
Palavane pakkuos
Timelöi tomeloi
Tuo mettä Metolas,
5 Kipeille voijeiks
Palloille paikoille parannukseks,
Mäne kirkon kiviin,
Saunan sammaliin!

Siihen panna astie ta siihen panna
muigieta hapannutta suurusta.

3077. Suojärvi. Krohn n. 6091. — 84.
Kaitajärvi. Tatjana Ignatjova, 59 v.

Tulen lentämä.
Huulet kuin kivetään — kun syllet
tuliseen hiileen, siit se puuttuu.

Siit ottaa tulisie hiilie uunis ja ne
panna sieklaan, siit mänöö yksi eukko
sinne niien hiililöin kera pirttiin ja
toinen jää se kivuka[s?] oven taaksi.
Siit siellä kysyy ulkon olija:

»Mitä puohat?» —
»Tulen lentämeä.»

»Puoha, puoha kaikki tulen

lentämät!» —

»Ota, tuli, lentämäs!»
(9 kertaa).

Tulimaahinen.

3078. Kitee. Lönnbohm n. 1513 . — 94.
Kiteenlahti. Emäntä Timonen.
Tulimaahinen on hyvin punainen ja

polttaa kuin tuli ihoa.

Sitä varten otetaan sorvattuun as-
tiaan tulisia hiiliä ja raha, mennään
muutettuun huoneesen ja puohdetaan
yli kynnyksen. Toinen kysyy kolme
kertaa:

Mitä siinä puohetaan1? —
Tulmoahista,
vastaa puohtaja.

3079. Tohmaj. Hakulinen 268. —89.
Onkamo. Talollinen Pekka Eronen,

73 v.

Tulimaahinen.
Otetaan kolme pohjapärettä ja kat-
kaistaan ne kolmeen osaan ja sytyte-
tään niihin tuli; sitten pannaan vettä
korvoon ja otetaan vaskinen koussa
ja pannaan siihen tulisia hiiliä ja pide-
tään sitä sitten korvossa päretulen
päällä. Kun koussa sitten on vähän
kuumunut, painetaan sen laidalla ki-
peätä kohtaa ja sanotaan:

Jos sie out tul möahinen,
Nim^painu(k), elä paisuk!
Tahes^sie out vesmöahinen,
Nim^painu(k), elä paisuk,
5 Ihosta emottomasta,
Varsiv^vöatteettomasta!

3080. Nurmes. Herranen, M. n. 81.

—15-16.

Kun kasvoihin tuli »tulimaahiainen»,
punasia näppylöitä, niin painettiin 3
tulikekäleellä ja 3 savipalalla, sekä
lämpimillä kivillä ja sanottiin:

Pyöreen moahan,
moasta oot tullut!

Tämä painelu oli tehtävä perätys-
ten 3 torstaina tai 3 pyhänä.

3081 . Piclisj. Krohn n. 8850 a.
Antti Vinne.

Maahisen painelu.

-85.

Senni
ennen.

sanovat olevan 9:n laisen

3078. 1 puoh|d|etaan : p.

572

Taudit.

Tuli- maahinen.
Ottivat kattilan ja pohjan varistivat
ja sillä sitte painelivat sitä, jossa luu-
livat maahisen olovan. Sitte kerättiin
taas hiilet kota lieksiltä 3 hiiltä otet-
tiin ja ne lämmitettiin sitte ja ne pan-
tiin sijoilleen ite kuhin ja sitte 3 kivee
otettiin taas huoneen sillan alta ja ne
varistettiin ja niillä paineltiin sitte ja
ne taas ite kukin pantiin sitte sijoil-
leen ja sitte vasemella kantapäällään
paineli ja loihti:

Matalat on jalat maalla,
Matalammat maahisella,
Kynnys hirttä korkeempi,
Piha askelta pitempi.
6 Ellos tuolta ennen nousko,
Ennenkun tulen noutamaan
Yheksän oriin kanssa,
Yhen tamman kantamalla.

Tuulennenä.

3082. Ruskeala? Polen n. 70. —47.
Tuulen loihtu.

Terve, tuuli, terve, ilma!
Terve, kuu, terve, päivä!
Sivun tuulet tuulkohon,
Sivun satehet satakohon,
5 Päivät kohti paistakohon!
Terve sitten, Lapin tuuli,
Terve sitten, suvi tuuli,
[Terve sitten]1, länsi [tuuli],
[Terve sitten], iäs [tuuli],
io [Terve sitten], päivän nousu,
[Terve sitten], päivän lasku.
Ja väli tuulet kaikkii!

Lepy tuulet leppiäksi,
Lauhu tuulet lauhkiaksi,

15 Kuun kirk[k]aueksi, päivän val-

keueksi!
Josko liene tuska tuulen tuoma,

Tuulen tuoma, veen ajama,

Ahavaisen antelema,

Vilun ilman viskooma,
20 Kovan ilman kopristama,

Otas, tuuli, tuomioksesi,

Ahavainen, annoksesi!

Menes tuonne, kunne käsken,

Lähes tuonne, kuiie lähäten[!]:
25 Mene tuulen teitä myöten,

Taivahan reki ratoja,

Kust' et kuulu kunna päänä,

Ilmoa sinä ikänä,

Paikolle papittomille,
30 Pellolle perittomille[!],

Nimen tietämättömille,

Ristittyjä rikkomasta,

Kastettuja kaatamasta,

Tehtyjä teluamasta2!
35 Elä sieltä koskaa käänny,

Selvie sinä ikänä!
Josko tuska tuulen tuoma,

Tuulen tuoma, veen ajama j.n.e.,

Otan mie kokolta kopprat,
40 Haukalta hoarottimet,

Jolla konnat kopristelen,

Musta rintaset murennan,

Levittelen lemmon leuat j.n.e.;

Otan mie kokolta koprat,
45 Toiset koprat kontiolta,

Kolmannetpa kuolialta,

Linnulta lihan pitimet.
Josko [tuska tuulen tuoma]

j.n.e.2,

Kust on kokko koppajaru\

3082. l kk:ssa d:o d:o. — 2 kk:ssa on säk. 16 — 34 ja 48 alleviivattu.

Tuulennenä. 3082—3085.

573

5o Veen näkki näppäjävi.

Mene hongissa hohaten,

Petäj öissä piehtaroien,

Kust et kuulu kunna pänä!

Ellos kytiä kysele,
55 Jos sie kyytiä kyselet,

Kyllä mie sulle kyyin löyän

Ja annan ajo hevosen:

Ota hiiestä hevonen,

Vuoresta valittu varsa!
6o Tuonne ma sinun manoan,

Tuonne vaan panen pahoja:

Rutjan koskehen kovahan,

Tasa lampin lappiohon,

Kust' et kuulu kuha pänä etc.
65 Eläkä vi[e]lä sieltä tule,

Ennen kun tulen noutamahan

Yheksillä vuohisilla,

Yhen uuhen kannetuilla,

Elä vielä innen[!] sieltä tule,
70 Ennen kun etc.

Yheksällä härkäsellä,

Yhen lehmän kannetuilla,

Eläkä vielä etc.

Ennenkuin etc.
7 5 Yheksällä orosella,

Yhen tamman kannetuilla.

3083. Ruskeala. Basilier n. 193. —84.
Kontio-Lepp älähti. Tiina Roivas,
n. 60 v.
Loihto, joss tuulesta1 on sairauus1 tullut.

Oot sie, tuska, tuulen tuoma,
tuulen tuoma, veden vetämä,
ahavaisen anntelema[!]?
Kuin2 lienet, tuska, tuulen tuoma,
5 ahavaisen anntelema, '

veden kylmän vetelemä,
mene, tuska, tuulen teitä,
tuiskun teitä tupruttele,
ahavan reki ratoja,
io mene honkissa3 hohaten,
petäjissä paukutellen!

3084. Salmi. Krohn n. 8061. —84.

Miinala. Vassilei Ivanov, yli 50 v,
kotoisin Raj aselait ä.

Tuulen prostitus.

Koilline tuuli, anheli syöttäi,
Ahava tuuli, anheli syöttäi,
Prosti j.n.e.

Ranta-tuuli, anheli syöttäi,
Ahava [tuuli, anheli syöttäi],
s Prosti neevostis, ooolestisl
Suvi-tuuli, anheli syöttäi,
Töine tuuli (— ven. soloiniekku),
anheli syöttäi,
Luuveh tuuli, anheli syöttäi,
Kaltaine (!) tuuli, anheli syöttäi,
io Pohjaine tuuli, anheli syöttäi,
Maalline tuuli, anheli syöttäi!

pohjoine

luuveh maalline

kaltaine koilline

töine ranta-

suvi-

3085. Salmi. Krohn n. 7933. —84.
Helena Levantjovna, Plaketin leski,

65 v., Pebrus.

Tuulen ukot, tuulen akat,
Tuulen pojat, tuulen tyttäret,
Tuulen suuri sukukunta,
Helei heimokunta,
s Pitkät peräntiet,

3083. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 hon|g|issa :
hongissa.

574

Taudit.

Prosti luupostis, prosti gnievostis,
prosti vinnostisl
Kivut kirvota, pakot painuta,
Lehen kepevyöksi,
Mailman levevyöksi.
10 Ole oikein, seiso selkein!

Hos kutamas tuules yhteen jytyyn,
vaan se nimitä erikseen.

3086. Suistamo. Salminen, Y. n. 2605.
-Ve20.

Loimola. Matoi Plattonen.
Tuule vihat:

a. Terveh tuul, terveh ilmo,
Terveh tervehyttämäh!

b. Taas tuuleh proskenjoa andoa,
lahjan tuuleh työnnät, langan:

Tass on skenkit kelvolliset,
Tass on lahjat lo avulliset!
Kuin olloo meijän syy, teiän viga,
Nygöi1 heittäät hengille,
s Nygöi1 päästäät päiville!
Tass on azjaniekat2, täss vierahat-

miehet,
Älgeä1 tämän paremboa voatta-

kaa!

3087. Suojärvi. Härkönen, I. n. 251.
—00.

Vuontele. Outotja Petrovna KuuttL

Loitsu, kun »tuulennenä» tarttuu:

Tuulen ishännät, tuulen emän-
nät,
Tuulen kuldaset kuningahat,
Brostikkua!

Midä lienen pahoin ruadannuh,
6 Duuminuh, ajatellun,

3086.
308".

1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Brostikkua!

Tuulen suarit, tuulen sarounat,

Tuulen papit, tuulen pabatjat,

Brostikkua!

(Kolme1 kertaa.)

3088. Suojärvi. Härkönen, I. n. 609.
—01.

Hautavaara. Daniel Vasiljev Po-
rokka, 50 v. Oppinut 90-vuotiaalta
isältään, joka taas oppinut Shemeikan
Jaakolta.

Tuules proshkenjan puisto:

Suvi tuuli, syöttäi,
Prostikkua pahoin paginois,
Duumis i ajatuksis!
Täs on teil lahjat, duarat! Amin.

Umpi.

3089. Kaavi. Teräsvuori n. 813.— 10.
Niinivaara. Paavo Miettinen, 40 v.
Mp. Helsingissä.

Sitten tullut yksi mies ummelle,
toinen mies pannut sen ummelle, tuota,
jotta siltä ei ollut tämä ulostus läh-
tenyt ollenkaan. Ja se tullut sitten
isoon tuskaan; tietäähän sen, minkä
tuskan se synnyttää, kun ei, tuota,
ulostus lähde, tuota, pois. No se taas
haettu se samq Halonen sitä puoska-
roimaan, sitä ummella-olevaa. Se
sitten taas lämmittänyt saunan ja lait-
tanut vedet ja vienyt sen ummella-
olevan sinne saunaan ja kylvettä-
mään siellä sitä ruvennut ja kylvettä-
nyt; ja se saunan lauteille laatinut sen
sairaan pyllylleen ja siinä kylvettä-
nyt ja loihtenut; ja siinä mennyt vatsa
rikki, auennut se tulppa edestä, ja se
päässyt se ulostus silmille »puhal-

2 a|s|janiekat : aijaniekat.

Veden vioissa. 3089 — 3094.

575

tanna», tuota. Se sanonut, että ooh,
että nyt se meni jo silmille, tuota; se
pyyhkinyt sitten vähän silmiään ja
loihtenut, jotta:

»Sitä se tehnyt toivosikkin,
Vaivan-nähnyt voatisikkin,
Jottei kirot ikänä
Oisi sulle kuolemaks
5 Eikä vatsan halakiimaks!»

Ja siitä päässyt sitten se mies taas
ummelta.

3090. Pielisjärvi. Valve n. 481. — 10.
Mustalainen A. H. Berg, s. v. 1866.

Mp. Helsingissä.

Umpitaudista päästäminen.
Ken näki, että oli toisen panema
umpitauti, niin piti tehdä toiselle sama
vastaan (ks. tätä) ja sanoa sen ohella:

Jos sinulla on yhen voima,
Niin1 minulla on kahen voima,
Jos sinulla on kahen voima,
Niin1 minulla on kolmen voima,
5 Jos sinulla on kolmen voima,
Niin1 minulla on neljän voima,
ja sillä keinoin mentiin aina 9 asti.
Sitten se tuli niin tiukalle, että molem-
mat tunnustivat ja ottivat pois pa-
nonsa.

Vatsuri.

3091. Kaavi. Krohn n. 12570 b.

—85.

Säyneiskylä. Kusti Hartikainen.

Pehmeä maha, p — otauti.
Ukko kopisteli toisen mahoo:
Minä otan kokoilta koprat,

Havukalta haa/cortimet,

Linnulta lihan pitimet;

(sylkäsi kopriinsa läpi)
Mäne hongissa hohaten,
5 Petäissä peppuroien!

Veden vioissa.

3092. Impilahti^. Krohn n. 5269 b.
Ruokojärvi.

Vesi- maahisesta
Se kun tarttuu kaivos, sitte men-
nään kaivon kannelle painelemaan,
otetaan ensimäi[se]ksi, ken malttaa sen
5 kantasen laatia, se laatii, ensin kier-
tää veitsellä itseh 2 kertoa [myötä] ja
[l:n kerran vasta päivään]. Sitte
ottaa maan kaivon kannelta. Kun
sillä ei tervehy, niin otetaan kaivon
pohjas, pitkän puun kun pyörittää,
sitte tarttuu savea, sitte sanoo:

Ehis on emän ihos,
Tuomen(!) emän ruumenes.

3093. Impilahti. Salminen, V. n.
2809. —11.

Akuliina Repo.

Vein tervehdyssanat.

Terveh, vezi!
Terveh, vein emäntä, vein isändä,
Vein piiat, vein poijat,
Vein kaunehet kasakat!
5 Olloo teiän syy, meiän viärys,
Heitä hengillee, peästä päivillee,
Anna anteiks!

3094. Salmi? Genetz, Koitar J, s. 94.

—70.

Veden vihoja loihtiessa.
Kun paha on vedestä tullut, mene-
tellään peräti samalla tavalla sen kuin
metän nenän loihtimiseksi jonkun lam-

3090. * kk:ssa pieni alkukirjain.

576

Taudit.

min tai ojan rannalla. Sillä erotuksella
vaan; että vezi on sekä tervehdyksessä
että rukouksessa mettä-sanan sijassa.
[Ks. Metsännenä; n. 2483.]

3095. Saimi. Krohn n. 7841. —84.
Hanhiselkä. Stopa Jakoljov, yli 60 v.
Vein nenä.

Vesi kultane kuningas, —
Ole oigein seiso selgein,
Ja anna entinen rauhus, tervehys
ristikansalle. —
Vein isändät, vein emändät,
5 Vein valgiet vanhemmat,
Vein suuret sudjat,
Kaikki prostikkoa,
Oikoa oigrein, seisokkoa selgrein!
Jos lienöö mitä pahutta ristikan-

sas tullu
io Omas tunmuues, tietämättö-

myyes,
Risti-kansa on oigei ja syytöin
ja viatoin.
Jos työ etto ole oigein, seiso selgein,
Antakkoa sanani anteiksi,
Mie teiät manuutan Laatuskoih

järven,
15 Vesi kultasel kuninkaal.
Etsikkeä vääry-niekkit,1
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä
Sellittämah azii,
20 Kieldäkkeä nuorempii
Ihmistä vaivoamas,
Syyttömää, viattomfaa].
Jos siit ei tule armuo,
Niin teiät manuutan Mustah me-

reh,

25 Vesi kultaselle keisaril;
Jos siit ei tulle armuo,
Minä teiät manuutan
Kaikkein viimesen Maarian pojan
tutkelmukseh.
Jos työ oletta oigein, seisotta sel-
gein,
30 Annatta tälle ristikansalle rauhan,

tervehyön,
Täi tsaasul, täi minuutal oletta,
Mie heitän manuuksen pois,
Työ heitättä ristikansa vaivanta.
Jos työ että heitä, työ että

prosti,
35 Niin minä [en heitä manuuta pois],
Minä panen asiin kantieh viime-
sen tuomio-päivän.

Siit sen pitää heitteä. Mi Laatuskoih
mereh lankijoo, hän on kaikille kei-
sari ja kun Laatuskoi[h] mereh lankijoo
Mustah, niin se meri on täi merel van-
hempi, hän on kaikille keisari. Heil
pitää käskie etsii vääry-niekka. Hän
noutaa niinkuin tääl puolen herra,
nimilöi myöte. Ei pie kumartoa, se
on räähky eikä uhrie.

3096. Salmi. Krohn n. 8062 a. —84.
Miinala. Vasslei Ivanov, yli 50 v.,
kotosin Rajaselältä.

Vein prostitus.

Vein isäntä, vein emäntä,
Vein kultane kuningas,
Prosti j.n.e. piikostis j.n.e.
Kaiken jyttönäisis pahusis.
5 En liene niien tuumien tuumait-

sija,
Enkä niien ajatuksien ajattelija.

30(.)5. 1 Säkeet 16 — 22 vasta lopussa muistettu.

Veden vioissa. 3097—3098.

577

3097. Suistamo? Polen n. 46. —47.
Veen loihtu1.

Veen isäntä, veen emäntä,
Ve'riin kultanen kuningas,
Vetten herra voimallinen,
Miksi2 syyttä suuttumina,
5 Vinnista vihastununna,
Miksi laitot lapsia,
Panit palkalaisiasi[!]
Sata meistä miekka vyöllä,
Tuhat piipelo pivossa

io Puremahan, nielemähän,
Syömähän, kalvamahan,
Siäri luita särkemähän,
Polvi luita polkemahan,
Syäntä syker[täjmähän,

15 Maksoja maistamahan,
Keuhkoja kietämähän[!],
Silmiä sinoamahan,
Kulmia kolottamahan,
Leuka luita luistamahan?

20 Ei siinä ou sinun sioa3
Siankana tarpehella.

Pui, Ukko4, tulinen riihi,
Säkähinen säiskähytä,
Tuli tuikki ikkunoista,

25 Säkeheti ovesta läksi.
Nouse, kukko rauta harja,
Kavaha, kannus jalka,
Tätä konnoa koprimahan,
Jott' ei kuulu kuna päänä,

30 Selviä sinä ikänä,
Puremasta, nielemästä,
Syömästä, kalvamasta,
Ristittyjä rikkomasta,
Kastettuja kaatam[asta]!

35 Jos ei sie sitä totelle,

3097. x kk:ssa iso alkukirjain. —
alkukirjain. — 5 yi. tilassa.
37

Saan mie muitaki sanoja.
Nyt, Ukko4, taivaan1 Jumala,
Remu pilven1 reunimainen,
Anna, Ukko4, ummertasi,

40 Sinihiita, simoasi
Tässä työssä työlähässä,
Asiassa ankarassa!

Jos sie ett sitä totelle,
Kyllä mie sinulle kyyin annan,

45 Annan ajoheposen,
Soimelta valitun varsan,
Joll' ois lampi lautasella,
Lähe länkihin välissä5,
Synnyn suitset päässä olis,

50 Joka ei kilpisty kivehen,
Eikä ka[a]vu kalliosen
Kotisehen mennessänsä.

Tuonne ma sinut manoin:
Kosken kuohuvan kitahan,

55 Hettehesen heilu vahan,
Lättehesen läikkyvähän,
Siell' on hyvä ollaksesi,
Ihanainen aikoillasi,
Siell' on luutonta lihoa,

60 Sekä päätöntä kaloa
Syöä miehen nälkähisen,
Haukata halun alasen.

3098. Suistamo. Krohn n. 7928 b.
—85.

Vein isändät, vein emändät,
I vein valgiet vanhemmat,
I vein ninkat, vein nänkät,
Vein vernoit sluugat,
5 Prosti (nimi) luupostis!
Prosti gnievostis!
Prosti vinnostis!

yi. Otkot. — 3 si|asi| : sioa. — 4 kk:s&a pieni

578

Taudit.

A mitä lienen pahoin paissut,

Pahois paginois, pahois tuumis,
10 Kaikis pahois ajatuksis,

Minä vellan tuon,

Kultasel lcuutil kulletan,

Kaksil kätysil kannatan,

Kymmen kyntysil kynnt/tän.
15 Elä näitä hiilavempn,

Äläkä näitä palavempii vaadi,

Hoivenda, vällendä,

Pane kivut kintaha,

Pane pakot paikkah,
20 Itselleh tuomarin laukka/i,

Vie viesti vellille, sisarille,

Suurille sukukunnille,

Heleille heimokunnille,

Pitkille peränteille,
25 Adaman aikuhisis oadzois.

A katso, minä vellan toin,

Kultasil kuutil kulletin,

Kaksil käsil kannatin,

Veitsi vierasmies i sauvakku toi-
nen, velku tuotu.

3099. Suistamo. Valve n. 225. — 10.

Nikit Bogdanov, 76 v. Mp. Helsin-
gissä.

Vesmoahine kessä on, niin nostattoa
nuppuneulan periin kokosia punapulk-
kuloi ihhuun. Kaivoloista ottoa mitä
on karpeita, sammalii, ja niillä paineloo
ja sanua:

Ota1 nyt, moa, moahises,
Punapilpero, piholliis!

3100. Suistamo. Vartiainen, E. She-
meikka 1923, s. 20.

[Iivana ja Pedri Shemeikan oteltua
järvellä uivan karhun kanssa].

Iivana-vanhus kumartaa, ristii sil-
mänsä ja sanelee kiitosta ylimmälle
auttajalle.

Astuu sitten jälleen veden partaalle:

Terve ve'en isännille, emännille,
Ve'en piijoille, ve'en pojille,
Ve'en kaikelle kansakunnalle,
Ve'en kultaiselle kuninkaalle!
s Heittäkää hengillehen,
Päästäkää päivillehen . . .!

Kolmasti hän veden väkeä terveh-
tää, väistyen askeleen kerrallaan taak-
sepäin.

3101 . Suistamo. Salminen, V. n. 2766.
—11.

Matroi.

Veen tartunta.

Vedoini, poavedon,
Veen kuldaiie kuningas,
Veen on ehtosa emändä,
Veen on piiat, veen on poiat,

5 Veen on kuldaset kasakat.
Ollet suonala, ollet venale[!],
Ollet kuldane kuningas,
Anna anteeksi nyd,
Olloo miun syy, teiän veäry,

io Anna anteeks, seiso selgein,
Miul olgoo rauhus tai teil.

3102. Suistamo. Krohnn.5504. — 84.
Kirkonkylä. Irene Ivanovna, Mai-

sussa.

Vein nenä.
a. Se kun käyään veil proskenjal,
sitte ottaa leipeä murusen ja suoloa ja
siitä ottaapi pikkusen muroa savie ja
pelvahan kuiun, ja ne käärii kaikki
yhteen ja sitte panoo sille lehmälle

3099. l kk:ssa pieni alkukirjain.

Veden vioissa. 3102—3104.

579

(sair.) pääs ympäri vielä kiertää ne
leivät ja suolat ja sitte menee rannalle
ja lukee otsenaasen. Sitte kun lukoo
sen ja sitte nenka laittaa käet pääl-
lekkäin (koura selän päälle) ja itse
käypi polville ja sitte käsien päälle
kumartaa, sitte sanoo:

Prosti Baadikrista, vesi kulta-
nen kuninkas raadi Kristaa,
Vein isändät, vein emändät,
Vein piiat, vein poiat,
Vein kaunehet kasakat.
e Vein kultanen [kuningas],
Vein ehtosa emäntä,
Oikoa oikein, seisokkoa selkein,
Olloo teiän vika, meiän väärys,
Antakkoa anteeks minun pahat
tekoni, prostiet raadi Kristaa.
(3 kertoa).

b. Sitte sanoo viimeseksi:

Heren eukko, Hemmen eukko,
Heitä nyt pois hengiltä,
Päästä päiviltä pahoita,
Elämiltä vaikioilta,
e Ristitty ö rikkomas,
Kastettua kaatamas,
Anna rauha, tervehys.

Sitte kumartaapi ja sitte kääntyy,
myötäpäivään kumartahuo ja piirtää
veitsellä ristan ja sitte lähtee astu-
maan, ei katso jällel.

3103. Suistamo. Krohn n. 7538. — 84.
Äämäjärvi. Stopan Sotikainen,
50 v. Kuuli Lytsyn Ontreilta.

Vesi räke.

Mies musta meres nousi,
Höite suinen, (höite) päinen,
Höite hattu hartijoilla,
(Höite) kintaset käessä,

s (Höite) kihlat kintasissa.

(Kun veteen vaan puhut ta räke
kuin veistä tarttu ja sillä veillä peset,
Tulen panet palamaan ja päreestä
päällitse vesi valuttaa). (Ruskie
punanen puhallukses).

3104. Suistamo. Krohn n. 5534. — 84.
Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.

Vein nenä.
a. Kun vesi tarttuu, niin sitte kun
veteen menet, sinne pitää saattaa
valgei tina, ta siitä leipeä suoloa kan-
nikkanen; siitä piteä kumardella, —
yön aikaan, — sitte liikutteloo vetty
3:h kertaan, sano:

Terveh teille, [terveh] meille,
Anna rauhaa tervehyttä,
Minä itseh [terveeks] tee,
Kun olloo minun väärys, teiän

syy,

5 Päästäkää, pellastakaa
Minuo näissä päivissä pahoissa,
Heittäkää, helpottakaa
Minuo [näissä päivissä pahoissa]
Kyllä minä tuon tuomiset,
io Laitan lahjukset,
Siitä hän antaa:
Minä tässä laitan sinulle lah-
jukset.
b. Kun olloo suutuksissa:
Vesi kultanen kuninkas,
Vein isändät, vein emändät,
Antakkoa minulle tämä anteeksi,
Päästäkkeä minuo päivis pahois.
(3 kertah.)
5 Ole oigein, seiso selgein,
Päästä päivil, heitä hengil
Näissä päivissä pahoissa.
Siitä antaa ne lahjukset.

580

Taudit.

3105. Suistamo. Krohn n. 5537 . —84.
Uuksujärvi. Irini Paramoona, 70 v.

Vesi-maahinen.

a. Vesi-rantaan kun mennään, sitä
maata opetella veen rannassa:

Kun olloo minun vesi puuttu-
nut,
Taikia tapahtunnu,
Minä tulen hyvytti/, tervehytta/,
Rauhaa rakentamaan,
5 Anna minulle rauhas eleä,
Päästä nais päivis minuutani,
Vesi-maahisen isändät,
[Vesi-maahisen] emändät,

b. Siitä otetaan maatu kääntöpää
veitsellä, sitte painellaan 3 kertaa ja
sitte päässä pyöritetään sitä maatu ta
veitsie ta sanotaan:

Maan isändät, maan emändät,
Ole mossobi, elä merisa,
ADtakaa minulle rauhus, tervehys

eleä.

c. Itse lähtöö pois, jottei järellä
pääsis:

Kivinen vaaru, rautanen linnu,
Kaikille panolle esteheksi.

a. Siitä ottaa kiven käes sanoopi:

Kiven kovus olkaan minulle

haitte, rauvan lujus. Elkäh tart-

tukkah minulle ni mitä nenää

enempee.

3106. Suistamo. Krohn n. 5554. — 84.

Uuksujärvi. Lukeri Jakoljovna,
keski-ikäinen.

Vein nenä.

a. Vein isändät, emändät,
[Vein] piiat, [vein] pojat,

b. Sitte järille kääntäitsei ja sitte
järille ristaan käännä kääntöpäällä
veitsellä moadu ja sano:

Tänne ei ole kertomista eneä.

3107. Suistamo. Krohnn. 5611. — 84.
Loimola.
Juuessa tahi syyessä, tahi otetaan

lapselle saunaan ensi kerta vettä:

Vein isäntä, vein emäntä,
Vein kultanen kuningas,
Vein valta-vanhemmat,
[Vein] piiat, [vein] poiat,
5 [Vein] ostetut orjat,
[Vein] palkatut kasakat,
[Vein] suuret, [vein] pienet,
[Vein] nuoret, [vein] vanhat,
[Vein] keski-kertahiset,
io Vesi kultanen kuningas,
Vein ehtosa emäntä,
Anna rauha terveys.
Ole niin vesselä, vesi kultanen
kuninkas, minuo vaste, kuin tämä
vesi on [vesselä] ta puhas.

3108. Suistamo. Salminen, V. n. 2603.

Loimola. Matoi Plattonen.

Veis tarttuu vika, käyää proskenjal.

Ensin vesi tervehys:

Terve, vezi, kuldane kuningas,
Vein isändät, vein emändäd,
Vein kaikk kansakunta,
Nygöi prostikkoa!
5 Kuin olloo teiän viga,
Miun1 veäryys,
Siit antakka nygöi andeiks!
Heittäkkä minun lapsen hengill,

3108. 1 Säkeissä 6, 7, 9 on pieni alkukirjain.

Veden vioissa. 3108 — 3111.

581

Peästäkkä päiville!
io Nygöi älgeä tämän paremboa2
vuottakkoa!
Töine pyydeä proskenjaa. Pantii
verhrana vedeh, kons midägi. Enne kui
pantii3 viinaa, kolme kertaa tipahute- 3111. Suistamo
taa4 vedeh. se sil hyvä tulee.

Päästä synti, [päästä Luoja] j.n.e.
(Kölmiella päin ristakkain syleillä
vettä, 3:iella päin harottaa sylie).

3109. Suistamo. Krohn n. 7459.— 84.
Koitonselkä. Feodor Tsannikka,

63 v.

Vein nenä.

Vein kultane kuningas,
Vein ehtosa emäntä.

En minä [tullut] j.n.e.

(samalla lailla) Tinalippo valletaan
veteen, punalankoa ja lepän varpua
3:n kannon.

3110. Suistamo. Krohn n. 7486. —84.
Koitonselkä. Triihpoi Mämmi, 67 v.

Vesi kultane kuningas,
Vein emäntä, vein isäntä,
Vein pojjat, [vein] tyttäret,
[Vein] piiat, [vein] kasakat,
s [Vein] ehtc-sat emännät,
Vesi kultane kuningas,
Kuin on luonnosta hyvästä
Tuosta masta(?) tarvitaan;
Vesi kultane [kuninkas,

io Vein ehtosa emäntä],
Päästä synti, [päästä] Luoja,
[Päästä] päivistä pahosta,
Elämistä vaikij oista;
Vesi kultane [kuningas,

15 Vein ehtosa emäntä],
Mie siulle tuon suuret lahjat, hy-

vyöhet,

Soini n. 130. —98.

Muuanto. Maksiman Okuliina, 43 v.

Veteen jos arvotin osottaa, on ve-
dessä sairauden syy. Sitten kysytään,
onko vika järvessä. Jos se ei ole jär-
vessä, pysyy arvotin paikallaan. Ky-
sytään, onko kaivossa; jos ei ole, ei
arvotin liikahta, mutta jos on, silloin
menee veteen päin. Sitten mennään
semmoisen veden rannalle, sairas yksi,
vierasmies toinen, kolmas se, joka
rupeaa vettä kumartelemaan. Yöllä,
puolen yön aikana, mennään. Kun
rannalle päästään, lekahutetaan vettä
keppisellä, että

Nyt1 olemme täällä!
Kaivoon voi puottaa kiven, että se
mulskahtaa, jos kaivon rannalla on.
Sanotaan:

Terve veen isännille,
Terve veen emännille,
Veen kultasille kuninkaille!
Veen piiat2, veen poijat,
5 Veen kaunoset kasakat!
Jos on teijän vika,
Meijän viäryys,
Piästäkää päiville,
Heittäkää hengille,
io Tass' on vierahat miehet,
Asiamiehet!

Ensin kävellään kotiin päin taka-
perin yheksän askelta, sitten pyörä-
hetään pois oikeaan päin kääntyen.
Kun tullaan kotiin, kolme kiveä kuu-
motetaan ja pannaan tervapyttyyn.

« parem|p|oa : paremboa. — 3 pan|d|ii : pantti. — * tipahu|d|etaa : tipahufetaa.
3111. » kk.ssa pieni alkukirjain. — 2 pii|oille| : piiaf.

582

Taudit.

Pytyn sisus viedään veteen ja sano-
taan:
Tass' on lapsestain lahjat!

3112. Soanlahti. Krohn n. 7604. —84.
Kuikka. Nainen, Lytsyn Ondrein

vunukka.

a. Veteen kun mänöö, (käteen?) ee-
teen oijendaa:

Terve, vein isäntä, vein emäntä,
Vein on kultanen kuningas,
Vein piiat, vein pojat,
Vein kaunehet kasakat,
6 Vein ostosat orjat!

b. Toisen kerran mänöö, »terveh»
— sanoo,

Terveh vein [isäntä, vein emän-
tä, ;
Vein on kultanen kuningas],
Vesi prauda proavednoi syöttäi.

(3 kertoa)

c. Siit sano, kun on mi vietävä:

Tässä on lahjat, tässä kenkit,
Vesi kultane [kuningas] j.n.e.
Vesi prauda [proavednoi syöttäi],
Anna rauha tervehys,
6 Siksi ilmasta ikeä,
Kuuksi kullaista päiveä,
Kuun kuulemattomaksi,
Päivän näkemättömäksi.

Nimen sanoo.

3113. Soanlahti. Kemppainen, E.
Savotar n. 8. —14}
Lehtomäki. Jegor Jormalainen.
Nykyään, kun koko Viipurin lääni

on julistettu vesikauhun saastutta-
maksi ja tuo hirmuinen tauti raivoaa
tässä läänissä hirvittävänä, kysyin
Jormalaiselta, joka tuli luokseni asi-
alle, tietääkö hän mistä vesikauhun
alku on peräisin. Jormalainen vastasi
vakavasti: »Se on vuoresta peräsin».
Ja kun tiedustelin tarkempaan asiaa,
selvitti hän sen runolla, jonka heti
panin paperille, mikäli voin ukon lau-
suntaa ja ajatusta seurata, ja kuuluu
tämä runo, kirjakielen asussa, jokseen-
kin näin:

Maassa myrkky ei makoa,

lika veessä liikkuvassa,

vaan on vuoren vinkalossa

vaaran uhkuisen uhoissa.
s Maa ei koirassa makoa,

haju maan ei ensinkänä.

Pienin haju on pelätty,

maku vainon vuorellinen

tihkunut koloista korven,
io Kalman kallion raoista.
Koira juosta junnutteli,

villahäntä häirähteli

halki soitten, halki maitten,

halki hartiomäkien
is kylmän vuoren kynnyksille,

vaaran vaskisen sivulle.

Imi siellä ja imotti

vuoresta vesimehuja.

Koiralla kova on vainu,
20 taiten tarkka on penillä:

imotteli, ehitteli

omanhajuista osoa

vaaran vaskisen vesistä,

vuoren kallion kylistä.

3113. * [Samasta runosta on Kemppaisen käsinkirjoitetussa kokoelmassa v:lta
1915 (n. 39) 4 ensimäistä säettä ja otsakkeena on: Vesikauhun loihtu sekä tämän ot-
sakkeen alla sanat: (ilman vastenriitelemistä) . — Muuten viitattakoon tähän Savot-
taressa julkaistuun runoon.]

Veden vioissa. 3113 — 3115.

583

25 Vainun vuorista vetävi,

harjun kallion kylistä,

alun paljolle pahalle,

kauhun ristikansallemme,

vesikauhun, vuorenkauhun,
30 kaiken ilmankaaren kauhun

ruostevaaroista rumista,

tippuvaisista tiloista.
Siitä raivohon rakentui,

äijän ärtyvi kovaksi,
35 jotta kansa kammostuvi,

väki peljäten pakeni,

mehoksia vankan vaaran,

teräsvuoren on tehoja.

Kun kysyin ukolta, miten vesi-
kauhu parannetaan, lausui hän, että
kun tämä tauti on hämärimpiä tietä-
jille, niin, vaikka edelläoleva runo vaa-
tisi kyllin tehoisaksi tullakseen »vas-
tenriitelemistä», niin on paras lukea
lopuksi Neitsyt Mehiläinen, sillä se
kelpaa kaikkeen ja myöskin tavalli-
sesti auttaa, jotavastoin »vastenriite-
leminen» vie kaiken tehon, jos luot-
teissa erehtyy. »Vastenriiteleminen»
on jonkunlaista selventelyä asiaan.

3114. Korpisella. Mikkonen, Ida n.
264. —08.

Veen isäntä, kultahattu,
veen emäntä, kultarinta,
tule suostumaan, sopimaan,
(Mari) lahjoi hyvät lahjat,
5 (Mari) kenkkii hyvät kenkit,
sulkkuset sukan sitehet,
hopiaiset housun nauhat,
itselläs, akallas, lapsellas,
perehellä kaikell,
io piijoilla, kasakoilla,

kahel kallivolla kisataksen.

Kalman isäntä, kultahattu,
kalman emäntä, kultarinta,
tules suostumaan, sopimaan,
ia (Mari) [lahjoi hyvät lahjat] jne.

Metsän isäntä, kultahattu,
metsän emäntä, kultarinta,
tule [suostumaan, sopimaan] jne.

3115. Suojärvi. Basilier n. 116. — 84.

Kivijärvi. Ontto Jeleseijev Bolsa-
kov.

Ve'estä kun tarttuu »risti kansaan»
paha, niin päästetään siitä seuraavalla
virrellä.

TVen vioissa.

Ve'en on ukko, ve'en on akka,
Ve'en tyttäret, ve'en poiat,
Ve'en kaikki kansakunta,
Millä lienen hairahtan(n)u;
5 Prostikkoa tämän kuun aigonani,
Siks1 ilmasta igäägi,
Päivän kauneuksi,
Pellavin valgeuksi,
Sulkun sorevuksi!

Tämän virren kun laulat veden par-
taalla ja laulaessasi ojennat veteen2
pellavan kuitua sekä sulkkusta (=
silkkistä) lankaa, niin ve'en viasta
kattso peäset — vakuuttaa Ontto.

Samaa lukua käytetään myös kuin
tauti 1. »paha» tarttuu kalmasta 1.
mettsän nenästä, silloin sanotaan
vain aina ve'en sijasta kalma 1. metsä,
siis esim.:

Kalman ukko, kalman akka,
Kalman tyttäret, kalman poiat,
Kalman kaikki kansakunta jne.

3115. x Siks|i| : S. — 2 |pidät| : *ojennat veteen*.

584

Taudit.

3116. Suojani. Salminen, V. n. 2707.
—24.

Proskenjal.
Kumarrellaa toisen vierasmiehen
kerall:

Vezi, kuldaiii kuningaz,
vezi proavetnoi!

Midä lienen ajatellu, pahoin duu-

mainu,
prosti minui dai Annia,
5 ristkansoa tädä!

Vein izännäd, vein emännäd,
vein vallan vanhemmad,
veen pojad, veen tyttäred,
veen piiad, koko heän heimo-
kunta,
io prostikkoa!

3117. Suojärvi. Krohn n. 5849 a.
—84.

Leppäniemi.

Vein heittäys.

Vein emäntä, vein isäntä,
[Vein] kultanen kuningas,
Prostikkoa!

Vein nuoremmat i vanhemmat,
[Vein] keskikertahiset,
5 Rissottomat. rissa kkahat, Pros-
tikkoa!
Lienen mie pahoin raatan,
Tuli miulle tuhmits, tietämättö-

mys,
Eihän puuta linnun istu ma tointa

ole,
io Eikä ristikansoa hairahtama-

tointa,
Prostikkoa!

Tässä on miulla, vierasmies, »Olo-
na Jakoljovna», prostikkoa!

Se on nimi ollut vein emännällä
konsa on maa laajittu.

3118. Suojärvi. Lamminen n. 15. — 10.

Moisionvaara. Spirto Makkonen,
n. 50 v.

Spirto Makkonen Suojärven Moi-
sionvaaran kylässä kertoi, että hän sai
taudin, kun otti lähdekaivosta1 vettä
ja sitten viskata roiskautti veden sinne
takaisin. Tautia parantaakseen vei
muuan tietoakka hänet yöllä samalle
lähteelle. Näkevät, että pikkarainen,
oravan kokoinen, valkea briha nousee
lähteen pinnalle ja liperehtää siinä.
Kumartavat, kumartavat brihutskaa
yhdessä akan kanssa, lausuen:

Anna oma pahan' pois,
ota oma hyväs iäreh!

Toisena päivänä olikin mies taas
terve. — Lähteenhaltija oli suuttunut
ja lähettänyt taudin, kun isäntä,
veden takaisin kaivoon viskatessaan,
oli satuttanut häntä päähän.

3119. Suojärvi. Härkönen, I. n. 607.
—01.

Hautavaara. Danil Vasiljev Po-
rokka, 50 v. Oppinut isältään, 90 v.,
joka taas oppinut Shemeikan Jaakolta.

Vcis proshkenjan pyydö:

Neitshut Maaria1, emoini,
Pyhä piiga taivolline,
Tule tänne tarbehikse,
Nami] nivelil voidiekse,
5 Suonil tervehyökse,
Pahoil parandehikse!

3118. 1 |lähteestä| : "lähdekaivosta*.

3119. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Veden vioissa. 3119 — 3122.

585

Vein ongo kuningas,
Vein ongo emändä,
Proshtikkua minuo riähkis,
io Midä minä pahuttu tein!

3120. Suojärvi. Härkönen, I. n. 252.
—00.

Vuontele. OutotjaPetrouna Kuutti,
80 v.

Loitsu, kun i>vein-nenä» tarttuu:

Vein emännät, vein ishännät,
Vein kuldaset kuningahat,
Brostikkua minuo!
Midä lienen pahoin ruadannuh,

5 Duuminuh, ajatellun!
Vein suarit, vein sarounat,
Vein papit, vein pabatjat,
Brostikkua!

(Kolme kertaa).

3121. Kesälahti. Pennanen n. 20.

—96.
Villala. Taavetti Kainulainen, 46 v.

Joen paholaisen1 kyyti.

Ota suihet suuren ruunan
Tahi tamman tallisesta,
Kyllä mie siullen kyyvin löyvän;
Mäne jokeen juoksevaan,

6 Virtaan vipa Javaan,
Siel' on poikasi polonen
Sekä tyrmä tyttäresi
Lammissa kalattomassa,
Ilman ikkunattomassa.

3122. Kitee, honkainen n. 19. — 96.
Vesi hiiten päästämis tarpeita on

tuulen ajelema puu järvessä. Siitä1

tehtaan pujotus monella tavalla, sekin
on henkettäriin määräämisessä], ja
epätietoisissa vij oissa on vesi hako ja
kaikki lehti puut yhteen vandeesen
pantuna. Se1 pitää tapahtua senlai-
sella kivellä, jonka ympäri vesi käypi.
Umpi1 lammista pujoidetaan kupluk-
siin alaitse pohjoiseen päin juokse-
van joen varrella, nostetaan puun
juuria ja niiden alaitse pujodetaan.
Vesi pajusta tehtaan vandeita, pujode-
taan kotan liedellä vanne, vedetään
kolmeen solmeen pujoituksen perästä
ja hautataan kotan lieteen2. Pihjalasta
tehtaan portti, nii [että] pihjalapölän
kumpaankin päähän tehtaan reijät, ja
niitä kuin on kaksi kappaletta, pan-
naan rassit pistyyn maahan ja kumpi-
kin pölä reijistään pujodetaan rassi-
loihen. Pujotussanat1 ovat melkeen
yhet:

a. Päästä, Luoja1, päästä, luon-

to,
päästä, päällinen Jumala1!
Kuin1 kuun kivestä päästit,
päästit päivän kalliosta,
5 päästä tämäkin lapsi3!

Pujotuksen1 perästä lasketaan
yläällä oleva puu alas toista vasten,
sitotaan kolmella vihta pannalla:

b. Pannaan1 pajusta panta,
pitäähään pajunen panta;
tahe jos ei paju pitäsi,
pistän pannan pihjalasta,

5 kyllä pihjala pitää;
van jos ei pihjala pitäsi,
saatan ma sanan sepälle,
rakennukset rautiolle,
pannan rauvasta rakennan,
io kyllä rautainen pitää;

3121. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

3122. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa: tieleen.

3 nainen tahi mies.

586

Taudit.

jos ei rautanen pitäsi,
pannan vaskesta valatan,
kyllä vaskinen pitää.

Ja1 kuin on kolme vihta pantaa
sitottu, naulataan kolmella leppä nau-
nalla nauloja; lyötään ensin sairaan
vasemen jalan kantapäällä kolmasti
kutakin naulaa, siitte kiinidetään kir-
veen hamaralla. Sairaan1 päällä ollut
paita pujotetaan näreen pääll ja pan-
naan puhas paita sairaale, muut vaat-
teet nurin päälle. Laidetaan1 kotiin
eikä saa katsoa j alelleen. Taikuri1 kaa-
telee puita pujoitusden päälle. Sairas1
vietään saunaan, sauna lämmitetään
vanhoilla haroilla, rein saverikon kat-
kenneilla, tuulen koprilla, ukkosen sär-
kemillä puilla. Vastaan1 on sitottu
(vähin määrä): kolme käärmeen päätä,
pannaanpa kolme elävää käärmettä-
kin.4 Kylvetys kuin on lopussa, pai-
nellaan suoloja vasemessa kainalossa:

c. Puutu tähän, puutunnainen,
tartu tähän, tartunnainen,
käy tähän, käskennäinen,
painu tähän, panennainen!

5 Tässä1 kunniilla kuletan,
tässä kannan kauniisti
isäntäsi5 iltaselle,
emäntäsi aamuselle,
*muun perees murkinalle*,

10 vieraasi väli paloille.

Siell on luun lusuu, pään päsyy
syötä miehen nälkäisen,
haukata halun alaisen!

Yksi1 osa suoloista pannaan pienessä
riepu (vaate) tilkussa yksi kantaisesta
lepästä tehtyn naulan päähän punai-

sella lankalla. Ja1 latinkissa olevaan
pyssyyn pannaan elohopeaa, paine-
taan sanottu naula pyssyyn ja sairaan
vasemen olan yli ammutaan saunan
lakeisesta ulos.6

3123. Kitee. Vinter ja Hannik. n.

117. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Vedestä tarttuvissa taud[e~\issa.

Tulleen kuumeneminaan pannaan 3
rapakivvii ja sitte pannaan rautapat-
taan, mikä ei pala, kuumat kivet, ter-
voo peälle ja kananpaskoo. Sitte pit-
tää sillä paalia kahisti myötä päivää,
kolmas kerta vasten päivää kiertää
immeisen peän ympär ja sitte vasem-
man olkapeän yi viskata vetteen, san-
noo:

Tuoss"1 on untees, tuoss on an-

tees,
älä velo muuta,
älä toivo tuon enempää,
tulta ja tervoo ja kananpaskoo

silmääsi

Ja sitte tuas pittää lukkee 3 lukkuu:

»Isä1 meidän päästä pahasta»,

uskontunnustus » nous kuolleesta»

ja »Herra siunatkoon ja varjelkoon
meitä», ja ei sua kahtoo tuaksesa en-
nenkuin savupuun alahe on männä.

3124. Kitee. Vinter ja Hannik. n.

118. —87.

Kontiola. Juhana Putkuri, 65 v.

Vedestä tarttuvissa taud[e]issa.
Jos veistä on puuttunut joku tauti,
pittää lepän varvoilla pyyhkiä sairasta

4 r. Löyly sanat ennen kirjoitetut, kylvetyksen alkusanat ovat samat, kylvetys
sanat kirjoitan jälkeen. — 5 kk:ssa iso alkukirjain. — * r. kotiin laitto sanat ennen
kirjoitetut. — [Seuraa vielä kertomus senjälkeisistä sairaalle tehdyistä taikatempuista.]

3123. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Veden -vioissa. 3124—3129.

587

ja sitte vuolasta rahhoo 3 kertoo ja. (
sannoo:

Meren1 ves, ruhtinaan raha.

Sitte pittää panna vetteen 9 otran
jyvvää, varpoja kastellaan sitte veissä
ja sitte pittää pyyhkiä aina alaspäin,
ei suinkaan alhaalta ylöspäin. Sitte
heitetään pois varvat vetteen ja sano-
taan:

Tuoss'1 on untees, tuoss' on an-
tees, älä toivo tuon enempää!

Sitte niin pittää tuas lukkii 3 luk-
kuu: »Isä1 meidän päästä pa-
hasta», uskontunnustus »nous

kuolleesta», ja »Herra siunatkoon ja
varjelkoon meitä».

3125. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n.

321.— 02.

Rasivaara. Loviisa Asikainen, 76 v.
Kuullut Matti Raatikaiselta.

Vesmuahinen.

Korennolla tai hiiPkoukulla otettiin
multoo ja sillä paineltiin ja sanottiin:

Hyvä vein emäntä,
täss' on omas takaisin,
elä ruohuta ennee!

3126. Kaavi. Vartiainen, A. n. 118.

—91.

Vesi-maahista sairastava viedään
sellaiselle paikalle, jossa on 3 liina-
likoa. Kustakin otetaan 3 keppiä,
joilla painellaan 3 kert. kullakin ja
pannaan paikoilleen. Sitte otetaan
kustakin 3 sammalista kiveä ja niillä
painellaan 3 kert. kullakin ja pannaan
paikoilleen. Sitte piirretään kynnellä
lumpeesenviisikantajasillä painellaan
3 kert. ja sanotaan:

Tuonne mä sinun manoon:

purstoon lohen punasen.
uivan hau'in hartiaan.

3127. Kaavi. Krohn n. 12872. —85.
Viitaniemi. Juhana Hakkarainen.

Vesi-maahinen,
a. Liina-liko vaajoja missä on,
niin nostoo 3 vaajoo ylös ja sillä ne-
nällä painella, se kun on liassa se
nenä, 3 kertoo ite kullai ja sanoo vielä
jotta:

Maahan maahisen painan,
Likaan litistän,
ja asemilleen joka seiväs panna.

b. Maasta maahinen yleni,
Maahan, maahinen, alene!

3128. Kaavi. Krohn n. 12434. —85.
Sivakka. Olli Räsänen.

Vesi-hiisi.

Nouse, neito, lähteestä,
Hienohelma, hetteestä!

3:11a lepän varvulla lyöneet lähtee-
seen. Sitte kun ensi mainen kupla
nousi, sitte lyötiin toinen kerta ja
sanottiin:

Nouse, neito, lähteestä,
Hienohelma, hetteestä!

Sitte 3:s kerta lyötiin ja [sanottiin].

3129. Tohmajärvi. Hakulinen n. 249.

—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v.

Veden vihat.
(Kun m— ut turvottaa).
Pitää varistaa vettä, pestä sillä
m— ut, kuivata ne lepänvarvoilla, kaa-
taa sitten vesi takaisin siihen, josta

3124. x kk:ssa pieni alkukirjain.

588

Taudit.

vihat ovat tarttuneet, tarjota kättä ja
sanoa:

Veen isäntä, veen emäntä,
Veii]^kuulusa kuningas,
Veen hippa halliparta,
Veen ainoo asukas,
5 Ves ov^vanhiv^veljeksistä,
Tul on nuorin tyttäristä,
Eläs vammaav^va(j)juuk,
Eläs visvölle vi(r)ruuk,
Miull^on tullut tuhmuuvessa,
10 Tapahtuna taitaniattuuvessa,
Anna anteeks, suo sovinto,
Mie annan nyt unteeks, anteeks.
Sitten tehdä hyvästit ja lähteä pois.

3130. Tohmajärvi. Hakulinen n. 267.
—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen, 73 v.

V esimaahinen.
Kesäseen aikaan ottaa veitsen kä-
rellä lammin kivestä siihen kasvettu-
nutta sammalta, talviseen aikaan kai-
von sisäpuolelta puitteisiin kasva-
nutta höveltä, sylkeä siihen, painella
kipeätä ja sanoa:

Painun^,, hiemo, hetteesee,
Someree, hienohel(e)ma,
Ihosta emottomasta,
Varsiv^vöatteettomasta,

ja sitten sylkeä siihen ja panna sam-
mal paikoilleen.

3131. Ilomantsi. Ahlqvist B, n. 332.
—28.

Veen synty.

Vesi, poika Vuolamoisen,

Vuolamattaren tekemä,

Mist'1 on vettä, kust' on vettä?

Vettä2 Jortanin joesta,
5 pyhän virran pyörtehestä,

Ristuksen pesuvesiä,

Jumalaisen3 kyyneliä.
Neitsyt M[aaria] emonen,

pyhä piika taivahinen
io veen kaivoi kalliosta,

veen vuoresta valutti

kepillänsä kultasella,

sauvallansa vaskisella.
Vesi vanhin voitehista,
io kosken kuohu katsehista,

Jumala puhelijoista,

itse Luoja3 loitsijoista.

3132. Ilomantsi? Polenn.48b. — 47.
[Manausta — Kipusanoja.]
Kun sie lienet vesi hiisi,
Taikka ollet vesi kalma,
Tuonne mie sinut lähetän:
Lähtehesen1 läikkyvähän2,
s Hettehisin helluvihin,
Virtohin vipise vihin,
Koskihin kohisevihin,
Rannoille röhiseville,
Somerille pyöriville,
io Meren ruohoin ruskavihin.

Kipun[!] tytti, Tuonen3 neiti
Istu meri kivellä,
Ketrevi kipu keriä
Vaskisella värtinällä;
is Tuo kivut kerälle kiertää,
Sykkyrälle synnytteli;
Tuonne tuo kivut lähetti:

2 Jortanin : *Vettä* J.

3131. * Säkeissä 3, 4, 8, 14, 16 on pieni alkukirjain.
— 3 kk:ssa pieni alkukirjain

3132. 1 yi. [Lähteh]in. — 2 yi. [läikkyvjihin. — 3 kk:ssa: tuonen.

Veden vioissa. 3132 — 3135.

589

Meren ruohoin roskavihin,

Kantosiin kynnäppäisiin.
20 Kenkäs tuuvalta4 tulevi

Venehellä kultasella,

Airosilla hopiaisilla

Hätähäisen hätähään?
Jo tänne tuho tulo vi,
25 Hätä päivä päälle saanut,

Maa alla halkiavi,

Taivas päällä pakastelevif!]

Hätäisen huutaessa,

Pakkuisen parkuessa.
30 Kunne vielä kivut lähetän,

Sekä tuskat tuikaelen?
Tuonne mie kivut lähetän,

Sekä tuskat tuikaelen:

Keskelle kipu mäkeä,
35 Kipu vuoren kukkulalle;

Mie keitän sitten kipuja

Yhen keittimen selällä,

Yheksällä kattilalla.
Outko porton potkinnoissa,
40 Miehen nuoren, vaiko vanhan,

Vaiko keskikertahisen?

3133. Ilomantsi. Manninen, I. n. 584.

—16.

Kirkonkylä. Vaivastalosta.

Ilomantsin Kakonahossa Antti Iko-
sen niityn reunassa on vanha uhri-
lähde. Ikonen on lähdettä mutra-
tessaan löytänyt siitä pari hopea- ja
pari kuparirahaa. Kuparirahat hä-
neltä sain talteen, hopearahat olivat
hävinneet. (Kuparirahat ovat kulu-
neet melkein sileiksi, mutta ovat sen-
tään rahantuntijan todettavissa. Ellen
erehdy, ovat molemmat ison vihan
ajoilta, v:lta 1712).

Paikkakunnalla hoetaan vielä:
Jos oot Kakonahon lähteestä,

niin heitäi pois;

jos oot Sonkajam^porehesta,

niiv^viek ielleh!

3134. Ilomantsi. Eur. H, n. 183. —45.
Megrijärvi.

Vuorest on vetosen synty,
TuleD synty taivosesta;
Vesi vanhin voitehista,
Kosken kuohu1 katsojista,
5 Jumala puhelioista,
Itse Luoja2 loitsioista.

Mistä vettä, kusta vettä?
Vettä Jordanin jo' estä,
Pyhän virran pyörtehestä,
io Ristuksen pesuvesiä,
Jumalaisen kyyneliä.

N[eitsyt] M[aaria emonen],
P[yhä piika taivahinen]
Ve'en kaivo kalliosta,
is V[e'en] vuoresta valutti
Kepillähän kultasella,
Sauvallahan vaskisella.

3135. Rautavaara. Krohn n. 11242.

—85.

Alaluosta. Heikki Halonen.
[Vesi-hiiden manausta — Suonten
sanoja.]

Vesi-hiiessä.

Kuin liet, viena, veistä tullu,
Niin, viena, veteen mää,
Kun liet kalman kartanosta,
Männös kalman kartanoon.
5 Neitsyt Maaria emonen,

4 yi. etäältä.

3134. x kuohu|n| : k. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

590

Taudit.

Puhas muori, muoto kaunis,

Rakas äiti armollinen,

Tule tänne, tarvitaan,

Liha-limppu kämmenellä,
10 Suoni-sykkyrä sylissä,

Kalvo-vakka kainalossa.

Mistä on liikkunna lihoo,

Siihen liittele lihoo.

Mistä on kalvot katkennunna,
15 Siihen kalvot kasvuoon/

Veden nosto. Patvaskan
varaaminen.

3136. Korpiselkä. Koskinen n. 25.
—03.

Riigoin Iivana.

Neidon virsi.
[Sävelmä.]
Nouse, neitonen, norosta,
kultasormi, kuplehista
kultaiselle1 kunnahalle,
kultaiselle koskelleni j.n.e.

Vedestä ei tartu.

3137. S no järvi. Lamminen n. 8. — 10.

Kaitajärvi. Akulina Miikkulainen,
50 v.

Luullaan, että saunalla, lähdekai-
volla, metsällä y. m. on valta antaa
joku tauti (»niipustua»). Sen varalle
lausutaan suojaksi seuraavat sanat:

Mi roinneh1, roikkah täs2,
tämän kohan muistan.

Senj aikeen syletään kolmasti maa-
han ja polkaistaan vasemman jalan
kantapäällä.

3138. Suojärvi. Härkönen, I. n. 288.
—00.

Kaipainen.

Vein taika.
Kun vein piäl kulgies vedää ristan
käjel vedeh ja sanoo:

Ves' on meren, raha keisarin,
ei veinnenä tartu eigä vedehine ota.

Vesimato.

3139. Pielisjärvi. Krohn n. 8862.

—85.

Sokojärvi. Antti Vinne, lähes 60 v.
Paavo Vinnen poika.

Vesimato kun purasoo Ijouhimato).

Hämehessä härkä synty,
Tukulmissa turpa jouhet,
Talit taivahan navalla,
Nuo talit tavattanee,
s Ylimet otettanee,
Niistä ne voitie tehään,
Simat siivon keitetään,
Kattiloissa kultasissa.
Juokses kultanen orava,
io Juokse pitkin pilven reunan,
Päivän päärmetten samojen.

Oli muinon musta koira.
Rakki rauan karvallinen,
Jonka turpa tulta iski,
is Nenä-varsi valkeata,
Syömään panun kipuja,
Manun lientä lakkimaan.
Tees manu(!) tehottomaksi,
Manu miehuettomaksi!

Nouse neito lähteestä,

20

Hieno helma hetteestä,

3136. l kk:ssa iso alkukirjain.

3137. 1 r. (mi ehtinee, tullee). — 2 kk:ssa: tas.

Yskä 3139—3142.

591

Puna sukka suon sopesta,
Rauan leatju kankaasta.
Vesi on vanhin veljeksistä,
25 Vesi on vanhin voiteista,
Vettenkö äiti, vetten vanha,
Vetten valtikka väkevä,
Vetten kuulusa kuningas.

Vikiin 1. solvakon sanat.

3140. Suistamo. Eur. G, n. 473. —46.
Vikiin eli solvakon1 sanat.

Puhun puut2 lehettömäx,
Kanarvat3 kuk[attomax] ,
Kannol[!] kasvamattomax,
Vesal nousemattomax,

5 Alapaael[!] kalliox,
Meret mustix kivix.
01a[!] f os1 ka kassarasi,
Jolla kaivan kannokoit[a],
J[olla] juurran juurikoita,

io Jjolla] kuhmuja parannan
Ih[osta] im[ento] r[aukan],
Karvasta [kavon tekemän],
E[män tuoman ruumihista].

Yskä.

3141. Impilahti. Krohn n. 5168. —84.
Ruokojärvi, Rägöi. Palakii Pet-

rovna, 39 v.

Yskä p — a paatin poika
Räkä kontti konnan lapsi,
Hinka on Hiien tuuvitettu.
Rykiköhön se Ryssän eukko,
s Mättäköön Mässyn eukko,

Viereköön se vetosen(?) rinta
Partasuita paukutella.
Liikkuhan ne linnat, järkky jär-
vet,
Vuoret vaskiset vapisi,
io Torilinnat torkahteli,

Mintä/i sie et nyt, liika, liiku,
Paha maahasi pakene?
Jo on liian liikunta-aika.
Pahoin paenta-aika.

3142. Kitee. Lonkainen n. 62. — 97.

Yskässä.
Nytkin löytyy, että äkkiomaisessa
yskässä valitaan sunnuntai1 aamu eli
torstai ilta, jolloin saunan1 uunissa
poldetaan kaikkia tuulen1 heiluttamia
esineitä: petäjän1 (räkä1 petäjän) hel-
peitä, tuulen kopria y. m. m.

a. Ensin2 istutaan pait[a] korvissa
saunan lautoilla, löyly lyötään joka
tuulen nimeen. Itä ensin1, sillä:

Ijän tuulet, ijän tuiskut,
Ijän Omat ilkeimmät,
Ja2 ijän ilmuiset imeiset3;
Itä, luuve, lintu1 lanne,
5 Suvi ja pohjainen.

b. Jalkopohjilla2 ristiin likisdellään
maton alais hirsiä:

Mist on yskät yhtyneet,
Rykimiset ryyhtyneet,
Kivistäkö2, kannoistako,
Vanko2 vanhoista akoista?
5 Anna akkoin rykii,
Koukku2 leukoin kokii,
Parta suihen paukudella!

c. Viimmeksi2 sairas p— aisee kop-
raansa ja pistää nenänsä edeen:

3140.
3142.

1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa: puul. — 3 kk.: kanarval
1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3

r. (Ihmiset).

592

Taudit.

Juo2, yskä, p — aa,
tahef?] mäne matkaasi
Sairas2 kiipiää tupaan j alelle katso-
matta.

3143. Kitee. Holopainen n. 19. —
—04.

Evastina Kervinen, 69 v.

Loitsu yskää vastaan.
Yskässä olevaa kylvetetään kuu-
massa saunan löylyssä ja lausutaan
sanat:

Yskä p — a, tuulen tuoma,
Veen vetämä,
Vilun1 ilman viskooma.
Ota, tuuli, purjees
5 Viiä viilätelläkses
Kirjaviin kynsiis,
Värjätyihin väskyis,
Mitä välemmin, sitä parempi,
Ruohin rohkein, kielin kerkein.

3144. Kitee. Lönnbohmn.1566. —94.

Kiteenlahti. Maria Ulla Timonen,
synt. Halttunen, 59 v.

Yskän sanat.

Kun sie, yskä, liet tuulen tuoma,
Tuulen tuoma, vein vetämä,
Vilun ilman viskoama,
Mäne tuonne, kunne käsken,
5 Tuonne tuulen teitä myöten,
Ahavan rekiratuja
Tehtyä teloamasta,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kuatamasta!
io Riko ristimättömiä,
Tekemättömii teloa!

3145. Liperi. Lönnrot E, n. 799. — 37.

Yskälle.

Ulos, kulrka\ kulkustani,
Alta kieleni, akana,
Anna kulkkuni kumata,
Henkireikäni helätä!
5 Tuonne toava[!] tuomitaan:
Ala moan, ala mannon,
Ala neiri]n[?] pellervöisen,
Puihen juurelle punasten,
Heilyviin hetteisiin,
io Lfäikkyviin] l[ähteisiin],
Jukasiin juurikkoihin,
Kantonin kynnäpäih^n.

3146. Kaavi. Muud. mök. mies n. 292.
—85.

Yskäsä ot[to]o terva ja Banna siera-
min ja saunan oven saranoitien läpi
vetä hö[y]ry nenänsä, ennen kuin
mene saunan, sano:

Terve1, löyly lämpönen,
terveysi olkon mulen!

3147. Kaavi. Krohn n. 12429. —85.
Sivakka. Olli Räsäsen tytär.

Yskä.
Hyi, kutta kulkustani,
Herja, henki-reiästäni!
Anna ukkoin rykiä,
Partasuien paukutella.

3148. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.

653. —95.
Reijonen, 65 v.

Yskän loihtu.

Yski, paski(?), konnan poika,

3143. 1 kk:ssa pieni alkukirjain erilaisen säejaon vuoksi.
3146. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Yskä. 3148—3153.

593

Kunne mä sinun mannoon?
Yskäj arven ympärille,
P — a järven partahille,
5 Hauki sun syvälle viepi,
Kala kirja kiiättävi,
Hauvin suuren hartehille,
Lohen purstohon punasen.

3149. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
696. —95.

Yskän loihtii.

Mist' on yskä yhtynynnä,
Rykiminen ryhtynynnä,
Kivistäkö, kannostako,
Vaiko1 vattu-raunioista,
5 Vaiko siitä seipäästä,
Joss'2 on korppi korvettii,
Musta lintu muohattii.

315C. Tohmajärvi, Leinonen, H. Niit-
tyl. kansanop. n. 55. —24.
Mää, yskä, tuulen teitä,
ah[a]van reki ratoja,
ettei kuulu kuuna päivänä,
näy sinä ilemossa ikänä.

3151. Juuka. Kokkonen n. 161. — 10.
Heikki Turunen, s. 1838.

Yskän loihtu.
Loihtija vei yskäisen lahokannon
luo, repäsi sen irti ja loihti yskän kan-
non juureen seuraavin sanoin:

Älä, yskä, yksinäistä,
akan tauti, ainokaista!
Anna ämmäin rykii,
luppakorvain luuhotella,

5 jotta käypi pieren pärske,
rään rätke, keppein kolina!

Tämän sanottuaan pani loihtija
lahokannon paikoilleen, niinkuin yski
olisi joutunut sen alle.

3152. Juuka. Krohn n. 11891. —85.
Petrovaara. Olli Yletyinen.

Yskä p — a hakkarainen,
Juokse toiseen taloon.
Elä yskä yksinäistä,
Akan tauti aina voo,
5 Anna akkoin rykii,1
Parrattoman paukuttaa.

Tuonne ma sinun manoon
Sian mustan sieraimin,
Porsaan rö/cöttimiin,
io Sika sun Manalle viepi,
P— a raitille panoo.

3153. Juuka. Krohn n. 11936 a.

—85.

Kaj oo. Eerikka Yletyinen.
Muutetun aitan oven eteen ja siinä
yskii avain koloon ja sitte sanoo:

Yskä p^a hakkarainen,
Muuttoo muuanne majasi,
Etemmä elinsijasi
Ristittyä rikkomasta,
s Kastettua kaatamasta,
Ristityn rintoja repimästä,
Syön keuhkoja katkomasta.

Tuonne ma sinun manoon
Kirkon kirjavan tyköön,
i io Satalauan lappeeseen,

Siellä on muutki murhamiehet,

3149. » Vako : Vaiko. — 2 Jos|t| : Joss.

3152. x Toisin: Anna ukkoin rykiä, Koukkuleukoin kokee, Partasuihen pau-

kutella.
38

594 Taudit.

Ikuiset pahantekiit,
Siellä on luutonta lihoo,
Päätöntä kaloo
15 Syvä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen.

3154. Nurmes. Krohn n. 9670 h. — 85.
Kansakoulunopett. Arolan kokoelin.
Elä sinä yskä yksinäistä,
Akan tauti ainoata,
Anna akkojen rykiä,
Tytt ölöitten tyrskytellä ,
5 Koukkuselkien kokea,
Rykiä ryhässä niskoin,
Panna selkä paateissa.
Vaan jos sinä et sitä kuule,
Niin kissa sinun viepi kiiverille,

io Kiiveri vesikivelle,
Vesikivi hauvelle hyvälle,
Hauki sinun viepi merelle syvälle,
Jonne ei kaikki päivät paista
Eikä kuutkaan kuumottele.

15 Yskä p — a, konna[n]poika,
Tuonne ma sinun maiman:
Kylän pojan k -n päähän.
Pahan paalikan nenähän,
Karhun kiitävän sivuun,

20 Satalauan lappeaan!
Ellö.s- sieltä 'ennen tulko,
Ennenkun tullaan noutamaan
Yheksällä oriilla,
Yheksän tamman kantamalla.

rykiminen. ryyhtynynnä,

akan tauti, tarttununna;

anna akkojen rykiä,
5 koukkuleukojen kokia!

Outko1, yskä. tuulen tuoma,

vihiiraisen viskoama,

ahavaisen antelema,

mene tuulen teitä myöten
io ahavaisen askelia2

mene hongissa kohoten

petäjissä piehtaroien!

Yöpainajainen.

3156. Kaavi. Krohn n. 12410. —85.
Niinivaara. Juhana Hämäläinen;
kuullut ukolta Halivaarasta.

Yö- paina jäinen.
Ukko vainoo kun kavahti yöllä:

Mäne tuonne, kunne käsken:
Pohjan pitkään perään,
Lapinmaahan laukeeseen,
Siellä on muutki murhamiehet,
5 Entiset pahantekijät.
Siellä on luutonta lihaa,
Veitetönnä kynnä päätä
Syvä miehen nälkäisen,
Haukata halunalasen.
io Ota hiiestä hevonen,
Vuoresta valittu varsa
Kotiisi männäksesi!

3155. Ilomantsi. Ahlqvist 11. n. 337. Ähky.

—46.

Yskän sanat. 3157. Impilahti. Sirelius n. 175. — 47.

Mist' "iit. yskä, ylltyiiynnä, Pistoksen sanoissa: ks. n. 2638.

3155. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - Tekstissä seuraa : viini.

Ähky. 3158—316U.

595

3158. Suistamo. Eur.G,n. 176. 46.

Ähky sanat.

Ähky pfoika], äimferöinen],
Tfoinen] pfoika] toimer[oinen],
K[olmas] on koan nokinen,
Sysipnista synnytelty

s Kerätty kekälehistä,
Pantu koivun pakkul[oista],
Naisten ketristä kerätty.
Itse laiha lappalainen,
Tekkös tiesi tien ala tse.

io Maan alatse matkustava,
01'all on verinen kirves.
Iski miestä syäntä vasten,
Vasten rintoa repäsi.
Vasta miekin eglispäänä

i5 Käsin käärm[että] pitelin,
Koprin kyitä kopristelin,
Yiel on koprat kyyn veress[ä] ,
Käet on käär[mehen] talissa.
Tohtiiko sitte käsin ruveta

20 Ilman kyittä kintahitta
Raut[asitta] rukk[asitta],
Vaskisitta] vantt[uhitta].

3159. Korpi sei hr,. Wrede n. 8. —84.

Vatsan vihat.

Ähky poika, äimäröinen,
Toinen poika toimeroinen,
Onko tehty teräksistä,
Hiien hiilist' rakenettu,
5 Pantu raian pahkuroista,
Ko'ottu ko'an nojista,
Syän puista synnytetty?

Meressä on tulinen luoto,
Luuossa tulinen koivu,

io Koivussa tulinen kukku:

otan mie kokolla1 koprat,

Ra vukalta hoaratt ' i ' i n 1 1 .

Linnulta lihanpitiniet .

Metsän pe'olta peikalot,
15 Joilla konna koprissammos2,

Pahan vallan vaivaelen

Ihosta inehmis raukan.

Karvasta kavon tekemän.

Emon tuoman rnu un 'hesta.
20 Kunne myi"» pahan panemmo,

Kunne rietas rebeämmö?

Pohjan pit kehen perähen,

Läpi manteren Manalaaan;

Siel' on muutki murhamiehet,
25 Ikuiset pahantekiet,

Syyään luutoita lihoa,

Suonitonta pohkiata.

Ammun syynalaisen,

Haukun halunalaisen.

3160. Suojärvi. Eur. 11. n. 49. —45.

[Kipujen synty — Äiiyn sanat —
Kipusanoja.]

Ähky-sanat.

Lovehetar, vaimo vanha
Perin tuu[lehen makasi],
Kallellahan pohjoseh[en];
Teki tuuli tiineheksi.
s Ahava kohullif seksi].
Kanto kohftua kovoa]
Vat[san täyttä vaikiata]
Kokonaista kolme vu[otta]
Yhtehen yhek[sän vuotta],
io Viinien viitahan levisi,
Teki poikoa yfheksän]

3159. x r. kokolta. — 2 r. kopristammos.

596

Taudit.

Yhtehen vatsfan väkehen],
Yhen1 saunan saapuville,
Y[hen] löylyn lyöpyville.
15 Nimitteli [poikiansa]:
Minkä pisti pistokseksi]
Mfinkä] liam[masten maoksi]
M[inkä] loi luu[ valoksi],
Min[kä] riieksi ritasi,
20 M[inkä] raanik[si rakenti],
Min[kä] pani pakk[aseksi],
Mfinkä] ähk[yksi asetti].

Ähky poika on äimeröinen,
Toinen p[oika] on toimeroinen,
25 Kolmans on kovan nokinen,
Sysipuista synnytetty,
Pantu haavan pakkulasta,
Kerätty kekälehistä.
Muunne muuttele majasi
30 Ja etsi elosiasi

Käsin päällä käytyäni,
Hengin hengäheltyäni!
Ei täss' oo sinun sioa
Siankana tarpehia.
35 Kipu tyttö, tuonen neito,
Kivutar etc.

3161. Kesälahti. Lönnrot S, n. 197.
—28.

Villala. Humuvaara. Juhana Kai-
nulainen.

Ähkyn synty.

Kolm' on kuokkua1 merelle,
Kokko kunni kuokun päässä.
Kolm'2 on kokkoa minulla:
yks' on kokko rauta kopra,
5 toinen kokko vaskikopra,

kolmas hopia kopra.

Mie otan kokoilta koprat,

havukalta haaruttimet,

linnulta lihan pitimet,
io kontion kovimat koprat,

joilla puskuja puserran,

amputautia ajelen,

muunne liian liikautan,

pois porotan poiken luoman3
15 ristittyä rikkomasta etc.
Ota, perkele, omaisi,

viiä viiletelläksesi

kirjaviin kynsiisi,

sinihisiin siipiisi,
20 värjätyihin väskyisi,

Pohjan pitkään perään,

Lapin maahan laukiaseen,

siell'4 on siun sisariasi etc,

ikuset pahan tekiät!

3162. Kesälahti. Lilius n. 446. — 91.
Villala. Olli Makkonen. 74 v.

Ähyn poika, ähveröinen,
Toinen poika tohmeroinen,
Kolmas koirankuontolainen,
Tehty suosta, tehty maasta,
5 Pantu ämmän karkasista,
Veen vaahesta valettu,
Lähe, konna, kuomustani,
Mato, maksani raosta,
Puremasta, nielemästä,
io Syömästä, kaluamasta!

Tuonne ma sinun manoan:
Meren mustan partahalle;

3160. 1 yh|d|en : y.

3161. l yi. vaahto kokoja,
vaiva. — 4 kk:ssa iso alkukirjain.

2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 yi. tarttuvainen

Äliky. 3162—3163.

597

Siellä itkeepi sukusi.

Valittaapi vanhempasi,
is Keittävät kuhurin kattilata1

Hurmeisilla nutuilla.

Verisillä vaattehilla.

Bllös tulko ennen sieltä,

Ennenkun tulen noutamaan
20 Yhdeksillä orihilla.

Yhden uuhen kantamilla!

Mene tuonne, kunne käsken:

Rutjan koskeen kovaan;

Tyvin syökse suuret hong-at,
25 Kokonansa kaikki hongat,

Latvoin lakkapäät petäjät!

3163. Kitee. Lonkainen n. 61. — 97.

Ähkysuolal.

Kaikki taudit, jotka saavat rumasti
ja mitään tautin merkki;» tietämätä
eteltäpäin ruuvan tai juoman vähen-
tämisen y.m. suhdeen, nimitetään äh-
kyksi1, ammukseksi1 ja kohtaukseksi1.

Ähkysuoloin teko alodetaan Kiira-
torstaina. Aamusella tyhjennetään lies1
(uunin1 hiilipesä) ennen tulen liedeen
panemista. Suoloja pannaan mieluisem-
man]1 eläimen kusi rakkoon. Sen puut-
teessa vaade riepuun. Suolamysä2 pan-
naan lieteen ja paasikivi sen päälle;
van suolat1 avopäin ollessa ovat ma-
nuttavat.3

(/. Puhun suulla puhtahaala,
Herran2 henkellä hyvällä,
Luojan kolmella sanalla.
Luonnon kolmella taholla,
• s Lumomalla poikes luoman.

Jos on tauvit Luojan luomat,
Surma säätämä Jumalan2,

Siinä luotan2 luojan päälle.

Heitän huolet Herralleni2;
io Herra ei hyviä heitä,

Lu[(i]ja saata luotujansa

Elämähän eineheettä.

R irava ksitt a raatam aan.
Jos on luonto1 liikudettu.
15 Saadettu salainen juoni,

Minun ruoka ruohoilleni.

Minun henkiheinilleni,

Suin sydehen työnnän,

Suin sydehen, päin säveliin.
20 Kypenihin kyynäsvarsin.

Pitän tulta turvanasi,

Varanasi valkiata.

Kunne kiukua kivinen,

Lahosina lankiaapi;
25 Pitän liettä liekkisenä.

Kunne2 liesi liikuaapi,

.Minun ruoka ruohoikseni,

Saapi henki heinikseni.

b. Suolat kuin on olleet yhteksän
yötä, otetaan suolat liedestä, pannaan
pudeliin. Pudelin (pullon)1 suulla ma-
nataan ammukset1:

Tuuli taitto tammen latvan jne.4

c. Vietään1 suola pudeli haasiimaa-
han1. Haasii2 jos on kohti pielipuut su-
vea ja pohjoista, pannaan suola pudel
pohjoisen puolimaisen pielipuun juu-
reen; jos ei haasii ole kohti pohjoista,
pannaan pohjoisen puolimaisen tuven
juureen pistyyn, suu tulee olla auki.
Paasikivi asedetaan katoksi, van ei
lähelle suola astian suuta, van että
tuuli saapi puhaltaa pudelin suulle.

Jos2 on tauvit taivahaalta,

3162. x kattila |ll|a : kattila/a.

3163. x kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 Ammus ma-
naus on sama kuin ylioppilas (Matti Pennanen on kirjoittanut Timoselta). — 4 [Vrt.
Pennanen n. 58: Pistoksen synty n. 2739.]

598

Taudit.

Tuskat tuulista kotosin,
Nouse tauti taivahaalle,
Tuska tuulille ylene,
5 Pilviin piriseviin,
Tähtiin täriseviin
Tulena2 palelemaan,
Säkeninä säikymään!
Pitä tuulta turvanasi,
10 Ahavata armoinasi,

Kunne ei heilu tuohen helve,
Vesi virrassa viriä,

d. Yhdeksän2 yön kuluttua otetaan
suola astia, suletaan suu ja lasketaan
kiehuvaan lähdeesen:

Ui siellä, pahan pakana,
Kosken2 kuohuja kovia,
Veit2 väljät väännättele,
Veit2 ahtaat asuksi[?]5,
5 Kunne kuuta taivahaalla,
Kunne2 päivee ijässä1!

e. Yhdeksän, yön kuluttua nosde-
taan suola astia, vuodetaan kunne
muuriaiset2 alkavat elää pesässään.
Taas on ammussanat sanottavat suo-
loille ja manattava

Metsän hiijen hinkaloon,
Viijen vuoren vinkaloon,
Vaaran2 vaskisen lajelle,
Kuparisen2 kukkulalle,
5 Kuusiin kuhiseviin6.
Honkiin hohiseviin,
Latvaan lahon petäjän.
Mätä päihen mäntylöihen.
Revoin räävyntä tiloille.
io Hirven hiihtokankahaalle,
Kontion kivikolohin,
Karhun2 louhi kammariin,
Tupiin tulettomiin,
Liesiin kivettömiin,

15 Kirjavalle kiukahaalle.

Vuoreen nimettömään,

Vaaraan varattomaan,

Kukkulalle kuuttomalle;

Siell on7 tpa turvattoman,
20 Asuin sija armoittoznan,

Sokeita joka sopessa.

Rampoja joka rahilla;

Siellä ruhot ruokitaan,

Ravitaan kaikki rammat,
25 Siell on luun lusuu, pään1 päsyy,

Mettä juuva mielin määrin,

Siellä laihatkin lihoivat,

Lihaviksi luutkin saavat,

Siellä sokeilla sovinto,
30 Rauha raaja rikkosilla.

Van jos et joutune välehen,

Etkä2 kyijitä kykene,

Ota2 hiijen hiihtoneuvot,

Lemmon leppäiset sivakat,
35 Paholaisen2 paksu sauva:

Kyllä hiisi kyijihtöö

.Miehet mitättömätkin,

Uupunehetkin urohot.

Isäntäsi itkenöhön,
40 Murehtinoon muukin perhe

Sinun viikon viipyneesi,

Kauvan olleisi kadeissa.

Yhdeksän yötä pitetään suola pude-
lia muuriaispesässä suu astiasta auki,
että kusiaiset tuovat ja vievät suoloja
edestakaisin, tulevat suolat valmiiksi;
nämä suolat kelpaavat ihmisille ja eläi-
mille äh ky tauti ss a1.

Ihmisiä mitataan ristiin. Vasen
käsi virudetaan suoraksi ja oikia jalka,
siitte oikia käsi ja vasen jalka pisim-
mästä sormesta pisimpään varpaa-
sen; jos kumpi puoli löytyy pidem-
mäksi, on taudin nimi kohtaus. Siinä

■'' kk:ssa: asukuksi. — 6 kkrssa- kusiseviin.

kk:ssa: Siellon.

Ähky. 3163—3166.

599

tapauksessa tulee mitata mummiin
pidetyn aitan ovea mitata sylillä ris-
tiin ja lukea Isämeitän rukous

»muutta päästä pahasta» ja lähdeä jä-
lelleen katsomatta tupaan eli muuhun
lämpimään huoneesen. Jos kohtauk-
sessa ylen annattaa eli nikoittaa1 täy-
tyy vuoleksia jauhekiven lautoja ja
lapakko lautaa, pureksia niitä lastuja
ja suuhun tullut vesi nielt ä. Ähky suo-
lat sopi[i | käyttää paljaaltaan, ottaa
suuhun, sopii sekoittaa juomaan; se-
koitus on tehoikkaampi yhte[k]sän-
merkkisellä veitsellä.

3164. Rääkkylä. Hyvärinen, A. n.
59. —85.

Oravisalo. Heikki Leppänen, 68 v.
Kuullut Lapissa.

Ähky.
Tule löylyyn, Jumala,
Isä, Uiman lämpimään
Tekemään terveyttä.
Rauhoo rakentaminaan!
b Rauhat on rakenna vielä
Himan on vaimon valittamata,
Mielien puolen polokemat;i!
Ajattele ähkyt kaikki,
Asettele ajallaan
io Himan puihen puskemat,!.
Pahan Uiman uavistata.

3165. Kuusjärvi. Manninen, I, n.

69. —13.

Matti Hentiläinen. n. 79 v.

Ähkyn synty.

Pohjolan paha emäntä
selin tuulehen makasi,
p — ein pahahan säähän.

3165. x kk:ssa iso alkukirjain.

3166. x peräs|s|ä : peräs/ii.

Teki tuuuli tiineheksi,

5 ahava kohulliseksi.

Teki poiko.i yheksän,

tyttölapsen kymmenennen.
Jeesus kulki tietä myöten,

l>yhä Pietari perästä.
io Pyysi noita ristimähän,

ristimähän, kastamahan.
Pyhä Pietari saneli:

»Risti itse riivattusi,

kasta itse kannettusi!»
15 Istuvi vesikivelle,

yhen niemen ympärille,

yhen saunan saapuville;

risti itse riivattunsa,

kastoi itse kannettunsa:
20 minkä1 pisti pistokseksi,

minkä löi luuvaloksi,

minkä inaatumattomaksi,

minkä ammuksiks' asetti.

3166. Kuusjärvi. OlUlainen, P. n.

318. —92.

Antti Helttunen, 60 v.

Pistoksiin ja ähkyin synnyt ja moahisen
synty.

Pohjolan paha emäntä

Selin tuuleen makasi,

P— sein pahaan seähän;

Teki tuuli tiineeksi
s Ja ahava kohulliseksi.

Teki poikoo yheksän

Ja tyttölapsen kymmenennen.
Jiesus kuluki tietä myöten,

Pyhä Pietari perästä1;
io Pyysi nuita ristimään,

Ristimään, kastamaan.

600

Taudit.

Pyhä Pietari saneli:

»Risti ite riivattusi.
Kasta ite kannettusi!»

15 Jvtui vesikivelle

Yhen niemen ympärillä.

Yhen saunan saapuvin.).

Yhellä vesikivellä;

Ite risti riivattusa,
20 Ite kasto kannettusa:

Minkä pisti pistokseksi2,

Minkä ähkyksi2 äk.

Minkä loi luuvaloksi2.

Minkä maatof?)2 moahiseksi2,
25 Minkä ummeksi2 asetti.

3167. Kuusjärvi. OUUainen, P. n. 320.
—92.
Antti Helttunen, n. 60 v.

Ähky.

Jonka ähkyksi1 äkäsit. niin
Mene tuonne, kunne kasken,
Lapinmaahan laukeesen,
Kirkon kirjavan tyköön!
5 Sieir on muutkin murhamiehet,
Ikuiset pahantekijät,
Siell1 on luun rania,
SielT on peän rania,
Kantasuonen kappaletta
SyyväfcBesi, kalntaksesi,
Repiäksesi, roatoaksesi!

3168. 7\~ uusjärvi. Manninen, I. /<. 2.94.
—14.
Yarislahti. Matti Hentiläinen. s." v.

Ähkyn sanat.

Puhjolam^paha emäntä

selin tnnleem^makas,

p — seim^pahaan s'ähä:
Teki tuuT tiine^k^.
:» ahava kohulliseks.
Teki poikoo yheksän.
tyttölapseii^kymmenennen.

Jiessus kuTki tietä myöten,
pyhä Pietar perässä.
io Pyyti noita ristimäär^.
ristimään. _. kastamaan.
Ei löytty ristijätä.
ristijätä, kastajata.

3169. Kontiolahti. Puhakka ». 15. —?

Ähky-sanat.

Pois, paha ähky. poistamaan,

J\'hjanmaal]e loistamaan!
Sisäst kivun omaks',
Päältä tuntumattomat
s Ja sivust sivuttomak-.

3170. Kontiolahti. Rytkönen, A. n.
615. —95.

Ähky poika äymeröinen,
Toinen poika toimeroinen,

Kolomaas korento kulukku.

3171. Kaavi. Krohn n. 12899 a. 85.

SHyneisky]^. Matti Hiltunen.

Kun käet saapi tehokkaaksi, jotta
niistä lihoo liha kopristelussa, niin
litomatoja kopristeloo käsillään ja
karhun jälkeä mittailoo (ja sitte kun
kehen tarttu ähky tai muut vaivat,
niin se kopristellessaan loihti :

alleviivattu.
3167. i Vrt. edell. n:roon. Näyttää siis oikeastaan olevan samaa loitsua.

Ähky. 3171—3174.

601

Otin kokoilta kynnet,
Havukalta haarottimet .
Linnulta lihan pitimet,
Jolla konnan kopristelen;
b Mäne kausissa knhaten.
Mäne tuulen teitä myöten.

3172. Tohmajärvi. Hakulinen n. 37.
89.
Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v. Kuoli joltain kävelijältä, nimeä

ei muistanut.

Ähkylle.

Läheppäs, autuas, avuks,
Pojai]_kiuiln)|_kninppaliks!
Mikä liet^tielläh teloja,
Mikä puita inatkallaii.
s Se syrjääni) sysäsek,
Tahek^katkasek^kaheks1!
Keärmet_ tiellä keäntelekse,
Sata o(n) sil(i)mee sivulla,
Tuhat kättä keärmeellä,
io Ne o r,_ kaikki minun vastein).
Van neuvvon tuohonniip^pitä-

ae(n):
LanlaMaiimaMampaita'2,
Kerinen3 kierävillasia,
Suuhorwrautase(n) su(s )>iH.n)3.
ii Miekkaav3^ verisen nuole(n).

Olinha(n) sitä ennem^mi(n>

Kivet rannalla rakoil,
Hongat kierot ^kankailla
Suoraks sorahtel
Toikkasen tuskaissa3,
25 Pakkasem^parkuissa,
Vaipuneev^vöappuissa,
Josta linnut läviheMenti.
Varikset läpi lokahn4.

Hakulinen n. 3.

3173. Tohmajärvi.

—89?

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen.
73 v. Kuuli eräältä kävelijältä, jonka
nimeä ei muistanut.

Ähkyn loitsu1 (toisin:.

[Alkupuolen säkeet L— 20 samat kuin
edellis, n on vastaavat säkeet, ollen
vain foneettinen merkintä viimemaini-
tuissa tarkempi].

Kivet rannalla rakoin.
Hongat kierät kankailla
Suoraks sorahtel
Toikkasen toskaissa3,
86 Pakkaseni!] parkuissa3,
Josta linnut lävihe lenti,
Varikset läpi lokahn4
Toikkasen toskaissa,
Pakkasen parkuissa.

Kii)|_k<»rollenwnostnan.
Hmihmarellek^ karat tua n
Möa alla pakahtel,
io Taivas peällä halakeil,

nääm^mies, 3174# Tohmajärvi. Hakulinen n. 38.

—89.

Onkamo. Taloll. Pekka Eronen,
73 v. Kuuli joltain kävelijältä, ei
muistanut keneltä.

3172. x kk:ssa: katkasek kaheks. — 2 kk:ssa: lauma] lampaita. — s sic! —
4 »lentuh loiskuttelivat».

3173. x Siksi nimitti sitä kertoja itse. — a Vasta muutaman syrjästä-kuulijan
huomautettua: -Tuskaisen tuikkaissa». — 3 Ensi laulannalla tämän sijasta: »Vaipu-
neen vuappuissa». — 4 lentää loiskuttelivat.

602

Taudit.

. \ h 1,1,11c}

Ähkym^poik on äyvveröine(n),

Toinein^ poika touvyeroine(n),

Kol(o)maas korentakul(u)kku,

Et oök hyvistä tehty,
5 Et aivam^pahostakaak:

Koottu 0TiJköan[!] novista,

Tehty niemen tervaksista.
Vasta mie eklessä päivänä

Tinav^ vuoresta tiputi(n),
io Vaskrv^ vuoresta valuti(n),

Tapon^kyyt, tapa i|_ käärmeet,

Viis Viipurini^ pi(r)ruu.

Sata Saksam^perkelettä;

Yani^mie ota(n) sittä o(r)riii)^
k— vä(n),
15 Tammait^k — vän tanteresta,

Jolla puukuja puserra(n),

Jolla ähkyjä aseta(n)

Ihosta imentorauka(n),

Karvasta emoi|_ka(t)tee(n),
20 Emon tuomar_ruu(m)miista.2

3175. Tohmajärvi. Hakulinen n. 91.

—91.

Onkamo. Seppä Juh. Riikonen. 83 v.

Ähky poika äyvveröine(n),
Toinem^poika touvveroine(n),
Kol(o)maas k<»rentakul(u)kku,
Peässä niemen niekkasi i.
5 Käsin tästä käsketää(n),
Xenin tästä neuvvotaa(n),
Ei täss^oos^sinun si(j)joos
Sijaskaat^tarpeella,
Asuma skaa h _ himolla;

io Tass _ o v_ vieras vastussas1,

Rauta tässä ruokana s,

Kiv pr^änalasiuas.

Mänes_suuree(n) su(k)kuus.

Le(v)viiseeMeisijoos.
is Mänek isäntäs iltasille',

Emäntäs namusille',

Muum^pe(r)rees murkinoille' !

3176. Ilomantsi. Lönnrot Ub n. 7.

—38.

Ähky pfoika] äimeröinen,
Toinen pfoika] toimeroinen,
3:s koan noista,
Sysipuista s[ynnytelty],
5 Kerätty kek[älehistä].

Otan kokolta koprat,
Toiset k[oprat] kont[iolta]
L[innulta] lfihan] p[itimet],
Jolla puskuja p[userran],
io Ampu t[autia] ajelen.

Jos et vaan sitä totelle,
Tuonne s[inut] manoon:
Selville m[eren] sel[ille],
Lak[e"ille] lainfehille].
15 Jos et etc.

T[uonne] s[inut] m[anoon]:
Honkiin homiseviin,
Päätä lakka laineille,
Jossa puut t[yvin] p[utoovi],
20 H[ongat] l[atvoin] l[ankiavi].

Jos [et vaan sitä totelle],
T[uonne] s[inut] m[anoon]
Rutj[an] k[oskeen] k[ovaan];
Siellä muutki [murhamiehet],

3174. ] Aivan sama (Pekka Erosen sanelema) loitsu, niinenä »Ähkyn loitsu»,
on myös keräilijän ensimäisessä kokoelmassa (kk:n N:o 2); eroaa tästä ainoastaan
siinä, että sen kirjoittamisessa ei ole käytetty samaa (tarkempaa) foneettista merkit-
semistapaa. — - Säk. jälessä: (liMavvasraukar^ruu(m)miista).

3175. 1 vastuksenasi.

Ähky. 3176—31:

603

25 Ikfuiset] p[alianl t[ekiät];
Siell [on] luut[onta] l[ihoa],
Suon[etonta] pohk[iota]
Syyä m[iehen] n[älkähisen],
Hauk[ata] hal[unalasen] .

30 Vaan jos et [sitä totelle],
Tuonne [sinut manoan]:
Lapin maahan laukiisen,
Siellä [muutki] m[urhamiehet],
Ik[uiset] p[ahan] tfekiätj,

35 Siellä suet suihtipäässä,
[Siellä] karhut kahleissa.

Jos et [vaan sitä totelle],
T[uonne sinut manoan]
Kirkon k[irjavanj tfyvelle],

40 100 lanan l[appehesen],
Jossa pap|it pauhoavi],
Sotitappo tanterille.

3177. Ilomantsi. Eur. H, n. 170. — 45.

.ihkysanat.

Ähky poika, ämmerröinen,
Toinen p[oika] tommerroinen,
Kolmans on korentokulkku.
]\Liksis, paha, panit,
5 M[iksis], lempo, leikkaelit
bliniin henkiheinihini,
M[inun] ruokaruohohoni?
Anna rauha raavahille,
Sontareisille sovinto!

io Miksis, pah[a, paDit],
M[iksis], le[mpo, leikkaelit]
M [imin henkiheinihini],
M [imin ruokaruohohoni]?
Ootkos, tauti, tuulen tuoma,

15 Tulen tu[oma], veen vetämä,
Ahavaisen ankeloma,
Mene tuulen teitä myöten,

Ahavan rekiratoja!

Nouse, tauti, taivoselle,
20 Tuska, tuulelle ylene,

Mene tuulen [teitä myöten],

Ahav[an rekiratoja |!
Vaan kuin lienet tauti toisen
tuoma,

Toi[sen[ tuofma], toisen luoma,
25 Emän tehtosan tekemä,

Vaimon vankan tuuvittama,

Kotihisi kootuote,

alajoillesi mentyöte

Ilkiän isosi luokse!
30 Isäntäsi on itkemässä,

Muorisi on murehtimassa

Verisissä vaattehissa,

Hurmepaioissa pahoissa.
Vaan jos kyytiä kysy te,
35 Anote ajohevoista,

Kyllä mä sulle kyyin neuvon

Ja annan ajohevosen:

Ota ky[yti kyn[sistäsi],

Aitasi ajohevonen],
40 Käs|in | t täältä käsketään],

Nenin täältä neuvotaan:

Mene luokse loitsiasi,

Tekiäsi tienuville!

Kuin et sä sitä totelle,
45 Juokse tuonne, jouhiturpa,

Villahäntä, viilettele,

Kiietä kiveräk[ynsi],

Pohjon piftkähän] povehen,

Lapin maa[han] l[aukiahan],
50 Pohjon on ponneton veräjä,

Saranaton ilman salmi

Juosta suuren, juosta pienen,

Juosta pitkän perkeleen.
Siell on onni ollaksesi,
55 Lempi liekaellaksesi,

604

Taudit.

Meren ranta1 juostaksesi,

Somero sorkut diaksesi,

Hiekka helkytelläksesi.

Siell on muutkin mur[ ha miehet],
6o Ikuset pah[antekijät],

Siell on hirvet hirsipuissa,

Oksissa metsän otukset,

Siell on luutonta lihoa,

Suonetonta pohkiata;
65 Syö siellä, paha pakana,

Raasta siellä, lem[mon] rakki!

3178. Ilomantsi. Eur. G, n. 93. —46.
Ähky poika äimeröinen,

2n p[oika] torvikulkku,
3ns on korentosääri.
Tieän, sykkä, synnyntäsi.

3179. Ilomantsi. Ahlqvist, B. n. 329.
—40.

Ähkyn sanat:

Ähky on poika ämmeröinen,
toinen on poika tommeroinen,
kolmas on korentokulkkti.
Mistäs1, paha, panetit,
s kusta, lempo, leikkasitse
ristittyä rikkomahan,
kastettua kaatamahan,
tehtyä teloamahan?

* (Vaaksalla mittaellessa:)*

Otan kokolta koprat,
io toiset koprat kontiolta,
havukalta haarattimet,
linnulta lihan pitimet,
jolla konnan kopristelen2,

jolla ähkyä ahistan.
is Nouse, tauti, taivahalle,

tuska, tuulelle ylene

minun silmin nähtyäni,

käsin päällä käytyäni.

Päästä luoja, päästä luonto,
20 päästä, päällinen jumala,

kuvillansa kulkemahan,

lihoillansa liikkumahan,

raajoillansa raatamahan.

Ukko, kultanen kuningas,
25 ole yöllisnä tukena,

päivällisnä vartiana,

jotta saisi sairas maata,

huono huoletta levätä.

3180. Ilomantsi. Gottlund n. 378.

Kirkonkylä. Juhana Ihalainen.

[Ähky poika — Kokolta koprat —
Manauksia.]

K opr istuminen.1

Ehky polkan Eimeröinen,
Toinen poika Toimeroinen,
Kolinasi koti omani.
Oti ma kokolta koprat,
s Linulta lihan pitimet,
Jolla koitan kopristeli,
Imartelen ilkiesti,
Yhet koprat kontialta[!],
Karhulta kahet käpälet,
io Jollapa puskuja pusersi,
Taitelisin tavvin luita.
Liekö site sysin puista syny-

tetty,

ristelen.

3177. * ran|nalla! : ran<a.

3179. 1 Säkeissä 4, 9, 15, 19, 24 on pieni alkukirjain.

- kopristelejtj : kop-

318H. » r. (sendrag).

Ähky. 3180—3184.

605

Koiran paskoista kootu,

Liekö telien tähty, panen pantu,
is Rakettu rahan nänestä.

Kylle ma sinulle kyin anan,

Anan ajo hevoisen,

Kynet vaskesta valattu,

Jalat rauasta rakettu
20 Kotis mänexäs

Isenält iltaisella,

Amendejs amuisella,

Mulu]n päräis murkinaxi.

Koi jumala koittamista.
25 Isänte tavota ikunaista

Koti mäntyäis,

Amente läipomasta,

Lasta käski lattialta,

Läpi syöxe syömen kauta,
30 Kauta kainalon vasaman!

Vajia tallista paras, Navetasta

nahka raavas' koti mänexäs.
Tuonne ma sinun mano:

Kosken kuo villen ko villen.

Rieto aitoi räpäse

Vieltä vitas väliltä,
35 Seitemältä seipäitä!
Isentäis itkemässä,

Muu pärä murhihtemassa.

3181. Ilomantsi. Krohn n. 6790. —85.
Lutikkavaara. Paavo Pesonen, yli
40 v.

Ähky.

Ähky poika äimeroinen,
Toinen poika torvi kulkku,
Kolmas korento sääri.
Tiiän, sykky, synnyntäsi.
s Mistä on sykky syntynynnä?
Kerättynä kekälistä,
Pantu haavan pakkuloista.

Kuin minä mänen mäjelle,
Mäjellä on tulinen mänty,
io Männyssä on tulinen kokko,
Kokoilla on tuliset koprat.
Joilla konnan kopristelen,
Painelen pahan pakanan.

3182. Ilomantsi. Relander, O. kons.v.
n. 31.— 88.
Lutikkavaara Pesosen poika.

Ähky poika äimeroinen,
Toinen poika torvikulku,
Kolmas on korentoseäri.
Hiien[!] sykky, synnyn pesi[!J.
s Mist oot, sykky, syntynynnä?
Kerätty olet kekäleistä,
Pantu hoavan pakkuloista.

Kuin minä mänen mäelle,
Mäellä on tulinen mänty,

io Männyss on tuliset oksat,
Oksii on tulinen kokko,
K[oko]lla on [tulise]t koprat,
Joiss on 5 viikatetta,
[Jo]illa konnan kopristelen,

is Painelen pahan pakanan
Ähkyn

3163. Juuka. Krohn n. 11634. —85.
Markku Lehikoinen.

Ähky poika ähmeröinen,
Toinen poika tohmeroinen,
Kolmansi kotanokinen,
Kun on koi kovista tehty,
5 Pantu hiien pakkuloista,

3184. Rautavaara. Krohn n. 11294.

Alaluosta. Eerikka Hyvönen, 65 v;
kotoisin Kaavin Siikajärveltä. Kuul-

606

Taudit.

lut kirvesmies Sorjoselta Piippolasta
Pohjanmaalta.

Ähky poika äiveröinen,
Toinen poika toiveroinen.
Laviatar ähkyksi äkäsi,
Minkä pisti pistokseksi,
5 Minkä luuvaloksi,
Kunka hammasten kivuksi.

(Kivut samalla lailla).

3185. Nurmes. Krohn n. 10070*.

—85.

Antti Kynsiniemi.

Puun synnyssä; ks. n. 315.

3186. Nurmes. Krohn n. 9466. — 85.
Jokikylä.

Ähky poika ähmeröinen,
Toinen poika tohmeroinen,
Komiasi korentolainen.
Otan linnulta liuottimet,
5 Havukalta haarottimet,
Kontiolta kovat kourat.
Joilla minä puhkuja puserran,
Ähky-tautia asetan.

Äänen sortuminen.

3187. Kitee. Lonkainen n. 28. — 96.

Taika, äänen sorroksissa.
Torstai iltana huudetaan saunan
lakeisesta:

Ota, ärö, äänesi,
tuo miun oma ääneni samalla!

Samalla toinen ja kolmaas kerta.

3188. Kitee? Karttunen, K. I. Uud.
Suom. Sunn. liite n. 32. — 29.
Karttunen, K. I.

Karjalassa oli tapana minun lapsuu-

3190. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

3191. x kk:ssa pieni alkukirjain.

teni aikana vielä parantaa äänen sor-
tumista saunan lauteilla. Varmem-
maksi vakuudeksi oli huudettava
räppänästä:

Örö hoi, ota pois oma iänes.
Anna minulle oma iänen!

3189. Kaari. Muud. möi:, mies n. 306.

—85.

Anen kuromine.
Nostamata mennä Alate, tula pi-
han, ei kahto jälelen päin, ennen kuiin
savupun Alla, painela suoloila, hau-
vata 3mante multan, sano:
Anista sielä, etei päivä nä eikä
kuu paista!

3190. Kaavi. Muud. mök. mies n. 304.
—85.

Anen kuromisessa huta mutetun
huonen ovelta:

Ota1 poisi oma änesi,
tuo poisi minu äneni!

3191. Kaavi. Muud. mök. mies n. 305.
—85.

Anen ku[r]omisesa huta mutetun
huonen juo|k]su jkkunasta 3 kerta:

Ota1 poisi oma änesi,
tuo poisi minun äneni!

3192. Juuka. Krohn n. 11472 a. —85.
Raholanvaara. Pekka Simonen, J^ v.

Äänen norros.
Kun ääni keltä äkkipäisesti sortuu,
huuetaan saunan ikkunasta. Oven
takana on vieras mies, sitte huutaa
vierasmies kysyy:

Mitä siinä huuat?
Se sanoo jotta:
Ääntäni huuan itselleni.

Synnyn synty. 3193 — 3197.

607

3193. Juuka. Krohn n. 11472 b, c.
—85.
Niinkuin edell.

. iänen sorros.

b. Haasian kurelle noustaan ja
huuvetaan:

Anna, ilma, ääneni omani,
ota pois äänesi omasi!

c. Ja sitte aialle taas noustaan huu-
tamaan samalla tapaa, huuetaan:

Anna, aita, ääneni omani,
ota pois äänesi omasi!

Synnyn synty.

303.

3194. Korpisella. Eur. G, v
—46.

Ei synty syvästä synny
Eikä kasva kaun[iasta?],
Synty on Jesuxen sylistä,
Alta parran aut[uahan],
5 Suun kautti sulan J[uma]lan,
Käen1 kautti kaiken vallan.

Iso kokko.

Paitsi tässä seuraavia runoja ks.
myös: kertov. runoista n. 766, lyyrill.
runoista n. 1745 ja loitsuista n:t 75,
90, 814, 1551, 1626, 1630, 1634, 1639.
1670, 1713. 1919. 2082, 2130. 2133,
2811, 2901 ja 2957 sekä naitinvirsiä.

3195. S uisi avio. Niemi n. 235. — 08.

Pienisarka. Elessei Valokainen, 70
v. Mp. Helsingissä.

Lennä, kokko, koillisessa,
Laiha lindune, Lapissa,
Siibi taivasta tabasi,

3194. » kä|i|n[?] : käen.

3195. x tehtusamjpji : tehtusamM.

Töine vettä vieprahutti,
s Sada miest' on siivon alla,
Töine sadabo toisen alla,
Tuhat (»n siivon tutka miss. i.
Kymmenen joga kynässä.
Kaikk' on rauvasta väiriä.

io Turjuksiss on mies lujempi,
Rautapaioiss on parembi,
Terävöiss' on tohtii sambi1.
Jouvu niiniin joukkoheni,
Käänny niiniin kansaheni,

15 Tuvaksenibo[!], turvakseni.
Avnksenibo, armokseni,
Väjeksenibo, voimakseni!
Ei voimal omalla voimall,
Voimalla Jumalan voimall,

20 Väellä vanhan Väinämöisen.

3196. Suistamo. Krohn n. 5649. — 84.

Loimola. Kirii Mikitin Sottinen,
70 v.

Kokko lenteä koillisesta,
Siipi isköö ilman rantaa,
Toinen vettä viebrajoli;
Sata miestä on siiven alla.
5 Toinen sata toisen alla.
Tuhat hardjen tutkaimessa.
Kymmenen joka kynässä;
Kai on ranvaista vägiedä.
Leikon Lemmon päät,
io Musta-rintaiset murenman.

3197. Soanlahti. Krohn n. 7'323.
Kuikka. Miitrei Issakainen.
Lentää kokko koillisesta,
Kohti taivasta kohuo.
Kohti vuorta viillättää.

84.

608

Taudit.

Yksi siipi taivasta tapoa,

5 Toinen maata viiltää:
Tuhat miestä turvan alla.
Sata on miestä siiven alla.
Toinen on tuhat toisen siiven alla

3198. Korpiselkä. Relander, O. n. 324.
—95.

Kokkari. Valassin Oleks.

Lentibo kokko koilisesta.
Laski lintu Lapin moasta.
Pää on taivoa tapasi,
Jallat on merta k[uopaeli],
5 Siibi iski ilman rannan.
Toinen iski toisen rannan;
Sata on miestä siiven alla.
Tuhat on hännän tutkamessa,
Neb on rautasta vägeä,
io Iiän[I] kaiken istunutta;
Talvet on susta suoritimma.
Kesät on keihäs varsia mma.

3199. Suojärvi. Eur. G, n. 566. —46.
Lenti kokko koi[lta ilman].

Il.ivuk[ainen] ilman halki1,
Siipi iski ilman rantaa,
Toinen i[ski] toista r[antaa],
5 Pää taivoa tapasi,
Kopr[at] m[erta] k[uopaeli],
100 oli miestä siiv[en] alla,
Toinen sata toisen a [11a],
Tuhat höyhtenien nojassa;
io Nuo oli miehet miekkonen,
Urohot orushoin[eh].

32CC. Suojärvi. Helander. O. n. 138.

—88.

Moisienvaara. Sokea nainen; oppi-
nut Iivana Piminov Maralta.

Lennä, kokko, koilisesta1.
Havukkane, halki ilman.
Sata miestä siiven alla.
Toinen sata toisen alla,
5 Tuhat sulkien nojalla;
Miehet on miekkonen.
Urohot orushineh,
Rautapaitoihin panoo.
Teräsvöihin vyöttelöö;
io Rautapaiois on parempi.
Teräsvöissä vyöhtelämpi.

3201. Suojärvi. Relander. O. kons. r.
n. 19. —88.

Leppäniemi. Iivana, nuori mies.
Oppinut luultavasti Fedot Satikai-
selta; ei varmasti muistanut.

Lenti kokko koilisesta.
Suuri siipine1 suvesta,
Sata miestä siiven ala[!],
Toinen on sata toisen alla.
s 10 joka kynässä,
1000 miestä tutkamissa.

3202. Rääkkylä. Pennanen n. 98.
—96.

Tuli kokko Turjan1 muasta.
Läskiin Lapista lintu,
Joi' on suu satoa syltä,
Kita viittä kirvesvartta,

3199. « Havuk[ainen] halki |t[aivon]| : H. *ilman halki*.

3200. 1 koil|ta ilman| : koilisesta.

3201. 1 siipi |on| : siipijenj : siipine.

3202. * kkrssa pieni alkukirjain.

Iso kokko. 3202—3207.

609

5 Kynnet viittä viikatetta.
Sata miestä siiven alla,
Tuhat purston tutkamilla,
Kymmenen sulan kyniUä,
Toinen siipi vettä viilsi,
io Toinen taivasta jakosi;
Joka siipi muata viilsi,
Sepä siipi tulta iski;
Se kun taivasta jakosi,
Se säteinä, säihähteli.

3203. Liperin Sjögren n. 6. — 24.
Lasskin Lappista linntu,

Tuli kocko Pohian maasta,
Yxsi siippi vettä vijlii,
Toinen taivasta jakasi,
5 Sadda olli miestä siven päälä,
Kymmenen jocka kynnäsä,
Tuhatt purston tuttkamesa.

3204. Kiihtelysvaara. Rytkönen, A.
n. 596.-95.

Röksä. K. L. Lappalainen; 69 v.

Tuli kokko Turjan mualta,
Lintu laskii Lapista,
Laskii Lapin lähelle.

3205. Ilomantsi. Krohn n. 7029. — 84.
Kokinvaara. Olli Tarvainen, 75 v.
Tuli lintu Turjan-maalta,

Kokko laskii Lapista,

Jonka suu sulana paisto,
Kita kirkas lävähti.
5 Sata oli miestä siiven alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Kymmenen joka kynässä;
Yksi siipi vettä viili,
Toinen taivasta jakasi.

3206. Nurmes. Krohn n. 9346. —85.
Höljäkkä. Mikko Tolvanen, 57 v.

Kuuli Pekka Suhoselta, Lapinlahdelta.

Tuli kokko Turjan maasta.
Lapista laskeetu lintu,
Jonka siipi vettä viisti.
Toinen taivasta jakasi.
s Nokka luotoja [lotasi],
Sata miestä siiven alla,
Tuhat purston tutkamessa,
Kymmenen joka kynässä.

3207. Nurmes. Krohn n. 9819. —85.

Karhunpää, Rahkola. Juho Korho-
nen, 53 v. Kuuli Pääkkösen pojalta,
joka kävi Lapissa.

Tuli kokko Turjan maasta,
Lintu loikasi Lapista,
Sata miestä siiven alla.
Tuhat turkin tutkamessa.
s Yksi siipi vettä viili,
Toinen pilviä vitasi,
Nokka luotoja lolcoili.

39

V I

w*

.:

§1